Asianosaiset
Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy
Toimenpiteen pyytäjä: Antti Aavarinne
Asian vireilletulo
Antti Aavarinne on tehnyt 8.6.1998 Oulun lääninhallitukselle puhelimitse toimenpidepyynnön, joka koski Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy:n (jäljempänä Keskuspuhdistamo) umpisäiliöön johdetun jäteveden käsittelystä perimää maksua. Aavarinne epäili Keskuspuhdistamon rikkoneen kilpailunrajoituslakia hinnoitellessaan umpikaivojäteveden käsittelyn huomattavasti normaalin viemäriin johdetun jäteveden käsittelyä kalliimmaksi. Lisäksi Aavarinne pyysi lääninhallitusta selvittämään, onko Keskuspuhdistamo sopinut kuljetuksista ainakin yhden kuljetusyrittäjän kanssa siten, ettei muilla kuljettajilla ollut oikeutta kuljettaa jätevesiä puhdistamolle.
Lääninhallitus siirsi suorittamansa selvityksen jälkeen asian Kilpailuvirastolle 20.11.1998 päivätyllä kirjeellään.
Asian selvittäminen
Oulun lääninhallitus pyysi 29.7.1998 Keskuspuhdistamolta asiasta vastineen ja Aavarinteeltä 30.9.1998 vastaselityksen Keskuspuhdistamon vastineeseen. Keskuspuhdistamon vastine saapui lääninhallitukseen 19.8.1998 ja Aavarinteen vastaselitys 13.10.1998. Lääninhallitus on saanut niin ikään puhelimitse selvitystä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta 19.11.1998.
Kilpailuvirasto pyysi 9.12.1998 Keskuspuhdistamolta lisäselvityksiä. Selvitykset saapuivat Kilpailuvirastoon 29.1.1999. Kilpailuvirasto pyysi vielä 8.2.2000 Aavarinteeltä vastineen Keskuspuhdistamon selvitykseen. Vastine saapui virastoon 25.2.2000. Kilpailuvirasto on lisäksi ollut puhelimitse yhteydessä mm. Oulun kaupungin vesihuoltolaitokseen, Vesi- ja viemärilaitosyhdistykseen, Pohjois-Pohjamaan ympäristökeskukseen, Suomen ympäristökeskukseen, maa- ja metsätalousministeriöön, ympäristöministeriöön, Suomen Kuntaliittoon ja lietteiden kuljetuksia suorittavaan Kempeleen Jätekuljetus Ky:öön.
Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy
Keskuspuhdistamo on perustettu v. 1986 ja sen tarkoituksena on osakkaittensa viemäriverkostoihin liittyneiden kiinteistöjen jätevesien keskitetty puhdistaminen yhtiön omistamassa keskusjätevedenpuhdistamossa. Yhtiön osakkaina ovat Kempeleen, Limingan, Lumijoen, Oulunsalon, Temmeksen ja Tyrnävän kunnat. Kyseisten kuntien viemärilaitokset toimivat itsenäisesti ja johtavat omistamissaan siirtoviemäreissä jätevetensä keskuspuhdistamolle, jossa jätevesimäärät mitataan ja laskutetaan osakkailta. Yhtiöjärjestyksen mukaan Keskuspuhdistamo toimii yleishyödylliseltä pohjalta voittoa jakamatta.
Yhtiö on vuosina 1995–1996 rakentanut uuden puhdistamon, jonka investointikustannukset olivat lähes 24 milj.mk. Yhtiön liikevaihto oli v. 1998 n. 3,7 milj.mk ja v. 1999 n. 3,6 milj.mk.
Uudelle jätevedenpuhdistamolle rakennettiin myös erillinen automatisoitu lietteiden vastaanottoasema, joka palvelee yksinomaan puhdistamolle kuljetussäiliöillä tuotavien lietteiden ja jätevesien vastaanottoa. Vastaanottoasemalle tuodut lietteet ja jätevedet johdetaan puhdistamon jäteveden- ja lietteenkäsittelyprosesseihin.
