1 Asia
Hewlett-Packard Oy:n epäilty kilpailua rajoittava menettely tuotteidensa jälleenmyynnissä Suomessa
2 Osapuolet
Hewlett-Packard Oy, Espoo
3 Ratkaisu
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja se poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
1. Kilpailuvirasto avasi syksyllä 2009 oma-aloitteisen selvityksen, jonka tarkoituksena oli tutkia Hewlett-Packard Oy:n (jäljempänä HP) menettelyä palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden jälleenmyynnissä Suomessa. HP myy kyseisiä tuotteitaan valtuuttamiensa jälleenmyyjien kautta. Kilpailuviraston saamien tietojen perusteella oli epäily, että HP:n käyttämä jakelujärjestelmä saattaa rajoittaa jälleenmyyjien toimintaa ja sisältää kiellettyjä kilpailua rajoittavia ehtoja.
2. Kilpailuvirastolle esitettyjen epäilyjen mukaan HP valitsee Suomessa alueittain ja asiakkaittain yhden jälleenmyyjän, jolle se myöntää niin sanotut erikoishinnat tarjotuille tuotteille. Tämän esitettiin tarkoittavan käytännössä sitä, että ainoastaan yksi jälleenmyyjä voi tietyllä alueella tietyssä asiakashankkeessa tarjota HP:n palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteita alennettuun erikoishintaan. Kilpailuvirastolle esitetyn mukaan HP ei kanavapolitiikkansa mukaisesti myönnä kyseisessä asiakashankkeessa erikoishintoja muille jälleenmyyjille eikä se myöskään hyväksy sitä, että toinen jälleenmyyjä tarjoaisi alle myönnettyjen erikoishintojen.
5 Asiaselostus
5.1 Yleistä palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteista
3. Palvelintuotteet ovat laitteita, joita käytetään yleensä yritysympäristöissä tietoteknisten ratkaisujen, kuten käyttöjärjestelmän ja erilaisten palvelinohjelmistojen, hallintaan. Tallennustuotteet, kuten kiintolevyt ja tallennusnauhat, ovat ratkaisuja erilaisiin tiedontallentamistarpeisiin. Verkkotuotteet ovat tietoverkkojen välisten yhteyksien muodostamisessa käytettäviä laitteita, kuten kytkimiä, reitittimiä ja palomuureja.
4. HP tarjoaa palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteita Yritysjärjestelmät -liiketoimintaryhmänsä alaisuudessa. Kilpailuviraston kuulemien palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden jälleenmyyjien näkemysten mukaan HP:n asema erityisesti palvelintuotteiden tarjoajana on vahva.
5. Vastaavia tuotteita tarjoavat useat kansainväliset toimijat. Internet-sivujen[1] mukaan palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteita Suomessa tarjoavat ainakin Oy International Business Machines Ab (jäljempänä IBM), Oracle Corporation (jäljempänä Oracle), Fujitsu Finland Oy (jäljempänä Fujitsu) ja Oy Dell Ab (jäljempänä Dell).
6. HP:n mukaan eri valmistajien palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteita voidaan käyttää rinnakkain eikä niiden rinnakkaiskäytöllä pääsääntöisesti ole yhteensopivuusongelmia. HP:n mukaan eri valmistajien tuotteiden rinnakkaiskäyttö on yleistä.
7. Kilpailuviraston kuulemien jälleenmyyjien näkemykset ovat samansuuntaiset. Jälleenmyyjien mukaan eri valmistajien tuotteiden rinnakkaiseen käyttöön ei tyypillisesti liity yhteensopivuusongelmia, vaikkakin valmistajakohtaisten erityispiirteiden hyödyntäminen ja tuotteiden hallinta voivat vaikeutua. Näitä ei ole pidetty kuitenkaan esteinä eri laitevalmistajien tuotteiden rinnakkaiselle käytölle. Osa jälleenmyyjistä on lisäksi todennut, että asiakkaalle eri tuotteiden tekniset ominaisuudet ovat usein itse tuotemerkkiä tärkeämpiä.
