Asianosaiset
Lempäälän Turvapalvelu Oy
Sydän-Hämeen Vartio Oy
Asian vireilletulo
Juha Eskola Lempäälän Turvapalvelu Oy:stä (jäljempänä LT) on 19.11.1999 Kilpailuvirastoon toimitetussa toimenpidepyynnössä pyytänyt Kilpailuvirastoa tutkimaan, onko LT:n ja Sydän-Hämeen Vartio Oy:n (jäljempänä SHV) välinen kilpailukieltosopimus kilpailunrajoituslain 6 §:n vastainen ja onko sopimukseen sisältyvä viiden vuoden mittainen kiellon kestoaika hyväksyttävä, mikäli sopimus muutoin katsottaisiin hyväksyttäväksi. Toimenpidepyynnön yhteydessä Kilpailuvirastoon on toimitettu kilpailukieltosopimuksen jäljennös sekä jäljennös yritystoiminnan kauppaa koskevasta kauppakirjasta, johon kilpailukieltosopimus liittyy.
Asian selvittäminen
LT/Juha Eskola ja SHV/Hannu Pusa ovat 1.10.1998 tekemillään yrityskaupoilla purkaneet aiemmat LT:n ja SHV:n ristiinomistukset, ja LT on samalla ostanut SHV:ltä toimeksiantosopimuksia ja vaihto-omaisuutta.
Arvioinnin kohteena olevan kilpailukieltosopimuksen mukaan Hannu Pusa ja Juha Eskola, SHV ja LT ovat sitoutuneet olemaan harjoittamatta SHV:n ja LT:n toimialaan kuuluvaa kilpailevaa toimintaa sopimuksessa mainituilla alueilla. Kielto koskee myös kilpailevaa toimintaa kolmansien kautta siten, että sopijapuolet olisivat kolmansien harjoittamassa toiminnassa millään tavoin mukana. Pusan ja SHV:n osalta mainittu toiminta on kielletty Lempäälässä, Viialassa, Nokialla, Vesilahdessa, Pirkkalassa ja Kylmäkoskella sekä Eskolan ja LT:n osalta Valkeakoskella, Toijalassa, Urjalassa ja Kalvolassa. Kilpailukielto on voimassa viisi vuotta sopimuksen allekirjoittamisesta (1.10.1998), ja kilpailukieltosopimuksen tehosteeksi on sovittu 500 000 markan sopimussakko. Kilpailukielto ei koske sopimuspuolten omalla toimialueella sijaitsevasta liikepaikasta tapahtuvaa pelkkää laitemyyntiä ilman asennuspalvelua.
Kilpailuviraston pyynnöstä LT on 17.2.2000 toimittanut virastoon yrityskauppaan ja LT:n toimintaan liittyviä asiakirjoja ja selvityksen LT:n ja SHV:n sopimista kilpailukiellon alaisista toimialueista.
Kilpailuvirasto on asiaa selvittääkseen järjestänyt 4.7.2000 LT:n kanssa neuvottelun, jossa LT:tä edustava Eskola on edelleen ilmoittanut olevansa tyytymätön kilpailukieltosopimukseen, koska sopimus johtaa markkinoiden jakamiseen ja haittaa hänen elinkeinotoimintaansa. LT:n näkemyksen mukaan sopimuksella ei ole sellaisia vaikutuksia, jotka tekisivät järjestelyn kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukaan hyväksyttäväksi. Kilpailukiellosta aiheutuu huomattavaa haittaa LT:n asiakkaille, koska kielto rajoittaa asiakkaiden mahdollisuutta valita se elinkeinonharjoittaja, jolta hälytinlaiteasennuksia ja vartiointipalveluita hankitaan. Kilpailukieltosopimuksen vuoksi asiakas joutuu tekemään kaksi erillistä vartiointisopimusta, käsittelemään laskut kahdelta eri yritykseltä sekä olemaan yhteydessä kahteen eri yritykseen hälytyslaite- ja vartiointiasioissa. LT on toimittanut virastolle 4.7.2000 selostuksen erään asiakkaan kokemista kilpailukieltolausekkeen aiheuttamista käytännön haitoista. LT on lisäksi katsonut, että kilpailukieltosopimuksen kesto, viisi vuotta, on liian pitkä. LT:n mukaan kielto voisi olla voimassa korkeintaan kaksi vuotta, koska kaupan yhteydessä on myyty ainoastaan liikeomaisuutta sekä toimeksiantoja eikä osapuolten välisiin kauppoihin liity sellaista taitotiedon siirtymistä, mikä tekisi yli kaksi vuotta kestävästä kilpailukiellosta hyväksyttävän. Lisäksi LT on katsonut, että kilpailukiellon ulottaminen koskemaan myös kilpailevaa toimintaa kolmansien osapuolten kautta on kohtuuton.
