Asianosaiset
Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry
Suomen Musiikkikustantajat ry
Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry
Asian vireilletulo
Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry (jäljempänä Elvis ry) on tehnyt Kilpailuvirastolle 15.11.1995 toimenpidepyynnön musiikin kustantamisen ja äänitetuotannon välisten kytkentöjen aiheuttamien kilpailunrajoitusten selvittämisestä. Lisäksi Elvis ry on pyytänyt 7.6.1996 päivätyssä kirjeessään Kilpailuvirastoa ottamaan kantaa siihen, mitkä mahdollisuudet Säveltäjäin Tekijäinoikeustoimisto Teosto ry:llä (jäljempänä Teosto) on kilpailunrajoituslain estämättä valvoa kustannustoiminnan aktiivisuutta sekä sitä, että kilpailu musiikin teosmarkkinoilla on vapaata ja musiikin käyttäjien etujen mukaista.
Asian selvittäminen
Elvis ry:n toimenpidepyyntö
Elvis ry:n toimenpidepyynnön mukaan musiikkimarkkinat toimivat nykyään siten, että artisti ja levytuottaja alkavat yhdessä ja erikseen suunnitella uutta levyä. Levylle mukaan otettavien sävellysten tekijöihin ovat useimmiten yhteydessä sekä artisti että levytuottaja. Tässä vaiheessa tekijöiden on yleensä solmittava kustannussopimus levytuottajan parina toimivan kustantajan kanssa, mikäli he haluavat saada teoksena kyseiselle levylle. Elvis ry toteaa, että kustannussopimuksen tekemistä levytuottajan parina toimivan kustannusyhtiön kanssa pidetään niin itsestään selvänä, että asiasta harvoin edes sovitaan tekijöiden kanssa. Moni tekijä onkin saanut sen kuvan, että kustannussopimukset ovat edellytys sille, että tekijä voi saada teoksen levytetystä versiosta tekijänoikeustuloja. Vasta vakiintuneille tekijöille on selvinnyt, että tekijällä olisi täysi oikeus jättää teos kustantamattomaksi (manukseksi), jolloin 33 prosentin kustantajaosuus Teoston kautta jaettavista tekijänoikeustuloista tilitettäisiin hänelle itselleen. Teoston kautta tilitettävä kustantajan osuus perustuu Teoston jakosääntöön eivätkä tekijä ja kustantaja voi sopia pienemmästä kustantajan osuudesta.
Elvis ry:n mukaan kustantajan roolina on edellä kuvatussa mekanismissa ainoastaan kustannussopimuksen solmiminen sekä teoksen ilmestyttyä Teoston välityksellä jaettavien esitys- ja tallentamiskorvausten kustantajaosuuksien tulouttaminen samalle yrityskokonaisuudelle, johon levytuottaja ja sen oheiskustantaja kuuluvat. Turvatakseen maksimaaliset tekijänoikeustulot oheiskustantajat suostuvat yleensä tekemään vain ikuisia kustannussopimuksia, jotka ovat voimassa koko teoksen suoja-ajan. Uusinta kehitystä alalla edustaa se, että suurilla ylikansallisilla levy-yhtiöillä on Suomessa ainoastaan äänitetuotantoa harjoittava tytäryhtiö ja sen rinnalla tapahtuvaa kustannustoimintaa harjoittaa Ruotsiin sijoitettu kustannusyhtiö, jonka toimialueena ovat kakki Pohjoismaat. Elvis ry arvelee, että näissä tapauksissa markkinointia ei tehdä ollenkaan ja että sopimusmuodollisuudet hoitaa suomalainen äänitetuotantoa harjoittava tytäryhtiö. Elvis ry toteaa kuitenkin, että myönteistä kehitystä on nähtävissä Warner/Chappell Music Finland Oy:n toiminnassa. Tämän keväällä 1995 perustetun kustannusyhtiön toimintastrategian on kerrottu perustuvan itsenäiselle kustannustoiminnalle, joka ei ole sidoksissa samaan kansainväliseen konserniin kuuluvan äänilevy-yhtiön Warner Music Finland Oy:n toimintaan. Kyseisen kustannusyhtiön toimitusjohtaja on kuitenkin todennut yhtiön toimintaa haittaavan sen Suomelle tyypillisen ilmiön, että levy-yhtiöt ovat haluttomia ottamaan levylle muiden kuin oman kustantamonsa teoksia.
Elvis ry katsoo, että jollei levytuottajan ja oheiskustantajan kytkennän synnyttämä mekanismi rajoittaisi kilpailua ja olisi esteenä teosmarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle, musiikin käyttäjät saisivat kuultavaksi nykyistä huomattavasti useammin yksittäisiä teoksia useiden eri artistien esittäminä, monenlaisina sovituksina ja useiden eri levytuottajien äänitteillä. Myös yksittäisten äänilevyjen teosvalikoima olisi toimivan kilpailun ansiosta nykyistä monipuolisempi ja laatu kuluttajaa paremmin tyydyttävä. Levytuottajan ja oheiskustantajan kytkennän poistaminen hyödyttäisi kuluttajaa myös siten, että kustannetuista teoksista olisivat nuotit ja niihin liittyvät tekstit nykyistä huomattavasti paremmin saatavilla. Kilpailun lisääntyminen hyödyttäisi Elvis ry:n mukaan myös tekijöitä. Jos levytuottajien ja kustantajien kytkennästä syntyvät kilpailunrajoitukset poistettaisiin, tekijät voisivat vapaasti kilpailuttaa teostensa kustantamisen eri kustantajalla. Samoin he voisivat tehdä määräaikaisia kustannussopimuksia, jolloin epätyydyttävästi tehtävänsä hoitaneen kustantajan voisi sopimusajan umpeuduttua vaihtaa tehokkaampaan. Toimiviin teosmarkkinoihin kuuluisi Elvis ry:n mielestä myös se, että kustantajat toimisivat aktiivisesti sen hyväksi, että niiden kustantamat teokset julkaistaisiin mahdollisimman monella äänitteellä.
Elvis ry katsoo, että levytuottajan kylkiäisenä toimivien kustannusyhtiöiden ei pitäisi sallia tehdä pidempiä kuin kahden vuoden määräaikaisia kustannussopimuksia silloin, kun teos tallennetaan ensimmäisen kerran kustannusyhtiön parina toimivan levytuottajan äänitteelle. Elvis ry esittää myös, että kymmentä vuotta pidempiä kustannusopimuksia saisi tehdä vain poikkeustapauksissa ja vain silloin, kun se ei todistettavasti vaaranna teosmarkkinoiden toimivuutta. Lisäksi Elvis ry pyytää Kilpailuvirastoa ryhtymään toimiin niiden kilpailunrajoitusten poistamiseksi, jotka aiheutuvat siitä, että MTV toimii sekä mediayhtiönä, levytuottajana että kustantajana. Elvis ry on selostanut toimenpidepyynnössä mainittuja ongelmia myös 17.4.1996 Kilpailuvirastossa.
