KKV antaa yrityksille neuvontaa kilpailulainsäädännön sisällöstä ja soveltamisesta. Yritykset voivat pyytää virastolta neuvontaa, mikäli ne ovat epävarmoja toimintaansa liittyvistä kilpailuoikeudellisista kysymyksistä. Neuvonnan edellytyksenä on, että yritys toimittaa virastolle etukäteen riittävästi tietoa menettelystä, jota neuvonta koskee. Neuvontatapaamisessa KKV kommentoi yrityksen omaa kilpailuoikeudellista arviota ja tuo esiin havaintoja, joita yrityksen on syytä ottaa huomioon ennen menettelyyn ryhtymistä. Virasto myös kertoo, mikäli se havaitsee menettelyssä kilpailun toimivuuden kannalta huolestuttavia seikkoja. KKV ei voi kuitenkaan etukäteen antaa hyväksyntää tietylle menettelylle, ja vastuu toiminnan kilpailulainmukaisuudesta on aina yrityksellä itsellään.
Millaisissa asioissa neuvontaa tyypillisesti annetaan?
Tyypillisiä aiheita neuvontatapaamisissa ovat erilaiset yhteistyöjärjestelyt, joissa osapuolina on keskenään kilpailevia yrityksiä. Yritysten lisäksi neuvontaa voivat pyytää myös toimialajärjestöt, joiden antamat ohjeet ja suositukset koskevat usein samalla alalla toimivia yrityksiä.
Kilpailulaki kieltää lähtökohtaisesti sellaiset yritysten väliset sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka rajoittavat kilpailua. Tällainen menettely voi kuitenkin olla sallittua, mikäli siitä aiheutuvat hyödyt ovat haittoja suuremmat. Yritysten välisellä yhteistyöllä voidaan saavuttaa merkittäviä taloudellisia hyötyjä, kuten säästää kustannuksissa, lisätä investointeja, parantaa tuotteiden laatua, laajentaa tuotevalikoimaa ja tuoda innovaatioita nopeammin markkinoille.
Neuvontatapaamisissa käsiteltävät tilanteet koskevatkin usein menettelyitä, joiden myötä kilpailu voi jossain määrin rajoittua, mutta joista kuitenkin seuraa tehokkuushyötyjä. Kaikkein vakavimmat kilpailunrajoitukset, kuten kartellit, eivät normaalisti ole oikeutettavissa tehokkuusperusteluilla. Tällaiset rajoitukset eivät tyypillisesti tule KKV:n tietoon neuvontatapaamisten yhteydessä.
KKV:n neuvonta ei rajoitu vain yritysten yhteistyöjärjestelyihin, vaan KKV antaa neuvontaa myös määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ja toimitus- ja jakelusopimuksiin eli ns. vertikaalisiin sopimusjärjestelyihin liittyvissä asioissa. Yritys, jolla on paljon markkinavoimaa, voi pyytää virastolta neuvontaa, mikäli se suunnittelee ryhtyvänsä menettelyyn, jolla on vaikutuksia kilpailijoihin tai asiakkaisiin. Kyseessä voi olla esimerkiksi hinnoittelua, toimitusehtoja tai jakelujärjestelmää koskeva asia. Vastaavasti pienemmälläkin yrityksellä voi olla sen toimitus- tai jakelusopimuksiin liittyviä kilpailuoikeudellisia kysymyksiä, joihin virastolta pyydetään neuvoa.
Neuvonta ei ole lupamenettely
KKV:n neuvonta ei tarkoita sitä, että virasto hyväksyisi tai myöntäisi luvan yhteistyöjärjestelylle tai muulle menettelylle. Vielä muutama vuosikymmen sitten tämä oli mahdollista, mutta vuoden 2004 jälkeen yritykset eivät ole enää voineet hakea EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa komissiolta tai kansalliselta kilpailuviranomaiselta ennakkoratkaisua siitä, onko niiden menettely sallittu vai kielletty, vaan yritysten on pitänyt itse tehdä arvio menettelyidensä sallittavuudesta.
Itsearvion tekemisessä yritykset voivat käyttää apunaan esimerkiksi komission ja neuvoston antamia ryhmäpoikkeusasetuksia ja suuntaviivoja sekä komission ja tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä. Usein yritykset hyödyntävät itsearviossaan myös ulkopuolisia neuvonantajia, jotka ovat perehtyneet kilpailuoikeuteen tai kilpailun taloustieteeseen.
