Tiivistelmä

Kilpailuvirasto määräsi Suomen Arkkitehtiliiton (SAFA) lopettamaan menettelyn, jolla estettiin liiton jäseniä osallistumasta muihin kuin liiton konsultoimiin tai hyväksymiin kansallisiin arkkitehtuurikilpailuihin. Kieltoa tehostettiin 11.10.2004 annetussa päätöksessä 60 000 euron uhkasakolla.

SAFA on 22.9.2008 ilmoittanut peruuttavansa markkinaoikeudelle tekemänsä valituksen Kilpailuviraston päätöksestä. Tämän vuoksi lausunnon antaminen valituksesta raukeaa. Samalla raukeaa myös markkinaoikeuden 20.12.2004 asiassa määräämä väliaikainen täytäntöönpanokielto.

Dnro 669/61/02, 11.10.2004

1 Asia

Tarjonnan rajoittaminen arkkitehtuurikilpailusääntöjen soveltamisessa

2 Osapuolet

Suomen Arkkitehtiliitto – Finlands Arkitektförbund ry SAFA, Helsinki

Toimenpidepyynnön tekijät:

Lappeenrannan seudun opiskelija-asunto-säätiö sr, Lappeenranta
Suomen Opiskelija-asunnot Oy, Helsinki
Arkkitehtitoimisto Mikko Heikkilä Oy, Lappeenranta
Arkkitehtistudio Vuorinen Oy, Lappeenranta
Maa ja Vesi Oy, Lappeenranta

3 Ratkaisu

Kilpailuvirasto määrää Suomen Arkkitehtiliitto – Finlands Arkitektförbund ry SAFAn (jäljempänä SAFA) 60.000 euron sakon uhalla lopettamaan kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletyn menettelyn, jossa SAFAn soveltamat arkkitehtuurikilpailusäännöt estävät SAFAn jäseniä osallistumasta muihin kuin SAFAn konsultoimiin tai hyväksymiin kansallisiin arkkitehtuurikilpailuihin. SAFAn menettelyssä on kyse tarjonnan rajoittamisesta, joka merkittävästi vääristää kilpailua suunnittelupalvelujen markkinoilla. Kielletty menettely on lopetettava viimeistään 30 päivän kuluttua tämän päätöksen antamisesta. Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 13 §:n nojalla antamaa päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää.

4 Asian vireilletulo

Suomen Opiskelija-asunnot Oy ja Lappeenrannan seudun opiskelija-asunto-säätiö s.r. (jäljempänä LOAS) ovat 31.7.2002 saapuneella toimenpidepyynnöllä pyytäneet Kilpailuvirastoa selvittämään, ovatko SAFAn jäsenistöä velvoittavat kilpailusäännöt kilpailunrajoituslain mukaisia. Myös kolme Lappeenrantalaista arkkitehtitoimistoa, Arkkitehtitoimisto Mikko Heikkilä Oy, Arkkitehtistudio Vuorinen Oy ja Maa ja Vesi Oy, ovat 21.1.2003 saapuneella yhteisellä toimenpidepyynnöllä pyytäneet virastoa selvittämään samaa asiaa.

Toimenpidepyyntöjen tekijät katsovat, että SAFAn kilpailusäännöt ovat kilpailunrajoituslain vastaisia siltä osin kun ne rajoittavat SAFAn jäseninä olevien arkkitehtien osallistumista kaikkeen rakennusten suunnittelutoimintaan Suomessa. Esimerkkeinä kilpailunrajoituksen konkreettisesta toteuttamisesta tuotiin esiin LOASin keväällä 2001 järjestämä rakennussuunnittelukilpailu, johon osallistuneet SAFAn jäsenet menettivät jäsenoikeutensa määräajaksi sekä Miehikkälän kunnan syksyllä 2001 järjestämä kilpailu, johon SAFA kielsi jäseniään osallistumasta lähettämällään tiedonannolla. Rakennuttaja- ja suunnitteluttajaosapuolen kannalta SAFAn kilpailusäännöt aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia ja hankkeen toteuttamisaikataulun venymistä sekä erityisesti vaikeuttavat niiden mahdollisuuksia käyttää SAFAn ulkopuolisissa kilpailuissa koko Suomen rakennussuunnittelijoiden parhaimmistoa.

5 Asiaselostus

5.1 Asian selvittäminen

Kilpailuvirasto on toimittanut SAFAlle asiassa vastinepyynnöt 4.12.2002 ja 31.12.2003. SAFA on toimittanut virastolle vastineet 24.1.2003, 12.9.2003 ja 20.2.2004 sekä lausunnon 19.5.2004. SAFA on antanut suullisia selvityksiä Kilpailuvirastossa 21.1.2003 ja 19.3.2004. Toimenpidepyynnön tekijät ovat toimittaneet virastolle kirjallisia selvityksiä 7.5.2003 ja 12.11.2003. Kilpailuvirasto on toimittanut SAFAlle päätösluonnoksen 27.7.2004 ja täydennyksen päätösluonnokseen 27.9.2004. SAFA on antanut 20.8.2004 ja 5.10.2004 lausuntonsa päätösluonnoksesta.

Kilpailuvirastolle ovat asiassa toimittaneet lausuntoja Hartela Oy 19.9.2003, Suomen Kuntaliitto 30.9.2003 ja 13.5.2004, Ylöjärven kaupunki 27.4.2004, Turun Ylioppilaskyläsäätiö 30.4.2004, Kemin kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt 4.5.2004, Porvoon kaupunki 5.5.2004, Oulun kaupunki, Joensuun kaupunki, Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS ja Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS 6.5.2004, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry/ Rakennuttajatoimistojen liitto RTL ry (yhteinen lausunto), VVO Rakennuttaja Oy ja Sato-yhtiöt 7.5.2004, Tampereen kaupunki 14.5.2004, Espoon kaupunki (puhelimitse) 31.5.2004, Kuusamon kaupunki 1.6.2004 ja Vaasan kaupunki 21.6.2004.

5.2 Suomen Arkkitehtiliitto – Finlands Arkitektförbund ry SAFA

Suomen Arkkitehtiliitto – Finlands Arkitektförbund ry SAFA on vuonna 1892 perustettu ammatillisaatteellinen yhdistys, jonka jäsenenä on yhdistyksen kotisivujen mukaan 2720 korkeakoulututkinnon suorittanutta arkkitehtia ja 668 opiskelijajäsentä.[1] Arviolta 80 % Suomen korkeakoulu-arkkitehdeista on SAFAn jäseniä. Yhdistyksen tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan kannustaa jäseniään toteuttamaan ihmisen ympäristösuhteita eheyttävän ja yhdyskuntarakenteita parantavan rakennustaiteen tavoitteita. Tarkoituksensa toteuttamiseksi SAFA toimii arkkitehtien ammatillisena yhdyssiteenä sekä edistää ja turvaa jäsentensä yleisiä ja yhteisiä ammatillisia toimintaedellytyksiä. Muun toiminnan ohella SAFA konsultoi niin julkisia kuin yksityisiäkin tahoja niiden järjestäessä arkkitehtuurikilpailuja.

5.3 SAFAn arkkitehtuurikilpailusäännöt

SAFAn Suomessa järjestettäviä kansallisia arkkitehtuurikilpailuja varten antamien kilpailusääntöjen 1 §:n mukaan säännöissä tarkoitettu arkkitehtuurikilpailu on menettely, jossa kahdelta tai useammalta suunnittelijalta pyydetään samanaikaisesti ehdotus arkkitehdin toimialaan kuuluvasta suunnittelukohteesta. Arkkitehtuurikilpailu järjestetään yhteistyössä SAFAn kanssa, jonka puolesta kilpailuihin liittyviä asioita käsittelee kilpailuvaliokunta apunaan SAFAn kilpailusihteeri. Kilpailusääntöjen 1 §:n mukaan arkkitehtuurikilpailuissa noudatetaan Suomen Arkkitehtiliiton kilpailusääntöjä, mikä on myös edellytys sille, että liiton jäsen voi ottaa osaa kilpailuun tai toimia sen palkintolautakunnan jäsenenä.

