Energiaköyhyyskeskustelun yhteydessä on kuultu tarinoita kylmistä kodeista ja maksuvaikeuksista. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tammikuussa 2024 julkaiseman kirjallisuuskatsauksen mukaan energiaköyhillä ihmisillä on vaikeuksia tyydyttää perustarpeitaan energiakustannusten vuoksi. Energiaköyhien ihmisten kulutus uhkaa katsauksen mukaan jäädä sosiaalisesti hyväksyttyjen normien alapuolelle. Mitä tämä tarkoittaa oikeudellisesti ja erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta?
Perustarpeiden toteutumista turvataan viime kädessä Suomen perustuslain perusoikeussäännöksillä, kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan artikloilla. Perus- ja ihmisoikeudet turvaavat useiden oikeuksien kautta ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä. Julkisen vallan tehtävä on perustuslain mukaan muun muassa edistää väestön terveyttä ja jokaisen oikeutta asuntoon sekä tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Sähköenergian saannin on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön perusteella katsottu kytkeytyvän jokaisen oikeuteen ihmisarvoiseen elämään ja yksityis- ja perhe-elämän suojaan. Myös energiaköyhyyteen kytkeytyvän ylivelkaantumisen perusoikeushaittoja on pidetty ilmeisinä.
Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta energiaköyhyys tarkoittaa siis sitä, että osalla ihmisistä erityisesti sähkön saantiin kytkeytyvien perusoikeuksien toteutuminen on vaarassa energiakustannusten vuoksi.
Julkisella vallalla oikeudellinen velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeudet
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Pykälä asettaa julkiselle vallalle nimenomaan aktiivisia toimintavelvoitteita. Jos sähkömarkkinan olosuhteet johtavat siihen, että kuluttajat joutuvat asumaan kylmissä kodeissa tai ajautuvat sähkölaskujensa vuoksi perusoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmalliseen ylivelkaantumiskierteeseen, on tärkeää, että julkinen valta ryhtyy riittäviin toimenpiteisiin perusoikeuksien turvaamiseksi.
Kyse ei ole pelkästään kuluttaja- tai sosiaalipolitiikasta, vaan myös julkisen vallan oikeudellisesta velvollisuudesta. Esimerkiksi tietty energiamarkkinaan liittyvä, kuluttajien perusoikeuksien toteutumista rajoittava sääntelyvaje voi olla perustuslain vastainen. Viime vuosien sähkökriisin yhteydessä julkinen valta toteuttikin perustuslaista seuraavia velvoitteitaan muun muassa säätämällä takautuvasti maksettavasta väliaikaisesta sähköhyvityksestä.
Energiaköyhyyskeskustelu nostaa esiin välttämättömyyspalveluiden perus- ja ihmisoikeusulottuvuuksia
Energiaköyhyydelle ei ole olemassa vakiomuotoista määritelmää Euroopan unionissa, vaan jäsenvaltiot voivat muodostaa oman tilanteensa mukaisen kansallisen määritelmän. Komissio on kuitenkin suositellut energiaköyhyyden määritelmän sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön. Suomessa ei ole kansallisesti määritelty energiaköyhyyttä, mutta keskustelu aiheesta on parhaillaan käynnissä.
Energiaköyhyyden määritelmään liittyvässä keskustelussa on tärkeää korostaa kohtuuhintaisen sähkön saannin ja ylipäätään välttämättömyyspalveluiden perus- ja ihmisoikeusulottuvuuksia. Kuluttajaoikeudellisten välttämättömyyspalveluiden perus- ja ihmisoikeusulottuvuuksia ei nimittäin ole täysimääräisesti tunnistettu. Tähän samaan ongelmaan kiinnittivät huomiota myös Juha Karhu ja Maija Dahlberg, jotka laativat Työ- ja elinkeinoministeriölle korkeahintaisia määräaikaisia sähkösopimuksia koskevan selvityksen vuonna 2023.
Jos energiaköyhyys määriteltäisiin tavalla, joka tunnistaa aiempaa paremmin sähköenergian saannin ja kuluttajien perusoikeuksien toteutumisen yhteydet, voisi välttämättömyyspalveluihin liittyvien kuluttajapoliittisten tavoitteiden painoarvo yhteiskunnallisessa päätöksenteossa laajemminkin vahvistua. On mahdollista, että tätä kautta välttämättömyyspalveluihin liittyvät, perusoikeuksien toteutumisen kannalta relevantit kuluttajanäkökulmat nähtäisiin aiempaa selvemmin intresseinä, joiden turvaamiseen julkisella vallalla on nimenomaan perustuslaista seuraava aktiivinen velvollisuus.
Perusoikeusjärjestelmä on jännitteinen, eli kuluttajien oikeuksien turvaaminen voi merkitä elinkeinonharjoittajien perusoikeuksien rajoittamista. Kuluttajapoliittisessa perusoikeuskeskustelussa tuleekin huomioida aina sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien perusoikeudet ja etsiä niille paras mahdollinen, perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden huomioiva tasapaino. Tavoitteen toteutuminen edellyttää myös kuluttajien oikeuksien täysimääräistä tunnistamista ja turvaamista.
Kuluttajien perusoikeuksien kunnioittaminen on osa sähköyritysten yhteiskuntavastuuta
Perustuslain 22 §:stä seuraavat velvoitteet kohdistuvat julkiseen valtaan. Erityisesti välttämättömyyspalveluiden markkinalla on kuitenkin tarpeen nostaa esiin myös kysymys perusoikeuksien horisontaalisesta velvoittavuudesta, eli siitä, missä määrin kuluttajien perusoikeudet velvoittavat esimerkiksi suuria sähköyrityksiä.
Klassisesti perusoikeuksilla on ajateltu olevan yksityisoikeudessa lähinnä välillistä horisontaalivaikutusta lain tulkinnan välityksellä, eli on ajateltu, että perusoikeudet eivät voi velvoittaa yksityisiä toimijoita esimerkiksi kuluttajan ja yrityksen sopimussuhteessa. Valtiosääntöoikeudellisessa tutkimuksessa on kuitenkin ollut viitteitä siitä, että horisontaalivaikutuksen välillisyyden korostamisesta oltaisiin ainakin jossain määrin siirtymässä perusoikeuksien suorempaa velvoittavuutta korostavaan suuntaan. Tähän kehitykseen liittyy paljon mielenkiintoisia kysymyksiä silloin, kun keskustellaan suurten, osin jopa julkisessa omistuksessa olevien yhtiöiden yhteiskuntavastuusta.
Perusoikeusnäkökulmat ovat yksityisissä sopimussuhteissa sitä relevantimpia, mitä enemmän sopimussuhde muistuttaa yksilön ja julkisen vallan vertikaalisuhdetta. On perusteltua ajatella, että yritysten yhteiskuntavastuuseen kuuluu etenkin välttämättömyyspalvelujen markkinalla vähintään tietty kuluttajien perusoikeuksien kunnioittamisvelvollisuus.
Energiaköyhyyden torjuminen kuuluu siis myös välttämättömyyspalvelumarkkinalla toimiville yrityksille. Sähköyhtiöillä on kaikki mahdollisuudet torjua energiaköyhyyttä ja edistää kuluttajien perusoikeuksien toteutumista esimerkiksi siten, että ne ottavat kuluttaja-asiakkaidensa yksilölliset olosuhteet ja sähkön hinnan sovittelupyynnöt aidosti huomioon, eivätkä pidä kuluttajia sidottuina kohtuuttoman kalliisiin sopimuksiin pelkästään muodolliseen sopimusvapauteensa vetoamalla.