Tiivistelmä
Kilpailuvirasto esitti 16.4.2003 markkinaoikeudelle, että se toteaisi Neste Markkinointi Oy:n syyllistyneen kiellettyyn määrähinnoitteluun 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2002. Viraston esitys seuraamusmaksuksi Neste Markkinoinnille oli 200 000 euroa.
Neste Quick Shop -kauppiaat syyllistyivät esityksen mukaan kilpailunrajoituslain kieltämään hintayhteistyöhön ollessaan mukana sopimassa vähittäismyyntihinnoista vuosina 1996–2002. Koska kauppiaiden rooli hinnoittelua koskevassa päätöksenteossa on kuitenkin ollut Neste Markkinointiin verrattuna ilmeisen vähäinen, virasto ei esittänyt heille seuraamusmaksua.
Markkinaoikeus hylkäsi 24.2.2004 annnetussa päätöksessä ensin mainitun esityksen ja jätti toisen kohdan kokonaan tutkimatta.
Kilpailuvirasto valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen 12.12.2005 antamallaan päätöksellä (dnro 884/2/04 taltio 3304).
Määrähinnoittelu, kielletty hintayhteistyö ja kilpailuviraston antaman päätöksen rikkominen neste quick shop -ketjussa
Asianosaiset
Neste Markkinointi Oy
Neste Kauppiaat ry/Neste Quick Shop -ketjun kauppiaat
Asian vireilletulo
Vuonna 1998 Neste Markkinointi Oy haki yhdessä Neste Kauppiaat ry:n kanssa poikkeuslupaa hinta-, hankinta- ja markkinointiyhteistyölle lyhytaikaisten tarjouskampanjoiden toteuttamiseksi Neste Quick Shop -ketjussa (ks. liite 1). Samassa yhteydessä haettiin poikkeuslupaa myös hinnoittelumallille, jossa Neste Markkinoinnin ja Quick Shop -ketjun kauppiaiden edustajat voisivat yhdessä määrätä ketjun perusvalikoimaan kuuluville tuotteille enimmäishinnat sillä varauksella, että kauppiailla olisi mahdollisuus poiketa annetuista hinnoista viisi prosenttia ylös- tai alaspäin (+/- 5 %). Lisäksi hakijat pyysivät virastolta poikkeuslupaa mahdollisuudelle määrätä ns. avaintuotteille enimmäishinnat, jotka kauppias olisi tarvittaessa voinut alittaa.
Kilpailuvirasto ei 11.8.1999 antamassaan päätöksessä (Dnro 106/67/98, liite 2) myöntänyt Neste Quick Shop -myymäläketjulle poikkeuslupaa avain- ja muiden tuotteiden keskitetylle hinnoittelulle. Virasto myönsi poikkeusluvan ainoastaan Quick Shop -ketjun lyhytaikaiselle kampanjayhteistoiminnalle, jolle asetettiin seuraavat ehdot: (1) kampanjahinnoista sovitaan sellaisen tarjouskampanjan toteuttamiseksi, johon kuuluu myytävän hyödykkeen hinnanalennus tai erityinen edullisuus; (2) kampanjahinnoista sovitaan enintään kahden kuukauden ajaksi; (3) yhteistyöhön osallistuva elinkeinonharjoittaja voi alittaa sovitun hinnan ja mainostaa kampanjahyödykkeitä itsenäisesti; (3) yhteismarkkinointiin osallistuva elinkeinonharjoittaja voi halutessaan hankkia yhteismarkkinoinnissa myytävät hyödykkeet myös muualta kuin yhteisesti sovitusta ostopaikasta; (4) yhteisesti markkinoitavat palvelut ja tuotteet on standardisoitu siten, että niiden sisältö ja laatu on kaikissa kampanjaan osallistuvissa yrityksissä samanlainen; (5) elinkeinonharjoittajat kuuluvat samaan ketjuun tai yhteistyöryhmään siten, että asiakkaat tai kuluttajat voivat erottaa ketjuun tai ryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat kilpailevista elinkeinonharjoittajista.
Päätöksessään Kilpailuvirasto katsoi, että Neste Markkinointi Oy ja Neste Kauppiaat ry eivät olleet poikkeuslupahakemuksessaan esittäneet kilpailunrajoituslain 19 §:n edellyttämiä riittäviä perusteluja sille, että Neste Quick Shop -myymälöissä myytävien ns. avain- ja muiden tuotteiden keskitetty vähittäishinnoittelu tehostaisi tuotantoa tai jakelua taikka edistäisi teknistä tai taloudellista kehitystä ja että hyöty tulisi pääosaltaan asiakkaille tai kuluttajille.
Lokakuussa 2000 Kilpailuviraston tietoon kuitenkin tuli, että Neste Quick Shop -ketjussa annetaan viraston päätöksen vastaisesti mahdollisesti muitakin kuin poikkeusluvan sallimia hinnoitteluohjeita. Virasto ilmoitti Neste Markkinoinnille, että mikäli kyseessä on horisontaalinen järjestely, jossa Neste Markkinoinnin edustajista ja ketjun kauppiaista muodostettu toimielin sopii muistakin kuin lyhytaikaisiin tarjouskampanjoihin liittyvistä hinnoista, on menettely kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä ja siten sallittua ainoastaan kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaisella poikkeusluvalla. Virasto pyysi Neste Markkinointia antamaan asiasta selvitystä ja muistutti, että luonteeltaan jatkuva horisontaalinen hintayhteistyö ei millään tavoin sisälly viraston aiemmin myöntämään poikkeuslupaan.
Heinäkuussa 2001 Neste Markkinointi toimitti Kilpailuvirastolle Neste Quick Shop -ketjun hinnoittelua koskevan poikkeuslupahakemuksen (Dnro 709/67/01, liite 3). Poikkeuslupaa haettiin kauppiaiden väliselle hintayhteistyölle, jota toteutetaan ketjun ohjausryhmässä. Ohjausryhmän jäseninä on sekä Neste Markkinoinnin että kauppiaiden edustajia. Hakemuksen mukaan Quick Shop -kauppiailla olisi mahdollisuus ylittää tai alittaa ohjausryhmän päättämät hinnat 5 %:lla (+/- 5 %).
Koska poikkeuslupahakemuksessa kuvattu hinnoittelu oli sama, mille virasto ei aikaisemmin poikkeuslupaa myöntänyt, ja koska Neste Markkinointi ei oma-aloitteisesti ollut huomioinut poikkeusluvan tarvetta, viraston oli poikkeuslupahakemuksen käsittelyn yhteydessä perusteellisesti selvitettävä, millaista yhteishinnoittelua ketjussa oli noudatettu ennen hakemuksen jättämistä ja kuinka kauan.
Asian selvittäminen
Asian selvittämiseksi Kilpailuviraston edustajat tekivät Neste Markkinointi Oy:öön yrityskäynnit 30.8.2001 ja 20.9.2001. Lisäksi viraston edustajat kävivät 31.8.2001 Neste Quick Shop Hietalahdessa ja 4.9.2001 Neste Quick Shop Munkkivuoressa. Kilpailunrajoitusten selvittämisessä ovat olleet käytettävissä myös Neste Markkinoinnin poikkeuslupahakemus 13.7.2001 (Dnro 709/67/01) ja siihen liittyneet lisäselvitykset 22.8.2002, 18.9.2002, 31.10.2002, 4.2.2003, 6.2.2003, 24.2.2003 ja 26.3.2003, muut poikkeuslupa-asian käsittelyn yhteydessä yhtiöltä pyynnöstä saadut asiakirjat sekä Neste Markkinoinnin aiemman poikkeuslupahakemuksen (Dnro 106/67/98, 22.1.1998) käsittelyn yhteydessä virastolle toimitetut asiakirjat.
Kilpailuvirasto on pyytänyt 14.3.2002 Neste Markkinointi Oy:ltä ja Neste Kauppiaat ry:ltä vastinetta viraston esittämiin epäilyihin. Neste Markkinointi Oy ja Neste Kauppiaat ry:n Quick Shop -kauppiaat toimittivat vastineensa Kilpailuvirastolle 31.5.2002.
Neste Markkinointi Oy
Neste Markkinointi Oy on Fortum Oyj:n tytäryhtiö, jonka toimialana on muun muassa harjoittaa poltto- ja voiteluaineiden maahantuontia, kauppaa ja jakelua sekä huoltamotoimintaa omistamansa Neste-asemaverkoston kautta. Neste-asemaverkosto muodostuu liikenneasemista ja niiden yhteydessä toimivista Quick Shop -myymälöistä, Neste-taukopaikoista, A24-automaattiverkostosta sekä ammattiliikenteelle tarkoitetuista D-asemista. Neste Markkinointi Oy:n liikevaihto oli 908 milj. euroa vuonna 2001, 889 milj. euroa vuonna 2000, 9 755 milj. markkaa vuonna 1999, 8 896 milj. markkaa vuonna 1998, 9 049 milj. markkaa vuonna 1997 ja 8 703 milj. markkaa vuonna 1996.
Neste Quick Shop -ketju ja sen päätöksentekojärjestelmä
Neste Quick Shop on Nesteen liikenneasemien yhteydessä toimiva myymäläketju, jonka toiminta perustuu franchising-periaatteelle. Konseptin omistaa Neste Markkinointi Oy ja luvakkeen saajina ovat yksityiset kauppiaat, Nesteco-yhtiöt ja Motorest-liikepaikoissa Foodstop Oy.