Aavarinteen näkemys
Oulunsalon kunta myönsi 6.8.1993 Aavarinteelle luvan rakentaa vesikäymälä loma-asuntoonsa, joka sijaitsee n. 300–500 metrin päässä kahdesta pohjavedenottamosta. Lupaehtojen mukaan kiinteistön kaikki jätevedet on johdettava vesitiiviiseen umpisäiliöön, jonka tilavuuden on oltava vähintään 5 m3. Umpisäiliö on tyhjennettävä Keskuspuhdistamon sakokaivolietteen vastaanottopisteeseen tai muualle jätehuoltoa valvovan viranomaisen hyväksymään paikkaan.
Aavarinteen mielestä Keskuspuhdistamon umpisäiliölietteestä perimä käsittelymaksu 30,50 mk/m3 on hänen osaltaan liian korkea, koska häneltä peräisin oleva umpisäiliöjätevesi vastaa haittapitoisuudeltaan normaalia viemäriin menevää asumisessa syntyvää jätevettä, josta Oulunsalon vesi- ja lämpöhuolto perii liittymätalouksilta jäteveden käyttömaksuna 7,28 mk/m3 (molempiin sisältyy alv). Koska Keskuspuhdistamo on Aavarinteen mielestä hänelle ainoa mahdollinen umpisäilöjäteveden toimituspaikka, hän katsoo, että Keskuspuhdistamo käyttää määräävää markkina-asemaansa väärin hinnoitellessaan käsittelymaksun kohtuuttoman korkeaksi.
Aavarinne maksaa itse jäteveden kuljetuskustannukset puhdistamolle. Verollinen kuljetuskustannus on n. 220 mk/tyhjennys. Umpisäiliön, jonka tilavuus on 15 m3, tyhjennys tapahtuu pari kertaa vuodessa. Tyhjennyksen suorittaa Kempeleen Jätekuljetus Ky loka-autolla, jonka kapasiteetti on n. 10 m3. Aavarinne katsoo myös, että hän maksaa viemärilaitoksen kiinteitä kustannuksia Oulunsalolle ja Keskuspuhdistamolle, koska hän maksaa pelkästä vesiliittymästä 200 mk:n (oikea maksu on 214 mk) vuotuisen perusmaksun kuten sellaisetkin kiinteistöt, joilla on sekä vesi- että viemäriliittymä. Aavarinne on myös sitä mieltä, että Keskuspuhdistamo puhdistaa hänen jätevetensä niiden pitoisuudet huomioon ottaen virheellisesti aiheuttaen turhia kustannuksia, koska jätevedet johdetaan prosessiin, joka on tarkoitettu saostetulle lietteelle.
Keskuspuhdistamon selvitys
Keskuspuhdistamon vastaanottoasema on teräsbetoninen allas, johon lietteet ja jätevedet puretaan kuljetussäiliöstä letkulla. Lietteen määrä mitataan samanaikaisesti automaattisesti ja määrä sekä tuoja rekisteröidään valvomon tietokoneelle. Aseman automatisoidun koneiston avulla lietteet johdetaan puhdistusprosessiin viemäriverkosta tulevan jäteveden sekaan. Vastaanottoaseman kapasiteetti on kerralla 16 m3.
Keskuspuhdistamo perii lietteen tuojalta verollisena käsittelymaksuna sakokaivolietteestä 61 mk/m3 ja umpikaivolietteestä 30,50 mk/m3. Umpikaivolietteisiin sovelletaan yhtä hintaa riippumatta siitä, onko liete peräisin umpikaivosta tai umpisäiliöstä, johon kiinteistön kaikki jätevedet johdetaan, vai kaivosta, johon johdetaan vain WC-jätevedet. Halukkaat lietteiden kuljettajat saavat yhtiöltä tunnuksen, jolla laitoksen portti ja lietteiden vastaanottoasema toimivat. Kuljettajat voivat siten itsenäisesti, sovittavissa puitteissa tuoda lietteitä puhdistamolle. Umpikaivolietteen alemman hinnan soveltaminen edellyttää, että lietteen tuoja toimittaa yhtiölle kiinteistöä koskevan viranomaisen umpikaivopäätöksen tai valvontaviranomaisen todistuksen siitä, että kiinteistöllä on umpikaivo tai -säiliö.
