Asianosaiset
Keski-Suomen Puhelin Oy, Jyväskylä
Toimenpidepyynnön tekijä
Ilkka Tammisola, Helsinki
Asian vireilletulo
Ilkka Tammisola pyysi 13.12.1996 Kilpailuvirastoa arvioimaan Keski-Suomen Puhelin Oy:n (jäljempänä myös KSP) teleliittymän perusmaksujen korotusta.
KSP muutti perusmaksujaan 1.3.1997 alkaen. KSP:n kaikkien liittymien uusi perusmaksu on mainitusta päivästä lähtien ollut 85 markkaa kuukaudessa ja se sisältää 25 markan arvosta paikallispuheluja. Osakasliittymän käyttäjät saavat maksusta lisäksi omistaja-asiakkaan etuna 35 markkaa kuukaudessa, jos liittymään kuuluva johtosopimus on tehty 27.11.1992 jälkeen tai jos liittymään kuuluu uusi 21.10.1996 jälkeen tehty liittymätodistus. Omistaja-asiakkaan etu on 20 markkaa kuukaudessa, jos liittymään kuuluu ennen 27.11.1992 tehty palautettava johtosopimus. Vuokraliittymän käyttäjä ei saa omistaja-asiakkaan etua. Ennen hinnanmuutosta osakasliittymän kuukausimaksu oli 22,30 markkaa ja vuokraliittymän 60 markkaa. Puheluita ei ennen hinnanmuutosta sisältynyt perusmaksuihin.
Kilpailuvirasto on oma-aloitteisesti arvioinut kilpailunrajoituslain kannalta myös KSP:n hinnoittelua, jossa teleliittymän kiinteään perusmaksuun sisällytetään 25 markan arvosta paikallispuheluja. Arvioinnissa on keskitytty hinnoittelumenettelyn mahdollisiin paikallismarkkinoille pääsyä vaikeuttaviin seurauksiin.
Yritykset
Keski-Suomen Puhelin Oy on meklarilistalla noteerattu osakeyhtiö, jonka suurimpia omistajia ovat sijoitusrahasto Evli Select, Odin Förvaltning AS ja Tapiola-yhtiöt. Valtaosa osakkeista on jakautunut pienomistajille, joiden hallussa on 130.000 osaketta kaikkiaan 205.000 osakkeesta. Keski-Suomen Puhelin Oy:n liikevaihto oli vuonna 1996 107,4 miljoonaa markkaa.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto on saanut asiassa KSP:n selvityksen 4.2.1997. Lisäksi asiasta on saatu lausunnot Telecom Finland Oy:ltä 17.1.1997, Telia Finland Oy:ltä 17.1.1997 ja liikenneministeriöltä 3.6.1997.
Virasto selvitti lisäksi kesäkuussa 1997 kaikkien Finnet-ryhmään kuuluvien paikallisteleyritysten tariffeja. Selvitys kohdistui niihin tariffeihin, joissa kiinteisiin kuukausimaksuihin sisällytetään puhelumaksuja.
Keski-Suomen Puhelin Oy:n selvitys
KSP:n mukaan hinnanmuutoksen perusteena on ollut kustannusvastaavuuden parantaminen vähän paikallispuheluja soittavien asiakkaiden keskuudessa. Lähtökohtana on ollut se, että kaikkien liittymien perusmaksu on 85 markkaa kuukaudessa. Toisaalta on haluttu säilyttää keskimääräisen asiakkaan puhelulasku entisen suuruisena. Tämä toteutuu siten, että kuukausittaiseen perusmaksuun sisältyy 25 markan edestä paikallispuheluja, kun keskimääräinen puhelujen määrä on 38,60 mk/kk.