Nesteco-yhtiöillä tarkoitetaan Nesteen yksin ja yhdessä Tradekan kanssa omistamaa 8 osakeyhtiötä, joilla on hallussaan kaikkiaan 8 Quick Shop -myymälää. […][1]
Foodstop Oy:n, jonka hallinnassa on 11 myymälää, pääomistajana on Rautakirjan tytäryhtiö Eurostrada ja vähemmistöosakkaana Neste Markkinointi. Itsenäisten kauppiaiden hallinnassa on tällä hetkellä 47 myymälää.
Ketjun yhteenlaskettu myynti vuonna 2001 oli […] milj. mk. Tähän lukuun sisältyvät myymälä-, fast food- ja palvelutuotteet. Valtaosa myynnistä muodostui myymälätuotteiden myynnistä. Quick Shop -myymälän tuotevalikoima on muodostunut kaikille myymälöille yhteisestä perusvalikoimasta ja vapaavalintaisesta laajennusosasta. Perusvalikoima käsittää noin […] tuotetta. Myymälöiden myynnissä ovat muun muassa savukkeet, oluet ja kevytviinit, veikkaus, tuoretuotteet, makeiset, leipomotuotteet, virvoitusjuomat, jäätelöt, pikaruuat, snacks-tuotteet, lehdet ja autotarvikkeet. Palvelutuotteilla tarkoitetaan tässä yhteydessä välitystuotteita, kuten Veikkauksen online ja arpamyynti sekä Raha-automaattiyhdistyksen pelit.
Neste Quick Shop -kauppias tai myymälää hoitava yhtiö toimii omalla riskillään vastaten Quick Shop -myymälän taloudellisesta tuloksesta. Kauppias solmii Neste Markkinoinnin kanssa kaksi sopimusta: yhteistoimintasopimuksen liiketoiminnastaan (liite 4) sekä franchise-sopimuksen Quick Shop -konseptin käytöstä (liite 5). Allekirjoittaessaan Quick Shop -konseptisopimuksen kauppias sitoutuu samalla noudattamaan myös sopimuksen liitteenä olevan Quick Shop -ketjutoiminnan perusperiaatteet sisältävän Quick Shop -myymälä-käsikirjan ohjeita. Konseptisopimuksessa todetaan, että jos jompikumpi sopijapuoli laiminlyö sopimuksessa tai Quick Shop ‑myymäläkäsikirjassa määriteltyjä sopimusvelvoitteita, on toisella sopijapuolella oikeus välittömästi purkaa yhteistyöhön liittyvät sopimukset.
Neste Markkinoinnin antamien tietojen mukaan yhtiö valvoo yhteistoimintasopimuksen ja konseptisopimuksen noudattamista. Yhtiön ketjupäälliköt suorittavat kolmesta neljään kertaan vuodessa käynnin jokaisella Quick Shop -liikepaikalla ja tarkastavat toiminnan laadun ja konseptin toteutuksen sekä antavat kauppiaille taloudellista ja toiminnallista neuvontaa. Mikäli kauppias ei noudata sopimuksia, seurauksena on korjauskehotus, joka voi vaikutuksettomana lopulta johtaa sopimuksen purkamiseen.
Neste Markkinointi selvitti aiemman poikkeuslupahakemuksensa yhteydessä (lisäselvitys 6.11.1998, liite 6), että ylintä päätösvaltaa Quick Shop -konseptiin liittyvissä asioissa käyttää Quick Shop -ohjausryhmä (jäljempänä käytetään myös nimitystä konseptiohjausryhmä), johon kuuluu 4 öljy-yhtiön edustajaa ja 4 kauppiasedustajaa. Ohjausryhmän kauppiasjäsenet valitsee Neste Kauppiaat ry:n hallitus vuosittain. Avaintuotteiden ja muiden tuotteiden +/- 5 %:n hinnat vahvistaa tuotteistotiimi, jossa Neste Markkinoinnin mukaan on yhtälailla voimakas ja todellista valtaa käyttävä kauppiasedustus. Tuotteistotiimiin kuuluu 4 öljy-yhtiön ja 4 kauppiaiden edustajaa.
Uudessa 13.7.2001 jättämässään poikkeuslupahakemuksessa Neste Markkinointi kuvaa päätöksentekojärjestelmäänsä samanlaiseksi kuin vuonna 1998. Ainoa ero vuoden 1998 ketjuorganisaatioon on, ettei tuotteistotiimiä enää ole. Hakemuksen mukaan ylintä päätösvaltaa Quick Shop -konseptiin liittyvissä asioissa käyttää edelleen konseptiohjausryhmä, joka tekee lopulliset päätökset tuotteista, hinnoista ja kauppiaille tarjottavista hankintalähteistä. Konseptiohjausryhmään kuuluu 3 Neste Markkinoinnin ja 4 kauppiaiden edustajaa. Neste Markkinointi nimeää ohjausryhmän puheenjohtajan ja kauppiaat valitsevat keskuudestaan ryhmään tulevat edustajansa. Ohjausryhmän tehtäviin kuuluvat konseptien kehityshankkeiden hyväksyminen, niiden toteutumisen valvonta, kehitystiimien toiminnan ohjaaminen, käsikirjapäivitykset, markkinointiohjelman ja -panostuksen hyväksyminen sekä yhteistyökumppanien hyväksyminen. Konseptisopimuksen mukaan Quick Shop -ohjausryhmän tehtäviin kuuluu lisäksi Quick Shop -käsikirjaan tehtävien muutosten vahvistaminen. Käsikirja sisältää mm. yksityiskohtaisia määräyksiä hinnoittelusta.
Hakemuksen mukaan ketjun toimielimiin kuuluu myös konseptimarkkinointitiimi (aikaisemmin käytettiin myös nimitystä markkinointiryhmä), joka ohjausryhmän tavoin muodostuu Neste Markkinoinnin ja ketjun kauppiaiden edustajista. Konseptimarkkinointitiimin tehtäviin kuuluvat mm. valtakunnallisten ketjukampanjoiden tuotevalinnat ja kampanjatuotteiden hinnoista päättäminen. Alueellisia markkinointiryhmiä lukuun ottamatta ketjun toimielimiä johtavat käytännössä Neste Markkinoinnin edustajat.
Loppuvuodesta 2002 Neste Markkinointi on täsmentänyt vuoden 2001 poikkeuslupahakemustaan. Tämän 31.10.2002 annetun lisäselvityksen (liite 7) mukaan konseptiohjausryhmä toimii edelleen, mutta määräysvalta Quick Shop -ketjussa on nykyisin tosiasiassa Neste Markkinoinnilla eikä ohjausryhmällä. Määräysvalta seuraa hakijan mukaan siitä, että vastuu käytännön ketjuohjauksesta on Neste Markkinoinnilla. Neste Markkinointi valmistelee kaikki ohjausryhmässä käsiteltävät asiat eivätkä kauppiasedustajat tee Neste Markkinoinnin näkemyksen vastaisia päätöksiä. Lisäksi yhtiö on todennut, ettei konseptiohjausryhmässä ylipäätään tehdä hinnoittelua koskevia yksityiskohtaisia päätöksiä. Selvityksessään 4.2.2003 (liite 8) Neste Markkinointi on edelleen täsmentänyt yhtiön määräävää asemaa ketjun päätöksenteossa, ja kirjeellään 26.3.2003 yhtiö on lopulta virallisesti peruuttanut hakemuksensa kilpailunrajoituslain 6 §:n osalta ja ilmoittanut hakevansa poikkeuslupaa/puuttumattomuus-todistusta ainoastaan 4 §:n kiellosta.
Neste Kauppiaat ry
Vuoden 1998 poikkeuslupahakemuksessa toisena poikkeusluvan hakijana oli Neste Markkinointi Oy:n lisäksi Neste Kauppiaat ry, joka edusti Quick Shop -kauppiaita. Huomattava kuitenkin on, että Neste Kauppiaat ry:n jäseninä on myös muiden Neste-ketjujen kauppiaita.
Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisterin mukaan Neste Kauppiaat ry on rekisteröity 20.1.1970 Union Bensiinikauppiaat ry. -nimellä kotipaikkanaan Helsinki. Neste Kauppiaat ry:n nykyinen nimi on otettu käyttöön 19.5.1992, ja yhdistyksen sääntöjä on viimeksi muutettu 9.11.1999.
Neste Kauppiaat ry:n sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on valvoa ja tukea jäsentensä yhteisiä ja yleisiä yhteiskunnallisia ja ammatillisia etuja ja pyrkimyksiä, kehittää jäsentensä yleistä ja ammatillista tietoa ja taitoa, toimia edustamansa ammattikunnan työolojen hyväksi, työskennellä terveitten myyntiperiaatteiden hyväksi, vastustaa vilpillistä kilpailua sekä lujittaa ammattikunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhdistyksen jäsenyyden ehtona on Neste huolto- tai jakeluasematoiminta, ja kokouksiin voivat osallistua kaikki jäsenet, joiden jäsenmaksu on suoritettu vuoden loppuun mennessä. Yhdistys valitsee Neste Markkinointi Oy:n ja kauppiaskunnan väliset työryhmät, toimikunnat ja tiimit. Quick Shop ohjausryhmän valitsevat kuitenkin Quick Shop -kauppiaat itse. Yhdistyksen hallitus ottaa kantaa alan yleiseen kehitykseen, opastaa ja etsii koulutusta jäsenistölleen. Neste Kauppiaat ry valvoo jäsenistönsä etuja ja yhteistyössä öljy-yhtiön kanssa kehittää Neste-ketjun toimintoja.
Neste Markkinoinnin virastolle 6.11.1998 antamassa poikkeuslupahakemuksen lisäselvityksessä todetaan, että yhdistyksen hallitus mm. valitsee kauppiasjäsenet ohjausryhmään ja tuotteistotiimiin. Valinnat tehdään vuodeksi kerrallaan.
