Asianosaiset
Radiolinja Oy
Sonera Oy (entinen Telecom Finland Oy)
Toimenpidepyynnön tekijä
Kodintekniikkaliitto r.y.
Asian vireilletulo
Kodintekniikkaliitto ry teki Kilpailuvirastolle 15.12.1997 päivätyn tutkimuspyynnön, joka koski teleoperaattoreiden (lähinnä Radiolinja Oy:n) menettelyä matkapuhelinliittymien myynnissä. Liiton mukaan erityisesti Radiolinja Oy:n kanssa yhteistyössä toimivat matkaviestinkauppiaat myyvät puhelinlaitteita alle yleisen sisäänostohintatason, mikä johtuu liittymien myynnistä maksettavista ylisuurista operaattoripalkkioista. Kodintekniikkaliiton mukaan mainitut toimenpiteet rajoittavat kilpailua matkaviestinkaupassa ja se pyysi Kilpailuvirastoa ryhtymään asiassa toimenpiteisiin kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaisten vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Virasto on saanut myös kolmelta matkapuhelinten vähittäismyyjältä 5.11., 6.11. ja 10.11.1997 päivätyt tutkimuspyynnöt, joissa virastoa pyydettiin selvittämään, miten eräät vähittäiskauppiaat pystyvät myymään matkapuhelimia alle sisäänostohinnan sekä epäiltiin teleoperaattoreiden subventoivan laitehintoja ylisuurilla liittymien myyntipalkkioilla sekä matka- ja lankapuhelinliikenteestä saamillaan tuotoilla.
Yritykset
Oy Radiolinja Ab (jäljempänä Radiolinja) on vuonna 1988 perustettu yritys, joka toimii verkko-operaattorina GSM-matkapuhelinpalveluissa. Radiolinja kuuluu Finnet-yhtiöihin ja sen suurin yksittäinen omistaja on Helsingin Puhelin Oy. Yksityiset puhelinyhtiöt omistavat Radiolinjasta noin 80 prosenttia. Vuonna 1997 Radiolinjan liikevaihto oli noin 1,15 miljardia markkaa, kun se vuonna 1996 oli noin 606 miljoonaa markkaa. Vuonna 1997 Radiolinjan GSM-liittymien määrä oli 590.000, kun se vuotta aiemmin oli 279.000. Radiolinjan GSM-palvelujen valtakunnalliseen jakeluun erikoistunut Mäkitorppa Oy on Radiolinjan osakkuusyhtiö.
Telecom Finland Oy , 15.4.1998 alkaen Sonera Oy (jäljempänä Sonera) on Posti- ja telelaitoksesta 1.1.1994 muodostetun Suomen PT-konsernin yhtiö, jonka valtio omistaa kokonaan. Sonera toimii valtakunnallisena verkko-operaattorina sekä NMT- että GSM-matkapuhelinpalveluissa. Vuonna 1997 Sonera-konsernin liikevaihto oli noin 7,7 miljardia markkaa. Matkaviestinnän liikevaihto oli noin 3,45 miljardia markkaa ja sen osuus Soneran liikevaihdosta oli 45 prosenttia. Soneralla oli vuoden 1997 lopussa 1.586.102 matkapuhelinliittymää (vuotta aiemmin 1.211.006 liittymää). Telering on Sonera-konsernin omistama tuotemerkki, jonka alla toimiva myymäläketju jakelee muun muassa Soneran matkapuhelinliittymiä.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto pyysi matkapuhelinoperaattoreina toimivilta Radiolinjalta ja Soneralta 9.1.1998 päivätyllä kirjeellä selvitystä siitä, millaisia provisioita ne maksavat liittymien myynnistä tietyille vähittäiskauppiaille ja millä perusteella provisioita maksetaan. Samoin tiedusteltiin, mitä markkinointi- ym. tukea operaattorit antavat kyseisille vähittäiskauppiaille ja mitä ehtoja ne asettavat provision tai muun tuen saamiseksi. Virasto vastaanotti 28.1.1998 Radiolinjan ja 29.1.1998 Soneran selvityksen. Kilpailuvirasto pyysi Kodintekniikkaliitolta 17.2.1998 lisäselvitystä siitä, millaisia vahingollisia vaikutuksia matkaviestinkaupalle on aiheutunut operaattorien toimenpiteistä. Kodintekniikkaliitto toimitti virastolle 6.3.1998 päivätyn lisäselvityksen. Lisäksi Radiolinja toimitti virastolle 16.4.1998 päivätyn lisäselvityksen.
Kodintekniikkaliiton tutkimuspyyntö ja lisäselvitys
Kodintekniikkaliiton mielestä matkapuhelinten alikatteinen myynti vaikeuttaa muiden alalla toimivien yrittäjien liiketoimintaa, eikä se pitkällä tähtäimellä voi olla kuluttajan edun mukaista. Liitto toteaa, että erikoisliikkeiden toimintaedellytysten kavetessa hintakilpailun vuoksi liikkeiden mahdollisuudet suorittaa jälkimarkkinointia heikkenevät, jolloin kaupan rakenne muuttuu loppukäyttäjälle epäedulliseksi. Matkaviestinkaupassa ei ole Kodintekniikkaliiton mukaan kyse pelkästä laitekaupasta, vaan todellisuudessa operaattoriomisteisten laitekauppojen perimmäisenä tehtävänä on myydä liittymiä.
