Kuluttajaluottojen tarjoaminen

(2017, tarkistettu 2023) Kappale 12 päivitetty 2.4.2024.

Sisällys

Kuluttajaluoton tarjoamisen perussäännöt tiivistetysti
Linjauksen lähtökohtia
Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisala
Säännösten pakottavuus ja etusijajärjestys
Kuluttajaluoton mainonta
5.1 Kuluttajaluoton mainonnassa annettavat tiedot
5.2 Luottokustannukset, todellinen vuosikorko ja käteishinta
5.3 Luottoa koskevat tiedot tulee ilmoittaa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti
5.4 Jatkuva luotto, kertaluotto, hyödykesidonnainen luotto, osamaksu
Luoton hintaa rajoittava sääntely
6.1 Luoton hintaa rajoittava sääntely 1.10.2023 alkaen
6.2 Ennen 1.10.2023 solmittuihin luottosopimuksiin sovellettava hintasääntely
Maksuajan pidentämisestä perittävät kulut
Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot
Luottosopimuksen tekeminen
Hyvä luotonantotapa
10.1 Erityisesti hyvän luotonantotavan vastaiset menettelyt luoton markkinoinnissa
10.1.1 Luotonottoa ei saa vähätellä
10.1.2 Luotonoton ei voi esittää ratkaisevan taloudellisia ongelmia
10.1.3 Luottoa ei saa perusteetta väittää olemassa olevia luottoja edullisemmaksi
10.1.4 Luotonoton ei voi esittää edistävän sosiaalisia suhteita
10.1.5 Käyttämättömästä luotosta ei saa muistuttaa
10.1.6 Luoton markkinointia ei saa yhdistää rahapelipalveluihin
10.1.7 Luottoa ei saa markkinoida maksuhäiriömerkintäisille
10.1.8 Markkinointi, joka muuten heikentää kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista
10.2 Luoton myöntämisen ei tule hallita muun hyödykkeen markkinointia
10.3 Lisämaksullisen viesti- ja puhelinpalvelun kielto
10.4 Luottoa ei saa mainostaa ehdoin, joilla luottokustannukset ylittävät pääoman määrän
10.5 Velallisen neuvonta ja vastuullinen suhtautuminen maksujärjestelyihin
Kytkykaupan kielto
Luottokelpoisuuden arviointi ja arvioinnissa käytettävät tiedot
Luotonvälittäjän velvollisuudet
Sivutoimisen luotonvälittäjän velvollisuudet ja arvioinnissa käytettävät tiedot
Vertaislainanvälittäjän velvollisuudet

1. Kuluttajaluoton tarjoamisen perussäännöt tiivistetysti

1.1. Markkinoinnista tulee käydä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä

1.2. Jos kuluttajaluoton mainonnassa ilmenee luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, on ilmoitettava samalla myös luoton todellinen vuosikorko, luoton korko ja muut luottokustannukset, luoton määrä tai luottoraja, luottosopimuksen kesto sekä luoton ja luottokustannusten yhteismäärä ja maksuerien suuruus siten, että tiedot annetaan edustavan esimerkin avulla

1.3. Luottoa koskevat tiedot tulee mainonnassa ilmoittaa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti

1.4. Mainosvälinekohtaiset rajoitukset eivät oikeuta poikkeamaan tietojen ilmoittamisesta

1.5. Todelliseen vuosikorkoon on laskettava mukaan kaikki luotosta perittävät, luotonantajan tiedossa olevat kustannukset

1.6. Luotosta perittävien kustannusten enimmäismäärää on rajoitettu

1.7. Maksuajan pidentämisestä perittävien kulujen enimmäismäärää on rajoitettu

1.8. Kuluttajalle tulee antaa ennakkotiedot luotosta hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä

1.9. Luottosopimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti

1.10. Markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän luotonantotavan vastaisia markkinointikeinoja

1.11. Luoton markkinoinnissa pääsanomana tulee olla luotto ja sitä koskevat tiedot

1.12. Muun tavaran tai palvelun markkinoinnissa luoton tarjoaminen ei saa hallita

1.13. Lisämaksullisia viestipalveluita ei voi käyttää luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa

1.14. Kuluttajalle tulee tarvittaessa erikseen selittää luoton keskeiset ehdot ja ominaisuudet

1.15. Luottoa ei saa mainostaa sellaisilla kustannuksilla, jotka ylittävät luoton pääoman tai nostoerän määrän

1.16. Luoton myöntämistä ei pidä kytkeä toisen palvelun hankkimiseen (kytkykaupan kielto)

1.17. Luoton myöntäminen edellyttää kuluttajan luottokelpoisuuden arviointia

1.18. Luottoa ei saa myöntää kuluttajalle, jolla ei ole edellytyksiä luoton takaisinmaksuun

1.19. Kuluttajalle tulee antaa tietoa ja neuvontaa maksuvaikeuksien välttämiseksi

2. Linjauksen lähtökohtia

Tässä linjauksessa selvitetään kuluttajansuojalain (KSL) 7 luvun säännösten soveltamista kuluttajaluottojen tarjoamiseen kuluttajille. Perusperiaatteet tulevat sovellettavaksi kaikkeen KSL 7 luvun soveltamisalaan kuuluvaan kuluttajaluoton tarjontaan.

Kuluttajaluottojen hintaa rajoittava sääntely (KSL 7:17a) uudistettiin 1.10.2023 voimaan tulleella kuluttajansuojalain muutoksella (449/2023). Lainmuutokseen sisältyvien säännösten soveltaminen vaihtelee osin sen mukaan, onko luottosopimus solmittu ennen 1.10.2023 ja ennen vai jälkeen 1.9.2019.

Kuluttajaluottoja ovat kaikki elinkeinonharjoittajan kuluttajille tarjoamat luotot luottomuodosta, luoton määrästä, luottoajasta ja luoton käyttötarkoituksesta riippumatta.

Asunto-omaisuuteen liittyviä kuluttajaluottoja koskee KSL 7 a luku (HE 77/2016, sivu 50). Asunto-omaisuuteen liittyviin kuluttajaluottoihin sovelletaan lisäksi eräitä KSL 7 luvun säännöksiä (KSL 7a:31.1). Tätä linjausta ei ole laadittu näitä luottoja silmällä pitäen.

Kuluttajansuojalain 7 lukua valvovat kuluttaja-asiamiehen lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja sen alaisina viranomaisina aluehallintovirastot sekä Finanssivalvonta.

Eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain (186/2023) perusteella Finanssivalvonta ylläpitää rekisteriä elinkeinonharjoittajista, jotka myöntävät kuluttajansuojalain (38/1978) 7 tai 7 a luvun soveltamisalaan kuuluvia kuluttajaluottoja sekä myös elinkeinonharjoittajia, jotka välittävät luottoja kuluttajille, jos luoton myöntää jokin muu kuin kuluttajansuojalain 7 tai 7 a luvussa tarkoitettu luotonantaja (vertaislaina).

3. Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisala

Kuluttajaluotolla tarkoitetaan luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja (luotonantaja) sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä (KSL 7:1.1).

Kuluttajaluottoon rinnastetaan vuokra- tai muu sellainen sopimus, jonka nojalla tavara luovutetaan kuluttajan hallintaan ja jonka ehtojen mukaan tavaran käteishinta ja luottokustannukset tulevat suoritetuiksi vuokrakaudella tai jonka ehtojen mukaan kuluttaja voi muutoin tulla tavaran omistajaksi sopimuksen päättyessä (KSL 7:1.2).

Kuluttajaluottoon rinnastetaan myös luotto, jonka joku muu kuin elinkeinonharjoittajana luottoja myöntävä luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä, jos elinkeinonharjoittaja välittää luoton kuluttajalle (ns. vertaislainat). Luoton kuluttajalle välittävän elinkeinonharjoittajan on tällöin huolehdittava siitä, että luottosuhteessa noudatetaan KSL 7 luvun säännöksiä (KSL 7:1.3) (HE 77/2016, sivu 44).

Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksien soveltamisalan rajoituksista säädetään tarkemmin luvun 1, 2 ja 3 §:ssä.

4. Säännösten pakottavuus ja etusijajärjestys

Kuluttajaluottoja koskeva kuluttajansuojalain 7 luku on pakottava kuluttajan hyväksi. Kuluttajaa ei voi asettaa lain säännöksiin verrattuna huonompaan asemaan edes hänen suostumuksellaan (KSL 7:5).

Kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset ovat erityissäännöksiä suhteessa saman lain 2 luvun yleisiin säännöksiin. Kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksillä ei ole 7 luvun sääntelyä rajoittavaa merkitystä. Lain 2 luvun säännöksiä sovelletaan kuluttajaluottoihin silloin, kun soveltuvaa 7 luvun erityissääntelyä ei ole olemassa.

Kuluttajansuojalain 6 a luvun rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevia säännöksiä sovelletaan rinnan kuluttajansuojalain 7 luvun säännösten kanssa.

Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksillä on pantu täytäntöön direktiivi 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista. Kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksillä on kansallisesti säädetty kuluttajien eduksi direktiiviä laajemmasta tiedonantovelvollisuudesta mainonnassa.

5. Kuluttajaluoton mainonta

5.1. Kuluttajaluoton mainonnassa annettavat tiedot

Tarjottaessa yksilöityä kuluttajaluottoa tiettyyn hintaan markkinoinnista on käytävä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä (KSL 2:8 ja 7:48).