Hintaohjaus Neste Quick Shop -ketjussa
Neste Markkinoinnin antamien tietojen sekä yhtiöltä saatujen asiakirjojen mukaan Neste Quick Shop -ketjun ohjausryhmä on ainakin vuodesta 1996 lähtien määrännyt ketjun kauppiaiden hinnoittelusta antamalla perusvalikoimaan kuuluville tuotteille vähittäismyyntihinnat, joista kauppiailla on ollut mahdollisuus poiketa +/- 5 %.
Kauppiaiden hintaohjaus on käytännössä toteutettu hintakirjojen ja niiden saatekirjeiden avulla. Ketjun kauppiaille on toimitettu valikoimajaksoittain hinta- ja valikoimakirja (ks. liite 9), jossa kullekin tuotteelle on annettu ostohinnan lisäksi tuotteen vähittäismyyntihinta (”suositushinta”), joka on muodostunut ostohinnasta ja siihen lisätystä katteesta. Hintakirjan hinnat on päätetty ketjun ohjausryhmän kokouksissa (esim. liite 24). Hintakirjan yhteydessä on kauppiaille lisäksi lähetetty saatekirje, jossa annetaan tarkemmat ohjeet tuotteiden hinnoittelusta (esim. liite 14). [[2]]
Kauppiaiden +/- 5 %:n poikkeamisoikeus perusvalikoiman vähittäismyyntihinnoista ei kuitenkaan ole koskenut ketjukampanjatuotteita. Ketjun hinnoitteluohjeiden mukaan kauppiaat eivät ole voineet muuttaa kampanjatuotteiden hintoja, vaan ne oli aina myytävä markkinointitiimin/ohjausryhmän päättämään kiinteään hintaan (esim. liite 21). Kampanjatuotteiden määrähinnoittelua on tapahtunut ainakin vuodesta 1999 alkaen. Kampanjahintojen sitovuuden on Neste Markkinointi myös itse vahvistanut 13.7.2001 virastolle toimittamassaan perusvalikoimaan kuuluvien tuotteiden vähittäishinnoittelua koskevassa poikkeuslupahakemuksessa. Hakemuksessa yhtiö toteaa, että kauppias on sitoutunut noudattamaan ketjukampanjoita eikä kauppiaalla ole oikeutta poiketa kampanjan hinnoista.
Neste Quick Shop -ketjun valikoimassa on vuosina 1996–1999 ollut myös ns. avaintuotteita. Avaintuotteilla on tarkoitettu tuotteita, jotka Neste Markkinoinnin mukaan ovat olleet myynnissä yhtenäisillä enimmäishinnoilla jokaisessa Quick Shop -myymälässä. Ketjun hintaohjeistus kuitenkin osoittaa, ettei kyse ole ollut enimmäishinnoista, vaan kiinteistä määrähinnoista (esim. liite 14). Avaintuotteet on valittu perusvalikoimaan kuuluvista tuotteista ja niitä on kerrallaan ollut 20:stä 40:een. Avaintuotteet ovat poistuneet valikoimista vuoden 1999 lopussa, koska Kilpailuvirasto hylkäsi avaintuotteiden keskitettyä hinnoittelua koskeneen poikkeuslupahakemuksen päätöksellään 11.8.1999.
Vuoden 2001 alussa Quick Shop -ketjussa on otettu lisäksi käyttöön fast food -tuotteita erikseen koskevat markkamääräiset hinnoittelurajat. Niiden mukaan alle 10 markan tuotteissa kauppiaalla on ollut +/- 1 markan hinnanmuutosmahdollisuus ja yli 10 markan tuotteissa +/- 2 markan hinnanmuutosmahdollisuus (esim. liite 20). Poikkeuslupaa fast food -tuotteiden hinnoittelulle on haettu vasta 13.7.2001.
Hinnoittelua koskevat kirjalliset ohjeet
Neste Quick Shop -ketjun hinnoittelukäytäntö, sitä koskevat päätökset ja ketjun kauppiaille annetut hinnoitteluohjeet vuosina 1996–2001 ilmenevät seuraavina esitettävistä Kilpailuviraston Neste Markkinoinnilta ja Quick Shop -kauppiailta pyytämistä asiakirjoista. Hinnoitteluohjeet on annettu kauppiaille konseptisopimuksen liitteenä olevassa Quick Shop -käsikirjassa, ketjun hintakirjassa ja sen saatekirjeissä.
Ensimmäinen avaintuotteiden hinnoittelua koskenut kokouspöytäkirja on vuodelta 1996 (liite 10). Ensimmäiset +/- 5 %:n hinnoitteluohjeet löytyvät puolestaan Quick Shop -käsikirjasta 1/1997 (liite 11). Neste Markkinointi ja ketjun kauppiaat olivat siis aloittaneet kielletyn määrähinnoittelun ja horisontaalisen hinnoittelun huomattavasti aikaisemmin kuin ne jättivät Kilpailuvirastolle poikkeuslupahakemuksensa 22.1.1998.
Neste Markkinoinnin ja Kilpailuviraston edustajien välisessä tapaamisessa 30.8.2001 yhtiön edustajat ilmoittivat, että muita hinnoitteluun liittyviä asiakirjoja vuodelta 1996 tai sitä edeltäneeltä ajalta ei enää ole käytettävissä. Samassa yhteydessä Neste Markkinoinnin johtaja Esa Miettinen totesi, että tuotteiden hinnoitteluohjeet ovat olleet samat vuodesta 1995 tai ainakin vuodesta 1996 alkaen.
Seuraavat kursiivilla merkityt tekstit ovat suoria lainauksia asiakirjoista. Alleviivaukset ovat alkuperäisestä tekstistä.
Myymälätuotteistoprosessin kokouspöytäkirja 15.10.1996 (liite 10):
Avaintuotteet; avaintuotteet valitaan vuodeksi kerrallaan ja hintataso pidetään samana koko vuoden mikäli tuotteen ostohinnassa ei tapahdu merkittäviä muutoksia, Jarkko Heininen esittelee avaintuotefilosofian markkinoinnin päätöksentekoryhmälle ja tuotteistotiimi toimii päätösten mukaisesti.
Quick Shop -käsikirja 1/1997 (liite 11):
3. Hintakirja
Tuotteiston päivityksen yhteydessä julkaistaan tuotekansio. Tuotekansio on käytännössä Quick Shop -tuotteiston hintakirja. Hintakirja sisältää kaikki oleelliset tuotteeseen liittyvät tiedot.
7. Suositushinta -kohdassa on konseptin suositushinta, jolla tuote tulisi myydä.
Quick Shop -konseptissa suositellaan yhdenmukaista hinnoittelua. Tuotekohtaista hinnoittelua voidaan liikepaikkakohtaisesti säätää +/- 5 %.
Myymälätuotteistoprosessin kokouspöytäkirja 9.4.1997 (liite 12):
5. Hintakirja
Käytiin läpi tavarantoimittajakohtaisesti hintakirja ja tehtiin muutokset. Päätettiin nostaa oluen suositushintaa 0.33 pulloissa 20 p, 0.5 l pulloissa 50 p, poikkeuksena Hartwall Classic, jonka hintaa nostettiin 40 p. Litran oluiden hintaa nostettiin 1 mk.
Quick Shoppien kahvihinta nostetaan 1.5.1997 lähtien 5 markasta 6 markkaan ja kahvileipien hintaa nostetaan markalla.
6. Muut asiat
Päätettiin esittää ohjausryhmälle suolaisten kahvileipien hintajoustoa 20 % välillä alueellisen kilpailutilanteen mukaan.
Quick Shop -käsikirja, päivitetty 2/1998 (liite 13):
3. Hintakirja
Quick Shop -konseptissa suositellaan yhdenmukaista hinnoittelua. Tuotekohtaista hinnoittelua voidaan liikepaikkakohtaisesti säätää +/- 5 %.
Avaintuotteet tulee hinnoitella joka liikepaikassa yhdenmukaisesti. Avaintuotehinnat ovat voimassa yhden vuoden.
Ohjeistus ”Neste Quick Shop Hintakirja 3/1998” (liite 14):
3. Hinnoittelu
Avaintuotteet hinnoitellaan suositushinnan mukaisesti. Avaintuotteet ovat perustuotteiston ydin, joilla rakennetaan ketjun tavoitteen mukainen mielikuva. Avaintuotteita on noin 20 kappaletta ja ne valitaan perusosan tuotteista. Valinnat ja hinnoittelu tehdään vuodeksi kerrallaan. Avaintuotteet ovat asiakkaille tärkeitä, oleellisesti hintaherkkiä tuotteita. Muiden tuotteiden osalta asemakohtainen hinnoitteluvara on suositushinta +/- 5 % paikallisen kilpailutilanteen ja kysynnän mukaan.
Ohjausryhmän kokouspöytäkirja 20.5.1998 (liite 15):
AEG kertoi hintakirjan elektronisesta siirrosta kauppiaille 5.–6.5.1998 välisenä yönä. Vain muuttuvat tiedot siirtyvät ja kauppiaan tulee hyväksyä muutokset tai tehdä konseptin sallimat +/- 5 %:n hintamuutokset.