Arkkitehtuurikilpailu voi olla kilpailutehtävän luonteen ja kilpailun järjestäjän tavoitteiden mukaan joko yleinen kilpailu[2] tai kutsukilpailu[3]. Edelleen kilpailut jaetaan luonteensa mukaan suunnittelukilpailuihin ja aatekilpailuihin. Suunnittelukilpailun tarkoituksena on löytää ratkaisu hankkeen jatkosuunnittelun pohjaksi sekä hankkeen suunnittelija. Aatekilpailun tarkoituksena on erilaisten ratkaisumahdollisuuksien kartoittaminen ja periaateratkaisun löytäminen jatkosuunnittelun ja hankkeeseen liittyvän päätöksenteon pohjaksi.

Arkkitehtuurikilpailussa järjestäjä muotoilee kilpailutehtävän, joka esitetään kilpailuohjelmassa. Osallistujat laativat ratkaisunsa asetettuun tehtävään, palkintolautakunta arvioi kilpailun tuloksen ja antaa suosituksensa jatkotoimenpiteiksi. Palkintolautakunnan äänten enemmistö on aina kilpailun järjestäjällä. Päätökset hankkeen toteuttamisesta ja suunnittelijavalinnasta tekee kilpailun järjestäjä. Kilpailun jälkeen kehitetään toteutettavaksi valittua ehdotusta palkintolautakunnan ohjeiden ja tilaajan tarkentuneiden tavoitteiden pohjalta. Yleisessä kilpailussa vain parhaiksi arvioidut ehdotukset palkitaan tai lunastetaan, kutsukilpailussa kaikille kutsutuille maksetaan samansuuruinen palkkio.

5.4 SAFAn esittämät perustelut

SAFA katsoo, että kilpailuehdotusten tekemisessä ei ole kysymys tarjoustoiminnasta, kilpailun järjestäjän ja kilpailijan välillä ei ole liikesuhdetta eivätkä arkkitehtuurikilpailusäännöt rajoita tuotantoa. Mikäli tulkittaisiin, että arkkitehtuurikilpailusäännöt rajoittaisivat tuotantoa, SAFAn mukaan rajoitukset ovat joka tapauksessa välttämättömiä teknisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi ja tällöin kilpailunrajoituslain legaalipoikkeuksen piirissä.

SAFA toteaa, että arkkitehtuurikilpailussa ei ole kysymys tarjoustoiminnasta eikä taloudellisesta kilpailusta siitä huolimatta, että kilpailu saattaa johtaa tarjousten pyytämiseen. Arkkitehtuurikilpailuissa ei ole kyse sellaisesta arkkitehtien tai muiden suunnittelijoiden välisestä kilpailuttamisesta, jolla pyrittäisiin suunnittelupalvelujen hintojen vertailuun tai muiden tilaajan kannalta kustannusrakenteeseen vaikuttavien seikkojen arviointiin. Kilpailuehdotus ei näin ollen ole suunnittelijan elinkeinotoiminnassa annettava tarjous.

SAFA katsoo, että sen arkkitehtuurikilpailusäännöt eivät rajoita tuotantoa. Säännöt edellyttävät, että jäsenet osallistuvat kilpailuihin ainoastaan silloin, kun niissä on kyetty varmistamaan kilpailuehdotusten ammattimainen ja yhdenmukainen arviointi. SAFAn mielestä kilpailusääntöjen muuttaminen siten, että jäsenet saisivat osallistua haluamiinsa kilpailuihin, heikentäisi kansallisen rakennustaiteen päämäärien edistämistä ja siitä seuraisi kilpailujen tason laskeminen, jolloin rakennuttajien kilpailuista saamat edut vähenisivät tai poistuisivat kokonaan.

SAFAn mukaan tärkeä peruste sen soveltamille kilpailusäännöille on jäsenistön suojelu epäterveeltä kilpailulta, joka johtaa oikeusturva- ja laatunäkökohdat sivuuttavaan ilmaisen työn tekemiseen. Jäsenten vapaa oikeus osallistua muihin kuin SAFAn valvomiin kilpailuihin johtaisi siihen, että jäsenistölle tulisi runsaasti tarjouksia sen tyyppisestä suunnittelutoiminnasta, josta ei maksettaisi lainkaan korvausta, mutta joihin jäsenistö joutuisi ottamaan osaa. SAFAn mukaan mikäli asiakas haluaa useita ilmaisia suunnitelmia vertailtavaksi, ainoa hyväksyttävä tapa on oikeudenmukaisesti ja tasokkaasti järjestetty yleinen arkkitehtuurikilpailu. SAFA korostaa sitä, että se ei kiellä jäseniään osallistumasta muihin kuin SAFAn konsultoimiin, menettelytavoiltaan asianmukaisiin kilpailuihin. SAFA toteaa, että Suomessa järjestetään runsaasti suunnittelukilpailuja, joissa SAFA ei millään tavoin ole osallisena ja joihin SAFAn kilpailusäännöt eivät millään tavoin rajoita jäseniään osallistumasta.

Kilpailunrajoituksen välttämättömyyttä SAFA perustelee sillä, että mikäli po. ehto poistettaisiin kilpailusäännöistä, tämä johtaisi väistämättä mm. korkeatasoisen kilpailutoiminnan rapautumiseen sekä epäasiallisen tarjouspyyntötoiminnan ja arkkitehtien oikeusturvan kannalta epäselvien menettelytapojen lisääntymiseen. SAFA toteaa, että sillä on ylimpänä kansallisena arkkitehtuurin aatteellisena järjestönä oikeus itsesäätelyyn arkkitehtuurin alalla noudatettavia menettelytapoja koskien. SAFAlla on asemassaan ja toiminnassaan vastuu arkkitehtuurin yleisestä kehittämistyöstä, arkkitehtuuria koskevasta säännöstöstä ja tämän kehittämisestä sekä arkkitehtuuria koskevan kilpailutoiminnan tason varmistamisesta ja ylläpitämisestä. SAFA katsoo, että sillä on yleisen edun nimissä erityinen intressi huolehtia arkkitehtuurikilpailutoiminnan laadusta ja toteuttamistavoista.

SAFA katsoo, että arkkitehtien elinkeinotoiminnan kannalta kilpailunrajoitus on vähämerkityksellinen, koska käytännössä kilpailusääntöjen vaikutus voi koskea vain 14,5 %:a jäsenkunnasta ja tällöinkin vain pienehköjen rakennusten suunnittelutoimeksiantoja. Rajoituksen vähämerkityksellisyyttä SAFA perustelee myös sillä, että tilaajilla on käytössään runsaasti vaihtoehtoisia suunnittelijoita tarjousten saamiseksi sekä suunnittelutoimeksiantojen hoitamiseksi. SAFAn mukaan asiassa on kysymys lähinnä Kaakkois-Suomen poikkeuksellisesta kilpailutilanteesta johtuvista ongelmista. Koko arkkitehtikunta ja rakennuttajat huomioon ottaen ongelmat ovat täysin marginaalisia.