Kodintekniikkaliiton mukaan Radiolinjan toimenpiteiden vahingolliset vaikutukset ilmenevät siten, että puhelinten alikatteinen myynti tapahtuu operaattoritukien avulla. Liitto toteaa, että operaattorituet mahdollistavat tällaisen toiminnan kannattavasti vain osalle vähittäisliikkeitä, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta vähittäismyyjien kesken. Matkapuhelinyrityksiä on Liiton saaman tiedon mukaan poistunut alalta pääkaupunkiseudulla sekä Turun, Tampereen ja Vaasan talousalueilla.
Asianosaisten lausunnot
Radiolinjan selvitykset
Radiolinja kiisti maksavansa vähittäiskauppiaille kohtuuttoman korkeita provisioita matkapuhelinliittymistä. Radiolinjan mukaan kilpailu matkapuhelinmarkkinoilla on toimivaa. Radiolinja totesi, ettei se itse käy lainkaan puhelinlaitekauppaa eikä voi vaikuttaa kauppiaiden alikatteiseen myyntiin. Radiolinja katsoo, että kauppiaiden matkapuhelimista saamat katteet ovat kauppiaan itsensä ja viime kädessä markkinoiden päätettävissä, eivätkä tavarantoimittajan vastuulla.
Radiolinjan mukaan vähittäiskauppiaalle liittymän myynnistä maksettavaa edustajanpalkkioita ei voi sitoa matkapuhelinten hintakehitykseen, koska sitä ei tiedetä ja koska telemarkkinalaissa on kielletty matkapuhelinliittymän ja puhelinlaitteen hinnan kytkeminen toisiinsa. Radiolinjan mukaan sen edustajapalkkiotaso määräytyy liiketaloudellisesti. Radiolinja toteaa alenevan hintakehityksen ja voimakkaan hintaeroosion liittyvän kaikkeen kodin elektroniikkaan, myös matkapuhelimiin. Radiolinja kiistää syyllistyneensä diskriminoivaan hinnoitteluun operaattoritukien myöntämisessä.
Soneran selvitys
Soneran mukaan suurimmat matkapuhelinvalmistajat tuovat markkinoille keskimäärin kolme uutta puhelintyyppiä vuodessa ja puhelimen käyttöikä yhdellä asiakkaalla on arviolta enintään kolme vuotta. Kasvamassa olevan puhelinlaitteiden vaihtokaupan yhteydessä ei asiakkaalle juurikaan myydä enää uutta liittymää. Soneran mukaan matkapuhelinkaupan tulisi perustua normaaliin tapaan päätelaitekaupasta saatavaan katteeseen, joka muodostuu jakelutien ja koko arvoketjun kustannusten perusteella. Sonera katsoo, että kaupan epäterve tukeminen ja ylisuuret provisiot johtavat vähitellen kaupan keskittymiseen matkapuhelinoperaattoreiden omistamiin ketjuihin. Sonera epäilee Radiolinjan toimenpiteiden perustuvan sen omistajataholta saatuun ristisubventioon, mikä puolestaan perustuu Finnet-ryhmän yritysten alueelliseen määräävään markkina-asemaan ja sen mahdollistamaan monopolihinnoitteluun.
Operaattoreiden noudattamat yhteistyösopimukset
Radiolinjan sopimukset
Radiolinjan mukaan käytännössä kaikilla niillä tahoilla, jotka myyvät matkapuhelimia loppukäyttäjille Suomessa, on mahdollisuus solmia edustussopimus Radiolinjan kanssa. Radiolinjan solmimien edustussopimusten lukumäärä oli 13.5.1998 […] kappaletta. Edustussopimuksessa määritellään Radiolinjan ja sen edustajan oikeudet ja velvollisuudet yhteistyössä. Sopimuksessa määritellään muun muassa eksklusiivinen ja ei-eksklusiivinen toimintamalli, joista kauppias valitsee jomman kumman. Eksklusiivisen toimintamallin valinnut kauppias sitoutuu välittämään yksinomaan Radiolinjan liittymätuotteita tai muita vastaavia tuotteita, jotka Radiolinja on hyväksynyt. Edustussopimus on muilta osin samanlainen kaikille edustajille ja on voimassa pääsääntöisesti vuoden kerrallaan.
Edustussopimuksen liitteet koskevat välityspalkkioita, tavoite-, mainostuki-, ja myymäläsopimusta. Välityspalkkiot on määritelty Radiolinjan eri liittymätuotteiden mukaan erisuuruisiksi. Eksklusiivisesti toimivat edustajat saavat korotetut välityspalkkiot. Tavoitesopimuksessa Radiolinja ja edustaja sopivat myynnin volyymiin sidotusta tavoitepalkkiosta. Volyymit ja palkkiot vaihtelevat edustajittain. Mainostukisopimuksessa sovitaan mainosyhteistyön säännöistä ja toteutustavoista. Myymälätukisopimuksessa sovitaan Radiolinjan omistamien ja toimittamien kalusteiden ja somisteiden käytöstä sekä Radiolinjan tuotteille varatusta mainospinnasta edustajien myymälöissä. Tavoite-, mainostuki- ja myymälätukisopimuksia ei ole tehty kaikkien edustajien kanssa. Myymäläketjujen kanssa sovitaan valtakunnallisesta yhteistyöstä ketjusopimuksella.
