Vuosi 2022 oli lannoitemarkkinoilla erikoinen – lannoitteiden myynti keskeytyi useaan otteeseen, tuottajat joutuivat lykkäämään hankintojaan ja lannoitteiden hinta heitteli voimakkaasti. Kriisiä edeltävään tasoon eli kesään 2021 verrattuna lannoitteiden hinnat kaksinkertaistuvat tai jopa lähes kolminkertaistuivat. Hinnannousulla on ollut haitallisia seurauksia suomalaiselle ruoantuotannolle. Samalla Suomen johtava lannoitetoimittaja Yara on tehnyt ennätysvoittoja. Mistä lannoitepula johtuu ja miksi jotkut tuottajat ovat päässeet hyötymään kriisistä? Onko tilanteeseen mahdollista puuttua kilpailuvalvonnan tai sääntelyn avulla?
Lannoitteiden hinnat ovat kohonneet ympäri Euroopan
Jo alkusyksystä 2021 lannoitteiden hinnat lähtivät Suomessa jyrkkään nousuun. Tilastokeskuksen julkaiseman maatalouden tuotantovälineindeksin mukaan syyskuussa 2021 NPK-lannoitteiden hinta kohosi 52 prosenttia ja typpilannoitteiden hinta vastaavasti 71 prosenttia (kuva 1). Suomessa käytetyistä lannoitteista suurin osa on NPK-lannoitteita, jotka ovat typpeä, fosforia ja kaliumia sisältäviä yhdistelmälannoitteita. Lannoitteiden hinnat jatkoivat kohoamistaan Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 ja olivat korkeimmillaan syys-joulukuussa.
Kuva 1. Lannoitehinnat ovat olleet ennätyskorkealla vuonna 2022.
Lannoitekriisi ei kosketa pelkästään Suomea, vaan lannoitteiden hinnat ovat nousseet rajusti ympäri Euroopan. Kuvasta 2 nähdään, että Tanskassa ja Saksassa lannoitteiden hinnat ovat nousseet kriisin aikana suunnilleen saman verran Suomen lannoitehintojen kanssa. Ruotsissa hintojen nousu on ollut jopa jyrkempää ja siellä lannoitehinnat olivat pahimmillaan yli kolminkertaisia verrattuna kesän 2021 tasoon. On huomattava, että hintaindeksi kertoo hintojen muutoksen lähtötasoon, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä lannoitehintojen absoluuttisesta tasosta eri maiden välillä.
Kuva 2. Lannoitteiden hinnat ovat kohonneet jyrkästi myös Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa.
Lannoitteiden hinnannousu selittyy osaltaan kohonneilla raaka-ainekustannuksilla ja lannoitteiden Venäjän-tuonnin romahtamisella. Lannoitteiden pääraaka-aine on ammoniakki, jota valmistetaan maakaasusta. Jopa 90 prosenttia typpilannoitteiden tuotantokustannuksista on maakaasua (Maaseudun Tulevaisuus). Kaasua saadaan pääosin Euroopan ulkopuolelta – vuonna 2021 83 prosenttia EU:n kaasusta tuotiin EU:n ulkopuolelta, josta suurin osa Venäjältä (Eurooppa-neuvosto). Maakaasun hinta alkoi kohoamaan vähitellen kesällä 2021, kun Venäjä alkoi vähentämään kaasutoimituksiaan Keski-Eurooppaan. Kaasutoimitusten väheneminen siivitti myös lannoitteiden hinnat nousuun.
Maakaasun tuonnin lisäksi Ukrainan sota on vaikuttanut myös valmiiden lannoitteiden tuontiin. Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta on tuotu 43 prosenttia kaikista EU:n lannoitteista (Helsingin Sanomat). Kun EU asetti venäläisille lannoiteoligarkeille pakotteita maaliskuussa 2022, lannoitetuonti Venäjältä sakkasi. Pakotelistalle joutuivat kolme venäläistä lannoitejättiä: EuroChem, PhosAgro ja Uralchem.