5.5 Asiasta annetut lausunnot

Useimmat lausunnonantajat olivat sitä mieltä, että SAFAn konsultoimat kilpailut sopivat hyvin merkittäviin ja vaativiin suunnittelukohteisiin. Osa lausunnonantajista suhtautui kriittisesti yleisesti arkkitehtuurikilpailujen lisäämiseen. Osa katsoi, että kutsukilpailujen määrää voitaisiin lisätä, mutta pelkäsi laadun heikkenemistä, jos SAFAn sääntöjä muutetaan. Kuitenkin useimmat lausunnonantajat arvioivat, että ilman SAFAn konsultointia järjestettävän ns. kevennetyn kutsukilpailun käyttöön otto lisäisi kilpailujen määrää myös pienissä kohteissa. Täysimittaisen kilpailun järjestäminen todettiin olevan etenkin pienempien rakennuttajien[4] kannalta usein melko raskas ja kallis prosessi ja kevennetty menettely toimisi paremmin pienemmissä rakennuskohteissa.

Osa lausunnonantajista suhtautui myönteisesti SAFAn konsultoimiin kilpailuihin ja yleensäkin kilpailumenettelyyn suunnittelutarjousten saamiseksi. Useat lausujat olivat sitä mieltä, että SAFAn jäsenten tulisi saada osallistua kilpailuihin oman harkintansa mukaan ja sääntöjen muuttaminen siltä osin lisäisi järjestettävien kilpailujen määrää. Useat pitivät SAFAn asettamia kriteereitä hyväksyttävinä, mutta katsoivat, että SAFAn ei tulisi toimia ainoana konsulttina arkkitehtuurikilpailuissa. Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry ja Rakennuttajatoimistojen liitto RTL ry sekä osa rakennuttajista katsoivat, että SAFAn säännöt rajoittavat kilpailua suunnittelutoiminnassa. Suomen Kuntaliitto hyväksyy SAFAn nykyiset kilpailusäännöt, mutta katsoo, että kunnat eivät useinkaan halua järjestää suunnittelukilpailuja, vaan suosivat tarjouspyyntömenettelyä muun muassa kustannussyistä.

6 Oikeudellinen arviointi

6.1 Arvio menettelyn vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) 1a §:ssä todetaan, että kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä. EY:n tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun riittävällä todennäköisyydellä voidaan ennakoida, että kilpailunrajoituksella voi olla yhteismarkkinoiden kannalta merkityksellinen välitön tai välillinen, todellinen tai potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen. Kaupan käsite on hyvin laaja ja se kattaa tavaroiden kaupan lisäksi myös muun taloudellisen toiminnan. EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa ja kilpailunrajoituslakia voidaan tietyin rajoituksin soveltaa rinnakkain kilpailunrajoitukseen, jolla on kauppavaikutus.

Horisontaaliset kartellit, jotka ulottuvat yhden jäsenvaltion koko alueelle, ovat yleensä omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. EY:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kauppavaikutusta on arvioitu siten, että yritysten välinen päätös tai sopimus, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle, on jo katsottu luonteeltaan sellaiseksi, että se lujittaa kansallisten markkinoiden eristämistä ja haittaa näin perustamissopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta.[5]

Komission kauppavaikutusta koskevassa tiedonannossa[6] on kuitenkin todettu, että horisontaaliset yhteistyösopimukset ja etenkin muut kuin kaiken toiminnan hoitavat yhteisyritykset, joiden vaikutusala ulottuu vain yhteen jäsenvaltioon ja jotka eivät liity suoraan tuonti- tai vientitoimintaan, eivät ole luonteensa perusteella omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Horisontaaliset yhteistyösopimukset voivat olla kuitenkin omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos niillä on markkinoita sulkevia vaikutuksia esimerkiksi siten, että sopimuksilla vaikeutetaan muissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten pääsyä kansallisille markkinoille.

SAFAn arkkitehtuurikilpailusäännöt määrittävät SAFAn jäsenten edellytyksiä osallistua Suomessa järjestettäviin kansallisiin arkkitehtuurikilpailuihin. SAFAn säännöt eivät kuitenkaan estä SAFAn jäseniä osallistumasta arkkitehtuurikilpailuihin muissa jäsenmaissa. SAFAn sääntöjen vaikutusalue rajoittuu siten Suomeen ja koskee vain SAFAn jäseniä. SAFAn jäsenyys ei ole edellytys Suomessa arkkitehtina toimimiselle eikä SAFAn menettely estä ulkomaisten arkkitehtien mahdollisuuksia tarjota suunnittelupalveluja Suomessa. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, että SAFAn arkkitehtuurikilpailusääntöjen soveltaminen ei ole omiaan vaikuttamaan EY:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja käsiteltävässä tapauksessa sovelletaan siten kansallista kilpailunrajoituslakia.

Kilpailuvirasto toteaa, että käsiteltävän tapauksen lopputuloksen kannalta ei ole kuitenkaan merkitystä sillä, syntyykö kauppavaikutus vai ei, koska sovellettavat kansalliset säännöt vastaavat sisällöllisesti EY:n kilpailusääntöjä ja niitä tulkitaan yhdenmukaisesti EY:n kilpailusääntöjen tulkintojen kanssa.

6.2 Kilpailunrajoitus

Kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.

Kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:

1. joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2. joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3. joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4. joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
5. joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Edellä mainittu 4 § vastaa sisällöltään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja niitä tulkitaan yhdenmukaisesti.

SAFAn jäseniä ovat suomalaiset, korkeakoulusta valmistuneet arkkitehdit tai arkkitehtiopiskelijat, joista osa toimii elinkeinonharjoittajina tarjotessaan suunnittelupalveluja rakennuttajille tai muille kyseisiä palveluja tarvitseville tahoille. Näin ollen SAFA on kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä. SAFAn arkkitehtuurikilpailusäännöt, joista käsiteltävässä tapauksessa on kyse, ovat 4 §:n tarkoittama elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätös, jota SAFA myös edellyttää jäsentensä noudattavan.

Kilpailuvirasto ei pidä uskottavana SAFAn näkemystä siitä, että arkkitehtuurikilpailuissa annettavat kilpailuehdotukset eivät ole suunnittelijan elinkeinotoiminnassa annettavia tarjouksia. Suunnittelukilpailu on rakentamisen alalle ominainen hankkeen ensivaihe, johon osallistuminen on välttämätöntä, jotta suunnittelija voi päästä tavoitteeseensa eli saada suunnittelutoimeksiannon. Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ja Rakennuttajatoimistojen liitto RTL toteavat 7.5.2004 Kilpailuvirastolle antamassaan lausunnossaan, että ”toisin kuin SAFA esittää, suunnittelu- ja tarjouskilpailussa on kysymys tarjoustoiminnasta, sillä kilpailussa pyydetään suunnitelmaehdotuksen lisäksi hinnan sisältävä suunnittelutarjous. Myös julkisia hankintoja koskevan asetuksen (380/98) 17§:n mukaan suunnittelukilpailu on tarkoitettu tapauksiin, joissa kilpailu johtaa suunnittelupalvelun hankintaan”.

Jos suunnittelupalvelua tarvitseva rakennuttaja ei halua järjestää SAFAn kilpailusääntöjen edellyttämää kilpailua, SAFAn jäsenet eivät saa osallistua lainkaan kilpailuun, eikä rakennuttaja voi siten pyytää heiltä suunnitteluehdotusta. Kiellon vaikutus ulottuu siten kaikkeen rakentamiseen Suomessa sekä lisäksi myös muuhun arkkitehdin toimialaan kuuluvaan yhdyskuntasuunnitteluun. Koska kilpailuun osallistuvan arkkitehdin tavoitteena on tarjouksen antamisesta seuraava mahdollinen liikesuhde rakennuttajan kanssa, on tietynlaisiin kilpailuihin osallistumisen ja siten myös kilpailusta seuraavan mahdollisen sopimussuhteen syntymisen estämisessä samalla kyse myös tarjonnan[7] rajoittamisesta. Kilpailunrajoituslain kielto koskee kaikkia elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätöksiä, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun merkittävä estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen. Merkitystä ei ole sillä, onko kyse vastikkeellisesta vai vastikkeettomasta toiminnasta.

