1 Asia
Elisa Oyj:n Talokaapeli-tuotteen hinnoittelu.
2 Osapuolet
Elisa Oyj, Helsinki
3 Ratkaisu
Kilpailuvirasto määrää kilpailunrajoituslain 13 §:n 3 momentin nojalla Elisa Oyj[1]:n 20.9.2010 antamat ja 27.9.2010 tarkentamat sitoumukset[2] noudatettavaksi. Sitoumuksia aletaan soveltaa Elisa Talokaapelin hinnoitteluun viimeistään 1.12.2010. Sitoumukset ovat voimassa edellyttäen, että Elisan markkinavoimassa, markkinaolosuhteissa muutoin tai muissa toimintaolosuhteissa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia.
Asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
1. Kilpailuvirasto aloitti 18.8.2009 oma-aloitteisen selvityksen Elisa Oyj:n hinnoittelumuutoksesta, jonka tuloksena Elisa Talokaapelin hinta nostettiin 230 eurosta 1820 euroon.
5 Asiaselostus
5.1 Elisa Talokaapeli-tuote
2. Elisa Talokaapeli on kertatoimitustuote, jolla Elisa kytkee kiinteistön sisäjohtoverkon kiinteään televerkkoonsa. Talokaapelituotteen kautta kiinteään televerkkoon liittyvä asiakas maksaa liityntämaksuna osan kiinteän televerkon rakentamisen kustannuksista. Talokaapeliin kohdistuva hinnankorotus tarkoittaa sitä, että televerkkoon liittyvä asiakas maksaa liityntämaksuna entistä suuremman osan kiinteän televerkon rakentamisen kustannuksista.
3. Pitkäaikaisen käytännön mukaan operaattorit ovat yleensä sisällyttäneet kiinteän televerkon tilaajayhteysverkon kustannukset kohdekiinteistöön asti tukkutuotteena tarjottavan tilaajayhteyden vuokriin. Erillistä liityntätuotetta ei ole välttämättä tarvittu tai liityntätuotteen hinta on ollut kokonaisuuden kannalta pienehkö. Tilaajayhteyden vuokraajina ovat Elisan kohdalla olleet sekä kilpailevat operaattorit että yrityksen sisäisesti Elisan oma palveluoperaattori, joka tarjoaa loppuasiakkaille kiinteän verkon puhelin- ja laajakaistapalveluita. Tilaajayhteysverkon kustannukset ovat tällöin tulleet katettaviksi kilpailevilta operaattoreilta laskutettavilla tilaajayhteysvuokrilla sekä omilta puhelin- ja laajakaista-asiakkailta laskutetuilla tilaajayhteysverkolle kohdistetuilla tuloilla.
4. Talokaapelin toimittamiseen liittyvä prosessi on tapauskohtainen, ja se riippuu siitä, kuinka paljon tontin ulkopuolisia toimenpiteitä kiinteistön televerkkoon liittäminen vaatii. Tilaajayhteysverkossa on aktiivisessa käytössä olevien tilaajayhteyksien lisäksi reservissä olevia kaapeleita, joita otetaan käyttöön, kun uusia käyttäjiä kytketään verkkoon. Tilaajayhteys syntyy määritelmänsä mukaan sen jälkeen, kun kiinteistö on liitetty televerkkoon, eli kun Talokaapeli on toimitettu.
5. Tilaajayhteysverkon rakentamisen yhteydessä on saatettu tehdä valmiusrakentamista tontin reunoille saakka, jolloin uuden käyttäjän liittäminen verkkoon vaatii toimitushetkellä vastaavasti vähemmän toimenpiteitä. Alla olevan kuvan esimerkissä on esitetty neljä tonttia/rakennuspaikkaa, joista kahdelle on rakennettu. Kuvassa esitetään tilanne, jossa valmiusrakentaminen on tonteista/rakennuspaikoista tehty A:n osalta tontin reunalle saakka, toisin kuin tontin/rakennuspaikan B osalta, joka on esimerkissä erotettu viereisestä kiinteistöstä.