Jos mainonnassa kerrotaan luoton korko, muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, mainoksesta on tällöin käytävä ilmi kaikki seuraavat tiedot (KSL 7:8.1):

luoton todellinen vuosikorko;
luoton korko ja muut luottokustannukset;
luoton määrä tai luottoraja;
luottosopimuksen kesto;
hyödykkeen käteishinta ja mahdollinen käsiraha, jos kyse on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetusta luotosta
luoton ja luottokustannusten yhteismäärä sekä maksuerien määrä.

Jos tarjottavan luoton yhteydessä annetaan kuluttajalle rahallinen alennus myönnettävän luoton luottokustannuksista, on alennuksen määrässä kyse luottosopimuksen ehtoja koskevasta tiedosta ja sen ilmoittamisen seurauksena tulee mainonnassa kertoa kaikki KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot. (KKV/1422/14.08.01.05/2021)

Tietojen on vastattava luotonantajan tavanomaisesti tarjoamia luottoehtoja (KSL 7:8.2).

Jos esimerkiksi televisiomainoksessa ilmoitetaan ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, mutta ei anneta muita luottoa koskevia tietoja, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1:n kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu luoton korko, mutta jätetty ilmoittamatta muut KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot.

Jos tarjottavan luoton koron vaihteluväli on esimerkiksi 24 prosentista 46 prosenttiin, tulee tavanomaisia luottoehtoja kuvaavan esimerkin perustua myönnettyjä luottoja koskevaan edustavaan laskelmaan. (KKV/1303/14.08.01.05/2017)

KSL 7:8.1:n mukainen ”luoton korko” tarkoittaa korkoa, joka ilmoitetaan nostetun luoton määrään vuositasolla sovellettuna kiinteänä tai vaihtuvana prosenttilukuna (KSL 7:6.4).

Mikäli luotto on vaihtuvakorkoinen, tulee tiedon käydä ilmi jo luoton markkinoinnissa. Kuluttajalle tulee ilmoittaa selkeästi prosenttilukuina tieto sekä luoton koron marginaalista, viitekorosta, kokonaiskorosta että todellisesta vuosikorosta. (KKV/1422/14.08.01.05/2021)

KSL 7:8.1:n mukainen ”muut luottokustannukset” tarkoittaa kaikkia niitä koron lisäksi perittäviä kuluja ja maksuja, joita kuluttajalta luottosuhteen johdosta peritään. Luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin. Mainonnassa tulee siten eritellä ja yksilöidä kaikki ne maksut, jotka luoton koron kanssa muodostavat kokonaisluottokustannukset.

KSL 7:8.1:n mukainen ”maksuerien määrä” tarkoittaa yksittäisten maksuerien euromäärää. Mikäli viimeinen tai jokin muu maksuerä poikkeaa suuruudeltaan muista maksueristä, myös tämän tai näiden maksuerien suuruudet tulee käydä mainonnasta ilmi yhdessä muiden euromääräisten maksuerien kanssa.

Edellä mainittua yksityiskohtaista tiedonantovelvollisuutta ei ole silloin, kun mainoksessa ainoastaan mainitaan mahdollisuus saada kuluttajaluottoa, esimerkiksi ilmoittamalla maksuvälineeksi kelpaava luottokortti tai mainitsemalla osamaksumahdollisuudesta.

Jos esimerkiksi auton kuvan yhteydessä ilmoitetaan ”Tule ja tutustu edullisiin rahoitusratkaisuihimme verkkosivuilla tai liikkeessämme”, mainoksessa ei edellytetä kaikkien KSL 7:8.1:ssä lueteltujen tietojen esittämistä, koska siinä ei ole kerrottu sopimuksen ehtoja koskevaa tietoa.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä säädettyjen tietojen lisäksi luottojen mainonnassa tulee huomioida kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitettu hyvä luotonantotapa, joka täydentää muualla kuluttajansuojalainsäädännössä asetettuja tiedonantovelvoitteita. Hyvää luotonantotapaa käsitellään tarkemmin linjauksen osiossa 10.

Hyvä luotonantotapa korostaa niin luotonantajan kuin välittäjän vastuuta siitä, että kuluttaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa selkeällä tavalla. Kuluttajan kannalta keskeisenä tietona voidaan pitää esimerkiksi markkinoidun luoton luottotyyppiä (kerta- tai jatkuva luotto), josta tulee antaa tieto selkeästi jo luottomainoksessa, kuten luottotarjousten esittelysivulla. (KKV/918/14.08.01.05/2018)

5.2. Luottokustannukset, todellinen vuosikorko ja käteishinta

Euroopan komissio on laatinut tulkinta-asiakirjan todellisen vuosikoron laskemiseksi SWD(2012) 128 final 8.5.2012, jossa täsmennetään myös luoton kokonaiskustannusten määritelmää.

Luottokustannusten määritelmä on kirjoitettu laajaksi. Luottokustannuksiin luetaan kaikki luotonantajan tiedossa olevat, luottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevat kustannukset riippumatta siitä, maksetaanko ne luotonantajalle vai kolmannelle taholle (SWD(2012) 128 final, 8.5.2012 ). Luottokustannuksia ovat korko, kulut ja muut maksut eli esimerkiksi luoton hakemisesta ja luottosopimuksen perustamisesta perittävät kulut ja palkkiot, maksuvälineen käytöstä perittävät maksut sekä maksut luotonvälittäjille (HE 24/2010 vp, s. 28).

Markkinaoikeus on katsonut, että luotonantajan sopiessa koroksi nimeämästään kustannuksesta siten, että kulua perittiin koko luottosuhteen ajan alkuperäiselle luoton määrälle jäljellä olevan pääoman sijasta, kuluttajan nostamalle luotolle perittävän koron määrä ylitti kuluttajansuojalain mukaisen luoton koron enimmäismäärän. (MAO:424/2023)

Luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien vakuutusten ja muiden lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin (KSL 7:6.1). Kyse voi olla joko siitä, että ilman lisäpalvelua luoton saisi vain epäedullisemmin ehdoin, esimerkiksi kalliimmalla hinnalla, tai siitä, että luottoa ei ylipäätään saisi ilman tarjottua lisäpalvelua. Jotta lisäpalvelun kustannuksia ei luettaisi luottokustannuksiksi, kuluttajalla on oltava aito mahdollisuus sopia markkinoiduista luottoehdoista myös ilman lisäpalveluita.

Markkinaoikeus on katsonut, että maksuissa, joita perittiin paperilaskutuksesta, luottohakemuksen käsittelyn nopeuttamisesta ja luottosopimuksen mukaan maksettavien rahavarojen asettamisesta kuluttajan saataville nopeutetusti oli kyse kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n mukaisista luottokustannuksista. Luotonantajan mukaan maksuissa oli kyse vapaaehtoisten lisäpalveluiden kustannuksista, mutta markkinaoikeus katsoi, että kyse oli luoton saamiseen liittyvistä kustannuksista ja näin ollen luottokustannuksista. (MAO:96/2022, ratkaisu ei ole lainvoimainen)

Oikeuskäytännössä on pidetty luoton myöntämisen ehtona ollutta maksullista takausta kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuna lisäpalveluna, jonka kustannukset on otettava huomioon osana luottokustannuksia ja siten myös todellisen vuosikoron laskennassa (KKO:2019/8, MAO:701/14 ja MAO:8/20).

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:701/14 oli kyse pikaluottoyhtiön menettelystä. Pikaluoton saaminen oli edellyttänyt takausta. Takaukseksi oli voitu hyväksyä luotonhakijan esittämä henkilötakaaja tai pikaluottoyhtiön yhteistyökumppanin myöntämä maksullinen takaus. Markkinaoikeus katsoi, että kyseessä oli KSL 7:6.1:ssä tarkoitettu lisäpalvelu, maksullisen takauksen kustannukset olivat luotonantajan tiedossa ja maksullista takausta koskevan sopimuksen tekeminen oli ollut edellytyksenä luoton saamiselle markkinoiduin ehdoin.

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:8/20 oli muun muassa kyse kuluttajaluottoon liittyvän takauksen hakemisesta lisämaksullista tekstiviestipalvelua käyttäen. Kun itse takauskustannukset olivat laissa tarkoitettuja luottokustannuksia, niin markkinaoikeuden mukaan myös takaukseen liittyvät lisämaksullisen tekstiviestipalvelun kustannukset ovat vastaavin perustein tällaisia luottokustannuksia (MAO:8/20 )

Luottosuhteeseen liittyvästä tavanomaisesta asiakaspalvelusta, kuten luottosuhdetta koskevien erimielisyyksien tai epäselvyyksien ratkomisesta tai selvittämisestä ei tule vaatia maksua, eikä tällaisia kustannuksia voida siten periä luottokustannuksina. (KKV/841/14.08.01.05/2022)

Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Todellisen vuosikoron laskemistavasta ja laskennassa käytettävistä oletuksista säädetään oikeusministeriön asetuksella kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta 1123/2016. (KSL 7:6.3).

