1 Asia
Vapo Oy:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö energiaturpeen hinnoittelussa
2 Osapuolet
Vapo Oy, Jyväskylä
Toimenpidepyynnön tekijä
Kuopion Energia Oy, Kuopio
3 Ratkaisu
Asia ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja se poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
1. Kuopion Energia Oy (jäljempänä Kuopion Energia) on 26.10.2009 lähettämällään toimenpidepyynnöllä pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Vapo Oy (jäljempänä Vapo) syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön. Kuopion Energian käsityksen mukaan Vapo korotti toimituskaudella 2009—2010 tarjoamansa energiaturpeen hinnan kohtuuttoman korkeaksi.
2. Vapo esitti hintaneuvotteluissa Kuopion Energialle toimituskaudeksi 2009—2010 turpeelle hintaa, joka oli noin 15 prosenttia korkeampi kuin mitä Kuopion Energia oletti sen olevan. Toimituskaudella 2008—2009 turpeen hinta oli poikkeuksellisen korkea sitä edeltäneen kahden huonon turvetuotantokesän vuoksi. Toimituskaudella 2009—2010 Kuopion Energian oletuksena oli, että hinta palautuisi huonoja tuotantokausia edeltäneelle tasolle.
3. Kuopion Energian arvion mukaan hintojen korotus johtui osittain Vapon kirjanpitoperiaatteiden muutoksesta suoinvestointien kirjaamisen osalta. Kuopion Energian mukaan hinnankorotukselle ei ollut perusteita, koska energiaturpeen todellisissa tuotantokustannuksissa ei aiempiin toimituskausiin verrattuna ollut sen näkemyksen mukaan tapahtunut olennaisia muutoksia.
4. Toimenpidepyynnössään Kuopion Energia toteaa olevansa, monien muiden asiakkaiden tavoin, voimakkaan riippuvainen Vapon turvetoimituksista. Kuopion Energian vuosina 1972 ja 1982 valmistuneet voimalaitokset ovat polttotekniikaltaan pölypolttoisia, ja turpeen ohella muiden polttoaineiden käyttömahdollisuudet ovat rajalliset. Vuonna 2012 käyttöön otetussa Kuopion Energian uudessa voimalaitoksessa voidaan käyttää turpeen rinnalla enemmän myös muita polttoaineita.
5 Kilpailuviraston aiemmat selvitykset
5. Kilpailuvirasto selvitti 1990-luvun jälkipuolella energiaturvemarkkinoiden kilpailuolosuhteita sekä Vapon markkina-asemaa ja toimintaa näillä markkinoilla. Erityisesti selvitettiin Vapon myymän energiaturpeen hinnoittelun rakennetta.
6. Vuonna 2000 antamassaan päätöksessä Kilpailuvirasto katsoi, että Vapolla oli kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu määräävä markkina-asema energiaturvemarkkinoilla Suomessa. Vapon käyttämän energiaturpeen hinnoittelun katsottiin olevan kilpailunrajoituslain vastaista. Vapon käyttämän marginaalihinnoittelun katsottiin sitovan asiakkaita keinotekoisesti Vapon toimituksiin, estävän potentiaalisten kilpailijoiden markkinoillepääsyä ja vaikeuttavan energiaturvemarkkinoilla jo toimivien elinkeinonharjoittajien toimintaa. [1]
7. Päätöksessään Kilpailuvirasto katsoi, etteivät Vapon asiakaskohtaisesti sopimat, useita erilaisia komponentteja sisältävät hinnat myöskään täytä määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelulle kilpailuoikeudessa asetettua läpinäkyvyyden vaatimusta. Lisäksi Vapon joissain tapauksissa soveltaman hinnoittelukäytännön, jossa turpeen hinta vaihtelee turpeen käyttötarkoituksen mukaan, katsottiin syrjivän perusteettomasti Vapon eri asiakkaita eikä sen katsottu täyttävän kustannusvastaavuuden periaatetta.