Kilpailuviraston tarkastelemien vähittäiskauppiaiden osalta liittymien välityspalkkiot olivat ylimmillään […] markkaa liittymä ja tavoitesopimuspalkkio vaihteli […] markan välillä. Myymäläsopimuksissa maksettiin tietyille kauppiaille tukea myymälöiden perustamisesta sekä myymäläpinta-alan käytöstä. Mainostukea maksettiin […] markkaa välitetty liittymä. Ketjusopimukset oli solmittu kahden kauppiasketjun kanssa ja yhden ketjun kanssa oli lisäksi sovittu ketjuun kuuluvien myymälöiden vuokratuesta, jota maksettiin kullekin myymälälle […] markkaa neliöltä.
Soneran sopimukset
Sonera totesi, että sen sopimuskokonaisuus ei ole muuttunut sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto on selvittänyt yhtiön matkapuhelinliittymien jakelujärjestelmää. Yhtiö ei myöskään ole olennaisesti muuttanut liittymämyyntikorvauksen maksuperusteita tai -käytäntöä siitä, mitä se on Kilpailuvirastolle edellä mainitun tapauksen käsittelyn yhteydessä esittänyt. Sonera maksaa kaikille sopimuskauppiailleen liittymämyyntikorvauksen sopimuksessa määriteltyjen ehtojen perusteella. Korvausten saamisen edellytyksenä on, että kauppiaalla on voimassa oleva yhteistyösopimus liittymien myynnistä Soneran kanssa. Soneralla oli 13.5.1998 sopimuksia liittymien myynnistä arviolta […] kauppiaan kanssa.
Käytettävät sopimustyypit ovat liittymämyynti-, dealer- ja asiantuntijasopimus sekä sopimus asiakaspalvelusta ja markkinoinnista (valtuutetun kauppiaan sopimus). Kauppiaan tulee noudattaa sopimuksen ehtoja, erityisesti asiakaspalveluvelvoitetta. Liittymämyyntikorvaus maksetaan kauppiaalle takautuvasti. Asiakaspalvelusta ja markkinoinnista sopimuksen tehneet kauppiaat saavat yleisen liittymämyyntikorvauksen lisäksi erityistä työkorvausta niistä asiakaspalvelutoimenpiteistä, joita kauppiaat tekevät Soneran puolesta. Korvausten suuruus vaihtelee toimenpiteittäin ja etu tarjotaan yhtäläisin ehdoin kaikille sopimuksen tehneille kauppiaille. Muuta sopimusperusteista tukea ovat kauppiaan vuotuisen liittymämyyntitavoitteen perusteella myönnetyt esittelyliittymät. Sonera ei maksa kauppiaalle markkinointitukea, vaan sopimukseen voi sisältyä ns. mediatili. Sonera voi osallistua kauppiaan mainontaan ostamalla kauppiaalta osan tämän hankkimasta mainostilasta, mistä sovitaan tapauskohtaisesti.
Soneran liittymämyyntikorvaus on kaikille kauppiaille […] markkaa liittymä ja NMT Combi ratkaisun osalta […] markkaa liittymä. Soneran maksamien työkorvausten suuruus vaihtelee […] markan välillä. Dealer-sopimuskauppiaalla on oikeus kullakin sopimuskaudella käyttää esittelyliittymiä […] markalla liittymä ja asiantuntija-/valtuutetulla kauppiaalla […] markalla liittymä. Sonera tekee sopimuksia joko ketjutasoisesti tai yksittäisten kauppiaiden/myyntipisteiden kanssa. Mediatilikorvaus on […] markkaa. Soneran panos mainonnan kustannuksista vaihtelee sen mukaan, mikä on Soneran näkyvyys mainoksessa.
Matkapuhelinliittymien markkinat
Suomessa on matkapuhelinliittymiä asukaslukuun suhteutettuna eniten maailmassa ja matkapuhelimia on käytössä yli kaksi miljoonaa kappaletta. Matkapuhelimista yli 1,6 miljoonaa toimii GSM-verkoissa ja yli puoli miljoonaa NMT-verkoissa. GSM-liittymien lukumäärä on kasvanut erittäin nopeasti viime vuosina. Sen sijaan NMT-liittymien lukumäärä kääntyi laskuun vuonna 1996 ja sama kehitys jatkunee lähivuosina. Vuoden 1997 lopussa Radiolinjan markkinaosuus GSM-palveluissa oli noin 36 prosenttia ja Soneran noin 64 prosenttia. Soneran markkinaosuus kaikissa matkaviestinpalveluissa NMT mukaanlukien oli tällöin noin 74 prosenttia.
Matkapuhelinliittymien ja matkapuhelimien jakelu
Kilpailuvirasto on matkapuhelimien selektiivistä jakelujärjestelmää koskevassa päätöksessä selvittänyt matkapuhelinliittymien välittämistä. Päätöksessä todettiin, että liittymien välittämistä harjoittavat mm. matkaviestinkauppaan erikoistuneet liikkeet, yksityiset radioliikkeet, kodinelektroniikkaa myyvät liikkeet, tavaratalot sekä Soneran ja paikallisten puhelinyhtiöiden vähittäismyymälät. Radiolinja on tehnyt liittymien välittämisestä edustussopimuksen […] vähittäiskauppiaan kanssa. Soneralla on sopimus arviolta […] kauppiaan kanssa.
