Lausunto oikeusministeriölle 31.3.2022
Diaarinumero KKV/181/03.02/2022
Taustaa
Edustajakannedirektiivi on osa EU:n Kuluttajat parempaan asemaan hanketta, jonka syynä oli tarve parantaa kuluttajalainsäädännön toimeenpanoa. Vaikutusarviointidokumentin SWD/2018/096 final – 2018/089 (COD) mukaan lainvastainen toiminta aiheuttaa merkittäviä kuluttajamenetyksiä ja vääristää kilpailua; lähteenä olleen tutkimuksen[1] mukaan kuluttajamenetykset hyvitysten hakemisen jälkeenkin ovat ainakin 20 miljardia ja voivat olla jopa 58 miljardia. Huomattava on toteamus, että myös niissä maissa, joissa oli massahyvitysten hakemiseksi järjestelmiä, ne eivät olleet selvitysten mukaan tarpeeksi tehokkaita hyvitysten saamiseen kuluvan ajan, kustannusten ja prosessien monimutkaisuuden takia.
Vaikutusarvioinnin mukaan yksi kolmesta syystä kuluttajalainsäädännön rikkomiseen on se, että kuluttajien massahyvitystapauksissa ei ole tarpeeksi toimivia tapoja edistää hyvitysten toteutumista. Vaikutusarvioinnin mukaan tarvitaan toimenpiteitä kollektiivisten menettelyjen parantamiseksi massahyvitysasioissa. Nk. CPC-asetuksessa (EU) 2017/2394 kuluttajien hyvitystarpeet otettiin huomioon osana valvontaa ja täytäntöönpanoa, vaikka siinä vaiheessa EU:n valvontaviranomaisten mahdollisuudet edistää kuluttajahyvityksiä perustuivatkin elinkeinonharjoittajien vapaaehtoisuuteen sitoumusneuvotteluissa. Asetuksen johdantokappaleessa 17 todetaan:
”Kuluttajilla olisi oltava oikeus hyvitykseen vahingosta, joka on aiheutunut tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksista. Tapauksen mukaan toimivaltaisten viranomaisten oikeuden saada elinkeinonharjoittajalta elinkeinonharjoittajan aloitteesta lisäksi oikaisutoimia koskevia sitoumuksia sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva väitetty rikkomus on vaikuttanut tai tarvittaessa oikeuden pyrkiä saamaan elinkeinonharjoittajalta sitoumuksia, joilla tarjotaan asianmukaisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, joihin kyseinen rikkomus on vaikuttanut, olisi edistettävä sitä, etteivät kuluttajat joudu kärsimään rajat ylittävästä rikkomuksesta. Unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti näitä hyvityksiä voivat muun muassa olla korjaus, tuotteen vaihtaminen, hinnanalennus, sopimuksen purkaminen tai tuotteista tai palveluista maksetun hinnan palauttaminen sen mukaan miten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta rikkomuksesta kuluttajalle aiheutunutta haittaa voidaan lieventää. Tämä ei saisi rajoittaa kuluttajan oikeutta hakea hyvitystä asianmukaisin keinoin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tiedotettava tarvittaessa asianmukaisin keinoin kuluttajille, jotka ilmoittavat kärsineensä haittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen seurauksena, keinoista hakea kansallisen lainsäädännön mukaisia korvauksia.”
Kuluttajat parempaan asemaan -hankkeen osana päädyttiin ehdottamaan, että nk. oikeutetut yksiköt voisivat hakea samanaikaisesti sekä lainvastaisen toiminnan kieltoa että lainvastaisen toiminnan johdosta asian mukaan kuluttajille kuuluvia hyvityksiä (”enabling a single procedure for the two main instruments to protect consumers’ collective interests, namely, on the one hand, measures to stop infringements of EU law and, on the other, consumer redress measures, including compensation for harm caused by the infringements”). Tällainen järjestelmä oli vaikutusarvioinnin aikaan yhdeksässä jäsenmaassa, ei Suomessa. Tällainen muutos muiden Kuluttajat parempaan asemaan -uudistusten kanssa ei aiheuttaisi vaikutusarvioinnin mukaan elinkeinonharjoittajille erityisiä kustannuksia – kunhan elinkeinonharjoittajat toimivat säännösten mukaisesti.