8. Kilpailuvirasto velvoitti Vapoa kehittämään hinnoittelunsa läpinäkyvyyttä ja kustannusvastaavuutta ja toimittamaan tekemistään toimenpiteistä selvityksen. Vapon toimittamia selvityksiä arvioivassa kirjeessään syksyllä 2001 Kilpailuvirasto totesi Vapon kehittäneen hinnoittelunsa läpinäkyvyyttä ja kustannusvastaavuutta päätöksessä edellytetyllä tavalla. Vapo oli ilmoituksensa mukaan poistanut energiaturpeen toimitussopimuksistaan kilpailunrajoituslain vastaiset sopimusehdot.
6 Asiaselostus
6.1 Energiaturpeen tuotanto ja käyttö
9. Turpeen tuotanto on kausiluonteista ja sääriippuvaista, ja hehtaarituotokset vaihtelevat sekä vuosi- että aluetasolla. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan energiaturpeen vuotuinen kokonaistuotanto on ollut noin 17 000—27 000 GWh eli noin 20—32 miljoonaa kuutiota. [2]
10. VTT:n selvityksen mukaan vuonna 2009 tuotantokauden alussa turvetuotantoalaa Suomessa oli lähes 63 000 hehtaaria, josta energiaturvetta tuotettiin vajaan 58 000 hehtaarin alalla ja ympäristö- ja kasvuturpeita runsaan 5 000 hehtaarin alalla. Suomessa suurimmat energiaturpeen tuotantoalat ovat Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Näiden kahden maakunnan osuus koko tuotantoalasta on vajaa puolet. Koko turvetuotantoalan osuus teknisesti käyttökelpoisesta suoalasta on VTT:n mukaan alle 5 prosenttia. [3]
11. Turvetuotanto on luvanvaraista. Turvetuotannon ympäristövaikutukset selvitetään ympäristölupahakemuksen yhteydessä ja hakemus on tehtävä jokaiselle pinta-alaltaan yli 10 hehtaarin suuruiselle turvetuotantoalueelle. Yli 150 hehtaarin suuruisille turvetuotantoalueille tehdään ennen lupahakemuksen ratkaisemista ympäristövaikutusten arviointi (YVA), jossa selvitetään tuotantoalueen keskeiset ympäristövaikutukset. Ympäristölupia myöntävät aluehallintovirastot.
12. Merkittävimmät turpeentuottajat Suomessa ovat Vapo ja Turveruukki Oy (jäljempänä Turveruukki). Muita Turveteollisuusliitto ry:n tuottajajäseninä toimivia yrityksiä on liiton jäsenluettelon mukaan 16. [4] Muutamilla turvetta käyttävillä energiantuotantoyhtiöillä, esimerkiksi Kuopion Energialla, on omaa turvetuotantoa. Lisäksi Suomessa on noin sata pienempää turvetuottajaa, jotka ovat Suomen Turvetuottajat ry:n jäseniä.[5]
13. VTT:n selvityksen mukaan turpeella on tärkeä rooli Suomen energiantuotannossa ja erityisesti lämmitysvoimalaitosten polttoainehuollossa. Turpeen osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta on viime vuosina ollut noin 5—7 prosenttia. Kaukolämmöstä ja kaukolämmön tuotantoon liittyvästä sähkön tuotannosta tuotetaan merkittävä osa turpeella. [6] Maa- ja metsätalousministeriön julkaiseman ns. suostrategiaehdotuksen mukaan lähes miljoona ihmistä on Suomessa puu-turveseoksella tuotetun kaukolämmön piirissä. [7]
14. Suostrategiaehdotuksen mukaan Suomen soiden ja turvemaiden käyttöä ohjaavat suoraan tai välillisesti useat linjaukset sekä ohjauskeinot kuten säädökset ja sopimukset. Näillä pyritään muun ohella esimerkiksi huoltovarmuuden ja polttoturpeen saatavuuden turvaamiseen.
15. Vuoden 2011 alusta turpeelle tuli asteittain nouseva energiavero. Vuosina 2011 ja 2012 turvetta verotetaan 1,9 €/MWh. Vuosina 2013 ja 2014 veron suuruus on 4,9 €/MWh ja vuodesta 2015 lähtien 5,9 €/MWh vuosittain. Valtaosa turpeen käytöstä kuuluu myös EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin.