Kilpailuvirasto on selvittänyt matkapuhelinmarkkinoita muun muassa 11.11.1997 annetussa päätöksessä. Kyseisen päätöksen mukaan matkapuhelimia myydään noin tuhannessa vähittäismyyntipisteessä, joista lähes kaikki markkinoivat useampaa kuin yhtä matkapuhelinmerkkiä. Matkapuhelimien tukkujakelijoilla ei ole esteitä vähittäismarkkinoille pääsyssä. Alalla ei ole käytössä yksinmyynti- tai yksinostosopimuksia ja jakelijaksi halukkaita vähittäismyyntiliikkeitä on runsaasti. Virasto katsoi päätöksessään myös, että matkapuhelimien myynnin voidaan odottaa laajenevan tavanomaisia kestokulutushyödykkeitä myyviin liikkeisiin. Vähittäiskauppiaaksi on helppo päästä, joskin eräät laitevalmistajat ja maahantuojat asettavat kauppiaille vaatimuksia mm. vakavaraisuudesta, ammattitaidosta ja myymälämiljööstä.
Kodintekniikkaliiton tilastojen mukaan kodintekniikkaliikkeitä on yhteensä noin 1.560, joista 610 on kodinkonealan erikoismyymälöitä, noin 270 matkapuhelinkauppoja, 141 tavarataloja ja 125 muita erikoismyymälöitä. Erikoismyymälöiden osuus matkapuhelinmyynnistä on noin 30 – 35 prosenttia. Kodintekniikan myynti vuonna 1997 oli noin 7,1 miljardia markkaa (6,2 miljardia mk vuonna 1996). Matkapuhelinten myynti vuonna 1997 oli 1.030 miljoonaa markkaa (1.000 mmk vuonna 1996).
Kodintekniikkaliiton jäsenillä on noin 200 myymälää, joista yli 80 prosentissa myydään matkapuhelimia. Liiton jäsenten osuus kodinkonealan tai muiden erikoismyymälöiden vuosimyynnistä on noin kolmannes ja lukumääräinen osuus em. ryhmästä noin neljännes. Liiton mukaan pienemmillä paikkakunnilla kodintekniikkaliikkeillä on keskeinen osuus matkapuhelinten myynnissä ja huollossa.
Elektroniikan Tukkukauppiaat ry:n tilastojen mukaan vuonna 1997 myytiin matkapuhelimia 804.000 kappaletta, mikä oli 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 1996. Myytävien puhelinlaitteiden lukumäärän voidaan arvioida edelleen kasvavan kuluvana vuonna. Matkapuhelinmerkkejä on Suomen markkinoilla noin 20. Nokia on Suomessa myydyin matkapuhelin, sen markkinaosuus on noin 65 prosenttia. Lähimmät kilpailijat ovat Ericsson, jonka markkinaosuus on arviolta 25 prosenttia ja Philips, jolla on noin 3 prosentin markkinaosuus. Matkapuhelimien hinnat ovat alentuneet voimakkaasti, puhelimen keskimääräinen tukkuhinta oli 1.393 markkaa vuonna 1997.
Alaa sääntelevät lait
Telemarkkinalain (396/1997) 24 §:n mukaan telepäätelaitteen myyntihinta ei saa riippua siitä, hankkiiko ostaja telepäätelaitteen myyjältä myös teletoimintaan kuuluvia suoritteita. Telehallintokeskus valvoo, etteivät puhelinlaitteita myyvät vähittäiskauppiaat riko kyseistä lainkohtaa.
Päätös ja sen perustelut
Relevantit markkinat ja kilpailunrajoituslain soveltaminen asianosaisiin
Kilpailuongelmat ilmenevät Kilpailuviraston saaman toimenpidepyynnön mukaan matkapuhelimia myyvien vähittäiskauppiaiden välillä, joista vain osalla on liittymien välittämistä koskeva yhteistyösopimus yhden tai useamman matkapuhelinoperaattorin kanssa. Lisäksi on esitetty, että matkapuhelinoperaattorit subventoisivat matkapuhelinliittymiensä myyntiä verkkojensa käytöstä perimillään maksuilla. Relevantit markkinat tapauksessa ovat siten matkapuhelinliittymien ja matkapuhelinten vähittäismyynti. Tarkasteltavaksi tulevat teleoperaattoreiden toiminnan vaikutukset kyseisillä markkinoilla.
Kilpailuvirasto on 3.6.1998 tekemässään päätöksessä todennut, että Sonera on määräävässä markkina-asemassa matkaviestinnän markkinoilla Suomessa. Soneran toimintaa on siten tarkasteltava ensisijaisesti kilpailunrajoituslain 7 §:n nojalla ja selvitettävä, ovatko Soneran toimenpiteet määräävän aseman väärinkäyttöä.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään muun ohella: 1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä; 2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaiden toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä; 3) yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä; 4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai 5) määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
Radiolinjalla ei ole todettu olevan määräävää markkina-asemaa matkapuhelinliittymien markkinoilla, minkä vuoksi sen toimintaa on tarkasteltava kilpailunrajoituslain 9 §:n yleislausekkeen perusteella. Kilpailunrajoituslain 9 §:ssä säädetään siitä, milloin kilpailunrajoituksella on sellaisia vahingollisia vaikutuksia, että Kilpailuviraston tulee ryhtyä niiden poistamiseen. Säännöksen mukaan kilpailunrajoituksella katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla: 1) vaikuttaa hinnanmuodostukseen; 2) vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä; 3) estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinonharjoittamista; tai 4) on yhteensopimaton velvoittavan kansainvälisen sopimuksen kanssa.