KSP:llä on kahdenlaisia osakastilaajia. Ennen 27.11.1992 johtosopimuksen tehneet tilaajat voivat saada johtomaksunsa takaisin, mutta 27.11.1992 jälkeen tehdyn johtosopimuksen tehneet tilaajat ja ne, jotka merkitsivät johtosopimuksen saatavalla yhtiön A-osakkeita, eivät saa johtomaksua takaisin. Ne tilaajat, joilla on palautettavaa johtomaksua, ovat yhtiölle riskialttiimpia kuin muut, koska yhtiö voi joutua maksamaan heille johtomaksun takaisin. Siksi heidän omistajaetunsa ei KSP:n mukaan voi olla yhtä suuri muiden kanssa. Asia on ratkaistu niin, että palauttamattoman johtosopimuksen omistaja saa yhtiöön kiinteästi sijoittamalleen lisäpääomalle keskimäärin 8 %:n vuosituoton. Tämä merkitsee KSP:n mukaan näiden ryhmien perusmaksussa 15 markan eroa kuukaudessa. Puhelinlaskussa näkyvä omistajaetu on siten joko 35 markkaa tai 20 markkaa kuukaudessa.
KSP:n selvitykseen sisältyi kustannuslaskelma, jonka mukaan vähän teleliittymästään soittavat asiakkaat ovat yhtiölle kannattamattomia. Ilkka Tammisolan liittymä on KSP:n mukaan juuri sellainen tyypillinen liittymä, jonka kannattavuus on yhtiölle erittäin huono. Vähäkäyttöinenkin liittymä vaatii KSP:n selvityksen mukaan samanlaisen ylläpidon kuin muutkin liittymät ja pitkän tilaajajohdon vuoksi ylläpito tulee kyseisessä tapauksessa vielä keskimääräistäkin huomattavasti kalliimmaksi. Pitkän tilaajajohdon osalta liittymästä on ilmeisesti maksettu erillinen asennusmaksu, koska kyseessä on ollut vapaa-ajan asunto. Nykyisen telelainsäädännön mukaan tällaista liittymän käyttötarkoitukseen perustuvaa erittelyä ei saa käyttää. Käytännössä kesäasuntoihin hankitaan nykyisin enää hyvin harvoin lankapuhelinliittymää, koska on edullisempaa hankkia matkapuhelinliittymä. Tapauksessa, jossa lankaliittymä on jo olemassa, tulee kuitenkin uusikin perusmaksu KSP:n mukaan edullisemmaksi kuin matkapuhelinliittymä.
Liikenneministeriön lausunto
Liikenneministeriö viittasi lausunnossaan päätökseensä ((508/96) eräistä Euroopan yhteisöjen lainsäädännössä tarkoitetuista telemaksuista. Päätöksessä edellytetään, että telemaksut ovat tasapuoliset ja yhtä suuret riippumatta siitä, kuka on maksuvelvollinen. Yleisen puhelinverkon telemaksut on mahdollisuuksien mukaan eriteltävä liittymis- perus- ja käyttömaksuihin.
Edellä mainittu päätös edellyttää, että käyttäjällä on valittavissaan päätöksen edellyttämällä tavalla eriteltyjä palveluita. Päätöksellä ei sen sijaan ole tarkoitettu rajoittaa käyttäjän valinnanvaran laajenemista myös sellaisiin hinnoittelurakenteisiin, joista on kysymys esimerkiksi KSP:n tapauksessa.
Liikenneministeriön kanta on, että teleyrityksellä on oikeus tarjota kiinteän yleisen puhelinverkon palvelua siten, että kiinteään perusmaksuun sisältyy käyttömaksuja, jos käyttäjä voi valita myös sellaisen palvelun, jonka perusmaksuun ei sisälly käyttömaksuja.
Liikenneministeriö vaati KSP:tä toimittamaan ministeriöön 1.8.1997 mennessä selvityksen siitä, miten ja missä aikataulussa KSP tulee toteuttamaan laskutusjärjestelmäänsä mahdollisesti tarvittavat muutokset, joilla käyttäjien saatavilla on myös sellaisia yleisen puhelinverkon palveluita, joissa kiinteään perusmaksuun ei sisälly käyttömaksuja.
KSP:n ilmoitus
KSP on 31.7.1997 ilmoittanut liikenneministeriölle, että KSP ottaa 1.1.1998 käyttöön puhelinliittymätyypin, jossa perusmaksu ei sisällä mitään puhelu- tai muita käyttömaksuja. Uudesta liittymästä perittävät maksut tulevat olemaan liittymismaksu ja perusmaksu. Lisäksi peritään käytön mukaan maksut yleisen puhelinverkon palveluista.
