Asianosaiset
Eurographica Oy:n konkurssipesä / Asianajaja Rabbe Sundström, Asianajotoimisto Furstenborg, Jansson & Sundström Oy
Rolando Pieraccini
Asian vireilletulo
Rolando Pieraccini toimitti kilpailuvirastolle 20.11.1995 päivätyn toimenpidepyynnön, jossa hän pyysi virastoa tutkimaan, onko hänen vielä noudatettava vuonna 1988 tekemäänsä, Eurographica Oy -nimisen yhtiönsä myyntiä koskevaan kauppasopimukseen sisältyvää kilpailukieltolauseketta, jota hän piti kohtuuttoman pitkänä ja elinkeinonharjoittamistaan perusteettomasti rajoittavana. Kilpailukieltolausekkeen mukaan myyjä (Pieraccini) sitoutui 5 000 000 markan sopimussakon uhalla olemaan perustamatta omaa yritystä myydyn yhtiön toimialalla sekä suoraan tai epäsuorasti harjoittamatta yhtiön kanssa kilpailevaa toimintaa kymmenen vuoden ajan kauppasopimuksen allekirjoittamisesta lukien.
Asian selvittäminen
Asianosaiset yritykset
Pieraccinin 7.9.1988 myymän Eurographica Oy:n toimialana oli taidekirjojen ja taidegrafiikan kustantaminen sekä kaupankäynti taiteella ja kirjoilla. Ostajana yrityskaupassa oli tuollon rekisteröitävänä ollut Fennographica Oy -niminen osakeyhtiö, joka merkittiin kaupparekisteriin 7.12.1988. Eurographica fuusioitiin 16.1.1991 Fennographicaan, jonka nimi muutettiin tällöin Eurographica Oy:ksi. Yhtiö toimi samoilla markkinoilla kuin Pieraccinin vuonna 1988 myymä samanniminen yhtiö. Tämä ”uusi” Eurographica asetettiin omasta hakemuksestaan konkurssiin 30.11.1993. Tämän jälkeen yhtiön asioista on vastannut konkurssipesä, joka valvoo myös kilpailukiellon noudattamista.
Eurographica Oy:n myytyään Pieraccini jatkoi sen palveluksessa ensin 31.12.1988 saakka toimitusjohtajana ja tämän jälkeen konsulttina 31.12.1992 saakka tehtävänään kehittää yhtiön tuotteita ja markkinointia. Ostettuaan 8.3.1995 Eurographica Oy:n konkurssipesältä kaikki Vienojan ja Ojan litografiat sekä kirjat ja mitalit Pieraccini sopi pesän kanssa siitä, että yrityskauppaan sisältynyt kilpailukielto ei koske näitä eikä Pieraccinin konkurssipesältä kauppahinnan panttina saamia tuotteita. Samalla hän sai konkurssipesältä luvan kustantaa ja myydä vuosittain yhtä pienikokoista kirjaa tai salkkua, johon sisältyy suomalaisten taiteilijoiden grafiikanlehtiä enintään viisi kappaletta. Konkurssipesältä saamansa omaisuuden realisoinnin vaikeuden ja hitauden takia Pieraccini piti kuitenkin välttämättömänä saada sopimusteitse aikaansaatua kilpailukiellon lievennystä enemmän tilaa toimia vapaasti osaamallaan alalla.
Eurographica Oy:n konkurssipesän vastine toimenpidepyynnön johdosta
Kilpailuvirasto tiedusteli 8.12.1995 Eurographica Oy:n konkurssipesältä perusteita kilpailukiellon poikkeuksellisen pitkälle kestoajalle sekä vaatimuksille pitää kielto edelleen voimassa. Konkurssipesä piti 4.1.1996 päivätyssä vastineessaan kilpailukiellon voimassaoloa edelleen tarpeellisena. Vastineessa muun muassa todettiin, että Pieraccinia koskevan kilpailukiellon voidaan katsoa alkavan vasta 1.1.1993, koska hän on toiminut ennen kyseistä ajankohtaa Eurographican konsulttina. Vastineen mukaan Eurographican osakkeiden hinnoittelussa ja Pieraccinille muutoin annetuissa eduissa oli lisäksi otettu huomioon se, että hän sitoutui pitkäaikaiseen kilpailukieltoon. Tämän vuoksi Eurographica Oy:n konkurssipesä katsoi, että kilpailukiellon kumoaminen pakottaisi arvioimaan uudelleen Pieraccinin kilpailukiellosta saaman korvauksen kohtuullisuutta.