Euroopan komission antamien suuntaviivojen (SWD(2012) 128 final, 8.5.2012) perusteella todellinen vuosikorko tulee laskea sen mukaan, miten se on korkein kuluttajan kannalta katsottuna (”under a worst case scenario”). Vielä suuntaviivoissa todetaan, että mikäli kyseessä olisi jatkuva luotto, joka on tarkoitus maksaa vuodessa ja jossa ei tämän ensimmäisen vuoden aikana olisi maksuja, mutta siinä olisi maksuja toiselle vuodelle, nämä korkeammat maksut on otettava huomioon todellista vuosikorkoa laskettaessa. Todellisen vuosikoron laskemisessa on otettava huomioon sellaiset luottoon sisältyvät kulut, jotka voivat tulla asiakkaan maksettaviksi, vaikka niitä ei tulisi maksettavaksi juuri sillä hetkellä, kun luottoa ensimmäisen kerran nostetaan. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa luottotuotetta tarjotaan kuluttajien houkuttelemiseksi aluksi alennetulla korolla tai jopa korotta.

Kts. myös MAO:214/18 , jossa oli kyse lainan toisesta nostosta perittävän nostopalkkion huomioimisesta todellisen vuosikoron laskennassa.

Todellista vuosikorkoa laskettaessa luoton kokonaismäärällä ja luoton nostoerän määrällä tarkoitetaan kaikkia kuluttajan käyttöön annettuja summia. Luoton kokonaismäärään ei voida sisällyttää summia, joilla on tarkoitus täyttää luoton perusteella sovitut sitoumukset, kuten hallinnolliset kulut, korot, palkkiot tai muunlaiset maksut ja joita ei ole tosiasiallisesti maksettu kuluttajille (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-377/14 ja C-686/19).

Käteishinnalla tarkoitetaan hyödykkeen lopullista kokonaishintaa, joka sisältää verot ja maksut (KSL 2:8).

5.3. Luottoa koskevat tiedot tulee ilmoittaa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti

Jos mainoksessa ilmoitetaan yksikin edellä kohdassa 5.1. mainittu luottosopimuksen ehtoa koskeva tieto, mainoksessa tulee ilmoittaa kaikki muutkin lakisääteiset tiedot selkeällä ja näkyvällä tavalla sekä tiiviinä kokonaisuutena. (KSL 7:8.2) (HE 77/2016, sivut 45-46)

Vaatimuksella tietojen ilmoittamisesta mainoksessa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti tarkoitetaan sitä, että kuluttajaluoton mainonnassa ilmoitettavat tiedot on esitettävä siten, että kuluttajalla on tosiasiallinen mahdollisuus vaivatta nähdä tai kuulla esitetyt tiedot sekä saada tietojen pohjalta selkeä kokonaiskuva tarjotusta luotosta.

Selkeyttä ja näkyvyyttä koskevaa vaatimusta ei ole noudatettu esimerkiksi silloin, kun momentissa tarkoitetut tiedot tai joku niistä esitetään tv-kuvan alalaidassa niin pienellä kirjasinkoolla tai niin lyhyen ajan, ettei keskivertokuluttaja kykene niitä vaivatta havaitsemaan. Samoin vaatimuksia rikkoo menettely, jossa lehtimainonnassa tai tienvarsimainonnassa käytetty kirjasinkoko itsessään tai yhdistettynä taustan väriin johtaa siihen, ettei keskivertokuluttaja kykene vaivatta näkemään tekstiä. Tiiviyttä koskevalla vaatimuksella on erityistä merkitystä verkkomainonnassa. Vaaditut tiedot eivät saa olla hajallaan eri puolilla verkkosivustoja siten, ettei kuluttaja saa niitä vaivatta yhtenä kokonaisuutena. (HE 77/2016, sivu 46)

Jos televisiomainoksessa ilmoitetaan näkyvästi ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, muiden luottoa koskevien tietojen ilmoittamisen jäädessä ruudun alalaitaan muutaman sekunnin ajaksi, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1:n ja KSL 7:8.2:n kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu selkeästi luoton korko, mutta jätetty muut KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot ns. pikkuprintin varaan.

Jos huonekaluja esittelevän monisivuisen mainosliitteen jokaisella sivulla annetaan luottoa koskevana tietona huonekalun maksamista koskevan kuukausierän määrä, tulee jokaisella sivulla esittää yhtenä kokonaisuutena kaikki KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot. Riittävää ei ole, että luottoa koskevat tiedot käyvät kokonaisuudessaan ilmi vain mainosliitteen takasivulta.

Jos sosiaalisen median alustalla markkinoitaessa julkaisussa ilmoitetaan jokin luoton ehtoja koskeva tieto, tulee kaikki KSL 7:8.1:ssä edellytetyt tiedot esittää samassa näkymässä, eikä vaadittavien tietojen esille saaminen voi vaatia kuluttajalta aktiivisia toimia, kuten julkaisun kaikkien kuvien läpikäymistä. (KKV/1422/14.08.01.05/2021) Puutteellisuutta ei voida myöskään perustella mainosvälinekohtaisilla rajoituksilla, koska tällaisilla perusteilla ei ole KSL 7:8:n soveltamista rajoittavaa merkitystä.

Jos kadunvarsimainoksessa ilmoitetaan näkyvästi ”Koko vaihtoautovalikoima nyt vain 1,5 %:n rahoituskorolla”, jonka lisäksi todetaan ”Tutustu rahoitustarjouksiimme tarkemmin verkkosivuillamme”, mainos on ristiriidassa KSL 7:8.1 ja KSL 7:8.2 kanssa. Näin siksi, että mainoksessa on ilmoitettu selkeästi luoton korko, mutta jätetty muut KSL 7:8.1 edellytetyt tiedot ilmoitettavaksi muussa mainonnassa.

Arvioitaessa markkinaoikeuden ratkaisukäytännön mukaan mainosten sisältämän tekstin luettavuutta arvioinnin perustana käytetään etäisyyttä ja olosuhteita, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseisiä mainoksia (MAO:224/12, MAO:225/12, MAO:484/19).

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:224/12 oli kyse pikalainaa koskevista kadunvarsimainoksista, joissa luoton nimen ohella oli keskeisenä viestinä esitetty ”Ensilaina 500€” tai ”Maksuaika 30-90 päivää”. Koska mainoksissa ei esitetty kaikkia KSL 7:8.1:ssä edellytettyjä tietoja, markkinointi oli kuluttajansuojalain vastaista.

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:225/12 oli myös kyse pikalainaa koskevista kadunvarsimainoksista. Mainostauluissa oli ilmoitettu verkkosivujen osoite ja sen alla luoton määrä ”50-2500€” tai ”luoton takaismaksuaika ”7 pv-24 kk”. Nämä tekstit olivat vieneet lähes ¾ mainostaulujen pinta-alasta (mainostaulujen koko oli 80X120cm). Huomattavasti pienemmällä kirjasinkoolla oli mainostauluissa ollut muuta luottoa koskevaa tietoa. Markkinaoikeus totesi, että arvioitaessa kyseisten mainosten sisältämän tekstin luettavuutta arvioinnin perustana käytetään etäisyyttä ja olosuhteita, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseisiä mainoksia. Koska mainosten alalaidan teksti ei täyttänyt selkeyden ja helpon havaittavuuden vaatimusta, markkinointi oli kuluttajansuojalain vastaista.

Markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:484/19 oli kyse televisio- ja raitiovaunumainoksesta. Televisiomainoksessa ilmoitettiin suurin kirjaimin ”Kuluton ensinosto 2000 € asti”, kun taas pääosa luottoa koskevista muista tiedoista oli esitetty televisiomainoksen alalaidassa hyvin lyhyen ajan pienellä kirjasinkoolla, siten ettei tietoja ollut mahdollista saada luetuksi. Raitiovaunumainoksessa ilmoitettiin ”Hae 2000 € tililuotto käyttöösi”. Muut luottosopimuksen ehdot oli jätetty raitiovaunumainoksessa kokonaan ilmoittamatta. Markkinointi oli kuluttajansuojalain vastaista.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 2 momentin säännökset käytettyyn viestimeen liittyvistä rajoitteista ja elinkeinonharjoittajan muista toimenpiteistä olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille eivät ole kuluttajansuojalain 7 luvun mukaisen tiedonantovelvollisuuden arvioinnin kannalta merkityksellisiä (MAO:224/12, MAO:225/12).

Luottoa koskevassa mainoksessa oleva puute ei korjaannu sillä, että kuluttajalle tarjotaan myyjää, esitettä, verkko-osoitetta tai muuta välinettä lisätietojen hankkimiseksi. Myöskään sillä ei ole merkitystä, voiko kuluttaja välittömästi mainoksen perusteella tehdä luottoa koskevan hankinnan.

Kun lainsäädäntö edellyttää mainoksessa annettavan paljon yksityiskohtaista tietoa kuluttajaluotosta ja kun tietojen esitystavalta edellytetään nimenomaista selkeyttä, näkyvyyttä ja tiivistä esittämistapaa, markkinoijan tulee kiinnittää erityistä huomiota mainosvälineen valintaan. Riittävää ei ole se, että kaikki tiedot annetaan yhdellä kertaa, vaan myös tietojen esittämistavalle, kuten selkeydelle ja näkyvyydelle, on asetettu tiukat vaatimukset.

5.4. Jatkuva luotto, kertaluotto, hyödykesidonnainen luotto, osamaksu

Jatkuva luotto on kuluttajaluotto, joka on ennalta sovittuun luottorajaan asti jatkuvasti kuluttajan käytettävissä ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä (KSL 7:7).

Kertaluotto on muu kuluttajaluotto kuin jatkuva luotto (KSL 7:7).

Hyödykesidonnainen luotto on kulutushyödykkeen hankkimista varten myönnettävä kuluttajaluotto, jonka antajana on myyjä tai palveluksen suorittaja itse taikka muu elinkeinonharjoittaja myyjän tai palveluksen suorittajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun kuluttajien luotottamista koskevan järjestelyn perusteella (KSL 7:7).