Musiikkikustantajien selvitykset
Suomen Musiikkikustantajat ry toteaa 15.3.1996 päivätyssä vastineessaan, että yhdistyksen jäseninä on 33 kustantajaa, joista suurin osa on erikoistunut kevyen musiikin kustantamiseen. Suurin kustantaja on Warner/Chappell Music Finland Oy. Se edustaa yli puolta jäsenistön liikevaihdosta, joka oli vuonna 1995 yhteensä noin 31 miljoonaa markkaa.
Musiikkikustantajan keskeisin tehtävä on teoksen julkistaminen ja kaupallinen levittäminen eri tavoin kotimaassa ja ulkomailla. Kustantajan työ oli vuosisadan alussa etupäässä nuottien myymistä, kun taas nykyään kustantajan tehtävä on päättää miten, milloin, missä ja millä ehdoin sävelteoksia käytetään ja julkaistaan. Musiikkikustantajan tehtävät poikkeavat kirja- ja lehtikustantajan tehtävistä, koska musiikkiteokset voivat esiintyä monenlaisina muunnelmina (esim. sovitettuna erilaisille soitin- ja esiintyjäkokoonpanoille) ja levitä monen eri kanavan kautta (esim. äänite, kuvatallenne, radio, TV, konsertti). Suurin osa alan liikevaihdosta Suomessa muodostuu muusiikkiteosten graafisten oikeuksien hyödyntämisestä. Musikkiteosten julkisesta esittämisestä ja mekanisoinnista sekä synkronoinnista syntyvä liikevaihto on kuitenkin myös merkittävä.
Musiikin kustantajan asema ja tehtävät perustuvat tekijöiden kanssa tehtyihin sopimuksiin. Kustannussopimuksen olennaisin sisältö on teoksen luovuttaminen kustannettavaksi, jolloin tekijä luovuttaa tietyt tekijänoikeutensa kustantajalle. Kustantaja hoitaa teostensa kansainvälisen levityksen solmimalla ulkomaisten kustantajien kanssa ns. alikustannussopimuksia. Kyseisellä sopimuksella ulkomaiselle kustantajalle siirretään velvoite julkistaa teos sopimusalueella. Julkistaminen käsittää tavallisesti mekanisoinnin äänitteelle ja muunlaisen teoksen saattamisen yleisön saataviin.
Musiikkikustantajat ry:n mukaan kustantaja ja äänilevytuottaja pyrkivät tehtävissään kumpikin omalta osaltaan samaan päämäärään eli musiikin mahdollisimman hyvään ja tehokkaaseen edistämiseen ja levittämiseen. Tässä tominnassa kustantajalla ja tuottajalla on kuitenkin oma itsenäinen roolinsa. Levy-yhtiö solmii sopimuksia esiintyvien taiteilijoiden kanssa, kustantaja säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja kääntäjien kanssa. Se seikka, että monilla musiikin alan yrityksillä on kustannustoiminnan lisäksi myös äänilevytuotantoa, ei kustantajien mielestä rajoita kilpailua eikä vähennä tehokkuutta musiikin kustannustoiminnassa.
Musiikkikustantajat ry korostaa, että Suomessa on sopimusvapaus, jolloin yksittäinen tekijä ja kustantaja voivat sopia kustannussopimuksen voimassaoloajan haluamakseen. Mahdollisuus solmia määräaikaisia sopimuksia on huomioitu tammikuussa 1996 tehdyssä säveltäjä- ja kustantajajärjestöjen yhteisessä suositussopimuksessa. Määräaikainen musiikin kustannussopimus näyttää kustantajien mukaan olevan ainakin EU:n alueella poikkeuksellinen, joskin mahdollinen. Erityisesti kevyessä musiikissa teoksen ensimmäinen mekanisointi äänitteelle osoittaa, myykö teos vai ei. Teoksen elinkaaren kannalta nimenomaan ensijulkistamisen yhteydessä tehty edistämis- ja markkinointityö on merkittävää. Kustantaja ottaa taloudellisen riskin sijoittaessaan teokseen, jonka rojaltitulot vasta tulevaisuudessa osoittavat, onko sijoitus ollut kannattava.
Lisäksi Musiikkikustantajat ry:n edustajat ovat Kilpailuvirastossa 29.8.1996 käydyssä keskustelussa muun ohella todenneet, että lyhyiden kustannussopimusten solmiminen ei ole käytännössä kannattavaa. Muissakin maissa periaatteena kustannussopimuksia solmittaessa on, että ne tehdään teoksen koko suoja-ajaksi. Musiikkikustantajien mielestä Elvis ry ei myöskään ole esittänyt näyttöä kustannustoiminnan ja äänilevytuotannon sitomisesta. Mikäli sitomista esiintyy, se on kustantajien mukaan poikkeuksellinen ilmiö. Tätä osoittaa esimerkiksi se, että Teosto ry:n jäsenenä on 310 kustantajaa, kun taas Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:ssä on yli 3 000 äänilevytuottajaa.
Elvis ry:n toimittamat lisäselvitykset
Elvis ry on toimittanut 7.6.1996 lisäselvityksiä sekä vastaselityksen Musiikkikustantajat ry:n vastineeseen. Elvis ry:n mielestä kustantajien näkemykset osoittavat, miten tiukasti äänitetuotanto ja musiikin kustannustoiminta ovat kytkeytyneet toisiinsa. Kustantajien vastineesta saa Elvis ry:n mukaan käsityksen, että nykyään ei juuri ole käytännön eroa musiikkikustantajan ja levytuottajan välillä. Useimmat Musiikkikustantajat ry:n mainitsemista hallinnollisista tehtävistä ovat sellaisia, että kustantaja päättää käytön rajoittamisesta tai eväämisestä. Tälläinen rajoittaminen on Elvis ry:n mukaan vastoin musiikin käyttäjien sekä tekijöiden etua, mutta palvelee usein levy-yhtiön taloudellisia oikeuksia. Levy-yhtiö rajoittaa mielellään teosten käyttöä esimerkiksi siten, että tietty teos yhdistyy yleisön mielikuvissa vain tiettyyn artistiin.