Kuva: Tilaajayhteysverkon rakenne
6. Elisa nosti Talokaapeli-tuotteensa hintaa 2.3.2009 230 eurosta 1820 euroon[3]. Samassa yhteydessä Elisa lopetti Talokaapeli-tuotteen tarjoamisen muihin kiinteistöihin kuin omakoti- ja paritaloihin (liikekiinteistöjen osalta 1.7.2009)[4]. Rivi- ja kerrostaloihin Elisa on siirtynyt tarjoamaan pelkästään Kiinteistökuitu-tuotetta, ja niiden kohdalla hinnoittelu sovitaan tapauskohtaisesti[5]. Myös uusien asuinalueiden omakoti- ja paritalokiinteistöjen osalta Elisa on siirtynyt tarjoamaan kuitupohjaista Talokaapeli-tuotetta. Metallijohtimista[6] Talokaapelia Elisa tarjoaa nykyisin pelkästään vanhoille asuinalueille rakennettaviin omakoti- ja paritalokiinteistöihin.[7]
7. Käsillä olevassa tapauksessa on rajauduttu käsittelemään metallijohtimista Talokaapeli-tuotetta, mikä johtuu siitä, että Elisan kohdalla hinnoittelussa havaitut ongelmat johtuvat nimenomaan metallijohtimisen tilaajayhteysverkon hinnoitteluperiaatteiden muutoksesta. Oletuksena rajausta tehdessä on käytetty sitä, että metallijohtimisen tilaajayhteysverkon yhteydessä käytetään metallijohtimista Talokaapeli-tuotetta.
5.2 Yleinen markkinarakenne
8. Suomessa on 31 paikallista teleoperaattoria, joilla oli 31.12.1993 saakka rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen omilla toimialueillaan. Vuoden 1994 alusta lukien teleyritykset ovat voineet rakentaa verkkojaan myös oman perinteisen toimialueensa ulkopuolelle. Käytännössä vain tilaajayhteysverkon omistajalla on mahdollisuus tarjota talokaapelituotetta.
9. Viestintämarkkinalain mukaan tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä. Käytännössä määritelmä tarkoittaa esimerkiksi yhteyttä, jonka asiakkaan puoleinen pää on joko asiakkaan tiloissa tai asiakkaan sijaintikiinteistön talojakamossa ja toinen pää puhelinkeskuksen niin sanotussa ristikytkentätelineessä.[8]
10. Kilpailu kiinteään televerkkoon liittymisen markkinoilla on lisääntynyt kiinteistöihin asti ulottuvan kuiturakentamisen myötä. Isommat kiinteistöt ja uudet asuinalueet ovatkin ilmeisimpiä kohteita kilpaileville tilaajayhteysverkoille. Vanhoille asuinalueille rakennettaviin omakoti- ja paritalokiinteistöihin paikallisoperaattorin tarjoama metallijohtiminen talokaapeli tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan vielä pitkään ainoa liityntävaihtoehto kiinteään televerkkoon.
11. Viestintävirasto sääntelee ja valvoo tilaajayhteyksien tukkutason vuokrahinnoittelua, mutta liityntätuotteen (esim. Elisa Talokaapeli) muodossa loppuasiakkaalta veloitettu liittymismaksu ei ole samalla tavalla suoran sääntelyn alainen.
5.3 Liityntätuotteen tarjoamisesta aiheutuvat ongelmatilanteet
12. Kun operaattori tarjoaa kiinteään televerkkoon liitynnän markkinoilla erillistä liityntätuotetta, on kyseessä tuote, joka on erotettu tilaajayhteysverkosta myytäväksi erillisenä komponenttina. Tilaajayhteyden hinnoitteluun olisi mahdollista sisällyttää periaatteessa myös liityntätuotteen osuus, sillä tilaajayhteys ulottuu määritelmänsä mukaan aina kohdekiinteistöön asti. Vaikka liityntätuote myydäänkin erikseen, muodostuu tilaajayhteys liityntätuotteen toimittamisen jälkeen yhteydestä aina kohdekiinteistöön asti. Tällainen menettely tuotteistuksen suhteen aiheuttaa sen, että liityntä- tai tilaajayhteystuotteen hinnoittelu saattaa muodostua ongelmalliseksi.