Ohjeistus ”Neste Quick Shop Hintakirja 1/1999” (liite 16):
3. Hinnoittelu
Avaintuotteet hinnoitellaan suositushinnan mukaisesti. Avaintuotteet ovat perustuotteiston ydin, joilla rakennetaan ketjun tavoitteen mukainen mielikuva. Avaintuotteita on noin 20 kappaletta ja ne valitaan perusosan tuotteista. Valinnat ja hinnoittelu tehdään vuodeksi kerrallaan. Avaintuotteet ovat asiakkaille tärkeitä, oleellisesti hintaherkkiä tuotteita. Muiden tuotteiden osalta asemakohtainen hinnoitteluvara on suositushinta +/- 5 % paikallisen kilpailutilanteen ja kysynnän mukaan.
Quick Shop -käsikirja, päivitetty 4/1999 (liite 17):
2.4.6 Hinnoittelu
Tuotteiston hinnoittelusta vastaa tuotteistotiimi. Hinnoittelu tapahtuu tuotepäivitysprosessin mukaisesti. Hinnoittelun perusteena ovat tuotteistoille hyväksytyt tavoitteet.
Myymälä voi poiketa hintasuosituksista +/- 5 % paikallisen kilpailutilanteen mukaisesti, avaintuotteet hinnoitellaan aina ohjeen mukaisesti.
Sähköposti 29.3.1999 ”Muutama kommentti QS -käsikirjaan” (liite 18):
Lähettäjä Esa Miettinen:
Lueskelin illalla kotiläksyjä huomiseen kokoukseen. Sivu 10 4.6: Pitäisikö tässä olla maininta kuukauden edullisista ja kampanjatuotteista, koska ei niitä kait saa hinnoitella +/- 5 %:n mukaan?
Tiimitiedote 27.12.1999 ”Valikoimapäivitys 3/1999” (liite 19):
7. Viranomaisten päätöksen mukaisesti emme voi enää jatkossa nimetä avaintuotteita.
Ohjausryhmän kokouspöytäkirja 20.12.2000 (liite 20):
4. Hintojen muutosmahdollisuudet fast food tuotteissa
Alueellisten hintavaihtelujen vuoksi sovitaan, että kilpailukyvyn vahvistamiseksi: alle 10 mk tuotteissa on kauppiaalla +/- 1 mk hinnanmuutosmahdollisuus, yli 10 mk tuotteissa on kauppiaalla +/- 2 mk hinnanmuutosmahdollisuus. Hinnanmuutosmahdollisuudet fast food tuotteissa Erja ohjeistaa erikseen.
Kampanjatuotteet ovat aina yhtenäisellä hinnalla.
Ohjausryhmän kokouspöytäkirja 29.1.2001 (liite 21):
Fast food tuotteiden hinnanmuutosrajojen tarkennus
M. Kivinen kävi fast food tuotteiden hinnoittelurajat läpi: Alueellisten hinnanvaihteluiden vuoksi sovittiin kilpailukyvyn vahvistamiseksi hintojen muutosmahdollisuudet fast food tuotteissa: alle 10 mk tuotteissa on kauppiaalla +/- 1 mk hinnanmuutosmahdollisuus, yli 10 mk tuotteissa on kauppiaalla +/- 2 mk hinnanmuutosmahdollisuus.
KAMPANJATUOTTEET OVAT AINA YHTENÄISELLÄ HINNALLA
Asia kerrotaan ketjukokouksessa.
Quick Shop -käsikirja 5/2001 (liite 22):
3.4.1 Myymälätuotteiston hinnoittelu
Liikepaikkakohtaisesti suositushinnoista voidaan poiketa paikallisen kilpailutilanteen niin vaatiessa +/- 5 %.
Quick Shop -liikepaikoilla on mahdollisuus hinnoitella fast food -tuotteet yleisestä hinnoittelusäännöstä poiketen. Liikepaikat pystyvät näin paremmin ottamaan huomioon fast food -markkinoiden paikallisen kilpailutilanteen.
Fast food -hinnoittelurajat:
suositushinta hinnoitteluväli
< 11,90 mk suositushinta +/- 1 mk (0,2 €)
> 12 mk (2 €) suositushinta +/- 2 mk (0,5 €)
Kaikissa kampanjatuotteissa, niin myymälä- kuin fast food -tuotteissakin, noudatetaan aina kampanjaohjeistuksen mukaista hinnoittelua.
Hintakirjan saatekirje 25.4.2001 ”Valikoima 1.5.2001” (liite 23):
Hintakirja tulee voimaan 1.5.2001. Ohjausryhmän tekemän päätöksen mukaisesti muutokset tulee toteuttaa koko ketjussa 15.6.2001 mennessä.
Muistutamme, että myymäläkohtaisesti suositushinnoista voidaan poiketa +/- 5 %. Tämä ohje koskee kaikkia muitakin tuotteita paitsi ketjukampanjatuotteita, joista ei voi poiketa.
Ohjausryhmän kokousmuistio 2.5.2001 (liite 24):
Hyväksyttiin hintakirja 01.05.2001
Ohjausryhmän kokouspöytäkirja 14.8.2001 (liite 25):
Hyväksyttiin hintakirja 01.09.2001 käyttöön.
Hintakirjan saatekirje 21.8.2001 ”Valikoima 1.9.2001” (liite 26):
Uusi hintakirja tulee voimaan 1.9.2001
Muistutamme, että myymäläkohtaisesti suositushinnoista voidaan poiketa +/- 5 %. Tämä ohje koskee kaikkia muitakin tuotteita paitsi ketjukampanjatuotteita, joista ei voi poiketa.
Markkinat
Päivittäistavaroiden vähittäiskaupassa yksittäiset huoltoasemat ja huoltoasemaketjut kilpailevat lähinnä keskenään ja samoja tuotteita myyvien kioskien kanssa, joskin päivittäistavarakauppojen pidentyneet aukioloajat ovat aiempaa enemmän vaikuttamassa myös huoltoasemien kilpailuolosuhteisiin.
A.C. Nielsen Finland Oy:n mukaan päivittäistavarakaupan kokonaismyynti (ml. Alko) Suomessa vuonna 2001 oli runsaat 76 mrd. mk. Noin puolet eli runsaat 35 mrd. mk myytiin hypermarketeissa, tavarataloissa ja muissa isoissa supermarketeissa, noin 15 % pienissä supermarketeissa ja noin 18 % valintamyymälöissä. Kioskien osuus päivittäistavaramyynnistä oli noin 2,7 mrd. mk eli 3,5 % ja huoltoasemien 2,5 mrd. mk eli 3,3 %.
Autotarvikkeita Suomessa myyvät huoltoasemien lisäksi alan erikoisliikkeet, ja yleisimmin kysyttyjä tuotteita myydään myös päivittäistavaroita tarjoavissa suurissa marketeissa. Autotarvikkeiden ja muiden huoltoasemilla myytävien käyttötarvikkeiden myynnistä ei ole saatavissa luotettavia kokonaismyyntilukuja.
A.C. Nielsenin tilaston mukaan Suomessa oli vuonna 2001 kaikkiaan 1283 huoltoasemaa. Monien huoltoasemien yhteydessä sijaitsee myös liikennemyymälä, jossa myydään mm. päivittäistavaroita. Toimipisteitä oli eniten Esso Snack & Shopilla (noin 80 toimipistettä). Neste Quick Shop -myymälöitä oli keskimäärin 65, Shell Selectejä 55, Teboil-myymälöitä 42 ja ABC-liikennemyymälöitä 25.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Relevantit hyödykemarkkinat
Päivittäistavaroiden vähittäiskauppa voidaan jakaa varsinaiseen päivittäistavarakauppaan ja sitä täydentävään kauppaan. Varsinaisiin päivittäistavarakauppoihin luetaan marketit ja muut sellaiset kaupat, jotka pystyvät tarjoamaan niin laajan tuotevalikoiman, että kuluttajalla on mahdollisuus hankkia kaikki talouden välttämättömyystavarat kerralla yhdestä paikasta.
Huoltoasemat eivät tarjoa yhtä laajaa tavaralajitelmaa taikka sellaista palvelutasoa, joka suoraan kilpailisi varsinaisiin päivittäistavarakauppoihin luettavien liikkeiden kanssa. Ne eivät ole myöskään erikoistuneet tiettyyn tavararyhmään samalla tavoin kuin päivittäistavaroita myyvät erikoisliikkeet. Huoltoasemien myymälät ovat kooltaan ja tavaramäärältään pienempiä kuin päivittäistavarakaupat ja niissä myydään enemmän kuivatuotteita. Tavallisissa päivittäistavarakaupoissa tuoretuotteet muodostavat puolet myynnistä. Lisäksi osa huoltoasemien myymälöiden tuotteista on tarkoitettu yksinomaan autoilijoille.
Huoltoasemien myymälöiden hintataso on yleensä päivittäistavarakauppoja korkeampi. Kuluttajien katsotaan olevan valmiita maksamaan korkeampia hintoja hyötyäkseen muun muassa joustavammista aukioloajoista ja myymälöiden sijainnista. Koska ostoksia tehdään huoltoasemilla muilla perusteilla kuin varsinaisissa päivittäistavarakaupoissa ja erikoisliikkeissä, eivät nämä jakelukanavat ole kuluttajalle keskenään vaihtoehtoisia ostopaikkoja.
Liikenne- ja huoltoasemat tarjoavat päivittäistavaroiden lisäksi jonkin verran erilaisia käyttötavaroita kuten autotarvikkeita, varaosia ja erilaisia vapaa-ajantuotteita. Koska Quick Shop -myymälöissä myytävät käyttötavarat muodostuvat useista erillisistä tuotemarkkinoista, joista kunkin osuus on varsin pieni, ei käyttötavarakauppaa ole tarpeen tässä yhteydessä arvioida erikseen.