Lainkohtaa on tulkittava siten, että kilpailunrajoituksen olemassaolo ei vielä yksin merkitse vahingollista kilpailun rajoittamista, jos kilpailun kuitenkin voidaan katsoa toimivan kyseisillä markkinoilla (HE 162/1991). Kilpailuvirasto arvioi rajoituksen kokonaisuutena ottaen huomioon sekä kilpailua lisäävät että rajoittavat vaikutukset. Tärkeää on myös muiden markkinaosapuolten, viime kädessä kuluttajien hyötyminen kilpailunrajoituksesta. Kilpailua saattavat rajoittaa vahingollisesti esimerkiksi menettelytavat, joissa tuotteen valmistaja valitsee jälleenmyyjänsä mielivaltaisesti tai katkaisee solmimansa jälleenmyyntisopimuksen ilman perusteltua syytä.
Matkapuhelinoperaattoreiden ja kauppiaiden väliset yhteistyösopimukset
Matkapuhelinoperaattoreiden maksamien liittymien välittämistä koskevien palkkioiden on katsottu suosivan niitä vähittäismyyjiä, joilla on yhteistyösopimus operaattorin kanssa, koska nämä voivat myydä liittymän välittämisestä saamansa operaattorituen turvin puhelinlaitteita alikatteiseen hintaan. Matkapuhelinkauppiaan mahdollisuus solmia halutessaan yhteistyösopimus jomman kumman tai molempien matkapuhelinoperaattoreiden kanssa vaikuttaa siten vähittäismyyjien väliseen kilpailuun. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto on selvittänyt sitä, onko yhteistyösopimusten solmimiselle tai niihin liittyvien tukien maksamiselle asetettu ehtoja, joita voidaan pitää kilpailua rajoittavina ja joitakin kauppiaita syrjivinä.
Radiolinjan sopimukset
Radiolinja ei ole asettanut sopimuskauppiailleen varsinaisia valintakriteerejä. Periaatteessa kenellä tahansa matkapuhelinten vähittäiskauppiaalla on mahdollisuus solmia matkapuhelinliittymien välittämistä koskeva yhteistyösopimus Radiolinjan kanssa. Edustussopimus on samanlainen kaikille kauppiaille lukuunottamatta sitä, että kauppias valitsee joko eksklusiivisen tai ei-eksklusiivisen toimintamallin. Radiolinja toteaa keskittyneensä nopeasti kasvaneilla ja laajenevilla markkinoilla niihin edustajiinsa, jotka ovat yhteistyöhalukkaita. Yhteistyöhaluttomien kauppiaiden kanssa edustussopimuksia on Radiolinjan mukaan myös purettu. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan saanut osoituksia siitä, että joiltakin kauppiailta olisi ilman erityistä syytä evätty mahdollisuus solmia Radiolinjan tarjoamien matkapuhelinliittymien välittämistä koskeva yhteistyösopimus.
Radiolinja maksaa kauppiaille liittymämyyntikohtaista välityspalkkiota, jonka suuruus vaihtelee välitetyn liittymätyypin mukaan (esim. käyttöliittymä, perusliittymä, Free Time). Lisäksi sellaiset myyjät, jotka ovat valinneet eksklusiivisen toimintamallin eli myyvät yksinomaan Radiolinjan liittymätuotteita, saavat hieman korkeamman välityspalkkion kuin kauppiaat, jotka välittävät myös kilpailijan liittymiä. Joidenkin kauppiaiden edustussopimukseen on liitetty tavoitesopimus ja/tai mainostukisopimus. Radiolinja voi maksaa myös myymälätukea omistamiensa ja toimittamiensa kalusteiden ja somisteiden käytöstä sekä tuotteilleen varatusta mainospinnasta.
Kilpailuviraston saman selvityksen perusteella Radiolinja antaa kaikille tuotteidensa välittämiseen kykeneville vähittäismyyjille mahdollisuuden solmia liittymien välittämistä koskeva yhteistyösopimus. Myyjä voi muun muassa valita, välittääkö hän yksinomaan Radiolinjan liittymiä vai myös kilpailijan liittymiä. Radiolinjan kanssa sopimuksen solmineen kauppiaan saama tuki vaihtelee sen mukaan, millaisen toimintamallin kauppias valitsee. Myös kauppiaan asiakaskunta vaikuttaa tuen suuruuteen, koska Radiolinja maksaa erilaisista liittymätyypeistä erisuuruista tukea. Yhteistyösopimuksen solminut kauppias tietää kuitenkin, mihin tukien maksu perustuu ja voi myös itse merkittävästi valinnoillaan ja myyntiponnisteluillaan vaikuttaa saamiensa tukien suuruuteen. Kilpailuviraston käytössä olevan selvityksen perusteella Radiolinjan sopimuskäytäntöön ei siten voida katsoa liittyvän kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia kilpailunrajoituksia. Yksittäistapauksissa mahdollisesti ilmenevät syrjivät tai poissulkevat menettelyt Kilpailuvirasto arvioi tarvittaessa erikseen.
Soneran sopimukset
Kilpailuvirasto on 30.8.1996 tekemässään päätöksessä (ks. edellä) selvittänyt Soneran ja matkapuhelinkauppiaiden välisiä sopimuksia NMT-GSM-liittymien välittämisestä. Kilpailuvirasto totesi tuolloin, että Soneran selektiivinen jakelujärjestelmä on hyväksyttävissä, mikäli jakelupolitiikka on objektiivisiin ja hyödykkeen luonteesta johtuviin vaatimuksiin perustuvaa. Virasto katsoi, että Sonera voi edellyttää kauppiailta alan vaatimaa riittävää ammattitaitoa ja ainoastaan tyyppihyväksyttyjen laitteiden myyntiä sekä laitteiden koodauksen, asennuksen ja huollon järjestämistä. Päätöksessä todettiin myös, että Soneran ei pidä puuttua sopimuskauppiailleen asettamiensa vaatimusten kautta matkapuhelinten laitekauppaan enempää kuin se on tarpeen sen omien palvelujen turvaamiseksi.
