OECD:n kilpailukomitean kesäkuun kokouksessa Pariisissa asialistalla oli kolme mielenkiintoista aihetta: kilpailu ja työmarkkinat, digitaalinen disruptio finanssimarkkinoilla sekä immateriaalioikeuksien lisensiointi. Erityisesti keskustelua herättivät yhden työnantajan työmarkkinat,
joihin puuttuminen kilpailuoikeuden keinoin haastaisi oikeudenalan peruslähtökohtia.
Kokouksen työmarkkinoita koskevassa osiossa keskusteltiin yritysten monopsoni-vallasta. Monopsoni-vallalla tarkoitetaan sitä, että markkinoilla on vain yksi tavaroiden tai palvelujen ostaja. Työmarkkinoilla yksi ostaja voi kyetä vaikuttamaan työn hintaan asettamalla sen alle kilpailullisen tason kysyntää vähentämällä maksimoidakseen voittonsa.
Tätä voi edesauttaa kaksi tekijää: Ensinnäkin työntekijöiden järjestäytymisaste on ollut laskussa, jonka seurauksena myös työntekijöiden neuvotteluvoima on heikentynyt. Toiseksi työmarkkinoilla on kitkatekijöitä, jotka vähentävät työntekijöiden liikkuvuutta ja mahdollistavat monopsoni-vallan. Työmarkkinat ovat usein paikalliset, sillä ihmiset liikkuvat vain rajallisesti työn perässä. Seurauksena on ollut työntekijöiden palkkatason lasku.
Monopsoni-valta on tyypillistä pienissä kaupungeissa, joissa on vain yksi iso tehdas ja vähän kilpailua työvoimasta, jolloin tehdas voi lähes yksipuolisesti määrätä työn hinnasta tai ehdoista. Silloin tullaan kysymykseen, onko kyse kilpailuoikeuden kannalta kielletystä menettelystä.
Suomessa ja EU:ssa työntekijöitä on perinteisesti suojattu muilla keinoin
Toistaiseksi EU:n kilpailuoikeudessa ei ole juuri ollut monopsonia ja työmarkkinoita koskevia oikeustapauksia. Työmarkkinat on tyypillisesti rajattu kilpailulain soveltamisen ulkopuolelle,
mutta monissa jäsenvaltioissa käytössä olevat työehtosopimukset ja minimipalkkalait ovat kuitenkin mahdollisesti suojanneet monopsoni-vallan väärinkäytöltä. Kaikissa OECD-maissa tilanne ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.
KKV osallistui kokouksen työmarkkina-teeman käsittelyyn maapaperilla, joka koski viime aikoina yleistyneitä työntekijöiden ja työnantajien välillä solmittuja kilpailukieltosopimuksia sekä itsensätyöllistäjien kilpailuoikeudellista asemaa. Kokouksessa käsiteltiin myös työnantajien tekemiä sopimuksia, joilla ne pidättäytyvät rekrytoimasta toisiltaan työntekijöitä, jolloin kilpailu työvoimasta rajoittuu.
Pankkisektorin murros haastaa niin toimijoita kuin sääntelijöitäkin
Toisena kokousaiheena oli digitaalinen disruptio finanssimarkkinoilla. Pankkisektori on radikaalissa murroksessa, sillä alalle on pyrkimässä sekä finanssiteknologiayhtiöitä että alustajättejä. Edellisten etuna on ketteryys, mutta haittapuolina vähäiset rahavarat toiminnan kehittämiseen sekä tuntemattomuus suuren yleisön keskuudessa. Alustajäteillä on kaikki finanssiteknologiayhtiöiden edut, mutta ei niiden haittapuolia: Ne ovat tunnettuja, niillä on valmis asiakaskunta ja rahoitus ja ne pystyvät suuntaamaan toimintansa uusille toimialoille varsin ketterästi.
Pankkisektori näyttäisi olevan siirtymässä kohti asiakas- ja alustakeskeistä mallia. Pankkisektorin perinteisillä toimijoilla on edessä kilpailun kiristyminen. Perinteisillä pankeilla voi olla vaihtoehtoina joko sopeutua vähäisempään rooliin tai taistella ja yrittää estää uusien toimijoiden, kuten alustajättien, markkinoille pääsy. Jälkimmäinen tilanne voi edellyttää toimia kilpailuviranomaiselta. Alustajättien vaihtoehtoina on muodostaa kumppanuuksia perinteisten pankkien kanssa tai perustaa itse pankkeja.
Pankkisektorin muutoksesta seuraa, että alan sääntely monimutkaistuu. Lähtökohtaisesti samojen pelisääntöjen tulisi koskea kaikkia toimijoita. Tämä ei kuitenkaan ole helppo toteuttaa käytännössä, sillä toimijoiden väliset erot voivat olla huomattavia. Säänneltävät eivät ole enää homogeeninen ryhmä pankkeja. Lisäksi sääntelyn tulisi ylläpitää vakautta sekä kyetä torjumaan systeemisiä riskejä, jotka ovat uudenlaisia. Uusia systeemisiä riskejä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun alusta ja pankki yhdistyvät.
OECD:n suositusta immateriaalioikeuksien lisensoinnista saatetaan arvioida uudelleen
Kolmantena kokousaiheena olivat immateriaalioikeuksien lisensiointi ja kilpailu. Immateriaalioikeudet ovat tulleet jatkuvasti merkittävämmäksi yritysten välisessä kilpailussa. Immateriaalioikeuksien lisensiointi on myös yleistynyt. Lisensiointi on lähtökohtaisesti kilpailua edistävää, sillä se edistää teknologian leviämistä.
OECD on antanut patenttien lisensioinnista suosituksen vuonna 1989. Patenttitiheiköt, standardit ja FRAND-ehtoinen lisensiointi ovat kuitenkin muuttaneet lisensiointia merkittävästi. Vanha suositus on aikaansa sidottu: tarvetta OECD-suosituksen uudelleenarvioitiin ja mahdolliseen muuttamiseen on olemassa.
OECD:n kilpailukomitean kesäkuun kokouksen materiaalit löytyvät OECD:n sivuilta.
Jarkko Vuorinen
Kirjoittaja toimii johtavana asiantuntijana KKV:n vaikutusarviointiyksikössä.
Tämä artikkeli on osa KKV:n uutiskirjettä 4/2019.