Itsearvio neuvonnan lähtökohtana
Yrityksen tai toimialajärjestön laatima itsearvio on viraston antaman neuvonnan lähtökohta. Neuvonnan antamiseksi Itsearvion ei tarvitse olla juridisesti hienostunut tai täydellinen, eikä ulkopuolisen neuvonantajan käyttäminen itsearvion laatimisessa ole välttämätöntä.
Jotta neuvonnasta olisi mahdollisimman paljon hyötyä yritykselle, KKV:n tulisi saada riittävät tiedot menettelystä hyvissä ajoin ennen neuvontatapaamista – tyypillisesti vähintään viikkoa aikaisemmin. Etukäteen toimitetun itsearvion ja muun taustamateriaalin kattavuus vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisia alustavia havaintoja virasto voi neuvonnassaan tehdä esimerkiksi menettelyn ongelmallisuudesta tai ongelmattomuudesta. Pelkkä sopimus- tai tiedoteluonnos ei ole itsessään riittävä taustamateriaali neuvonnan antamiseksi.
Etukäteen toimitettavan materiaalin tulisi sisältää markkinoita koskevia perustietoja, kuten tiedon siitä, mistä tuotteista on kyse, ketkä ovat nykyisiä ja potentiaalisia kilpailijoita ja mitkä ovat markkinatoimijoiden väliset voimasuhteet. Menettelyn vaikutuksia kilpailuun ja kilpailijoihin tulisi kuvata erityisen huolellisesti. Vaikutusten arvioinnin kannalta on lisäksi hyödyllistä esitellä, miten kilpailu markkinoilla tapahtuu ja mihin kilpailutekijöihin (esimerkiksi hinta, kustannukset, tuotevalikoima tai laatu) menettely vaikuttaa. Menettelyn syyt ja tavoitteet on syytä tuoda esiin ja saavutettavat taloudelliset hyödyt on perusteltava mahdollisimman tarkasti. On myös tärkeää perustella, miten hyödyt päätyvät kuluttajille saakka. Usein on hyödyllistä pohtia myös millaisia vaihtoehtoisia tapoja olisi olemassa vastaavien tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi tai mitä markkinoilla tapahtuisi ilman suunniteltua menettelyä (ns. kontrafaktuaali).
KKV:n antaman neuvonnan sisältö
Ennen neuvontatapaamista virasto perehtyy yrityksen toimittamaan itsearvioon ja mahdollisiin muihin taustamateriaaleihin. Neuvontatapaamisessa keskustelua käydään ennakkomateriaalin pohjalta ja virasto voi vielä esittää yritykselle tarkentavia kysymyksiä. Virasto kommentoi ja esittää huomioita esimerkiksi silloin, jos se havaitsee itsearviossa puutteita. Neuvonnan tarkoituksena ei ole kuitenkaan se, että virasto tekisi itsearvion yrityksen puolesta. Sen sijaan virasto pyrkii tarvittaessa ohjaamaan yrityksen relevanttien kysymysten ja oikeuslähteiden äärelle.
Mikäli menettely vaikuttaa kilpailulain näkökulmasta ongelmalliselta, KKV tuo tämän esiin neuvontatapaamisessa. Virasto voi lisäksi pyytää yritykseltä lisätietoja tapaamisen aikana tai sen jälkeen. Merkittäviä ongelmia havaitessaan virasto voi todeta neuvontaa pyytäneelle yritykselle aloittavansa asian tutkinnan, mikäli suunniteltuun menettelyyn ryhdytään. KKV ei voi kuitenkaan suoraan todeta menettelyn olevan kiellettyä, sillä laillisuuden arviointi on aina jälkikäteistä ja perustuu tarkempaan tutkintaan.
KKV myös pyrkii kertomaan, mikäli ongelmia ei saatujen tietojen perusteella tunnisteta. Koska menettelylle ei ole mahdollista antaa etukäteistä hyväksyntää, virasto on varovainen kannanotoissaan myös silloin kun erityisiä ongelmia ei ole havaittu. Varovaisuuteen on syytä myös siksi, että viraston käsitys asiasta perustuu tyypillisesti vain niihin tietoihin, joita yritys on sille toimittanut ja joita se on yleensä arvioinut vain lyhyesti seikkaperäisen tutkinnan sijaan. Lähtökohtaisesti yritys tietää menettelystä ja sen vaikutuksista aina enemmän kuin KKV, jonka tehtävänä on lopulta vain neuvoa kilpailulain sisällöstä ja soveltamisesta. Vastuu kilpailulain noudattamisesta on aina yrityksellä itsellään.
