Kilpailuviranomaiset tähtäävät muun muassa siihen, että kilpailunrajoituksista määrättävät sanktiot ovat riittävän tehokkaita ja oikeasuhtaisia. Tämän ohella viranomaisten intressissä on myös se, että kilpailunrajoituksilla vahinkoa aiheuttaneet joutuvat täysimääräisesti korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauksiin liittyy kuitenkin tärkeitä tulkintatilanteita, jotka voivat vaikuttaa jopa kannusteisiin hakea korvauksia kilpailunrajoitusten aiheuttamista vahingoista. Jäsenvaltioiden tukemana EU:n komissio on pyrkinyt selkeyttämään näitä tulkintatilanteita ohjeistuksillaan ja muun muassa juuri julkaistulla ylihinnan siirtämistä koskevalla ohjeistuksella. EU:n komissio on – EU:n jäsenvaltiota konsultoituaan – soveltuva taho näiden ohjeistusten julkaisemiseen, koska tulkinnoilla tavoitellaan yhteiseurooppalaisia linjauksia.
EU:n tuomioistuin totesi hiljattain KKO:n tekemän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä, että kilpailunrajoitusten seurauksena nostettavilla vahingonkorvauskanteilla parannetaan kilpailusääntöjen toimivuutta, koska korvauskanteilla on osaltaan ennaltaehkäiseviä vaikutuksia kilpailunrajoituksiin ryhtymiselle (Vantaan kaupunki v. Skanska, NCC, Asfaltmix, C 724/17). Tehokkaat sanktiot sekä vahinkojen täyden korvauksen periaate luovat yhdessä riittäviä ennaltaehkäiseviä vaikutuksia, jotka hillitsevät vakaviin kilpailunrajoituksiin ryhtymistä.
EU:n komissio julkaisi heinäkuussa 2019 ohjeistuksen, jossa selvitetään ns. ylihinnan siirtämisen mittaamismenetelmiä ja sitä koskevan näytön esittämistä kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausoikeudenkäynneissä. Tämä ohjeistus ylihinnan siirtämisestä on laadittu EU:n jäsenmaiden esityksestä ja tähtää siihen, että kilpailunrajoituksista kärsineet tahot saisivat täyden korvauksen rajoitusten aiheuttamista taloudellisista vahingoista.
Ylihinnalla tarkoitetaan hyödykkeestä markkinoilla todellisuudessa maksetun hinnan ja sen hinnan erotusta, joka hyödykkeestä olisi maksettu, mikäli kilpailuoikeutta ei olisi rikottu. Käsite soveltuu käänteisesti myös niihin kilpailunrajoituksiin, jossa ostokartelli on ’alihinnoitellut’ ylemmältä portaaltaan ostamansa hyödykkeen alle markkinoiden normaalin hintatason. Myyntihintoja nostavat tuottaja- ja valmistusportaan kartellit ovat kuitenkin olleet ostokartelleja tavanomaisempia.
Milloin ylihinnan siirtämiseen vedotaan?
Ylihinnan siirtäminen on monesti yksi keskeinen kiistakysymys, kun tuomioistuimissa käsitellään kilpailunrajoituksesta aiheutuneiden vahinkojen taloudellista arvoa. Tämä johtuu siitä, että monissa tapauksissa itse kilpailunrajoituksen olemassaolo on jo lainvoimaisesti vahvistettu eikä se ole enää riidanalaista. Jäljelle jää siis kysymys siitä, mitä vahinkoa kilpailunrajoitus on aiheuttanut. Tällöin korvausvaatimusten kohteena olevat yritykset saattavat vedota ylihinnan siirtämiseen osana omaa puolustustaan ja siksi se nousee monesti prosesseissa esiin.
Ylihinnan siirtäminen liittyy esimerkiksi seuraavaan yksinkertaiseen tilanteeseen, jossa A:n on todettu osallistuneen kilpailunrajoitukseen, kuten esimerkiksi lainvastaiseen kartelliin. Kartellin on todettu nostaneen myymiensä hyödykkeiden hintatasoa esimerkiksi 15–20 prosenttia kartellin voimassaolon ajan. A:n asiakas B nostaa vahingonkorvauskanteen ja vaatii A:lta korvauksia kartellin johdosta maksamastaan ylihinnasta. A voi tässä tilanteessa vedota siihen, että B ei ole kärsinyt mitään vahinkoa tai ainakaan esittämässään määrin, koska on siirtänyt ylihinnan eteenpäin omalle asiakkaalleen C:lle. A siis vetoaa siihen, että jos B:n korvausvaatimukset hyväksyttäisiin vaadittuna, B saisi perusteetonta taloudellista hyötyä. Tämä ns. rikastumiskielto on vahvasti vakiintunut myös Suomen vahingonkorvausoikeuteen. Ylihinnan siirtämistä koskeva ohjeistus pyrkii antamaan tuomioistuimille työkaluja siihen, miten esimerkiksi edellä kuvattua A:n väitettä ylihinnan siirtämisestä tulisi arvioida.
