Lausunto Energiavirastolle 23.06.2021
Diaarinumero KKV/691/03.02/2021
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) pitää sähkön siirtomaksujen harmonisointiin tähtääviä pyrkimyksiä lähtökohdiltaan kannatettavina. KKV:lle tulleissa kuluttajien yhteydenotoissa sähkön siirtomaksuja koskeva kritiikki on kohdistunut muun muassa siihen, että sähkön siirtolaskuissa kiinteiden perusmaksujen osuus on viime vuosina noussut ja vastaavasti energian käytöstä johtuvien maksujen osuus on vähentynyt. Tällaisella maksurakenteella kuluttaja ei voi juurikaan vaikuttaa siirtolaskunsa suuruuteen eikä sähkönkäytön vähentäminen vaikuta siirtolaskua pienentävästi. Harmonisointia käsitelleen työryhmän loppuraportin tavoitteet, kuten se, että siirtomaksujen rakenteiden harmonisoinnilla mahdollistetaan asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen ja että asiakkailla tulee lisäksi olla kannustin energiansäästöön ja palveluntuottajilla mahdollisuus ohjata järkevään sähkönkäyttöön, ovat KKV:n näkemyksen mukaan kannatettavia.
Työryhmän loppuraportin mukaan sähkön jakeluverkossa verkkopalvelun jakelumaksulle asetetaan seuraavat maksukomponentit: Perusmaksu, energiamaksu ja tehomaksu. Jokaista maksukomponenttia ei olisi välttämätöntä käyttää, mutta muita maksukomponentteja verkkoyhtiö ei voisi ottaa verkkotoiminnan jakelumaksuina käyttöön. KKV on työryhmän kanssa samaa mieltä siitä, että tehomaksun määräytymisperusteen tulisi olla yksinkertainen, jotta asiakkaalla olisi mahdollisuus ymmärtää maksun rakenne ja jotta hänellä olisi helpompaa myös reagoida tariffien antamiin signaaleihin.
Tärkeää on, että tehomaksun määräytymisessä on myös toleranssia siten, ettei yksi tai muutama yksittäinen tehohuippu vaikuta ratkaisevasti tehomaksun suuruuteen. Työryhmän loppuraportissa lähdetään siitä, että tehomaksu määräytyisi pienasiakkailla kuukauden kolmen suurimman tuntitehon keskiarvon mukaan. Tällöin korkeimman tuntitehon vaikutus asiakkaan laskuun olisi maltillisempi, mutta korkein tuntiteho tulisi kuitenkin huomioitua laskutuksessa. KKV katsoo, että vähintäänkin tällainen toleranssi tulee tehomaksun määräytymiseen sisältyä ja toleranssin riittävyys saattaa olla myös asia, jota on tarpeen tarkastella kuluttajien kokemusten perusteella sen jälkeen, kun tehomaksu on ollut jonkin aikaa käytössä.
Toinen seikka, jonka toimivuutta on mahdollisesti tarpeen seurata tehomaksun käyttöönoton jälkeen, on ehdotettu 5 kW:n kynnysraja tehomaksun soveltamisessa. Tämän kynnysrajan on katsottu loppuraportissa olevan melko realistinen taso, joka kattaa ns. peruskuorman esim. normaalit kodin sähkölaitteet sisältäen ruuanvalmistukseen tarvittavat laitteet. Esimerkiksi sähkökiuasta käytettäessä kynnysraja saattaisi puolestaan ylittyä. Valittua suhteellisen matalaa kynnystehon raja-arvoa on perusteltu sillä, että suurempi kynnys tarkoittaisi käytännössä useammalle pienkäyttäjälle suurempaa kiinteiden maksujen osuutta kokonaishinnassa. Perusteltua kynnysrajan osalta olisi, että myös kynnysrajan ylitys katsottaisiin kuukauden kolmen korkeimman tuntitehon keskiarvon mukaan ja että laskutuksen yksikkö määräytyisi kynnysrajan ylittävän osuuden mukaan.
Tehomaksun harmonisoinnin asiakasvaikutusten osalta loppuraportissa todetaan, että asiakkaat maksavat tehomaksun käyttöönoton myötä jakelumaksuja, jotka heijastavat tarkemmin asiakkaan aiheuttamia kustannuksia verkolle. Osalla yksittäisistä asiakkaista kustannukset tulevat laskemaan ja toisilla taas nousemaan. Hinnoittelurakenteen muutoksella ei ole vaikutusta verkkoyhtiön asiakkailta yhteensä perimiin jakelumaksuihin ja verkkoyhtiön sallittuun liikevaihtoon. Lisäksi loppuraportin mukaan sähkömarkkinalain mukainen korotuskattosääntely edellyttää, että muutokset toteutetaan asiakasryhmäkohtaisesti korotuskaton puitteissa.
Loppuraportissa todetaan myös, että kuluttajansuojan näkökulmasta yksittäisten asiakkaiden kokemat muutokset voivat muodostua kohtuuttomiksi. KKV katsoo, että tällaista tilannetta tehomaksun käyttöönotossa tulisi kuitenkin pyrkiä välttämään. Kuluttajaoikeus ei aseta estettä sille, että elinkeinonharjoittaja voi tehdä pitkäkestoiseen esim. sähkön verkkopalvelua koskevaan sopimukseen muun muassa olosuhteiden muutoksista johtuvia muutoksia, mutta ongelmallista on, jos sopimus muuttuu tällöin esim. maksujen osalta kuluttajan kannalta olennaisesti. Suurten kertamuutosten asemesta hyväksyttävänä menettelytapana tällöin on, että muutokset toteutetaan vaiheittain riittävän pitkän siirtymäajan kuluessa.
Loppuraportin siirtymäaikaa koskevassa jaksossa tuodaan myös esiin, että asiakkaan näkökulmasta siirtymäajan kohtuullinen pituus on tärkeä ja että siirtymäaika on suhteutettava muutoksen suuruuteen. Loppuraportissa mainittu 5 vuoden siirtymäaika voisi nähtävästi yleensä täyttää kohtuullista siirtymäaikaa koskevan vaatimuksen. Syytä on samalla korostaa myös ennakoivan ja asiakaskeskeisen tiedottamisen keskeistä merkitystä silloin, kun on kyse tehomaksun käyttöönoton kaltaisesta kuluttajien talouteen ja kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavasta merkittävästä muutoksesta.