Kilpailuvirasto katsoo, että päivittäistavaroiden vähittäiskauppaa täydentävät markkinat on mahdollista jakaa useisiin alamarkkinoihin. Huoltoasemien päivittäistavaramyynnistä Neste Quick Shop -ketjun markkinaosuuden voidaan arvioida vuonna 2001 olleen alle 15 %.
Relevantit maantieteelliset markkinat
Maantieteelliset markkinat ovat yksittäisen kuluttajan kannalta se hankinta-alue, josta kuluttaja voi kohtuullisin etsintäkustannuksin hankkia tarvitsemansa tuotteet. Paikallisiin markkinoihin rajoittuva tarkastelu ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa varsinaisen eikä sitä täydentävän päivittäistavaroita myyvän kaupan kilpailuolosuhteista, sillä varsinkin suurimmat huoltoasema- ja kioskiketjut ovat levittäytyneet lähes ympäri Suomea ja ne toimivat keskitetysti ohjattuina valtakunnallisesti. Ketjun sisällä koordinoidaan muun muassa myymälöiden alueellista sijoittelua, hankintaa, markkinointia, valikoimasuunnittelua ja hinnoittelua, mikä on omiaan yhtenäistämään kunkin ketjun myymälöiden toimintaa.
Edellä esitetyillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että päivittäistavaroita ja erilaisia käyttötarvikkeita myyvien huoltoasemien vähittäiskaupan markkinat ovat Suomen laajuiset.
Kielletyt kilpailunrajoitukset Neste Quick Shop -ketjun hinnoittelussa
Kilpailuvirasto katsoo, että Neste Markkinointi Oy ja Neste Quick Shop -ketjun kauppiaat ovat rikkoneet kilpailunrajoituslain 4 §:n määrähintakieltoa vuosina 1996–2002. Neste Markkinoinnin rooli ketjun toiminnassa ja päätöksenteossa on ollut määräävä, sillä yhtiö omistaa ketjukonseptin ja on päättänyt Quick Shop -konseptisopimuksen sekä yhteistoimintasopimuksen sisällöstä. Lisäksi Neste Markkinointi ohjaa ketjun toimielinten käytännön toimintaa ja hoitaa kauttalaskutuksen. Merkitystä vailla ei ole myöskään se, että yhtiö omistaa kauppiaiden hallinnassa olevat liikepaikat.
Hinnoitteluohjeiden määräävyyttä ja sitovuutta ilmentää se, että hinnoitteluohjeet on esitetty muun muassa ketjun hintakirjassa ja konseptisopimuksen liitteenä olevassa Quick Shop -käsikirjassa. Allekirjoittamalla konseptisopimuksen kauppias sitoutuu kaikkiin sopimuksessa tai sen liitteissä esitettäviin toimintasääntöihin. Kun Quick Shop -käsikirja on siten tosiasiallisesti osa konseptisopimusta, ei sen velvoittava luonne jää epäselväksi. Lisäksi konseptisopimuksessa ja Quick Shop -käsikirjassa esitettyjen velvoitteiden noudattamatta jättäminen on sanktioitu.
Kilpailuvirasto katsoo myös, että Neste Quick Shop -ketjun itsenäiset kauppiaat ovat rikkoneet kilpailunrajoituslain 6 §:ssä säädettyä hintakartellikieltoa vuosina 1996–2002 päättäessään Neste Quick Shop -ketjun konseptiohjausryhmässä niistä vähittäismyyntihinnoista, joita ketjun kauppiaat ovat voineet periä asiakkailtaan. Asianosaisten kauppiaiden kilpailunrajoituslain vastainen toiminta on ollut eri pituista riippuen siitä, milloin ja miten pitkään kukin osallistuja on ketjussa toiminut. Koska kauppiaat yhdessä valitsevat keskuudestaan edustajansa konseptiohjausryhmään, ketjuun kuuluvien kauppiaiden on katsottava yhdessä osallistuneen kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan.
Kilpailuviraston antaman päätöksen rikkominen
Edellä selostetun menettelyn Neste Quick Shop -ketjussa tekee erityisen raskauttavaksi se, että asianosaiset ovat kilpailunrajoituslakia rikkoessaan samalla tietoisesti toimineet Kilpailuviraston 11.8.1999 antaman päätöksen vastaisesti ja siitä piittaamatta.
Kilpailuvirasto on vuonna 1999 antamassaan päätöksessä selvästi todennut, että keskitetylle hinnoittelulle ei ole poikkeusluvan hakijoiden taholta esitetty riittäviä perusteita. Näin ollen Kilpailuvirasto ei myöntänyt poikkeuslupaa avain- ja muiden tuotteiden keskitetylle hinnoittelulle. Vaikka avaintuotteet nimikkeenä ilmeisesti poistettiin Kilpailuviraston antaman päätöksen jälkeen, jatkettiin näiden ja kaikkien muidenkin tuotteiden keskitettyä hinnoittelua.
Samassa päätöksessään virasto myönsi Quick Shop -ketjulle poikkeusluvan lyhytaikaisten tarjouskampanjoiden toteuttamiseksi. Virasto kuitenkin edellytti, että kampanjayhteistyöhön osallistuva elinkeinonharjoittaja voi alittaa sovitun hinnan. Tätäkään määräystä ei ketjussa noudatettu.
Asianosaisten rikkomukset on toteutettu seuraavasti:
– Quick Shop -ketjun kauppiaat saivat vuosina 1996–2002 poiketa perusvalikoimaan kuuluvien tuotteiden vähittäismyyntihinnoista enintään +/- 5 prosenttia. Menettely on vastoin Kilpailuviraston 11.8.1999 antamaa päätöstä, sillä virasto hylkäsi poikkeuslupahakemuksen tältä osin. Lisäksi keskitetty hinnoittelu oli aloitettu vuosia ennen poikkeuslupahakemuksen jättämistä.
– Quick Shop -ketjun kauppiaat eivät vuosina 1996–1999 saaneet lainkaan poiketa avaintuotteiden vähittäismyyntihinnoista. Neste Markkinointi ja Quick Shop -kauppiaat olivat poikkeuslupahakemuksessaan toimittaneet Kilpailuvirastolle harhaanjohtavaa tietoa esittäessään, että avaintuotteiden myyntihinnat saisi alittaa. Lisäksi avaintuotteiden keskitetty hinnoittelu oli aloitettu kauan ennen poikkeuslupahakemuksen jättämistä.
– Quick Shop -ketjun kauppiaat eivät vuosina 1999–2001 saaneet poiketa kampanjatuotteiden vähittäismyyntihinnoista. Menettely rikkoo Kilpailuviraston päätöstä, sillä virasto asetti poikkeusluvan ehdoksi sen, että kampanjahinnat on voitava alittaa.
– Quick Shop -ketjun kauppiaat saivat vuosina 2001–2002 poiketa fast food -tuotteiden vähittäismyyntihinnoista enintään +/- 1 markkaa, jos tuotteen vähittäishinta on alle 10 markkaa, ja +/- 2 markkaa, jos tuotteen hinta ylittää 10 markkaa. Menettelylle ei missään vaiheessa haettu poikkeuslupaa.
Asianosaisten vastineet
Neste Markkinointi Oy
Kilpailunrajoituslain 4 ja 6 §:ien soveltumattomuus
Neste Markkinointi Oy toteaa viraston esitysluonnoksesta antamassaan vastineessa 31.5.2002 (liite 27), että kilpailunrajoituslain 4 § ei sovellu Neste Markkinoinnin toiminnan arviointiin. Hallituksen esityksen (HE 162/91) mukaan määrähintakiellon tarkoituksena on turvata elinkeinonharjoittajan oikeus hintakilpailuun niin, ettei seuraava tuotanto- tai jakeluporras aseta sille esteitä. Koska Neste Markkinointi ei valmista, tuota tai jakele asiassa kyseessä olevia päivittäistavaroita, se ei ole 4 §:n tarkoittama edellinen tuotanto- tai jakeluporras suhteessa Quick Shop -yrittäjiin, vaan Neste Markkinointi Oy on Quick Shop -yrittäjien kanssa samalla tuotantoportaalla. Neste Markkinointi huolehtii ketjumanagementista ja toimii siten hallinnollisena keskuksena ilman vertikaalista edellisen portaan jakelu- tai tuotantoroolia. Lain 4 §:n jälleenmyyntitunnusmerkit eivät siten toteudu eikä pykälä näin ollen sovellu tapauksen arviointiin.
Neste Markkinointi kuitenkin lisää, että mikäli 4 §:n katsottaisiin soveltuvan Neste Markkinointi Oy:n ja Quick Shop -kauppiaiden toiminnan arviointiin, Neste Markkinointi kiistää menettelyn 4 §:n vastaisuuden.
Edelleen Neste Markkinointi toteaa, että myöskään kilpailunrajoituslain 6 § ei sovellu tapauksen arviointiin. Quick Shop -ketjun yrittäjät eivät Neste Markkinoinnin mukaan ole keskenään horisontaalisia kilpailijoita eivätkä niiden väliset järjestelyt siten voi rajoittaa hintakilpailua siten, että 6 §:n 1 momentti soveltuisi. Kilpailu tapahtuu ketjujen välisenä inter-brand-kilpailuna eikä ketjun sisäisenä intra-brand-kilpailuna. Eri Quick Shop -myymälöiden välillä ei siten ole kilpailua, vaan kullakin myymälällä on markkinaolosuhteista johtuva oma lähialueen asiakaspiirinsä. Neste Markkinoinnin teettämien tutkimusten mukaan noin […] % asiakkaista asioi korkeintaan 2 kilometrin päässä kotoa sijaitsevassa Quick Shopissa. Sama asiakas saattaa sinänsä asioida useassa Quick Shopissa, mutta kussakin asiointitilanteessa asiakas suuntaa lähimpään Quick Shoppiin, joka tilanteesta riippuen voi olla joko kodin läheisyydessä tai matkan varrella sijaitseva Quick Shop.