Telecom Finland Oy:n lausunto
Telecom Finland Oy (jäljempänä myös Tele) piti lausunnossaan KSP:n hinnoittelukäytäntöä Euroopan yhteisön avoimen verkon -periaatteen kriteerien vastaisena. Tele viittasi liikenneministeriön päätökseen (508/96) eräistä Euroopan yhteisöjen lainsäädännössä tarkoitetuista telemaksuista. Päätöksessä säädetään, että maksut on mahdollisuuksien mukaan eriteltävä liittymis-, perus- ja käyttömaksuihin. Hinnastojen tulee olla selkeät, eritellyt ja julkiset. Tele katsoi, että KSP:n hinnoittelu ei täytä näitä kahta periaatetta.
Lisäksi Tele katsoi, että paikallispuhelinyhtiöt ovat alueillaan paikallispuheluiden suhteen määräävässä markkina-asemassa. Liittymän kiinteän kuukausimaksun ja paikallispuheluiden sisältyminen samaan maksuun on Telen mukaan omiaan johtamaan kilpailuoikeuden vastaiseen sitovaan menettelyyn, joka tulee vaikeuttamaan paikallispuhelukilpailun avautumista.
Tele totesi, että puhelinliittymän kuukausimaksut eivät nykyisin vastaa tilaajayhteyden ylläpidosta teleyritykselle aiheutuvia pääoma- ja käyttökustannuksia. Merkittävä osa asiakkaista ei käytä puhelintaan soittamiseen tai soittaa niin vähän, että liittymän kustannukset eivät tule katetuksi. Tele katsookin, että KSP:n hinnoittelun kaltainen maksukäytäntö on hyväksyttävä, jos se perustuu pyrkimykseen kustannusvastaavaan hinnoitteluun. Jos hinnoittelumuutos kohdistetaan vähän puhelupalveluja käyttäviin, kyseessä olisi Telen mukaan maksu valmiudesta välittää puheluita.
Tele kuitenkin katsoi, että paikallispuhelinyhtiöiden olisi selkeästi ilmoitettava erikseen tilaajayhteyden ylläpidosta perittävä kiinteä kuukausimaksu ja toisaalta puhelupalvelujen ylläpidosta perittävä palvelumaksu, joka saattaa sisältää paikallispuheluita.
Telen näkemys toimivasta paikallispuhelukilpailusta on kuitenkin ensisijaisesti se, että tilaajayhteys ja puhelupalvelut erotetaan toisistaan, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus maksaa erikseen tilaajayhteyden kuukausimaksu ja hankkia puhelupalvelut erikseen toiselta teleyritykseltä.
Telia Finland Oy:n lausunto
Telia Finland Oy (jäljempänä myös Telia) katsoi lausunnossaan, että paikallispuhelumaksujen sisällyttäminen osaksi tai kokonaan liittymän kuukausimaksuun ei ole tehokkaan kilpailun kannalta haitallista, koska käyttäjän kannalta vaihtoehtoinen kilpaileva teleyhtiö voi halutessaan käyttää samaa hinnoittelutapaa. Edellytyksenä on Telian mukaan tällöin kuitenkin se, että kuukausimaksuun sisällytetyt paikallispuhelumaksut käyvät tasapuolisesti kaikkien eri kaukoliikenne- ja ulkomaanliikenneoperaattorien puheluista perittävän verkkokorvauksen (ns. ppm) kattamiseen. Telian mielestä puhelinliittymien ja paikallispuheluiden markkinoilla kilpailun tehokkuuden kannalta merkittävästi haitallisempia ovat Finnet-yhtiöiden jäsenyyteen tai osakkuuteen sidotut alennukset. Nämä alennukset ovat Telian käsityksen mukaan kasvaneet.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Relevantit tuotemarkkinat ovat tässä tapauksessa yleisen kiinteän televerkon liittymien ja paikallistelepalvelujen tarjoaminen.