6.2 Energiaturpeen hinta ja sen suhde muihin voimalaitospolttoaineisiin
16. VTT:n selvityksen mukaan turpeen hinta on ollut melko vakaa ja kilpailukykyinen. [8] Tilastokeskuksen julkaisemien hintatietojen mukaan voimalaitosten lämmöntuotannossa käytetyistä polttoaineista turve on ollut edullisin viimeiset 15 vuotta. Muita keskeisiä lämmöntuotannossa käytettäviä voimalaitospolttoaineita ovat maakaasu, kivihiili ja metsähake/-murske. Maakaasun ja kivihiilen hinnat ovat vaihdelleet merkittävästi erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Maakaasun ja kivihiilen hinnat ovat myös nousseet merkittävästi. [9]
17. Tilastokeskuksen julkaisemien hintatietojen mukaan lämmöntuotannossa käytettävän turpeen hinta on viimeiset 15 vuotta pysytellyt noin 10 €/MWh:n tuntumassa. Lämmöntuotannossa käytettävän turpeen hinta nousi vuonna 2011. Hintaa nosti uusi energiavero. Tilastokeskuksen mukaan turpeen hinta ilman vero-osuutta nousi 4 prosenttia vuonna 2011. [10]
6.3 Vapo-konserni
18. Vapo-konserni tuottaa turvetta, puupolttoaineita ja peltobiomassaa sekä toimittaa sahatavaraa ja ympäristöliiketoimintaratkaisuja. Konserni tuottaa ja myy myös lämpöä ja sähköä. Vuoden 2011 alusta tehdyn organisaatiomuutoksen jälkeen Vapo-konserni muodostuu neljästä liiketoiminta-alueesta: Vapo Biofuels, Vapo Bioheat, Vapo Timber ja Vapo Environment. Turpeen, pelletin, puupolttoaineiden ja peltoenergian tuotantoa harjoitetaan Vapo Biofuels -liiketoiminta-alueen alaisuudessa. Ennen organisaatiomuutosta Vapon turvetuotantoa harjoitettiin yhtiön silloisen Paikalliset polttoaineet -liiketoiminta-alueen alaisuudessa.
19. Suomen valtio omistaa Vapon osakkeista 50,1 prosenttia ja Suomen Energiavarat Oy 49,9 prosenttia. [11] Vapo-konsernin liikevaihto vuonna 2011 oli 705 miljoonaa euroa (v. 2010: 719,5 M€) ja liiketulos -41,9 miljoonaa euroa (v. 2010: 39,4 M€). Vapon energiaturpeesta kertynyt liikevaihto vuonna 2011 oli 209,3 miljoonaa euroa (v. 2010: 222,7 M€) ja liikevoitto 30,9 miljoonaa euroa (v. 2010: 44,3 M€).
6.4 Vapon antamat selvitykset energiaturpeen hinnoittelusta ja hinnankorotuksesta
6.4.1 ET-hinnoittelujärjestelmä
20. Vapo käyttää energiaturpeen hinnoittelussa ET-hinnoittelujärjestelmää. Hinnoittelujärjestelmässä turpeen kokonaishinta muodostuu seuraavista hintakomponenteista: suoinvestointi, koneet, tuotanto- ja yhteiskustannus, toimitus, tuotannon ja hallinnon kiinteät kulut sekä rahti.
21. Suoinvestointikustannukset pitävät sisällään suonhankintaan ja tuotantokuntoon valmisteluun liittyvät kustannukset. Tuotanto- ja yhteiskustannukset muodostuvat varsinaisesta turpeennostotyöstä sekä siihen välittömästi liittyvistä töistä, kuten turvekenttien tuotantokuntoisena pitämisestä ja ympäristönsuojelusta. Turpeen toimitus sisältää kustannukset, jotka syntyvät turpeen ajoneuvoon kuormauksesta sekä toimituksen sivukustannuksista, joihin lukeutuvat esimerkiksi tiestön kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset.