13. Selkeimmillään ongelma liityntätuotteen hinnoittelussa ilmenee silloin, kun samoja kustannuksia allokoidaan päällekkäin sekä liityntätuotteelle että tilaajayhteydelle.
14. Liityntätuotteen hinnoittelussa on syytä ottaa huomioon metallijohtimisissa tilaajayhteysverkoissa pitkään yleisesti noudatetut kustannusten jaon ja tukkutason hinnoittelun käytännöt, joiden mukaan tilaajayhteysverkon investoinnit katetaan tilaajayhteyksien vuokrilla. Esimerkkejä hinnoitteluperiaatteiden muutostilanteista, jotka aiheuttavat hinnoitteluun mahdollisia ongelmia, ovat:
- kustannusten uudelleen kohdentaminen liityntätuotteelle silloin, kun kyseiset kustannukset on alun perin allokoitu tilaajayhteystuotteelle ja niiden perusteella on peritty tilaajayhteyden vuokria, ja
- liityntätuotteen toimitussisällön laajentaminen keinotekoisesti tarkoitustaan suuremmaksi.
15. Jos liityntätuotteen avulla kohdistetaan televerkon kustannuksia tilaajayhteysvuokran sijaan suoraan verkkoon liittyvälle asiakkaalle käyttäen edellä mainittuja keinoja, seurauksena on, että liityntätuotteen lisääntyneet myyntitulot lisäävät suoraan yrityksen tuloja, mutta liityntätuotetta vastaava tilaajayhteysvuokran alennus ei omalle palveluyritykselle myynnin osalta suoraan vaikuta koko yrityksen tuloihin. Tällöin yrityksen tulot pyrkivät kasvamaan ilman, että kustannuksille on tapahtunut mitään, koska alentunut tilaajayhteyden vuokra näkyy vain osaksi yrityksen ulkoisessa myynnissä. Lisäksi mikäli yrityksen markkina-asema on liityntätuotteessa vahvempi kuin sen markkina-asema puhelin- ja laajakaistapalveluissa sen omalla perinteisellä toimialueella, tarkoittaa järjestely käytännössä sitä, että liiketoimintaa pystytään siirtämään kilpaillummasta vähemmän kilpailtuun tuotteeseen.
6 Alustava kilpailuoikeudellinen arviointi
6.1 Relevantit markkinat
16. Arvioitaessa sitä, onko Talokaapelille olemassa korvaavaa tuotetta, tulee huomioida Talokaapelin avulla tarjottavat loppuasiakaspalvelut, erityisesti laajakaistapalvelut. Kuluttajalla voi periaatteessa olla vaihtoehtoina kiinteän televerkon, kaapelitelevisioverkon tai matkaviestinverkon kautta tarjottavat laajakaistapalvelut. Talokaapeli on edellytys sille, että kuluttaja voi halutessaan tilata kiinteän televerkon kautta tarjotun laajakaistapalvelun.
17. Elisasta riippumattoman tahon tarjoamien kaapelitelevisioverkon liittymien saatavuus on Elisan perinteisellä toimialueella yleensä rajoittunut kerrostaloalueisiin[9], joten kaapelitelevisioverkon palveluilla ei voida korvata Talokaapelin kautta tarjottavien laajakaistapalveluiden kysyntää ainakaan pientaloalueiden osalta.
18. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan matkaviestinverkon kautta tarjottua datapalvelua ei voida ominaisuuksiltaan kuin hyvin rajatusti pitää kiinteän verkon laajakaistapalvelua korvaavana vaihtoehtona. Pikemminkin matkaviestinverkon palvelu on kiinteän verkon palvelua täydentävä. Matkapuhelinverkon datapalvelun mahdollistama tiedonsiirtonopeus sekä sen laatu (mukaan lukien nopeuden vaihtelu) eivät riitä kattamaan kaikkia käyttäjien tiedonsiirtotarpeita. Langattomien laajakaistapalveluiden maantieteellinen kattavuuskaan ei tänä päivänä ole langallisten palveluiden luokkaa.