Joillekin asiakasryhmille matkaviestinliittymä voi olla kiinteän televerkon liittymän korvaava hyödyke. Erityisesti lyhyen aikaa paikkakunnalla asuvien telepalvelujen käyttäjien saattaa olla kannattavampaa hankkia matkaviestinliittymä kiinteän liittymän sijasta. Valtaosalle telepalvelujen käyttäjiä matkaviestinliittymä on kuitenkin edelleen kiinteää teleliittymää täydentävä hyödyke.
Matkaviestinnässä ja kiinteän televerkon viestinnässä on myös muita merkittäviä eroja, jotka aiheuttavat sen, että ne muodostavat omat relevantit tuotemarkkinansa. Matkaviestinliittymän käyttökulut ovat edelleen huomattavasti kiinteän televerkon liittymän käyttökuluja korkeammat. Hintarakenteet ovat erilaisia: Matkaviestinnässä suurin osa kuukausittaisista kuluista muodostuu puhelumaksuista, kun taas kiinteän verkon asiakkailla kiinteät maksut ovat suhteellisesti suurempia. Päätelaitteiden hinnat ovat lähentyneet toisiaan kuluvan vuoden aikana, kuitenkin kiinteän verkon päätelaitteet ovat edelleen selvästi edullisempia. Merkittävä erottava tekijä on myös matkaviestimien mahdollistama käyttäjän olinpaikasta riippumaton tavoitettavuus. Kiinteän televerkon liittymä puolestaan tarjoaa huomattavasti suuremman siirtokapasiteetin ja sen myötä esimerkiksi nopean internetyhteyden.
Relevantit maantieteelliset markkinat paikallisliittymien ja paikallispuhelupalveluiden tarjonnassa muodostuvat tässä tapauksessa alueesta, jolla KSP on ainoana paikallisena teleyrityksenä harjoittanut rajoituksetonta teletoimintaa 31.12.1993 saakka. KSP on perinteisesti toiminut Jyväskylän seudulla. Huolimatta aikaisemman yksinoikeuden poistumisesta, ei paikallisliittymien eikä myöskään paikallistelepalveluiden markkinoilla ole tapahtunut merkittäviä markkinaosuuksien muutoksia. Keski-Suomen telealueella Telellä oli 31.12.1996 perinteisten toimialueidensa ulkopuolella 2 101 liittymää ja Finnet-yhtiöillä perinteisillä toimialueillaan 63 100 liittymää. Paikallisliittymien markkinaosuudet olivat siten Finnet-yhtiöiden perinteisillä toimialueilla vastaavasti 3,2 % ja 96,8 %. Finnet-yhtiöiden markkinaosuus Telen perinteisillä toimialueilla on vielä tätäkin pienempi.
KSP:n määräävä markkina-asema
Liikenneministeriön KSP:n huomattavaa markkinavoimaa koskevan päätöksen (Dno 1634/32/97) mukaan KSP:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa on yli 90 prosenttia. Saman päätöksen mukaan KSP:llä on paikallisessa teletoiminnassa edellä tarkoitetulla alueella tilaajayhteyksien omistuksen perusteella mahdollisuus hallita käyttäjien pääsyä televerkkoihin. Edelleen liikenneministeriön päätöksen mukaan KSP:n liittymistä noin 89 prosenttia on yhtiön osakkaille annettuja liittymiä. KSP harjoittaa hinnoittelukäytäntöä, jossa osakkaat saavat telepalvelunsa edullisemmin kuin muut käyttäjät. Telemaksuista annettavien alennusten sijasta osakkaat eivät saa yhtiöltä korkoa, osinkoa tai muuta taloudellista etua liittymästä maksamastaan suorituksesta. Sen vuoksi ministeriö katsoo, että KSP vaikuttaa myös hinnoittelukäytännöllään käyttäjien mahdollisuuksiin kilpailuttaa paikallisten telepalveluiden toimittajansa.
Huolimatta siitä, että joillakin kilpailevilla teleyrityksillä on ollut oikeus kiinteän televerkon rakentamiseen jo jonkin aikaa ja 1.6.1997 alkaen kiinteän televerkon rakentaminen ei enää vaadi toimilupaa, on rinnakkaisten tilaajayhteyksien rakentamiselle taloudellisia esteitä. KSP:n olemassa oleva verkko luo sille merkittävän kilpailuedun suhteessa uusiin teleyrityksiin.
