Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle 7.2.2019
Dnro KKV/95/03.02/2019
Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastolta (KKV) lausuntoa otsikossa mainitusta luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi. Ehdotetun, kokeiluluonteisen avustuksen tarkoituksena on kehittää päivittäistavarakaupan roolia maaseudun monipalvelukeskuksena harvaan asutuilla alueilla sekä varmistaa ja luoda edellytyksiä maaseudun asukkaiden ja yritysten tarvitsemien peruspalveluiden pysymiselle lähellä alueen asukkaita. Ehtona valtion myöntämälle avustukselle olisi avustuksen saajan sitoutuminen määräajaksi komission asetuksen (EU) N:o 360/2012 mukaiseen palveluvelvoitteeseen.
Valtio voi myöntää avustusta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuotantoon edellyttäen, että palvelua ei markkinaehtoisesti tarjota tai pystytä tulevaisuudessa tarjoamaan tyydyttävällä tavalla. Asetusluonnoksen perusteluista ei kuitenkaan käy suoraan ilmi, että markkinoiden toiminnassa olisi havaittu sellaisia puutteita, joiden seurauksena päivittäistavarakaupan palvelut olisivat olleet maaseutualueiden asukkaiden ulottumattomissa. Perustelumuistion mukaan päivittäistavarakaupan palveluiden kysyntä on sen sijaan siirtynyt mm. kaupan keskittymisen, työssäkäyntialueiden laajenemisen, kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen sekä kaupungistumisen myötä kyläkaupoilta suurempiin marketteihin, jotka pystyvät toimimaan kustannustehokkaammin kuin kyläkaupat.
Lausuntopyyntöön liittyvässä tiedotteessa (23.1.2019) todetaan arviolta sadan kyläkaupan täyttävän asetusluonnoksessa määrätyt kriteerit. Perusteluista ei käy ilmi, kuinka monessa avustuksen yleiset ehdot täyttävässä kyläkaupassa tarjotaan jo nykyisellään palveluvelvoitteeseen sisältyviä päivittäistavarakauppa täydentäviä palveluita. Perustelumuistiosta ei myöskään käy ilmi, millaisia panostuksia tällaisten päivittäistavarakaupan palveluita täydentävien palvelukokonaisuuksien perustaminen tai ylläpito edellyttää, tai millaisia saatavuusongelmia niihin liittyy.
Perustelumuistion mukaan avustuksessa olisi kyse ns. vähämerkityksisestä eli de minimis -tuesta. KKV:n arvion mukaan avustuksella näyttäisi kuitenkin olevan kilpailua vääristäviä vaikutuksia, koska asetusluonnoksen kriteerien mukaisesti se voidaan myöntää myös sellaiselle päivittäistavarakaupan toimijalle, joka on ollut tai olisi jo nykyisellään valmis investoimaan esimerkiksi käteis- tai postipalveluiden tarjoamiseen päivittäistavarakauppapalveluidensa ohella. Avustus voisi siten muodostua yleistueksi harvaanasutuilla seuduilla jo nykyisellään kannattavaa liiketoimintaa harjoittaville päivittäistavarakaupan toimijoille. KKV ehdottaa, että avustuksen myöntämisessä sovellettaisiin tarveharkintaa siten, että se ohjattaisiin vain sellaisille markkinatoimijoille, joille päivittäistavarakauppapalvelulle liitännäisten peruspalveluiden tarjoaminen ei ilman avustusta olisi lainkaan mahdollista.
KKV huomauttaa, ettei perustelumuistiossa ole otettu huomioon avustuksesta muille kuin päivittäistavarakaupan markkinoille aiheutuvia kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Posti-, käteisjakelu-, apteekki- ja polttoainejakelupalveluita koskevaan palveluvelvoitteeseen sidottua avustusta voisivat saada vain päivittäistavarakauppapalveluita tarjoavat yritykset. Avustuksen yleisissä ehdoissa ei kuitenkaan otettaisi huomioon avustusta hakevan päivittäistavarakaupan etäisyyttä esimerkiksi toisesta polttoainejakelupalvelun tarjoajasta, joka ei harjoita päivittäistavarakauppaa. Perusteluista ei myöskään käy ilmi, miksi tukea ei voitaisi myöntää huoltamoiden yhteydessä toimiville päivittäistavarakaupoille.
On lisäksi epäselvää, milloin kauppiaan voidaan todeta itse ”tarjoavan” asetuksessa mainittuja muita palvelukokonaisuuksia. Esimerkiksi ”apteekkipalvelun tarjoaminen” edellyttäisi käytännössä olemassa olevan apteekin uuden palvelupisteen perustamista kyläkaupan yhteyteen. Kauppias ei kuitenkaan tällöin itse harjoittaisi apteekkiliiketoimintaa, vaan ainoastaan tarjoaisi apteekkiluvan haltijalle tilat lääkkeiden vähittäisjakeluun tarkoitetulle palvelupisteelle. Kauppias voisi kuitenkin saada avustuksen täysimääräisenä päivittäistavarakauppapalvelun kustannuksen kattamiseksi. KKV pitääkin tärkeänä, että avustus rajoittuu ainoastaan palveluvelvoitteen kattamien palveluiden tuottamisesta tehokkaasti toimivalle yritykselle aiheutuviin nettokuluihin. Avustuksen kilpailua vääristävä vaikutus voitaisiin arvioida vähäisemmäksi, mikäli avustuskelpoisina kustannuksina otettaisiin huomioon vain päivittäistavarakauppapalvelun ohella tarjotuista palveluista aiheutuneet kustannukset.
Edellä todettu huomioiden tuen tulisi olla vain toimintaympäristön murrostilanteeseen liittyvä siirtymävaiheen väline. Avustuksen kokeiluluontoisuuden johdosta KKV pitää tärkeänä, että tukijärjestelmän jatkon arvioimiseksi tehtävässä selvityksessä keskityttäisiin arvioimaan mainittujen lisäpalveluiden kyläkaupan elinvoimaisuutta lisäävää vaikutusta sekä kilpailua eri markkinoilla vääristäviä vaikutuksia.
Lopuksi KKV toteaa, ettei esityksen perusteluista täysin käy ilmi, missä määrin ehdotetut tukitoimenpiteet tosiasiassa luovat edellytyksiä kyläkauppojen toiminnan turvaamiseksi. Esityksen mukaan päivittäistavarakauppaa täydentävät palvelut voivat olla merkittävässä roolissa kyläkauppojen toiminnan jatkumisen kannalta. Kuluttajakäyttäytymisen muutosten johdosta palvelujen kannattavuuden turvaaminen edellyttäisi kuitenkin uudentyyppisten liiketoimintamallien kehittämistä, johon tuen ehdoksi asetetut palveluvelvoitteet eivät näyttäisi luovan kannustimia. KKV pitääkin tärkeänä, että tukeen liittyisi mekanismi, jolla varmistettaisiin sen
hyödyntäminen uusien toimintamallien kehittämisessä. Mahdollinen tuki ei myöskään saa vaarantaa toimijoiden tasapuolisia kilpailuedellytyksiä esimerkiksi uusien alalle tulijoiden kannalta.