Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) katsoi päätöksessään, että lastensuojelun sijaishuoltoyksiköiden tiedot yhdistävässä Lasteri-tietopohjassa ja sen tarjoamisessa ei ollut kyse taloudellisesta toiminnasta, johon sovellettaisiin kilpailulain kilpailuneutraliteettisäännöksiä. Päätös linjaa kilpailuneutraliteettisääntelyn soveltamista toimintaan, joka liittyy kiinteästi viranomaisen toimivaltuuksiin ja erityislainsäädännössä määriteltyihin julkisen sektorin järjestämisvastuulle kuuluviin palveluihin.
Kilpailulain kilpailuneutraliteettisääntelyllä turvataan julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuoliset edellytykset. KKV valvoo, että julkisyhteisöt eivät markkinoilla toimiessaan vääristä kilpailua.
KKV sai toimenpidepyynnön, jossa esitettiin kilpailuneutraliteettiepäily Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymää (Keusote) kohtaan. Asian selvittämiseksi KKV arvioi, harjoittaako Keusote taloudellista toimintaa ja toimiiko se yksityisen elinkeinotoiminnan kanssa samoilla markkinoilla kilpailuneutraliteettisäännöksissä tarkoitetulla tavalla tarjotessaan Lasteri-tietopohjaan liittyviä palveluja.
Keusoten kehittämä Lasteri-tietopohja yhdistää lastensuojelulain nojalla ympärivuorokautista sijaishuoltoa luvanvaraisesti tarjoavien yksiköiden tiedot, palveluhaun sekä yksiköitä koskevat valvonta-asiakirjat tarkastuskäynneiltä, kanteluista ja päätöksistä. Lasterin tarkoituksena on auttaa lapsen sijoittamisesta vastaavaa viranomaista etsimään lapselle tämän tarpeita vastaava sijaishuoltopaikka.
Lasteri-tietopohja osa sijaishuoltoon liittyviä viranomaistehtäviä
KKV totesi päätöksessään, ettei Lasteri-tietopohjaan liittyvässä toiminnassa ole kyse luonteeltaan taloudellisesta toiminnasta, jolloin kilpailuneutraliteettisääntelyn soveltamisedellytykset eivät täyttyneet.
”Kilpailuneutraliteettisäännöksiä sovelletaan vain julkisyhteisön taloudelliseen toimintaan ja tilanteisiin, joissa toimintaa harjoitetaan samoilla markkinoilla yksityisen elinkeinotoiminnan kanssa. Viranomaistoiminta jää luonteeltaan ei-taloudellisena toimintana neutraliteettisääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle”, KKV:n tutkimuspäällikkö Mia Salonen kertoo.
KKV:n arvion mukaan Lasteri-tietopohja liittyy kiinteästi viranomaisen toimivaltuuksiin lapsen sijaishuoltopaikkaan sijoittamista koskevassa päätöksenteossa ja erityisesti sijaishuoltopaikan valinnassa sekä edistää sijaishuollon toteutumista lastensuojelulaista seuraavien velvoitteiden ja lain tavoitteiden mukaisesti.
”Erityislainsäädäntö ja siinä mahdollisesti määritelty tehtävien jako julkisen ja yksityisen sektorin välillä määrittävät osaltaan myös toiminnan luonnetta. Tässä tapauksessa asiaa arvioitiin erityisesti lastensuojelulain ja sen kunnille ja hyvinvointialueille asettamien velvoitteiden perusteella. Toiminnan luonteeseen voivat siten vaikuttaa myös palvelujen järjestämisen ja tuottamisen tapaan liittyvät poliittiset valinnat”, toteaa KKV:n tutkimuspäällikkö Mia Salonen.
Kunnilla laaja harkintavalta lakisääteisten palveluidensa tuottamistavasta
Lasteri-palvelua tarjotessaan Keusote ei myöskään kilpaillut yksityisen elinkeinotoiminnan kanssa samoilla markkinoilla, sillä toiminta täytti KKV:n arvion mukaan hankintalaissa säädetyn horisontaalisen yhteistyön edellytykset. Hankintalakia ei sovelleta hankintayksiköiden väliseen hankintaan, jolla hankintayksiköt toteuttavat yhteistyössä ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi niiden vastuulla olevat yleisen edun mukaiset julkiset palvelut. Kuntalain mukaan kunnat ja kuntayhtymät eivät toimi kilpailutilanteessa markkinoilla silloin, kun yhteistoimintaa ei tarvitse hankintalain perusteella kilpailuttaa.
”Hankintalain soveltamisedellytykset täyttävä horisontaalinen yhteistyö Keusoten ja muiden kuntien ja hyvinvointialueiden välillä tarkoittaa samalla, ettei Lasteri-tietopohjaan liittyvää toimintaa ollut päätetty avata kilpailulle, eikä toiminnan siten voida katsoa kilpailevan yksityisen elinkeinotoiminnan kanssa samoilla markkinoilla. KKV:n tehtävänä ei myöskään ole valvoa tapaa, jolla kuntien ja hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvat palvelut tai niihin päätöksessä tarkoitetulla tavalla kiinteästi liitännäinen toiminta tuotetaan”, selventää KKV:n tutkimuspäällikkö Mia Salonen.
Kunnille ja hyvinvointialueille on lainsäädännössä annettu harkintavalta siitä, miten ne katsovat järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut tarkoituksenmukaiseksi tuottaa. Kunnilla ja hyvinvointialueilla on oikeus päättää, tuottavatko ne järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa vai hankkivatko ne palvelut muulta palveluntuottajalta. Tämän harkintavallan nojalla kunnat ja hyvinvointialueet voivat ottaa tuottaakseen myös sellaisia niiden järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja, jotka ne ovat mahdollisesti aiemmin hankkineet markkinoilta tai jotka olisivat hankittavissa markkinoilta. Kilpailutilanne ei synny pelkästään sillä perusteella, että julkisyhteisöt tuottavat palveluja, joita yksityisetkin tuottavat tai voisivat tuottaa.