Paikallisliittymäkilpailu toteutuu käytännössä ainoastaan suurempien yritysasiakkaiden tapauksissa. Useimmilla yksityisasiakkailla ja pienemmillä yrityksillä ei ole käytännössä vaihtoehtoisia teleliittymien tarjoajia, perinteisen paikallisteleyrityksen lisäksi. Alueella uusi teleyritys saattaa rakentaa suurasiakkaalle itse tilaajayhteyden, jolloin teleyritys ei tarvitse vuokrajohtoa. Huolimatta tästä, on KSP:n markkinaosuus yli 90 %, niin tilaajayhteyksien kuin paikallispalveluidenkin markkinoilla. Kilpailuoikeudellisessa käytännössä yli 90 prosentin markkinaosuutta relevanteilla markkinoilla pidetään yleisesti jo riittävänä osoituksena määräävän markkina-aseman olemassaolosta.
Markkina-aseman pysyvyydestä kertoo se seikka, että KSP:n markkinaosuus on laskenut vain vähäisessä määrin, huolimatta siitä, että paikallistelemarkkinoiden verkkokilpailu on ollut mahdollista jo useita vuosia.
Kilpailuvirasto katsoo, että KSP:llä on määräävä markkina-asema perinteisellä toimialueellaan kiinteän yleisen televerkon liittymien ja paikallistelepalvelujen tarjonnassa. KSP:n markkinavoima on niin merkittävä, että sitä on pidettävä määräävän markkina-aseman kriteerit täyttävänä. KSP kykenee ohjaamaan kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla merkittävästi kiinteän televerkon liittymien ja paikallistelepalvelujen hintatasoa ja vaikuttamaan kyseisten markkinoiden kilpailuolosuhteisiin perinteisellä toimialueellaan.
Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Kohtuuton hinnoittelu
Toimenpidepyynnössä virastoa pyydettiin tutkimaan onko KSP:n hinnankorotus kilpailunrajoituslain vastainen. Kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdassa kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltaminen.
Hallituksen esityksessä kilpailunrajoituslaiksi esimerkkeinä kohtuuttomasta hinnoittelukäytännöstä mainitaan kohtuuttoman korkea monopolihinnoittelu tai polkumyynnin luonteinen hinnoittelu.
KSP toimitti Kilpailuvirastolle kustannusselvityksen, jonka mukaan vähän soittavat asiakkaat eivät kata näille asiakkaille kohdistettuja kustannuksia. Uudella hinnoittelulla, jossa KSP:n saamat kuukausimaksutulot kasvavat, se pyrki muuttamaan hinnoitteluaan kustannuksia vastaavaan suuntaan. Hinnankorotuksessa ei ole ollut kyse kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdan vastaisesta kohtuuttoman hinnoittelumenettelyn soveltamisesta.
Paikallispuhelumaksujen sisällyttäminen kiinteään perusmaksuun
KSP:n kaikkien liittymien perusmaksuihin sisältyy 25 markan edestä paikallispuheluita kuukaudessa.
Telemarkkinalain määräykset ja liikenneministeriön kanta
Telemarkkinalain 20-22 §:issä säädetään toimintojen eriyttämisestä. Lain 20 §:n mukaan teleyrityksen on eriytettävä televerkkopalveluiden ja telepalveluiden tarjonnasta muodostuva liiketoiminta toisistaan sekä muista liiketoiminnoista. Lisäksi teleyrityksen on eriytettävä liikenneministeriön määräyksestä myös televerkkojen ja telepalveluiden eri osatoiminnot toisistaan silloin, kun teleyrityksellä on huomattava markkinavoima useammassa kuin yhdessä tarjoamistaan televerkoista tai telepalveluista.
Lain 21 §:n mukaan, jos markkinavoimaltaan huomattava televerkkoyritys toimii televerkossaan myös telepalveluyrityksenä, sen omaan käyttöönsä ottamien tilaajayhteyksien vuokra tulee merkitä telepalvelutoiminnan tuloslaskelmaan samojen perusteiden mukaan kuin se perii maksuja muilta telepalveluyrityksiltä.