Ketjun kauppiaat tai asiakkaat eivät myöskään koe ketjun myymälöitä keskenään kilpaileviksi yrityksiksi, vaan yhtenäiseksi ketjuksi. Saman ketjun kaupat mielletään samanlaisiksi tuotteiden, hintatason ja aukioloaikojen suhteen. Neste Markkinoinnin mukaan on teoreettista ajatella, että asiakas näkisi ylimääräistä vaivaa tehdäkseen ketjun sisäisiä hintavertailuja tai hakisi tuotteita kauempaa kuin on välttämätöntä. Asiakas mieltää vaihtoehtoisiksi ja keskenään kilpaileviksi myymälöiksi esim. paikallisen R-kioskin ja Quick Shopin. Pienten päivittäistavarakauppojen aukioloaikojen vapauduttua myös pienet päivittäistavarakaupat kilpailevat samasta myynnistä varsinkin sunnuntaimyynnin osalta.
Perustelut hintaohjaukselle
Neste Markkinoinnin mukaan Quick Shop -ketjussa toteutettu hintaohjeistus on tosiasiassa ollut suositushinnoittelua. Neste Markkinointi ei ole kontrolloinut hintatasoa, kauppiailla ei ole ollut hintatason raportointivelvollisuutta eikä suositushinnoista poikkeaminen ole johtanut mihinkään kauppiaisiin kohdistuviin toimenpiteisiin tai sanktioihin. Kilpailuviraston näkemys siitä, että suositushintojen noudattamatta jättäminen voisi käytännössä aiheuttaa jopa sopimuksen irtisanomisen, ei vastaa todellista tilannetta. Hinnoista poiketaan käytännössä runsaasti ja myös yli +/-5 % -suositusrajojen. Neste Markkinoinnin selvitysten mukaan tuotteiden lukumäärillä mitattuna vuonna 2001 hinnoiteltiin 22 % tuotteista yli tai ali suositusrajan +/- 5 %, ja vuonna 2002 tämä määrä oli 26 %. Vaikka poikkeamia on ollut merkittävästi, Neste Markkinointi ei ole pyrkinyt estämään suositushinnoista poikkeavaa hinnoittelua.
Franchise-ketjun toimivuus edellyttää sitä, että ketjun hintataso pysyy kohtuullisena. Tätä on pyritty varmistamaan mm. enimmäishintaa koskevilla ohjeilla. Hintakuri on ohjeista riippumatta elinehto koko franchising-ketjulle. Ohjeistus on käytännössä ollut tärkeää sen vuoksi, ettei yksittäisiä ylilyöntejä tapahtuisi. Neste Quick Shop -ketjun markkinaosuus on pieni, joten hintakurin merkitys kasvaa.
Neste Quick Shopin hintamielikuvatavoite on ns. turvallinen hinta. Suositushintojen avulla hintataso on pyritty asemoimaan tuotekohtaisesti kioskin ja lähikaupan väliin. Quick Shop -ketju on tuonut markkinoille hintakilpailua ja parantanut kuluttajien mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia päivittäistavaroita myös kauppojen aukioloaikojen jälkeen.
Maksimihinnat
Neste Markkinointi viittaa maksimihintakiellon perusteluihin lain esitöissä. Perusteluissa ylimpien sallittujen hintojen asettamisen on katsottu käytännössä johtavan tavallisesti siihen, että näistä hinnoista tulee yleisesti perittyjä hintoja. Hyödykkeet hinnoitellaan ylärajan tuntumaan. Seurauksena on hintakilpailun väheneminen ja todennäköinen hintatason nousu. Samaan johtaa alimpien hintojen määrääminen, joka estää jakeluporrasta alentamasta hintojaan. Nämä perusteet eivät Neste Markkinointi Oy:n mukaan Quick Shop -ketjun osalta toimi. Maksimihinnan suosittelemisella, josta Quick Shop -ketjussa siis on kyse, on Suomen markkinoille saatu ketju, jonka hintataso jää alle kilpailevien huoltoasemaketjujen ja kioskien. Maksimihintasuosituksilla on siis tuotu lisää hintakilpailua markkinoille.
EU:n kilpailulainsäädäntö sallii maksimihinnan asettamisen seuraavalle myyntiportaalle. Muutos tapahtui 1.1.2000 vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen tullessa voimaan. Asetuksen 4 artiklan 1 a -kohdan mukaan määrähintakielto ei estä toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi.
Neste Markkinointi katsoo, että tapauksen arviointiin soveltuu paitsi Suomen, myös EU:n kilpailuoikeus. Markkinoilla toimii kansainvälisiä ketjuja ja markkinoilla tapahtuvat muutokset saattavat vaikuttaa mm. ulkomaisten tavarantoimittajien asemaan siten, että kauppakriteeri täyttyy. Suomen kilpailunrajoituslain 4 § on suhtautumisessa maksimihinnan asettamiseen ristiriitainen EU-säännösten kanssa. Yleisenä ratkaisuperiaatteena tällaisissa tilanteissa on ns. ensisijaisuusperiaate, jonka mukaan ristiriitatilanteissa yhteisön oikeudelle tulee antaa etusija kansalliseen normistoon nähden. Neste Markkinoinnin näkemyksen mukaan suomalainen tuomioistuin ei saa soveltaa maksimihintakieltoa, koska tämä on ristiriidassa vastaavan EU:n kilpailuoikeudellisen säännön kanssa. Ryhmäpoikkeuksen tuoman edun poistuminen jäsenvaltion alueella edellyttäisi kansalliselta viranomaiselta nimenomaista päätöstä asiassa. Tällaista päätöstä ei ole tehty, joten Suomen kilpailulainsäädännön sisältämän maksimihinnan soveltamisen on katsottava olevan yhteisön oikeuden ensisijaisuusperiaatteen vastainen.
Kauppiaiden asema ketjussa
Vastineen mukaan verrattaessa Neste Markkinointi Oy:n roolia kauppiaiden rooliin Neste Markkinoinnin rooli ketjussa on erittäin merkittävä. Koko ketjun kehittäminen ja suunnittelu sekä ohjeistus tapahtuu Neste Markkinoinnin kautta. Lisäksi myymälät sijaitsevat Neste Markkinointi Oy:n omistamissa kiinteistöissä.
Käytännön ketjuohjaus tapahtuu Neste Markkinoinnin ja kauppiasta koostuvan ohjausryhmän kautta, mutta tosiasiallista määräysvaltaa ketjussa käyttää Neste Markkinointi Oy, joka valmistelee ohjausryhmässä käsiteltävät asiat. Ohjausryhmän tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa tehtäviin ratkaisuihin liittyy lähinnä kyseisten ratkaisujen hienosäätöön. Kauppiaat eivät kuitenkaan voi ketjun sisällä tehdä mitään sellaisia päätöksiä, jotka poikkeaisivat Neste Markkinoinnin antamista ohjeista. Kyse on ohjeistuksesta, jota kauppiaat eivät voi omilla toimillaan ohittaa tai muuttaa.
Itsenäinen taloudellinen yksikkö
Vastineen mukaan koko ketju Neste Markkinointi mukaan lukien lähenee itsenäistä taloudellista yksikköä, koska toiminnan ohjaus tapahtuu lisenssinantajana toimivan Neste Markkinointi Oy:n kautta. Kun yritysten katsotaan kuuluvan samaan taloudelliseen yksikköön, kilpailusäännökset eivät sovellu kyseisten yritysten välisiin järjestelyihin.
Kahdeksan Quick Shop -myymälää on Nesteco-yhtiöiden kautta ollut Neste Markkinoinnin määräysvallassa. On selvää, ettei kilpailuoikeudellisia sääntöjä sovelleta näihin yhtiöihin, koska Nesteco-yhtiöt selkeästi kuuluvat Neste Markkinoinnin kanssa samaan taloudelliseen yksikköön. Kun kyse on yhtenäisestä franchising-ketjusta, on käytännössä mahdotonta antaa erilaisia ohjeita ketjun jäsenille riippuen siitä, kuinka vahva yhteys kullakin yhtiöllä on Neste Markkinointiin. Näin ollen koko ketju siis lähenee itsenäistä taloudellista yksikköä.
Kilpailuviraston avoin politiikka ja konsultointivelvoite
Neste Markkinointi viittaa kilpailuneuvoston ns. Valio III -päätökseen (dnro 6/359/96, 24.7.1997), jonka mukaan Kilpailuviraston tulee tarpeen vaatiessa keskustella elinkeinonharjoittajien kanssa kilpailunrajoituksiin liittyvistä kysymyksistä muulloinkin kuin vain vahingollisia kilpailunrajoituksia koskevissa tapauksissa. Kilpailuvirastolla on konsultointivelvoite ja viraston on reagoitava sille esitettyihin tietoihin viimeistään noin kahden kuukauden sisällä, mikäli Kilpailuvirasto havaitsee mahdollisia kilpailuoikeudellisia ongelmia. Myös poikkeuslupa- tai puuttumattomuustodistuksen hakemisen johdosta saatava sakkoimmuniteetti voidaan poistaa kahden kuukauden kuluessa.