Kilpailuvirasto on pyytänyt 6.7.2000 päivätyssä vastinepyynnössään SHV:ltä vastinetta LT:n tekemään toimenpidepyyntöön ja viraston esittämään selvitykseen. Virasto on todennut alustavana kannanottonaan, ettei yli kahden vuoden kilpailukiellon hyväksymiselle näyttäisi olevan perusteita.
Kilpailuvirastolle 2.10.2000 toimittamassaan vastineessa SHV on selvittänyt kilpailukiellon taustaa, tarpeellisuutta ja hyväksyttävyyttä. Kilpailukieltosopimuksessa on todettu, että ”sopimus on tehty, koska Juha Eskola voisi muutoin SHV:n ja LT:n juoksevasta hallinnosta ja liikesuhteista vastanneena toimitusjohtajana jatkaa SHV:n kanssa kilpailevaa toimintaa sen edellä määritellyillä toimialueilla ja viedä aikaisemman toimintansa perusteella tuntemansa asiakkaat. Pusa on ostaessaan Eskolan omistamat SHV:n osakkeet ja muutoin sopiessaan tässä yhteydessä yhtiöiden toiminnan ja omaisuuden jaosta tosiasiallisesti samalla maksanut yrityksen taitotiedosta, maineesta ja asiakaspiiristä.” Sopimuksia tehtäessä yhtiöiden asema ei ollut tasavertainen: Pusa oli ollut yli vuoden työttömänä Eskolan irtisanottua hänet 15.7.1997. Pusa oli nostanut kanteen Eskolan menettelystä, mutta luopui tästä Eskolan suostuttua osana yritysjärjestelyjä viiden vuoden kilpailukieltosopimukseen. SHV on katsonut, että kyseessä on sellainen yrityskauppaan liittyvä kilpailukielto, joka jää kilpailunrajoituslain 6 §:n kiellon ulkopuolelle.
LT on toimittanut Kilpailuvirastolle 20.11.2000 vastineensa SHV:n antamaan vastineeseen. Tässä yhteydessä hän selvittänyt yritysjärjestelyjen taustaa ja vaatinut Kilpailuvirastoa ryhtymään toimenpiteisiin kilpailukiellon purkamiseksi. Samoin hän on arvioinut, ettei yli kahden vuoden kilpailukiellolle ole perusteita.
Kilpailuviraston tiedusteltua vielä uudelleen osapuolten kantaa kilpailukieltosopimuksen voimassaolosta ja mahdollisesta purkamisesta SHV on todennut viimeksi 4.9.2001 virastolle toimittamassaan sähköpostiviestissä, ettei katso voivansa luopua sovitusta kilpailukiellosta. SHV on pyytänyt Kilpailuviraston ratkaisua asiassa. LT on 5.9.2001 Kilpailuvirastolle toimittamassaan vastineessa ilmoittanut pitävänsä sopimusehtoa mitättömänä ja irtisanoutuvansa sopimuksesta kilpailukiellon osalta.