Osa tuottajista on hyötynyt kriisistä
Huolimatta raaka-aineiden hintojen noususta norjalainen lannoitejätti Yara on kasvattanut voittojaan huomattavasti vuonna 2022. Yara kuuluu Euroopan suurimpiin lannoitetuottajiin ja se myy lannoitteita ympäri maailman. Vuonna 2022 Yaran toimitusvolyymit laskivat Euroopassa merkittävästi vuoteen 2021 verrattuna: typpilannoitteen urean myynti laski 45 prosentilla, typpinitraattien 13 prosentilla ja NPK-lannoitteiden myynti 19 prosentilla tonneissa mitattuna. Silti Yaran Euroopan liikevaihto ja tulos kasvoivat voimakkaasti: vuoden 2022 liikevaihto oli 48 prosenttia suurempi ja käyttökate 62 prosenttia suurempi kuin vuonna 2021. Sijoitetun pääoman tuottoprosentti kasvoi 8 prosentista 26 prosenttiin. (Ks. Yaran osavuosikatsaus.)
Yrityksen tuloksen paraneminen tuotantokustannusten nousun seurauksena voi vaikuttaa yllättävältä. Selitys Yaran voitoille voikin piillä siinä, että sen kustannukset eivät ole nousseet yhtä paljon kuin sen kilpailijoiden. Samalla markkinoilla tuotettu kokonaismäärä on pienentynyt, mikä on nostanut lannoitteiden hintoja.
Suomessa lannoitteita myyvät Yaran lisäksi Cemagro ja Belor Agro. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Cemagron ja Belor Agron liiketoiminta on perustunut pääasiassa venäläisen tuontilannoitteen myyntiin. Sodan seurauksena Venäjältä tuotavan lannoitteen määrä on romahtanut, ja Cemagro ja Belor Agro ovat joutuneet etsimään uusia lannoitetoimittajia. Yaran mahdollisuudet sopeutua kriisiin ovat olleet sen oman tuotannon ja kansainvälisen hankintaketjun ansiosta kilpailijoita paremmat.
Koska Yaran kustannukset ovat nousseet kilpailijoita vähemmän, se on pystynyt kasvattamaan jo ennestään suurta markkinaosuuttaan Suomen lannoitemarkkinoilla. Vaikka lannoitteiden kokonaismyynti on laskenut, Yaran tulos on voinut parantua aiempaa korkeamman hintatason ja suuremman markkinaosuuden ansiosta. Yara kertookin osavuosikatsauksessaan, että sen hinnat ovat kasvaneet tuotantopanosten kustannuksia enemmän.
Madaltunut kaasun hinta luo laskupaineita myös lannoitteiden hinnoille
Maakaasun hinta on alkuvuodesta painunut alas kesän ja alkusyksyn huippuhinnoista. Nyt kaasun hinta on samalla tasolla kuin vuonna 2021, ennen kuin hinta lähti kipuamaan ylöspäin. Syynä hinnanlaskulle pidetään Euroopan lauhaa talvea, parantunutta energiatehokkuutta ja siirtymistä vaihtoehtoisiin energianlähteisiin. Tavallista lämpimämmän talven vuoksi kaasun tarve asuntojen lämmitykseen vähentyi. Samalla korkeammat hinnat ovat luoneet kannustimia energian tehokkaammalle käytölle. Lisäksi EU on ryhtynyt korvaamaan putkikaasua kasvattamalla nestemäisen kaasun, LNG:n, toimituksia. Kaasun vähentynyt kysyntä ja LNG-kaasun toimitusten lisääntyminen on saanut aikaan sen, että kaasuvarastot olivat talvella vuodenaikaan nähden hyvät.
