Markkinaoikeus katsoi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella ei ollut hankintalain edellyttämää määräysvaltaa Sarastiaan. Sarastialta ei siten voitu hankkia palveluja kilpailuttamatta sidosyksikköaseman perusteella. Markkinaoikeus määräsi hankinnan päättymään 12 kuukauden kuluttua markkinaoikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
Hyvinvointialue hankki vuonna 2022 henkilöstöhallinnon palvelut ja niihin kuuluvat järjestelmät suorahankintana Sarastialta. Noin 9,3 miljoonan euron arvoinen hankinta tehtiin sidosyksikköhankintana ilman kilpailutusta. Hyvinvointialue omistaa 0,04 prosentin osuuden Sarastian osakekannasta.
Hankintalain mukaan hankintayksiköiden ei tarvitse kilpailuttaa sidosyksiköiltään tekemiään hankintoja. Jotta yhtiö on hankintalain tarkoittama sidosyksikkö, hankintayksikön on käytettävä siihen määräysvaltaa yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa.
KKV vei hyvinvointialueen tekemän suorahankinnan keväällä 2023 markkinaoikeuteen, sillä viraston arvion mukaan Sarastiaan luodut päätöksentekorakenteet eivät täyttäneet hankintalain määräysvaltaa koskevia edellytyksiä.
Markkinaoikeus katsoi ratkaisussaan, että hyvinvointialue ei käyttänyt Sarastiaan todellista määräysvaltaa yksin tai edes yhdessä muiden omistajien kanssa. Markkinaoikeuden arvion mukaan hyvinvointialueen mahdollisuudet vaikuttaa Sarastian toimintaan osakkeenomistuksen tai minkään Sarastian hallintoelimen kautta olivat hyvin vähäiset.
”Olemme tyytyväisiä markkinaoikeuden ratkaisuun. Ratkaisu ja sen kattavat perustelut selkeyttävät sidosyksikköaseman tulkintaa. Muodollinen määräysvalta ei täytä hankintalaissa määriteltyjä edellytyksiä. Sarastian nykyisellä omistusrakenteella ja hallintomallilla Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kaltaisten vähemmistöosakkaiden ei ole todellisuudessa mahdollista käyttää määräysvaltaa yhtiöön. Toivomme, että ratkaisu huomioidaan myös laajemmin hankintayksiköissä, sillä sääntelyn virheellinen tulkinta on viime vuosina ollut yleinen ilmiö”, asiantuntija Heikki Puttonen toteaa.
Markkinaoikeus arvioi päätöksessään myös sitä, olisiko suorahankinta voitu tehdä äärimmäiseen kiireeseen vedoten. Markkinaoikeuden arvion mukaan hankinnan tekemiselle oli ennalta-arvaamaton ja hankintayksiköstä riippumaton syy, mutta hankintayksikkö toimi lainvastaisesti tehdessään sopimukset toistaiseksi voimassa olevina, eli pidempinä kuin oli välttämätöntä.
Sopimuskauden päättämisen lisäksi KKV esitti hyvinvointialueelle 1000 euron seuraamusmaksua, jonka markkinaoikeus määräsi. KKV huomioi seuraamusmaksun määrää esittäessään, että useilla hankintayksiköillä oli epätietoisuutta siitä, miten sidosyksikköaseman edellytyksiä ja määräysvaltakriteerin täyttymistä tulisi tulkita.
Markkinaoikeuden ratkaisu ei ole lainvoimainen.