Vastineen mukaan Neste Markkinoinnin käsitys oli, että vuoden 1999 poikkeuslupapäätös sisälsi Kilpailuviraston kuittauksen ja kannanoton mahdollisiin kilpailunrajoituksiin, jotka liittyivät ennen päätöstä noudatettuun käytäntöön. Kun maksimihintakielto tämän jälkeen poistui EY:n kilpailulainsäädännöstä, Quick Shop -ketjuun kuuluvien yritysten käsitys oli, että lainsäädännöllinen ympäristö oli muuttunut eivätkä kaikki poikkeuslupapäätöksessä todetut seikat enää soveltuneetkaan uudessa tilanteessa.
Neste Markkinointi moittii Kilpailuvirastoa mm. siitä, ettei virasto ole informoinut Neste Markkinointia aikomuksestaan hylätä poikkeuslupahakemus ja viedä asia markkinaoikeuteen. Neste Markkinointi oli yhteydessä Kilpailuvirastoon ja pyrki saamaan muuttuneissa olosuhteissa hyväksynnän toimintakonseptilleen, jota oli vuoden 1999 päätöksen johdosta muokattu. Mm. avaintuotteet oli poistettu kokonaan. Viraston kanssa käydyistä keskusteluista Neste Markkinointi Oy:n edustajille viestitettiin, ettei kyse ollut vakavista kilpailuoikeudellisista rikkomuksista, vaan päinvastoin, eli menettelylle olisi saatavissa poikkeuslupa. Näin ollen Kilpailuviraston esitysluonnos markkinaoikeudelle tuli yllätyksenä eikä vastannut niitä tietoja, joita Kilpailuviraston edustajat olivat keskusteluissa antaneet.
Neste Markkinointi katsoo, että sillä olisi ollut oikeus olla vaikuttamatta asian selvittämiseen. Tässä tapauksessa Neste Markkinointi on toimittanut virastolle pyydettyjä asiakirjoja, koska virasto oli antanut ymmärtää, että poikkeuslupahakemus voitaisiin hyväksyä. Lisäksi Neste Markkinointi viittaa eräisiin Kilpailuviraston viimeaikaisiin poikkeuslupapäätöksiin ja ihmettelee, mistä johtuu merkittävästi erilainen suhtautumistapa Quick Shop -ketjuun.
Neste Kauppiaat ry:n Quick Shop -kauppiaat
Vastineessaan (liite 28) kauppiaat esittävät Neste Markkinointi Oy:n kanssa yhtenevät argumentit Quick Shop -kauppiaiden keskinäisestä suhteesta eli kilpailunrajoituslain 6 §:n soveltumattomuudesta tapauksen arviointiin sekä Neste Markkinoinnin määräävästä roolista ketjun päätöksentekijänä. Näin ollen kauppiaiden vastinetta ei ole tarpeen selostaa yksityiskohtaisemmin.
Neste Markkinoinnin vastineen arviointi
Kilpailunrajoituslain 4 §:n soveltuvuus
Kuten virasto on aiemmin kohdassa ”Kielletyt kilpailunrajoitukset Neste Quick Shop -ketjun hinnoittelussa” todennut, luvakkeen antajana toimivan Neste Markkinointi Oy:n suhde ketjun kauppiaisiin on määräävä. Neste Markkinointi omistaa ketjukonseptin ja on päättänyt kauppiaiden kanssa solmittavasta Quick Shop -konseptisopimuksesta, yhteistoimintasopimuksesta sekä kauppiaille toimitettavasta ketjun käsikirjasta. Neste Markkinointi ohjaa ketjun toimielinten käytännön toimintaa ja omistaa kauppiaiden hallinnassa olevat liikepaikat.
Neste Markkinoinnin ja Quick Shop -kauppiaiden suhdetta on viraston näkemyksen mukaan pidettävä 4 §:n tarkoittamana vertikaalisena suhteena myös kauttalaskutuksen vuoksi. Yhtiön mukaan Quick Shop -kauppiaiden ketjuvalikoimatuotteiden tilaukset kulkevat Neste Markkinoinnin kautta. Tavarantoimittajat toimittavat tavarat suoraan myymälöihin, mutta laskutus tapahtuu Neste Markkinoinnin kautta, joskin suoralaskutus on mahdollista. Kauttalaskutuksessa väliportaana toimiva laskuttaja sitoutuu maksamaan tavarantoimittajan saatavan, vaikka tavaran vastaanottaja ei velasta suoriutuisi. Tässä tapauksessa Neste Markkinointi vastaa kauppiaiden luottoriskistä tavarantoimittajille. Kauttalaskutuksessa väliportaana toimivalla elinkeinonharjoittajalla on yleensä itsenäinen liikesuhde sekä tavaran lähettäjään että vastaanottajaan. Näin ollen Neste Markkinointi tulee kauttalaskutuksessa velkojan ominaisuudessa tavaroiden omistajaksi.
Kilpailuvirasto huomauttaa, että kilpailunrajoituslain 4 §:n soveltaminen ei välttämättä edellytä konkreettista jälleenmyyntisuhdetta, vaan esim. tässä tapauksessa riittää, että Neste Markkinointi Oy:llä on valikoima- ja hinnoitteluohjeiden antajana selvästi asemansa puolesta sellaista vertikaalista määräysvaltaa suhteessa ketjun kauppiaisiin, että sen antamilla määräyksillä on merkittävä vaikutus Quick Shop -kauppiaiden toimintaan.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n soveltuvuus
Kilpailuvirasto katsoo, että Neste Quick Shop -ketjun kauppiaat ovat selkeästi samalla jakeluportaalla toimivia ja keskenään kilpailevia kauppiaita. Vaikka kullakin Quick Shopilla olisi oma lähialueen asiakaspiirinsä, tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ketjun kauppiaat lainkaan kilpailisi keskenään. Neste Markkinointi on itse vastineessaan todennut, että sama asiakas saattaa sinänsä asioida useammassa Quick Shopissa, mutta kussakin asiointitilanteessa asiakas valitsee lähimmän Quick Shopin, joka saattaa tilanteesta riippuen olla joko kodin läheisyydessä oleva tai matkan varrella sijaitseva myymälä. Huomioon onkin otettava se, että Quick Shop -myymälöiden asiakaskunta muodostuu etupäässä autoilevista kuluttajista, joista kukin voi valita minkä tahansa matkansa varrella olevan Quick Shopin eikä pelkästään esimerkiksi lähimpänä kotia sijaitsevaa myymälää. Näin ollen kuluttaja tekee valintoja tarpeidensa mukaisesti paitsi eri ketjujen välillä, myös saman ketjun eri myymälöiden välillä. On myös muistettava, että 6 §:n soveltumiseksi riittää se, että kauppiaat ovat potentiaalisia kilpailijoita. Näillä perusteilla Quick Shop -kauppiaiden yhteistyöhön tulee soveltaa kilpailunrajoituslain 6 §:ää.
Itsenäinen taloudellinen yksikkö
Kilpailunrajoituslain soveltaminen edellyttää, että taloudellisia päätöksiä tekevän tai toteuttavan oikeushenkilön täytyy omata siinä määrin itsenäistä päätäntävaltaa, että sitä voidaan pitää itse vastuullisena tekemisistään tai soveltamistaan kilpailunrajoituksista. Näin ollen keskitetyn päätäntävallan alaisuudessa, kuten konsernisuhteessa, toimivien elinkeinonharjoittajien välisten sopimusjärjestelyjen katsotaan tavallisimmin olevan yhden taloudellisen toimintayksikön sisäistä työnjakoa.
[…] Quick Shop -ketjuun kuuluvien itsenäisten yrittäjien ei voida katsoa muodostavan edellä tarkoitettua yhtä taloudellista toimintayksikköä Neste Markkinoinnin kanssa.
Maksimihinnat
Neste Markkinoinnin näkemys on, että Quick Shop -ketjuun sovelletaan EY:n ryhmäpoikkeusasetusta vertikaalisista kilpailunrajoituksista (2790/99).
Kilpailuvirasto toteaa, että EY:n komission vertikaalisia kilpailunrajoituksia koskeva ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan siinä säädetyin edellytyksin tilanteissa, joissa kilpailunrajoituksella on merkittävä vaikutus jäsenmaiden väliseen kauppaan. Muussa tapauksessa kilpailunrajoitukseen sovelletaan kansallisia sääntöjä.
Kilpailuvirasto katsoo, että Quick Shop -ketjun toiminnalla ei voi olla asetuksen soveltamisen edellyttämää merkittävää vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska Neste Quick Shop -myymäläketju toimii ainoastaan Suomen markkinoilla. Kauppakriteeri ei myöskään voi täyttyä ketjun ulkomailta mahdollisesti tekemien päivittäistavaraostojen vuoksi ottaen huomioon mm. ketjun markkinaosuus ja ketjun hankintakanavat.
Lisäksi virasto huomauttaa, että vaikka kauppakriteeri täyttyisikin, em. vertikaalisia kilpailunrajoituksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus tuli voimaan vasta 1.6.2000, ja pääosa rikkomuksista on tapahtunut jo ennen asetuksen voimaantuloa.