Elvis ry katsoo kustantajien näkemysten vahvistavan sen, että levytuottajan yhteydessä toimivan kustantajan roolina on ainoastaan kustannussopimusten solmiminen sekä kustannusoikeuksien perusteella maksettavien korvausten tulouttaminen. Tätä osoittaa muun muassa se, että musiikkikustantajien yhteystietoja ei ole puhelinluetteloissa eikä kustantamoilla ole omaa henkilökuntaa. Jos musiikkikustantajan ja äänitetuottajan toiminnalliset tehtävät olisivat samat, Elvis ry:n mielestä olisi johdonmukaista, että kaikki niitä koskevat kollektiivisesti hallinnoitavat tekijänoikeuskorvaukset keräisi sama tekijänoikeusjärjestö. Vaikka määräaikaisen kustannussopimuksen vaihtoehto on otettu uuteen mallikustannussopimukseen, Elvis ry:n mukaan on vielä pitkä matka siihen, että määräaikaiset kustannusopimukset alkaisivat yleistyä.
Lisäksi Elvis ry ilmoittaa, että sen esiintuomat kilpailunrajoitukset liittyvät kiinteästi Teoston asiakassuhde- ja tilityssäännöstöön. Teoston vuosikokouksessa oli käsitelty 26.4.1996 jäsenaloitetta, jonka tarkoituksena oli määritellä, että vain aktiivista toimintaa harjoittavalla kustantajalla olisi oikeus saada Teostolta esitys-, mekanisoimis- ja kasettikorvauksia. Jäsenaloite kuitenkin hylättiin äänin 110-82. Äänestystulokseen vaikutti Elvis ry:n mukaan ratkaisevasti Teoston tilaama asiantuntijalausunto, jonka mukaan aloite olisi ollut toteutuessaan kilpailunrajoituslain vastainen, koska se olisi merkinnyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Elvis ry pyytää Kilpailuvirastoa ottamaan kantaa siihen, mitkä mahdollisuudet Teostolla on kilpailunrajoituslain puitteissa valvoa kustannustoiminnan aktiivisuutta sekä sitä, että kilpailu musiikin teosmarkkinoilla on vapaata ja musiikin käyttäjien etujen mukaista. Myös Arthur Fuhrmann on Kilpailuvirastolle 18.6.1996 toimittamassaan kirjeessä pyytänyt virastolta lausuntoa Teoston toimintatavoista.
Elvis ry oli liittänyt selvityksensä Suomen Säveltäjät ry:n, joka edustaa ns. vakavan musiikin säveltäjiä, lausunnon. Suomen Säveltäjät toteaa, että vakavan musiikin kustannustoiminta on saanut nykyisen muotonsa pääpiirteissään jo ennen äänilevytuotannon syntyä. Alan käytännöksi on vakiintunut, että kustantaja hankkii itselleen oikeuden julkaista teos graafisessa muodossa, joka on sitten kaikkien asiasta kiinnostuneiden esittäjien ja levy-yhtiöiden käytettävissä. Suomen Säveltäjät ei siten näe tällä hetkellä vakavia rakenteellisia ongelmia alan säveltäjien ja kustantajien välillä. Yhdistys pitää kuitenkin yleisesti ottaen huolestuttavana sitä, jos äänilevytuotannon ja kustantajan välinen raja alkaa hämärtyä ja jos kustannussopimuksesta kehittyy tekijänoikeuksien luovuttamisen yleissopimus. Yhdistyksen mukaan epäilemättä vain osa kevyestä musiikista syntyy nuotinnoksina ja vieläkin pienemmän osan levitykseen tarvitaan kustannettua nuotinnosta. Tällöin herää kysymys siitä, tarvitaanko tällöin lainkaan kustannussopimusta. Jos kustantajan tarkoitus ei ole julkaista teosta perinteisessä merkityksessä, vaan vain markkinoida sitä, olisi luontevampaa solmia määräaikainen markkinointisopimus eikä teoksen koko suoja-ajan kattavaa kustannussopimusta. Lisäksi lausunnossa todetaan, että musiikin julkaisemisen ja levittämisen tarpeet ja keinot ovat muuttumassa nopeasti, mikä jo sinänsä edellyttää määräaikaisten kustannussopimusten suosimista.
Elvis ry oli lisäksi liittänyt selvitykseensä esimerkkejä artistisopimuksista, joihin oli liitetty kustannussopimuksen solmimista koskevia määräyksiä.
Teosto ry:n antamat selvitykset
Kilpailuvirasto pyysi Teostolta selvitystä siitä, miten Teoston asiakassuhde- ja tilityssäännöstöä voitaisiin muuttaa siten, että vain aktiivista toimintaa harjoittavalla kustantajalla olisi oikeus saada esitys-, mekanisoimis- ja kasettikorvauksia. Teosto toteaa 26.6.1996 päivätyssä vastineessaan, että Teoston sääntöjä tai asiakassuhde- ja tilityssääntöjä ei ole käsitelty Teoston toimielimissä laajemmin kuin tapahtui huhtikuussa 1996, jolloin käsiteltiin jäsenaloitetta, joka liittyi kustantajan velvoitteeseen painaa nuotit. Teoston edustamista oikeudenhaltijoista koostuva jakosääntötoimikunta valmistelee kuitenkin johtokunnalle ehdotusta jakosäännön uusimiseksi. Jakosäännössä muun muassa vahvistetaan vastike, joka maksetaan kustantajalle tämän tekemästä työstä. Lisäksi Teoston edustajat ovat keskustelleet asiasta 19.8.1996 Kilpailuvirastossa.
Elvis ry:n jäsenkysely
Elvis ry teki 25.9. – 28.10.1996 jäsenkyselyn, jonka oli tarkoitus antaa lisäselvitystä tekijöiden solmimista kustannussopimuksista sekä siitä, millaisia kytkentöjä tekijät ovat havainneet musiikin kustannustoiminnan ja äänitetuotannon välillä. Kyselyyn vastasi 117 Elvis ry:n jäsentä. Kysymykseen siitä, miten usein kustannussopimus on ollut levy-yhtiön asettama ehto teoksen ilmestymiselle äänilevyllä, vastasi 108 jäsentä. Näistä 15 totesi tehneensä kaikki kustannussopimukset levy-yhtiön vaatimuksesta, 30 ilmoitti tehneensä suuren osan sopimuksista tästä syystä, kun taas 25 jäsentä ei ollut tehnyt yhtään sopimusta tästä syystä. Samoin 11 tekijää katsoi, että haluttomuus kustannussopimusten tekemiseen olisi vaarantanut teosten saamisen äänitteille, kun taas 32 kysymykseen vastannutta tekijää ei ollut lainkaan havainnut tällaista ongelmaa. Runsaasti määräaikaisia kustannusopimuksia puolestaan ilmoitti tehneensä 4 tekijää, jonkin verran 10 tekijää, muutamia määräaikaisia sopimuksia oli tehnyt 20 tekijää, kun taas 76 tähän kysymykseen vastannutta ei ollut tehnyt lainkaan määräaikaisia kustannussopimuksia.