Päätös ja sen perustelut
Kilpailunrajoituslain soveltaminen kilpailukieltosopimuksiin
Kilpailukieltosopimukset voivat olla joko yrityskauppojen yhteydessä tehtyjä liitännäisrajoituksia tai muutoin markkinoiden jakoa koskevia sopimuksia. LT:n ja SHV:n 1.10.1998 tekemät yrityskaupat eivät kuulu kilpailunrajoituslain 11a §:n perusteella yrityskauppavalvonnan piiriin, koska soveltamisen edellytyksenä olevat liikevaihtorajat eivät täyty. Sopimusta on tarkasteltava kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan piiriin kuuluvana markkinoidenjakosopimuksena. Järjestelyn sallittavuutta arvioitaessa on otettu huomioon seuraavassa tarkasteltu lain esitöiden ja EY:n kilpailuoikeuden sisältö sekä Kilpailuviraston ja kilpailuneuvoston asiaa koskeva tapauskäytäntö.
Kilpailunrajoituslain 6§:n 2 kohdan mukaan samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille. Tällaista kiellettyä yhteistoimintaa saattavat olla myös elinkeinonharjoittajien välisiin yrityskauppoihin liittyvät kilpailukieltolausekkeet, jotka estävät myyjää harjoittamasta myydyn yrityksen kanssa kilpailevaa elinkeinotoimintaa.
Vuoden 1998 kilpailunrajoituslain uudistusta koskevissa esitöissä (HE 243/1997) on todettu, että yrityskauppaan elimellisesti liittyvä rajoitus voi olla sallittu, vaikka rajoitus yksinään tarkasteltuna täyttäisikin lain 4–6 §:ssä kielletyn kilpailunrajoituksen tunnusmerkistön. Yrityskaupan osana voidaan käsitellä kuitenkin vain sellaisia liitännäisrajoituksia, jotka välittömästi liittyvät yrityskauppaan ja ovat välttämättömiä sen toteuttamiselle. Jos yrityskauppaan liittyy 4–6 §:ssä tarkoitettuja kilpailunrajoituksia, joita ei voida pitää liitännäisrajoituksina, niiden sallittavuus edellyttää 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa. Poikkeuslupa voidaan myöntää niissä tapauksissa, joissa järjestely ei ole 6 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla välttämätön mutta joissa se kuitenkin 19 §:n edellyttämällä tavalla osaltaan tehostaa tuotantoa tai jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille. Nyt käsiteltävässä tapauksessa kilpailuvirastolta ei ole haettu poikkeuslupaa. Asiassa on kyse 6 §:n 2 kohdan soveltamisesta.
Yrityskauppaan liittyvä kilpailukieltolauseke voi liitännäisrajoituksena jäädä kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan kiellon ulkopuolelle, jos se on sisältönsä sekä ajallisen että maantieteellisen ulottuvuutensa kannalta kohtuullinen eikä rajoita kilpailua enempää, kuin on välttämätöntä kaupan toteuttamiseksi tai liiketoiminnan oikeudellisten intressien suojaamiseksi ja säilyttämiseksi. Kilpailukieltolauseke voi olla hyväksyttävä esimerkiksi silloin, kun kaupassa siirtyy ostajalle yrityksen taitotieto ja/tai maine ja asiakaspiiri ja ostajan tekemän investoinnin arvon suojaaminen edellyttää sitä, että myyjä määräajaksi sitoutuu olemaan kilpailematta myymänsä yrityksen toimialalla ja -alueella. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan soveltuvuus ratkaistaan tapauskohtaisesti kokonaisarvioinnin perusteella. Tämä on todettu myös kilpailuneuvoston asiaa koskevassa tapauskäytännössä (ks. mm. Kotipizza-tapaus, dno 208/61/97).
Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 162/1991) mukaan 6 §:n 2 kohdan sisältämän legaalipoikkeuksen tulkinnassa tulkinta-apua voidaan hakea EY:n kilpailuoikeudesta. Euroopan komission tiedonannossa yrityskeskittymien liitännäisrajoituksista (EYVL N:o C 188, 4.7.2001, s. 5) on käsitelty komission ja yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännössä muodostuneita kilpailukieltoa koskevia periaatteita. Tiedonannon mukaan yrityskaupan yhteydessä myyjälle voidaan asettaa kilpailukielto ostetun liiketoiminnan arvon suojaamiseksi, jotta ostaja voi saavuttaa asiakkaiden uskollisuuden sekä omaksua siirtyneen tietotaidon ja hyödyntää sitä. Kilpailukieltojen kesto, maantieteellinen ulottuvuus, asiasisältö ja henkilöllinen ulottuvuus eivät kuitenkaan saa olla suhteettomia rajoituksen tavoitteeseen nähden. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja sen varaan rakennetusta komission tiedonannosta ilmenevät periaatteet voidaan ottaa tulkinnan lähtökohdaksi myös arvioitaessa yrityskaupan yhteydessä sovitun kilpailukiellon hyväksyttävyyttä kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan kannalta.