Lopullisessa muodossa edustajakannedirektiivin johdantokappaleessa todetaan ehdotuksen lähtökohta: on tarpeen vahvistaa kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi menettelymekanismeja, niin että ne kattavat kieltotoimenpiteet sekä hyvitystoimenpiteet. Vaikka direktiivi neuvottelujen tuloksena antaa kansallisesti liikkumavaraa eli johdantokappaleen 12 mukaan direktiivissä jätetään jäsenvaltioiden harkintaan, olisiko edustajakanteita koskeva menettelymekanismi otettava osaksi voimassa olevaa tai uutta kollektiivista kielto- tai hyvitystoimenpiteitä koskevaa menettelymekanismia vai olisiko se otettava käyttöön erillisenä menettelymekanismina, tavoitteena on saada aikaan tehokas kuluttajahyvitykset käytännössä turvaava järjestelmä.
Työryhmän toimeksianto ja edustajakannedirektiivin toimeenpano
Oikeusministeriön asettaman työryhmän toimeksiannossa rajattiin edustajakannedirektiivin täytäntöönpanoa niin, että tavoitteena on panna täytäntöön edustajakannedirektiivi voimassa olevan lainsäädännön pohjalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Työryhmän enemmistö katsoi, että tarkoituksenmukaisuus toteutuu, kun kielto- ja hyvitysasiat kulkevat edelleen kahtena eri prosessina eri tuomioistuimissa asian laadusta riippumatta. Esitys jättää kuluttajille kuuluvat hyvitykset raskaiden, aikaa vievien eri tuomioistuimissa käytävien prosessien taakse opt-in -menettelyyn yhdistettynä, vaikka kyse olisi sinänsä suoraan säännöksistä seuraavasta yksinkertaisesti vahvistettavissa olevasta ja helposti toteutettavasta hyvitysseuraamuksesta.
EU-kehitys kuluttajien massahyvitysasioissa on edennyt suuntaan, joka edellyttää Suomen kuluttajansuojajärjestelmään muutoksia. Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, kuluttajansuojajärjestelmä perustuu yhtäältä markkinaoikeudelliseen ja toisaalta sopimusoikeudelliseen suojaan, joissa päärooli on eri tuomioistuimilla ja viranomaisilla. Suomi on kuitenkin perinteisesti pitänyt tärkeänä toimia korkean kuluttajansuojan tavoitteen mukaisesti.
EU:n näkemys kuluttajalainsäädännön toimeenpanosta ja kuluttaja-asiamiehen valvontatehtävän sisällöstä on kehittynyt viime vuosina kohti sitä, että hyvitykset ovat asian luonteen mukaan osana tehokasta valvontatoimintaa. Tämä merkitsee kollektiivisen hyvitysmenettelyn nousemista kieltojen rinnalle kuluttajalainsäädännön toimeenpanoa edistävänä keinona. Työryhmän mietinnön mukaan näyttää siltä, että lainvastaisten menettelyjen johdosta seuraavien massahyvitysten sijasta edustajakannedirektiivin edellyttämät hyvitykset on rinnastettu yksittäisiin virhe- tai tuotevahinkotapauksiin, joiden seuraamukset määritellään yksilöllisten olosuhteiden mukaan.
Kun EU:n omaksuma kehitys kuluttajansuojassa edellyttää Suomen vanhan toimintatavan korjaamista kuluttajamenetysten vähentämiseksi, ei ole perusteltua toimia lähtökohtana toteuttaa vähimmät tarvittavat muutokset, jotka käytännössä eivät kuitenkaan toimi direktiivissä tarkoitetulla tavalla. Kuten eriävässä mielipiteessä on perusteltu, työryhmän enemmistön esitys ei paranna tosiasiallisesti kuluttajan asemaa. Koska edustajakannedirektiivin toimeenpanolle asetettu määräaika päättyy kesäkuussa 2023, oikeusministeriön toimeksiannossa olisi ollut ajan puolesta mahdollista keskittyä kollektiivisen kielto- ja hyvitysjärjestelmän yhdistämiseen samassa prosessissa.