Musiikkikustantajien lisäselvitys
Musiikkikustantajat ry katsoo 13.12.1996 päivätyssä lisäselvityksessään, että Elvis ry:n jäsenkyselyä ei ole laadittu eikä annettuja vastauksia ole analysoitu neutraalisti tai puolueettomasti. Kyselyyn vastasi 117 tekijää Elvis ry:n 355 jäsenestä, kun esimerkiksi Teoston kanssa asiakassopimuksen solmineita tekijöitä on 8 692. Tämän vuoksi Musiikkikustantajat katsoo, että kyselyn otantaa ei voida pitää edustavana. Kyselystä ei myöskään käynyt ilmi, kuinka montaa teosta siihen vastanneet edustavat tai se missä määrin ja milloin kyselyyn osallistuneet ovat tehneet kustannussopimuksia. Objektiivisesti tarkasteltuna Elvis ry:n kysely ei Musiikkikustantajat ry:n mukaan tuonut esille mitään kilpailunrajoituslain vastaiseksi tulkittavaa toimintaa.
Musiikkikustantajat katsoo myös, että on epäselvää kehen Elvis ry:n toimenpidepyyntö kohdistuu, sillä Elvis ry on itse todennut, että Warner/Chappell Music Finland Oy toimii tekijöiden kannalta myönteisellä tavalla. Koska kyseinen yhtiö edustaa arviolta 70 prosenttia kotimaisista musiikin kustannusmarkkinoista, toimii pääosa markkinoista Elvis ry:n mukaankin kilpailun kannalta hyvin. Lisäksi Musiikkikustantajat huomauttaa, että Suomessa julkaistaan musiikkimarkkinoiden kokoon nähden paljon kotimaista musiikkia sekä äänitteillä että nuotteina. Suomessa toimii kaupallisen tuotannon ohella suhteellisen suuri epäkaupallinen tuotanto, jonka on mahdollistanut hyvin kehittynyt tukijärjestelmä.
Musiikkikustantajat korostaa, että kustantajat eivät pakota tekijää tekemään kustannussopimuksia kytkemällä ne yhteen tietyn äänitetuottajan kanssa. On kuitenkin luonnollista, että Suomen kokoisille pienille markkinoille syntyy yhteistyöpareja, joissa tietyt kustantajat toimivat paljon tietyn äänitetuottajan kanssa. Määräaikaisten kustannussopimusten yleistymiseen puolestaan vaikuttavat osapuolten neuvottelut, joissa on ratkaisevaa muun muassa teoksen arvioitu menestyminen kaupallisesti, tekijän tunnettuisuus ja kustantajan taloudellinen riski. Suomalaisen sopimuskäytännön todetaan vastaavaan kansainvälistä ja erityisesti pohjoismaista käytäntöä. Koska kustantaja ei aina saa kaikkia tiettyyn teokseen tekemiään investointeja takaisin, kyse on riskisijoittamisesta. Vanhojen sopimusten tulovirrat mahdollistavat kustantajan investoinnit uusiin teoksiin, minkä vuoksi vanhat sopimukset muodostavat selkärangan musiikin kustantamiselle. Selvityksen mukaan suomalaisen tekijän ja kustantajan tulot kertyvät ennen kaikkea teoksien esittämisestä radiossa, televisiossa ja konserteissa. Äänitemyynnistä kertyvät tulot ovat sen sijaan vähäisempiä.
ÄKT ry:n antamat selvitykset
Koska Elvis ry:n toimenpidepyynnössä esitetty musiikin kustannustoiminnan ja äänilevytuotannon kytkeminen koskee myös äänilevytuottajien toimintaa, Kilpailuvirasto on kuullut Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:tä (jäljempänä ÄKT), jonka jäseninä ovat äänitteiden ja musiikkivideoiden tuotantoyhtiöt. ÄKT on antanut asiassa 8.1.1997 päivätyn vastineen. Lisäksi ÄKT:n edustaja on keskustellut asiasta 12.9.1996 Kilpailuvirastossa.
ÄKT toteaa vastineessaan, että äänitealalla ei ole hiljaista tai nimenomaista sopimusta, jonka perusteella tuottajat tallentaisivat vain niitä teoksia, jotka sille läheinen kustantaja on kustantanut. Tällaisen kytekennän mahdottomuutta kuvaa ÄKT:n mukaan sekin, että Suomessa on 3 418 Gramex-rekisterissä olevaa äänilevytuottajaa ja Teoston asiakkaina on 316 kustantajaa. Lisäksi ÄKT katsoo, että Suomen nykyiset äänilevytuotannon määrät ovat poikkeuksellisen korkeita, minkä vuoksi Elvis ry:n väitteet äänitetuotannon kasvusta markkinoiden toiminnan tehostuessa ovat ristiriitaisia. Suomessa tuotetaan ja julkaistaan vuosittain yli 2 000 uutta tuotenimikettä, joille on tallennettu 25 000 – 30 000 sävelteosta. Tämän lisäksi vuosittain julkaistaan noin 5 000 – 10 000 uutta ulkomaista äänitettä, joiden teosmäärä nousee yli sataan tuhanteen.
ÄKT oli pyytänyt jäsenyhtiöiltään tietoja näiden solmimista artistisopimuksista. ÄKT:n saaman selvityksen mukaan pääosa artistisopimuksista ei sisällä mitään määräyksiä kustantamisesta. Mukana oli ollut joitakin sopimuksia, joissa sopijapuolet olivat päätyneet myös kustannustoiminnan käsittävään yhteistoimintaan. ÄKT:n selvityksessä ei sen sijaan havaittu yhtään sopimusta, jossa tuotantoyhtiö olisi edellyttänyt taiteilijan levyttävän vain tuotantoyhtiön lähipiirissä olevan kustantajan edustamia teoksia.
