Viime aikoina erityisen huomion kohteena kilpailuoikeudessa on ollut yritysten välinen yhteistyö kestävän kehityksen saralla sekä tähän liittyvät kestävyyssopimukset (sustainability agreements). Yritysten väliset kestävyyssopimukset tarkoittavat sopimuksia, joilla on kestävään kehitykseen liittyvä tavoite.
KKV antaa yrityksille neuvontaa kilpailulainsäädännön sisällöstä ja soveltamisesta. Neuvonta kestävyyssopimusasioissa noudattelee samoja linjoja kuin viraston yrityksille antama neuvonta missä tahansa muissa kilpailuoikeudellisissa kysymyksissä. Kestävän kehityksen näkökohtien huomioon ottaminen kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa on kuitenkin uusi asia. Tästä syystä on aiheellista avata kestävyyssopimusten kilpailuoikeudelliseen arviointiin liittyviä erityispiirteitä ja viraston menettelyä näissä asioissa.
Mitä kestävyyssopimukset tarkoittavat ja miksi asia on kilpailuoikeudessa ajankohtainen?
Käsitteenä kestävä kehitys viittaa yhteiskunnan kykyyn kuluttaa ja käyttää nykyisiä resursseja siten, että tulevien sukupolvien elämän edellytyksiä ei vaaranneta. Kyse ei ole vain ympäristönsuojelusta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaan kestävä kehitys kattaa myös esimerkiksi sosiaaliset perusoikeudet ja ihmisoikeudet.
Kestävän kehityksen tavoitteet luovat muutospainetta kilpailuoikeuden perinteiseen katsantokantaan niin kansallisesti kuin globaalisti. EU:n tasolla kestävyyssopimusten tyypit sekä niiden kilpailuoikeudelliseen arviointiin liittyvät erityispiirteet on kuvattu komission uusissa horisontaalisuuntaviivoissa. Suuntaviivojen määritelmän mukaan kestävyyssopimuksilla tarkoitetaan yhteistyön muodosta riippumatta kaikkia horisontaalisia yhteistyösopimuksia, joilla on kestävään kehitykseen liittyvä tavoite.
EU-oikeuden ohella kestävän kehityksen sopimuksen tai kestävyyssopimuksen käsitteen voidaan katsoa rantautuneen myös Suomen kilpailuoikeuteen: muun muassa markkinaoikeus on tunnistanut kyseisen sopimuskategorian olemassaolon ja merkityksellisyyden kilpailuoikeudellisen arvioinnin kontekstissa (ks. MAO 173/2024).
Kestävyyssopimusten kilpailuoikeudelliset näkökohdat ovat jatkossakin ajankohtaisia, koska Suomessa implementoidaan parhaillaan viime vuonna voimaan astunutta EU:n yritysvastuudirektiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Direktiivi sisältää muun muassa velvoitteita yrityksille toimia yhteistyössä muiden alalla toimivien tahojen kanssa, jolloin kilpailulainsäädännön huomioiminen osana yhteistyötä on väistämätöntä.
Kestävyyssopimukset voivat olla kilpailun kannalta ongelmattomia tai ongelmallisia, ja tällaisiin sopimuksiin voi liittyä muitakin kuin kestävän kehityksen tavoitteita. Arviointi tehdään aina tapauskohtaisesti. Kilpailuviranomaiset eivät halua asettua kestävän kehityksen esteiksi, mutta pyrkivät kuitenkin toteuttamaan perinteistä valvontatehtäväänsä myös muuttuvassa maailmassa.
KKV osallistuu kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön sekä seuraa muiden maiden kilpailuviranomaisten toimintatapoja ja ratkaisukäytäntöä kestävän kehityksen asioissa. Joissakin maissa, kuten Alankomaissa ja Ranskassa, viranomaiset ovat luoneet näille asioille kokonaan uusia toimintamalleja ja laatineet kestävyyssopimuksiin liittyviä erillisohjeita. Sen sijaan uusia toimintamalleja ei ole katsottu tarpeellisiksi maissa, joissa kilpailuviranomaisella on jo entuudestaan ollut aktiivinen rooli neuvonta-asioissa: esimerkiksi Saksassa on aktiivisesti edistetty kestävyyssopimusasioissa avointen ovien politiikkaa ilman erillistä ohjeistusta tai uutta menettelyä.