Erillisten prosessien malli ei ole tehokas eikä paranna kuluttajien oikeussuojaa
Edustajakannetyöryhmän enemmistön ehdotuksen mukaan markkinaoikeuden määräämä kielto ei jatkossakaan edistä massahyvitysten toteutumista, vaikka kuluttajamenetykset olisivat määriteltävissä yksinkertaisesti ja toistuisivat samansisältöisinä kaikkien kohteena olleiden kuluttajien kohdalla.
Kun markkina- ja sopimusoikeudellinen järjestelmä ovat olleet Suomessa tuomioistuimissa toisistaan erillisiä, markkinaoikeudellisen kiellon antamisen edellytyksenä ei ole ollut, onko elinkeinonharjoittajan menettelystä aiheutunut kuluttajille hyvitettävää vahinkoa. Kuitenkin markkinaoikeuden jotkin päätökset ovat koskeneet menettelyitä, jotka ovat aiheuttaneet kuluttajalle vaivatta hahmotettavia menetyksiä ja, joita kiellettäessä olisi ollut mahdollista vahvistaa kuluttajien oikeus hyvitykseen täytäntöönpanokelpoisella tavalla kohtuullisen yksinkertaisesti. Tällaisia päätöksiä ovat muun muassa:
MAO:8/20: elinkeinononrajoittaja oli kuluttajansuojalain vastaisesti käyttänyt kuluttajaluoton myöntämiseen liittyvässä asioinnissa lisämaksullista viestipalvelua. Markkinaoikeus katsoi, että kuluttajille oli aiheutettu lainvastaisia kuluja käyttämällä asioinnissa lisämaksullisia tekstiviestipalvelua.
MAO:316/17: elinkeinonharjoittaja oli sähkömarkkinalain vastaisesti muuttanut toistaiseksi voimassa olevien sähkönmyyntisopimusten mukaisia hintoja ilman säännöksessä tarkoitettua perustetta. Markkinaoikeus katsoi hinnanmuutoksen (korotuksen) perusteettomaksi.
MAO:372/13: elinkeinonharjoittaja oli korkolain vastaisesti käyttänyt kuluttajasopimuksessa sopimusehtoa, joka on oikeuttanut 40 euron valvontamaksun puolitoistakertaistamiseen 60 euroon. Markkinaoikeus katsoi, että kuluttajat olivat joutuneet valvontamaksun suorittamisen viivästyksen vuoksi maksamaan elinkeinonharjoittajalle korkolain mukaisen viivästyskoron ylittävän määrän.
Toisaalta on myös tilanteita, joissa kuluttaja-asiamies on näyttänyt toteen kuluttajalle aiheutuneen vahingon, mutta markkinaoikeus on hylännyt kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimuksen.
MAO:405/15. Yritys laskutti kuluttajia virheellisesti. Menettelyssä oli kyse yksittäisestä laskutuskerrasta. Kieltovaatimuksen kohteena oleva menettely koski määrällisesti suurta joukkoa yrityksen asiakaskunnasta. Markkinaoikeus katsoi, että virheellisessä laskutuksessa oli kyse yksittäisestä erehdyksestä, eikä yhtiön pyrkimyksestä muuttaa sen ja asiakkaan välisen sopimuksen ehtoja. Kuluttaja-asiamiehen kieltovaatimus kohtuuttoman sopimusehtokäytännön kieltämisestä hylättiin.
Työryhmän enemmistön ehdotus merkitsee käytännössä seuraavaa KKV:n eriävässä mielipiteessä kuvattua tilannetta: silloin kun kuluttaja-asiamies joutuu saattamaan asian kieltokanteena markkinaoikeuteen ja markkinaoikeus kieltää toiminnan lainvastaisena, kuluttajan oikeuksien toteutuminen eli hyvitysten saaminen riippuu yhä elinkeinonharjoittajan halukkuudesta toimia. Mikäli elinkeinonharjoittaja ei suostu vapaaehtoisesti hyvityksiin, hyvitysasia joudutaan käsittelemään uudessa prosessissa eli yleisessä tuomioistuimessa ryhmäkanteena tai yksittäisen kuluttajan ajamana kanteena.
