Yrityskauppavalvonta perustuu kauppojen vaikutusten etukäteiseen arvioimiseen. Arviointi nojaa tietoon, joka virastolla on käytössään ennen kaupan toteutumista. Yrityskauppavalvonnassa ei seurata hyväksyttyjen kauppojen vaikutuksia niiden toteutumisen jälkeen. Kollegani Riku Buri ja Miika Heinonen KKV:n vaikutusarviointiyksiköstä ovat kuitenkin julkaisseet tutkimuksen viraston hyväksymien yrityskauppojen vaikutuksista. Tutkimus on kiinnostava, sillä sen lisäksi, että se kertoo yrityskauppojen vaikutuksista ylipäätään, se paljastaa jotain myös siitä, miten virasto on onnistunut valvontatyössään.
Hintavaikutukset vaihtelevia
Tutkimuksessa on selvitetty, miten viisi viraston vuosina 2017–2018 jatkoselvitysten jälkeen hyväksymää yrityskauppaa vaikuttivat kaupan osapuolten hintoihin. Tulosten perusteella hintavaikutukset olivat hyvin erilaisia. Kahdessa terveysalan kaupassa (Terveystalo/Diacor ja Oral/Med Group) yksityisasiakkaiden lääkäripalveluiden hinnat nousivat kaupan jälkeen. Molemmissa tapauksissa yrityskaupan kohteen hinnat olivat ennen kauppaa ostajan hintatasoa alhaisemmat. Kaupan jälkeen ostaja yhdenmukaisti kohteen hinnastot omiensa kanssa. Diacorin hinnat nousivat keskimäärin 16 prosenttia ja Med Groupin ONNI-hammasklinikoiden hinnat 4–5 prosenttia. Vaikutukset ostajan omiin hintoihin olivat vähäisiä.
Kahdella yrityskaupalla (SOK/Stockmann Herkku ja Yamaha/Konekesko, jossa Buster- ja Yamarin-veneet päätyivät saman konsernin omistukseen) ei ollut vaikutuksia osapuolten keskimääräiseen hintatasoon. Herkku-myymälöiden hinnat kuitenkin laskivat merkittävästi kaupan jälkeen. Viidennen kaupan, YIT/Lemminkäisen, osalta tutkimus keskittyi teiden kunnossapidon markkinoihin, joilla YIT:n hinnat laskivat kaupan jälkeen arviointitavasta riippuen 4–9 prosenttia. Viiden yrityskaupan keskimääräinen hintavaikutus oli nolla.
Alalle tulo (tai sen puute) ja tehokkuushyödyt hintakehityksen selittäjinä
Kaikki kilpailijoiden väliset yrityskaupat johtavat hinnankorotuspaineeseen. Sen vuoksi yrityskaupan, jossa yhdistyy kaksi läheistä kilpailijaa, hyväksyminen edellyttää, että yrityskaupalla on niin sanottuja tasapainottavia vaikutuksia. Tasapainottavista tekijöistä tärkeimpiä ovat uusien kilpailijoiden alalle tulo sekä yrityskauppaan liittyvät tehokkuushyödyt.
Terveystalo/Diacorin hyväksymiseen vaikutti se, että viraston saamien ja osin myös julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan osapuolten pääkilpailijoihin lukeutunut Pihlajalinna suunnitteli useiden uusien toimipisteiden avaamista ja OP Ryhmän omistama Pohjola Sairaala oli perustamassa lukuisia lääkärikeskuksia ympäri maan ja aloittamassa myös työterveyspalveluiden tarjoamisen. Kaupan jälkeinen alalle tulo ei kuitenkaan vastannut virastolle esiteltyjä suunnitelmia. OP Ryhmä muutti uuden pääjohtajan myötä strategiaansa dramaattisesti ja vetäytyi lopulta kokonaan terveysmarkkinoilta. Vaikka alalle tulo ei olisi välttämättä estänyt Terveystaloa yhdenmukaistamasta Diacorin hintoja omien hinnastojensa kanssa, uudet toimipisteet olisivat joka tapauksessa luoneet yleisesti Terveystalolle kilpailupainetta.