Lääninhallitukselle ja Kilpailuvirastolle antamissaan selvityksissä Keskuspuhdistamo kiistää olevansa määräävässä markkina-asemassa ja harjoittavansa kohtuutonta hinnoittelua. Pikemminkin Keskuspuhdistamo katsoo, että sen hinnoittelu on huomattavasti alle maan keskitason ja yhtiölle aiheutuvien todellisten kustannusten. Perusteluna markkinavoimansa vähäisyydelle Keskuspuhdistamo esittää, että yhtiön koko toiminta-alueella syntyy Pohjois-Pohjanmaan alueellisen jätesuunnitelman tietojen mukaan sako- ja umpikaivolietettä vuosittain n. 8500 m3 ja Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan n. 21300 m3, joten Keskuspuhdistamon v. 1998 käsittelemä määrä n. 2500 m3 on vain 1/10–1/3 kokonaismäärästä. Keskuspuhdistamo arvioi, että pääosa umpikaivolietteestä toimitetaan ilmeisesti hyötykäyttöön pelloille. Tämä edellyttää, että lietteitä kuljettava yritys on tehnyt asiasta maanviljelijän kanssa sopimuksen ja että kunnan ympäristöviranomainen on hyväksynyt jätelain 42 §:n mukaisessa jäteluvassa ne alueet, jolle lietteitä saadaan levittää. Esimerkiksi Tyrnävän, Temmeksen ja Lumijoen kuntien alueilta ei jäteveden puhdistamolle ole tullut lietettä yhdeltäkään kiinteistöltä. Keskuspuhdistamon selvityksen liitteenä olevan Lumijoen kunnan antaman tiedon mukaan Lumijoella karjatilalliset tyhjentävät omilla laitteillaan sako- ja umpikaivot pelloille joko suoraan tai lietesäiliöidensä kautta. Tyhjennyskustannus on n. 200 mk/4 m3. Keskuspuhdistamo esittää niin ikään, että yhtiön toimialueelta kuljetetaan sako- ja umpikaivolietteitä aivan yleisesti myös Oulun kaupungin puhdistamolle. Keskuspuhdistamon selvityksen mukaan myös Oulussa peritään umpikaivolietteen käsittelystä 30,50 mk/m3.
Keskuspuhdistamon selvityksen mukaan Oulunsalon kunnan alueella on yleisen viemäriverkon ulkopuolella olevia talouksia 560 (vesiliittymä kuitenkin on) ja lisäksi vesilaitoksen piirissä olevia kesämökkejä 186. Puhdistamolle on tyhjennetty Oulunsalon kunnan alueelta 32 umpisäiliötä, Kempeleeltä 41 umpisäiliötä ja Limingasta 4. Umpisäiliöistä pidetään yksilöityä kirjanpitoa laskutusta varten käsittelystä perittävän halvemman hinnan vuoksi.
Keskuspuhdistamo on Kilpailuvirastoon toimittamassaan selvityksessä esittänyt lietteiden käsittelystä aiheutuvat kustannuslaskelmat. Kustannuslaskelmissa on otettu huomioon vastaanottoaseman pääoma- ja käyttökustannukset. Laskelmat on laadittu sakokaivolietteelle ja umpikaivolietteelle. Umpikaivolietteen osalta ei kuitenkaan ole eroteltu ns. mustia ja harmaita jätevesiä toisistaan. Mustat jätevedet ovat umpikaivoon johdettuja käymälävesiä ja harmaissa jätevesissä on edellisen lisäksi mukana myös pesuvedet. Keskuspuhdistamo perustelee mustien ja harmaiden vesien erottelemattomuutta sillä, että erottelu on käytännössä mahdoton toteuttaa ja johtaisi kohtuuttomaan byrokratiaan ja lisäkustannuksiin eikä voisi kuitenkaan toteutua tasapuolisena kaikkia alueen asukkaita kohtaan.
Keskuspuhdistamon laskelman mukaan umpikaivolietteen omakustannushinta ilman arvonlisäveroa on 47,95 mk/m3 ja peritty käsittelymaksu on vastaavasti 25 mk. Keskuspuhdistamo toteaa selvityksessään niin ikään, että puhdistamolle tuotujen umpikaivolietteiden pitoisuudet ovat keskimäärin kymmenkertaiset normaaliin viemäriverkkoon liittyneiden kiinteistöjen viemäriveteen verrattuna. Keskuspuhdistamo perustelee tätä sillä, että vuoden 1998 aikana tyhjennetyistä 77 kiinteistön umpikaivoista kertyi lietettä yhteensä n. 1 560 m3 eli keskimäärin 20,3 m3 kiinteistöä kohti. Tämä määrä on noin kymmenesosa keskikokoisen perheen normaalista vedenkulutuksesta, joka on n. 200 m3/v.
