Osapuolet
Kjaerulff 1 Oy, Turku
Ratkaisu
Kilpailuvirasto määrää Kjaerulff 1 Oy:n lopettamaan välittömästi kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisen menettelyn, jolla Kjaerulff 1 Oy asettaa maahantuojan mainosrahan saamisen ehdoksi suositushintojen käyttämisen Topfield-digisovittimien mainonnassa.
Asian vireilletulo ja selvittäminen
Kilpailuvirasto sai loppuvuodesta 2006 ja kevään 2007 aikana useita Topfield
-digisovittimien hinnoittelua koskevia valituksia ja yhteydenottoja.[1] Niissä virastoa pyydettiin tutkimaan, määrääkö Topfield-merkkisten digisovittimien maahantuoja Kjaerulff 1 Oy (jäljempänä Kjaerulff) jälleenmyyjiensä hinnat loppuasiakkaille Topfield-digisovittimien myynnissä. Valituksissa tuotiin esille, että Topfield-digisovittimien hinta on pysynyt pitkään samana eikä hintavaihtelua eri liikkeiden välillä esiinny.
Topfield-digisovittimien hinnoitteluun oli kiinnitetty huomiota myös Etelä-Suomen lääninhallituksen marraskuussa 2006 julkaisemassa hintavertailussa. Selvityksen mukaan tallennuskapasiteettia ja kaksi viritintä sisältävät digisovittimet olivat lokakuussa 2006 suunnilleen samanhintaisia kuin keväälläkin. Lääninhallituksen mukaan varsinkin Topfield-merkkiset, 160–200 Gt:n kovalevyllä varustetut sovittimet olivat käytännössä samanhintaisia lokakuussa 2006 kuin huhtikuussakin. Lääninhallituksen mukaan niitä myös markkinoidaan liikkeestä riippumatta samoilla hinnoilla.[2]
Kilpailuvirasto päätti saamiensa valitusten ja lääninhallituksen hintavertailun perusteella aloittaa Topfield-digisovittimien epäiltyä määrähinnoittelua koskevat selvitykset keväällä 2007 yhdessä lääninhallitusten kanssa. Asian selvittämiseksi tehtiin kaikkiaan yli 40 käyntiä digisovittimia myyviin liikkeisiin ympäri Suomea. Tämän lisäksi asiaa selvitettiin kahdella selvityskäynnillä Kjaerulffissa.
Kilpailuvirasto varasi 21.6.2007 Kjaerulffille mahdollisuuden kirjallisen vastineen antamiseen viraston päätösluonnoksesta. Kjaerulff ilmoitti virastolle 31.7.2007, ettei yhtiö tule antamaan asiassa vastinetta.
Asiaselostus
Kjaerulff 1 Oy:n antamat selvitykset
Kjaerulff on tanskalaisen antenni-, satelliitti- ja multimediatuotteiden toimittajan ja maahantuojan Kjaerulff 1 A/S:n suomalainen tytäryhtiö. Kjaerulff tuo maahan Digiality, Maximum ja Topfield-merkkisiä digisovittimia sekä Loewen viihde-elektroniikkaa. Tällä hetkellä suurin osa yhtiön liikevaihdosta muodostuu digisovittimien myynnistä. Kjaerulff on toiminut vuodesta 2003 lähtien ja yhtiön liikevaihto oli syyskuussa 2006 päättyneellä tilikaudella 19,9 milj. euroa.[3] Topfield on Kjaerulffin mukaan tällä hetkellä Suomen kysytyin digisovitin.
Kjaerulffin antamien selvitysten mukaan Topfield-digisovittimien jälleenmyyjinä toimivat lähes kaikki kodinkoneita myyvät ketjut, tavaratalot, supermarketit ja alan erikoisliikkeet. Jälleenmyyjiä on tällä hetkellä 400–500, joista internetissä toimii 20–30.
Kjaerulff solmii kirjalliset toimitussopimukset ainoastaan isoimpien jälleenmyyjiensä kanssa; muiden kanssa sopimukset ovat suullisia. Lapissa ja Itä-Suomessa yhtiöllä on omat alueelliset myyntiedustajansa. Länsi- ja Etelä-Suomen osalta myynti hoidetaan pääkonttorin kautta.
Kjaerulffin antaman selvityksen mukaan se antaa jälleenmyyjille Topfield-tuotteiden suositushinnat. Usein tuotteista ei anneta jälleenmyyjälle varsinaista erillistä hinnastoa, vaan suositushinnat ilmoitetaan tilauksen yhteydessä suullisesti tai sähköpostitse. Internetissä toimiville kaupoille lasketaan tarpeen mukaan omat, hieman alemmat suositushinnat. Tällä halutaan Kjaerulffin mukaan ottaa huomioon internetkaupan erilainen luonne.