Vastineessa todettiin edelleen, että taidemarkkinoiden nykytila huomioon ottaen on ensiarvoisen tärkeää, että konkurssihallinto saavuttaa ylivelkaisen yhtiön omaisuuden rahaksimuutossa mahdollisimman hyvän tuloksen, jotta velkojat voivat saada edes jonkinlaisen jako-osuuden saatavilleen. Konkurssipesän rahaksi muutettavan omaisuuden kaltaisen tavaran olennainen lisääntyminen markkinoilla, mihin Pieraccinin kilpailukiellosta vapauttaminen voisi johtaa, vaikeuttaisi vastineen mukaan entisestään työlääksi ja hitaaksi osoittautunutta rahaksimuuttoa.
Konkurssipesä katsoi lisäksi, että kilpailukielto ei edellä mainitun 8.2.1995 sovitun lievennyksen ansiosta merkittävästi estä tai vaikeuta Pieraccinin elinkeinotoimintaa.
Pieraccinin vastine
Pieraccini katsoi 19.1.1996 päivätyssä vastineessaan, että kauppahinnassa ei ole ollut erityistä lisää kilpailukiellosta. Hänen mielestään myös konsulttisopimusta on tulkittu väärin, koska kyseistä työsuhdetta oli tarjottu hänelle ja siitä neuvoteltiin ja sovittiin kuten kauppakirjan muistakin kohdista. Pieraccini totesi, että konsulttisopimus ei sitonut häntä mihinkään, vaan hän olisi voinut purkaa ko. sopimuksen milloin tahansa. Lisäksi Pieraccini katsoi, että hän on konsulttina toimiessaan huomattavasti auttanut kehittämään yhtiön tuotteita ja markkinointia.
Pieraccini selvitti, että hän aikoo kustantaa ja myydä sellaisia töitä ja sellaisessa muodossa, joita ei ole Eurographica Oy:n varastossa eikä markkinoilla, joten hänen elinkeinotoimintansa ei haittaisi konkurssipesän varaston realisointia. Pieraccini vetosi kilpailukiellon kumoamiseksi myös siihen, että Eurographica Oy ei enää harjoita liike- ja julkaisutoimintaa, kun taas hän on aikaisemmista suunnitelmistaan poiketen pakotettu niin tekemään jouduttuaan ottamaan osan kauppahinnasta tavarana ja maksettuaan Eurographican puolesta yrityskaupasta aiheutuneen leimaveron.
Kilpailuviraston vastalausekirjelmä
Kilpailuvirasto esitti alustavan arvionsa Pieraccinin kilpailukiellosta Eurographica Oy:n konkurssipesälle 9.2.1996 lähettämässään vastinepyynnössä. Vastalausekirjelmässään virasto katsoi mm. EY:n komission ja tuomioistuimen soveltamiskäytäntöön tukeutuen, että kohtuullisena kilpailukiellon enimmäispituutena voidaan tässä tapauksessa, jossa uudelle omistajalle on siirtynyt maineen ja asiakaspiirin lisäksi myös taitotietoa, pitää viittä vuotta. Koska kilpailukiellon olisi näin ollen pitänyt lakata viimeistään vuoden 1993 syksyllä, kilpailuvirasto ilmoitti saattavansa järjestelyn kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaisesti kilpailuneuvoston käsiteltäväksi, ellei Eurographica Oy:n konkurssipesä esitä 8.3.1996 mennessä selvitystä siitä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt kilpailukiellon poistamiseksi.
