Palveluasuminen

Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja. Palveluihin sisältyvät muun muassa asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta sekä ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut.  Tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään asiakkaan tarpeen mukaisesti ympärivuorokautisesti.

Palveluasumisen sopimukset ja maksaminen

Kunnan ostopalvelusopimuksella palvelutalossa asuva maksaa kunnalle tulojensa perusteella määräytyvän summan.

Kunta voi myös myöntää asiakkaalle palvelusetelin, jonka arvo määräytyy asiakkaan tulojen mukaan. Palvelusetelin saanut asiakas maksaa silloin palveluntuottajalle omavastuuosuuden, joka on palvelusetelin arvon ja palvelun hinnan erotus.

Yksityiseen palvelutaloon voi hakeutua myös maksamalla koko maksun itse.

Palveluasuminen lasketaan avohoidoksi, mutta raja laitoshoidon ja ympärivuorokautisen tehostetun palvelutalossa tapahtuvan hoidon välillä voi olla häilyvä. Rajanveto voi olla vaikeaa, mutta ero on merkittävä asiakasmaksujen ja sosiaaliturvan kannalta.

Palvelutalossa asukas maksaa asunnostaan vuokran tai vastikkeen sekä tarvitsemistaan palveluista käytön mukaan. Asukkaille on palvelutaloissa yhteistiloja, joista monet toimivat myös lähialueen ikäihmisten palvelukeskuksena.

Laitoshoito kattaa kaiken hoidon, asumisen ja muun ylläpidon kuten lääkkeet. Laitoshoidossa asuva ei saa Kelan eläkkeensaajan asumistukea, hoitotukea eikä sairaanhoitokorvauksia toisin kuin avohoidon palveluasumisessa asuva saa.

Kunnan ostopalvelusopimuksella yksityisessä palvelutalossa

Kunta voi hankkia asumispalvelut ostopalveluna, jolloin palvelutalo tuottaa hoito- ja hoivapalveluita ostopalvelusopimuksen mukaisesti.

Kunta perii ostopalvelusopimuksella palvelutalossa asuvalta kunnan palveluhinnaston mukaisen maksun. Jokainen kunta määrittelee maksun suuruuden itse. Kunta voi myös päättää, että palvelutalon asukas maksaa kunnalle saman verran kuin laitoshoidossa oleva asiakas (asiakasmaksulain ja -asetuksen mukainen maksu).

Palvelutalossa asiakas saa palveluja henkilökohtaisen hoito- ja palvelusuunnitelman mukaisesti.  Asiakas maksaa kunnalle tulojensa mukaan. Asiakkaalta peritään sama asiakasmaksu kuin kunnan tuottamasta vastaavasta palvelusta. Perittävä maksu ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Palvelun tuottaja perii yleensä asiakkaalta suoraan vuokran ja kunta taas tuloperusteisesti muut maksut. Asiakkaan säästöt ja varallisuus eivät vaikuta maksuihin.

Osa palveluista ei kuulu palvelusopimukseen ja asiakas maksaa ne itsevuokran ja palvelutalomaksujen lisäksi.

Itse maksettavia kuluja ovat henkilökohtaiset maksut kuten hygienia- ja kampaajakulut, omaan puhelimeen liittyvät kulut, lääkäri- ja lääkekulut.  Jos asiakas ei pysty maksamaan näitä, hän voi saada toimeentulotukea menoihin. Maksuvaikeuksissa pyritään kuitenkin ensisijaisesti alentamaan asiakkaalta perittäviä maksuja.

Kunnan palvelusetelillä palvelutalossa

Palvelusetelillä järjestetty palvelu on kunnan järjestämää palvelua. Kunta päättää setelin käyttöön ottamisesta ja hyväksyy palvelutalot, joilla on oikeus vastaanottaa kunnan palveluseteleitä.

Kunta toteaa asiakkaan palvelutarpeen ja päättää hankittavan palvelun sisällön ja määrän sekä setelin arvon. Palvelusetelin arvo määräytyy asiakkaan tulojen mukaan. Palvelusetelin arvon määrittelyssä ei huomioida palveluja, jotka asiakas ostaa oma-aloitteisesti palvelun tuottajalta.

Palvelusetelin vastaanottanut asiakas saa itse valita palvelutalon niiden joukosta, joissa seteliä voi käyttää. Asiakas ja palveluntuottaja tekevät keskenään sopimuksen palvelujen toteuttamiseksi ja palveluntuottaja toimittaa kunnalle tietyt tositteet.

Asiakas maksaa omavastuuna setelin arvon ja palvelun hinnan erotuksen. Kunnan tulee määrätä palvelusetelin arvo niin, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen. Kunnalla on mahdollisuus yksittäistapauksissa määritellä palvelusetelin arvo normaalia korkeammaksi, jos asiakkaan toimeentulon edellytykset vaarantuisivat asiakkaan maksettavaksi jäävän omavastuuosuuden vuoksi.

Palveluseteliä haetaan oman kunnan sosiaalitoimistosta. Palveluseteli on veroton etuus. Asiakkaan omavastuu ei oikeuta kotitalousvähennykseen.

Kuntien ei ole pakko tarjota palveluseteliä, joten kaikki kunnat eivät tätä vaihtoehtoa tarjoa. Palvelusetelistä voi myös kieltäytyä, jolloin kunnan on järjestettävä palvelu muulla tavalla.

Palvelutalossa itse maksunsa maksava asiakas

Asiakas, joka hakeutuu yksityiseen palvelutaloon itse maksunsa maksavana asiakkaana, vastaa itse kaikista palveluasumisen ja hoidon kustannuksista.

Kannattaa

• tutustua huolella sopimusehtoihin
• selvittää hintojen muodostuminen ja hintoihin sisältyvät palvelut
• ottaa selvää muista hoidon ja toimintakyvyn kannalta olennaisista asioista, esimerkiksi siitä, miten hoito järjestetään yöaikaan
• selvittää kuinka toimitaan silloin, jos asiakas tarvitsee palveluita enemmän ja maksukyky heikkenee.

Jos palvelun tarve kasvaa suureksi toimintakyvyn heiketessä, yksityisen palvelutalon asukas voi pyytää asuinalueensa kunnalliselta kotihoidolta palvelutarvearvioita sekä ohjausta ja neuvontaa palveluiden saamiseksi.

Palveluasumisen virheet

Palveluasumisesta tehty sopimus vaikuttaa siihen, mikä taho käsittelee valituksia ja riitatilanteita. Kuluttajansuojalakia sovelletaan, kun kuluttaja tekee sopimuksen yksityisen yrityksen kanssa. Palvelutalo, jonka omistaa säätiö tai yhdistys luetaan myös mukaan. Palvelusetelin käyttäjät kuuluvat myös kuluttajansuojalain piiriin.

Ostopalveluna hankitun palvelun laadusta vastaa kunta. Jos asiakas on tyytymätön saamaansa palveluun, hän voi tehdä muistutuksen kunnalle tai kantelun aluehallintovirastoon.

Palvelusetelin saaneen asiakkaan ja palvelun tuottajan väliseen sopimukseen sovelletaan kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännöksiä ja periaatteita.