Markkinaoikeusprosessi eli kieltomenettely mahdollisine muutoksenhakuprosesseineen kestää yleensä kahdeksasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Ryhmäkanteen käsittely lainvoimaisen kieltopäätöksen jälkeen vie todennäköisesti muutaman lisävuoden, vaikka kanne nostettaisiin samanaikaisesti kieltohakemuksen vireille panemisen kanssa. Näin ollen kuluttajien menetysten käsittely ja hyvitysten saaminen kestää useita vuosia silloin, kun elinkeinonharjoittaja ei ole halukas neuvotteluihin. Kuluttajien menetykset eräissä massahyvitystapauksissa ovat tyypiltään ja sisällöltään samanlaisia kaikkien kuluttajien osalta. Etenkään näissä tapauksissa ei ole edes prosessiekonomisesti perusteltua käydä kahta erillistä prosessia hyvityksen vahvistamiseksi kullekin joukkoon kuuluvalle kuluttajalle.
Edustajakannedirektiivi tuo mietinnössä ehdotetulla tavalla täytäntöön pantaessa sen muutoksen, että menetyksiä kärsineiden kuluttajien osalta vanhentumisaika keskeytyy kieltomenettelyn ajaksi. Todellisuudessa kielto- ja hyvitysprosessit ovat jatkossakin kuluttajan ja resurssien käytön näkökulmasta liian raskaita ja aikaa vieviä. Hyvitysten saaminen ei käytännössä parane, koska sama kahden oikeusprosessin ongelma koskee kaikkia oikeutettuja yksiköitä. Lainvastaisesta toiminnasta hyötynyt elinkeinonharjoittaja ei välttämättä joudu suorittamaan hyvityksiä, koska oikeutettujen yksiköiden resurssien käytön kannalta kaksi erillistä prosessia – toinen vieläpä opt-in-pohjainen – rajoittaa käytännössä toimintamahdollisuuksia niin, että ryhmäkannetta ei olekaan mahdollista ajaa.
Osa kuluttajien massahyvitystapauksista on myös varsin yksinkertaisia ja kuluttajille kuuluva hyvitys on saatettu määritellä tarkemmin jo säännöstasolla. EU-kuluttajalainsäädäntöön sisältyy useita tällaisia säännöksiä. Markkina- ja sopimusoikeudellinen suoja eivät siis enää ole olleet niin jyrkästi toisistaan erillään kuin aiemmin kuluttajasuojajärjestelmää luotaessa.
EU-oikeudessa kuluttajansuojasäännökset ovat pääsääntöisesti pakottavia kuluttajan hyväksi eli säännösten vastainen sopimusehto on paitsi kuluttajansuojalain 3 luvun vastaisena kohtuuton myös tehoton silloin, kun se poikkeaa pakottavasta lainsäädännöstä kuluttajan vahingoksi. Horisontaalisen sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa kuluttajan kannalta kohtuuton kiellettäväksi katsottava ehto on mitätön eli koko sopimusehto tulee jättää huomiotta. Esimerkiksi kuluttajaoikeusdirektiiviin perustuvan KSL 2 luvun 10a §:n 2 momentin mukaan kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa lisämaksuja, jos niihin ei ole annettu nimenomaista suostumusta. Lisäksi KSL 7 luvun 17 §:n 3 momentin mukaan kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa luottosuhteeseen perustuvia korkoja tai maksuja, joista ei ole sovittu luottosopimuksessa eikä vastaavasti lain 7 luvun 17 a §:n 4 momentin mukaan velvollisuutta maksaa luoton korkoa ja muita luottokustannuksia, jos menettelyllä on rikottu pykälässä säädettyä.