22. Suoinvestointikomponentti ja koneet-komponentti muodostuvat näiden pääomien uushankintahinnoista, sitoutuneelle pääomalle lisätystä korosta ja pääoman tuottovaatimuksesta. Muut hintakomponentit Vapo toteaa pyrkivänsä asettamaan niiden ennakoituja kustannuksia vastaaviksi.
23. Vapon mukaan asiakkaille toimitettava turve hinnoitellaan ET-hinnoittelujärjestelmässä vuosittain suokohtaisesti. Yksittäisen suon turpeen hinta on Vapon mukaan sama kaikille asiakkaille. Hinta eriytyy asiakkaittain kuitenkin erilaisten kuljetusetäisyyksien ja yksittäisten soiden toimitusmäärien painoarvojen mukaan eli sen mukaan, miten paljon miltäkin suolta asiakkaalle turvetta toimitetaan (hinta muodostuu painotettuna keskiarvona).
24. Vapo toteaa siirtyneensä vuonna 2005 IFRS-tilinpäätöskäytäntöön. Kirjanpitoperiaatteen muutoksella ei Vapon mukaan ole ollut vaikutusta turpeen hinnoitteluun. Hinnoittelu perustuu Vapon mukaan sen toteutuneisiin ja ennustettuihin tuotanto- ja toimituskauden kustannuksiin, ei IFRS-arvostusmenetelmiin.
6.4.2 Syyt hinnankorotukselle
25. Vapo perustelee toimituskauden 2009—2010 hinnankorotusta merkittävästi kohonneilla tuotanto- ja toimituskustannuksilla sekä suoinvestointien vaatiman pääoman määrän merkittävällä kasvulla.
Tuotanto- ja yhteiskustannusten sekä toimituskustannusten nousu
26. Vapon mukaan vuosina 2007 ja 2008 koko Suomessa ja Itä-Suomessa myös vuonna 2009 turvetuotanto epäonnistui pääasiassa runsaiden sateiden seurauksena. Vapo toteaa huonoina tuotantovuosina turpeen määrän jäävän pieneksi ja laadun heikoksi. Tuotantoresurssien käyttö tällöin kuitenkin kasvaa muun muassa siitä syystä, että eri työvaiheita joudutaan tekemään useita kertoja ja tuotantokenttiä ja teitä parantelemaan normaalia enemmän. Siten vuosina 2007—2009 tuotanto- ja yhteiskustannukset sekä toimituskustannukset yksikköä kohden muodostuivat korkeiksi. Vuonna 2006 vastaavat yksikkökustannukset olivat Vapon mukaan poikkeuksellisen alhaiset, koska tuotantomäärät toteutuivat erittäin suotuisista tuotanto-olosuhteista johtuen korkeina.
27. Vapo toteaakin Itä-Suomessa sijaitseville asiakkaille toimittamansa energiaturpeen hinnankorotuksen johtuvan pääosin jo kolmannesta peräkkäisestä huonosta tuotantovuodesta Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savon itäosissa. Kyseisiltä alueilta toimitetaan Vapon mukaan valtaosa myös Kuopion Energian käyttämästä turpeesta.
28. Hinnoittelun taustalla vaikuttaa Vapon mukaan myös se, että toimituskaudella 2007—2008 Vapolla oli vielä varastossaan ylivuotista, vuoden 2006 hyvälaatuista ja alhaisin yksikkökustannuksin tuotettua turvetta, jolla pystyttiin tasaamaan kustannusten nousua. Toimituskaudella 2009—2010 ylivuotista turvetta ei enää ollut varastoissa ja toimitukset tehtiin kokonaisuudessaan uuden tuotannon kustannuksiltaan kalliimmalla turpeella.