Osamaksukaupalla tarkoitetaan sellaista tavaran kauppaa, jota koskevan sopimuksen mukaan hinta suoritetaan maksuerissä, joista yksi tai useampi erääntyy sen jälkeen, kun tavara on luovutettu kuluttajalle (ostaja), ja jossa elinkeinonharjoittaja (myyjä) on pidättänyt itselleen joko oikeuden tavaran takaisin ottamiseen, jos ostaja laiminlyö hänelle sopimuksesta johtuvan velvollisuuden täyttämisen, taikka omistusoikeuden tavaraan siihen asti, kun joko koko hinta tai ainakin määrätty osa niistäkin maksueristä, jotka erääntyvät tavaran luovuttamisen jälkeen, on suoritettu (KSL 7:7).

6. Luoton hintaa rajoittava sääntely

6.1. Luoton hintaa rajoittava sääntely 1.10.2023 alkaen

Kuluttajan nostamalle luotolle perittävää luoton korkoa ei saa sopia suuremmaksi kuin korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 15 prosenttiyksiköllä. Tällöinkään luoton korko ei saa sopimuksen mukaan ylittää 20:tä prosenttia. (KSL 7:17a.1)

Koska luoton korkoa ei saa sopia lainmukaista korkokattoa suuremmaksi, niin sovittaessa yli 15 prosentin kiinteästä korosta tai viitekorkosidonnaisesta korosta, tulee sopimusehtoja laadittaessa huomioida, että korkoehdon on sisällettävä myös täsmälliset tiedot 17 a §:n 1 momentin mukaisista ylärajoista.

Lainmukainen korkokatto on sidottu viitekorkoon ja korkokatto tarkistetaan puolivuosittain korkolain 12 §:ssä tarkoitetun viitekoron muutosten mukaisesti.

Kuluttajan nostaman luoton määrällä tarkoitetaan sitä luoton määrää, josta on suljettu pois summat, joita ei ole annettu kuluttajan tosiasialliseen käyttöön. Luoton määrä ei näin ollen voi sisältää luottokustannuksia, kuten mahdollista luoton perustamismaksua. (EUT C-377/14, KKV/841/14.08.01.05/2022)

Korkoa voidaan periä vain sille nostetun luoton määrälle, joka edelleen on maksamatta. (HE 218/2022 vp, sivu 58)

Jos kuluttajan on sopimuksen mukaan maksettava muita luottokustannuksia, näiden määrä ei saa ylittää päivää kohden 0,01:tä prosenttia luottosopimuksen mukaisesta luoton määrästä tai luottorajasta luottosopimuksen voimassaoloajalta. Muiden luottokustannusten määrä voidaan kuitenkin sopia 5 euroksi edellyttäen, että luottoaika on sopimuksen mukaan vähintään 30 päivää. Päiväkohtaisen rajan perusteella laskettavat kustannukset eivät kuitenkaan saa ylittää 150 euroa vuodessa, eikä luottokustannuksia saa periä kuluttajalta ennakolta pidemmältä kuin vuoden ajalta (KSL 7:17a.2–3). Muiden luottokustannusten vuosittaista enimmäismäärää koskevalla rajalla on merkitystä käytännössä silloin, kun kyseisten kustannusten enimmäismäärä päiväkohtaisesti laskettuna olisi yli 150 euroa vuodessa (HE 230/2018 vp, sivu 30).

Jos luotonantaja tai luotonvälittäjä rikkoo luottokustannusten enimmäismääriä koskevia rajoja, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luoton korkoa eikä muita luottokustannuksia lainkaan (KSL 7:17a.4). Jos luottokustannusten määrä on sovittu sallittua suuremmaksi, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa mitään luottokustannuksia siinäkään tilanteessa, että häneltä ei tosiasiassa ole vaadittu näitä kustannuksia (HE 230/2018 vp, sivu 30).

Luoton hintaa koskevat ehdot on laadittava selkeiksi ja ymmärrettäviksi. Jos luotonantaja perii luotosta esimerkiksi useita erityyppisiä tai määrältään vaihtelevia kuluja, saattavat luottoehdot muodostua epäselviksi ja kohtuuttomiksi siitä riippumatta, ylittyvätkö luottokustannusten enimmäismäärää koskevat rajat (HE 230/2018 vp, sivu 16). Pitämällä hinnoittelurakenteen yksinkertaisena ja selkeänä luotonantaja voi varmistua siitä, että korko- tai luottokustannuskatto ei ylity (HE 218/2022 vp, sivu 32).

Kuluttajan nostamalle luotolle perittävää korkoa ja muita luottokustannuksia rajoittavaa sääntelyä sovelletaan 1.10.2023 tai sen jälkeen tehtyihin kuluttajaluottosopimuksiin. Sääntelyä ei sovelleta esinevakuudellisiin asuntoluottoihin (KSL 7a:31) eikä osamaksukauppaan, jossa kaupan kohteena on liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2017) tarkoitettuun liikenneasioiden rekisteriin rekisteröitävä liikenneväline siihen mahdollisesti liittyvine lisävarusteineen, ellei kuluttajalla ole osamaksukauppaa koskevan sopimuksen perusteella oikeus nostaa myös rahavaroja (KSL 7:3.4).

6.2 Ennen 1.10.2023 solmittuihin luottosopimuksiin sovellettava hintasääntely

Aikavälillä 1.9.2019–30.9.2023 solmittuihin luottosopimuksiin sovelletaan koron osalta lähtökohtaisesti kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n aiempaa sanamuotoa: Kuluttajan nostamalle luotolle perittävää korkoa ei saa sopia 20:tä prosenttia suuremmaksi (KSL 7:17a.1).

Muiden luottokustannusten osalta kustannusten enimmäismäärä määräytyy vastaavasti kuin edellä on esitetty eli muiden luottokustannusten määrä ei saa ylittää päivää kohden 0,01 prosenttia luoton määrästä tai luottorajasta eikä 150 euroa vuodessa.

Ennen 1.9.2019 solmittuihin luottosopimuksiin sovelletaan lähtökohtaisesti KSL 7 luvun 17 a §:n aiempaa sanamuotoa: Jos luoton määrä tai luottoraja on alle 2 000 euroa, luottosopimuksen mukainen luoton todellinen vuosikorko saa olla enintään korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Korkokattoa sovelletaan hyödykesidonnaiseen luottoon vain, jos kuluttajalla on luottosopimuksen nojalla myös oikeus nostaa rahavaroja.

Poikkeuksena on kuitenkin aiemmin solmittujen jatkuvien luottosopimusten nojalla tehtävien uusien nostojen kustannuksiin sovellettava sääntely. Jatkuvaa luottoa koskevaan sopimukseen sovelletaan 1.10.2023 jälkeen tehtyjen uusien nostojen osalta uutta 17 a § 1 momenttia. Mikäli kuluttaja siis tekee ennen 1.10.2023 solmitusta jatkuvasta luotosta uuden noston 1.10.2023 jälkeen, nostosta saa periä kuluttajalta luoton korkoa enintään voimassa olevan lain mukaisen korkokaton eli 15 prosenttia korkolain 12 §:n mukaisella viitekorolla lisättynä.

Mikäli kyse on ennen 1.10.2023 tehdystä jatkuvaa luottoa koskevasta sopimuksesta ja luotonantaja tai -välittäjä rikkoo 17 a §:n 1 momenttia, sovelletaan 4 momentin mukaista seuraamusta koron osalta ainoastaan 1.10.2023 jälkeen nostetutulle luotolle perittävään korkoon ja muiden luottokustannusten osalta ainoastaan siihen osaan luottokustannuksia, jotka kohdistuvat 1.10.2023 jälkeiseen aikaan.

7. Maksuajan pidentämisestä perittävät kulut

Luotonantajan on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin (KSL 7:13). Luotonantajan tulee huomioida luotonannossaan ja sopimusehtoja laatiessaan lain edellyttämällä tavalla maksujärjestelyt ja niistä perittävät kulut.

Maksuajan pidentämisestä ennen saatavan erääntymistä saa periä kuluttajalta enintään 5 euroa edellyttäen, että maksuaika pitenee vähintään 14 päivällä. Kuluttajalta tällaisista toimista perittävien kulujen yhteismäärä ei saa kuitenkaan ylittää vuodessa 20:tä euroa (KSL 7:17b).

Maksuajan pidentämisestä perittäviä kuluja rajoittavaa sääntelyä sovelletaan KSL 7 luvun soveltamisalaan kuuluviin luottoihin. Asuntoluotot ja asuntovakuudelliset kuluttajaluotot on rajattu sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle (HE 230/2018 vp, sivu 16).

Maksuajan pidentämisestä perittäviä kuluja rajoittava sääntely tuli voimaan 1.9.2019. Sääntelyä sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtäviin maksuajan pidennyksiin myös silloin, kun luottosopimus on tehty ennen sääntelyn voimaantuloa (HE 230/2018 vp, sivu 23).

8. Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään tiedonantovelvoitteista, luotonantajan ja luotonvälittäjän on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot” -lomaketta käyttäen tiedot luotonantajasta, luotosta, luototettavasta hyödykkeestä, sopimusrikkomuksen seuraamuksista ja kuluttajan oikeuksista (KSL 7:9.1).