Edellä mainitut SAFAn kilpailusäännöt estävät käytännössä yhdistyksen jäseninä olevia, elinkeinonharjoittajina toimivia arkkitehteja osallistumasta haluamiinsa, muihin kuin SAFAn hyväksymiin arkkitehtuurikilpailuihin ja siten antamaan tarjoustaan rakennusten suunnittelusta tällaisen kilpailun järjestävälle taholle. Se, että jäsenet eivät voi osallistua kaikkiin haluamiinsa kilpailuihin merkitsee samalla sitä, että he eivät voi myöskään vapaasti tarjota rakennuttajien kysymiä suunnittelupalveluja. Kyseessä on kilpailunrajoituslain 4 §:n kieltämä tarjonnan rajoittaminen.

Tarkoituksena kilpailun rajoittaminen

EY:n komission horisontaalista yhteistyötä koskevassa tiedonannossa[8] todetaan, että yhteistyösopimuksia, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen hintojen vahvistamisen, tuotannon rajoittamisen tai asiakkaiden jakamisen avulla, voidaan pitää lähtökohtaisesti 81 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin kuuluvina. Mainittuja rajoituksia pidetään kaikkein haitallisimpana, koska niissä vaikutetaan suoraan kilpailumekanismin lopputulokseen. Hintojen vahvistamisesta tai tuotannon rajoittamisesta seuraa välittömästi se, että asiakkaat joko maksavat korkeampia hintoja tai eivät saa haluamiansa määriä. Koska voidaan olettaa, että näillä rajoituksilla on kielteisiä vaikutuksia markkinoihin, ne ovat lähes aina kiellettyjä.

Mikäli kyseessä on edellä mainittu, vakavimmaksi katsottu kilpailunrajoitus, kilpailuviranomaisen ei ole tarpeen esittää näyttöä menettelyn kilpailua rajoittavista vaikutuksista markkinoilla. Viranomaiselle riittää menettelyn kieltämiseksi se, että menettely todetaan vakavaksi kilpailunrajoitukseksi. Eräänä vakavimpana kilpailijoiden välisenä kilpailunrajoituksena pidetään tuotannon rajoittamista. Näin ollen jo se seikka, että SAFA:n arkkitehtuurikilpailusäännöt käytännössä rajoittavat suunnittelupalvelujen tarjontaa (vrt. tuotantoa), osoittaa niiden olevan kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletty kilpailunrajoitus. Kilpailunrajoituslain 18 §:n mukaan sopimukseen, sääntömääräykseen, päätökseen tai muuhun oikeustoimeen sisältyvää 4 §:n kiellon vastaista ehtoa ei saa soveltaa tai panna täytäntöön.

Seurauksena kilpailun rajoittuminen

Kuten edellä todettiin, Kilpailuvirastolla ei ole pääsääntöisesti velvollisuutta arvioida tarjonnan rajoittamisesta aiheutuvia seurauksia markkinoilla, vaan pelkkä vakavan kilpailunrajoituksen (tuotannonrajoitus) olemassaolon toteaminen riittäisi menettelyn kieltämiseksi kilpailunrajoituslain 13 §:n nojalla Jos sopimuksen tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua, on tarkasteltava, onko sillä kuitenkin kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Menettelyllä on kilpailua rajoittavia vaikutuksia, mikäli sillä on kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi tuotantoon, innovaatioon ja tarjottavien palveluiden valikoimaan (Komission 81.3 suuntaviivat, kohta 24).

SAFAn kilpailusäännöt merkitsevät sitä, että SAFA-arkkitehdit eivät voi osallistua kaikkiin haluamiinsa arkkitehtuurikilpailuihin. Tämä tarkoittaa, että kilpailunrajoituslain tarkoittamina elinkeinonharjoittajina toimivat SAFA-arkkitehdit eivät voi tarjota palveluitaan itse haluamassaan laajuudessa ja itse haluamillaan ehdoilla. Tämä rajoittaa markkinoille tarjottavan arkkitehtisuunnittelun määrää eli suunnittelupalvelun tarjontaa. Samalla rajoitetaan SAFA-arkkitehtien keskinäistä kilpailua, kun SAFA kontrolloi millä ehdoilla SAFA-arkkitehdit ”valtuutetaan” keskinäiseen kilpailuun suunnittelutoiminnassa.

SAFAn säännöissään asettama kielto merkitsee myös sitä, että suunnittelupalvelua kysyvät tahot, esimerkiksi rakennuttajat, eivät käytännössä voi ilman SAFA:n konsultointia tai hyväksyntää järjestää suunnittelukilpailuja. Tämä merkitsee estettä erityyppisten, esimerkiksi ns. kevennettyjen suunnittelukilpailuiden kehittämiselle ja samalla estettä vaihtoehtoisten kilpailumallien markkinoille pääsylle. SAFAn asettama kielto ei rajoita ainoastaan palvelujen tarjontaa, vaan se samalla toimii rajoitteena myös suunnittelukilpailuja koskevalle palveluvalikoimalle ja valikoiman edelleen kehittymiselle. SAFAn asettama kielto pikemminkin estää taloudellista ja teknistä kehitystä kuin edistää sitä.

Kilpailuviraston selvitysten perusteella voidaan todeta, että SAFAn kilpailusääntöjen sisältämän rajoituksen seurauksena on se, että arkkitehtuurikilpailujen järjestämisen sijaan käytetään suoria sopimuksia eli rakennusliike tilaa tarvitsemansa suunnittelupalvelut perinteisiltä kumppaneiltaan ja hankkeen tilaaja voi osaltaan hyödyntää rakennusliikkeen suhteita arkkitehtitoimistoihin. Vapaan sopimisen estäminen suunnittelukilpailuvaiheessa vaikuttaa siten suoraan toimeksiantovaiheen kilpailutilanteeseen, jossa kilpailu vähenee ja hakeutuu vakiintuneiden asiakassuhteiden pohjalta tilaajan kannalta epäsuotuisampaan suuntaan. SAFAn säännöt vähentävät järjestettävien arkkitehtuurikilpailujen lukumäärää, mikä vaikeuttaa ennen kaikkea uusien yrittäjien toimimista markkinoilla. Kun alalla käytetään suoria sopimussuhteita tilaajan ja suunnittelijan välillä, uusilla toimistoilla ei ole käytössään vanhojen toimistojen suhdeverkostoa, jonka varassa toimitaan silloin kun kilpailu- ja tarjoustoimintaa on rajoitettu.

SAFAn valvomia kilpailuja pidetään alalla sinänsä hyvinä ja niiden katsotaan soveltuvan ennen kaikkea suurten julkisten hankkeiden ja vaativien suunnittelukohteiden yhteydessä. Kilpailuviraston saamien lausuntojen perusteella voidaan päätellä, että ainakin suuremmat rakennuttajat järjestäisivät kuitenkin itse enemmän kilpailuja, mikäli SAFAn säännöt eivät olisi esteenä. Todennäköisesti ainakin ns. kevennettyjen kutsukilpailujen lukumäärä nousisi, mikäli sääntöjä muutettaisiin. Nykytilanteessa, kun SAFAn jäsen ei saa osallistua muihin kun SAFAn konsultoimiin kilpailuihin, määräystä kierretään käytännössä pyytämällä ehdotusta vuoronperään yhdeltä arkkitehtitoimistolta kerrallaan tai käännytään suoraan sellaisen toimiston puoleen, johon on jo aiemmin luotu liikesuhteet.

