Hyvinvointialueiden tuottamista ja hankkimista palveluista lasketaan jatkossa tarkkoja kustannustietoja. Tämä voi edistää tehokkaampien toimintamallien käyttöönottoa alueilla. Arviomme mukaan suuret sote-yritykset voivat kuitenkin hyödyntää tietoa palveluiden hankintahintojen nostamiseksi. Tästä syystä tietoa ei tule julkaista avoimesti markkinoille.
Hyvinvointialueiden yksikkökustannuksista on ryhdytty laskemaan aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa. Valtiovarainministeriön vetämä yksikkökustannusten kehittämishanke on lähtöisin hallitusohjelmasta. Tiedoilla edistetään sitä, että hyvinvointialueet ottavat käyttöönsä kustannustehokkaimmat toimintamallit. Lisäksi tietojen tarkoituksena on edistää talousarvioiden tekemistä ja palveluiden rahoitustarpeen arviointia.
Tietoja yksikkökustannuksista lasketaan yksittäisen hyvinvointialueen ja palvelun tasolla. Laskettavaa tietoa olisi siten esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueen iäkkäiden ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkökustannus (€/hoitovuorokausi). Laskettavien tietojen on määrä sisältää erikseen vertailukelpoiset alueen oman tuotannon ja ostopalvelun kustannukset.
Taustoitamme tässä kirjoituksessa käytännön esimerkein KKV:n lausuntoa, jossa todettiin, että laskettuja tietoja ei tule julkaista markkinoilla toimivien yritysten saataville.
Yksityisen sektorin hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden kustannussäästöihin
Hyvinvointialueet voivat järjestää sote-palvelut itse tai hankkimalla ne yksityisiltä markkinoilta. Esimerkiksi hoivapalveluissa on tyypillistä, että alueet tuottavat osan palvelusta itse ja hankkivat yksityisiltä markkinoilta tarvittavan lisäkapasiteetin. Vuonna 2023 hyvinvointialueet tekivät ostoja yksityiseltä sektorilta yhteensä noin 4,75 miljardilla eurolla. Ulkoistamalla voidaan säästää julkisia varoja, jos yksityinen toimija pystyy tuottamaan palvelun hyvinvointialuetta tehokkaammin. Ulkoistetut palvelut hankitaan tyypillisesti tarjouskilpailuilla.
Iäkkäiden ympärivuorokautinen palveluasuminen on toimintakuluiltaan merkittävin sote-palvelu. Sen vuosittaiset toimintakulut olivat noin 3,3 miljardia euroa, josta ostopalveluiden osuus oli noin 1,4 miljardia. Sote-alan yrityksiä edustava Hali ry on julkaissut markkinasta säännöllisesti selvityksiä hyvinvointialueiden oman tuotannon ja ostopalvelun yksikkökustannuksista. Uutisoinnin perusteella ostopalvelut ovat tulleet hyvinvointialueille merkittävästi omaa tuotantoa edullisemmiksi. Ulkoistukset ovat siis tuottaneet toivottuja kustannussäästöjä, mikä on palvelut rahoittavien veronmaksajien kannalta positiivinen asia.
Ostopalvelut eivät aina ole alueiden omaa tuotantoa edullisempia
Yksityiset terveysmarkkinat ovat keskittyneet muutamalle suurelle valtakunnalliselle toimijalle. Suurilla yrityksillä on vahva neuvotteluasema julkisissa kilpailutuksissa. Erityisen vahva asema on silloin, kun julkinen hankkija on riippuvainen yrityksen kapasiteetista järjestämisvelvollisuutensa täyttämiseksi. Suurten yritysten intresseissä on neuvotteluaseman hyödyntäminen kilpailutusten hintatason nostamiseksi. Vaikka yritykset pystyisivät tuottamaan palvelun julkista edullisemmin, ei niillä ole kannustinta tarjota palvelujaan yhtään edullisemmin kuin on välttämätöntä.
Hyvinvointialueet ovat hankalassa asemassa erityisesti sellaisilla hankintamarkkinoilla, joilla kilpailua on syystä tai toisesta vain vähän. Esimerkiksi vuokralääkärien on uutisoitu tulleen kaksi kertaa alueen suoraan palkkaamia lääkäreitä kalliimmiksi. Lastensuojelun sijaishuollon markkinoilla on puolestaan uutisoitu tilanteista, joissa yritykset ovat pystyneet sanelemaan hyvinvointialueelle haluamansa hinnan.