Liikenneministeriön edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa on selvinnyt, että näillä määräyksillä ei velvoiteta teleyrityksiä hinnoittelemaan loppukäyttäjien kiinteitä perusmaksuja samansuuruisiksi kuin telepalveluyrityksiltä perittäviä tilaajayhteyksien vuokria. Teleyritys joka tarjoaa sekä televerkkopalveluita että telepalveluita on kuitenkin velvollinen merkitsemään telepalvelutoimintansa tuloslaskelmaan tilaajayhteyksien vuokran samoin perustein kuin ko. vuokraa peritään ulkopuolisilta telepalvelun tarjoajilta.
Liikenneministeriö katsoo paikallispuhelujen sisällyttämisen liittymän perusmaksuun olevan mahdollista silloin, kun asiakkaalla on valittavanaan myös liittymävaihtoehto, jonka perusmaksuun ei sisälly puheluita. KSP on ilmoittanut, että se lisää 1.1.1998 liittymävalikoimaansa sellaisen tuotteen, jonka perusmaksuun ei sisälly puhelumaksuja.
Menettelyn kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailuvirasto katsoo, että paikallispuhelumaksujen sisällyttämisestä puhelinliittymän kiinteään perusmaksuun johtuvat mahdolliset sitovat vaikutukset eivät poistu, jos asiakkaat, toisenlaisen vaihtoehdon olemassaolosta huolimatta, kuitenkin edelleen käyttävät entistä liittymätyyppiään.
Paikallisteletoiminnassa liityntäverkko on nk. pullonkaulatekijä, jonka haltija on uusia alalle tulijoita merkittävästi paremmassa kilpailuasemassa. Liityntäverkon investoinnit ovat niin suuria, että uudet paikallismarkkinoille tulijat rakentavat taloudellisista syistä johtuen oman liityntäjohdon vain sellaisille asiakkaille, joiden telepalvelujen käyttö on varsin suurta. Yksityisasiakkaille tai pienille yrityksille ei uutta liityntäjohtoa kannata rakentaa. Mikäli määräävässä markkina-asemassa paikallismarkkinoilla oleva teleyritys soveltaa hinnoittelumenettelyä, jossa pääasiassa verkon kiinteitä kustannuksia kattavaan perusmaksuun sisällytetään paikallistelepalvelujen käytön korvauksia, saattaa sillä olla verkko- ja palvelutoimintoja sitovia vaikutuksia. Tariffi sitoo asiakkaita liityntäjohdon tarjoavan yrityksen palvelujen käyttäjäksi ja voi vaikeuttaa uuden palveluoperaattorin markkinoille tuloa.
Telen ja Telian asiassa antamista lausunnoista käy kuitenkin ilmi, että tariffi, jossa perusmaksuun sisältyy paikallispuheluita on kustannuksia vastaava, jos tariffi on kohdistettu vähän puheluja soittaville asiakkaille. KSP:n tapauksessa tariffin muutos aiheuttaa sen, että vähän puhelupalveluita käyttävän asiakkaan kiinteä maksu kasvaa suhteessa tariffiin, jossa perusmaksuun ei sisälly puheluita. Saatujen lausuntojen perusteella paikallisliittymien kiinteät maksut eivät ole aina kustannuksia vastaavia, vaan niihin sisältyy korotuspaineita.
Uudella hinnoittelulla, jossa KSP:n saamat kuukausimaksutulot kasvavat, se pyrki muuttamaan hinnoitteluaan kustannuksia vastaavaan suuntaan. Kuukausimaksutulojen kasvu on seurausta siitä, että vähän soittavat asiakkaat maksavat aiempaa enemmän kiinteää perusmaksua. Myös puheluedut kokonaisuudessaan käyttäville asiakkaille tuli kuukausimaksuun korotus.
Kilpailuviraston tekemässä hintakartoituksessa ilmeni, että niillä paikallisoperaattoreilla, joilla on tämän tyyppisiä tariffeja, perusmaksuihin sisältyvien puhelujen määrä on yleensä varsin pieni tai tämän tyyppistä tariffia sovelletaan vain suhteellisen pieneen asiakasryhmään (esimerkiksi opiskelijaliittymät). Niiden voidaan siten katsoa olevan kohdistettu vähän soittaville asiakkaille.
