Hallitus valmistelee parhaillaan rahankeräyslain muutosta, jossa vapaaehtoiset päästökompensaatiopalvelut rajattaisiin lain soveltamisalan ulkopuolelle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) pitää lausunnossaan uudistusta perusteltuna, mutta markkinoiden kehittyessä sekä päästökompensaation määritelmään että alan valvontaan ja itsesääntelyyn tulee kiinnittää huomiota.
Päästökompensaatiopalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi matkustamisesta tai hankittavan tuotteen valmistamisesta aiheutuneiden kasvihuonepäästöjen hyvittämistä maksua vastaan. Yritysten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen tarjoamien vapaaehtoisten päästökompensaatiomaksujen suhde rahankeräyslakiin on ollut epäselvä, mikä on vaikeuttanut palvelujen tarjoamista. Siksi esitetään, että päästökompensaatiopalvelut rajattaisiin rahankeräyslain ulkopuolelle.
KKV:n arvion mukaan ratkaisulla voidaan edistää uudistuksen tavoitetta myönteisten ympäristövaikutusten aikaansaamiseksi, sillä uudistus mahdollistaa aiempaa paremmin hiilineutraalisuustavoitetta tukevien palvelujen tarjoamisen.
Esitettävä ratkaisu on kuitenkin väliaikaisluontoinen, ja sääntelyä on täsmennettävä ja markkinatilannetta seurattava. Koska vapaaehtoinen päästökompensaatiotoiminta on vasta muotoutumassa, ei ole vielä olemassa vertailukelpoisia ja luotettavia tapoja todentaa päästökompensaation todenmukaisuutta ja vaikuttavuutta. Kun päästökompensaation määritelmä ei ole vielä kovin vakiintunut tai täsmällinen, on myös tarjottavien palvelujen luotettavuuden valvonta hankalaa. Määritelmän epätäsmällisyys myös lisää riskiä siihen, että päästökompensaatiopalveluita tarjotaan epämääräisin lupauksin ilman näyttöä.
”Vapaaehtoinen päästökompensointi ja sen tarjonta on esimerkki siitä, kuinka nykyinen lainsäädäntö ei välttämättä istu markkinoiden uudentyyppisiin rakenteisiin”, kuluttaja-asiainneuvos Anja Peltonen toteaa.
Ympäristöministeriössä onkin käynnissä selvityksiä vapaaehtoisten päästökompensaatioiden nykytilasta ja tarpeista. Ministeriö rahoitti Suomen Ympäristökeskuksen hanketta, jossa luotiin kokonaisnäkemys päästökompensaatioiden käytön nykytilanteesta ja tarjottujen päästövähennysyksiköiden hyväksyttävyydestä. Toisessa, kesällä 2021 valmistuvassa ympäristöministeriön hankkeessa selvitetään eri sääntelyvaihtoehtoja. Selvitysten perusteella on tarkoitus päättää sääntelykehikosta, jolla edistetään vapaaehtoisten päästökompensaatioiden luotettavuuden varmistamista.
Kuluttaja-asiamiehen toimivalta ei kata kaikkia päästökompensaatiopalveluita
Ennen lakimuutosta Poliisihallitus on valvonut päästökompensaatiopalveluiden tarjoamista. Kun palvelut rajataan erikseen rahankeräyslain ulkopuolelle, ehdotetaan esityksessä, että jatkossa toimivaltaisena viranomaisena toimisi aina kuluttaja-asiamies. Ei ole tuomioistuimen ratkaisua siitä, ulottuuko kuluttaja-asiamiehen toimivalta tilanteisiin, joissa päästökompensaatiopalvelua tarjotaan kuluttajille sellaisenaan, eikä osana kulutushyödykkeen ostamista. Kuluttaja-asiamiehellä ei myöskään ole toimivaltaa valvoa päästökompensaatioiden tarjoamista yrityksille.
Alalla on myös kiinnostusta itsesääntelyyn, jolla voitaisiin kattaa esimerkiksi kuluttaja-asiamiehen toimivallan ulkopuolelle jäävän alueen valvontaa. KKV pitää itsesääntelyn kehittämistä hyvänä asiana, sillä säännöksiä täydentävän ja hyvin toimivan itsesääntelyn avulla voidaan vahvistaa toiminnan luotettavuutta kuluttajien silmissä.
Lue lisää:
- Kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi rahankeräyslain 1 §:n muuttamisesta
- Lakihanke rahankeräyslain arvioimiseksi (valtioneuvosto.fi)
- Ympäristöministeriö: Vapaaehtoiset päästökompensaatiot
- Vapaaehtoisen päästökompensoinnin toimijat haluavat alalle selkeät pelisäännöt (Suomen Ympäristökeskuksen tiedote päästökompensaatiopalveluita käsittelevästä selvityksestä, 6.4.2021)
Tämä artikkeli on osa KKV:n uutiskirjettä 1–2/2021.