Kjaerulff osallistuu Topfield-tuotteiden mainontaan maksamalla jälleenmyyjille ns. mainosrahaa. Mainosrahaa voidaan maksaa joko ketjulle tai yksittäiselle kauppiaalle, ja sen suuruudesta ja maksutavasta sovitaan tapauskohtaisesti.
Jälleenmyyjillä on Kjaerulffin mukaan mahdollisuus poiketa suositushinnoista. Vaikka maahantuoja suositteleekin ohjehintojen noudattamista, Kjaerulffin mukaan sillä ei ole mahdollisuutta puuttua jälleenmyyjiensä hinnoitteluun eikä selvittää niiden noudattamaa hintatasoa jo pelkästään jälleenmyyjien suuren lukumäärän vuoksi.
Kjaerulffin Länsi-Suomen lääninhallitukselle 19.4.2007 antaman selvityksen mukaan maahantuojan taholta on tosin joskus voitu ottaa yhteys kauppiaaseen, joka on myynyt Topfieldiä erikoisen alhaiseen hintaan esimerkiksi rahavaikeuksien takia. Tällöin on keskusteltu kauppiaan hinnoittelusta. Kjaerulffin mukaan tällaisia tapauksia on voinut olla muutama koko yrityksen toiminnan aikana.
Kjaerulffin 19.4.2007 antamien tietojen mukaan Kjaerulff edellyttää normaalisti jälleenmyyjältä suositushintojen käyttämistä mainostamisessa silloin, kun jälleenmyyjä saa maahantuojan mainosrahaa. Kjaerulffin käsityksen mukaan tällainen menettely olisi sallittua.
Myöhemmin 31.5.2007 Kjaerulff on todennut Kilpailuvirastolle, että ainoastaan joidenkin yksittäisten kauppiaiden kanssa on sovittu suullisesti siitä, että mainosrahan saaminen edellyttää suositushintojen käyttämistä mainoksessa.
Kjaerulff toimitti 5.6.2007 Kilpailuvirastolle kopioita lehti-ilmoituksista, joissa Topfieldin digisovittimia mainostettiin suositushintoja halvemmilla hinnoilla eri liikkeissä.
Lääninhallitusten tekemät selvitykset
Lääninhallituksen edustajat selvittivät määrähintaepäilyä 41:ssä digisovittimia myyvässä liikkeessä ympäri Suomen. Liikkeiden joukossa oli sekä ns. kivijalkamyymälöitä että internetkauppoja. Topfield-digisovittimia oli myynnissä kaikissa liikkeissä kahta lukuun ottamatta. Lääninhallitusten selvitysten päätulokset olivat seuraavat.
Lääninhallitusten selvitysten mukaan suurin osa liikkeistä oli tuonut selvästi esiin sen, että Topfield-digisovittimien hinnoittelu on vapaata eikä maahantuoja ole asettanut rajoituksia hinnoittelulle. Monet jälleenmyyjät kertoivat saavansa maahantuojalta tuotteiden suositushinnat, mutta niistä on mahdollisuus poiketa.
Kahden jälleenmyyjän mukaan maahantuoja Kjaerulff oli asettanut mainosrahan saamisen ehdoksi sen, että mainonnassa noudatetaan suositushintoja.
Viisi jälleenmyyjää kertoi, että maahantuoja olisi suositellut tai ohjeistanut, että Topfieldin markkinoinnissa tulisi yleensäkin käyttää suositushintoja. Näistä yhdestä liikkeestä löytyi myös sähköposti, jossa maahantuoja ilmoitti, että ”OVH-hinnat = ilmoitteluhinnat Topfieldillä”. Lisäksi erään liikkeen edustaja totesi esiintyneen jonkinlaisia herrasmiessopimuksia siitä, että mitään halpoja hintoja ei käytetä mainoksissa.
Selvitysten mukaan maahantuoja oli huomauttanut yhdelle jälleenmyyjälle tämän liian alhaisesta hinnoittelusta ja siitä, ettei markkinahintaa saisi alentaa. Jälleenmyyjän mukaan myös tavarantoimitusten kanssa tuli tämän jälkeen ongelmia, ja tuotteita pystyi tilaamaan enää ainoastaan piiripäällikön kautta.