SAFAn mielestä kilpailunrajoituksen poistaminen heikentäisi kansallisen rakennustaiteen päämäärien edistämistä. Suuryritysten rakennushankkeet tehdään viraston selvitysten mukaan kuitenkin usein niin kireällä aikataululla, ettei niistä ehditä järjestää kilpailua. Suuryritykset pyytävät kokonaistarjoukset joiltakin rakennusyhtiöiltä, jotka vuorostaan hankkivat arkkitehtipalvelunsa vakiintuneilta yhteistyökumppaneiltaan. Kilpailujen merkitys hyvän arkkitehtuurin takeena jää näin ollen usein rajalliseksi. SAFAn kilpailusäännöt eivät muodosta toiminnallista estettä suurten hankkeiden toteuttamiselle, koska mitään velvoitetta kilpailun järjestämiseksi ei ole ja kiireisen aikataulun tai muiden käytännön syiden takia kilpailua ei useinkaan järjestetä. Kilpailusäännöillä ei siten ole aina vaikutusta suuriin hankkeisiin, missä niillä voisi olla eniten merkitystä hyvän arkkitehtuurin ja kansallisen rakennustaiteen edistämisen kannalta.

SAFAn jäseniinsä kohdistama kielto vaikuttaa erityisesti täydennysrakentamisen ja pienempien hankkeiden suunnitteluun. Tällaisissa hankkeissa rakennuttajat usein haluaisivat toteuttaa omiin tarpeisiinsa sopeutetun suunnittelukilpailun. SAFAn nykyiset arkkitehtuurikilpailusäännöt eivät johda siihen, että rakennuttaja järjestäisi SAFAn sääntöjen mukaisen kilpailun, jos se hankkeen kokoon nähden ei muutoin ole perusteltua. Tämä on ilmeistä ottaen huomioon vuosittain järjestettyjen SAFAn konsultoimien kilpailujen pienen lukumäärän suhteessa rakennushankkeiden määrään.

SAFAn nykyiset kilpailusäännöt eivät edellä todetun perusteella lisää arkkitehtuurikilpailujen lukumäärän kasvua ja tehosta siten kilpailua suunnittelupalveluissa vaan päinvastoin johtavat siihen, että SAFAn jäsenet jäävät kokonaan tietyntyyppisten suunnitteluhankkeiden ulkopuolelle. Kilpailuvirasto katsoo, että mikäli rakennuttajilla olisi vapaus toteuttaa erityyppisiä kilpailuja, on todennäköistä, että lopputulos olisi myös hyvän arkkitehtuurin kannalta suotuisampi, kun tilaaja voisi kilpailun kautta valita useammasta ehdotuksesta parhaimman. Tällöin myös kilpailu suunnittelupalveluista tehostuisi ja uusien yrittäjien alalle tulo ja alalla toimiminen helpottuisi.

Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että SAFAn kilpailusääntöjen soveltamisesta seuraa merkittävä kilpailun rajoittuminen suunnittelupalvelujen markkinoilla. Rajoitus vaikeuttaa erityisesti uusien arkkitehtien markkinoilla toimimista ja vähentää erityyppisten arkkitehtuurikilpailujen kehittämistä ja käyttöä suunnittelupalvelujen kilpailuttamisen välineenä.

6.3 Toimialajärjestöjen ammatillisten määräysten arviointi

EY:n komission tiedonannossa kilpailusta ammatillisissa palveluissa[9] todetaan, että toimialajärjestö on perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitettu yritysten yhteenliittymä, jos se sääntelee ammattikunnan jäsenten taloudellista toimintaa. Tämä pitää paikkansa, vaikka järjestöön voisi kuulua myös työntekijöitä, koska toimialajärjestöt edustavat yleensä ja useimmiten itsenäisiä ammatinharjoittajia. Sillä ei ole merkitystä, että eräillä toimialajärjestöillä on julkisoikeudellinen asema tai joitakin yleistä etua koskevia tehtäviä tai että ne sanovat toimivansa yleisen edun mukaisesti.

Toimialajärjestöjen hyväksymät määräykset ovat yritysten yhteenliittymien päätöksiä, jotka saattavat rikkoa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaan sisältyvää kieltoa. EY:n tuomioistuimen ratkaisussa Wouters[10] kuitenkin todetaan, että kaikki yritysten yhteenliittymän päätökset, jotka rajoittavat kilpailua eivät ole välttämättä 81 artiklan 1 kohdan vastaisia. Kyseisessä tapauksessa 81 artiklan 1 kohtaa ei oltu rikottu, koska kyseinen ammatillinen määräys oli väistämättä aiheutuvista kilpailua rajoittavista vaikutuksista huolimatta tarpeen kyseisen ammatin asianmukaisen harjoittamisen kannalta, niin kuin tämän ammatin harjoittaminen oli järjestetty asianomaisessa jäsenvaltiossa. Komission yllä mainitun tiedonannon mukaan kyseistä EY:n tuomioistuimen ratkaisua on tulkittava siten, että ammatillista sääntelyä tarkasteltaessa olisi sovellettava suhteellisuustestiä. Tällä tarkoitetaan sitä, että toimialajärjestön sääntöjen on oltava objektiivisesti välttämättömiä, jotta voidaan saavuttaa selvästi määritelty ja laillinen yleisen edun mukainen tavoite, ja niiden on oltava tavoitteen saavuttamisen kannalta kilpailua vähiten rajoittava järjestely. Menettelyn kilpailua rajoittavat vaikutukset eivät saa mennä pidemmälle kuin mikä on välttämätöntä kyseisen ammatin asianmukaisen harjoittamisen turvaamiseksi. Nämä säännöt ovat sekä palvelujen käyttäjien että ammatinharjoittajien edun mukaisia.

SAFAn mukaan sillä on ylimpänä kansallisena arkkitehtuurin aatteellisena järjestönä oikeus itsesäätelyyn arkkitehtuurin alalla noudatettavista menettelytavoista. SAFAlla on asemassaan ja toiminnassaan vastuu arkkitehtuurin yleisestä kehittämistyöstä, arkkitehtuuria koskevasta säännöstöstä ja tämän kehittämisestä sekä arkkitehtuuria koskevan kilpailutoiminnan tason varmistamisesta ja ylläpitämisestä. SAFA katsoo, että sillä on yleisen edun nimissä erityinen intressi huolehtia arkkitehtuurikilpailutoiminnan laadusta ja toteuttamistavoista.

Kilpailuvirasto katsoo, että SAFA ei ole esittänyt soveltamalleen kilpailunrajoitukselle sellaisia perusteita, että niiden voitaisiin katsoa olevan objektiivisesti välttämättömiä, jotta voidaan saavuttaa arkkitehtitoiminnan asianmukaisen harjoittamisen turvaamisen kannalta tarpeellinen, selvästi määritelty ja laillinen yleisen edun mukainen tavoite. Vaikka tällainen yleisen edun mukainen tavoite katsottaisiin olevan hyvän arkkitehtuurin ja kansallisen rakennustaiteen päämäärien edistäminen tai arkkitehtuurikilpailutoiminnan laadusta ja toteuttamistavoista huolehtiminen, SAFA ei ole osoittanut, että sen soveltamat, suunnittelupalvelujen kilpailua merkittävästi rajoittavat arkkitehtuurikilpailusäännöt, ovat näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta kilpailua vähiten rajoittava menettelytapa.

Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, että vaikka kyseessä ovat toimialajärjestön ammatilliset määräykset, SAFAn arkkitehtuurikilpailusääntöihin voidaan soveltaa 81 artiklan 1 kohtaa vastaavaa kilpailunrajoituslain 4 §:ää.