KKV:n edustajan eriävässä mielipiteessä esittämä malli yhdistää tiettyjen säännösten kieltohakemuksiin myös tiettyjen yksiselitteisten säännösten rikkomuksista seuraavat hyvitykset olisi luonteva ja jo nyt säännösten melko helposti toteutettavin muutoksin mahdollistama tapa varmistaa EU-kuluttajapolitiikan ja edustajakannedirektiivin tavoitteen saavuttaminen. Markkinaoikeudelle kuuluu jo nykyään korvausvaatimusten käsittely tietyissä teollis- ja tekijänoikeudellisissa sekä liikesalaisuusasioissa. Sikäli olisi mahdollista kuluttajien oikeusaseman ja EU-säädösten tehokkaan täytäntöönpanon turvaamiseksi säätää vähimmäistasona tässä vaiheessa, että silloin kun lainvastaisen menettelyn seuraamukset on riittävästi täsmennetty säädöstasolla, markkinaoikeus päättäisi myös kuluttajien oikeudesta säännöstenmukaisiin hyvityksiin. Sen ohella tarvitaan jatkossa pohdintaa, miten kuluttaja-asiamiehen nykyiset valvontasäännökset ja hyvitykset osana valvontaa sovitetaan erityyppisissä asioissa yhteen. Kuten aiemmin mainitussa vaikutusarvioinnissa todetaan, tarvitaan kuluttajan ja yrityksen välisissä erimielisyyksissä edelleen myös kuluttajan yksilöllisiä oikeussuojakeinoja kuten lautakuntakäsittelyä ja kuluttaja-asiamiehen mahdollisuutta avustaa kuluttajaa oikeudessa.
Oikeutettujen yksiköiden määrä ja toimintamahdollisuudet
Lakiehdotusta valmisteltaessa monet oikeutetuiksi yksiköiksi nimettäväksi ehdotetuista viranomaisista suhtautuivat varauksellisesti ehdotukseen ja pitivät sen sovellettavaksi tulemista omalla sektorilla epätodennäköisenä. KKV esittää huolensa direktiivin tavoitteiden toteutumisesta, mikäli direktiivin tavoitteiden käytännön toteuttaminen jää viranomaisista yksin tai pääasiassa kuluttaja-asiamiehen tehtäväksi. Koska lakiehdotuksella ei ole tarkoitettu laajennettavaksi kuluttaja-asiamiehen toimivaltaa, näyttää siltä, että esimerkiksi tietosuojalainsäädäntöä, sähköisiä viestintäpalveluita tai tiettyjä finanssipalveluja koskeviin asioihin liittyvien massahyvitysten toteuttamisen valvonta jää yksin kuluttajajärjestöjen tehtäväksi.
Tähän liittyen KKV kantaa huolta myös siitä, että edustajakannedirektiivin täytäntöönpano esitetyssä muodossa ei mahdollista kuluttajajärjestöjen mahdollisuutta aktiiviseen rooliin sen varmistamisessa, että asiaankuuluvia unionin oikeuden säännöksiä noudatetaan. Mietinnössä ehdotettu mahdollisuus edustajakanteiden ajamiseen kuluttajien puolesta ei vielä takaa käytännön toimintamahdollisuuksia.
Vaikka kuluttaja-asiamiehellä onkin laaja yleistoimivalta, niin esimerkiksi rahoitus- ja sähköiset viestintäpalvelut on säännelty erityislainsäädännössä hyvin yksityiskohtaisesti. Siksi olisi luontevaa, että myös Finanssivalvonta ja Liikenne- ja viestintävirasto Traficom voisivat tarvittaessa nostaa ryhmäkanteen kuluttajahyvitysten turvaamiseksi.
Haitan aiheuttamisen määritteleminen
Mietinnössä ehdotetun edustajakannelain 4 §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan ”Oikeutettu yksikkö voisi panna vireille edustajakanteen sellaista elinkeinonharjoittajaa vastaan, joka on menetellyt edustajakannedirektiivin liitteessä I luetelluissa säädöksissä olevien kuluttajien yhteisiä etuja suojaavien säännösten vastaisesti. Lisäksi edellytyksenä olisi, että elinkeinonharjoittajan menettely aiheuttaisi tai saattaisi aiheuttaa haittaa kuluttajien yhteisille eduille.”