Keskuspuhdistamo toteaa, ettei sillä ole tietoa Aavarinteen kiinteistön jätevesijärjestelmästä eikä siitä ole toimitettu yhtiölle tutkimustuloksia.
Keskuspuhdistamon mukaan ei ole perusteltua verrata Aavarinteen esittämällä tavalla viemäriin liittyneiden talouksien maksamaa jätevesimaksua ja vastaanottoaseman kautta tuotujen jätevesien kuutiohintoja toisiinsa, koska viemäriliittyjät ovat maksaneet liittymismaksun ja maksavat myös vuosittaista perusmaksua.
Keskuspuhdistamo katsoo juridisen asiantuntijansa ilmoituksen mukaan, että umpikaivoliete on jätelaissa tarkoitettua jätettä eikä vesilaissa tai jätevesimaksulaissa tarkoitettua jätevettä.
Keskuspuhdistamo toteaa edelleen, ettei käsittelymaksun määrääminen lietteen kuormittavuuden perusteella muuttuvaksi ole mahdollista lietenäytteen tutkimisen kalleuden vuoksi. Loka-auto kerää tavallisesti tankkiinsa usean kiinteistön likakaivon lietteet ennen kuin tulee tyhjentämään kuorman. Samassa kuormassa ei kuitenkaan saa tuoda erihintaisia tuotteita. Kuorman tuojan on pystyttävä ajomerkinnöin todistamaan myös kuorman alkuperä.
Keskuspuhdistamon selvityksen mukaan viidellä kuljetusyrittäjällä on Keskuspuhdistamon kanssa sopimus lietteiden tuomisesta puhdistamolle ja sopimuksen perusteella annettu avainkoodi. Avainkoodin saaminen on mahdollista kaikille kuljetusyrittäjille, jotka tekevät yhtiön kanssa sopimuksen lietteiden tuonnista.
kilpailuoikeudellinen arviointi
Keskuspuhdistamo elinkeinonharjoittajana
Kilpailunrajoituslain (480/92) 3 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia. Keskuspuhdistamo puhdistaa keskitetysti maksua vastaan Kempeleen, Limingan, Lumijoen, Oulunsalon, Temmeksen ja Tyrnävän kuntien viemäriverkostoista tulevat jätevedet. Sen lisäksi Keskuspuhdistamo ottaa vastaan ja käsittelee maksua vastaan myös osakaskunnista peräisin olevat puhdistuslaitokselle tuodut sakokaivo- ja umpikaivolietteet sekä umpisäiliöjätevedet. Keskuspuhdistamon liikevaihto oli v. 1999 n. 3,6 milj.mk. Näin ollen Keskuspuhdistamo pitää kaupan ja luovuttaa hyödykkeitä ansiotarkoituksessa ja ammattimaisesti vastiketta vastaan, joten Keskuspuhdistamoa voidaan pitää kilpailunrajoituslain 3 §:n tarkoittamana elinkeinonharjoittajana.
Keskuspuhdistamon markkina-asema
Viemäriverkostojen kautta puhdistamolle johdettujen jätevesien käsittelyssä Keskuspuhdistamolla on määräävä markkina-asema (luonnollinen monopoli) omistajakuntiensa alueella. Keskuspuhdistamo on esittänyt, ettei sillä ole määräävää markkina-asemaa umpikaivolietteiden vastaanotossa ja ettei se edes pyri siihen, vaan tarjoaa yhden vaihtoehdon ympäristösuojelun kannalta tehokkaalle ja haitattomalle jätteen käsittelylle. Keskuspuhdistamo on esittänyt, että lietteitä toimitetaan Keskuspuhdistamon vastaanottoaseman lisäksi yleisesti myös Oulun jätevesipuhdistamolle ja lietteiden arvioitu syntymäärä huomioon ottaen runsaasti pelloille.
