Kilpailuneutraliteettisääntelyn tavoitteena on tasapuolisen kilpailun turvaaminen

Julkisen sektorin perusteettomat kilpailuedut voivat vaikuttaa kilpailevien yritysten toimintaan haitallisesti. Toisaalta julkinen sektori voi tuoda lisää kilpailua markkinoille. Julkinen sektori voi toimia markkinoilla, mutta lainsäädäntö asettaa tiettyjä ehtoja toiminnalle. KKV valvoo, että julkinen sektori kilpailee tasapuolisesti yksityisten yritysten kanssa.

Kilpailuneutraliteettisääntelyn tavoitteena on turvata tasapuolinen kilpailu julkisen ja yksityisen sektorin markkinoilla tapahtuvan toiminnan välillä. Julkinen sektori on viime vuosikymmeninä laajentanut toimintaansa yhä enemmän sellaisille aloille, joita ovat perinteisesti hallinneet yksityiset yritykset. Kunta tarjoaa esimerkiksi työterveyshuoltoa alueensa yrityksille, mutta saattaa tarjota palvelua myös lakisääteistä velvollisuuttaan laajempana. Kunta tuottaa yleensä ruoka- ja ateriapalveluita esimerkiksi kouluille, mutta tarjoaa näitä palveluita ehkä sellaisillekin asiakkaille, joista myös yksityiset yritykset kilpailevat.

Kilpailulain kilpailuneutraliteettisäännökset eivät kiellä julkista sektoria harjoittamasta yksityisen sektorin kanssa kilpailevaa toimintaa. Tällaiselle toiminnalle asetetaan kuitenkin muun muassa yritysmuotoon ja hinnoitteluun liittyviä ehtoja.

Julkisen sektorin kilpaileva toiminta voi lisätä hintakilpailua ja tarjontaa

Markkinoiden rakenne on monipuolisempi silloin, kun siellä toimii useita ja mahdollisesti erilaisia yrityksiä. Julkisen sektorin harjoittama kilpaileva toiminta voi tuoda markkinoille hintakilpailua ja ehkäistä kilpailijoiden välistä kilpailulle haitallista sopimista, kuten kartelleja.

Julkinen sektorin palvelutarjonta voi olla tarpeen alueilla, joille ei todennäköisesti syntyisi yksityistä tarjontaa. Näin voi olla esimerkiksi siksi, että toiminta ei olisi yksityiselle liiketaloudellisesti kannattavaa. Tällöin kuluttajilla ei välttämättä olisi pääsyä tärkeisiin palveluihin tai tuotteisiin ilman julkisen sektorin tuotantoa.

Lisäksi julkisin varoin rahoitettuja tiloja, laitteita tai henkilökuntaa voidaan käyttää tehokkaammin, jos julkinen sektori voi lakisääteisten palveluiden kysynnän vaihdellessa tarjota palveluita satunnaisesti myös markkinoilla. 

Riskinä ovat julkisyhteisön omistajaltaan mahdollisesti saamat edut 

Vaarana on, että julkisyhteisö saa kunta- tai valtio-omistajaltaan etuja, ja erityisasemansa turvin syrjäyttää markkinoilta itseään tehokkaampia yksityisiä kilpailijoita, koska nämä eivät pääse nauttimaan samoista eduista. 

Jos julkinen sektori vääristää kilpailua, yksityiset yritykset eivät välttämättä tule markkinalle tai joutuvat poistumaan sieltä. Omilla ansioillaan kilpailevat yksityiset yritykset eivät ehkä uskalla kehittää tai investoida toimintaansa. Tämä voi pahimmillaan johtaa markkinoiden taantumiseen ja siihen, että verovaroin tuetut julkiset toimijat valtaavat markkinoilta alaa. 

Valvonnalla turvataan tasapuolinen kilpailu eli kilpailuneutraliteetti

Kilpailuneutraliteettisääntelyn tarkoituksena ei ole suojata yksityistä sektoria julkisen sektorin kilpailulta, vaan antaa viranomaiselle tehtäväksi valvoa, ettei julkinen sektori saa markkinoilla toimiessaan perusteettomia etuja. Tällaisten etujen avulla julkinen sektori saattaisi syrjäyttää yhtä tehokasta yksityistä tarjontaa. 

KKV:lle vuonna 2013 annetun valvontatehtävän taustalla ovat Euroopan komission käsittelemät valtiontukikantelut (Destia ja Palmia). Näissä tapauksissa sekä valtion että kunnan toiminta liikelaitosmuodossa katsottiin osin kielletyksi valtiontueksi konkurssisuojan ja poikkeavan verokohtelun takia. Osana kanteluiden käsittelyä komissio esitti Suomen viranomaisille riittävän valvontamekanismin luomista varmistamaan kilpailuneutraliteetin toteutuminen.