5.2 HP:n jakelujärjestelmä palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden jälleenmyynnissä
8. Selvityksensä mukaan HP myy palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteitaan ETA-alueen laajuisen valikoivan jakelujärjestelmän ja valtuuttamiensa jälleenmyyjien kautta. HP myy tuotteitaan myös suoraan oman myyntihenkilöstönsä kautta.
9. Jakelujärjestelmässä tukkukauppiaat ostavat tuotteita HP:ltä ja myyvät ne edelleen jälleenmyyjille. HP solmii tukkumyyjien ja tukkumyyjät puolestaan jälleenmyyjien kanssa erilliset toimitussopimukset.
10. HP:n mukaan sen jälleenmyyjien valtuutus perustuu johdonmukaisesti sovellettuihin ja objektiivisiin valintaperusteisiin. HP korostaa selvityksessään, että sen ja tukkukauppiaiden tai jälleenmyyjien välillä ei ole maantieteellisiä eikä asiakaskohtaisia yksinmyynti- tai yksinostosopimuksia. HP toteaa lisäksi, että sen tuotteita myyvät tukkukauppiaat ja jälleenmyyjät tarjoavat usein eri laitevalmistajien ratkaisuja, eivät vain HP:n tuotteita.
11. HP luokittelee valtuuttamansa jälleenmyyjät eri tasoihin ja luokkiin erityisesti sillä perusteella, mikä on niiden asema myyntiportaassa ja minkä teknisen osaamis- ja erikoistumistason ne ovat saavuttaneet. Suurin osa HP:n jälleenmyyjistä on niin kutsuttuja yhteistyöjälleenmyyjiä (proximity partnereita). Tietyn osaamis- ja erikoistumistason saavuttaneet jälleenmyyjät ovat puolestaan kumppanuusohjelman (Preferred Partner Program) jälleenmyyjiä. Kumppanuusohjelman jälleenmyyjät HP on luokitellut edelleen tavallisiin kumppaneihin (preferred partnereihin) ja Gold-statuksen omaaviin kumppaneihin (gold preferred partnereihin). Kumppanuusohjelmassa mukana olevilla jälleenmyyjillä on mahdollisuus tiettyihin etuihin, kuten HP:n myöntämiin erikoishintoihin.
5.3 HP:n erikoishinnoittelu palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden jälleenmyynnissä
12. Antamansa selvityksen mukaan myydessään palvelin-, tallennus ja verkkotuotteita jakelukanavansa kautta HP voi myöntää erikoishinnat kumppanuusohjelman jälleenmyyjälle nimenomaisen loppuasiakkaan nimenomaista hanketta tai kauppaa varten. HP toteaa tekevänsä päätöksen erikoishintojen myöntämisestä objektiivisin perustein ja myöntävänsä lähtökohtaisesti samat erikoishinnat kaikille samassa tilanteessa oleville kumppaneille, jotka ovat niitä pyytäneet.
13. Yksittäiseen asiakashankkeeseen myönnettävien erikoishintojen tavoitteena on HP:n mukaan palkita jälleenmyyjiä tekemistään panostuksista ja ”voittaa kauppa kotiin” tuotemerkkien välisessä kilpailussa.
6 Kilpailuoikeudellinen arvio
6.1 Relevantit markkinat
14. Yrityksen kohtaaman kilpailupaineen analysointi tapahtuu tietyn kehikon sisällä. Tätä tarkoitusta varten määritellään relevantit eli tapauksen kannalta merkitykselliset tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat. Relevanttien markkinoiden määrittelemiseksi tutkitaan, mitkä tuotteet kilpailevat tai voivat kilpailla tarkastelun kohteena olevien tuotteiden kanssa ja siten rajoittaa markkinavoiman käyttöä.