Oulun vesihuoltolaitokselta puhelimitse (Juha Paakki) saadun tiedon mukaan Oulun puhdistamo on tarkoitettu vain Oulun kaupungin alueelta tuleville lietteille eikä Keskuspuhdistamon esittämä tieto pidä tältä osin paikkaansa. Kilpailuvirasto katsoo, ettei Oulun vesilaitoksen puhdistamo näin ollen ole vaihtoehto Keskuspuhdistamon suorittamalle sako- ja umpikaivolietteiden ja umpikaivojätevesien käsittelylle.
Lietteiden käyttö peltoravinteeksi on puolestaan säänneltyä lietteen haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten estämiseksi. Valtioneuvoston päätöstä (282/94) puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä sovelletaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoissa syntyvän tai muun vastaavanlaatuisen lietteen tai siitä valmistetun lieteseoksen käyttöön maanviljelyksessä. Tällaisena ”muuna vastaavanlaatuisena lietteenä” on KHO:n päätöksen (KHO 15.5.1998 T 936/1998) mukaan pidettävä myös sakokaivolietettä. Kyseinen päätös koski muutaman ilomantsilaisen maanviljelijän hakemaa lupaa kerätä omien sakokaivolietteiden lisäksi noin puolensadan muun asuinkiinteistön sakokaivolietteet ja levittää ne sellaisinaan vuokraamilleen pelloille välittömästi mullattavaksi. Valtioneuvoston päätöksen mukaan liete on mm. ennen sen käyttöä käsiteltävä mädättämällä tai stabilisoitava kalkilla. Em. KHO:n päätöksen mukaan lietteen välitöntä multaamista ei voida pitää riittävänä esikäsittelynä. KHO katsoi myös, että maanviljelijöiden tarkoittamaan toimintaan tarvittiin jätelupa ja että lupa oli samalla tarpeen myös lietteen ammattimaiseen esikäsittelyyn.
Valtioneuvoston päätöksessä on rajoitettu niin ikään lietteen raskasmetallipitoisuuksia, käyttökohteita ja käyttömääriä. Ympäristöministeriöstä saadun tiedon mukaan valtioneuvoston päätöksen taustalla olevaa EY-direktiiviä ((86/278/ETY) ollaan uudistamassa, mikä merkinnee tiukennusta myös sakokaivolietteiden ja vastaavien käsittelyssä.
Valtioneuvoston päätös (219/98) maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta, jolla pantiin täytäntöön EY-direktiivi (91/676/ETY) vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, kieltää lannan levityksen routaantuneeseen tai lumipeitteiseen maahan. Lanta on myös välittömästi mullattava tai pelto kynnettävä. Määräykset koskevat myös sakokaivolieteitä, vaikka niitä ei ole erikseen päätöksessä mainittu. Myös levitettävän lantamäärän sisältämälle kokonaistyppimäärälle on päätöksessä asetettu enimmäisraja. Määrää laskettaessa huomioon on otettava myös sakokaivolietteiden sisältämä typpi.
Maa- ja metsätalousministeriöstä saadun tiedon mukaan jotkut elintarviketeollisuuden sektorit eivät myöskään tee viljelyssopimuksia sellaisille pelloille, joiden lannoituksena on joskus käytetty lietteitä.
Oulunsalon kunnan jätehuoltomääräysten 41 §:n mukaan lietelannan ja virtsan levitys taajama-alueen ulkopuolella on sallittu vain sulaan maahan ja tällöinkin peittämisen tulee tapahtua saman vuorokauden sisällä. Umpikaivot ja saostuskaivot on tyhjennettävä vähintään kaksi kertaa vuodessa Keskuspuhdistamon vastaanottopisteeseen tai muualle jätehuoltoa valvovan viranomaisen hyväksymään paikkaan.
Oulunsalon kunta on rakennuslupapäätöksessään edellyttänyt myös Aavarinteeltä, että kaikki jätevedet johdetaan umpisäiliöön ja että säiliö on tyhjennettävä Keskuspuhdistamon käsiteltäväksi tai johonkin muuhun jätehuoltoviranomaisen hyväksymään paikkaan.
