Pohjoismainen kannanotto tietyistä ilmastoväittämistä markkinoinnissa
(2024)
Useat yritykset hyödyntävät väitteitä, joissa tuotteiden ja palvelujen kuvaillaan olevan ”ilmastoneutraaleja”, ”ilmastokompensoituja”, ”nettonolla” tai vastaavaa. Ruotsin patentti- ja markkinatuomioistuin kielsi vuonna 2023 maidontuottajaa käyttämästä väitettä ”nettonolla ilmastojalanjälki” ja muita vastaavia väitteitä, jotka antoivat kuluttajalle vaikutelman siitä, ettei tuotteella ollut vaikutusta ilmastoon tai että vaikutus oli täysin kompensoitu, vaikka näin ei ollut.
Pohjoismaisten kuluttajaviranomaisten mukaan Ruotsin patentti- ja markkinaoikeuden ratkaisussa esitetyt periaatteet tulisi ottaa huomioon kaikissa yrityksissä, jotka käyttävät ilmastokompensaatioväittämiä kuluttajille suunnatussa markkinoinnissaan. Päätöksessä selvennetään, että elinkeinonharjoittajien on vaikea todistaa tällaisia väitteitä sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY mukaisesti sellaisena kuin se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä Pohjoismaissa.
Tästä syystä Pohjoismaiden kuluttajaviranomaiset kannustavat yrityksiä tarkistamaan ilmastokompensaatioväittämiään. Sen sijaan, että käytettäisiin yleisiä ilmastokompensaatiota koskevia väitteitä, joita useimpien yritysten on vaikea todistaa, yritysten tulisi kuvata konkreettisia toimia esimerkiksi hiilidioksidin sitomisesta.
Tausta
Ruotsin kuluttaja-asiamies nosti vuonna 2021 kanteen maidontuottajaa vastaan, koska se käytti markkinoinnissaan väitettä ”nettonolla ilmastojalanjälki”.
Kuluttaja-asiamiehen mukaan väite oli harhaanjohtava, koska se antoi kuluttajille vaikutelman, ettei tuotteella ollut vaikutusta ympäristöön tai ilmastoon ennen ostoa, ostohetkellä tai oston jälkeen, mitä elinkeinonharjoittaja ei voinut todistaa.
Tuomio
Tuomioistuin totesi, että väite antoi kuluttajille vaikutelman, ettei tuotteella ollut vaikutusta ilmastoon tai että tuotteen aiheuttama vaikutus oli täysin kompensoitu. Elinkeinonharjoittajan olisi pitänyt todistaa se, jotta väite ei olisi ollut harhaanjohtava.
Elinkeinonharjoittaja oli investoinut ilmastokompensaatioon, kuten puunistutushankkeisiin ja metsäkadon ehkäisyyn. Elinkeinonharjoittajan laskelma kompensaatiosta perustui lämmityspotentiaalimittariin (GWP 100), joka on yleisimmin käytetty mittari ilmastokompensaatiohankkeissa. Se tarkoittaa, että odotettu tulos voidaan saavuttaa ensimmäistä kertaa 100 vuoden kuluttua päästöjen alkuperäisestä vapautumisesta. Se edellyttää kuitenkin, että hankkeet tuottavat ilmastohyötyjä 100 vuoden ajan.
Tuomioistuin totesi, ettei elinkeinonharjoittaja ollut osoittanut hankkeiden kestävän näin kauan, vaikka hankkeet olikin sertifioitu vakiintuneen standardin mukaisesti, mikä sisälsi 20 ja 30 vuoden takuut.
Lisäksi tuomioistuin totesi, että muun muassa laskelmiin ja hankkeiden pysyvyyteen liittyi useita epävarmuustekijöitä.
Tuomioistuin totesi lopuksi, ettei keskivertokuluttaja ymmärtäisi, että odotettu tulos voitaisiin saavuttaa ensimmäistä kertaa sadassa vuodessa. Elinkeinonharjoittaja ei ollut pystynyt todistamaan väitettä direktiivin 2005/29/EY mukaisesti sellaisena kuin se on saatettu osaksi Ruotsin lainsäädäntöä.
Näin ollen väite katsottiin harhaanjohtavaksi ja sopimattomaksi ja kiellettiin.
Seuraavat vaiheet
Pohjoismaisilla kuluttajaviranomaisilla on toimivalta kuluttajansuojalainsäädännön valvonnassa mukaan lukien myös ympäristöväittämien valvonta kuluttajille suunnatussa markkinoinnissa.
Pohjoismaiden kuluttajaviranomaiset toteavat Ruotsin patentti- ja markkinatuomioistuimen päätöksen mukaisesti, että ilmastokompensaatioväittämiä on vaikea todistaa sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY mukaisesti.
Pysyvyyden puutteen lisäksi ilmastokompensaatioon liittyy muita epävarmuustekijöitä, kuten kaksinkertaisen laskennan riski ja lisäisyyden puute. Siksi yrityksiä pyydetään tarkistamaan ilmastokompensaatiosta esittämänsä väittämät.
Pohjoismaiset kuluttajaviranomaiset voivat käyttää valvontakeinoja varmistaakseen, että tällaiset ilmastokompensaatiota koskevat väittämät ovat direktiivin mukaisia.
Kannanoton ovat laatineet: Kuluttaja-asiamies (Suomi), Konsumentverket (Ruotsi), Forbrukertilsynet (Norja), Forbrugerombudsmanden (Tanska), Neytendastofa (Islanti).