Määräävässä markkina-asemassa olevan paikallisoperaattorin tariffi, jossa asiakkaan kiinteään perusmaksuun sisällytetään palvelujen korvauksia, ei välttämättä myöskään estä tai vaikeuta uuden operaattorin markkinoille tuloa, jos uudelta operaattorilta perittävät korvaukset paikallisverkon käytöstä ovat kustannuksiin pohjautuvia ja kohtuullisia. Lisäksi operaattoreilta perittävien korvausten ja määräävässä asemassa olevan teleoperaattorin loppuasiakkailta perimien hintojen tulee mahdollistaa tehokkaalle yritykselle tuloksellinen toiminta.
Asian arvioinnissa on myös otettava huomioon, että uusi alalle tulija voi itsekin soveltaa vastaavia tariffeja. Esimerkiksi Telecom Finland Oy on käyttänyt uusilla paikallistoiminta-alueillaan tariffia, jossa perusmaksuun sisältyy telepalveluita.
Telia katsoi lausunnossaan, että kiinteään maksuun sisältyvät puhelumaksut tulee olla käytettävissä paitsi oman yhtiön palvelutoimintojen paikallispuhelumaksuihin, myös muiden operaattorien maksuihin, kuten kauko-, matka-, tai kansainvälisten puheluiden maksuihin sisältyviin verkkokorvauksiin (ppm). Yhdysliikennekorvaukset kuitenkin aiheuttavat sen, että paikallispuhelut omassa verkossa saattavat olla paikallisoperaattorille kustannuksiltaan pienempiä kuin kauko- tms. verkkoon suuntautuvien puhelujen paikallisosuus. Ainakin osalla paikallisoperaattoreita kiinteään maksuun sisältyvät puhelumaksut ovat käytettävissä myös ppm-korvauksiin, joka on kilpailun kannalta neutraali menettely. Kilpailulainsäädännön vastaista voisi kuitenkin olla menettely, jossa kiinteään maksuun sisältyvät puhelut olisivat käytettävissä vain jonkun kauko-, matkaviestin- tai kansainvälisen operaattorin puheluihin liittyviin ppm-korvauksiin.
Kilpailevilta teleoperaattoreilta ja loppuasiakkailta perittävien hintojen välisen suhteen vaikutus markkinoille pääsyyn
Kilpailevien teleoperaattorien maksamat tilaajayhteyksien vuokrat ovat tällä hetkellä huomattavasti korkeampia kuin loppukäyttäjiltä, erityisesti omistaja-asiakkailta, perittävät kiinteät kuukausimaksut. Loppuasiakkaiden kiinteillä kuukausimaksuilla ei kateta kaikkia paikallisliittymän aiheuttamia kustannuksia, vaan osa kustannuksista katetaan paikallispuhelumaksuilla.
Jos uuden paikallisoperaattorin maksama korvaus tilaajayhteyden käytöstä on korkeampi kuin useiden yksityisasiakkaiden kuukausittainen lasku perinteiselle operaattorille (kiinteä maksu + paikallispuhelut), ei toimiva kilpailu voi käynnistyä kaikkien asiakkaiden osalta.
Vuoden 1998 alussa tuli voimaan uudistettu liikenneministeriön päätös eräistä Euroopan yhteisöjen lainsäädännössä tarkoitetuista telemaksuista. Päätöksen mukaan kiinteiden yhteyksien vuokrien tulee olla kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Vuokrayhteyksin hinnastojen tulee olla selkeitä, eriteltyjä, julkisia ja syrjimättömiä. Telehallintokeskus on kyseisen säädöksen perusteella aloittamassa selvityksen vuokrajohtojen hinnoittelusta.
Omistajaedut
KSP myöntää omistaja-asiakkailleen 20-35 markan alennuksen kuukausittaisesta liittymän perusmaksusta. Vuokraliittymäasiakkaille alennusta ei anneta. Euroopan komissio on pitänyt tämänkaltaisia hinnoittelumenettelyjä kilpailua rajoittavina ja pyytänyt Suomea kertomaan, mihin toimiin se aikoo ryhtyä taatakseen kilpailulliset olosuhteet paikallisillä puhelupalvelumarkkinoilla.