Lisäksi Kilpailuvirasto katsoi, että ns. ”aktiivisen markkinoinnin kielto” -ehto, joka velvoitti kauppiaan olemaan aktiivisesti markkinoimatta kilpailijan tuotteita, rajoitti matkapuhelinkauppiaiden toimintavapautta ja toimivan kilpailun toteutumista GSM-markkinoilla. Virasto piti kilpailua rajoittavana myös valtuutetun kauppiaan sopimukseen sisältynyttä ”toimivan kilpailun ylläpito” -kohtaa, jonka mukaan kauppias sitoutui tarjoamaan ja välittämään GSM-liittymiä tasapuolisesti siten, että kilpailevien verkko-operaattoreiden osuus kauppiaan välittämistä GSM-asiakasliittymistä ei muodostu suuremmaksi kuin Soneran osuus. Soneran poistettua sopimuksistaan kyseiset kilpailua rajoittavat ehdot Kilpailuvirasto katsoi, että Sonera ei ole syyllistynyt määräävän markkina-asemansa väärinkäyttöön.
Sonera soveltaa ilmoituksensa mukaan edelleen samoja korvausperusteita, jotka se toi esiin yllä selostetun tapauksen käsittelyn yhteydessä ja on muuttanut kauppiassopimuksiaan hyvin vähän. Keskeisimmät muutokset ovat liittymämyyntikorvauksen nostaminen […] markkaan liittymä ja korvausten tilittäminen kuukausittain aikaisemman kahden kuukauden sijaan. Sonera maksaa kaikille sopimuskauppiailleen samansuuruisen liittymämyyntikorvauksen. Asiakaspalvelusta ja markkinoinnista sopimuksen tehneet kauppiaat saavat lisäksi työkorvausta niistä asiakaspalvelutoimenpiteistä, joita kauppiaat tekevät Soneran puolesta. Korvausten suuruus vaihtelee toimenpiteittäin. Sopimusperusteista tukea ovat myös kauppiaan vuotuisen liittymämyyntitavoitteen perusteella myönnetyt esittelyliittymät. Soneran ja kauppiaan yhteistyösopimukseen voi sisältyä mediatili, jolle kertyy markkinointitukeen oikeuttavaa bonusta. Lisäksi Sonera voi osallistua kauppiaan mainontaan ostamalla kauppiaalta osan tämän hankkimasta mainostilasta.
Kilpailuviraston saamien selvitysten mukaan Soneran liittymämyyntiä koskevien sopimusten solmimiselle on asetettu objektiiviset kriteerit eikä sopimusehtojen siten voida katsoa perusteettomasti syrjivän tai suosivan joitakin kauppiaita. Lisäksi liittymämyynnistä maksettavat korvaukset ovat samat kaikille samanlaisia tehtäviä tekeville sopimuskauppiaille, joten korvausten maksamisen tai niitä koskevien sopimusten ei myöskään voida katsoa syrjivän tai suosivan joitakin vähittäismyyjiä. Soneran ja matkaviestinkauppiaiden välisiin yhteistyösopimuksiin ei voida siten katsoa liittyvän kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Matkapuhelinoperaattoreiden vähittäismyyjille maksamien tukien suuruus
Kilpailuviraston saamissa selvityspyynnöissä on myös esitetty, että operaattoreiden vähittäismyyjille maksamat tuet ovat jo sinänsä kohtuuttoman korkeita. Lisäksi operaattoreiden on epäilty subventoivan liittymämyyntiään matkapuhelumaksuilla ja/tai kiinteän verkon tuotteista saamillaan tuotoilla. Kilpailuvirasto on siten tarkastellut sitä, onko liittymien välittämisestä maksettavien korvausten suuruus jo sinänsä rajoittanut kilpailua.
Operaattorin kanssa yhteistyösopimuksen solmineen matkaviestinkauppiaan saamat erilaiset tuet ovat liittymien välittämisestä maksettavia korvauksia, joiden on tarkoitus kattaa markkinointi- ja myyntityöstä sekä erilaisista asiakaspalvelutoimista kauppiaalle aiheutuvat kulut. Tukien kokonaismäärä nousee sitä suuremmaksi, mitä enemmän liittymiä kauppias välittää. Matkapuhelinoperaattoreiden kauppiaille maksamien tukien tarkoitus on liittymien välittämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisen ohella kannustaa sopimuskauppiaita edistämään ao. operaattorin liittymien menekkiä. Kyseessä ei siten ole pelkkä kustannusperusteinen välityspalkkio.
Kilpailuvirasto on todennut, että yksittäisen matkaviestinkauppiaan matkapuhelinoperaattorilta saama tuki vaihtelee muun muassa sen perusteella, millaisen yhteistyösopimuksen kauppias on operaattorin/operaattoreiden kanssa solminut. Selvitysten perusteella ei siten voida määrittää liittymäkohtaisten korvauksen yleistä tasoa eikä myöskään todeta, että jomman kumman operaattorin maksamien tukien yhteismäärä olisi aina suurempi kuin toisen operaattorin maksamien tukien. Mikäli kauppias kuitenkin saa kaikki Radiolinjan/Soneran maksamat tuet, liittymää kohti maksetun tuen yhteismäärä saattaa olla lähes yhtä suuri tai suurempi kuin kauppiaan matkapuhelimesta maksama sisäänostohinta. Tällaisissa tilanteissa kauppias voi liittymien välittämisestä saamiensa tukien avulla laskea myymiensä matkapuhelinten hintaa. Matkapuhelinoperaattoreiden maksamien liittymä- ja muiden palkkioiden voidaan siten katsoa vaikuttavan matkapuhelinten hinnanmuodostukseen ja välillisesti myös matkaviestinten vähittäiskauppiaiden väliseen kilpailuun.