Lietekuljetuksia suorittavasta Kempeleen Jätekuljetus Ky:stä todettiin, ettei se eivätkä tiettävästi muutkaan kuljetusyrittäjät kuljeta sakokaivo- tai umpikaivolietteitä tai umpisäiliöjätevesiä pelloille eikä tilallisten lietelantasäiliöihin.
Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että sako- ja umpikaivolietteiden sekä umpikaivojätevesien käyttö peltoravinteena liittyy ensisijaisesti maatilatalouden harjoittamiseen ja on niiden käyttöön kohdistetun sääntelyn ja muiden vaatimusten vuoksi niin paljon puhdistamolla suoritettavasta käsittelystä poikkeavaa, ettei sitä voida pitää vaihtoehtona ulkopuolisten sakokaivo- ja umpikaivolietteiden sekä umpisäiliöjätevesien puhdistamokäsittelylle. Kilpailuvirasto katsookin, että Keskuspuhdistamolla on määräävä markkina-asema myös sakokaivo- ja umpikaivolietteiden ja umpisäiliöön johdettujen jätevesien vastaanotossa ja käsittelyssä omistajakuntiensa alueella.
Keskuspuhdistamon menettelyn arviointi
Jäteveden ja jätteen erotteleminen
Kilpailuvirasto katsoo, että samaan umpinaiseen säiliöön johdettuja ns. harmaita jätevesiä (WC-jätevedet + pesuvedet) voidaan verrata kotitalouksissa syntyvään viemäriin johdettuun jäteveteen. Tämä käsitys perustuu mm. Keskuspuhdistamon selvityksen liitteessä 2 s.19 todettuun: ”Umpikaivojätevesi, jota yleisesti nimitetään umpikaivolietteeksi, on tiiviiseen säiliöön kerättyä jätevettä. Tämä vastaa laadultaan asumajätevettä, mikäli umpisäiliöön menevät kaikki vedet, eikä esim. pelkästään niin sanotut mustat vedet.” Myös ympäristöministeriöstä puhelimitse saadun tiedon mukaan tällainen umpikaivojätevesi on jätevettä. Kilpailuvirasto katsookin, että vaikka umpisäiliöön johdettu jätevesi saattaa säiliössä seistessään muuttua jonkin verran näöltään ja koostumukseltaan, ei tällaisen jäteveden aikaansaama kuormitusimpulssi puhdistusprosessille voi olla merkittävä; pikemminkin umpisäiliöjätevesi laimentaa vastaanottoaseman altaaseen tuotuja varsinaisia lietteitä, mikäli altaaseen mahtuu samanaikaisesti lietteitä.
Kilpailuvirasto on samaa mieltä Keskuspuhdistamon kanssa siitä, että varsinainen sakokaivoliete, joka yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön päätöksen (867/96) mukaan on jätettä, kuormittaa puhdistusprosessia eri tavalla kuin pelkkä jätevesi ja aiheuttaa siten lisäkustannuksia. Keskuspuhdistamo onkin selvityksessään käsitellyt kaikkia lietteitä sakokaivolietteinä, mitä todistaa Keskuspuhdistamon selvityksen kohta, jonka mukaan yhtiön juridisen asiantuntijan ilmoituksen mukaan umpikaivolietteen vastaanotossa ei ole kysymys vesilaissa tai jätevesimaksulaissa tarkoitetusta jätevedestä, vaan jätelaissa tarkoitetusta jätteestä. Kuitenkin vesilain 10 luvun 1 §:n mukaan jätevedellä tarkoitetaan nesteenä käytöstä poistettavaa vettä. Saman luvun 19 §:n mukaan myös vesikäymälä tuottaa jätevettä.
Käsittelykulujen ja -maksujen kohdentaminen
Keskuspuhdistamo on ilmoittanut käsittelevänsä vuosittain n. 1570 m3 umpikaivolietettä, jotka tuodaan 77 kiinteistöltä. Käsittelymäärän perusteella laskettuna umpikaivolietteiden ja -jätevesien käsittelymaksuista kertyy vuodessa arvonlisäveroineen n. 50 000 mk. Keskuspuhdistamolla ei ilmoituksensa mukaan ole tietoa siitä, kuinka moni kiinteistöjen umpisäiliöistä on sellaisia, joihin johdetaan kaikki talouden jätevedet. Keskuspuhdistamon mukaan tällaisia ei voi olla monta.