Luotonantaja rikkoi kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, kun se jätti ilmoittamatta Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot -lomakkeella tiedot luotosta perittävästä tilinhoito- ja perustamismaksusta sekä perustamismaksulle perittävästä korosta. (KKV/841/14.08.01.05/2022)

Etäviestimen, kuten internetin, kautta kuluttajille tarjottavien luottojen myöntämisessä on noudatettava myös rahoituspalveluiden etämyyntiä koskevia kuluttajansuojalain 6 a luvun tiedonantovelvoitteita.

Tapauksesta riippuen sovellettavaksi voivat lisäksi tulla sähköisen viestinnän palveluista annetun lain sekä maksupalvelulain säännökset (HE:24/2010, sivut 31-32).

Kuluttajalle tulee antaa tosiasiallinen mahdollisuus arvioida ja vertailla eri luottotarjouksia keskenään jo ennen varsinaisen sopimuksen solmimisprosessin aloittamista. Jos luottoa tarjotaan internetissä, ennakkotietojen tulee olla kuluttajan käytettävissä pysyvällä tavalla jo ennen kuin kuluttaja tunnistautuu vahvasti luotonhakuprosessissa kuluttajansuojalain 7 luvun 15 §:n 1 momentin mukaisesti tai antaa muita henkilötietojaan kuin sähköpostiosoitteensa (KKV/1303/14.08.01.05/2017). Vastaavasti kivijalkamyymälässä ennakkotiedot tulee antaa ennen luottohakemuksen täyttämistä (ks. KKV/316/14.08.01.05/2018).

Kts. esimerkiksi markkinaoikeuden päätös MAO:257/09, jolla yritystä kiellettiin käyttämästä pikalainoja matkapuhelimen tekstiviestien välityksellä tarjotessaan menettelytapaa, jossa yritys jättää toimittamatta lainasopimusmenettelyssä KSL 6 a luvun 6 – 9 §:n mukaisia ennakkotietoja ja 11 §:n 1 momentin mukaisia sopimusehtoja hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina.

Luotonantajan on varmistettava, että tiedot annetaan aina osana luotonhakuprosessia. Sopimusta edeltävässä vaiheessa on keskeistä sijoittaa tiedot verkkosivulle siten, ettei kuluttaja voi jättää näitä huomiotta edetessään seuraavaan vaiheeseen eli sopimuksen tekemiseen. Riittävää ei toisin sanoen ole se, että tiedot annetaan esimerkiksi erillisellä välilehdellä, jolloin tietoja ei ole kytketty luotonhakupolun osaksi (KKV/1305/14.08.01.05/2017).

Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, ettei velvollisuus antaa tiedot pysyvällä tavalla täyty, jos tiedot ovat ainoastaan kuluttajan saatavilla. Luotonhakuprosessin tulee ohjata kuluttaja tallentamaan ja tulostamaan ennakkotiedot ja sopimusehdot. Vaihtoehtoisesti tiedot voidaan lähettää kuluttajalle sähköpostitse (HE 24/2010, sivu 30). Kuluttaja-asiamies painottaa sitä, että tietojen on kuitenkin tämän lisäksi aina oltava luontevasti luotonhakuprosessissa esillä.

Unionin tuomioistuin on asiassa C-49/11 antamassaan ennakkoratkaisussa arvioinut tietojen ilmoittamistapaa ja pysyvän tavan käsitettä (vrt. KSL 7:9.1). Tuomioistuimen mukaan pysyvän tavan vaatimusta ei täytä menettely, jossa tiedot ovat saatavilla vain yrityksen internetsivustolle johtavan hyperlinkin kautta, koska yritys ei tällöin ”toimita” tietoja ja kuluttaja ei ”saa” niitä. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun perusteella luotonantajalta edellytetään kuluttajan ohjaamisessa aktiivisia toimia, eikä tietojen saamista voi jättää kuluttajan oman aktiivisuuden varaan. Kts. myös KKO:2016:73 ja MAO:616/17 .

Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot tulee antaa myös oikeansisältöisinä. Luotonantajan voi olla tarpeen antaa tiedot useammin kuin kerran luotonsolmimisprosessin eri vaiheissa, jos kuluttaja on ilmoittanut yhdestä tai useammasta haluamansa luoton osatekijästä, kuten luottosopimuksen kestosta ja luoton kokonaismäärästä tai jos luoton hinta on asiakaskohtainen. Tässä tapauksessa tiedot voi olla tarpeen antaa ensin käyttäen luotonantajan tavanomaisia luottoehtoja ja sen jälkeen kuluttajan mieltymykset ja luoton asiakaskohtainen hinta huomioiden. Ensivaiheessa kuluttajalle ei saa jäädä epäselvyyttä siitä, että luoton lopulliset ehdot voivat muuttua (KKV/1303/14.08.01.05/2017).

9. Luottosopimuksen tekeminen

Kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana (KSL 7:17.1)

Kuluttajaluottosopimuksessa on mainittava (KSL 7:17.2)

tiedot luottosopimuksen osapuolista;
tiedot 7 luvun 9 §:ssä tarkoitetuista seikoista;
sopimuksen muut ehdot;
tiedot peruuttamisoikeuden käyttämisen edellytyksistä;
tiedot luottosopimuksen irtisanomisesta ja muusta päättämisestä;
tiedot oikeussuojakeinoista ja valvontaviranomaisesta

Luottosopimuksessa mainittavista tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen 5 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan luottosopimuksessa tulee mainita korko, koron määräytymisen perusteet ja korkoa koskevat muut ehdot. Mikäli luotto on vaihtuvakorkoinen, luoton korosta tulee ilmoittaa luottosopimuksessa selkeästi prosenttilukuina tieto sekä luoton marginaalista, viitekorosta, kokonaiskorosta että todellisesta vuosikorosta. Kuluttajalta ei saa luottosuhteen perusteella periä korkoja tai maksuja, josta ei ole sovittu kuluttajaluottosopimuksessa (KSL 7:17.3).

Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan luoton korkoa ei saa sopia lainmukaista korkokattoa suuremmaksi. Näin ollen sovittaessa yli 15 prosentin kiinteästä korosta tai viitekorkosidonnaisesta korosta, tulee sopimusehtoja laadittaessa huomioida, että korkoehdon on sisällettävä myös täsmälliset tiedot 17 a §:n 1 momentin mukaisista ylärajoista.

Korkein oikeus on päätöksessään KKO:2016:73 lausunut kuluttajaluottosopimusten muotovaatimuksista todeten, että jollei luotoantaja ole huolehtinut siitä, että kuluttaja saa pysyvällä tavalla haltuunsa kuluttajaluottosopimuksen, luotonantaja ei saa periä minkäänlaisia luottokustannuksia.

Korko saa muuttua luottosopimuksen kuluessa vain sopimuksessa yksilöidyn viitekoron muutosten mukaisesti. Esimerkiksi luoton marginaalia ei voida yksipuolisesti muuttaa eikä kiinteää korkoa sitoa viitekoroon luottosopimuksen aikana. Koron muutokset on toteutettava tasapuolisesti ja kuluttajia syrjimättömällä tavalla. Muutokset on esimerkiksi toteutettava vastaavalla tavalla sekä alaspäin että ylöspäin. Luottosopimuksen johdosta perittäviä muita maksuja saa muuttaa ainoastaan sopimuksessa yksilöidyin perustein eikä maksun korotus saa olla suurempi kuin luotonantajalle aiheutunut tosiasiallinen lisäys kustannuksista (KSL 7:24).

Luotonantajan on kuluttajaluottosopimuksen tekemisen sekä luoton määrän tai luottorajan korottamisen yhteydessä todennettava kuluttajan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (617/2009) 8 §:ssä tarkoitetut vaatimukset tai maksupalvelulain 8 §:n 24 kohdassa ja 85 c §:n 4 momentissa tarkoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset (KSL 7:15.1).

Velvollisuus todentaa kuluttajan henkilöllisyys koskee myös hyödykesidonnaisia kertaluottoja.

10. Hyvä luotonantotapa

Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti (KSL 7:13.1).

Vastuullisuus ulottuu luottosuhteen kaikkiin vaiheisiin markkinoinnista luottosopimuksen tekemiseen ja mahdollisten ongelmien selvittämiseen. Säännös on joustava normi ja se täydentää kuluttajansuojalain 2 ja 3 luvun säännöksiä sekä 7 luvun muita säännöksiä (HE:24/2010, sivu 33).

Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 1 – 6 kohdissa on lueteltu seuraavia menettelytapoja, joiden noudattamista erityisesti edellytetään.

Hyvää luotonantotapaa koskevia säännöksiä sovelletaan luotonantajien lisäksi myös luotonvälittäjiin velallisen neuvontaa ja vastuullista suhtautumista maksujärjestelyihin koskevaa alakohtaa lukuun ottamatta. (KSL 7:13.3)

10.1. Erityisesti hyvän luotonantotavan vastaiset menettelyt luoton markkinoinnissa

Hyvää luotonantotapaa koskeva säännös sisältää luettelon hyvän luotontavan vastaisena pidettävistä menettelyistä. Kyse ei ole tyhjentävästä luettelosta, vaan tietyistä erityisesti säännöksen vastaisina pidettävistä menettelyistä.

10.1.1. Luotonottoa ei saa vähätellä

Luotonantaja ei luottoa markkinoidessaan saa vähätellä luotonoton vakavuutta tai sen merkitystä. Vähättelemisellä tarkoitetaan erityisesti sitä, että luotonotto esitetään markkinoinnissa huolettomana tai riskittömänä ratkaisuna kuluttajan rahapulaan tai velkaongelmiin.