ÄKT toteaa lisäksi, että oikeustoimilaki määrittelee pätevän sopimustoiminnan edellytykset. Lain säännökset koskevat tekijänoikeudellisia sopimuksia, joita koskevia täydentäviä määräyksiä sisältyy myös tekijänoikeuslakiin. Samoin ÄKT katsoo, että kustannus- ja artistisopimuksia koskevat mallisopimukset tarjoavat osapuolille hyvät sopimusvalmiudet. Sopijapuolten tehtävänä on kuitenkin itse huolehtia siitä, että he ymmärtävät sopimuksen sisällön ennen sen allekirjoittamista. Tekijöiden teosten käyttöä ja oikeuksien siirtoa koskeviin mahdollisiin sopimuskonflikteihin on ÄKT:n mielestä käytettävissä sekä sopimus- että tekijänoikeudelliseen lainsäädäntöön perustuvia tehokkaita oikeussuojakeinoja. ÄKT:n katsoo, että kilpailunrajoitusten poistamiseen tehtyjä säännöksiä ei sen sijaan ole tarkoitettu tällaisten asioiden käsittelyyn.
Elvis ry:n tekemästä jäsenkyselystä ÄKT toteaa, että se ei täytä empiiriseltä tutkimukselta vaadittavia luotettavuus- ja edustavuuskriteereitä. Esimerkiksi otantapohja on kapea ja siitä puuttuu kokonaisuudessaan ulkomainen ulottuvuus. Lisäksi ÄKT katsoo, että jäsenkyselyn tulokset eivät tue Elvis ry:n esittämää käsitystä levytuotannon ja kustannustoiminnan pakkokytkennästä. ÄKT pitää sopimustyytyväisyyttä kyselyn tulosten perusteella varsin hyvänä, kun otetaan huomioon, että kyseessä on taloudellinen sopimustoiminta.
Elvis ry:n loppukommentit
Elvis ry toteaa 17.1.1997 päivätyssä kirjeessään muun ohella, että suurimman osan niistä kotimaisista äänitteistä, joilla on kaupallista merkitystä, tuottavat ÄKT:n jäsenyritykset. Pääosa näillä äänitteillä ilmestyneistä uusista teoksista on samaan äänitetuottajaan kytkeytyneen musiikkikustantajan kustantamia. Käytännössä äänitetuottaja ja musiikkikustantaja eivät Elvis ry:n mukaan edusta eri ryhmään kuuluvaa yritystä kuin tapauksissa, joissa kustantaja on Warner Chappell Music Finland Oy tai kyseisen tekijän oma kustantamo. Toisaalta Elvis ry toteaa, että myös Warner Chappell Music Finland Oy on vasta vajaan kahden vuoden ajan harjoittanut sellaista kustannustoimintaa, jossa teos pyritään nuottien levittämisen lisäksi saamaan muunkin kuin omaa kustantamoa lähellä olevan äänitetuottajan äänitteelle. Lisäksi kyseisen yhtiön kokonaisliikevaihtoon on laskettu mukaan kaikki graafinen myynti, minkä vuoksi äänitetuottajan ja kustantajan parikytkennästä vapaan kustannustoiminnasta osuus ei ole Musiikkikustantajat ry:n toteama 70 prosenttia, vaan on Elvis ry:n arvion mukaan enintään muutaman prosentin luokkaa.
Elvis ry katsoo myös, että sen tekemä jäsenkysely sisältää runsaasti konkreettisia todisteita siitä, että äänitetuottaja on todennut tekijälle, että hän on halukas ottamaan ennen julkaisemattoman teoksen äänitteelle vain siinä tapauskessa, että tekijä on valmis solmimaan kustannussopimuksen kyseiseen äänitetuottajaan kytketyn musiikkikustantajan kanssa. Elvis ry katsoo, että suurin osa tekijöistä tekee kustannussopimuksia koko teoksen suoja-ajaksi, jolloin siis sopimuksen kesto on usein yli 100 vuotta, vain siitä syystä, että äänitetuottajan ja kustantajan välillä on edellä mainittu parikytkentä. Samoin Elvis ry huomauttaa, että Musiikkikustantajat ry:n mainitsemat investoinnit teoksen ensimmäisen levytyksen äänitykseen tekee yleensä äänitetuottaja eikä kustantaja. Toisaalta myös määräaikaisia kustannussopimuksia voidaan jatkaa, jos tekijä on tyytyväinen kustantajan toimintaan.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Musiikin kustannustoiminnan ja äänitetuotannon välinen kytkentä
Elvis ry toteaa musiikin kustannustoiminnan ja äänilevytuotannon olevan toisiinsa sidoksissa siten, että musiikin tekijän on usein solmittava kustannussopimus levytuottajan parina toimivan kustantajan kanssa, mikäli hän haluaa saada teoksensa kyseisen yhtiön tuottamalle levylle. Monen musiikin tekijän katsotaan saaneen tässä tilanteessa sen kuvan, että kustannussopimus on edellytys sille, että tekijä voi saada teoksen levytetystä versiosta tekijänoikeustuloja. Vasta myöhemmin on saattanut selvitä, että tekijällä olisi ollut oikeus jättää teos kustantamattomaksi.
Kilpailuoikeudellisesti Elvis ry:n mainitsemaa menettelyä, jossa kustannussopimuksen solmiminen olisi kytketty teoksen saamiseen äänilevylle, voidaan pitää sitomisena. Sidonta on kilpailunrajoitus, jossa hyödyke myydään tai ostetaan vain sillä ehdolla, että asiakas hankkii toisenkin hyödykkeen samalta elinkeinonharjoittajalta. Sidontaa edellyttävällä elinkeinonharjoittajalla on oltava riittävästi markkinavoimaa sidontatuotteen markkinoilla voidakseen pakottaa ostajan hankkimaan sidotun tuotteen. Lisäksi sitomista vaativan elinkeinonharjoittajan on kyettävä menettelyn avulla hankkimaan markkinavoimaa sidotun tuotteen markkinoilla, jotka ovat erotettavissa sidontatuotteen markkinoista. Sidonnan vahingollisuus liittyy useimmiten tilanteisiin, joissa sidontatuotteen markkinoilla määräävässä markkina-asemassa oleva yritys siirtää sidonnan kautta markkinavoimaansa sidotun tuotteen markkinoille.
Jos sitomista harjoittava yritys on määräävässä markkina-asemassa, sitova menettely saattaa olla kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettyä määräävän aseman väärinkäyttöä. Muissa tapauksissa sitomista arvioidaan lain 9 §:n nojalla. Tämän säännöksen perusteella arvioidaan sitä, onko sitominen vaikuttanut terveen ja toimivan kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla kyseessä olevan toimialan kilpailuolosuhteisiin. Sitomista ja sen kilpailua rajoittavia vaikutuksia tarkastellaan aina tapauskohtaisesti, sillä sitominen saattaa johtua teknisesti tai taloudellisesti perustelluista syistä, kuten esimerkiksi hyödykkeen käyttöön liittyvistä turvallisuussyistä tai kustannussäästöistä. Kahden hyödykkeen samanaikainen hankkiminen saattaa olla myös asiakkaan edun mukaista.