Työryhmän mietinnössä ei ole avattu haitan aiheuttamista millään tavalla. Joka tapauksessa näin kirjoitettuna kyse on siitä, että edustajankanteen nostamiseen ei riitä ainoastaan säännösten vastaisen toiminnan osoittaminen, vaan oikeutetun yksikön olisi esitettävä kanteessa näyttöä haitan aiheutumisesta. Mietinnöstä ei käy ilmi millaisesta haitan aiheutumisesta on kyse. Miten haittaa arvioidaan tai miten sitä mitataan? Ja onko kyse siitä, että markkinaoikeuden tulee jättää tutkimatta tai ainakin hylätä edustajakanne, jos haitan aiheuttamista ei ole näytetty toteen, vaikka kuluttajien etuja suojaavaa lainsäädäntöä olisikin itsessään näytetty loukatun.
Kuitenkin ehdotetun lain 8 §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan ”Mietinnössä ehdotetun edustajakannelain kieltotoimenpiteiden hakemisessa on kyse lain noudattamisen valvonnasta eikä esimerkiksi yksittäisille kuluttajille aiheutuneiden vahinkojen toteamisesta. Direktiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan kuluttajille aiheutuneista vahingoista ja elinkeinonharjoittajan tahallisuudesta tai huolimattomuudesta ei edes saa edellyttää näyttöä.”
Lisäksi ehdotetun lain 10 §:n 3 momentin mukaan ”Määrätessään kiellon markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta velvoittaa kiellon saaneen elinkeinonharjoittajan julkaisemaan oikaisuilmoituksen, jos sitä kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena.” Tekstistä ei ilmene, onko säännöstä luettava yhdessä ehdotetun lain 4 §:n kanssa?
KKV esittää, että jatkovalmistelun yhteydessä täsmennetään, mitä kanteen nostamisen edellytyksenä olevalla haitan aiheuttamisella lain 4 §:ssä tarkoitetaan ja miten sitä tulee arvioida suhteessa kanteen muotomääräyksiin tai oikaisuilmoituksen edellytyksenä olevaan haittaan.
Lainvoimaisesta ratkaisusta ilmoittaminen
Mietinnössä ehdotetun edustajakannelain 10 §:n 4 momentin mukaan ”Markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta velvoittaa kiellon saaneen elinkeinoharjoittajan antamaan tiedon kieltotoimenpidettä koskevasta lainvoimaisesta ratkaisusta niille kuluttajille, joita edustajakanne koskee.”
KKV näkee asian hyvin merkityksellisenä kuluttajien oikeuksien toteutumisen kannalta. Kuluttaja-asiamiehen tiedottaminen kun ei välttämättä saavuta niitä kuluttajia, joille on aiheutunut vahinkoa elinkeinonharjoittajan menettelystä. Parhaimmat mahdollisuudet kohdistettuun tiedottamiseen onkin yleensä juuri elinkeinonharjoittajalla tällä olemassa olevien asiakasrekistereiden johdosta.
MAO:10/21: vastaajana asiassa oleva elinkeinonharjoittaja vaati, että henkilökohtainen tiedottaminen sähköpostitse kuluttajan yhtiölle viimeksi ilmoittaman yhteystiedon avulla riittää, koska kaikilla hakemuksen perusteena oleviin etäkauppoihin osallistuneilla kuluttajilla oli yhtiön asiakasrekisteristä löytyvä voimassa oleva sähköpostisoite.
KKV pitää direktiivin sanamuodon valossa perusteltuna sitä, ettei 4 momentissa tarkoitettua tiedottamisvelvollisuutta kytketä saman pykälän 3 momentin mukaisiin edellytyksiin muutoin kuin, että oikeutetun yksikön tulee vaatia toimenpidettä.