Kilpailukieltolausekkeen sisällön ja keston arviointi
Liiketoiminnan kaupan yhteydessä ostajalla voi olla riski siitä, että myyjä voisi maineellaan, osaamisellaan ja asiakaskontakteillaan nopeasti saada itselleen takaisin sen liiketoiminnan, jonka ostaja kauppaa tehtäessä arvioi siirtyvän itselleen. Investoinnin turvaamiseen liittyvät näkökohdat eivät saa kuitenkaan kohtuuttomasti rajoittaa kilpailun toimivuutta tai elinkeinonharjoittajan toimintavapautta.
Hyväksyttävän kilpailukiellon tarkoituksena ei ole suojata liiketoiminnan ostajaa kilpailulta, vaan estää se, että entinen omistaja asiattomasti hyödyntää myymänsä yrityksen goodwilliin ja taitotietoon liittyvää osaamista uuden omistajan vahingoksi, ennen kuin uusi omistaja on ehtinyt vakiinnuttaa asemansa. Tarve suojata ostajaa perustuu myyjän yrityksen sisäisten toimintojen ja asiakassuhteiden hallintaan liittyvään sisäpiiritietoon, jota muilla kilpailijoilla ei ole hallussaan. Ajatuksena on, että muut yritykset normaalilla tavalla jatkavat kilpailutoimenpiteitään uutta omistajaa vastaan. Kilpailukiellon tarkoituksena ei saa olla se, että myyjä pitäytyy kilpailusta omistuksen vakiinnuttamista pidemmäksi ajaksi.
Arvioinnin kohteena oleva kilpailukieltolauseke on laadittu Hannu Pusan liiketoiminnan turvaamiseksi. Tällainen järjestely on voinut olla tarpeellinen sen turvaamiseksi, ettei Eskola voisi saada itselleen nopeasti takaisin sitä liiketoiminnan osaa, jonka Pusa on voinut arvioida siirtyvän yrityskaupassa itselleen. Sopimuksen lähtökohdat on kirjattu myös sopimustekstiin, jossa todetaan sopimuksen laatimisen syistä seuraavasti: ”Eskola voisi muutoin SHV:n ja LTP:n juoksevasta hallinnosta ja liikesuhteista vastaavana toimitusjohtajana jatkaa SHV:n kanssa kilpailevaa toimintaa sen edellä määritellyllä toimialueella ja viedä aikaisemman toimintansa perusteella tuntemansa asiakkaat.” Tästä huolimatta kilpailukielto on ulotettu koskemaan kumpaakin osapuolta. Kyse ei siten ole tavanomaisesta ostajaa suojaavasta kilpailukieltolausekkeesta. Tällaista kilpailukieltolauseketta voidaan pitää lähtökohtaisesti kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa kiellettynä markkinoiden jakamisena. Kyseessä on kuitenkin ollut ristiinomistusjärjestelyjen purkaminen: molemmat osapuolet ovat olleet yritysjärjestelyssä sekä ostajan että myyjän asemassa. Vaikka kilpailukieltolausekkeella suojataan järjestelyn molempia osapuolia, suoja kohdistuu osapuoliin liiketoiminnan ostajina. Ottaen huomioon sopimuksen tekoon liittyneet olosuhteet ja osapuolten asema sopimusta tehtäessä kilpailukieltolauseketta voidaan pitää tarpeellisena osana yritysjärjestelyä.