Matkapuhelinten vähittäismyynti, johon yleensä liittyy myös matkapuhelinliittymien välittämistä, on Kilpailuviraston käsityksen mukaan erittäin kilpailtu ala. Kilpailu ilmenee paitsi hintakilpailuna myös jatkuvana uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisenä ja markkinoille tulona. Myös alalle tulo on suhteellisen helppoa, mikä osaltaan lisää kilpailua. Koska matkapuhelinten myynti on viime vuosina jatkuvasti kasvanut, matkapuhelimien ja matkapuhelinliittymien myynti on laajentunut hyvin erilaisiin liikkeisiin. Kilpailuvirasto on aiemmissa selvityksissään todennut, että matkapuhelimien myynnin voidaan odottaa laajenevan kasvavassa määrin tavanomaisia kestokulutushyödykkeitä myyviin liikkeisiin. Matkapuhelimia myyvien liikkeiden erilaistuessa myös kilpailu kiristyy, sillä vähittäismyyjien kustannusrakenteet ja toimintatavat eroavat toisistaan. Tällöin on luonnollista, että jotkin alalla pitkään toimineet yritykset, jotka eivät pysty tehostamaan toimintaansa riittävästi, joutuvat kilpailun kiristyessä lopettamaan toimintansa kannattamattomana.
Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia siitä, että alalta olisi matkapuhelinoperaattoreiden toimenpiteiden johdosta poistunut merkittävä määrä yrittäjiä tai että operaattoreista riippumattomien, itsenäisten matkapuhelinkauppiaiden alalla toimiminen tai alalle pääsy olisi estynyt tai selvästi vaikeutunut. Virasto on päinvastoin todennut, että kaikilla tietyt vaatimukset täyttävillä myyjillä on halutessaan mahdollisuus solmia yhteistyösopimus matkapuhelinoperaattorin kanssa, jolloin myyjä saa operaattorilta myös erilaisia liittymien välittämistä koskevia tukia. Lisäksi on todennäköistä, että uusien puhelinmallien markkinoilletulon lisääntyessä ja puhelinvalmistajien välisen kilpailun kiristyessä matkapuhelinkauppa kasvaa Suomessa liittymämyyntiä nopeammin. Tämä vähentää liittymämyynnistä maksettujen tukien vaikutusta matkapuhelinten kauppaan ja edistää siten osaltaan operaattoreista riippumattomien vähittäiskauppiaiden mahdollisuuksia toimia matkapuhelinkaupassa.
Operaattoreiden toiminnan vahingollisuutta arvioitaessa on tarkasteltava myös sitä, miten se vaikuttaa kuluttajiin tai muihin markkinaosapuoliin. Kuluttajien voidaan katsoa hyötyvän sekä operaattoreiden että vähittäiskauppiaiden välisestä kilpailusta alempina liittymämaksuina ja puhelinlaitteiden hintoina. Koska markkinoilla on runsaasti matkapuhelinten vähittäismyyjiä ja alalle on suhteellisen helppo päästä, ei ole todennäköistä, että operaattoreiden ja vähittäiskauppiaiden välisistä yhteistyösopimuksista aiheutuisi haittaa kuluttajille matkapuhelinpalvelujen keskittymisenä tai takuu- ja huoltopalvelujen heikentymisenä.
Lisäksi on otettava huomioon, että matkapuhelinoperaattoreiden maksamat tuet koskevat liittymien välittämistä eivätkä laitekauppaa. Operaattoreiden mahdolliset pyrkimykset sitoa liittymiensä välittämisestä maksettavat korvaukset matkapuhelinten hintoihin olisivat jo sinänsä telemarkkinalain vastaista. Kilpailuviraston käsityksen mukaan operaattorit eivät myöskään voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten kauppiaat käyttävät välittämisestä saamansa tuet.
Kilpailuvirasto katsoo edellä esitetyn perusteella, että operaattoritukien maksamisesta joissakin tapauksissa aiheutunut matkapuhelinten alikatteinen myynti ei ole vääristänyt matkapuhelinten vähittäismyynnin kilpailutilannetta siinä määrin, että tukien suuruutta voitaisiin sinänsä pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä tai kilpailunrajoituslain 9 §:n mukaisena vahingollisena kilpailunrajoituksena.
Kilpailuviraston saamissa toimenpidepyynnöissä on myös esitetty, että operaattorit subventoivat liittymäkauppaa matkapuhelin- ja lankapuhelinliikenteen kustannuksella. Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia siitä, että operaattorit olisivat subventoineet liittymien myynnistä mahdollisesti aiheutuneita tappioita korkeilla puhelumaksuilla. Vaikka matkapuhelimista soitetut puhelut ovat edelleen merkittävästi kalliimpia kuin kiinteistä liittymistä soitetut, matkapuheluiden hinnat ovat laskeneet. Myös muiden puheluiden hinnat, paikallispuheluita lukuunottamatta, ovat alentuneet viime vuosina kilpailun avautuessa. Kilpailuviraston käsityksen mukaan nykyisessä kilpailutilanteessa ei ole oletettavaa, että matkapuhelinoperaattorit pystyvät jatkossakaan kattamaan liittymiensä myynnistä mahdollisesti aiheutuneita tappioita korottamalla merkittävästi matkaviestinverkkojen käytöstä perittäviä maksuja.