Vähättelyllä viitataan myös siihen, että luotonotto esitetään arkipäiväisenä tai normaaleihin arkirutiineihin kuuluvana asiana. (HE 218/2022, sivu 53)

10.1.2. Luotonoton ei voi esittää ratkaisevan taloudellisia ongelmia

Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan luoda sellaista vaikutelmaa, että luotonotto ratkaisee kuluttajan taloudelliset ongelmat tai vähentää niitä tai niistä aiheutuvia muita kielteisiä vaikutuksia.

Kiellettyä on esimerkiksi markkinoida olemassa olevien velkojen maksamiseksi luottoa luomalla vaikutelman siitä, että uutta luottoa hakemalla aiemmin velkaantuneen kuluttajan taloudelliset ongelmat ratkeavat tai vähenevät tai että luotto toimisi tällaisen kuluttajan taloudenhallinnan työkaluna.

Luoton ottamisen ei saa myöskään esittää vähentävän kuluttajan taloudellisista ongelmista johtuvaa stressiä tai muita huolia. Luottoja ei siten voi markkinoida myöskään vaikuttajamarkkinoinnilla siten, että vaikuttaja luotonantajan tai luotonvälittäjän lukuun toimiessaan selostaisi saaneensa luotosta helpotusta taloudellisiin ongelmiinsa.

Säännös ei kuitenkaan vaikuta luotonantajan velvollisuuteen suhtautua vastuullisesti maksujärjestelyihin ja näin ollen kuluttajalle voi olla tietyissä tilanteissa perusteltua kertoa esimerkiksi järjestelyluotoista. (HE 218/2022, sivu 53)

Luotonantaja menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti markkinoimalla sosiaalisessa mediassa luoton ottamista taloudenhallintakeinona ja säästövinkkinä. (KKV/1422/14.08.01.05/2021)

10.1.3. Luottoa ei saa perusteetta väittää olemassa olevia luottoja edullisemmaksi

Luotonantaja ei saa markkinoidessaan luottoa esittää, että luotto on kuluttajan olemassa olevia luottoja edullisempi, jos väite on totuudenvastainen, harhaanjohtava tai muutoin sellainen, ettei se ole näytettävissä toteen.

Säännös soveltuu siten erityisesti tilanteisiin, joissa markkinoidaan kuluttajan olemassa olevien luottojen uudelleen rahoittamista tai lainojen yhdistämistä.

Totuudenvastaista on muun muassa esittää lainaneuvotteluiden yhteydessä, että luotto on edullisempi kuin kuluttajan muut luotot, vaikka se tosiasiassa ei pitäisi paikkansa. Harhaanjohtavaa on esimerkiksi tuoda järjestelyluoton markkinoinnissa esille luoton kuukausierän pienuus verrattuna kuluttajan olemassa olevien luottojen kuukausieriin ilman, että tuodaan esille järjestelyluoton muita ehtoja, joiden vuoksi uusi luotto voi tulla kuluttajalle aiempia kalliimmaksi.

Väite luoton edullisemmuudesta ei ole ”muutoin näytettävissä toteen” esimerkiksi silloin, kun luotonantajalla ei ole tietoa siitä, minkälaiset ehdot kuluttajan aiemmassa luotossa on. Näin ollen säännöksen vastaista on muun muassa mainonnassa kehottaa kuluttajaa vaihtamaan lainansa edullisempaan, vaihtamaan luotonantajaa ja säästämään tai maksamaan kalliit lainat pois edullisemmalla lainalla.

Jos luotonantajalla ei ole tietoa siitä, minkälaisin ehdoin kuluttajan aiemmat luotot on myönnetty, luotonantaja ei saa markkinoinnissa viitata luoton olevan todennäköisesti tai keskimäärin edullisempi kuin kuluttajan olemassa olevat luotot.
Luottoja saa markkinoida kehottamalla kuluttajaa luottojen kilpailuttamiseen ja selvittämään, voiko luotto olla aiempia edullisempi. (HE 218/2022, sivu 54)

10.1.4. Luotonoton ei voi esittää edistävän sosiaalisia suhteita

Luotonoton ei saa markkinoinnissa esittää edistävän kuluttajan sosiaalista menestystä tai hyväksyntää. Markkinoinnissa ei saa esimerkiksi käyttää hyväksi nuoren aikuisen sosiaalista epävarmuutta esittämällä, että jonkin luotolla hankittavan asian omistaminen tekee nuoresta muita paremman.

Myös luoton ottamisen yhdistäminen kuluttajan parempaan menestykseen elämässä on markkinoinnissa kiellettyä. Sosiaalisen menestyksen ja hyväksynnän edistämisen esittäminen voi olla myös epäsuoraa esimerkiksi siten, että vaikuttajamarkkinoinnissa mainostettaisiin tiettyä elämäntapaa ja yhdistettäisiin tämä luoton käyttämiseen. (HE 218/2022, sivu 54)

10.1.5. Käyttämättömästä luotosta ei saa muistuttaa

Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan muistuttaa kuluttajaa käyttämättä olevasta luotosta, paitsi silloin kuin kun kuluttaja on hakemassa uutta luottoa sellaiselta luotonantajalta, jonka kanssa hänellä jo on voimassa oleva sopimussuhde. Kiellettyä on siten muun muassa muistuttaa kuluttajaa henkilökohtaisella viestillä jatkuvan luoton nostamatta olevasta määrästä. (HE 218/2022, sivu 55)

10.1.6. Luoton markkinointia ei saa yhdistää rahapelipalveluihin

Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan yhdistää luoton käyttöä rahapelipalveluihin siten, että markkinoinnissa suoraan todetaan tai annetaan ymmärtää, että luotto on käytettävissä rahapelipalveluihin.

Luotonantaja ei saa myöskään suunnata luottojen markkinointia kuluttajiin, joiden voidaan olettaa käyttävän luottoa rahapelipalveluihin, vaikkei markkinoinnissa sinänsä viitattaisi rahapelipalveluihin. Kiellettyä on esimerkiksi markkinoida luottoa paikoissa tai sivustoilla, joissa tyypillisesti käytetään rahapelipalveluita tai kohdentaa luottojen markkinointia sosiaalisessa mediassa rahapeleistä kiinnostuneisiin kuluttajiin. (HE 218/2022, sivu 55)

10.1.7. Luottoa ei saa markkinoida maksuhäiriömerkintäisille

Luotonantaja ei saa luottoa markkinoidessaan suunnata markkinointia kuluttajiin, joilla on maksuhäiriömerkintä tai joilla voidaan muutoin olettaa olevan vaikeuksia suoriutua luottosopimuksen mukaisista velvoitteistaan asianmukaisesti.

Kiellettyä on esimerkiksi mainonta, jossa tuodaan esille, ettei maksuhäiriömerkintä tai säännöllisten tulojen puute ole välttämättä este luoton saamiselle. Samoin luottoa ei voida markkinoida käytettäväksi maksuhäiriömerkinnäin aiheuttaneiden maksamattomien luottojen takaisinmaksuun.

Säännös ei luo perustetta käsitellä maksuhäiriötietoja tai muita henkilötietoja markkinointitarkoituksissa sen varmistamiseksi, että markkinointia suunnataan maksukykyisiin kuluttajiin. (HE 218/2022, sivut 55–56)

10.1.8. Markkinointi, joka muuten heikentää kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista

Hyvän luotonantotavan vastaisia ovat myös muut menettelyt, joissa markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista tai käyttämistä huolellisesti.

Kiellettyä on esimerkiksi markkinointi, jossa korostuu luoton hakemisen tai saamisen nopeus. Tärkeää on, että lainanhakija kykenee harkitsemaan lainan ottamista rauhassa ilman asiatonta painostusta tai houkuttelua ja sama koskee myös myönnetyn luoton käyttämistä (HE 218/2022, sivu 56).

Luoton markkinoinnin pääsanoman tulee olla tarjotussa luotossa ja sen esittelyssä. Kiellettyinä markkinointikeinoina pidetään erilaisten lisäetujen, arpajaisten ja kylkiäisten käyttämistä luottojen markkinoinnissa siten, että ne ovat hallitsevassa asemassa (HE:24/2010, sivu 34).

Kiellettyä on myös alennuksen tai muun edun tarjoaminen kuluttajalle heti hyödykkeen maksamisen yhteydessä, jos etu annetaan vain luotolla maksaville tai luottosopimuksen tekeville. Tällaisena etuna ei kuitenkaan pidetä luoton ohessa tarjottavaa vakuutusta, kuten matka- ja ostoturvavakuutusta (HE:24/2010, sivu 34).

Jos alennus tai muu erityinen etu on saatavissa ainoastaan kanta-asiakasjärjestelmien kautta myönnettävillä pisteillä tai muulla vastaavalla tavalla, eikä etua siten tarjota kuluttajalle välittömästi, ei tällaisia järjestelmiä sinänsä pidetä hyvän luotonantotavan vastaisena (HE:24/2010, sivu 34).