Eurographica Oy:n konkurssipesän vastine kilpailukiellon kumoamisvaatimuksesta
Eurographica Oy:n konkurssipesä toisti 11.3.1996 antamassaan vastineessa, että Pieraccinin kilpailukiellon kumoaminen pakottaisi konkurssihallinnon mahdollisen ylitarjonnan vuoksi realisoimaan Eurographica Oy:n loppuvaraston huomattavaan alihintaan, mistä olisi haittaa asiakkaille ja kuluttajille. Edelleen konkurssipesä totesi, ettei Pieraccini ole voinut konsulttitehtävänsä takia kilpailla Eurographica Oy:n kanssa ennen 1.1.1993, joten kilpailukiellossa on käytännössä vasta neljäs vuosi meneillään. Kilpailunrajoituslausekkeen mahdollisia seuraamuksia silmällä pitäen konkurssipesä huomautti myös, että kilpailukielto perustuu ennen nykyisen kilpailunrajoituslain voimaantuloa tehtyyn vapaaehtoiseen sopimukseen, jota Pieraccini ei ole ennen vuotta 1995 vaatinut poistettavaksi ja jota on jo olennaisesti lievennetty 8.3.1995 tehdyllä uudella sopimuksella. Lisäksi konkurssipesä totesi, että kilpailunrajoitus joka tapauksessa lakkaa lähitulevaisuudessa, sillä konkurssipesän loppurealisaatio ei ole tavanomaisella tavalla jatkuvaa toimintaa.
Kilpailukiellon poistaminen ja pyyntö asian käsittelyn lopettamisesta
Kilpailuvirasto toimitti Eurographica Oy:n konkurssipesän vastineen 28.3.1996 tiedoksi Pieraccinille, joka tämän jälkeen ilmoitti virastolle ottaneensa yhteyttä konkurssipesään selostaakseen tälle aikomaansa liiketoimintaa ja neuvotellakseen kirjojen tai grafiikan lisäostoista konkurssipesältä. Näiden neuvottelujen tuloksena asianosaiset pääsivät 6.5.1996 sopimukseen kilpailukiellon poistamisesta toteamalla sen tosiasiallisesti lakanneeksi 7.9.1993. Ratkaistuaan samalla kaikki muutkin Pieraccinin toimenpidepyynnössä mainitut erimielisyydet ja vaatimukset asianosaiset pyysivät, että kilpailuvirasto jättäisi enemmän toimenpiteet asiassa sillensä.
Ratkaisu ja sen perustelut
Kilpailunrajoituslain (480/92) 6 §:n 2 kohdan mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille. Tämän säännöksen tarkoittamaa yhteistoimintaa saattavat olla myös samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välisiin yrityskauppoihin liittyvät kilpailukieltolausekkeet, jotka estävät myyjää harjoittamasta myydyn yrityksen kanssa kilpailevaa elinkeinotoimintaa.
Jotta kilpailukieltolausekkeet voitaisiin sallia tehokkuutta lisäävinä, niillä ei saa rajoittaa toisen yrityksen toimintaa enempää kuin on välttämätöntä kilpailukiellon perusteena olevien hyväksyttävien tavoitteiden saavuttamiseksi. Kilpailukielto ei saa olla niin laaja, että se poistaa myyjän kilpailumahdollisuudet laajemmalti kuin on tarpeen ostetun liiketoiminnan arvon suojaamiseksi. Hyväksyttävinä voidaan pitää sellaisia kilpailukieltolausekkeita, jotka ovat ajallisesti, sisällöltään ja maantieteellisesti kohtuullisesti määriteltyjä.
Kilpailukiellon kestoajan kohtuullisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. Viittä vuotta on kuitenkin pidettävä useimmissa tapauksissa enimmäispituutena. EY:n komission ja tuomioistuimen yrityskauppoihin liittyvien kilpailukieltojen arviointia koskevan soveltamiskäytännön mukaan viiden vuoden kilpailukieltoaikaa on pidettävä kohtuullisena yrityskaupoissa, joissa siirtyy yrityksen taitotieto, maine ja asiakaspiiri. Mikäli yrityskaupan yhteydessä siirretään uudelle omistajalle ainoastaan yrityksen maine ja asiakaspiiri, kahta vuotta on pidetty hyväksyttävänä ajanjaksona kilpailukiellon kestolle. Tapauksissa, joissa yrityskaupan kohteena on pelkkä yrityksen aineellinen ja esineellinen omaisuus, myyjälle asetettavaa kilpailukieltoa ei ole EU:n oikeuskäytännössä pidetty hyväksyttävänä ostajan suojaamiseksi kilpailulta. Kilpailuvirasto katsoo, että näitä EU:ssa noudatettuja periaatteita voidaan seurata myös kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohtaa sovellettaessa.
