Yritykset, jotka tarjoavat EU:n alueella tavaroita tai palveluita, eivät voi EU:n geoblokkausasetuksen perusteella syrjiä asiakkaitaan perusteettomasti kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Kuluttaja-asiamies alkaa valvoa geoblokkausasetuksen noudattamista 1.4.2019 alkaen.
Geoblokkausasetuksen mukaan yritysten on kohdeltava EU:n alueella olevia asiakkaita samalla tavalla heidän kansallisuudestaan tai asuin- tai sijoittautumispaikastaan riippumatta. Lähtökohtana on ajatus, että muissa jäsenvaltioissa olevien asiakkaiden on voitava hankkia tavaroita ja palveluja samoilla ehdoilla kuin yritysten paikallisilla asiakkailla.
Geoblokkausta on esimerkiksi se, että verkkokauppa estää pääsyn sivuilleen muiden jäsenvaltioiden asiakkailta, vaatii ulkomaista asiakasta maksamaan ostoksensa tietyn maan maksu- tai luottokortilla tai perii ulkomaiselta asiakkaalta ylimääräisiä maksuja.
Yritys voi kuitenkin valita, mihin kaikkiin maihin se myy tuotteita tai palveluja, kunhan se ei syrji asiakkaita kansallisuuden tai asuin- tai sijoittautumispaikan perusteella. Lisäksi yritys voi itse päättää, millä kielellä se tarjoaa palvelua. Verkkokaupassa ei siis tarvitse olla tarjolla kaikkia niitä kieliä, joita asiakkaat mahdollisesti haluaisivat käyttää. Esimerkiksi suomalainen kuluttaja voi asioida saksalaisessa verkkokaupassa ilman, että verkkokaupan olisi tarjottava palveluaan suomeksi.
Geoblokkausasetus ei koske esimerkiksi matka- ja lentolippuja. Asetus ei myöskään merkitse sitä, että tuotteen hinta olisi kaikille EU-maiden kansalaisille sama, koska eri maiden erilaiset arvonlisäkannat vaikuttavat hintoihin.
Kuluttaja-asiamies valvoo Suomessa geoblokkausasetuksen noudattamista. Geoblokkausta koskevissa yksittäisissä tilanteissa voi pyytää apua Euroopan kuluttajakeskuksesta.