Markkinan keskittyminen voi nostaa hankintahinnat yli alueiden omien kustannusten
Myöskään iäkkäiden hoivassa ostopalvelut eivät ole aina alueiden omaa tuotantoa edullisempi vaihtoehto. Esimerkiksi Kainuun hyvinvointialueella järjestettiin vuonna 2022 iäkkäiden ympärivuorokautisen palveluasumisen kilpailutus sopimuskaudelle 2023–2026. Kilpailutukseen saapui 13 tarjousta, joista yhdeksän oli suurten valtakunnallisten yritysten toimipisteitä. Neljän paikallisen pienemmän yrityksen toimiluvan mukainen paikkamäärä vastasi vain noin viidesosaa kaikkien tarjoajien kokonaispaikkamäärästä. Suurten yritysten kapasiteetti on tällöin olennaista alueen kasvavaan palvelutarpeeseen vastaamiseksi.
Kuvio osoittaa, että tarjoajien hinnat vaihtelivat kilpailutuksessa merkittävästi. Halvimmat vuorokausihinnat olivat alle 130 euroa ja kalleimmat yli 240 euroa. Tarjousten keskihinta oli noin 199 euroa ja asiakaspaikoilla painotettu keskihinta noin 203 euroa. Valtakunnallisten yritysten tarjoukset olivat keskiarvoa korkeammat. Keskihinnat ylittävät Halin arvion kyseisen alueen oman yksikkökustannuksesta noin 12–16 eurolla. Palvelu toteutettiin lopulta kilpailutusta alemmalla hoitajamitoituksella. Hyvinvointialueen oman arvion mukaan ostopalvelun toteutunut vuorokausihinta oli noin 3 euroa alueen omaa palvelutuotantoa kalliimpi. Erityisesti suurten valtakunnallisten yritysten hinnat eivät ole näiden lukujen perusteella alueen omaa tuotantoa edullisempi vaihtoehto.
Kuvio: Tarjoushintojen jakauma iäkkäiden ympärivuorokautisen palveluasumisen kilpailutuksessa Kainuussa vuonna 2022.
Hyvin asetettu kattohinta voi hillitä hintatason nousua
Markkinoiden keskittyminen tarkoittaa, että hyvinvointialueiden hankintakäytännöt ovat keskeisessä roolissa tehokkaan julkisen varainkäytön kannalta. Alueet esimerkiksi ohjaavat uudet asiakkaat vertailusijan perusteella ensisijaisesti halvimmille tuottajille. Alueet voivat hillitä hintatason nousua myös sopivasti asetetulla kattohinnalla, joiden käyttö on yleistynyt 2020-luvulla. Kustannussäästöjen saavuttamiseksi julkisen sektorin on asetettava kattohinta alle oman tuotantokustannuksensa. Kattohinnan tason tulisi perustua arvioon palveluntarjoajien vaihtoehtoiskustannuksista eli käytännössä siihen, millä hinnalla yksityinen sektori on valmis tuottamaan palvelun.
Liian korkeaksi asetettu kattohinta tarkoittaa, että suurempi osa saavutettavissa olevista säästöistä valuu palveluntarjoajien katteisiin. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos kattohinta asetetaan julkisen oman tuotantokustannuksen tasolle tai jopa korkeammalle, vaikka tuottajat olisivat valmiita tuottamaan palvelun alemmallakin hinnalla. Esimerkiksi Etelä-Savossa järjestettiin vuonna 2023 kilpailutus, jossa kattohinta määritettiin laskemalla alueen oman palvelutuotannon yksikkökustannus ja lisäämällä siihen yrityksille 10 prosentin kate.
Markkinoiden keskittyminen ja tuotannon siirtyminen voittoa tavoittelemattomilta yrityksiltä ja yhdistyksiltä valtakunnallisille suurille yrityksille on nostanut monien ostopalveluiden hintoja alueiden omaa tuotantoa korkeammalle. Tällaisessa tilanteessa hankkijalle tulisi pitkällä aikavälillä edullisemmaksi lisätä omaa palvelutuotantoaan. Tällä hetkellä monella alueella supistetaankin ostopalvelujen määrää alueiden tavoitellessa kustannussäästöjä. Alueiden olisikin tärkeää pystyä ylläpitämään riittävää omaa tuotantokapasiteettia, jotta ne eivät tule liian riippuvaisiksi ostopalveluista.