Musiikin kustantamista ja äänitteiden tuottamista voidaan pitää erillisinä markkinoina, joilla toimivat eri yritykset. Esimerkikisi Musiikkikustantajat ry on todennut, että musiikin kustantajalla ja äänilevytuottajalla on oma itsenäinen roolinsa. Kustantajan asiakkaita ovat musiikin tekijät eli säveltäjät, sanoittajat, sovittajat ja kääntäjät, kun taas äänilevytuottajan sopimuskumppaneita ovat esiintyvät taiteilijat. Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan millään elinkeinonharjoittajalla ei voida katsoa olevan määräävää markkina-asemaa musiikin kustannustoiminnassa tai äänitetuotannossa, minkä vuoksi kyseisten markkinoiden välillä esiintyvää sitomista on tarkasteltava kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella. Samoin virasto katsoo, että MTV Oy:llä ei ole tässä päätöksessä tarkoitetuissa tilanteissa sellaista erityisasemaa, että sen harjoittamaa kustannus- ja äänilevyjen tuotantotoimintaa olisi tarkasteltava eri perustein kuin muiden alalla toimivien yritysten vastaavaa toimintaa.
Elvis ry:n jäsenkyselyn mukaan levy-yhtiö on joissakin tapauksissa vaatinut musiikin tekijöiltä kustannussopimuksen solmimista yhtiötä lähellä olevan kustantajan kanssa. Läheskään kaikki kyselyyn vastanneet eivät kuitenkaan olleet havainneet tällaista ongelmaa. Kyselyn tai muiden Kilpailuviraston saamien selvitysten perusteella ei vielä voida arvioida, kuinka yleistä kustannustoiminnan ja äänilevytuotannon sitominen tällä hetkellä on. Musiikkikustantajilla ja levy-yhtiöillä voidaan kuitenkin useimmissa tapauksissa katsoa olevan markkinavoimaa tekijöihin ja esittäviin taiteilijoihin nähden, minkä vuoksi sitominen lienee usein käytännössä mahdollista. Esimerkiksi suuren levy-yhtiön tarjoama mahdollisuus ottaa tekijän teos julkaisemalleen äänilevylle saattaa olla tekijän kannalta taloudellisesti niin houkutteleva, että tähän sopimukseen voidaan automaattisesti liittää myös kustannussopimuksen solmiminen levy-yhtiötä lähellä olevan kustantajan kanssa.
Toisaalta on otettava huomioon, että esimerkiksi tapauksissa, joissa tekijä ja artisti ovat sama henkilö, kustannussopimusten solmiminen levy-yhtiötä lähellä olevan kustantajan kanssa saattaa olla myös tekijän näkökulmasta hyödyllinen järjestely, mikäli hän haluaa teoksensa kustannettavan. Tällöin tekijä voi hoitaa sekä artisti- että kustannussopimustensa solmimisen samassa yhteydessä, mikä säästää aikaa. Tilanteita, joissa tekijä on solminut kustannussopimukset teoksiaan levyttävän äänilevy-yhtiön kanssa yhteistyössä olevan kustantajan kanssa, ei siten automaattisesti voida pitää kilpailuun vahingollisesti vaikuttavana sitomisena. Lisäksi sekä kustannustoiminnassa että äänitetuotannossa näyttää toimivan yrityksiä, joissa Elvis ry:n mainitsema kustannussopimusten ja äänitteiden tuottamisen välinen kytkentä ei ole käytössä.
Kilpailuvirasto on saamiensa tietojen perusteella todennut, että jotkut äänitetuottajat ovat asettaneet kustannussopimuksen tekemisen edellytykseksi sille, että tietty teos otetaan yhtiön äänitteelle. Tällaisen sitovan ehdon asettaminen saattaa äänitetuotannon ja kustannustoiminnan tehtävien erilaisuudesta johtuen olla tietyissä tapauksissa kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettu vahingollinen kilpailunrajoitus. Koska Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole saanut tarkempaa tietoa yksittäisistä sidontatapauksista ja niitä toteuttaneista yhtiöistä, virasto ei voi tässä vaiheessa ottaa tarkempaa kantaa sitomisen vahingollisuuteen. Tarvittaessa virasto käsittelee mahdolliset yksittäisten yritysten toimintaan liittyvät sitomistapaukset erillisten toimenpidepyyntöjen perusteella.
Kustannussopimuksen kestoaika
Elvis ry on todennut toimenpidepyynnössään ongelmalliseksi myös sen, että levy-yhtiön ohessa toimivat kustantajat suostuvat yleensä tekemään vain kustannussopimuksia, jotka ovat voimassa koko teoksen suoja-ajan. Musiikkikustantajat ry on pitänyt pitkäaikaisten kustannussopimusten solmimisen perusteena muun muassa sitä, että kustantajan tiettyyn teokseen tekemät investoinnit saadaan usein takaisin vasta useiden vuosien kuluttua. Suomen Säveltäjät on puolestaan katsonut lausunnossaan, että erityisesti kevyessä musiikissa perinteistä kustannussopimusta ei välttämättä tarvita, vaan se voitaisiin ainakin joissakin tapauksissa korvata määräaikaisella markkinointisopimuksella. Elvis ry:n jäsenkyselyn mukaan melko harva kyselyyn vastannut oli tehnyt määräaikaisia kustannussopimuksia. Muutamat tekijät olivat kuitenkin solmineet tällaisia sopimuksia.
Kustannussopimus antaa kustantajalle yksinoikeuden muun muassa valmistaa teoksesta kappaleita ja saattaa se yleisön saataviin. Kun kyseessä ei ole määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen solmima yksinoikeussopimus, sopimuksen kilpailuvaikutuksia tarkastellaan sitomisen tavoin kilpailunrajoituslain 9 §:n perusteella. Kustannussopimuksiin liitetty yksinoikeus on sinänsä perusteltu, sillä teos ei käytännössä voi olla yhtä aika useamman yrityksen kustannettavana. Yksinoikeuksia sisältävien kustannussopimusten pitkä kestoaika saattaa sen sijaan jäykistää alan kilpailutilannetta. Olosuhteet kustannussopimuksen solmimisen jälkeen saattavat muuttua siten, että tekijä haluaa ottaa kaikki teokset omaan hallintaansa tai antaa niiden kustannusoikeuden jollekin muulle kustannusyhtiölle. Tämän vuoksi on perusteltua, että kustannussopimukset voidaan solmia määräaikaisina. Tällöin myös uusien kustannusyritysten alalle tulo helpottuu, kun niillä on aiempaa paremmat mahdollisuudet hankkia jo kustannettujen teosten oikeuksia itselleen. Samoin kustantajat joutuvat kilpailemaan tekijöille tarjoamillaan palveluilla. Kilpailuvirasto katsoo siten, että kilpailun toimivuus musiikin kustannustoiminnassa voidaan osaltaan turvata siten, että tekijöitä ei vaadita solmimaan koko teoksen suoja-ajan kestäviä kustannussopimuksia, mikäli nämä katsovat, että muunlainen sopimus olisi kyseisen teoksen kohdalla parempi vaihtoehto.