KKV:n neuvonta kestävyyssopimusasioissa
Kestävyyssopimuksiin liittyvässä neuvonnassa KKV pyrkii omalta osaltaan edistämään toimintaympäristöä, jossa Suomessa toimivat yritykset voivat toteuttaa kestävää kehitystä ja solmia sen edellyttämiä sopimuksia samalla, kun ne noudattavat kilpailulainsäädäntöä.
Kestävän kehityksen tavoitteet ja niihin liittyvä sopimistarve vaihtelevat toimialoittain: yritysten välisen yhteistyön tärkeys ja kestävyyssopimukset voivat korostua esimerkiksi kiertotaloudessa ja siirtymässä puhtaampiin teknologioihin ja prosesseihin.
Suomen kilpailuoikeudessa kestävyyssopimukset ovat vielä melko tuore ilmiö, ja kokemus asiasta syvenee konkreettisten esimerkkitapausten myötä. KKV:lla ei ole kestävyyssopimuksiin liittyvää erillisohjetta, vaan KKV noudattaa niiden osalta yleistä neuvonta-asioita koskevaa toimintatapaansa. Virastoa voi näissä asioissa lähestyä matalalla kynnyksellä.
Kestävyyssopimukseen liittyvä neuvontapyyntö on ajankohtainen, kun suunnitelma on konkreettinen ja KKV:lle on mahdollista toimittaa vähintään seuraavat tiedot:
- Osallistuvien yritysten tiedot
- Kuvaus kyseessä olevasta kestävyyssopimuksesta sekä sen kattamista tuotteista ja/tai palveluista
- Selitys, miksi sopimus katsotaan kestävyyssopimukseksi
- Kysymys, johon pyydetään viraston neuvontaa
- Itsearvio kilpailusääntöjen soveltuvuudesta sopimukseen
- Muut markkinoita koskevat perustiedot ja mahdollinen dokumentaatio, jotka ovat relevantteja KKV:n neuvonnan kannalta
- Onko samassa asiassa otettu yhteyttä toiseen (kilpailu)viranomaiseen ja/tai onko asiassa vireillä oikeudenkäyntejä
- Sisältääkö neuvontapyyntö liikesalaisuuksia
KKV ottaa huomioon komission horisontaalisuuntaviivat arvioidessaan kestävyyssopimuksia. Suuntaviivat sisältävät runsaasti esimerkkitapauksia erilaisista kestävyyssopimuksista ja niiden kilpailuoikeudellisesta arvioinnista. Huomionarvoista on, että horisontaalisuuntaviivojen mukaan kaikki kilpailijoiden väliset kestävyyssopimukset eivät kuulu SEUT 101 artiklan soveltamisalaan. Kilpailuoikeuden kannalta ongelmattomia ovat tyypillisesti sellaiset kestävyyssopimukset, jotka eivät vaikuta kielteisesti kilpailun kannalta keskeisiin tekijöihin, kuten hintaan, määrään, laatuun, valinnanvaraan tai innovointiin. Kestävyyssopimukset voivat myös olla yrityksille tapa täyttää kansallisen tai EU-lainsäädännön mukaiset kestävää kehitystä koskevat due diligence -velvoitteensa.
Suuntaviivojen mukaisesti kestävyyssopimukset voivat kuitenkin aiheuttaa kilpailuongelmia, jos niihin sisältyy tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia tai niillä on huomattavia tosiasiallisia tai todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia kilpailuun. Kilpailua rajoittavat sopimukset eivät jää kilpailulainsäädännön ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että niissä viitataan kestävyystavoitteeseen.
Itsearvio toimii neuvonnan lähtökohtana
Kuten muissakin asioissa, kestävyyssopimuksiin liittyvän neuvonnan lähtökohtana on yrityksen tai sen asiamiesten laatima itsearvio. Itsearvio ei vaadi tiettyä kaavaa, ja sen laatimiseen on useita erilaisia lähestymistapoja. Itsearvion laadusta ja laajuudesta kuitenkin riippuu, kuinka syvällisesti viraston on mahdollista käydä asiaa läpi neuvonnassaan.
Kestävyyssopimuksen itsearviossa tulisi ottaa kantaa siihen, onko kyseessä mahdollisesti horisontaalisten suuntaviivojen mukaan kilpailusääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä kestävyyssopimus tai pehmeän turvasataman piiriin kuuluva kestävyysnormisopimus.