15. Mainituista tuotteista palvelinten ja tallennusratkaisujen vaihtoehtoisia markkinoiden määrittelytapoja on tarkasteltu esimerkiksi Euroopan komission HP/Compaq[2] ja Oracle/Sun Microsystems[3] -yrityskauppoja koskevissa päätöksissä. Palvelinmarkkinoita on tarkasteltu myös esimerkiksi IBM/Sequent[4], Compaq/Digital[5] ja Compaq/Tandem[6] -yrityskauppapäätöksissä. HP/Compaq -yrityskauppaselvitysten yhteydessä kaupan osapuolet olivat katsoneet, että kaikki palvelintuotteet kuuluvat samoille relevanteille tuotemarkkinoille. Vaihtoehtoisessa tarkastelussa palvelimet voidaan jakaa alamarkkinoihin hinnan (huokeimmat, keskihintaiset ja kalleimmat) ja alustan (laitearkkitehtuurin ja käyttöjärjestelmän) mukaan. Komissio piti palvelimien hintahaitariin perustuvaa markkinamäärittelyä sopivana, mutta jätti tässä ja muissa mainituissa tapauksissa relevanttien tuotemarkkinoiden täsmällisen määrittelyn kuitenkin tekemättä.
16. Tallennusratkaisujen osalta komissio on HP/Compaq -yrityskauppapäätöksessä todennut, että tuotteita voitaisiin tarkastella sen mukaan, mitä tallennusvälinettä on käytetty. Siten esimerkiksi levytallennus, optinen tallennus ja nauhatallennus saattaisivat komission mukaan muodostaa erilliset relevantit tallennusratkaisujen markkinat. Komissio jätti täsmällisen markkinamäärittelyn kuitenkin auki.
17. Komissio on tapauskäytännössään, esimerkiksi mainitussa HP/Compaq-yrityskauppaa koskevassa päätöksessään katsonut, että palvelintuotteiden ja tallennusratkaisujen relevantit maantieteelliset markkinat ovat ilmeisesti ainakin ETA-laajuiset. Kyseisessä yrityskauppapäätöksessä komissio toteaa yrityskaupan ilmoittajien esittäneen, että relevantteja maantieteellisiä markkinoita tulisi tarkastella ETA-laajuisina tai mahdollisesti maailmanlaajuisina, koska kuljetuskustannukset suhteessa tuotteen hintaan ovat vähäiset ja asiakkaiden preferenssit, tuotespesifikaatiot ja valmistajien myyntimallit ovat samankaltaiset kaikissa ETA-maissa.
18. Kotimaista oikeuskäytäntöä ei vastaavien tuotteiden myynnin markkinoilta ole. Asian lopputulos huomioiden voidaan kuitenkin käsillä olevassa tapauksessa relevanttien markkinoiden täsmällinen määrittely jättää avoimeksi.
6.2 Toimitus- ja jakelusopimukset ja niihin liittyvät kilpailunrajoitukset
19. Toimitus- ja jakelusopimukset ovat luonteeltaan vertikaalisia sopimuksia. Ne ovat eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välisiä sopimuksia, jotka koskevat tiettyjen tavaroiden tai palvelujen ostoa ja myyntiä.
20. Kilpailulain (948/2011) 5 §:ssä kielletään tietynlaiset toimitus- ja jakelusopimuksiin liittyvät kilpailunrajoitukset. Kilpailulain 5 § tuli nykymuodossaan voimaan 1.11.2011. Koska tässä tapauksessa käsiteltävänä olevan asian tarkastelu kohdistuu myös kilpailulain voimaantuloa edeltävään aikaan, tulee sitä tarkastella 1.11.2011 edeltäneen ajan osalta kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) säännösten mukaan. Hallituksen esityksen (HE88/2010) mukaan kilpailulain 5 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 4 §:ä.
21. Kilpailulain 5 §:n mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.
22. Kilpailunrajoituksesta saattaa olla kyse, jos sopimukseen sisältyy tavarantoimittajaan tai ostajaan kohdistuvia rajoituksia. Esimerkiksi kiellettyä on lähtökohtaisesti markkinoiden jakaminen alueittain tai asiakkaittain. Jakelijoiden on saatava vapaasti päättää, minne ja kenelle ne myyvät. Kiellosta on kuitenkin eräitä poikkeuksia, joiden avulla yritys voi esimerkiksi ylläpitää yksinmyyntijärjestelmää tai valikoivaa jakelujärjestelmää.
