Vuosi 2024 oli aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellinen, koska useassa kuluttaja-asiamiehen markkinaoikeuteen saattamassa asiassa kuluttaja-asiamiestä vaadittiin korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut. Suurimmillaan korvauksia vaadittiin yli 325 000 euron edestä.
Asianosaiset vastaavat itse kuluistaan
Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan niissä asioissa, joissa kuluttaja-asiamies vaatii elinkeinonharjoittajan säännösten vastaista menettelyä kiellettäväksi sakon uhalla. Tämä keino on ollut kuluttaja-asiamiehen käytettävissä siitä lähtien, kun kuluttaja-asiamiehen toimisto perustettiin vuonna 1978.
Niin ikään 1978 voimaan tulleen markkinatuomioistuimesta (nykyään markkinaoikeus) annetun lain mukaan asianosaisten tulee vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan. Lain esitöissä asiaa perusteltiin sillä, että kuluttaja-asiamiehellä on toiminnassaan yleinen virkavastuu. Lisäksi markkinatuomioistuimen käsittelemät kuluttajansuoja-asiat koskevat kuluttajakysymyksiä yleisesti, eivätkä ne siksi ole luonteeltaan sellaisia, että niissä olisi paikallaan soveltaa vahingonkorvausajatteluun perustuvia säännöksiä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Kuluttajaoikeudella on siten vahvat julkisoikeudelliset piirteet.
Oikeudenkäyntikuluja vaaditaan korvattavaksi monenlaisin perustein
Kuluttaja-asiamiehen tekemä kieltokanne määrää riidan kohteen, sovellettavan lainsäädännön ja siten myös prosessilajin. Siitä huolimatta oikeudenkäyntikuluja on vaadittu korvattavaksi muun muassa vetoamalla siihen, että kuluvastuun osalta asiassa tulisikin noudattaa muun prosessilajin sääntelyä. Tällöin julkisen vallan kuluriskittömyys ei olisi ehdotonta.
On myös esitetty väitteitä, että kuluvastuuta koskeva sääntely on perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen vastaista. Tai, että ylipäätään on kohtuutonta, että vastaajan tulee omalla kustannuksellaan puolustautua kuluttaja-asiamiehen väitteitä vastaan, vaikka vastaaja olisikin rikkonut lakia.
Sinänsä on varsin yleistä, että vastaajan puolustus rakentuu markkinaoikeudessa kuluttaja-asiamiehen toimintaa moittivaksi. Kuulunee pelin henkeen. Poikkeuksellista on kuitenkin se, miten tiukasti lakiin perustumattomista vaatimuksista halutaan pitää kiinni, ja millaisin väittein vaatimuksia perustellaan.
Miksi oikeudenkäyntikuluista halutaan vääntää?
Selvää ainakin on se, että kyse ei ole vastaajien tai heitä edustavien asiamiesten tietämättömyydestä. Eräskin vastaaja teki tämän selväksi, kun kuluttaja-asiamies tiedusteli halukkuutta muutoksenhakuun. Vastaus kuului: emme tietenkään hae muutosta, sillä tiesimme jo vaatiessamme, ettei perusteita ole.
Asiamiehet tuntevat kyllä lainsäädännön ja oikeuskäytännön. Kaiken lisäksi markkinaoikeus ohjaa prosessinjohdollisin toimin kirjallisen ja viimeistään suullisen valmistelun aikana vastaajien huomion kuluvastuun jakautumista koskevissa kysymyksissä sääntelyyn.
Markkinaoikeus onkin järjestelmällisesti hylännyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset perusteettomina viittaamalla oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin (esimerkiksi MAO:598/2024, MAO:599/2024 ja MAO:5/2025). Vaatimusten hylkäämisestä huolimatta vastaajat ovat jättäneet väliin mahdollisuuden muutoksenhakuun korkeimmasta oikeudesta. Ehkä siksi, että onhan korkein oikeuskin jo todennut kuluvastuusta asiassa KKO:2005:40: ”haettaessa muutosta markkinaoikeuden ratkaisuun kuluvastuu määräytyy korkeimmassa oikeudessa samoin perustein kuin markkinaoikeudessa. Siten asianosaiset vastaavat itse kuluistaan myös korkeimmassa oikeudessa riippumatta siitä, mitä muutoksenhaussa on tapahtunut.”
Toisenlainen sääntely heikentäisi kuluttajansuojalain toteutumista
On tärkeää, että kuluttajansuojalain mukaisissa asioissa valtiolla ei ole oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta vastapuolelle, jos kuluttaja-asiamies häviää ajamansa jutun. Tällaisessa viranomaisaloitteisessa asiassa on kysymys valvontaviranomaisen toimenpiteen tai päätöksen laillisuuden harkinnasta ja siten julkisen vallan käyttöedellytyksistä.
Toisenlainen kuluriskisääntely muuttaisi dramaattisesti kuluttaja-asiamiehen toimintaedellytyksiä. Se olisi omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja-asiamiehen kynnys saattaa valvomiaan asioita markkinaoikeuden käsittelyyn nousisi. Markkinaoikeus ei pääsisi ratkaisemaan ennakkopäätösluonteisia asioita, jos kuluttaja-asiamies joutuisi kuluriskin vuoksi priorisoimaan oikeudellisesti selvien ja yksinkertaisten asioiden käsittelemistä. Kuluttajansuojan toteutuminen ylipäänsä heikkenisi, jos ratkaisuja tehtäisiin ensisijaisesti taloudellisten riskien perusteella.
Markkinaoikeuden päätökset vaikuttavat lain soveltamiseen laajemminkin kuin vain yksittäisessä kieltokanneasiassa. Oikeuskäsittelyn etuna on ollut markkinaoikeuteen koottu asiantuntemus, muutoksenhakumahdollisuus korkeimpaan oikeuteen ennakkopäätösten saamiseksi sekä elinkeinoelämän luottamus tuomioistuinratkaisujen sisältöön. Tuomioistuinkäsittelystä saadaan tärkeitä linjanvetoja lain soveltamiseen. Vankkaa perustaa on syytä vaalia, jos sitä joltain reunalta yritetään murentaa.