Suoinvestointikustannusten nousu
29. Hinnoittelussaan Vapo arvostaa kaikkien toimitussoiden uushankintahinnat samaan tämän päivän arvoon. Uushankintahinnan käyttämisellä Vapo toteaa varautuvansa ensi sijassa siihen, että tuotannosta turvevarojen ehtymisen johdosta poistuvat suot saataisiin korvatuiksi uusilla soilla, jotta nykyinen asiakastarve saataisiin tyydytettyä. Sen lisäksi Vapo toteaa varautuvansa mahdollisuuksien mukaan lisääntyvään kysyntään, joka ei Vapon näkemyksen mukaan kuitenkaan viimeisten veromuutosten johdosta näytä todennäköiseltä. Uushankintahinnan käyttämisellä Vapo toteaa varmistavansa myös asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun.
30. Kasvua suoinvestoinnin huomioivassa hintakomponentissa Vapo perustelee soiden maapohjan (raakasuon) ja tuotantokuntoon valmistelun uushankintahintojen merkittävällä nousulla 2000-luvulla.
31. Vapon mukaan ympäristölupaehdot ovat tiukentuneet ja erityisesti vesienkäsittelyn kustannukset ovat nousseet vuodesta 2006 alkaen. Kun suorien investointikustannusten lisäksi otetaan huomioon vielä pitoajan laskennallinen korko ja pääoman tuottovaade, on tiukentuneista ympäristölupavaatimuksista johtuva kustannusvaikutus Vapon mukaan lähes kolminkertaistunut vuosien 2006—2009 aikana.
32. Vapo toteaa investoineensa viime vuosina voimakkaasti vanhojen ja pitkään tuotannossa olleiden alueiden ympäristölupien uusimisen yhteydessä edellytettyihin uusiin ja aikaisempaa laajempiin vesienkäsittelymenetelmiin. Vapo toteaa investoineensa lisäksi kiihtyvällä vauhdilla tuotannosta poistuvien 20—30 vuotta käytössä olleiden alueiden korvaamiseen uusilla tuotantoalueilla.
7 kilpailuoikeudellinen arviointi
7.1 Relevantit markkinat
33. Yrityksen kohtaaman kilpailupaineen analysointi tapahtuu tietyn kehikon sisällä. Tätä tarkoitusta varten määritellään relevantit eli tapauksen kannalta merkitykselliset tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat. Relevanttien markkinoiden määrittelemiseksi tutkitaan, mitkä tuotteet kilpailevat tai voivat kilpailla tarkastelun kohteena olevien tuotteiden kanssa ja siten rajoittaa markkinavoiman käyttöä.
34. Vuoden 2000 päätöksessään Kilpailuvirasto katsoi, että energiaturve muodostaa kilpailuoikeudellisesti muista polttoaineista erilliset, itsenäiset tuotemarkkinat. [12] Päätöksessä esitetyn arvion mukaan suurin osa turvetta pääpolttoaineenaan tai merkittävässä määrin käyttävät laitokset ovat usein käytännössä sidottuja käyttämään polttoaineenaan turvetta. Energialaitoksen rakentamisen jälkeen valinta turpeen ja muiden polttoaineiden välillä ei ole vapaa, vaan polttoaineiden valinnalle on olemassa joukko teknisiä, taloudellisia sekä valtiovallan investointituki- ja veropoliittisesta sääntelystä johtuvia rajoituksia. Nämä vaikeuttavat turpeen korvaamista jollakin muulla polttoaineella. Myös turpeen toimitussopimukset ovat usein pitkäaikaisia, eikä turpeen käytöstä voi tavallisesti luopua lyhyellä aikavälillä.
35. Päätöksessään Kilpailuvirasto katsoi edelleen, että energiaturpeen kilpailuoikeudelliset relevantit maantieteelliset markkinat ovat valtakunnalliset. Turpeen kuljettaminen on kallista suhteessa sen kuutio- tai tonnihintaan, ja turvetta kuljetetaan yleensä alle 150 km:n matkoja. Turpeen hankinta-alueet ovat kuitenkin osin päällekkäiset ja päällekkäisten hankinta-alueiden turpeen hinnat vaikuttavat toisiinsa. Hintasignaalit välittyvät siten hankinta-alueelta toiselle. Arviossaan Kilpailuvirasto otti huomioon myös sen, että vaikka Vapo ja muut turvetuottajat toimittavat turpeen pääosin lähelle tuotantosoitaan, Vapo toimii energiaturvemarkkinoilla valtakunnallisesti. Vapo omistaa soita ympäri maata ja sen käyttämässä hinnoittelussa ja muussa toiminnassa on kysymys Vapon valtakunnallisesti noudattamista toimintaperiaatteista.