Lisäksi on otettava huomioon se, että kun kustannustoiminnan ja äänilevytuotannon välillä joissakin tapauksissa esiintyneet pakolliset kytkennät poistetaan, tekijä voi halutessaan jättää levytetyn teoksensa kustantamattomaksi. Näin ollen eri pituisten kustannussopimusten solmimisen ohella tekijän vaihtoehtona on teoksen jättäminen kokonaan kustantamattomaksi, mikäli hän ei katso kustantamisesta olevaan itselleen taloudellista hyötyä. Erityisesti kevyen musiikin alalla saattaa olla tilanteita, jolloin tekijä katsoo, että saatuaan teoksensa omatoimisesti äänilevylle kustannussopimusta ei enää tarvita. Koska eri tekijöiden kustannussopimuksille asettamat vaatimukset todennäköisesti vaihtelevat huomattavasti, Kilpailuvirasto ei kuitenkaan katso olevan kilpailun turvaamisen kannalta perusteltua, että kustannussopimukselle määrättäisiin Elvis ry:n ehdottama tietty enimmäiskestoaika.
Sopimussuhteiden yleinen arviointi
Kilpailunrajoituslakia voidaan soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, mikäli niihin liittyy määräyksiä, joita voidaan pitää lain 4-7 §:ien perusteella kiellettyinä tai mikäli niillä on lain 9 §:n perusteella vahingolliseksi katsottavia vaikutuksia kilpailun toimivuuteen. Kilpailunrajoituslain vastaiset sopimuskohdat ovat lain 18 §:n perusteella siviilioikeudellisesti pätemättömiä.
Musiikin tekijöiden ja musiikkikustantajien välillä solmittuihin kustannussopimuksiin liittyvät ongelmat näyttävät monissa tapauksissa johtuneen siitä, että toiselle osapuolelle on annettu esimerkiksi vääriä tai harhaanjohtavia tietoja alan sopimuskäytännöstä. Samoin näyttää siltä, että musiikin tekijät eivät välttämättä ole kustannussopimuksia solmiessaan osanneet arvioida sopimukseen liitettyjen erilaisten ehtojen vaikutuksia toimintaansa. Tällaisia elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin liittyviä riita-asioita käsitellään normaalien sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti eikä niihin voida puuttua kilpailunrajoituslain nojalla. Näyttää kuitenkin siltä, että tekijöiden sopimuksia koskevan tietämyksen lisääminen saattaisi monissa tapauksissa poistaa kustannussopimusten solmimiseen liittyneitä ongelmia.
Musiikin tekijöitä voidaan yleensä pitää kustantajiin nähden heikommassa neuvotteluasemassa olevina elinkeinonharjoittaijna. Tämän vuoksi tekijöiden ja kustantajien välisiin sopimussuhteisiin voidaan mahdollisesti soveltaa muiden sopimustoimintaa koskevien säännösten ohella lakia elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä (1062/93). Tämän lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa ei saa käyttää ehtoa, joka on sopimuksessa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton ottaen huomioon toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien heikommasta asemasta johtuva suojan tarve ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Kohtuuttomien sopimusehtojen kieltämisestä määrää Markkinatuomioistuin.
Teoston toiminta
Elvis ry on pyytänyt Kilpailuvirastoa ottamaan kantaa myös siihen, mitkä mahdollisuudet Teostolla on valvoa kustannustoiminnan aktiivisuutta sekä sitä, että kilpailu musiikin teosmarkkinoilla on vapaata ja musiikin käyttäjien etujen mukaista.
Teostolla on määräävä markkina-asema tekijänoikeuksien hallinnoinnissa Suomessa. Tämän on todennut muun muassa kilpailuneuvosto 5.10.1995 tekemässään päätöksessä. Kilpailuneuvosto totesi edellä mainitussa päätöksessään, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä sekä Teoston ja sen edustamien oikeudenhaltijoiden välisissä suhteissa että suhteessa suojattujen teosten käyttäjiin. Teoston asiakkaina olevia oikeudenhaltijoita ovat musiikin tekijät (säveltäjät, sovittajat, sanoittajat ja kirjailijat) sekä musiikin kustantajat.
Teoston on siten otettava toiminnassaan huomioon kilpailunrajoituslain 7 §, joka kieltää määräävän aseman väärinkäytön. Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään muun ohella:
1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
3) yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai
5) määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
Säveltäjä- ja kustantajajärjestöt ovat solmineet tammikuussa 1996 suositussopimuksen, jota voidaan käyttää mallina kustannussopimuksia solmittaessa. Tässä mallikustannussopimuksessa muun muassa todetaan, että kustantajalla on oikeus Teoston jakosääntöjen mukaiseen osuuteen kustannettua teosta koskevista Teoston kautta tulevista esitys- ja tallentamiskorvauksista, mikäli vähintään yksi teoksen tekijöistä on Teoston asiakas. Muussa tapauksessa tekijä ja kustantaja sopivat erikseen kustantajan esitys- ja tallentamiskorvausten jaosta. Mallisopimuksessa mainitut jako-osuudet määräytyvät Teoston vuosikokouksen hyväksymän jakotaulukon mukaisesti. Kustantajan osuus on jakosäännön mukaan useimmissa tapauksissa kolmannes tekijänoikeuskorvauksista. Tekijät ja kustantaja eivät voi sopia muunlaisesta jaosta. Epäselvissä tapauksissa jakotaulukon soveltamiskysymykset ratkaisee Teoston johtokunnan asettama jakosääntötoimikunta.
Teoston asiakassopimuksessa on asetettu Teoston tekijä- ja kustantaja-asiakkaalle myös tiettyjä velvollisuuksia. Tekijän on muun muassa vaadittaessa toimitettava Teostoon nuotit, äänitallenne tai muu vastaava kappale teoksestaan. Myös kustantajan on vaadittaessa toimitettava Teostolle kappale kustannusobjektista.