Nyt käsiteltävässä tapauksessa kilpailukiellon hyväksyttävyyttä joudutaan arvioimaan erityisesti kilpailukiellon keston osalta. Komission em. yrityskeskittymien liitännäisrajoituksista antamassa tiedonannossa on vahvistettu se periaate, että kun yrityksen luovutukseen sisältyy sekä liikearvoa että taitotietoa, kilpailukieltolausekkeet ovat yleensä perusteltuja enintään kolmen vuoden ajan. Jos luovutuksen sisältyy ainoastaan liikearvoa, kilpailukieltolausekkeet ovat yleensä perusteltuja ainoastaan enintään kahden vuoden ajan. Tätä pidemmät kiellot ovat perusteltuja vain harvoissa tapauksissa, esimerkiksi jos voidaan osoittaa, että asiakasuskollisuus myyjää kohtaan säilyy kauemmin kuin kaksi vuotta. Yli kolmen vuoden kilpailukieltoa voidaan pidentää, jos tämä on luovutetun taitotiedon soveltamisalan tai lajin vuoksi perusteltua. Mikäli yrityskaupan kohteena ovat ainoastaan yrityksen aineellinen omaisuus tai immateriaalioikeudet, myyjälle asetettua kilpailukieltoa ei ole pidetty EY:n oikeuskäytännössä hyväksyttävänä ostajan suojaamiseksi kilpailulta.
Kilpailuneuvosto on viitannut em. Kotipizza-päätöksessä EY:n kilpailuoikeudessa vakiintuneisiin aikarajoihin. Samoin Kilpailuviraston yrityskauppatapauksissa on pyritty noudattamaan EY:n oikeuskäytännössä vakiintuneita ja em. tiedonannossa vahvistettuja periaatteita. Kotipizza-tapauksessa kilpailuneuvosto totesi, että mikäli kaupan kohteena on vain maine ja asiakaspiiri (goodwill), kahden vuoden kilpailukieltoa voidaan yleisesti pitää sallittuna. Kilpailuviraston yrityskauppoja koskevassa ratkaisukäytännössä viiden vuoden pituinen kilpailukielto on hyväksytty ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa yrityskaupassa on siirtynyt liiketoiminnan kannalta merkittävää taitotietoa, jota hankkijalla ei ollut ennen yrityskauppaa (ks. esim. CapMan/PI-consulting dnro 1107/81/99).
Edellä kuvattuja pidemmät kilpailukiellot edellyttävät erityisiä syitä. Tässä tapauksessa joudutaan tarkastelemaan ennen kaikkea sitä, missä määrin kahta vuotta pidemmälle kilpailukiellolle on esitetty perusteita. Kilpailuvirasto katsoo, että tarkasteltavassa liiketoiminnan kaupassa ostajalle siirtyi myydyn liiketoiminnan mainetta ja asiakaspiiriä. Molemmat kaupan osapuolet ovat kuitenkin toimineet samalla toimialalla jo ennen yritysjärjestelyä eikä kaupan yhteydessä voida katsoa siirtyneen sellaista taitotietoa, joka edellyttäisi yli kahden vuoden pituista kilpailukieltoa. Kilpailuvirasto katsoo, että tarkastelun kohteena oleva kilpailukieltolauseke on kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan vastainen siltä osin, kuin sen kesto ylittää kaksi vuotta.
Kilpailukiellon vähämerkityksellisyys
Kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun. Vähämerkityksellisiä kilpailunrajoituksia koskevan säännöksen perustelujen mukaan (HE 243/1997) toimenpiteisiin ei ryhdytä silloin, kun kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuutena pitää toimivana tai kun rajoituksella muutoin on kilpailun turvaamisen kannalta vain vähäinen merkitys. Kilpailuvirasto voi olla ryhtymättä toimenpiteisiin esimerkiksi tapauksissa, joissa kiellon vastaisesta toiminnasta on luovuttu ja joissa asian selvittämisellä ei olisi kilpailun turvaamisen kannalta tai rikkomuksen periaatteellisen hylättävyyden vuoksi merkitystä. Vähämerkityksellisyyttä arvioitaessa kiinnitetään erityistä huomiota epäillyn kilpailunrajoituksen vaikutukseen markkinoiden toimintaan, kuluttajien etuun ja elinkeinonharjoittamisen vapauden turvaamiseen.