36. Vapon näkemyksen mukaan markkinat ovat muuttuneet olennaisesti mainitun Kilpailuviraston päätöksen antamisen jälkeen. Niin markkinaolosuhteet, toimintaympäristö kuin asiakkaiden ostokäyttäytyminenkin ovat Vapon mukaan muuttuneet. Vapo toteaakin, ettei aiempaa markkinamäärittelyä voi suoraan ottaa nyt käsiteltävän asian pohjaksi, vaan markkinat tulee asian niin vaatiessa määritellä uudelleen.
37. Asian lopputulos huomioiden voidaan Kilpailuviraston arvion mukaan relevanttien markkinoiden täsmällinen määrittely jättää kuitenkin avoimeksi.
7.2 Määräävä markkina-asema
38. Kilpailulain (948/2011) 4 §:n 2 kohta sisältää määräävän markkina-aseman määritelmän. Kyseinen säännös tuli nykymuodossaan voimaan 1.11.2011. Koska tässä tapauksessa käsiteltävänä olevan asian tarkastelu kohdistuu kilpailulain voimaantuloa edeltävään aikaan, tulee sitä tarkastella kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) säännösten mukaan.[13] Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukainen määräävän markkina-aseman määritelmä vastaa aiemman kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin määritelmää.
39. Kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
40. Määräävä markkina-asema ilmenee mahdollisuutena estää tehokas kilpailu markkinoilla ja toimia markkinoilla kilpailijoista, asiakkaista ja tavarantoimittajista riippumattomalla tavalla. Määräävässä asemassa oleva elinkeinonharjoittaja voi käyttää markkinavoimaansa hyväksi ilman, että se välittömästi ja merkittävästi menettää markkinaosuuttaan kilpailijoille.
41. Kilpailuvirasto katsoi vuoden 2000 päätöksessään Vapolla olevan kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun määräävän markkina-aseman energiaturvemarkkinoilla Suomessa. [14] Päätöksessä todettiin Vapon olevan ylivoimaisesti suurimman Suomessa energiaturvetta tuottavista ja tarjoavista elinkeinonharjoittajista. Vapon markkinaosuus energiaturvemarkkinoilla sen omien tilastojen mukaan oli 1990-luvulla noin 80—90 prosenttia. Päätöksen mukaan Vapon hallinnassa olevien energiaturvesoiden pinta-ala oli noin 80 prosenttia energiaturvetuottajien hallussa olevien soiden kokonaispinta-alasta.
42. Seuraavaksi suurimman toimijan, Turveruukin, markkinaosuuden arvioitiin päätöksessä olevan alle 10 prosenttia. Markkinoilla todettiin toimivan myös joidenkin suurkäyttäjien turvehankintaorganisaatioita, jotka tuottavat turvetta omaan käyttöön, sekä suuren joukon markkinaosuuksiltaan vähäisiä pienturvetuottajia. Pientuottajien yhteenlasketun markkinaosuuden arvioitiin olevan noin 5 prosenttia.
43. Päätöksen mukaan 30 eniten energiaturvetta käyttänyttä voimalaitosta hankki vuonna 1997 koko turvetarpeensa tai osan siitä Vapolta. Sen, että Vapo toimitti energiaturvetta kaikille suurille ja keskisuurille voimalaitoksille, katsottiin vahvistavan Vapon asemaa. Lisäksi mm. Vapon hallitsemaa suurta suo-omaisuutta, taloudellisia voimavaroja ja yhtiön toimimista turpeen käyttöä täydentävän puupolttoaineen tuotannossa pidettiin merkittävinä kilpailuetuina verrattuna kilpailijoihin.