Ehdotukset ennakkoratkaisuista ja poikkeusluvista
Kilpailulain noudattamisesta huolehtiminen voi joskus tuntua yrityksistä taakalta, jonka keventämiseksi kilpailuviranomaiselta etukäteen saatu lupa tai ”vihreä valo” olisi toivottavaa. Kenties tämän suuntaiset toiveet ovat taustalla Orpon hallitusohjelman kohdassa 6.2. Reilumman kilpailun Suomi, jonka mukaan nykyisellä hallituskaudella selvitetään mahdollisuutta kilpailuviranomaisen ennakkoratkaisuun.
KKV:n käsityksen mukaan itsearviointimenettely on toiminut hyvin. Sen myötä yritykset välttävät turhan hallinnollisen lupamenettelyn. Yritykset itse tietävät parhaiten yhteistyöjärjestelyjensä motiivit, taustat ja yksityiskohdat ja pystyvät markkinatuntemuksensa avulla arvioimaan järjestelyiden oletetut vaikutukset. Itsearvion tekemiseen on tarjolla apua sekä eri oikeuslähteistä että ulkopuolisilta neuvonantajilta. On lisäksi hyvä muistaa, että monet pienemmät yhteistyöjärjestelyt voivat saada suojan ryhmäpoikkeusasetusten ”turvasatamista” mikäli ne jäävät asetusten markkinaosuusrajojen alle tai kun kyse on vähämerkityksellisestä eli ns. de minimis -rajoituksesta.
Myös näitä asetuksia ja ohjeita koskeviin kysymyksiin on mahdollista saada KKV:ltä neuvontaa. Lisäksi on huomattava, että vuoden 2004 jälkeen kansalliset kilpailuviranomaiset eivät ole enää voineet antaa ennakkoratkaisuja tai poikkeuslupia asioissa, jotka kuuluvat EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalaan. Tällaisia ovat sellaiset kilpailunrajoitukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja tämä soveltamiskynnyksenä oleva kauppakriteeri voi täyttyä myös sellaisissa järjestelyissä, jotka toteutetaan vain Suomen alueella.
Neuvonnasta on hyötyä yrityksille ja KKV:lle
KKV:n käsityksen mukaan yritykset kokevat KKV:ltä saamansa neuvonnan hyödylliseksi. Vaikka lupaa tai vihreää valoa ei saadakaan, voi viranomaisen kanssa käyty vuoropuhelu tuoda lisävarmuutta ja kehittää oman toiminnan arviointia. Yrityksiä on monenlaisia ja monen kokoisia ja myös kokemus tai käytettävissä olevat resurssit kilpailuoikeudellisen arvioinnin tekemiseksi vaihtelevat suuresti. Tästäkin syystä on tärkeää, että KKV:n neuvonta kilpailuasioissa on tarjolla kaikille yhtäläisin edellytyksin.
Neuvontatapaamiset ovat hyödyllisiä myös KKV:lle, sillä ne kartuttavat viraston toimialatuntemusta tarjoamalla näkymiä eri toimialojen markkinatodellisuuteen ja kilpailuun. Konkreettinen hyöty on myös se, että mahdolliset ongelmakohdat voidaan huomata neuvonnan kautta jo etukäteen, jolloin viraston tai yrityksen omia resursseja ei tarvitse käyttää menettelyiden jälkikäteiseen tutkintaan.
Samasta syystä virasto kannustaa yrityksiä tekemään toimintaansa liittyvää kilpailuoikeudellista arviointia. Kaikkien yritysten ei ole suinkaan tarpeellista esitellä itsearvioitaan KKV:lle. Mikäli yrityksen parhaan kyvyn mukaan tehdyn arvioinnin jälkeen ilmassa kuitenkin on kilpailuoikeudelliseen arviointiin tai lainmukaisuuteen liittyvää epävarmuutta, KKV:ltä on mahdollista pyytää neuvontaa.