6.4 SAFAn mahdolliset sääntömuutokset

SAFA on 20.2.2004 virastolle toimittamassaan vastineessa todennut, että se tulee valmistelemaan kilpailusääntöjään koskevat yksityiskohtaiset muutosehdotukset yhteistyössä asianomaisten rakennus- ja kiinteistöalan järjestöjen kanssa. Eräs ehdotetuista muutoksista olisi se, että kutsukilpailujen järjestäminen olisi mahdollista ilman SAFAn mukanaoloa eikä edellyttäisi SAFAn kilpailusääntöjen noudattamista siltä osin, kun kysymyksessä ovat muut kuin oikeusturva- ja laatukriteerien täyttämiseksi välttämättömät ja keskeiset, SAFAn määrittelemät, vähimmäisedellytykset. Säännöt kieltäisivät kuitenkin edelleen SAFAn jäsenten osallistumisen muihin arkkitehtuurikilpailuihin kuin sellaisiin, joissa noudatetaan edellä mainittuja SAFAn asettamia kriteereitä.

SAFA on ilmoittanut Kilpailuvirastolle, että sen hallitus on kokouksessaan 12.2.2004 tehnyt periaatepäätöksen kilpailusääntöjen muuttamisen valmistelun lähtökohdista. SAFAn näkemyksen mukaan nykyisiä kilpailusääntöjä tulee (voimassaolevina) noudattaa siihen saakka, kunnes uudet säännöt tulevat voimaan. Mikäli päätös uusista säännöistä tehdään kevään 2005 liittovaltuustossa (huhti – toukokuussa), uudet säännöt voivat tulla voimaan pian liittovaltuuston kokouksen jälkeen, esimerkiksi 1.6.2005 lukien. Edellä todetun perusteella SAFA soveltaa edelleen yllä 5.3 luvussa kuvattuja arkkitehtuurikilpailusääntöjä. Kilpailuvirasto on 4.12.2002 ja 31.12.2003 SAFAlle toimittamissaan vastinepyynnöissä katsonut SAFAn nykyiset säännöt kilpailunrajoituslain vastaisiksi. Virasto ei tässä päätöksessä ota kantaa SAFAn mahdollisiin tuleviin kilpailusääntöjen muutoksiin.

6.5 Kilpailunrajoituksen merkittävyys

Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset, joiden tarkoituksena tai seurauksena on merkittävä kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen. Vaikutus on kohdistuttava lain 2 §:n 4 momentin mukaisesti Suomessa tai suomalaiseen asiakaspiiriin. EY:n komission nykyisin soveltaman vähämerkityksellisyysarvioinnin mukaisesti[11] kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tai EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kilpailunrajoituksella voidaan katsoa olevan vain vähämerkityksellinen vaikutus kilpailuun, jos kilpailunrajoitukseen osallistuvien elinkeinonharjoittajien yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 10:tä % millään kilpailunrajoituksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla silloin kun kyseiset elinkeinonharjoittajat ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita joillakin näistä markkinoista.

SAFA on korkeakouluarkkitehtien kansallinen järjestö. Korkeakouluarkkitehdin tutkinnon suorittaneille arkkitehtiyrittäjille SAFA- jäsenyydellä on ilmeinen tavaramerkinomainen arvo. Ongelman ratkaisu ei ole arkkitehtien SAFAn jäsenyydestä eroaminen, koska SAFAn jäsenyyteen liittyy arkkitehtitoimistoille erittäin olennainen Arkkitehtitoimistojen liiton ATL:n jäsenyys. ATL on toimiala- ja työnantajajärjestö, joka harjoittaa julkaisu-, tiedotus-, koulutus- ja neuvontatoimintaa ja jonka jäseninä olevilla arkkitehtitoimistoilla on mahdollisuus saada mm. erityinen konsulttivakuutus. ATL:n jäseneksi puolestaan otetaan vain yhteisö, jonka vastuunalainen suunnittelija on SAFAn jäsen. Tätä taustaa vasten on arvioitava tilannetta, jossa noin 80 % maamme arkkitehdeista on SAFAn jäseniä ja SAFAn kilpailusäännöt koskevat kaikkia SAFAn 478:aa yrittäjäjäsentä. LOAS toteaa Kilpailuvirastolle 7.5.2004 antamassaan lausunnossa, että ongelma on laajempi siinä mielessä, että SAFA- toimistoissa työskentelee 45 % SAFAn jäsenistä, jolloin SAFAn kilpailusäännöt sitovat käytännössä myös kaikkia näiden toimistojen palveluksessa olevia arkkitehteja.

SAFA esittää, että kilpailusäännöistä aiheutuvat rajoitukset ovat vähämerkityksellisiä, koska ”arkkitehtuurikilpailujen merkitys on vähäinen SAFAn jäsenten ja muiden suunnittelijoiden elinkeinon harjoittamisen kannalta” sekä ”vuosittain järjestettävien 5–10 yleisen arkkitehtuurikilpailun ja noin 20 kutsukilpailun osuus suunnittelutoiminnan volyymistä on häviävän pieni” (SAFAn vastine 24.1.2003). Lisäksi SAFA esittää, että rajoituksen merkitys on pieni koska Suomessa myönnetään vuosittain noin 62.000 rakennuslupaa samalla kun on arvioitu, että sellaisten rakennushankkeiden vuosittainen määrä jossa arkkitehti voisi olla pääsuunnittelijana on noin 4.000.

Kilpailuvirasto katsoo, että vaikka tällä hetkellä SAFAn konsultoimien kilpailujen lukumäärä on pieni, huomioon on otettava se, että SAFAn säännöt eivät koske vain kyseisiä noin 30:tä vuotuista hanketta, vaan ne kattavat periaatteessa kaikki edellä mainitut rakennusluvan saaneet hankkeet ja ainakin käytännössä ne suurimmat hankkeet, joissa on realistista, että arkkitehti toimisi pääsuunnittelijana. Näiden rakennushankkeiden osalta suunnittelupalvelujen tilaaja ja SAFAn yrittäjäjäsen eivät voi SAFAn säännöistä johtuen vapaasti ryhtyä haluamiinsa kilpailu- ja sopimussuhteisiin.

Kilpailut ovat arkkitehdeille eräs merkittävä tapa päästä rakennuttajien kanssa liikesuhteeseen rakennusten suunnittelusta. Yhden arkkitehtuurikilpailun voitto voi merkitä pienehkölle arkkitehtitoimistolle työtä jopa vuodeksi eteenpäin. Lisäksi menestyminen arkkitehtuurikilpailuissa merkitsee julkista tunnustusta, jolla on vaikutusta arkkitehdin elinkeinotoimintaan myös pidemmällä tähtäimellä. Edellä todettu osoittaa, että SAFAn kilpailusäännöistä aiheutuvaa tarjonnan rajoitusta ei voida pitää suunnittelupalvelujen markkinoiden ja arkkitehtien elinkeinotoiminnan kannalta vähämerkityksellisenä.

6.6 Arvio poikkeuksen edellytysten täyttymisestä

Kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaan edellä 4 §:ssä säädetty kielto ei kuitenkaan koske sellaista elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöstä tai elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettua menettelytapaa, tai sellaista sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka:

1. osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä;
2. jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;
3. ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja
4. ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.

Edellä mainittu 5 § vastaa sisällöltään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohtaa ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määrätään poikkeuksesta, jolla tarjotaan yrityksille suoja perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteamista vastaan. Huomioitavaa on se, että poikkeus soveltuu vain, kun kaikki edellä mainitut neljä edellytystä täyttyvät samanaikaisesti.

Arvioitavaksi jää, onko kilpailunrajoitukselle 5 §:n poikkeukseen oikeuttava peruste eli onko SAFAn arkkitehtuurikilpailusääntöihin sisältyvä tarjonnan rajoitus välttämätön järjestelylle, joka tehostaa tuotantoa taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja josta hyöty siirtyy kohtuulliselta osaltaan kuluttajille eikä järjestely anna mahdollisuutta poistaa kilpailua suunnittelutoiminnasta. Kilpailuvirasto on arvioinut kunkin poikkeuksen edellytyksen täyttymistä SAFAn virastolle esittämien perusteiden nojalla. On huomioitava, että näyttötaakka 5 §:n poikkeuksen edellytysten täyttymisestä on yksinomaan SAFAlla, eikä Kilpailuviraston tarvitse arvioida muita kuin SAFAn esittämiä perusteita.