Yamahan ja Konekeskon välisessä yrityskaupassa virasto otti hintavaikutuksia arvioidessaan oma-aloitteisesti huomioon, että Yamaha-perämoottorien myyntiedustuksen siirtyminen takaisin Konekeskolta Yamahalle poistaisi niin sanotun tuplakateongelman ja johtaisi perämoottorien hintojen alenemiseen. Tutkimuksen perusteella näin myös tapahtui. Lisäksi virasto otti venekaupan arvioinnissa huomioon selvityksillään saamansa tiedon, jonka mukaan Bella-veneet oli laajentamassa tuotantoaan alumiiniveneisiin, joissa osapuolten asema oli erityisen vahva.
Alalle tulo saattaa selittää tutkimuksen mukaan myös YIT:n ja Lemminkäisen välisen yrityskaupan yllättävän suurta negatiivista hintavaikutusta teiden kunnossapidon markkinoilla. Toisin kuin Yamahan ja Konekeskon välisessä kaupassa, virasto ei viitannut päätöksessään kyseisen markkinan osalta alalle tuloon hyväksymisperusteena, vaan päätös perustui suurelta osin viraston ekonometriseen tarjouskilpailuanalyysiin, jonka mukaan tarjoajien lukumäärän väheneminen yhdellä toimijalla ei johtaisi hintatason nousuun. Kaupan jälkeinen, ennakoimaton alalle tulo saattaa kuitenkin selittää, miksi hinnat laskivat sen sijaan, että ne olisivat pysyneet kauppaa edeltävällä tasolla.
Herkku hyötyi S-ryhmän tehokkuudesta
Myös SOK:n ja Stockmannin välisessä yrityskaupassa, jossa Stockmannin Herkku-myymälät siirtyivät osaksi S-ryhmää, virasto otti huomioon kauppaan liittyvät tehokkuushyödyt. SOK vetosi tutkinnan aikana säästöihin, joita Herkku-myymälät saavuttaisivat S-ryhmän edullisempien hankintahintojen ja tehokkaamman logistiikan ansiosta. Tutkimuksen mukaan tehokkuushyödyt toteutuivat pitkälti esitetyn kaltaisina: Herkun hankinta- ja logistiikkakustannukset laskivat kaupan jälkeen 12–16 prosenttia. Tehokkuushyötyjen hyväksyminen kaupan tasapainottavana tekijänä edellyttää, että säästöt siirtyvät myös asiakashintoihin. Tutkimuksen perusteella suurehko osa, 60–80 prosenttia, säästöistä todella välittyi Herkun hintoihin, jotka laskivat kaupan jälkeen noin 9–10 prosenttia.
Yrityskauppojen laatuvaikutusten arvioiminen on yleensä hintavaikutusten estimointia hankalampaa. Tutkimus ei siten vastaa kysymykseen siitä, ovatko S-ryhmän Foodmarket Herkku -myymälät entisten Stockmann Herkkujen veroisia. S-ryhmän alkuperäisten, virastollekin esittelemien suunnitelmien mukaan Herkuista oli tarkoitus kehittää uudenlaisia, premium-tason myymälöitä vanhasta laatutasosta tinkimättä. S-ryhmä kuitenkin muutti muutama vuosi kaupan jälkeen Turun ja Tapiolan Herkut S-marketeiksi sekä lakkautti Tampereen, Jumbon ja Itiksen myymälät kokonaan. Jäljelle jäi vain Helsingin Stockmannin yhteydessä toimiva Foodmarket Herkku. Vaikka myymäläverkoston muutoksia voidaan pitää kuluttajien kannalta laadun heikkenemisenä, Stockmann-konsernin myöhemmät myllerrykset huomioon ottaen on epätodennäköistä, että Herkut olisivat jatkaneet toimintaansa entiseen tapaan kaupan jäädessä toteutumatta.
SOK/Herkku hyväksyttiin lopulta ehdollisena. SOK sitoutui jatkamaan Herkun hankintoja Tukon kautta vuoden ajan kaupan toteutumisesta. Sitoumuksen tarkoituksena oli varmistaa, ettei Tukon muiden omistajien Wihurin ja Heinon Tukun toiminta vaarantuisi Tukon hankintavolyymien äkillisen laskun seuraamuksena. Tukon kilpailukyvyn heikkeneminen oli alkanut jo vuosia aiemmin. Ehdon toimivuutta ei ole erikseen arvioitu tutkimuksessa. Helmikuussa 2020 markkinaoikeus kielsi KKV:n esityksestä Keskon ja Heinon Tukun välisen yrityskaupan. Reilua vuotta myöhemmin Heinon Tukku päätyi Valion omistukseen ja toimii nykyään Aimo-nimellä. Foodservice-tukkujen markkinoilla toimii siten edelleen neljä suurehkoa tukkuliikettä, mitä voidaan pitää pahimpaan mahdolliseen kehityskulkuun verrattuna hyvänä tilanteena.
