Aloite pankki- ja vakuutusalan bonusten verokohtelun muuttamiseksi

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ehdottaa pankki- ja vakuutusalan yritysten myöntämien bonusten verosääntelyn täsmentämistä siten, että tällä hetkellä sovellettavan tulkinnan aiheuttama perusteeton ja kilpailua vääristävä verotuki poistuisi.[1]

Verohallinnon soveltama tulkinta, joka ohjaa siirtämään sijoituksista ja luotoista kertyvät euromääräisesti suuret bonukset muihin tuotteisiin, erityisesti vakuutuksiin, vääristää markkinatoimijoiden välistä kilpailua ja aiheuttaa hyvinvointitappioita.

Bonusten verokohtelun aiheuttama verotuki on merkittävä. Se on suuruudeltaan staattisesti arvioituna noin 100 miljoonaa euroa.[2] Verotuki suosii yhtä yritystä, OP Ryhmää, asettaen muut markkinoilla toimivat yritykset epäedullisempaan asemaan. Verotuen poistaminen vahvistaisi julkista taloutta ja lisäisi kilpailua finanssituotteiden, erityisesti vakuutusten, markkinoilla takaamalla kaikille markkinatoimijoille tasapuoliset kilpailuedellytykset.

Perustelut

Ongelmallinen verotuki aiheutuu Verohallinnon bonusten verotusta koskevasta ohjeesta.[3] Ohjeen mukaan bonusten veronalaisuus määräytyy yleisten tuloverolain säännösten perusteella, sillä laissa ei ole nimenomaisia bonuksia koskevia säännöksiä. Kaikki tulot ja rahanarvoiset etuudet ovat lähtökohtaisesti veronalaista tuloa, ellei laissa nimenomaan toisin säädetä, tai ellei kysymyksessä ole sen tyyppinen etuus, joka jää vakiintuneen oikeus- ja verotuskäytännön perusteella tulokäsitteen ulkopuolelle.[4]

Lähtökohtana myös pankki-, sijoitus- ja vakuutustuotteiden perusteella kertyville bonuksille on se, että ne ovat veronalaista pääomatuloa. Verohallinnon ohjeen mukaan veronalaisuuteen on kolme poikkeusta:

1. tavanomainen ja kohtuullinen hyvitys menee automaattisesti saman yhtiön tai samaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön palvelumaksun kattamiseen ilman mahdollisuutta rahana maksamiseen, ja maksu jää lopullisesti edun antaneen yhtiön maksettavaksi,
2. asiakas saa alennusta (esimerkiksi bonuspisteiden muodossa) palvelumaksun suorittamisesta samaan taloudelliseen ryhmään kuuluvassa yhtiössä, ja alennus jää alennuksen antavan yhtiön maksettavaksi kokonaisuudessaan (keskittämisetu), tai
3. Kyseessä on edellä käsiteltyjen kohtien 1 ja 2 yhdistelmä.

Yllä kuvattu poikkeus on ongelmallinen ensinnäkin palvelumaksun käsitteen laajan tulkinnan vuoksi. Palvelumaksulla tarkoitetaan ohjeessa palvelusta veloitettua hintaa, esimerkiksi sijoitusrahastoon tehdystä sijoituksesta perittyä merkintä- tai hoitopalkkiota, mutta ei itse sijoitusta. Ohjeen mukaan palvelumaksuihin voidaan rinnastaa vakuutusmaksut ja muut palkkiot.