Keskuspuhdistamo on esittänyt, että käsittelymaksun määrääminen erikseen lietteen kuormittavuuden mukaan muuttuvaksi ei ole mahdollista lietenäytteen tutkimisen kalleuden vuoksi. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että umpisäiliöön johdettujen jätevesien koostumuksesta (pitoisuuksista) on riittävästi tutkittua tietoa, jotta kuormittavuuseron perusteella voitaisiin myös hinnoittelu eriyttää riittävällä tarkkuudella ilman lietteen/jäteveden jatkuvaa analyysiä. Esimerkiksi Keskuspuhdistamon selvityksen liitteessä 2 on esitetty tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että umpikaivoon menevien kaikkien vesien kuormittavuus on erittäin pieni verrattuna varsinaisen sakokaivolietteen aiheuttamaan kuormitukseen.
Kilpailuvirasto katsoo edelleen, että vastaanottoasemalle tuotujen umpikaivojätevesien seuranta ja laskutuksen oikea kohdentaminen tuottajalle ei voi olla ongelma, koska lietteen tuojan on pidettävä seurantaa siitä, mistä kiinteistöstä ja kuinka paljon lietettä kuormassa on tuotu, jotta hän pystyisi perimään tuottajalta oikealla tavalla Keskuspuhdistamolle maksamansa käsittelymaksut. Ongelma ei myöskään voi olla selvittää niiden harvojen kiinteistöjen määrää ja sijaintia, jotka todistettavasti johtavat kaikki jätevetensä umpisäiliöön.
Alan hinnoittelukäytäntö umpikaivolietteissä ja -jätevesissä
Keskuspuhdistamo on esittänyt, että sen perimät käsittelymaksut ovat alle maan keskitason, joka Suomen Kuntaliiton selvityksen[1] mukaan on umpikaivolietteessä ilman arvonlisäveroa 39,75 mk/m3 vaihteluvälin ollessa 3,12 mk–145,81 mk. Kuntaliiton selvitys koskee kaatopaikoilla perittäviä käsittelymaksuja. Vuotta 1999 koskevan vastaavan selvityksen mukaan umpikaivolietteen keskiarvohinta oli 25,93 mk vaihdellen 4 mk:n ja 122,95 mk:n välillä. Kyseessä on tosin vain 16 kunnan tiedot. Suomen Ympäristökeskuksen vuotta 1999 koskevan kyselyn ennakkotietojen mukaan 266 jätevesipuhdistamon (liittymiä > 50) umpikaivolietteen arvonlisäverollisten käsittelymaksujen aritmeettinen keskiarvo oli 21 mk/m3 ja vaihteluväli 3 mk–180 mk. Erottelua ei ole tehty mustien ja harmaiden vesien kesken. Kilpailuvirasto toteaa, että hinnoittelukäytäntö vaihtelee kunnittain. Joissakin kunnissa umpikaivolietteen ja -jäteveden käsittelymaksu on sama kuin normaali jätevesimaksu, joissakin kunnissa käsittelymaksu on jonkin verran jätevesimaksua korkeampi ja sitten on kuntia, joissa käsittelymaksu on selvästi eri tasolla kuin jätevesimaksu. Käytettävissä olevan aineiston perusteella näyttää niin ikään siltä, ettei umpikaivolietteiden käsittelymaksuissa ole hinnoiteltu erikseen umpikaivojätevesiä, vaan niihin sovelletaan samaa hintaa kuin muihin umpikaivolietteisiin.
Keskuspuhdistamon hinnoittelukäytännön arviointi
Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista. Lainkohdan perusteella määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan tulee noudattaa hinnoittelussaan kohtuullisuutta ja yleistä tasapuolisuutta. Erityisesti määräävässä markkina-asemassa olevalla elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus pidättäytyä toimenpiteistä, jotka syrjivät asiakkaita. Tällaista syrjintää voi olla se, että ilman hyväksyttävää syytä samanlaisilta asiakkailta peritään erilaisia hintoja tai erilaisilta asiakkailta peritään sama hinta, vaikka kustannusvastaavuus vaatisi perittävien hintojen eriyttämistä. Kustannusvastaavuusperiaate ei kuitenkaan ehdottomasti kiellä määräävässä markkina-asemassa olevaa yritystä hinnoittelemasta tuotteitaan keskimääräisten kustannusten mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että aiheuttamisperiaatteeltaan erilaisia asiakkaita voidaan käsitellä hinnoittelussa yhtenä ryhmänä. Kilpailuneuvosto on esimerkiksi Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:n jätemaksuja koskevassa päätöksessään 25.6.1998 todennut, että keskimääräiskustannusten käyttäminen on etenkin massasopimusten kyseessä ollessa usein omiaan lisäämään hinnoittelun ennustettavuutta ja syrjimättömyyttä. Toisaalta kilpailuneuvosto myös toteaa, että keskimääräiskustannuksia ei saa väärinkäyttää selvästi erilaisessa asemassa olevien asiakkaiden syrjimiseksi.