1.Tuotannon tai tuotteiden jakelun tehostaminen taikka teknisen tai taloudellisen kehityksen edistäminen

SAFAn mukaan sen kilpailusääntöjen tavoitteena on turvata asiakkaiden etu varmistamalla laadulliset kriteerit Suomessa järjestettäville arkkitehtuurikilpailuille. Kilpailuvirasto katsoo, että arkkitehtuurikilpailujärjestelmän ylläpitoa ja kehittämistä voidaan pitää suunnittelupalvelujen teknisen tai taloudellisen kehityksen edistämisenä. SAFA ei ole kuitenkaan esittänyt riittäviä perusteluja siitä, miten sen kilpailusääntöihin sisältyvä tarjonnan rajoittaminen eli jäsenten kieltäminen osallistumasta muihin kuin SAFAn hyväksymiin kilpailuihin osaltaan tehostaa tuotantoa taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä suunnittelupalveluissa. Kilpailuvirasto katsoo, että SAFAn säännöt pikemminkin estävät taloudellista kehitystä siltä osin kun ne estävät uusien suunnittelukilpailumuotojen markkinoille pääsyä.

2.Kohtuullisen osuuden siirtyminen kuluttajille

SAFA ei ole esittänyt virastolle perusteluja siitä, miten sen kilpailusääntöihin sisältyvästä tarjonnan rajoituksesta saatava hyöty siirtyy kohtuullisilta osin kuluttajille tai asiakkaille. Pelkästään se seikka, että tilaajat saavat SAFAn konsultoimien kilpailujen kautta laadukkaita arkkitehtuuripalveluja ei riitä osoittamaan sitä, että asiakkaiden saama hyöty aiheutuu nimenomaan SAFAn soveltamasta tarjonnan rajoituksesta. Useat julkiset ja yksityiset suunnittelupalvelujen tilaajat (asiakkaat) totesivat virastolle antamissaan lausunnoissa SAFAn nykyisten sääntöjen rajoittavan tilaajien mahdollisuuksia järjestää suunnittelukilpailuja ja saada sitä kautta tarjouksia suunnittelupalveluista.

3.Kilpailunrajoituksen välttämättömyys

SAFA pitää rajoitusta välttämättömänä keinona varmistaa arkkitehtuurikilpailujen korkea taso. Kilpailuvirasto katsoo, että suunnittelupalvelujen tarjonnan rajoittamista ei voida pitää välttämättömänä keinona varmistaa korkean laadullisen tason säilyminen arkkitehtuurikilpailuissa. SAFAn jäsenilleen ja asiakkailleen tarjoamat koulutus- ja neuvontapalvelut ovat esimerkkejä hyväksyttävistä menettelytavoista, joilla järjestettävien kilpailujen laatuun ja tasoon voidaan vaikuttaa ilman kilpailun rajoittamista.

SAFA on väittänyt, että kilpailunrajoitus on välttämätön, koska jäsenistön vapaa oikeus osallistua SAFAn ulkopuolisiin kilpailuihin lisäisi jäsenten ilmaisen työn tekemistä. SAFA katsoo, että mikäli sääntelyä ei ole, tulee ammatin erityispiirteiden hyväksikäyttö epätasapainoisessa markkinatilanteessa johtamaan tilanteeseen, missä arkkitehdin tulee toimeksiannon saadakseen laatia luonnokset suunniteltavasta kohteesta eli kaikkien tarjouspyynnön antajien on suoritettava jo osa myöhemmästä mahdollisesta toimeksiannosta. Virasto katsoo, että markkinoiden mahdollinen epätasapaino ja arkkitehtien neuvotteluvoiman vähäisyys tilaajaan nähden taikka elinkeinopoliittinen edunvalvonta eivät ole hyväksyttäviä perusteita kielletyn kilpailunrajoituksen soveltamiselle.[12]

SAFA on esittänyt, että kilpailunrajoitus on välttämätön, koska sen poistamisesta seuraisi kilpailujen tason laskeminen, jolloin rakennuttajien kilpailuista saamat edut vähenisivät tai poistuisivat. Virasto ei pidä SAFAn esittämää väitettä uskottavana. Ensinnäkin, on rakennuttajien omassa intressissä, minkä tyyppisten menettelytapojen ne kulloisessakin suunnitteluhankkeessa katsovat soveltuvan. Mikäli rakennuttajat pitävät SAFAn järjestämiä kilpailuja laadukkaina ja rakennuttajia hyödyttävinä, nämä todennäköisesti jatkaisivat edelleen kilpailujen järjestämistä yhdessä SAFAn kanssa, vaikka sääntöjä muutettaisiinkin. Jos rakennuttajat taas järjestäisivät enemmän vaihtoehtoisia, esimerkiksi joidenkin lausunnonantajien mainitsemia ns. kevennettyjä kilpailuja, tämä lisäisi SAFAn kannusteita toimia entistä paremmin ja tehokkaammin kilpailujen järjestäjänä ja siten parantaisi yleisesti kilpailujen tasoa.

SAFA on esittänyt väitteitä epäasiallisen tarjouspyyntötoiminnan ja epäterveen taloudellisen kilpailun lisääntymisestä, mikäli kilpailunrajoitus poistettaisiin. Virasto ei pidä väitteitä uskottavina. Useimmat lausunnonantajat eivät näe kilpailunrajoituksen poistamista ongelmallisena. SAFAn väitteet viittaavat siihen, että arkkitehtien vapaa sopimusoikeus ja markkinoiden avulla tapahtuva resurssien allokointi suunnittelupalveluissa halutaan korvata toimialajärjestön hallinnollisella ohjailulla ja valvonnalla. Edellä mainitut eivät ole hyväksyttäviä perusteita poikkeuksen saamiselle.

SAFA on perustellut nykyisten sääntöjen välttämättömyyttä myös sillä, että SAFAlla on ylimpänä kansallisena arkkitehtuurin aatteellisena järjestönä oikeus itsesäätelyyn arkkitehtuurin alalla noudatettavista menettelytavoista. SAFA katsoo, että sen itsesäätelyn piiriin tulee vähintäänkin kuulua tiettyjen perustavaa laatua olevien oikeusturva- ja laatukriteerien asettaminen jäsenistön arkkitehtuurikilpailutoiminnassa. Kilpailuvirasto katsoo, että SAFAn tai minkään muun aatteellisen järjestön oikeus itsesäätelyyn ei voi mennä niin pitkälle, että sillä perusteella voitaisiin hyväksyä kilpailunrajoituslaissa kielletty vakava kilpailunrajoitus (tuotannonrajoitus). Kilpailusäännöksiä sovelletaan samalla tavoin kaikkeen elinkeinotoimintaan ellei muussa lainsäädännössä toisin ole säädetty. Arkkitehtuurikilpailusäännöistä tai SAFAn velvollisuuksista arkkitehtuurikilpailujen laadun varmistamisessa ei ole säädetty kansallisen lainsäädännön tai yhteisöoikeuden tasolla. Näin ollen SAFAn väite itsesäätelyn oikeutuksesta kilpailua rajoittavaan menettelyyn on käsiteltävässä tapauksessa perusteeton.

Kilpailuvirasto katsoo, että SAFA ei ole esittänyt perusteluja sille, että SAFAn arkkitehtuurikilpailusääntöjen soveltamisesta aiheutuva tarjonnan rajoittaminen olisi välttämätöntä arkkitehtuurikilpailujärjestelmästä suunnittelutoimialalle aiheutuvien tehokkuushyötyjen syntymiseksi. SAFAn sinänsä hyväksyttävä tavoite korkean laadun varmistamisesta arkkitehtuurikilpailuissa on mahdollista saavuttaa vähemmän kilpailua rajoittavalla tavalla.