Madaltuneet tuotantopanosten hinnat ovat luoneet lannoitteiden hinnoille laskupaineita. Lannoitteiden hinnat ovat kääntyneet tammikuussa laskuun Suomessa. Maaseudun Tulevaisuus raportoi Yaran laskeneen hintojaan alkuvuonna useaan otteeseen, myös Cemagron hinnat ovat halvenneet. Kuvasta 1 havaitaan, että NPK- ja typpilannoitteiden hintaindeksi oli helmikuussa samalla tasolla kuin loppuvuodesta 2021. Myös verrokkimaissa Ruotsissa ja Saksassa hintaindeksi kääntyi tammikuussa 2023 laskuun. (Tanskan tammikuun 2023 hintaindeksi ei ole vielä saatavilla.)
Halpenemisesta huolimatta lannoitteiden hinnat ovat edelleen korkealla, millä on vaikutuksia suomalaisen ruoantuotannon kannattavuudelle. Monen maataloustuottajan on pohdittava, onko viljelyalaa pakko pienentää. Miten lannoitteiden saatavuutta voisi parantaa? Entä voisiko KKV tehdä jotain parantaakseen kilpailua lannoitemarkkinoilla?
Kynnys puuttua korkeisiin hintoihin asetettu korkealle
Yaraa on syytetty lannoitekriisin aikana mediassa määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Kritisoijat ovat olleet tyytymättömiä lannoitteiden saatavuuteen liittyvään epätietoisuuteen ja ennätyskorkeisiin hintoihin. Yara on selittänyt voimakasta hinnannousua kohonneilla raaka-ainekustannuksilla ja heikkoa tiedotustaan tulevista lannoite-eristä yleisellä markkinoiden epävarmuudella.
Yksi määräävän markkina-aseman väärinkäytön muoto on kohtuuton hinnoittelu, joka voi ilmetä kohtuuttoman korkeiden hintojen veloittamisena asiakkailta. Kynnys puuttua kohtuuttomaan hinnoitteluun on kuitenkin asetettu suhteellisen korkealle ja määräystä sovelletaan käytännössä tyypillisesti vain markkinoilla, joille pääsylle on lakisääteisiä esteitä. Vapailla ja kilpailullisilla markkinoilla korkeat hinnat houkuttelevat uusia toimijoita markkinoille ja markkinat korjaavat itse itsensä. Jotta hinnoittelu olisi kohtuutonta, on todellisen hinnan oltava merkittävästi ja jatkuvasti korkeampi.
Suomen lannoitemarkkinoille kaivataan lisää kilpailua ja tuontia, mutta politiikkakeinot ovat vähissä
Suomen lannoitemarkkinat ovat olleet pääosin muusta Euroopasta erilliset ja nojanneet vahvasti Yaran omaan tuotantoon Suomessa ja venäläiseen tuontilannoitteeseen. Tuontia lisäämällä lannoitteiden tarjontaa ja saatavuutta voitaisiin parantaa, millä olisi myös hintatasoa laskeva vaikutus.
Maa- ja metsätalousministeriö tutki jo vuonna 2019 mahdollisuuksia epäorgaanisten lannoitteiden tuonnin helpottamiseksi. Ministeriö nosti yhdeksi tuonnin rajoitteeksi Suomen EU-komissiolta saaman poikkeusluvan, jonka mukaan kadmiumia ei saa esiintyä Suomeen tuotavissa lannoitteissa yli 22 mg kadmiumia fosforipentoksidikilogrammaa (P2O5) kohden. Kadmium on fosforilannoitteissa esiintyvä raskasmetalli, jota kulkeutuu maaperän kautta elintarvikkeisiin. Ihmisellä kadmium kertyy etenkin maksaan ja munuaisiin, millä voi olla haitallisia vaikutuksia etenkin pienten lasten terveydelle.