Yksikkökustannusten julkaisu voi nostaa hankintahintoja
Suurilla sote-yrityksillä on erilaisia keinoja hyödyntää neuvotteluvoimaansa kilpailutuksissa. Yritykset saattavat esimerkiksi jättää kokonaan tarjoamatta päästäkseen kahdenvälisiin hintaneuvotteluihin hankkijoiden kanssa. Vahvassa asemassa olevat yritykset voivat myös irtisanoa voimassa olevia sopimuksia vahvistaakseen hinnankorotusvaatimuksiaan.
Yrityksillä on myös kannustin pyrkiä vaikuttamaan kattohinnan tasoon. Ne saattavat pyrkiä vaikuttamaan alueiden määrittämiin kattohintoihin esimerkiksi markkinavuoropuheluissa ja muussa hankintoja edeltävässä yhteydenpidossa. Vaikuttaminen on helpompaa, mikäli yrityksillä on tarkkaa tietoa alueen vaihtoehtoisista tavoista järjestää palvelu ja sen myötä käsitys hankkijan maksuhalukkuudesta.
Kun yksityinen tuottaja tuntee hankkijan oman kustannuksen palvelun tuottamisesta, se tekee parhaansa, jotta hankintahinta kohoaisi tälle kipurajalle asti. Tilanne on tuttu mistä tahansa arkisesta hintaneuvottelutilanteesta myyjän ja ostajan välillä. Jos myyjällä on hyvä käsitys siitä, mitä ostaja on valmis maksamaan, se pyrkii saamaan ostajalta täyden hinnan. Liike-elämässä alueiden yksikkökustannuksia vastaavat kustannustiedot olisivatkin yritysten tarkoin varjelemia liikesalaisuuksia.
Tiedon hyödyntäminen ilman julkaisua on paras keino säästää julkisia varoja
Alan etujärjestö Hali ry on perustellut alueellisten kustannustietojen avaamista ja kattohintojen poistoa sillä, että tietojen avulla voitaisiin varmistaa julkisen pystyvän tuottamaan palvelun itse sillä hinnalla, joka yksityisille maksetaan. Tämä on hankintojen vähimmäistavoite, jota tietojen tuottaminen tukee, mutta jota tietojen luovuttaminen yksityisille palveluntuottajille ei tue. Jotta hankkija ei ainoastaan pääsisi omilleen, vaan myös säästäisi julkisia varoja, tulisi palvelun olla ostettuna aidosti edullisempaa kuin itse tuotettuna.
Yritykset eivät tarvitse tietoa alueiden yksikkökustannuksista tarjotakseen tehokkaasti ja kilpailukykyisesti. Hyvin toimivilla markkinoilla yritykset jättävät tarjouksen, joka perustuu niiden tuotantokustannukseen, katetavoitteisiin ja kilpailutilanteeseen. Heikkoa kilpailuakin paikkaamaan asetetun kattohinnan tason tulisi ennen kaikkea määrätä hankkijan käsitys tarjoajien kustannuksista eikä päinvastoin.
Yksikkökustannusten laskeminen hyvinvointialueiden omaan käyttöön voi tuoda monia hyötyjä. Tiedot alueiden oman tuotannon ja ostopalvelujen kustannuksista voivat auttaa alueita löytämään parhaita käytäntöjä sekä oman tuotantonsa kehittämiseen että ostopalveluiden hankintojen tehostamiseen. Tiedon julkaisemiseen suurten sote-yritysten saataville liittyy kuitenkin merkittävä riski siitä, että ne voivat hyödyntää tietoa hankintahintojen nostamiseksi.
Lisäys 12.2.2025: Blogiin täydennetty, että Kainuussa palvelu toteutettiin kilpailutusta alemmalla hoitajamitoituksella, jolloin alueen toteutunut ostopalvelun vuorokausihinta oli noin 3 euroa alueen omaa palvelutuotantoa kalliimpi.