Lisäksi lääninhallituksen selvityksissä tuli esiin se, että ketjuliikkeissä suositushintoja saatiin maahantuojan lisäksi ketjuohjausyksiköstä hankintojen ollessa keskitettyjä. Monissa ketjuliikkeissä seurattiin siten lähinnä ketjujohdon antamaa suositushintaa, joka puolestaan saattoi olla sama kuin maahantuojan ohjehinta.
Markkinaolosuhteet ja -rakenne
Digisovittimet voidaan jakaa neljään ryhmään: perusdigisovittimiin, digisovittimiin, joissa on korttipaikka maksullisia tv-kanavia varten, tallentaviin digisovittimiin ja MHP-digisovittimiin. Digi-tv-lähetyksiä voidaan lisäksi katsoa integroitujen tv-vastaanottimien kautta tai erillisen vastaanotinkortin avulla tietokoneen kautta.[4]
Perusdigisovittimet tarjoavat hyvän kuvan ja äänen, mutta eivät maksullisia tv-kanavia. Ohjelmien tallentamista varten tarvitaan erillinen tallennusväline eli joko VHS-nauhuri tai tallentava DVD-soitin. Maksullisten tv-kanavien katselua varten tarvitaan digisovitin, jossa on maksukorttipaikka ja Conax-salauksenpur-ku. Ohjelmien tallentamista varten tarvitaan erillinen tallennusväline.[5]
Tallentavilla, kovalevyllä varustetuilla digisovittimilla voi tallentaa ohjelmia suoraan laitteen omaan muistiin eikä erillistä tallennusvälinettä tarvita. Yhden virittimen tallentavalla digisovittimella voidaan tallentaa ja katsella vain yhtä digitaalista tv-kanavaa samanaikaisesti. Kahden virittimen tallentavalla digisovittimella voidaan katsella ja nauhoittaa eri digikanavia samanaikaisesti. Ns. vuorovaikutteisia palveluja varten tarvitaan puolestaan MHP-digisovitin (Multimedia Home Platform). MHP-standardin mukaisissa digisovittimissa on esimerkiksi ns. supertekstitelevisio.[6]
Suomessa toimii viisi suurta digisovittimien maahantuojaa/valmistajaa (suluissa merkit, joita nämä edustavat): Finnsat Oy (Finnsat, Humax, DigiBox, Schwaiger), Hedengren Kodintekniikka (Kaon), Kjaerulff 1 Oy (Digiality, Maximum, Topfield), Laatuantenni Oy (Handan ja LA Digital) ja Suomen Schneider Oy (Medion, Schneider, Vision). Näiden lisäksi myynnissä on lukuisia muita digisovitinmerkkejä. Laajasta digisovitintarjonnasta kertoo muun muassa se, että Kuluttajaviraston marraskuussa 2006 laatimassa hintavertailussa[7] oli mukana 146 erilaista digisovitinmallia, jotka edustivat kaikkiaan 32 eri merkkiä.
Digisovitinmarkkinat ovat olleet voimakkaassa kasvussa. Helmikuussa 2007 julkaistun Kodintekniikkaindeksin[8] mukaan digisovittimien myynnin arvo vuonna 2006 oli 104,6 milj. euroa. Edellisvuoteen verrattuna myynti oli kasvanut lähes 70 %.
Kipailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain 4 §
Kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan kiellettyjä ovat sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.
Säännöksen kohdassa 1 kielletään sellaisenaan sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan seuraavan jakeluportaan myyntihinnat, esimerkiksi niin, että tavarantoimittaja määrää vähimmäishintatason, jota ostajan on noudatettava.
Kilpailunrajoituslain 4 § vastaa sisällöltään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja Kilpailuvirasto tulkitsee sitä 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.
Jälleenmyyntihinnan määrääminen on yksi vakavimmista kilpailunrajoituksista. Kun kyse on sopimusmääräyksestä tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta, jossa selkeästi määrätään jälleenmyyntihinta, rajoitus on selvä.[9]
Jälleenmyyntihinnasta voidaan kuitenkin määrätä myös epäsuorasti. Tällaisesta epäsuorasta hintojen määräämisestä on kyse esimerkiksi silloin, kun jälleenmyyjälle määrätään jakelukate tai enimmäisalennus, jonka jälleenmyyjä voi myöntää määrätystä hintatasosta. Epäsuorasta hintojen määräämisestä on kyse myös silloin, kun alennusten saaminen tai toimittajan osallistuminen myynninedistämiskustannuksiin edellyttää määrätyn hintatason noudattamista.[10]
Kjaerulff 1 Oy:n menettelyn arviointi kilpailulainsäädännön nojalla
Kilpailuviraston selvitysten mukaan Kjaerulff on soveltanut ainakin osaan jälleenmyyjistään mainosrahakäytäntöä, jossa mainosrahan saaminen edellyttää Kjaerulffin antaman suositushinnan käyttämistä mainonnassa. Mainosrahakäytäntö tuli esiin lääninhallitusten selvityksissä. Kjaerulff on myös itse todennut edellyttävänsä, ainakin joidenkin jälleenmyyjiensä kohdalla, suositushintojen käyttöä mainonnassa silloin, kun jälleenmyyjä saa maahantuojan mainosrahaa.