Suomessa myytävissä lannoitteissa on muuta Eurooppaa huomattavasti matalammat kadmiumpitoisuudet. EU:ssa myytävien fosforilannoitteiden keskimääräiseksi kadmiumpitoisuudeksi arvioidaan 32 mg fosforipentoksidikilogrammaa kohden. Suomessa myytävä fosforilannoite sen sijaan on lähes kadmiumvapaata, sillä Yaran omistaman Siilinjärven kaivoksen apatiitista saadaan maailman puhtainta fosforia Kuolan niemimaan apatiitin ohella. Siilinjärven kaivos on ainoa EU-alueella sijaitseva fosfaattiesiintymä. Fosfaatteja tuodaan Eurooppaan muun muassa Pohjois-Afrikasta, mistä saatava fosfaatti sisältää noin 38-200 mg kadmiumia fosforipentoksidikilogrammaa kohden (Smolders, 2017).
Maa- ja metsätalousministeriö ei vuoden 2019 raportissaan suositellut kadmiumin raja-arvon nostamista kansanterveydellisistä syistä. Sääntelyn lievennys voisi kuitenkin lisätä lannoitetuontia ja laskea lannoitteiden hintoja, joten nykyisessä kriisitilanteessa voisi olla perusteltua harkita raja-arvojen tilapäistä nostamista. Kadmiumrajan noston hyötyjä tulisi kuitenkin punnita tarkkaan sen haittavaikutusten kanssa.
EU pyrkii helpottamaan kriisitilannetta tuontitullien väliaikaisella poistolla ja markkinoiden läpinäkyvyyden lisäämisellä
Myös EU-komissio pyrkii lisäämään lannoitteiden raaka-aineiden tuontia Eurooppaan. Lannoitetuontia EU:n ulkopuolelta ovat rajoittaneet EU:n yleiset tullimaksut, jotka ovat olleet 5,5-6,5 prosenttia typpipohjaisten lannoitteiden raaka-aineiden, ammoniakin ja urean, hinnasta. Lisätäkseen typpilannoitteiden tarjontaa Euroopassa EU on päättänyt väliaikaisesti poistaa ammoniakkia ja ureaa koskevat tuontitullit kokonaan. Asetus tuli voimaan 16. joulukuuta 2022 ja se on voimassa ainakin kuusi kuukautta. Asetus ei kuitenkaan koske tuontia Venäjältä tai Valko-Venäjältä.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan tuontitullien poistamisella on käytännössä vain välillisiä vaikutuksia Suomen lannoitemarkkinoille. Mikäli tullimaksut poistetaan ja tuonti Euroopan ulkopuolelta kasvaa, lannoitteiden yleinen hintataso voi laskea Euroopassa. Ammoniakki on yksi Suomessa yleisimmin käytettyjen NPK-lannoitteiden raaka-aineista, joten ammoniakin hintatason lasku Euroopassa voisi osaltaan madaltaa myös Suomessa myytävien NPK-lannoitteiden hintoja.
Komissio pyrkii parantamaan myös markkinoiden läpinäkyvyyttä perustamalla erityisen lannoitemarkkinoiden observatorion (Fertilisers Market Observatory), jonka tarkoitus on tuoda julkisuuteen tarkempaa ja ajantasaisempaa tietoa ja dataa lannoitemarkkinoiden toiminnasta. Observatorion tehtäviin kuuluvat muun muassa lannoitteiden hintojen, tuotannon ja kaupan seuranta.
Pitkällä aikavälillä helpotusta vaihtoehtoisiin lannoitusmenetelmiin siirtymisestä
Kriisitilanteessa lannoitteiden saatavuutta on mahdollista parantaa tuontitulleja laskemalla, mutta pitkällä aikavälillä EU:n tulisi pyrkiä vähentämään maatalouden riippuvuutta yksittäisistä EU:n ulkopuolisista tuottajamaista ja siirtyä kestävämpien lannoitemenetelmien käyttöön. EU-komissio julkaisi marraskuussa 2022 tiedonannon, jossa se esitteli toimia, joiden avulla pyritään varmistamaan lannoitteiden saatavuus ja kohtuuhintaisuus tulevaisuudessa.