19. Kappaleessa 5.2 kuvatun mukaisesti televerkkoon liitynnän markkinoiden kilpailuolosuhteet ovat korostetun heikot erityisesti vanhojen asuinalueiden pientalojen kohdalla. Tästä johtuen vanhojen asuinalueiden omakoti- ja paritalojen liittämistä kiinteään televerkkoon on käsillä olevassa tapauksessa perusteltua tarkastella omana hyödykemarkkinanaan.
20. Talokaapelin kysynnän korvattavuutta voidaan tarkastella niin sanotulla hypoteettisen monopolin testillä [10], jolla testataan sitä, siirtyisivätkö asiakkaat käyttämään korvaavaa tuotetta kohdattaessa pienehkö (5–10 %:n), mutta pysyvä hinnankorotus. Jos yritys pystyy tekemään tällaisen hinnankorotuksen kannattavasti, kyseisen tuotteen voidaan katsoa muodostavan oman markkinansa. Elisa teki Talokaapeli-tuotteeseensa lähes 700 %:n hinnankorotuksen.
21. Käytännössä vain tilaajayhteysverkon omistajalla on mahdollisuus tarjota talokaapelituotetta, joten tilaajayhteysmarkkinoiden kilpailuolosuhteet vaikuttavat liityntämarkkinoiden kilpailuolosuhteisiin. Se, että olemassa oleva tilaajayhteysverkko ei ole toisinnettavissa (mikä merkitsee heikkoja kilpailuolosuhteita) on kaikista kiinteistötyypeistä ilmeisintä juuri vanhojen asuinalueiden omakoti- ja paritalojen kohdalla.
22. Edellä kuvatut näkökohdat huomioon ottaen Kilpailuvirasto arvioi käsillä olevaa tapausta alustavasti siten, että relevanteiksi markkinoiksi katsotaan omakoti- ja paritalojen liittyminen kiinteään televerkkoon Elisan ja sen tytäryhtiöiden perinteisillä toimialueilla, pois lukien täysin uudet alusta asti rakennettavat asuinalueet. Vaikka käsillä olevassa asiassa rajaudutaan tarkastelemaan näitä kiinteistö- ja aluetyyppejä, ei tällä ole suljettu pois sitä, että alueellisista kilpailuolosuhteista riippuen relevantit markkinat voivat sisältää muitakin kiinteistö- ja aluetyyppejä.
6.2 Elisan markkina-asema
23. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka muulla vastaavalla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
24. Viitaten kohdassa 20 esitettyyn, Elisan hinnoitteluvoima Talokaapeli-tuotteen kohdalla antaa vahvaa indisiota määräävästä markkina-asemasta.
25. Käsillä olevassa asiassa on Kilpailuviraston arvioinnin kannalta merkitystä myös Elisan asemalla tukkutason tilaajayhteyksien markkinoilla. Käytännössä vain tilaajayhteysverkon omistajalla on mahdollisuus tarjota talokaapelituotetta. Se, että olemassa oleva tilaajayhteysverkko ei ole toisinnettavissa, on kaikista kiinteistötyypeistä ilmeisintä juuri vanhojen asuinalueiden omakoti- ja paritalojen kohdalla, joita tarkastelu edellä kuvatusti erityisesti koskee.
26. Edellä esitetyn lisäksi voidaan todeta, että kohdan 22 mukaisesti rajatuiden markkinoiden osalta Elisan markkina-asema on erityisen vahva myös sen vuoksi, että näille talokaapeliasiakkaille ei yleensä ole saatavilla paikallisesta teleoperaattorista riippumattoman tahon tarjoamaa kaapeliverkon liittymää.[11]
27. Edellä kuvatut näkökohdat huomioon ottaen Kilpailuvirasto on päätynyt arvioimaan Elisan menettelyä käsillä olevassa tapauksessa alustavasti kilpailunrajoituslain 6 §:n perusteella.