Kilpailuvirasto katsoo, että Kjaerulffin soveltama mainosrahakäytäntö, jossa maahantuoja asettaa mainosrahan saamisen ehdoksi suositushintojen käyttämisen mainonnassa, on kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaista. Kyse on määrähinnoittelusta, jossa jälleenmyyjää ohjataan kannusteilla noudattamaan suositushintoja.
Jälleenmyyjän mainonnassa käyttämien hintojen määrääminen rajoittaa jälleenmyyjien mahdollisuutta hintakilpailuun. Kuluttaja tekee hintavertailun ilmoitushintojen pohjalta olettaen, että tuotteen saa liikkeestä mainoksessa esitettyyn hintaan. Rajoittamalla jälleenmyyjän mahdollisuutta mainostaa tuotetta haluamallaan hinnalla rajoitetaan samalla jälleenmyyjän mahdollisuuksia kilpailla digisovittimien ostajista.
Mainosrahakäytännön lisäksi virasto on saanut selvityksissään myös joitakin yksittäisiä viitteitä siitä, että maahantuoja Kjaerulff olisi muutoinkin pyrkinyt ohjaamaan jälleenmyyjiään käyttämään Topfieldin markkinoinnissa suositushintaa. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole saanut riittävää näyttöä siitä, että tapauksissa olisi ollut kyse kilpailunrajoituslain 4 §:n tunnusmerkit täyttävästä määrähinnoittelusta.
Hintakilpailun vähäisyydelle ja suositushinnoissa pidättäytymiselle voi markkinoilla olla myös muita syitä kuin määrähinnoittelu. Painetta hintakilpailuun ei välttämättä synny esimerkiksi tilanteessa, jossa tuotteen kysyntä on suurta. Toisaalta ketjuliikkeissä käytetään usein ketjuohjauksen antamia suositushintoja, jotka saattavat olla samat kuin maahantuojan suositushinnat.
Kilpailuvirasto toteaa vielä, että jälleenmyyjillä tulee lähtökohtaisesti olla oikeus myydä ja markkinoida tuotteita itsenäisesti haluamallaan hinnalla ilman, että maahantuoja määrää hinnan tai hintatason, jota näiden tulee noudattaa. Sen vuoksi kaikkia suoria ja epäsuoria keinoja tietyn jälleenmyyntihinnan määräämiseksi on pidettävä kilpailunrajoituslain vastaisina.
Määräys menettelyn lopettamiseksi
Kilpailunrajoituslain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan Kilpailuvirasto voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän lopettamaan 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa kielletyn menettelyn.
Edellisen perusteella Kilpailuvirasto on päättänyt määrätä Kjaerulff 1 Oy:n lopettamaan välittömästi tässä päätöksessä todettu kilpailunrajoituslain 4 §:n vastainen menettely.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992) 4 § ja 13 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolain-käyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 13 §:n nojalla antamaa päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää.
Lisätiedot
Lisätietoja antavat johtaja Kirsi Leivo ja erikoistutkija Anu Mutanen.
[1] Ks. myös dnrot 169/61/07, 99/61/07, 266/61/07, 361/61/07, 364/61/07, 401/61/07, 434/61/07 ja 479/61/07.
[2] Etelä-Suomen Lääninhallituksen tiedote 28.11.2006: ”Perusdigisovittimet hieman halventuneet keväästä – Tallentavien sovittimien hinnat lähes ennallaan”.
[3] Tilikausi 1.10.2005–30.9.2006.
[4] www.digitv.fi.
[5] www.digitv.fi.
[6] www.digitv.fi.
[7] Kuluttajaviraston hintavertailuja 6/2006: Digisovittimet.
[8] Kotek, ETK ja Gfk: Kodintekniikkaindeksi 01–12.2006.
[9] Komission tiedonanto, Suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta vertikaalisiin sopimuksiin, EYVL C 291/1, 13.10.2000, kohta 47.
[10] Komission tiedonanto, Suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta vertikaalisiin sopimuksiin, EYVL C 291/1, 13.10.2000, kohta 47.