23. Yksinmyynnistä tehdyllä sopimuksella toimittaja voi rajoittaa jälleenmyyjän aktiivista myyntiä alueelle tai asiakasryhmälle, johon se on myöntänyt toiselle jälleenmyyjälle yksinoikeuden tai jonka se on varannut itselleen. Yksinmyyntialueen tai yksinoikeuteen perustuvan asiakasryhmän suojelun on kuitenkin mahdollistettava muiden jälleenmyyjien niin sanotun passiivisen myynnin kyseiselle alueelle tai asiakasryhmälle. Passiivisella myynnillä tarkoitetaan vastaamista yksittäisten asiakkaiden tai asiakasryhmien omasta aloitteestaan tekemiin tiedusteluihin, mukaan lukien tavaroiden tai palveluiden toimittaminen näille asiakkaille.
24. Valikoivassa jakelussa toimittaja valitsee tuotteidensa tai palvelujensa jälleenmyyjät tiettyjen valintaperusteiden mukaan. Jälleenmyyjiin kohdistuvat valintaperusteet voivat olla laadullisia tai määrällisiä. Laadullisessa valikoivassa jakelussa jälleenmyyjät valitaan ainoastaan hyödykkeen edellyttämien objektiivisten perusteiden perusteella, joita voivat olla esimerkiksi myyntihenkilöstön koulutus, myyntipisteessä tarjottava palvelu ja myytävä tuotevalikoima. Valintaperusteita tulee soveltaa yhdenmukaisesti ja syrjimättä, eikä valtuutettujen jälleenmyyjien määrää saa rajoittaa etukäteen. Määrällisiin valintaperusteisiin perustuvilla sopimuksilla rajoitetaan valtuutettujen jälleenmyyjien määrää laadullisia arviointiperusteita laajemmin.
25. Yksinmyyntisopimuksilla ja valikoivaa jakelua koskevilla sopimuksilla saattaa olla erityisesti tuotemerkin sisäistä kilpailua vähentäviä vaikutuksia. Yksinmyyntisopimukset saattavat lisäksi johtaa markkinoiden jakamiseen, mikä puolestaan saattaa edistää eri alueiden tai eri asiakkaiden välistä hintasyrjintää. Asiakkaiden voi tällöin olla vaikeaa hyötyä mahdollisista tietyn tuotemerkin hintaeroista.
6.3 HP:n menettelyn arvioiminen
26. Yhtäältä HP:n ja sen tukkukauppiaiden väliset ja toisaalta tukkukauppiaiden ja HP:n jälleenmyyjien väliset sopimukset ovat luonteeltaan vertikaalisia sopimuksia. HP:llä on selvityksensä mukaan palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden myynnissä käytössä valikoiva jakelujärjestelmä, jonka sisällä se luokittelee valtuuttamansa jälleenmyyjät eri tasoihin ja luokkiin edellyttämiensä valintaperusteiden perusteella.
27. Kilpailuvirastolle esitetyt epäilyt liittyen HP:n mahdollisesti kilpailua rajoittavaan menettelyyn myöntäessään erikoishinnoittelua viittaavat tilanteisiin, joissa jälleenmyyjien toiminta ja asiakkaiden valintamahdollisuudet ovat rajoittuneet. Epäilyjen mukaan tietyissä, erikoishinnoitelluissa asiakashankkeissa jälleenmyyjät eivät siten olisi vapaita tarjoamaan HP.n tuotteita ja asiakkaat vapaita kilpailuttamaan niiden toimittajia. Tällaisissa tilanteissa asiakkaiden tekemät HP-merkkisten tuotteiden hankinnat ohjautuisivat siten tietyille, ennalta määrätyille jälleenmyyjille.
28. HP on kiistänyt omaavansa esitetyn kaltaisia yksinoikeusjärjestelyjä jälleenmyyjien kanssa tai myöntävänsä erikoishinnoittelua alueellisin perustein. Myöskään Kilpailuviraston kuulemat jälleenmyyjät eivät ole kertoneet HP:n rajoittavan heidän toimintaansa. Jälleenmyyjät ovat todenneet tekevänsä ratkaisut tarjouskilpailuun mukaan lähtemisestä ja loppuasiakashinnoistaan itsenäisesti. HP:n myöntämiä erikoishintoja on kuitenkin pidetty merkittävinä asiakashankkeiden toteutumista ohjaavina etuina. Osa jälleenmyyjistä on todennut, että ilman erikoishintoja tarjouskilpailuun ei kannata lähteä ollenkaan mukaan.