Markkinaoikeus on pikaluottojen markkinointia koskevassa KSL 2:3:n nojalla antamassaan ratkaisussaan MAO:257/09 on todennut muun muassa, että ”elinkeinonharjoittajan on otettava toiminnassaan huomioon myös kuluttajan etu eli noudattaa lojaliteettivelvollisuutta suhteessa kuluttajaan sekä sopimusta tehtäessä että sopimussuhteen aikana. Kulutusluottojen markkinoinnissa on elinkeinomenettelyssä yleisesti hyväksyttävänä asianmukaisena menettelytapana pidettävä tiedonsaannin ja harkinnan mahdollistavaa menettelyä.” Markkinaoikeus katsoi, että vastaajayhtiön markkinoinnissa, jossa oli korostunut pikalainan ottamisen nopeus ja saatavuus ympäri vuorokauden, ei ollut riittävällä tavalla kiinnitetty huomiota kuluttajan etuun.

10.2. Luoton myöntämisen ei tule hallita muun hyödykkeen markkinointia

Hyvän luotonantotavan vastaista on käyttää luoton myöntämistä pääasiallisena markkinointikeinona markkinoitaessa muita hyödykkeitä (HE:24/2010, sivu 34).

Markkinatuomioistuin on KSL 7 luvun nojalla antamassaan päätöksessä MT:1988:6 kieltänyt elinkeinonharjoittajaa markkinoimasta autoja siten, että autojen ostamiseksi tarjottu luotto muodostaa markkinoinnin pääsanoman. Markkinoitavista autoista oli lehti- ja radiomainoksessa mainittu vain niiden nimet. Mainoksen muu sisältö koski tarjottavaa luottoa ja sen ehtoja.

10.3. Lisämaksullisen viesti- ja puhelinpalvelun kielto

Hyvän luotonantotavan vastaista on se, että luotonantaja tai luotonvälittäjä käyttää luottoa myönnettäessä tai muussa luottosuhteeseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista tekstiviestipalvelua, multimediaviestipalvelua tai muuta vastaavaa viestipalvelua (HE:78/2012, sivu 18).

Kielto merkitsee sitä, että kuluttajalta ei saa periä maksuja tekstiviestillä tehdystä lainahakemuksesta tai lainan myöntämistä koskevasta vahvistusviestistä, eikä luottosuhteen kuluessa viesteillä tehtävistä toimenpiteistä, kuten takauksen myöntämisestä tai eräpäivän siirtämisestä (HE:78/2012, sivu 18).

Kun kuluttajaluottoihin liittyvän takauksen hakeminen oli edellyttänyt lisämaksullisen tekstiviestipalvelun käyttöä, kysymyksessä oli kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 2 momentin 3 kohdassa kielletty tekstiviestipalvelu (KKO:2019:8, MAO:8/20).

Hyvän luotonantotavan vastaista ei ole asiointi tekstiviesteillä sinänsä, kunhan kuluttajalta ei veloiteta viesteistä lisämaksua (HE:78/2012, sivu 18).

Tehtyä sopimusta koskevassa puhelinasioinnissa ei myöskään saa periä kuluttajalta hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäviä kuluja. Kuluttajalla on oikeus saada elinkeinonharjoittajalta korvaus liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäneistä puhelinkuluista (KSL 2:14).

10.4. Luottoa ei saa mainostaa ehdoin, joilla luottokustannukset ylittävät pääoman määrän

Hyvän luotonantotavan vastaista on mainostaa luottoa sellaisin ehdoin, joilla luottokustannukset voivat kertaluotoissa ylittää pääoman määrän tai jatkuvissa luotoissa kuluttajan kulloinkin nostaman luottoerän määrän.

Säännöksen perusteella kiellettyä on mainostaa luottoa esimerkiksi niin pienellä lyhennyserällä tai niin pitkällä laina-ajalla, että luottokustannukset mainostetuin ehdoin muodostuisivat kertaluotoissa pääomaa suuremmiksi tai jatkuvissa luotoissa kuluttajan kulloinkin nostaman luottoerän määrää suuremmiksi. (HE 218/2022, sivu 56)

10.5. Kuluttajalle tulee taata riittävästi tietoa selkeällä tavalla

Hyvää luotonantotapaa koskevassa lainkohdassa myös täydennetään muualla kuluttajansuojalaissa luotonantajalle asetettuja tiedonantovelvoitteita. Hyvä luotonantotapa korostaa luotonantajan vastuuta siitä, että kuluttaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa selkeällä tavalla (HE:24/2010, sivu 34).

Luotonantajan tulee antaa kuluttajalle riittävät ja selkeät selvitykset paitsi sen arvioimiseksi, mikä luotonantajan tarjoamista luottovaihtoehdoista sopii kuluttajalle parhaiten, myös sen arvioimiseksi, onko kuluttajalla mahdollisuus ylipäänsä selviytyä luoton takaisinmaksusta asianmukaisesti (HE:24/2010, sivu 34).

Luottoa koskevien selvitysten lisäksi luotonantajan tulee antaa kuluttajalle ennen luottosopimuksen tekemistä riittävät ja selkeät selvitykset luoton yhteydessä tarjottavista lisäpalveluista, kuten lainaturvavakuutuksista. Kytkykauppa on kuitenkin sellaisenaan kuluttajansuojalain 7:13a:n nojalla kielletty (HE 77/2016, sivut 47-48).

Pelkkä vakiomuotoisten tietojen luovuttaminen kuluttajalle ei aina ole riittävää. Luotonantajan tulee tarvittaessa myös selittää kuluttajalle luoton keskeiset ehdot ja ominaisuudet, luoton vaikutukset kuluttajaan sekä kuluttajan maksujen laiminlyönnin seuraamukset. Erityisesti selittämistä edellytetään silloin, kun kuluttaja tätä pyytää tai kun elinkeinonharjoittaja havaitsee, ettei kuluttaja ilmeisesti ymmärrä sopimuksen ehtoja, luonnetta tai merkitystä. Selvittäminen voi tapahtua suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti, kunhan se tehdään luoton luonne huomioon ottaen tarkoituksenmukaisimmassa luotonhakuprosessin vaiheessa (HE:24/2010, sivut 34-35).

Luotonantajan on myös otettava huomioon kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi ja sen perusteella mahdollisesti ilmennyt kuluttajan erityinen tiedon tarve. (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-449/13)

10.6. Velallisen neuvonta ja vastuullinen suhtautuminen maksujärjestelyihin

Maksuviivästystilanteissa luotonantajan tulee antaa kuluttajalle tietoa ja neuvoja siitä, miten välttää maksuvaikeudet tai hoitaa maksukyvyttömyystilanteet. Käytännössä tämä voidaan tehdä esimerkiksi kirjallisen maksumuistutuksen yhteydessä (HE:24/2010, sivu 35).

Hyvä luotonantotapa edellyttää luotonantajalta myös vastuullista suhtautumista maksujärjestelyihin. Näitä ovat muun muassa uudesta eräpäivästä sopiminen, luoton kuukausierien pienentäminen, laina-ajan pidentäminen, luottojen yhdistäminen, sopiminen lyhennysvapaista jaksoista sekä koron alentaminen. Luotonantajalla ei ole velvollisuutta suostua ehdotettuihin maksujärjestelyihin, mutta järjestelmällistä kieltäytymistä ei voida pitää velallisen kannalta asianmukaisena (HE:24/2010, sivu 35).

Maksuajan pidentämisestä perittävien kulujen enimmäismäärää rajoitetaan KSL 7 luvun 17 b §:ssä, kun maksuaikaa pidennetään ennen saatavan erääntymistä.

Myös saatavien perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista annettavien tietojen tulee olla oikeita, relevantteja ja totuudenmukaisia (laki saatavien perinnästä 4 §).

Saatavan eräännyttyä kuluttajalta saa periä maksuajan pidentämisestä tai muista perintätoimista kuluja enintään saatavien perinnästä annetussa laissa asetettujen enimmäismäärien verran.

Lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:ssä on nimenomainen kielto käyttää aggressiivisia menettelyjä markkinoinnissa ja asiakassuhteessa. Aggressiivisena voidaan pitää menettelyjä, jotka heikentävät kuluttajan sopimukseen tai lakiin perustuvien oikeuksien käyttämistä sekä uhkausta ryhtyä toimiin, jotka eivät ole lain mukaan sallittuja. Painostamista voi olla esimerkiksi se, että sopimuksen teon jälkeen yhteydenotto yritykseen on vaikeaa tai jopa mahdotonta (HE:32/2008, sivu 27). Aggressiivinen menettely on ristiriidassa myös hyvän luotonantotavan (KSL 7:13) kanssa. Lisäksi aggressiivinen menettely saatavien perinnässä rikkoo hyvää perintätapaa (laki saatavien perinnästä 4 §).

Kuluttaja-asiamies on katsonut, että luotonantaja on periessään erillisen maksun kuluttajan pyytämistä, luottosuhteen perusasioihin liittyvistä selvityksistä heikentänyt kuluttajan mahdollisuuksia tämän sopimukseen tai lakiin perustuvien oikeuksien käyttämiseen ja toiminut hyvän luotonantotavan vastaisesti. (KKV/841/14.08.01.05/2022)

11. Kytkykaupan kielto

Luottotarjouksen ehtona ei saa olla, että kuluttaja tekee sopimuksen toisesta rahoituspalvelusta tai muusta palvelusta tai rahoitusvälineestä, jonka tarjoaa luotonantaja itse tai muu elinkeinonharjoittaja luotonantajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella (kytkykauppa). (KSL 7:13 a) (HE 77/2016, sivu 47)

Luottolaitoslain mukaan luottolaitos ei saa toiminnassaan käyttää sopimusehtoa, jos luottolaitoksen toiminnan ulkopuolisten hyödykkeiden hankkiminen tai käyttö asiakkaan kannalta kokonaisuutena arvioiden asiattomasti vaikuttaa luoton saamiseen, sopimuksen voimassaoloon, muihin sopimuksen ehtoihin tai kuluttajan oikeuteen ryhtyä sopimussuhteeseen muun elinkeinonharjoittajan kanssa (laki luottolaitostoiminnasta 15:3.1).