Kilpailuvirasto toteaa, että Keskuspuhdistamo on hinnoittelussaan eriyttänyt sakokaivolietteet ja umpikaivolietteet, mutta on käsitellyt umpikaivolietteitä ja -jätevesiä yhtenä ryhmänä. Kilpailuvirasto on edellä todennut, ettei näiden määrällinen erottelu toistaan puhdistamolla voi olla ongelmallista. Toisaalta asiakaskunnan jakaminen entistä useampaan luokkaan lisää järjestelmän hallinnointikustannuksia niin Keskuspuhdistamolla kuin kuljetusyrityksissäkin. Kun lisäksi otetaan huomioon jätevesiumpisäiliöiden ilmeisen vähäinen määrä, Kilpailuvirasto katsoo, että tässä tapauksessa on perusteltua sijoittaa kaikki umpikaivo- ja umpisäiliöasiakkaat samaan maksuryhmään riippumatta siitä, johtavatko he umpikaivoihin tai -säiliöihin mustia tai harmaita jätevesiä, ja siitäkin huolimatta, että heidän puhdistamolle aiheuttamansa kustannusrasite on erilainen. Kilpailuvirasto katsoo myös, että kaikkien verkoston ulkopuolelta tuotujen lietteiden ja jätevesien purkupaikkana on tarkoituksenmukaista käyttää sitä varten rakennettua vastaanottoasemaa.
Keskuspuhdistamon esittämien laskelmien mukaan sakokaivolietteiden ja umpikaivolietteiden käsittelymaksut ovat alle laskennallisten keskimääräiskustannusten. Katsottuaan edellä todetun asiakkaiden ryhmittelyn täyttävän kilpailunrajoituslain vaatimukset, Kilpailuvirasto ei pidä aiheellisena lähteä tarkemmin selvittämään Keskuspuhdistamon perimän käsittelymaksun suuruutta. Selvää kuitenkin on, että puhdistamon järjestäessä viemäriverkkoon kuulumattomien kiinteistöjen sakokaivo- ja umpikaivolietteiden ja umpikaivojätevesien vastaanoton ja käsittelyn aiheutuu siitä puhdistamolle lisäkustannuksia. Näin ollen Aavarinteen esittämä vaatimus käsittelymaksun perimisestä jäteveden käyttömaksun suuruisena ei ole perusteltu.
Sako- ja umpikaivolietteiden kuljetukset
Mitä tulee Aavarinteen toimenpidepyynnössään esittämään epäilyyn siitä, että Keskuspuhdistamo ei sallisi joidenkin autoilijoiden käyttää puhdistamon vastaanottoasemaa Kilpailuvirasto toteaa, että Keskuspuhdistamon antaman selvityksen mukaan sakokaivo- ja umpikaivolietteiden tuojina toimii useita kuljetusyrittäjiä ja halukkailla on mahdollisuus tekemällä sopimus Keskuspuhdistamon kanssa saada tarvittava avainkoodi.
Ratkaisu
Edellä mainituilla perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, ettei Keskuspuhdistamon menettelyä umpisäiliöjätevesien hinnoittelussa ja kuljetusyritysten kanssa lietteiden tuonnista tehdyissä sopimuksissa voida pitää kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kiellettynä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuvirasto poistaa asian enemmästä käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § ja 7 §.
Muutoksenhaku
Tähän päätökseen saa kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella hakea muutosta kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
[1] Tietoja kuntien jätehuollosta, Suomen Kuntaliiton kysely 1998