Kilpailuvirasto on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että operaattorit saattavat pyrkiä hankkimaan liittymien välittämisestä maksamiensa huomattavien korvausten avulla uusia asiakkaita, joilta voidaan asiakassuhteen solmimisen jälkeen periä kohtuuttoman korkeita hintoja matkapuhelimen käytöstä. Liittymien myyntiä saatetaan toisaalta subventoida myös kiinteiden verkkojen käytöstä saaduilla tuotoilla. Mikäli tällaista subventointia jatkossa havaitaan, se saattaa olla Soneran osalta kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja Radiolinjan osalta lain 9 §:n tarkoittama vahingollinen kilpailunrajoitus. Kyseessä saattaa olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttö myös siinä tapauksessa, että paikallistelemarkkinoilla määräävässä asemassa olevat Radiolinjan omistajatahot subventoivat matkapuhelinliittymien myyntiä paikallismarkkinoilta saamillaan tuotoilla.
Kilpailuvirasto ei ota tässä päätöksessä kantaa teleoperaattoreiden hinnoittelun yleiseen kustannusvastaavuuteen ja kohtuullisuuteen.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt, ovatko matkapuhelinoperaattoreina toimivat Radiolinja ja Sonera menetelleet kilpailunrajoituslain 9 §:n tai Sonera kilpailunrajoituslain 7 §:n kiellon vastaisesti maksaessaan vähittäiskauppiaille palkkioita matkapuhelinliittymien välittämisestä. Lisäksi on selvitetty, syrjivätkö tai suosivatko liittymien välittämistä koskevien sopimusten ehdot joitakin matkapuhelinkauppiaita kilpailunrajoituslain säännösten vastaisesti.
Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia siitä, että liittymien välittämistä koskevat matkapuhelinoperaattoreiden ja kauppiaiden väliset yhteistyösopimukset olisivat suosineet tai syrjineet joitakin vähittäiskauppiaita. Kaikilla tietyt edellytykset täyttävillä kauppiailla on mahdollisuus solmia yhteistyösopimus jomman kumman tai molempien operaattoreiden kanssa. Kilpailuviraston selvityksen mukaan myöskään Radiolinjan ja Soneran liittymien välittämisestä matkapuhelinkauppiaille maksamien palkkioiden ja muun tuen ei voida katsoa olleen joitakin kauppiaita syrjivää. Kilpailuvirasto ei siten ole saanut osoituksia siitä, että Soneran sopimuskäytäntöön olisi liittynyt kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tai että Radiolinjan sopimuksiin liittyisi kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia kilpailunrajoituksia.
Operaattoreiden kauppiaille maksamat erilaiset tuet ovat yhtäältä korvausta liittymien välittämisestä, toisaalta niillä kannustetaan kauppiaita välittämään mahdollisimman paljon liittymiä. Vähittäismyyjien saaman tuen on todettu olevan joissakin tapauksissa niin suuri, että matkapuhelinten alikatteinen myynti on mahdollista. Tämä puolestaan saattaa vääristää matkapuhelinkaupan rakennetta ja vaikeuttaa joidenkin vähittäismyyjien elinkeinotoimintaa. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan havainnut, että operaattoreiden maksamalla tuella olisi toistaiseksi ollut merkittävää vaikutusta matkapuhelinten vähittäismyynnin rakenteeseen tai että tukien maksaminen olisi vaikeuttanut tai estänyt uusien vähittäismyyjien alalle pääsyä. Operaattoreiden välinen kilpailu asiakkaista on sen sijaan lisännyt matkaviestinten vähittäismyynnin kilpailua mahdollistamalla kuluttajien maksamien hintojen alenemisen. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto katsoo, että operaattoreiden myyjille maksamia korvauksia ei tällä hetkellä voida pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisina eikä niillä voida katsoa olevan myöskään kilpailunrajoituslain 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia matkapuhelinten vähittäismyynnissä.
Kilpailuvirasto voi kuitenkin ottaa asian uudelleen tutkittavaksi, mikäli myöhemmin ilmenee, että operaattoreiden menettely vaikuttaa vahingollisesti matkapuhelinten vähittäismyyntiin. Matkapuhelinoperaattoreiden tulee ottaa omassa toiminnassaan huomioon se, että liittymien välittämisestä maksettavat tuet saattavat vaikuttaa vahingollisesti laitekauppaan. Tämä edellyttää sitä, että kumpikin operaattori kohtelee jälleenmyyjiään tasapuolisesti ja että kaikilla tietyt perusedellytykset täyttävillä myyjillä on halutessaan mahdollisuus solmia liittymien välittämistä koskeva yhteistyösopimus jomman kumman tai molempien operaattoreiden kanssa.
Kilpailuvirasto on tarkastellut myös sitä, ovatko operaattorit kilpailunrajoituslain säännösten vastaisesti subventoineet liittymiensä myyntiä matkapuhelin- tai kiinteiden verkkojensa käytöstä saamillaan tuotoilla. Virasto ei ole saanut osoituksia tällaisesta hinnoittelukäytännöstä.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 7 § ja 9 §
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Jos Kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemiseksi kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.