Kilpailuviraston vähämerkityksellisistä kilpailunrajoituksista antaman tiedonannon mukaan kilpailunrajoitusta voidaan pitää vähämerkityksellisenä, jos siihen liittyvät taloudelliset intressit ovat pienet. Taloudellisella intressillä viitataan tässä ensisijaisesti rajoituksen aiheuttamiin vahinkoihin kansantaloudessa eikä niinkään yksittäisten kuluttajien tai elinkeinonharjoittajien mahdollisesti kärsimään taloudelliseen vahinkoon. Kilpailunrajoitukseen liittyviä taloudellisia intressejä pidetään vähäisinä ensiksikin, jos tarkasteltavana olevien markkinoiden vaihdannan arvo on pieni eikä tarkasteltavana oleva rajoitus aiheuta merkittäviä heijastusvaikutuksia muille markkinoille. Toiseksi, mitä pienempää osaa rajoituksen mahdollisesti aiheuttama vahinko edustaa rajoituksen kohteeksi joutuneiden asiakkaiden tai kuluttajien taloudesta, sitä todennäköisemmin rajoitusta pidetään vähämerkityksellisenä. Viimeksi mainitussa tapauksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, miten suureen joukkoon asiakkaita tai kuluttajia rajoitus kohdistuu. Kilpailunrajoitusta soveltavan elinkeinonharjoittajan liikekumppaneilleen aiheuttama pienikin vahinko voi olla yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta merkittävä, jos vahingonkärsijöitä on paljon tai rajoituksella taikka useammilla rajoituksilla yhdessä voidaan epäillä olevan merkittäviä kumulatiivisia vaikutuksia. Kilpailunrajoitusta voidaan pitää vähämerkityksellisenä siihen liittyvien taloudellisten intressien näkökulmasta myös silloin, jos rajoitus koskee vain erittäin rajoitettua aluetta, se on voimassa vain erittäin lyhyen ajan, rajoitus on jo poistunut tai poistumassa, tai sen kohteena on muutoin vain pieni joukko kuluttajia tai elinkeinonharjoittajia.
Kilpailuneuvoston em. Kotipizza-tapauksessa omaksuman ratkaisukäytännön mukaisesti kilpailukiellon mahdollista vähämerkityksellisyyttä tulee arvioida sen sopimuskokonaisuuden yhteydessä, johon rajoitus liittyy. Tällöin on tarkasteltava osapuolten asemaa markkinoilla ottaen huomioon yritysten liikevaihdot ja markkinaosuudet.
Tarkasteltavana olevan tapauksen kilpailuvaikutukset rajoittuvat pääosin liiketoiminnan kaupan osapuolten väliseen suhteeseen. Saamansa selvityksen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että kumpikaan kilpailukieltosopimuksen osapuolista ei ole määräävässä asemassa turvapalveluiden tai hälytinlaiteasennusten markkinoilla riippumatta siitä, kuinka laajoiksi maantieteelliset markkinat määritellään. Lisäksi on otettava huomioon molempien yritysten liikevaihdon pienuus. Tarkasteltaessa yritysten toimialaa on myös todettava, ettei merkittäviä alalle tulon esteitä ole olemassa. Lisäksi Eskola on ilmoittanut Kilpailuvirastolle irtisanoutuneensa kilpailukiellosta, joten rajoituksen voimassaolo on tältä osin päättynyt. Kokonaisuudessaan tapaukseen liittyvät taloudelliset intressit ovat kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta pieniä.
Kilpailuvirasto katsoo, että tapauksessa on kyse kilpailunrajoituslain 12§:ssä tarkoitetusta vähämerkityksellisestä kilpailunrajoituksesta eikä tee markkinaoikeudelle esitystä kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaisen seuraamusmaksun määräämiseksi. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslain 6§:n 2 kohta, 12 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa tekemään ratkaisuun saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä, kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.