4.Ei mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä

SAFA:n mukaan arkkitehdit kilpailevat suunnittelun toimeksiannoista useiden muiden ammattiryhmien kanssa. Tilaajilla on siten käytettävissään runsaasti vaihtoehtoisia lähteitä ja suunnittelijoita tarjousten saamiseksi. SAFA painottaa myös sitä, että Suomessa järjestetään runsaasti suunnittelukilpailuja, joissa SAFA ei millään tavoin ole osallisena ja joihin SAFAn kilpailusäännöt eivät millään tavoin rajoita jäseniään osallistumasta. SAFAn mukaan käytännössä kilpailusääntöjen vaikutus voi koskea vain 14,5 %:a jäsenkunnasta ja tällöinkin vain pienehköjen rakennusten suunnittelutoimeksiantoja.

Viraston saamissa lausunnoissa useat julkiset ja yksityiset rakennuttajat ovat pitäneet arkkitehtuurikilpailuja merkittävänä tapana kilpailuttaa suunnittelijoita. Osa lausunnonantajista ilmoitti halukkuutensa järjestää enemmän kilpailuja, mikäli SAFAn sääntöjä muutettaisiin siten, että SAFAn jäsenet voisivat osallistua myös muihin kuin SAFAn konsultoimiin kilpailuihin. Eräs syy siihen, miksi arkkitehtuurikilpailujen lukumäärä on vuosittain suhteellisen pieni on se, että rakennuttajat ovat kokeneet SAFAn kilpailusäännöt raskaiksi, mutta eivät olisi kyenneet järjestämään kilpailuja ilman kyseisten sääntöjen soveltamista, mikäli olisivat halunneet saada myös SAFAn jäseniltä suunnitteluehdotuksia.

Lisäksi on otettava huomioon se, että SAFA on toimillaan korostanut kilpailua rajoittavien sääntöjen merkitystä muun muassa siten, että sääntöjä rikkovat jäsenet ovat menettäneet osan jäsenoikeuksistaan määräajaksi ja siten, että rajoitus koskee käytännössä kaikkia niitä tilanteita, joissa suunnitteluehdotus pyydetään samanaikaisesti kahdelta tai useammalta eri suunnittelijalta. Näiden hankkeiden osalta suunnittelun tilaaja ja SAFAn yrittäjäjäsen eivät voi siis SAFAn säännöistä johtuen vapaasti ryhtyä haluamiinsa kilpailu- ja sopimussuhteisiin. Kyse on kansallisen toimialajärjestön soveltamasta menettelystä, jolla on vaikutusta suunnittelupalvelujen markkinoihin koko valtakunnan laajuisesti. Menettelystä seuraa, että suunnittelukilpailujen järjestämisen sijaan alalla käytetään suoria sopimuksia aikaisempien sopimuskumppanien kanssa, mikä estää alalle pääsyä ja vaikeuttaa erityisesti uusien arkkitehtien alalla toimimista.

Kilpailuvirasto katsoo, että SAFA ei ole esittänyt perusteita sille, että sen soveltama tarjonnan rajoitus ei anna mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta suunnittelupalvelujen markkinoita.

Johtopäätökset

Edellä todetun perusteella virasto katsoo, että SAFA ei ole esittänyt soveltamalleen 4 §:ssä kielletylle kilpailunrajoitukselle sellaisia perusteluja, joiden nojalla 5 §:n poikkeus soveltuisi.

7 Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/1992, muut. 318/2004) 4 §, 5 § ja 13 §.

8 Muutoksenhaku

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 13 §:n nojalla antamaa päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää.

---

[1] www.safa.fi (6.7.2004)

[2] Yleinen Arkkitehtuurikilpailu: osallistujamäärää ei ole rajoitettu – paljon ehdotuksia, lukuisat erilaiset ratkaisuvaihtoehdot tulevat tutkituiksi käytettävyyden kannalta sekä erilaisten ratkaisumallien rakentamis- ja käyttökustannusten vertailulle saadaan laaja kartoitus – tuottaa arkkitehtonisesti korkeatasoisia ehdotuksia – mahdollisuus synnyttää innovatiivinen ongelman ratkaisu / uutta arkkitehtuuria luova kilpailumuoto – hankkeelle myönteistä julkisuutta ja hyväksyntää – kustannukset riippuen palkintosummasta ja järjestäjän mahdollisuudesta käyttää omia henkilöresursseja /omia tiloja. Yleinen kilpailu ei kuulu ALV:n piiriin. – aikataulu: 7–11 kk (valmistelu 2–3 kk, kilpailuaika 3–4 kk, arvosteluaika 2–4 kk)

[3] Kutsukilpailu: osallistumismahdollisuus vain järjestäjän kutsumilla suunnittelijoilla – suositeltava kilpailijamäärä 4–6 – jos tehtävä selkeästi rajattu eikä ongelman monipuolista kartoitusta tarvita – tuottaa ammattitaitoisia ratkaisuja kilpailutehtävään – tulos / ongelman ratkaisutapa voidaan ennakoida kutsuttavien suunnittelijoiden valinnan kautta – jos aikaa kilpailulle rajoitetusti – kutsupalkkio tehtävän laajuuden / tulostettavan aineiston mukaisesti. Kutsukilpailut kuuluvat ALV:n piiriin, kutsupalkkion lisäksi on suoritettava 22% ALV. – aikataulu: 5–10 kk (valmistelu 2–3 kk, kilpailuaika 2–4 kk, arvosteluaika 1–3 kk).

[4] Kilpailuvirasto käyttää tässä päätöksessä termejä ”rakennuttaja” tai ”tilaaja” tarkoittaessaan yksityistä tai julkista tahoa, joka tilaa arkkitehdilta suunnittelupalveluja rakennusten suunnittelua varten.

[5] Esimerkiksi EY:n tuomioistuimen päätökset asiassa 8/72 Vereeniging van Cementhandelaren, 17.10.1972, Kok.1972, s.977, 29 kohta ja asiassa C-309/99, Wouters, 19.2.2002, Kok.2002, s. I-1577, 95 kohta.

[6] Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista, EYVL C 101/07, 27.4.2004.

[7] Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletään tuotannon rajoittaminen. Käsiteltävässä tapauksessa tuotannon rajoittamiseen voidaan rinnastaa suunnittelupalvelujen tarjonnan rajoittaminen.

[8] Komission tiedonanto, Suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin EYVL C 3, 6.1.2001.

[9] Komission tiedonanto, Kertomus kilpailusta ammatillisissa palveluissa 9.2.2004, KOM(2004) 83 lopullinen.

[10] EY:n tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-309/99, Wouters, Kok.2002, s.I-1577.

[11] Komission tiedonanto vähämerkityksistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua, EYVL C 368/07, 22.12.2001.

[12] Ks. Komission tiedonanto, Suuntaviivat 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta (EVYL C 101/08, 27.4.2004), s.16: ”Kaikki väitteet, joiden mukaan kilpailua rajoittavat sopimukset ovat oikeutettuja, koska niillä pyritään varmistamaan tasavertaiset kilpailuedellytykset markkinoilla ovat perusteettomia ja ne on hylättävä. Perustamissopimuksen 81 artiklan tarkoituksena on suojata tehokasta kilpailua varmistamalla, että markkinat pysyvät avoimina ja kilpailukykyisinä. Tasavertaisten kilpailuedellytysten suojelu kuuluu yhteisön lainsäädännön velvoitteiden mukaisesti lainsäätäjälle eikä yrityksille”.