6.3 Elisan menettelytavat
6.3.1 Arvioinnin lähtökohta ja asian rajaus
28. Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voi 6 §:n 1 kohdan mukaan olla erityisesti kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen. Tällainen väärinkäyttö voi ilmetä muun muassa tietyn hyödykkeen tai palvelun yleisen hintatason kohtuuttomuutena tai kohtuuttomana hinnankorotuksena. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tason kohtuullisuutta arvioidessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, mitä sanotun hyödykkeen tuottaminen on määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle itselleen maksanut tai millaista tuottoa vertailukelpoisessa tilanteessa yleensä pidetään normaalina.
29. Käsillä olevassa asiassa on rajauduttu tarkastelemaan pelkästään Elisa Talokaapelin hinnoitteluperiaatteita, eli sitä, miltä osin kustannuseriä tuotteelle on allokoitu, ja mikä tässä suhteessa on nähty mahdollisesti ongelmalliseksi. Kilpailuvirasto ei ole käsillä olevan asian kohdalla tutkinut itse kustannuserien perusteita eikä niiden allokointia sinänsä. Elisan tulee kuitenkin myös näiden asioiden osalta ottaa kilpailunrajoituslain 6 §:n periaatteet huomioon Elisa Talokaapelin hinnoittelussa.
30. Lisäksi käsillä olevassa asiassa on rajauduttu tarkastelemaan omakoti- ja paritalojen kiinteään televerkkoon liittymisen markkinoita Elisan ja sen tytäryhtiöiden perinteisillä toimialueilla, pois lukien täysin uudet alusta asti rakennettavat asuinalueet. Tämä on Elisan kohdalla rajannut käytännössä kuitupohjaisen liityntätuotteen pois asian käsittelyssä. Elisan tulee kuitenkin myös muiden kiinteistö- ja aluetyyppien, sekä teknologioiden osalta ottaa hinnoittelussa kilpailunrajoituslain 6 §:n periaatteet samalla tavalla huomioon silloin, kun määräävän markkina-aseman kriteerit täyttyvät.
6.3.2 Elisan menettely Talokaapelin hinnoittelussa
31. Viitaten kappaleeseen 5.3 on Kilpailuvirasto kiinnittänyt Elisan Talokaapeli-hinnoittelussa huomiota siihen, että Elisa on muuttanut hinnoittelussa huomioitavien kustannusten kohdentamista Talokaapeli- ja tilaajayhteystuotteiden osalta, ja siihen, että Elisan esittämä Talokaapeli-tuotteen toimitussisältö vaikuttaa tarkoitustaan laajemmalta. Talokaapeli-tuotteelle on tässä yhteydessä siirrytty kohdentamaan sellaisia kustannuksia, jotka on alun perin kohdennettu tilaajayhteystuotteelle, jolloin niiden perusteella on aikaisemmin peritty tilaajayhteyksien vuokria. Kustannukset, joita Elisa on esittämänsä mukaan allokoinut uudestaan tuotteelta toiselle, liittyvät reservissä oleviin tilaajayhteyksiin, jotka on rakennettu, mutta joita ei vielä ole otettu käyttöön (ei kytketty).[12] Seurauksena on saattanut olla kohdan 15 mukainen tilanne, jossa yrityksen tulot pyrkivät kasvamaan ilman, että kustannukset ovat muuttuneet.
7 Elisan esittämät sitoumukset
32. Elisa on antanut asiassa seuraavansisältöiset sitoumukset:
”Tuotteistuksen kohde: Elisan perinteisten toimialueiden metallijohtiminen Talokaapeli-tuote, jolla pientalo liitetään Elisan yleiseen tietoliikenneverkkoon (Talokaapeli).
Tuotteistuksen periaatteet: Talokaapeli tuotteistetaan ja hinnoitellaan siten, että siinä otetaan huomioon vain ne kustannukset, jotka Elisalle syntyy asiakkaan Talokaapelin tilauksesta ja tilauksen jälkeisestä toimittamisesta. Tällöin Talokaapelissa on kyse yhteydestä kiinteän televerkon lähimpään liityntäpisteeseen. Elisa vastaa omalla liiketoimintariskillään tilausta edeltävistä kustannuksista, vaikka nämä investoinnit palvelisivat vain kyseisen kiinteistön liittämistä tietoliikenneverkkoon. Elisa ei allokoi Talokaapelin hinnoittelussa huomioituja kustannuksia muille tuotteille. Nykyisessä laskentajärjestelmässä tämä toteutetaan siten, että Tilaajayhteystuotteen hinnoittelussa Talokaapelista saadut tulot vähennetään tilaajayhteyden kustannuksista reguloitua hintaa määritettäessä.