Ensinnäkin EU pyrkii monipuolistamaan lannoitteiden tuontilähteitä, jottei ruoantuotantomme olisi riippuvainen yksittäisten maiden tuonnista. Jo vuonna 2022 tuonti Egyptistä ja Algeriasta on kasvanut huomattavasti. Lisäksi komissio on määritellyt Omanin, Turkmenistanin ja Qatarin vaihtoehtoisiksi lannoitteiden tuojiksi. Tuontilähteiden monipuolistamisella on kuitenkin rajansa, sillä lannoitteiden raaka-aine-esiintymät ovat jakautuneet epätasaisesti maailmassa. NPK-lannoitteiden ravinteiden – typen, fosforin ja kaliumin – viennistä lähes puolet on keskittynyt vain viidelle valtiolle.
Pidemmällä aikavälillä tuottajien tulisi siirtyä kestävämpään lannoitteiden käyttöön. Tämä tarkoittaan niin ravinnehävikin vähentämistä kuin kierrätyslannoitteiden laajempaa käyttöönottoa. Monissa EU:n osissa lannoitteita käytetään liikaa, mikä kuormittaa maaperää ja vesistöjä mutta parantaa satoa vain vähän. Jätevesistä ja biojätteestä saatavia ravinteita tulisi hyödyntää yhä enemmän lannoitetuotannossa. Kiertotalouteen siirtyminen vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä, sillä synteettisten typpilannoitteiden valmistus vaatii paljon energiaa ja kuluttaa etenkin maakaasua. Lisäksi kivennäislannoitteiden valmistuksessa tulisi siirtyä fossiilittomalla vedyllä tuotetun ammoniakin käyttöön.
Kriisi pakottaa tarkastelemaan Suomen lannoitemarkkinoiden toimintaa
Komission suositus hankintalähteiden monipuolistamisesta on erityisen tärkeää Suomelle, sillä Suomen lannoitemarkkinat ovat äärimmäisen keskittyneet ja yhdellä toimijalla on hallussaan mittava osuus koko markkinoiden tarjonnasta. Suomen lannoitemarkkinoiden rakenne on nähty ongelmallisena jo ennen Venäjän tuonnin ehtymistä, mutta viimeistään kriisi on osoittanut järjestelmän haavoittuvuuden ja sen riskit suomalaiselle ruokahuollolle.
Lannoitekriisi voi kuitenkin tarjota meille mahdollisuuden uudistaa lannoitemarkkinoidemme toimintaa. Tuonnin lisäämisen ja monipuolistamisen ohella on pohdittava, voitaisiinko lannoitustapoja muuttaa niin, että lannoitteita tarvittaisiin vähemmän viljelyalaa kohti ja synteettisiä kivennäislannoitteita korvattaisiin kiertotaloutta hyödyntävillä jätepohjaisilla lannoitteilla. Nykyisellään ravinteiden kierto on Suomessa heikkoa, eikä etenkään lannasta jalosteta tehokkaampia orgaanisia lannoitevalmisteita. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan orgaanisten lannoitteiden lisääminen ei kuitenkaan onnistu ilman merkittävää panostusta koko toimintaketjuun lannoitteiden valmistajista niiden myyjiin ja loppukäyttäjiin.
Maaliskuussa 2022 useat maatalousalalla toimivat säätiöt, liitot ja yhdistykset julkaisivat Ravinnekierto 2030 -nimisen julkilausuman, jossa ne kertovat sitoutuvansa vähentämään ravinnehävikkiä ja edistämään kierrätyslannoitteiden käyttöä Suomessa. Julkilausumassa ehdotetaan päätöksentekijöille konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla yhteiskunnassa voitaisiin tehostaa ravinnekiertoa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.