Hammasklinikoiden divestoinnit pitivät hinnat kurissa
Oralin ja Med Groupin yrityskauppa hyväksyttiin niin ikään ehdollisena. Kyseisessä kaupassa ehtona oli neljässä eri kunnassa sijainneiden hammasklinikoiden divestointi. Virasto edellytti divestointeja paikkakunnilla, joilla osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus olisi noussut korkeaksi. Hammasvelho osti divestoiduista klinikoista kolme ja Terveystalo yhden. Tutkimuksen perusteella kahden klinikan hinnat pysyivät ennallaan, yhden klinikan hinnat nousivat ja yhden laskivat. Keskimäärin divestoitujen klinikoiden hintataso oli muuttumaton. Divestointeja voidaan siten pitää ainakin hintatason näkökulmasta onnistuneina, sillä Oralin ostamien klinikoiden hinnat nousivat edellä kuvatusti jonkin verran yrityskaupan seurauksena.
Mitä valvonnassa voidaan oppia tutkimuksesta?
Tutkimuksessa tarkastellut yrityskaupat tapahtuivat vuosina 2017–2018, joka oli poikkeuksellisen kiireistä aikaa KKV:n yrityskauppavalvonnalle. Lisäksi monet kauppojen arvioinnissa hyödynnetyt taloustieteelliset menetelmät olivat käytössä ensimmäistä kertaa. Tätä taustaa vasten on helpottavaa huomata, että ennusteemme kauppojen vaikutuksista olivat yleisesti ottaen melko osuvia. Suurinta osaa kaupoista arvioitaisiin tänä päivänä samalla tavalla.
Tutkimus herättää kuitenkin väistämättä kysymyksen siitä, olisiko virasto voinut tehdä jotain eri tavalla. Mikäli jokin kaupoista herättää jälkikäteen epäilyksen tunteita, se on Terveystalo/Diacor. Yrityskauppavalvonnan korkeiden liikevaihtorajojen vuoksi terveysjätit olivat pystyneet ostamaan paikallisia kilpailijoitaan pitkään ilman, että virasto pystyi tutkimaan kauppoja. Diacor oli käytännössä markkinoiden viimeinen paikallinen lääkärikeskus, jonka ostamiseen virastolla oli ylipäätään mahdollisuus puuttua. Edellä todetusti Terveystalo/Diacorin hyväksyminen perustui osittain alalle tulon yliarviointiin. Tämä kokemus nosti viraston alalle tuloa koskevilta väittämiltä edellyttämää näyttökynnystä ja voimisti entisestään viraston kiinnostusta terveysmarkkinoiden kilpailutilanteeseen. Vuonna 2020 KKV esitti Mehiläisen ja Pihlajalinnan välisen yrityskaupan kieltämistä. Osapuolet vetäytyivät lopulta kaupasta kesken markkinaoikeusprosessin.
KKV:n vaikutusarviointiyksikön tutkimus perustuu tapauskohtaiseen arviointiin. Sama rajoite koskee yrityskauppavalvontaa ylipäätään. Virasto voi puuttua vain kauppoihin, jotka johtaisivat kilpailulain ja oikeuskäytännön määrittelemällä tavalla kilpailun olennaiseen estymiseen. Puuttumisen peruste ei voi siten olla esimerkiksi huoli tietyn toimialan, kuten terveyspalveluiden tai päivittäistavarakaupan markkinoiden, pitkän aikavälin keskittymisestä. Osittainen ratkaisu tällaisen asteittaisen keskittymisen ongelmaan olisi kuitenkin viraston toimivaltuuksien laajentaminen otto-oikeudella, joka mahdollistaisi myös liikevaihtorajojen alle jäävien kauppojen tutkimisen. Viraston näkemyksiä otto-oikeuden toteutuksesta on käsitelty viraston Policy Briefissä.