Omistajille pääomasijoituksen korvaukseksi myönnettävät alennukset liittymän perusmaksusta saattavat olla kilpailunrajoituslain vastaisia alennuksia, jos niitä ei voida perustella vastaavin kustannussyin. Paikallisoperaattorin omistajat tai jäsenet sidotaan menettelyllä määräävässä markkina-asemassa olevan operaattorin asiakkaiksi, mikä muodostaa esteen paikallismarkkinoille pääsylle. Vaikka pääomasijoitusten korvaukset vastaisivatkin kohtuullista tuottoa sijoitetulle pääomalle, voitaisiin korvaukset maksaa myös vähemmän kilpailua rajoittavalla tavalla.
Finnet-ryhmään kuuluvien yhtiöiden piirissä on meneillään muutos, jossa useat paikallisteleyritykset ovat yhtiöittäneet tai yhtiöittämässä toimintaansa. Jatkossa omistajien pääomasijoitukset korvataan hintaetujen sijasta osingoilla. Uusi toimintatapa vaatii kuitenkin yhdistys- ja osuuskuntamuotoisten teleyritysten yritysmuodon muutoksen, joka vie aikaa. Tämän lisäksi yritysten hinnoittelurakenteita on tarkistettava.
KSP ilmoitti 16.1.1998 lopettavansa nykyisenkaltaisen omistusliittymän. Tarkoituksena on siirtyä hinnoitteluun, jossa ei ole kuin yhdenlaisia liittymiä, joista maksetaan kuukausittainen perusmaksu.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto katsoo, ettei Keski-Suomen Puhelin Oy ole syyllistynyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kiellettyyn kohtuuttoman tai kilpailua rajoittavan hinnoittelukäytännön soveltamiseen. KSP:n toimittamat kustannusselvitykset osoittavat, että liittymäänsä vähän käyttävien KSP:n asiakkaiden tuotot eivät kata kustannuksia. Ilkka Tammisolan tapauksessa ei siten ole ollut kyseessä kilpailunrajoituslaissa kielletty menettely.
KSP soveltaa hinnoittelumenettelyä, jossa osakeliittymän perusmaksuun sisältyy 25 markan edestä paikallispuheluja kuukaudessa. Tämänkaltaisella hinnoittelulla saattaa olla paikallistelemarkkinoille pääsyä vaikeuttavia vaikutuksia, mikäli se sitoo asiakkaita teleyritykseen. On kuitenkin ilmeistä, että hinnoittelulle on olemassa kustannusperusteita silloin, kun se on kohdistettu asiakkaisiin, jotka käyttävät vähän telepalveluita. Vähän soittavien asiakkaiden tuottamat maksut eivät täysin kata KSP:lle näistä asiakkaista koituvia kustannuksia. Uudella hinnoittelulla, jossa KSP:n saamat kuukausimaksutulot kasvavat, se pyrki muuttamaan hinnoitteluaan kustannuksia vastaavampaan suuntaan. Kuukausimaksutulojen kasvu on seurausta siitä, että vähän soittavat asiakkaat maksavat aiempaa enemmän kiinteää perusmaksua.
KSP:n hinnoittelua ei voida pitää kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdassa kiellettynä kilpailua rajoittavan hinnoittelukäytännön soveltamisena.
Kilpailuvirasto selvittää erikseen kilpailevien operaattorien maksamien hintojen ja loppuasiakkailta perittävien hintojen suhdetta ja antaa tarvittaessa asiasta erillisen päätöksen. Selvitys ei kohdistu pelkästään omistajaetuihin vaan myös siihen mahdollistaako paikallisverkko-operaattorin hinnoittelu kilpailevan toiminnan harjoittamisen.
Telehallintokeskuksessa selvitettävänä olevaan vuokrajohtojen hintatasoon Kilpailuvirasto ei tässä päätöksessä ota kantaa.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 mom, 7 § 4 kohta
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemiseksi kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.