Saamiensa selvitysten perusteella kilpailuvirasto toteaa, että vuonna 1988 tehdyssä Eurographica Oy:n kaupassa uudelle omistajalle oli tarkoitus siirtää yrityksen aineellisen omaisuuden lisäksi myös myydyn yrityksen maine ja asiakaspiiri. Tästä voidaan pitää osoituksena sitä, että Pieraccinin kanssa solmittiin konsulttisopimus, jonka perusteella hän kehitti ja markkinoi yhtiön tuotteita sekä auttoi luotujen asiakassuhteiden ylläpidossa. Tämän vuoksi kilpailukiellon asettamista voidaan sinänsä pitää hyväksyttävänä, sillä ilman kilpailukieltoa Pieraccini olisi ilmeisesti voinut ryhtyä melko nopeasti kilpailemaan myymänsä yhtiön kanssa ja luoda uudelleen suhteet vanhoihin asiakkaisiinsa.
Koska Pieraccinin konsulttisopimukseen liittyi kilpailuviraston saamien tietojen mukaan myös tuotteiden kehittämistä, voidaan katsoa, että kauppaan liittyi jonkinasteisen taitotiedon siirtämistä uusille omistajille. Tämän perusteella kilpailukiellon enimmäispituutena voidaan pitää viittä vuotta. Kohtuullisena voidaan kilpailuviraston mielestä pitää myös sitä, että kilpailukieltoa noudatettiin konsulttisopimuksen voimassaolon ajan. Kun taidealalla ei kuitenkaan toisaalta ole sellaisia erityispiirteitä, joiden voitaisiin katsoa vaativan poikkeavan pitkiä eli yli viisi vuotta kestäviä kilpailukieltolausekkeita, kilpailuvirasto on konkurssipesälle 9.2.1996 lähettämässään vastinepyynnössä katsonut, että Eurographica Oy:n kauppaan liitetyn kilpailukiellon olisi pitänyt päättyä viimeistään vuoden 1993 syksyllä. Samalla virasto on todennut, ettei konkurssipesä ole pystynyt esittämään riittäviä perusteluja sille, miten kilpailukiellon jatkaminen lisäisi taidealan kustannus- ja myyntitoiminnan tehokkuutta tai hyödyttäisi asiakkaita kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen sijaan konkurssipesän selvityksistä on ilmennyt, että kilpaileva tarjonta saattaisi alentaa konkurssipesällä myytävänä olevien tuotteiden hintatasoa.
Kilpailuviraston vastalausekirjelmän jälkeen asianosaiset ovat päässeet 6.5.1996 keskenään molempia osapuolia tyydyttävään sopimukseen kilpailukiellon poistamisesta ja pyytäneet, että asian enempi käsittely kilpailuvirastossa lopetettaisiin. Ottaen huomioon, että Pieraccini on vasta vuonna 1995 aloittanut konkurssipesän kanssa kilpailevan elinkeinotoimintansa ja että Eurographica Oy:n konkurssipesä on hänen vaatimuksestaan tuolloin jo lieventänyt kilpailukieltoa, kiellettyä kilpailunrajoitusta voidaan pitää kestoltaan ja laajuudeltaan siinä määrin rajoitettuna, ettei kilpailun turvaamisen kannalta ole perusteltua saattaa asiaa kilpailuneuvoston käsiteltäväksi ja jatkaa sitä varten taidealan kustannus- ja myyntimarkkinoiden sekä Pieracciniin kohdistuneen kilpailunrajoituksen selvittämistä.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 2 kohta ja 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli kilpailuvirasto ei tee esitystä kilpailunrajoituksen käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.