29. Kaupan keinotekoisella ohjaamisella voi olla markkinoiden jakamisen kaltaisia vaikutuksia. Erikoishintakäytäntö ei estä ilman hintaetua jääneitä jälleenmyyjiä tarjoamasta, mutta välillisesti ja tosiasiallisesti se rajoittaa niiden myyntiä ainakin HP-merkkisten tuotteiden osalta. Tällaisessa tilanteessa keskeinen riski liittyy tuotemerkin sisäisen kilpailun vähenemiseen. Koska tuotemerkin sisäisen kilpailun väheneminen voi olla ongelmallista vain silloin, kun tuotemerkkien välistä kilpailua on vähän, korostuvat tarkastelussa HP:n ja sen kilpailijoiden markkina-asemat.
30. HP on vahva toimija erityisesti palvelintuotteissa. Sillä on markkinoilla vastassaan kuitenkin suuria kansainvälisiä toimijoita, kuten IBM, Oracle, Fujitsu ja Dell. Myös useilla kilpailijoilla on käytössään vastaavanlaiset jakelujärjestelmät ja erikoishinnoittelukäytännöt.
31. Kilpailua palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden myynnissä käydään olosuhteissa, joissa tuotemarkkinat ovat kehittyvät ja kasvavat, asiakkaat ovat hintaherkkiä ja niiden tarpeet voidaan tyydyttää ilmeisesti hyvinkin erilaisilla ja erimerkkisillä laiteratkaisuilla. HP kohtaa toimittajana kilpailupainetta niin kansainvälisten kanssakilpailijoidensa kuin viimekädessä myös sen omia tuotteita jakelevien jälleenmyyjien taholta, jotka toimivat myös kilpailevien tuotteiden jakelijoina. Yksittäisellä jakelijalla on mahdollisuus valita, minkä toimittajan tuotteita se asiakkaalleen tarjoaa.
32. Erikoishintakäytäntö vähentää tuotemerkin sisäistä hintakilpailua. Tiettyyn asiakashankkeeseen myönnettynä hintaetuna se voi kuitenkin hyödyttää myös asiakasta parempana asiakaspalveluna ja halvempina hintoina. Erikoishinnoittelun saaneen jälleenmyyjän omaa hinnoitteluvapautta rajoittaa muiden jälleenmyyjien taholta tuleva hintapaine, joten sen saama hyöty hintaedusta jäänee rajalliseksi.
33. HP ei saatujen selvitysten mukaan estä jälleenmyyjiä tarjoamasta yksittäisessä asiakashankkeessa – niin HP-merkkiä kuin kilpailevia tuotemerkkejäkään. Selvitysten perusteella ei vaikuta todennäköiseltä, että jälleenmyyjien niin aktiivista kuin passiivistakaan myyntiä rajoitettaisiin järjestelyn puitteissa, vaikka se HP-merkin osalta välillisesti rajoittuukin.
7 Ratkaisu ja sen perustelut
34. HP:n jälleenmyyjälle myöntämä erikoishinnoittelu on osa koko jakeluketjun palkitsemis- ja kannustamisjärjestelmää. Saatujen selvitysten mukaan erikoishinnoittelulla on merkittävä ja näkyvä rooli palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteita myyvien jälleenmyyjien asiakashankkeissa ja koko liiketoiminnassa.
35. Saatujen selvitysten perusteella ei vaikuta todennäköiseltä, että HP:n menettelyn tarkoituksena olisi rajoittaa jälleenmyyjien myyntiä, vaikkakin siitä tosiasiallisesti ja välillisesti seuraa niiden myynnin rajoittuminen HP-tuotemerkin osalta. Arvioitaessa HP:n menettelyn lainmukaisuutta on erityisesti merkitystä sillä, mitkä ovat erikoishinnoittelun myöntämisen perusteet ja vaikutukset.