12. Luottokelpoisuuden arviointi ja arvioinnissa käytettävät tiedot

Luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa. Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien luottotietorekisteri- ja muiden tietojen perusteella (KSL 7:14.1).

Tarkoituksena on välttää se, että luotonantaja myöntäisi luottoa kuluttajille, joilla ei ole edellytyksiä selviytyä luoton takaisinmaksamisesta.

Tarpeellisia tietoja kuluttajan maksuvaran ja siten luoton takaisinmaksukyvyn arvioimiseksi ovat kuluttajan tulojen määrän ja perusteen lisäksi tämän menot, velat ja varat sekä mahdolliset takausvastuut. Lisäksi on otettava huomioon tulojen jatkuvuuteen vaikuttavat seikat, kuten ansiotulojen laatu. Mitä suuremmasta lainasta on kyse, sitä seikkaperäisemmät selvitykset ovat tarpeen (HE:78/2012, sivu 19).

Perusvaatimuksena on, että luotonantaja tarkistaa kuluttajan maksuhäiriömerkinnät. Lisäksi luotonantajalla on velvollisuus tarkastaa luotonhakijaa koskevat tiedot positiivisesta luottotietorekisteristä. Luotonantajan tulee hakea positiivisesta luottotietorekisteristä luotonhakijaa koskeva luottotietorekisteriote , josta käy ilmi muun muassa hakijan muut rekisteriin ilmoitetut luotot ja tämän tulotiedot. Muita tarpeellisia tietoja, kuten kuluttajan menotietoja tai positiivisesta luottotietorekisteristä puuttuvia tietoja tulee selvittää kuluttajalta itseltään.

Luotonantajan on arvioitava kussakin tapauksessa juuri tämän tapauksen erityisten olosuhteiden perusteella, ovatko nämä tiedot asianmukaisia ja riittäviä luottokelpoisuuden arvioimiseksi. Tietojen riittävyys voi vaihdella luottosopimuksen tekemiseen liittyvien olosuhteiden, kuluttajan henkilökohtaisen tilanteen tai sopimuksen kohteena olevan rahamäärän mukaan. Arviointi voidaan tehdä kuluttajan taloudellista tilannetta koskevan asiakirjaselvityksen perusteella. Kuluttajan laatimia vahvistamattomia ilmoituksia ei kuitenkaan voida pitää sellaisinaan riittävinä, jollei niihin ole oheistettu asiakirjatodisteita (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-449/13). Luotonantajalla on velvollisuus kohtuullisin toimenpitein pyrkiä varmistamaan kuluttajan antamien tietojen oikeellisuus.

EUT on arvioinut luotonantajan oikeutta sovittuihin korkoihin ja kuluihin sen laiminlyödessä hänelle säädetyn velvollisuuden arvioida kuluttajan luottokelpoisuus (C-679/18).

Lisäksi luotonantajan on määriteltävä periaatteet, joiden mukaisesti luotonantaja myöntää kuluttajaluottoja. Luotonantaja saa myöntää luoton kuluttajalle ainoastaan, jos kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täytetään luottosopimuksessa edellytetyllä tavalla (KSL 7:16 a) (HE 77/2016, sivu 48).

13. Luotonvälittäjän velvollisuudet

Luotonvälittäjällä tarkoitetaan muuta elinkeinonharjoittajaa kuin luotonantajaa, joka esittelee tai tarjoaa kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta luottosopimuksia kuluttajan kanssa (KSL 7:7).

Mikäli yritys tosiasiallisesti toimii luotonvälittäjänä avustamalla kuluttajaa luottosopimuksen tekemisessä, on yritys lain tarkoittama luotonvälittäjä huolimatta siitä, että se toimii yhteistyössä toisen luotonvälittäjän kanssa. Kuluttajan hyväksi pakottavaa lainsäädäntöä ei voida kiertää ketjuttamalla sopimuksia eri toimijoiden välillä ja kehittämällä keinotekoisia menettelyitä, joiden tarkoituksena on johtaa kuluttajia harhaan ja hämärtää ymmärrystä siitä, minkä yritysten kanssa kuluttaja toimii. (KKV/1149/14.08.01.05/2020)

Kuluttajille suunnattua luottojen kilpailutus- ja vertailupalvelua on pidettävä luotonvälittämisenä palveluntarjoajan avustaessa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä pyytämällä tarjouksia yhteistyökumppaneilta sekä sen esitellessä kilpailutuksen johdosta saatuja luottotarjouksia kuluttajille.

Luottojen vertailu- ja kilpailutuspalvelua tarjoavan yhtiön tulee mainonnassaan ilmoittaa kuluttajille luottotarjouksia esitellessään kaikki kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytetyt tiedot selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti. Lisäksi väitteet palvelun välityksellä saatavasta hinnaltaan edullisemmasta luotosta sekä kuluttajalle luvattavista säästöistä tulee pystyä näyttämään toteen. Palvelun tekemän vertailun kattavuudesta ei myöskään saa antaa todellisuutta vastaamatonta kuvaa. (KKV/920/14.08.01.05/2018, KKV/918/14.08.01.05/2018 ja KKV/1423/14.08.01.05/2021)

Keskeinen luotonvälittäjän noudatettavaksi asetettu velvollisuus on kuluttajaluoton mainonnassa annettavien tietojen ilmoittaminen. Jos markkinoinnissa kerrotaan luoton korko, muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku tai muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, mainoksesta on tällöin käytävä ilmi kaikki edellä kohdassa 5.1. luetellut KSL 7:8.1:ssa luetellut tiedot.

Luotonvälittäjän tulee (osaltaan) noudattaa KSL 7 luvun 8–11 §:n säännöksiä tiedonantovelvollisuuksista luottoa mainostettaessa ja ennen luottosopimuksen tekemistä sekä 13 §:n säännöksiä hyvästä luotonantotavasta.

Tarjottaessa yksilöityä kuluttajaluottoa tiettyyn hintaan markkinoinnista on myös käytävä ilmi luotonantaja ja mahdollinen luotonvälittäjä (KSL 2:8).

Lisäksi luotonvälittäjän on markkinoinnissaan ilmoitettava valtuuksistaan välittää kuluttajaluottoja, erityisesti siitä, toimiiko hän tietyn tai tiettyjen luotonantajien asiamiehenä vai riippumattomana luotonvälittäjänä (KSL 7:48).

Luotonvälittäjän tulee markkinoidessaan kuluttajaluottoja varmistaa, että kuluttajalle on selvää, kenen lukuun luottoja markkinoidaan eikä luotonvälittäjä saa johtaa kuluttajaa harhaan sen osalta, minkä yritysten kanssa kuluttaja asioi. (KKV/1149/14.08.01.05/2020)

14. Sivutoimisen luotonvälittäjän velvollisuudet

Sivutoimisilla luotonvälittäjillä tarkoitetaan ainoastaan päätoimensa ohella luotonvälittäjinä toimivia myyjiä tai palveluiden suorittajia. Tällaisia ovat esimerkiksi rahoitusyhtiön lukuun toimivat huonekalu- tai autokauppiaat.

Kaikki tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset eivät suoraan velvoita sivutoimista luotonvälittäjää. Mitä KSL 9–11 §:ssä säädetään luotonvälittäjän velvollisuudesta antaa kuluttajalle tietoja, ei koske sivutoimisia luotonvälittäjiä eli niiden ei esimerkiksi tarvitse antaa kuluttajalle
vakiomuotoisia eurooppalaisia kuluttajaluottotietoja (KSL 7:12).

Vaikka sivutoimisella luotonvälittäjällä ei olekaan lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta, luotonantaja ja -välittäjä voivat sopia, että kuluttaja saa laissa edellytetyt tiedot välittäjältä luotonantajan sijaan. Luotonantajalla on kuitenkin viime kädessä velvollisuus huolehtia siitä, että kuluttaja saa sivutoimiselta luotonvälittäjältä aina kaikki lain edellyttämät tiedot niin markkinoinnissa kuin sopimusta tehtäessä (HE:24/2010, sivut 32-33).

Myös perintätoimistoa voidaan tietyissä tilanteissa pitää luotonvälittäjänä (Unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-127/15).

15. Vertaislainanvälittäjän velvollisuudet

Vertaislainalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan kuluttajalle välittämää luottoa, jonka myöntää joku muu kuin ammattimainen luotonantaja. Vertaislainanvälittäjän on huolehdittava siitä, että luottosuhteessa noudatetaan kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevia säännöksiä.

Vertaislainanvälittäjään sovelletaan käytännössä KSL 7:16 a §:ää lukuun ottamatta kaikkia samoja säännöksiä kuin luotonantajaankin (KSL 7:1.3).

Vertaislainaa ottanut velallinen saa maksuviivästystilanteissa samaa suojaa korkeita viivästyskorko- ja perintäkuluvaatimuksia vastaan kuin muuta kuluttajaluottoa ottanut velallinen. (korkolaki 4 §, perintäL 10 §)

Linjaus on laadittu vuonna 2017 ja tarkistettu 2023. Kappale 12 päivitetty 2.4.2024.