Suuntaviivoissa kestävyysnormisopimuksella viitataan kilpailijoiden väliseen sopimukseen, joka edistää kestävää kehitystä määrittelemällä tiettyjä vaatimuksia, kuten tuotteiden ja prosessien ympäristöystävällisyyttä. Pehmeä turvasatama puolestaan tarkoittaa, että kestävyysnormisopimuksilla ei todennäköisesti ole kielteisiä kilpailuvaikutuksia, kunhan tietyt edellytykset, kuten läpinäkyvyys ja osallistumismahdollisuudet, täyttyvät. Jos nämä edellytykset eivät täyty, sopimuksen vaikutukset on arvioitava erikseen kilpailulainsäädännön näkökulmasta.
Kestävyyssopimusten piiriin saattaa myös kuulua menettelyitä, joiden myötä kilpailu voi jossain määrin rajoittua, mutta joista kuitenkin seuraa tehokkuushyötyjä. Tällöin itsearviossa tulisi avata sopimuksen tavoitteita ja kilpailuvaikutuksia sekä punnita siitä seuraavia tehokkuushyötyjä. Myös näiltä osin on suositeltavaa viitata komission horisontaalisuuntaviivoihin sekä mahdollisuuksien mukaan hakea suuntaa esimerkkitapauksista tai muiden maiden kilpailuviranomaisten käsittelemistä kestävyyssopimuksista. Lisäksi itsearviossa tulee ottaa huomioon kyseessä olevaa toimialaa mahdollisesti koskeva erityislainsäädäntö. Mikäli itsearvion pohjalta asia vaikuttaa selvältä, KKV:n kanssa järjestettävä neuvontatapaaminen ei välttämättä ole tarpeellinen. On tärkeää muistaa, että neuvonnan pyytäminen ei ole pakollista.
KKV pyrkii kestävyyssopimuksiin liittyvissä neuvontatapaamisissa kertomaan, mikäli se ei tehdyn itsearvion ja saatujen tietojen perusteella tunnista asiassa ongelmia. Mikäli menettely sen sijaan vaikuttaa kilpailulain näkökulmasta ongelmalliselta, KKV tuo tämän esiin neuvontatapaamisessa. Kestävyyssopimukselle ei ole EU:ssa mahdollista antaa viranomaista sitovaa etukäteistä hyväksyntää. Vastuu kilpailulain noudattamisesta on lopulta aina yrityksellä itsellään. Neuvontatapaamisessa esitetty viraston alustava kanta ei myöskään ole sitova. Viraston näkemys voi muuttua, mikäli esimerkiksi olosuhteet muuttuvat tai asiassa saadaan uutta tietoa.
Kestävyyssopimuksia voidaan toteuttaa kilpailulainsäädännön mukaisesti
Kestävän kehityksen edistäminen ja kilpailulainsäädännön noudattaminen eivät ole ristiriidassa keskenään; kestävyyssopimuksia on mahdollista tehdä kilpailulainsäädännön sallimissa puitteissa. Kestävyyssopimusten kohdalla yritysten tulee kuitenkin huolellisesti arvioida, onko kestävän kehityksen tavoite saavutettavissa itsenäisesti vai edellyttääkö se elinkeinonharjoittajien välistä yhteistyötä. Kaikkien kestävyystavoitteiden edistäminen ei vaadi alan yritysten yhteistyötä: edelläkävijyys esimerkiksi ympäristöasioissa voi paitsi edistää kestävää kehitystä myös parantaa yrityksen kilpailuasetelmaa ja mainetta.
Tärkeää on myös ymmärtää, että kestävän kehityksen tavoitteen liittäminen johonkin toimenpiteeseen ei tee kilpailua rajoittavasta menettelystä hyväksyttävää. KKV puuttuu matalalla kynnyksellä paljaisiin kilpailunrajoituksiin, kuten menettelyihin, joissa kilpailua rajoittavaa toimintaa pyritään verhoamaan kestävyyssopimuksen taakse.
Kilpailuoikeus on kestävän kehityksen vaatimusten myötä globaalissa murrosvaiheessa. KKV:n tehtävänä on tarjota Suomessa toimiville yrityksille tietoa kilpailulainsäädännön sisällöstä sekä antaa pyydettäessä neuvontaa sen soveltamisesta konkreettisten kestävyyssopimushankkeiden yhteydessä.