Kilpailuviraston avoin politiikka ja konsultointivelvoite
Kuten Kilpailuvirasto on kohdassa ”Asian vireilletulo” todennut, Quick Shop -ketjun hinnoittelun selvittäminen lähti varsinaisesti liikkeelle Kilpailuviraston aloitteesta. Kilpailuviraston tietoon tuli lokakuussa 2000, että Neste Quick Shop -ketjussa mahdollisesti annetaan muitakin kuin vain tarjouskampanjatuotteita koskevia hinnoitteluohjeita. Virasto huomautti Neste Markkinoinnille, että jos ketjussa toteutetaan esimerkiksi sellaista horisontaalista järjestelyä, jossa ketjun kauppiaista muodostettu toimielin sopii jatkuvasti yhdessä tuotteiden hinnoista, on menettely kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä ja siten sallittua ainoastaan kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaisella poikkeusluvalla. Lisäksi virasto totesi, että luonteeltaan jatkuva horisontaalinen hintayhteistyö ei sisälly viraston aiemmin myöntämään kampanjapoikkeuslupaan. Neste Markkinointi lupasi selvittää asiaa ja tarvittaessa toimittaa poikkeuslupahakemuksen Kilpailuvirastoon mahdollisimman pian. Koska poikkeuslupahakemusta tai muuta selvitystä ei kevääseen 2001 mennessä saatu, Neste Markkinointiin otettiin puhelimitse yhteyttä 17.5.2001 ja muistutettiin lokakuussa 2000 käydystä keskustelusta.
Neste Markkinointi on moittinut Kilpailuvirastoa siitä, ettei virasto ollut informoinut Neste Markkinointia aikomuksestaan hylätä poikkeuslupahakemus ja viedä asia markkinaoikeuteen. Kilpailuvirasto huomauttaa, että se ei ole missään vaiheessa esittänyt, etteikö poikkeuslupaa mahdollisesti voitaisi myöntää siltä osin, kuin poikkeusluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Neste Markkinointi toimitti poikkeuslupahakemuksensa Kilpailuvirastoon 18.7.2001. Koska poikkeuslupahakemuksessa kuvattu hinnoittelumalli oli pääpiirteissään sama kuin viraston vuonna 1999 kieltämä, oli hakemuksen käsittelyn kannalta tarpeen perusteellisesti mm. yrityskäynnein selvittää, millaisesta ja miten pitkäaikaisesta hinnoittelujärjestelmästä todellisuudessa oli kysymys.
Selvitysten ja neuvottelujen tuloksena Neste Markkinointi tarkensi asteittain poikkeuslupa/puuttumattomuustodistushakemustaan siten, että lupaa haettiin lopulta 4 §:ssä tarkoitetulle enimmäishinnoittelulle Quick Shop -ketjussa. Kilpailuvirasto myönsi menettelylle ehdollisen poikkeusluvan 16.4.2003 (liite 29).
Seuraamusmaksu
Kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4–7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Kilpailunrajoituslain 16 §:n mukaan markkinaoikeus voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän lopettamaan 4–7 §:n vastaisen menettelyn.
Kilpailuvirasto katsoo, että Neste Markkinointi Oy ja Neste Quick Shop -ketjun kauppiaat ovat tietoisesti rikkoneet kilpailunrajoituslakia määrätessään Quick Shop -ketjun kauppiaita sitovat vähittäishinnat ja hinnoitteluperusteet. Määrähinnoittelu on toteutettu sisällyttämällä hinnoitteluohjeet valikoimajaksoittain julkaistavaan hintakirjaan ja sen saatekirjeisiin sekä jopa myymäläkäsikirjaan osaksi konseptisopimusta. Menettelyä on jatkettu samanlaisena valikoimajaksosta ja vuodesta toiseen, jonka takia sen voidaan katsoa muodostuneen ketjun tietoiseksi linjaksi ja tavanomaiseksi toimintaperiaatteeksi. Kilpailuvirasto pitää tätä merkkinä niin vakavasta ja tahallisesta kilpailunrikkomisesta, ettei ohjeiden valvontaa tai sitovuutta ole tarpeen enempää erikseen näyttää toteen.
Menettelyn kilpailuoikeudellista vakavuutta lisää se, että kielletty toiminta on ollut pitkäaikaista ja menettelyn on aikaansaanut yritys, jonka olisi pitänyt olla tietoinen kilpailunrajoituslain sisällöstä ja markkinoilla hyväksyttävästä käyttäytymisestä. Erityisen raskauttavana on lisäksi pidettävä sitä, että asianosaiset ovat jatkaneet kiellettyä menettelyään Kilpailuviraston 11.8.1999 antamasta päätöksestä piittaamatta.
Kilpailunrajoituslain (1998/303) 19 b §:n mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä sellaisesta kilpailunrajoituksesta, jolle on haettu poikkeuslupaa tai puuttumattomuustodistusta, hakemuksen jättämisen ja kilpailuviranomaisen lainvoimaisen päätöksen väliseltä ajalta edellyttäen, että rajoitukseen on ryhdytty hakemuksen jättämisen jälkeen. Mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan estä seuraamusmaksun määräämistä, jos Kilpailuvirasto on kahden kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta ilmoittanut hakijalle, että viraston alustavan tutkimuksen perusteella sopimus, päätös tai menettelytapa kuuluu 4–6 §:ssä säädettyjen kieltojen piiriin eikä sille voida myöntää poikkeuslupaa.
Ylimpien ja alimpien vähittäismyyntihintojen määrääminen on Quick Shop -ketjussa aloitettu useita vuosia ennen ensimmäisen hakemuksen jättämistä. Tämän jälkeen menettelyä on edelleen jatkettu viraston kieltävästä päätöksestä välittämättä.
Kilpailuvirasto huomauttaa lisäksi, että Neste Markkinoinnilla ei mitä ilmeisemmin ollut myöhemminkään lainkaan tarkoitus hankkia menettelylleen poikkeuslupaa, sillä viimeisin hakemus (Dnro 709/67/01) toimitettiin vasta useita kuukausia sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto oli kiinnittänyt asiaan huomiota.
Seuraamusmaksun määräämistä arvioitaessa on otettava huomioon se, että kilpailunrajoituksen taloudelliset vaikutukset markkinoilla eivät ole voineet olla merkittäviä. Neste Quick Shop -myymäläketju toimii päivittäistavarakauppaa täydentävillä markkinoilla, ja huoltamoiden päivittäistavaramyynnistä ketjun markkinaosuuden voidaan arvioida vuonna 2001 olleen alle 15 %.
Tämän lisäksi ketjun kauppiaiden osalta lieventävänä seikkana voidaan pitää sitä, että hintayhteistoiminta on johdettavissa franchising-sopimuksesta, jonka laatijana on ollut Neste Markkinointi Oy. Koska kauppiaiden rooli ketjun hinnoittelua koskevassa päätöksenteossa on ollut ilmeisen vähäinen, virasto ei vaadi seuraamusmaksua Quick Shop -ketjun kauppiaille.
Sen sijaan virasto katsoo, että menettelyn vähäisistä taloudellisista vaikutuksista huolimatta Neste Markkinointi Oy:n toimintaa on asiassa pidettävä vakavana kilpailunrajoituslain rikkomisena, josta sille on määrättävä seuraamusmaksu. Yhtiö on toiminnallaan osoittanut kilpailunrajoituslain kieltoja ja Kilpailuviraston poikkeuslupapäätöstä kohtaan sellaista välinpitämättömyyttä, ettei virasto voi jättää sanktioseuraamusta esittämättä.
Neste Markkinointi Oy ja Neste Quick Shop -ketjun kauppiaat ovat rikkoneet kilpailunrajoituslakia seuraavina ajanjaksoina:
– kaikkien tuotteiden ns. +/- 5 %:n määrähinnoittelu vuosina 1996–2002
– kampanjatuotteiden määrähinnoittelu vuosina 1999–2001
– avaintuotteiden määrähinnoittelu vuosina 1996–1999
– fast food -tuotteiden määrähinnoittelu vuosina 2001–2002
Seuraamusmaksun määrää esittäessään Kilpailuvirasto on ottanut huomioon Neste Markkinoinnin jättämän poikkeuslupahakemuksen ja viraston asiassa antaman päätöksen. Seuraamusmaksua ei siten esitetä määrättäväksi Neste Markkinointi Oy:lle siltä osin, kuin kyse on ollut sellaisesta 13.7.2001 jälkeen tapahtuneesta enimmäishinnoittelusta, jossa kauppiailla on ollut mahdollisuus alittaa Neste Markkinoinnin määräämät hinnat. Huomattava kuitenkin on, että edellä luetelluista rikkomuksista tällaista enimmäishinnoittelua on ollut ainoastaan pieni osa.
Esitys markkinaoikeudelle
Kilpailuvirasto esittää, että markkinaoikeus
1. toteaisi, että Neste Markkinointi Oy on syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kiellettyyn määrähinnoitteluun asettaessaan Neste Quick Shop -ketjun kauppiaiden perusvalikoimaan kuuluvien tuotteiden vähittäismyyntihinnoille ala- ja ylärajat vuosina 1996–2002; kieltäessään kauppiaita alittamasta asetettuja kampanjahintoja vuosina 1999–2001; määrätessään avaintuotteille kiinteät vähittäismyyntihinnat vuosina 1996–1999; sekä asettaessaan markkamääräiset ala- ja ylärajat fast food -tuotteiden vähittäismyyntihinnoille vuosina 2001–2002;
2. toteaisi, että Neste Quick Shop -ketjun kauppiaat ovat syyllistyneet kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyyn hintayhteistyöhön ollessaan mukana sopimassa edellä mainituista ketjun kauppiaita velvoittavista ja sitovista vähittäismyyntihinnoista vuosina 1996–2002;
3. määräisi Neste Markkinointi Oy:lle määrähintakiellon rikkomisesta kilpailunrajoituksista annetun lain 8 §:n perusteella seuraamusmaksun. Seuraamusmaksun suuruudeksi Kilpailuvirasto esittää 200 000 euroa.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/92) 4 §, 6 §:n 1 kohta ja 8 §.
[1] Hakasulkeilla merkityt kohdat ovat liikesalaisuuksia.
[2] […]