36. Yleisesti ottaen tämänkaltaista myönnettyä hintaetua voidaan pitää perusteltuna, jos se on seurausta esimerkiksi tehdyistä panostuksista osaamiseen ja asiantuntijuuteen ja muihin vastaaviin toimiin, joiden avulla voidaan erottautua ja luoda kilpailuetua muihin jälleenmyyjiin nähden. Jos etu sen sijaan myönnetään pelkästään jälleenmyyjän sijainnin, aseman tai vastaavan (mielivaltaisen) syyn perusteella, voidaan menettelyä pitää muita jälleenmyyjiä syrjivänä ja markkinoita jakavana, ja siten ongelmallisena. Keskeistä on myös se, että kaikilla jälleenmyyjillä tulee olla yhtäläiset edellytykset ja mahdollisuudet edetä jakeluketjussa kouluttautumalla, saada yhtäläisiä objektiivisesti myönnettäviä etuja ja että eduista ja myös vaatimuksista viestitään avoimesti.
37. HP:n mukaan koko palkitsemis- ja kannustamisjärjestelmän keskeinen tavoite liittyy parhaan mahdollisen asiakaspalvelutason varmistamiseen. HP on kertonut soveltavansa erikoishinnoittelun myöntämisen perusteita objektiivisesti ja tasapuolisesti. Kilpailuviraston kuulemien jälleenmyyjien näkemykset ovat samansuuntaiset, eivätkä jälleenmyyjät ole kertoneet HP:n menetelleen heitä kohtaan syrjivästi. Kilpailuviraston selvitysten aikana ei ole tullut esiin näyttöä, joka osoittaisi HP:n palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden jakelujärjestelmään tai erikoishinnoittelun myöntämisen perusteisiin liittyvän kiellettyjä kilpailua rajoittavia ehtoja.
38. Palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteiden markkinoilla toimii useita kansainvälisiä laitevalmistajia, yksittäiset jälleenmyyjät tarjoavat useiden eri laitevalmistajien tuotteita eikä eri laitevalmistajien tuotteiden keskinäiselle vaihtamiselle ja rinnakkaiselle käytölle vaikuttaisi saatujen selvitysten mukaan olevan merkittäviä esteitä. Vaikuttaa todennäköiseltä, että HP:n erikoishinnoittelukäytännön mahdollisesti aiheuttama tuotemerkin sisäisen kilpailun väheneminen kompensoituu riittävässä määrin vahvojen tuotemerkkien välisellä kilpailulla.
39. Kilpailulain 31 §:n mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Kilpailuvirasto ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua ja toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan kilpailulain 31 § vastaa pääosin aiemman kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momenttia.
40. Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan Kilpailuviraston tehtävät ja toimintavelvoitteet liittyvät kilpailulain 1 §:ssä tarkoitettuun lain tavoitteeseen. Lain säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulma.
41. Kilpailuviraston selvityksissä ei ole tullut esiin näyttöä, joka osoittaisi HP:n menetelleen kilpailua rajoittavasti myöntäessään erikoishinnoittelua. Markkinoilla on tarjolla HP-merkkisille palvelin-, tallennus- ja verkkotuotteille vaihtoehtoisia vahvojen laitevalmistajien tuotteita. Jälleenmyyjät voivat valita, minkä laitevalmistajan tuotteita ne asiakkaille tarjoavat. Ottaen huomioon edellä esitetyn ja lain 31 §:ssä Kilpailuvirastolle säädetyt tehtävät ja toimintavelvollisuus viraston ei ole perusteltua selvittää asiaa enempää, ja se poistetaan käsittelystä.
8 Sovelletut säännökset
42. Kilpailulaki (948/2011) 31 §.
9 Muutoksenhaku
43. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailulain 44 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
10 Lisätiedot
44. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila, puh. 029 505 3332, sähköposti: etunimi.sukunimi@kkv.fi.
[1] Www.ibm.com/fi/fi/, www.oracle.com/fi/index.html, www.fujitsu.com/fi/ ja www.dell.fi/.
[2] Ks. EU:n komission päätös HP/Compaq, COMP/M.2609, 31.1.2002.
[3] Ks. EU:n komission päätös Oracle/Sun Microsystems, COMP/M.5529, 21.1.2010.
[4] Ks. EU:n komission päätös IBM/Sequent, COMP/M.1643, 23.9.1999.
[5] Ks. EU:n komission päätös Compaq/Digital, COMP/M.1120, 23.3.1998.
[6] Ks. EU:n komission päätös Compaq/Tandem, COMP/M.963, 11.8.1997.