Palvelumaksu on ymmärrettävä ohjeessa annetun sijoitusrahastosijoitusta koskevan esimerkin mukaisesti niin, että sillä tarkoitetaan hankittavan hyödykkeen perushinnan lisäksi suoritettavaa lisämaksua, jolla katetaan esimerkiksi kyseisen hyödykkeen tarjoamiseen liittyviä hallinnollisia kustannuksia. Palvelumaksu liittyy siten kiinteästi tarjottuun hyödykkeeseen, eikä sillä ole omia markkinoita. Vakuutusmaksu ei ole tällainen lisämaksu. Vakuutus ei liity mihinkään toiseen hyödykkeeseen, vaan se hankitaan sen itsensä vuoksi. Vakuutustuotteille on olemassa erilliset markkinat, jolla toimii useita pelkästään näitä tuotteita tarjoavia yrityksiä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston käsityksen mukaan vakuutusmaksuja koskevan rinnastuksen syynä on Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu KVL:047/2011, jonka mukaan ”[j]os pankin asiakas A saattoi oman valintansa mukaisesti käyttää saamiaan bonuksia Y-yhtiöryhmään kuuluvien yhtiöiden erilaisten vakuutus- ja palvelumaksujen tai muiden palkkioiden maksamiseen, hänelle syntyi veronalaiseksi tuloksi katsottavaa etua. – – Jos pankki määritteli ja valitsi bonusten käyttökohteet eikä niiden käyttö määräytynyt asiakkaan valintaoikeuden perusteella, bonuksia oli pidettävä yhtiöryhmä Y:n asiakkaalleen myöntämänä tavanomaisena alennuksena, josta ei syntynyt A:lle veronalaista etua.” KKV:n näkemyksen mukaan ennakkoratkaisussa on kuitenkin ollut kyse ennen muuta asiakkaan valintaoikeuden arvioinnista. Ennakkoratkaisussa ei ole käsitelty tarkemmin sitä, tulisiko vakuutusmaksut rinnastaa palvelumaksuihin tai sitä, millä perusteella tällainen rinnastus tulisi tehdä. KKV katsoo, ettei tällaista merkittävää ja palvelumaksun luonteen vastaista tulkintaa tulisi kyseisen ratkaisun perusteella tehdä.

Toiseksi ohjeen mukainen tulkinta on ongelmallinen hyvitykseltä edellytettävän tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden arvioinnin osalta. Ohjeen mukaan tavanomaisuus ja kohtuullisuus määräytyvät tapauskohtaisesti, mutta käytännössä tätä edellytystä tulkitaan hyvin laajasti. Tällainen arviointi onkin suoraviivaista silloin, kun hyvitys syntyy hyödykkeen hankkimisen perusteella, jolloin tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta voidaan arvioida suhteessa hyödykkeen arvoon. Kuitenkin esimerkiksi tilanteessa, jossa hyvityksen perustana on useiksi kymmeniksi vuosiksi otetun asuntoluoton kokonaismäärä, hyvitys voi olla todella huomattava suhteessa sillä maksettaviin palvelumaksuihin. Hyvitys voi jopa kattaa kaikki tällaiset maksut kokonaan. Tällaisen tilanteen, jossa rahamäärältään suuren luoton ottanut asiakas saa kertyvien hyvitysten vuoksi merkittävän osan tarvitsemistaan vakuutustuotteista ilmaiseksi, ei voida katsoa täyttävän tavanomaisuuden ja kohtuullisuuden edellytystä.

Johtopäätökset

Verotuella tarkoitetaan verojärjestelmään tehtyä poikkeusta, jolla tuetaan tiettyä elinkeinoa tai verovelvollisryhmää. Verohallinnon ohjeen mukaisessa pankki- ja vakuutusalan bonusten verokohtelussa on kyse verotuesta, josta hyötyy käytännössä vain yksi toimija. Tämä verotuki johtaa ensinnäkin siihen, että huomattavan suuret bonukset jäävät veronalaisuuden lähtökohdasta poiketen verotuksen ulkopuolelle. Tällaisia bonuksia ei voida pitää tavanomaisina ja kohtuullisina alennuksina. Toiseksi verotuki johtaa siihen, että suuri määrä luottojen ja säästöjen perusteella syntyviä bonuksia ohjautuu palvelu- ja vakuutusmaksujen rinnastuksen johdosta vakuutustuotteisiin. Tämä asettaa vakuutusmarkkinoiden toimijat perusteettomasti keskenään erilaiseen kilpailuasetelmaan ja vääristää kilpailua vakuutusmarkkinoilla.

Edellä kuvatuista syistä KKV ehdottaa, että rahoitus- ja vakuutusalan yritysten myöntämien bonusten verosääntelyä täsmennettäisiin siten, että tällä hetkellä sovellettavan tulkinnan synnyttämä perusteeton ja kilpailua vääristävä verotuki poistuisi.