Toinen käytännön tilanne ylihinnan siirtämisestä on se, että edellisen esimerkin C nostaa kanteen kärsimiensä taloudellisten vahinkojen korvaamisesta. Vahingot perustuvat edelleen kartelliin, jossa A on ollut mukana. Jos A:lla ja C:llä ei kuitenkaan ole ollut keskenään liikesuhdetta, A voi tästä syystä vaatia C:n kanteen hylkäämistä. Väitteenä on, ettei C ole voinut kärsiä taloudellisia vahinkoja A:n toimien seurauksena, koska C ei ole ostanut A:lta mitään (liikesuhteen puuttuminen).
Tällöin C voi kuitenkin vahingonkorvauskanteessaan vedota asemaansa ns. välillisenä ostajana. C voi väittää kärsineensä kartellista vahinkoa, koska on ollut B:n asiakas. Kun B on maksanut A:lle kartellin seurauksena ylihintaa ja jos B on siirtänyt ylihinnan omien asiakkaidensa maksettavaksi, C:llä on tällaisena asiakkaana oikeus hakea korvauksia A:lta. Tässä tilanteessa C:llä on mahdollisuus hyödyntää ylihinnan siirtämistä koskevan ohjeistuksen menetelmiä ja linjauksia.
Miten tästä eteenpäin?
Uudet ohjeistukset ovat osa laajempaa kokonaisuutta, jonka keskiössä on muutama vuosi sitten säädetty vahingonkorvausdirektiivi. Se ja laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (kilpailuvahinkolaki, KilpVahL 1077/2016) sisältävät kartellien vahinko-olettaman, jonka mukaan kartellien oletetaan lähtökohtaisesti aiheuttaneen vahinkoa. Kartellien vahinko-olettamaan ei sisälly mitään olettamaa vahingon tarkemmasta määrästä. Korvauksia vaativalla on edelleen todistustaakka osoittaa vahingon suuruus. Kartelliin osallisilla on oikeus kumota vahinko-olettama, mutta mikäli ne eivät sitä tee, kartellin vahinko-olettama tulee korvausoikeudenkäynnin perustaksi.
Vahinko-olettama tulee pitämään taloudellisen analyysin korvauskanteiden keskiössä, ja siksi komission analyyttiset ja käytännönläheiset ohjeistukset taloudellisten vahinkojen määrittelemiseksi ovat tervetulleita. Näin siitäkin huolimatta, että ylihinnan siirtämistä koskeva ohjeistus – kuten muutkaan komission analyysit ja suuntaviivat vahingon määrän laskemisesta – eivät luonnollisesti sido riippumattomia kansallisia tuomioistuimia.
Etenkin direktiivien luonteeseen kuuluu monesti se, että EU:n tuomioistuin antaa niistä tulkintaratkaisuja kansallisten tuomioistuinten pyynnöstä. Ensimmäinen vahingonkorvausdirektiivin tulkintaa koskeva ennakkoratkaisupyyntö on jo EU-tuomioistuimen käsittelyssä. Sitä mukaa kun tulkintaratkaisuja on käytettävissä, ne vaikuttavat myös kansallisen kilpailuvahinkolain soveltamiseen ja ohjaavat sen soveltamista. Kilpailuviranomaisilla on vahva intressi seurata tätä kehitystä ja jopa pyrkiä vaikuttamaan siihen, jotta kilpailunrajoitusten selvittämisprosessin ja sitä seuraavan vahingonkorvausprosessin välillä säilyy vahingonkorvausdirektiivin mukainen tasapaino.
Suomessa kilpailunrajoituksista vahinkoa kärsineiden korvauskanteet ovat menestyneet vaihtelevasti. Tapaukset ovat kulminoituneet siihen, miten vakuuttavaa taloudellista ja taloustieteellistä näyttöä ja vastanäyttöä tuomioistuimille on pystytty vahingoista osoittamaan. Esimerkiksi vahingonkorvauskanteita harkitsevien on aiheellista tutustua myös uusimpaan ylihinnan siirtämistä koskevaan ohjeistukseen ja pohtia, ovatko ylihinnan siirtämisen kysymykset relevantteja myös oman korvauskanteen kannalta.
Vahingonkorvausdirektiivin eräitä merkkipaaluja
Lue lisää:
- Ohjeet kansallisille tuomioistuimille siitä, miten välilliselle ostajalle siirretty osuus ylihinnasta arvioidaan (komission tiedonanto 2019/C 267/07)
- Merkittävä parannus kilpailunrajoituksista vahinkoa kärsineille (KKV:n uutiskirje 6/2016)
Rainer Lindberg
Kirjoittaja työskentelee kansainvälisistä kilpailuasioista vastaavana johtajana KKV:n kilpailuvastuualueella.
Tämä artikkeli on osa KKV:n uutiskirjettä 4/2019.