Elvis ry on pyytänyt Kilpailuvirastolta kannanottoa siitä, voidaanko Teostossa asettaa tekijäasiakkaille erilaisia vaatimuksia tekijänoikeuskorvausten maksamiseksi. Teoston on tekijäasiakkaita koskevia ehtoja ja velvollisuuksia asettaessaan otettava huomioon muun muassa se, että ne eivät syrji joitakin asiakkaita, koska kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään muun ohella syrjintää eli diskriminointia. Syrjintä tarkoittaa samanlaisten asiakkaiden tai tavarantoimittajien erilaista kohtelua tai erilaisten asiakkaiden samanlaista kohtelua. Korkein hallinto-oikeus on Neste Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa tapauksessa vahvistanut (päätös 30.11.1995), että määräävässä asemassa olevan yrityksen hinnoitteluperusteet tai muukaan markkinakäyttäytyminen eivät saa olla joitakin asiakkaita syrjiviä eivätkä muutoinkaan sellaisia, että seurauksena on yrityksen joidenkin asiakkaiden joutuminen kilpailullisesti muita heikompaan asemaan ilman tähän oikeuttavaa kilpailuoikeuden kannalta hyväksyttävää syytä. Asiakaskohtaisesti eriytetyt ehdot on myös aina voitava perustella objektiivisesti ja niiden on oltava kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä.
Määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on siten erityinen velvoite asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun. Äärimmäisenä esimerkkinä syrjinnästä voidaan pitää toimitus- ja ostokieltoa, jolloin kyseessä voi olla liikesuhteesta pidättäytyminen ilman asiallista syytä. Syrjintä voi ilmetä myös siten, että jollekin asiakkaalle tarjotaan heikompia liikesuhteen ehtoja kuin muille samanlaisille asiakkaille. Tyypillisesti tällainen syrjintä ilmenee erilaisina hintoina, mutta se saattaa koskea myös muita ehtoja, kuten maksuaikoja tai toimituslausekkeita.
Teoston asiakkaina on eri ryhmiin kuuluvia tekijöitä eli säveltäjiä, sovittajia, sanoittajia ja kirjailijoita sekä musiikkikustantajia. Koska eri ryhmiin kuuluvien tekijäasiakkaiden teosten luonne vaihtelee, on luonnollista, että eri ryhmille voidaan asettaa myös erilaisia ehtoja esimerkiksi tekijänoikeuskorvausten maksamiseksi. Erilaisten ehtojen asettamiseen on kuitenkin oltava perusteltu syy. On esimerkiksi hyväksyttävää, että sovittaja normaalisti saa Teoston jakosäännön mukaan pienemmän osuuden tietyn teoksen tekijänoikeudellisista korvauksista kuin säveltäjä. Joissakin tapauksissa myös samaa tekijäryhmää koskevia asiakassuhteen ehtoja saattaa olla tarpeen eriyttää, koska samassakin asiakasryhmässä voi olla erityyppisiä asiakkaita. Tällöin on otettava huomioon, että erilaisille asiakkaille asetettuja samanlaisia ehtoja voidaan pitää syrjintänä samalla tavoin kuin samanlaisten asiakkaiden ehtojen erilaistamista.
Lisäksi Kilpailuvirasto toteaa, että Teoston jakosääntö on nykyisellään melko jäykkä erityisesti siltä osin, että tekijät ja kustantaja eivät voi poiketa jakosäännössä ilmoitetusta kustantajan osuudesta. Koska sekä tekijöiden että kustantajien teosten luonne vaihtelee ja myös muuttuu nopeasti, mahdollisimman joustava käytäntö myös tekijänoikeudellisista korvauksista sovittaessa vastaisi todennäköisesti markkinoiden vaatimuksia paremmin kuin kaikkiin tilanteisiin sovellettavat ehdottomat määräykset. Teostossa parhaillaan vireillä oleva jakosäännön uudistustyö on siten Kilpailuviraston mielestä perusteltu. Mikäli Teostossa mahdollisesti asetettaviin uusiin asiakkaita koskeviin ehtoihin sisältyy syrjimistä tai muuta määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, Kilpailuvirasto selvittää tällaisten ehtojen vaikutukset tapauskohtaisesti.
Ratkaisu
Kilpailunrajoituslakia voidaan soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, mikäli niihin liittyy määräyksiä, joita voidaan pitää lain 4-7 §:ien perusteella kiellettyinä tai mikäli niillä on lain 9 §:n perusteella kilpailua rajoittavia vahingollisia vaikutuksia. Kilpailuvirasto on todennut, että jotkut äänitetuottajat ovat ilmeisesti asettaneet kustannussopimuksen tekemisen edellytykseksi teoksen saamiseksi äänilevylle. Äänitetuottajien ja kustantajien on otettava tällaisia sitovia ehtoja asettaessaan huomioon, että kustannussopimuksen ja äänitetuotannon pakollinen kytkentä saattaa olla kilpailunrajoituslain 9 §:n vastaiseksi katsottava vahingollinen kilpailunrajoitus. Kilpailuvirasto voi kuitenkin arvioida tällaisen sitomisen vahingolliset vaikutukset tarkemmin ainoastaan yksittäisten, tarkemmin yksilöityjen sitomistapausten yhteydessä.
Kilpailuvirasto katsoo myös, että hyvin pitkäaikaiset yksinoikeuksia sisältävät kustannussopimukset ovat omiaan vähentämään kustantajien välistä kilpailua. Musiikin tekijöillä tulisi siten halutessaan olla mahdollisuus solmia koko teoksen suoja-ajan automaattisesti voimassa olevan kustannussopimuksen sijasta määräaikainen kustannussopimus tai jättää teos kokonaan kustantamattomaksi.
Lisäksi Kilpailuvirasto on arvioinut sitä, mitkä mahdollisuudet Teostolla on valvoa kustannustoiminnan aktiivisuutta sekä sitä, että kilpailu musiikin teosmarkkinoilla on vapaata ja musiikin käyttäjien etujen mukaista. Virasto on todennut, että Teosto on määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja, jolla on erityinen velvoite kohdella kaikkia asiakkaitaan tasapuolisesti. Teosto voi kuitenkin asettaa asiakkailleen erilaisia ehtoja, mikäli niiden asettaminen on objektiivisesti perusteltavissa eivätkä ne perusteettomasti syrji joitakin asiakkaita.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 7 § ja 9 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.