KKV:n mukaan 10 §:n 4 momentin yksityiskohtaiset perustelut ovat tulkittavissa siten, että ratkaisusta ilmoittamiseksi voisi riittää pelkkä markkinaoikeuden päätöksestä tiedottaminen – tavalla tai toisella. Siksi kuluttaja-asiamies esittää yksityiskohtaisiin perusteluihin seuraavanlaisia täsmennyksiä:
Ollakseen tehokas ratkaisusta ilmoittamisen tulee, jos vain mahdollista, olla ensisijaisesti henkilökohtainen ja kohdistua esimerkiksi tavaroita tai palveluita ostaneeseen kuluttajaryhmään. Kuluttajille tulee ilmoittaa ratkaisusta esimerkiksi sähköpostilla tai muulla vastaavalla tavalla. Ratkaisua koskeva henkilökohtainen viesti tulee yksilöidä ja otsikoida koskemaan esimerkiksi kuluttajan jo tekemää tavaran tai palvelun hankintaa. Jos ratkaisusta ilmoitetaan elinkeinonharjoittajan verkkosivuilla, ilmoittaminen tulee toteuttaa havaittavalla tavalla esimerkiksi verkkosivujen etusivulla.
Ratkaisusta ilmoittamisen sisällölle tulee asettaa vaatimuksia. Ilmoittaminen tulee otsikoida ja muotoilla siten, että se ei ole sekoitettavissa elinkeinonharjoittajan mainontaan tai muuhun kaupalliseen viestintään. Ilmoittamista koskevaan viestiin ei saa liittää markkinointimateriaalia tai muuta kaupallista viestintää.
Velan vanhentumisen katkaiseminen
KKV esittää, että ehdotettua muutosta ei rajattaisi vain esityksen mukaiseen kieltokanteen nostamiseen markkinaoikeudessa. Myös seuraamusmaksuhakemuksen vireille saattamisen tulisi mahdollistaa vanhentumisen keskeytyminen. On realistista olettaa, että toisinaan kieltohakemuksen sijasta asiassa olisi perustellumpaa saattaa asia vireille seuraamusmaksuhakemuksella. Vastaavasti, jos asia on oikeudellisesti riittävän selvä, kuluttaja-asiamies voisi itse määrätä kiellon. Jotta asiaa ei tarvitsisi saattaa pelkästään vanhentumisen keskeyttämisen johdosta markkinaoikeuteen, vanhentumissäännöksen tulisi kattaa myös tilanteet, joissa kuluttaja-asiamies määrää kiellon.
Vanhentumisen katkaisemista koskeva säännös koskien seuraamusmaksuhakemusta tai kuluttaja-asiamiehen määräämää kieltoa voitaisiin toteuttaa säätämällä asiasta Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annettuun lakiin lisättävällä 10 a pykälällä. Uusi pykälä voisi olla sanamuodoltaan seuraava:
Kuluttaja-asiamiehen määräämän kiellon tai markkinaoikeudessa vireille paneman seuraamusmaksuhakemuksen vireille tulo keskeyttää toimenpiteen kohteena olevaan menettelyyn perustuvan velan vanhentumisen niiden kuluttajien osalta, joita kielto tai hakemus koskee. Vanhentuminen keskeytyy, kunnes kielto on lainvoimainen tai kunnes hakemus on käsitelty. Velan vanhentuminen jatkuu käsittelyn päätyttyä. Tällöin velka vanhentuu kuitenkin aikaisintaan vuoden kuluttua käsittelyn päättymisestä.
Jotta vanhentumisaika keskeytyisi kuluttaja-asiamiehen määräämässä kiellossa tai seuraamusmaksuhakemuksessa olisi ilmoitettava myös riittävät tiedot kuluttajien yleisestä edusta, johon vaatimus liittyy tai riittävät tiedot sen kuluttajaryhmän määrittelemiseksi, jota kielto tai hakemus koskee, jos vaatimus liittyy rajattuun kuluttajaryhmään kohdistuneeseen menettelyyn ja kiellon tai hakemuksen vireilläolo johtaa menettelyyn perustuvan velan vanhentumisen keskeytymiseen siten kuin 1 momentissa säädetään.
Kirsi Leivo Mika Hakamäki
pääjohtaja johtava asiantuntija
[1] European Commission, Consumers, Health, Agriculture and Food Executive Agency, Study on measuring consumer detriment in the European Union: executive summary, Publications Office, 2017