Hinta perustuu keskimääräisiin kustannuksiin ja olisi näin ollen yhtenäinen Elisan toimialueilla. Mikäli toimitusolosuhteet johtavat poikkeuksellisiin kustannuksiin (esimerkiksi maasto-olosuhteiden vuoksi) varaa Elisa oikeuden poiketa tästä hinnasta.
Elisan arvion mukaan uudella kustannusten kohdistamistavalla uusi Talokaapelin hinta on n. 65 % nykyisestä hinnasta.”
Sitoumustensa yhteydessä Elisa on todennut, että ”se pitää Talokaapeli-tuotteen hinnoitteluaan, tuotteistustaan ja muutoin toimintaansa kilpailurajoituslain mukaisena.”
8 Sitoumusten arviointi
33. Kilpailuvirasto katsoo, että Elisan antamat sitoumukset ovat riittävä toimenpide käsittelyn päättämiseksi havaittujen ongelmien osalta. Virasto ei ota kantaa siihen, onko Elisan toiminta tältä osin ollut kilpailunrajoituslain 6 §:n tai SEUT:in 102 artiklan vastaista.
34. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ota sitoumusten tarkempaan toteuttamiseen kantaa siltä osin, kun kyse on mekanismista, jolla Elisa huolehtii siitä, että Talokaapelin hinnoittelussa huomioituja kustannuksia ei allokoida Tilaajayhteystuotteelle. Tilaajayhteyden hinnoittelua valvoo Viestintävirasto.
35. Asian lopputulos huomioon ottaen Kilpailuvirasto ei pidä välttämättömänä ottaa täsmällisesti kantaa tapauksen relevantteihin markkinoihin tai Elisan markkina-asemaan.
36. Asia poistetaan enemmästä käsittelystä.
9 Sovelletut säännökset
37. Kilpailunrajoituslain (480/1992) 6 § ja 13 § 3 momentti.
10 Muutoksenhaku
38. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
39. Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 13 §:n nojalla antamaa päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää.
11 Lisätiedot
40. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.
[1] Jäljempänä Elisa.
[2] Allekirjoitettu versio lopullisista sitoumuksista toimitettiin Kilpailuvirastoon 1.10.2010.
[3] Paritalon kohdalla talokaapelit tilataan huoneistokohtaisesti kahtena erillisenä talokaapelitilauksena. (http://www.elisa.fi/yksityisille/lankapuhelin/liittyma/elisa_talokaapeli/).
[4] Elisan vastine Kilpailuvirastolle 21.5.2010.
[5] Elisan vastine Kilpailuvirastolle 25.3.2010.
[6] Metallijohtimisella Talokaapelilla kytketään kiinteistö perinteiseen metallijohtimiseen tilaajayhteysverkkoon. Kun tilaajayhteydet rakennetaan valokuidulla, käytetään kuitupohjaista Talokaapelia.
[7] http://www.elisa.fi/yksityisille/lankapuhelin/liittyma/elisa_talokaapeli/
[8] HE 112/2002.
[9] Ote Welhon Internet-sivuilta: Welhon rakennettu verkko kattaa käytännössä koko kanta-Helsingin sekä valtaosan pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöistä, mutta verkkoon on kytketty myös rivi- ja omakotitaloja. Varsinaiset pientaloalueet ovat kuitenkin usein teknistaloudellisesti hankalasti kaapeloitavissa, sillä kustannukset/asunto nousevat korkeiksi.
[10] SSNIP-testi (Small but Significant and Non-Transitory Increase in Price).
[11] Kts. alaviite 9.
[12] Elisan vastine 4.11.2009