44. Vapolla on edelleen hallussaan suurin osa turvetuotantoon soveltuvasta ja käytössä olevasta suoalasta Suomessa. Virastolle toimittamansa selvityksen mukaan Vapo omistaa yhteensä noin 66 800 hehtaaria ja on vuokrannut noin 31 700 hehtaaria turvetuotantoon soveltuvaa suoalaa. Tuotantoon soveltuvasta suoalasta tuotantokunnossa ja -käytössä on noin 45 600 hehtaaria. Kilpailuvirastolle antamansa arvion mukaan Vapon markkinaosuus energiaturpeen toimituksista Suomessa on noin 65—75 prosenttia. Internet-sivuillaan Vapo ilmoittaa markkinaosuudekseen noin 80 prosenttia. [15] Vapo toteaa markkinaosuutensa energiaturpeen toimituksissa vaihtelevan merkittävästi asiakkaittain ja alueittain sekä tilannekohtaisesti riippuen asiakkaiden mahdollisuuksista käyttää muita polttoaineita ja/tai energialähteitä.
45. Toimintakertomuksensa mukaan Turveruukin liikevaihto vuonna 2010 oli noin 22,4 miljoonaa euroa. Yhtiö ilmoittaa hallitsevansa yhteensä noin 15 000 hehtaaria soita, joista merkittävä osa on vuokrattu noin 500 yksityiseltä suonvuokraajalta. Turveruukki on vuoden 2009 alusta lukien ollut osa Oulun Energia
-konsernia ja se ilmoittaa päätehtäväkseen tuottaa omistajilleen kilpailukykyistä polttoainetta. [16]
46. Erittäin suurta markkinaosuutta on pidetty EU-kilpailuoikeudessa jo itsessään todisteena määräävästä markkina-asemasta. [17] Vaikka Vapon markkinaosuus olisi Vapon esittämällä tavalla laskenut ja muiden osuudet siten mahdollisesti kasvaneet Kilpailuviraston vuoden 2000 päätöksen jälkeen, on Vapon markkinaosuus edelleen merkittävä. Vapon markkinaosuuden suuruutta korostaa Vapon ja seuraavaksi suurimman toimijan osuuksien välinen huomattava ero sekä se, että muut tuottajat ovat osuuksiltaan marginaalisia.
47. Euroopan komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista 102 artiklan soveltamisessa annetun tiedonannon mukaan voidaan olettaa, että mitä suurempi markkinaosuus on ja mitä kauemmin yritys on säilyttänyt sen, sitä todennäköisemmin markkinaosuus on tärkeä alustava osoitus määräävästä asemasta. Lopulliseen päätelmään vaikuttavat myös muut tekijät, jotka saattavat riittää rajoittamaan yrityksen käyttäytymistä. [18]
48. Huolimatta siitä, ettei relevantteja markkinoita ole tässä yhteydessä määritelty, on Vapon toimintaa kuitenkin perusteltua tarkastella lähtökohtaisesti määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta.
7.3 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
49. Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty.[19]
50. Lainkohta kieltää määräävässä markkina-asemassa olevalta elinkeinonharjoittajalta muun muassa kohtuuttoman hinnoittelun. Kohtuuton hinnoittelu voi ilmetä esimerkiksi tuotteen yleisen hintatason kohtuuttomuutena tai kohtuuttomina hinnankorotuksina.
7.4 Vapon hinnoittelun arvioiminen epäillyn kohtuuttomuuden näkökulmasta
7.4.1 Yleisiä huomioita hinnoittelun arvioinnista
51. Kilpailusäännösten perusteella ei ole mahdollista määrittää tuotteelle ”kohtuullista” hintaa. Tietyn hinta- tai kannattavuustason asettaminen yrityksille ei kuulu kilpailuviranomaisen tehtäviin. Kilpailusäännösten perusteella on mahdollista puuttua vain määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkit täyttävään kohtuuttomaan hinnoittelun tasoon tai hinnankorotukseen.
52. Hinnoittelua arvioitaessa kilpailusäännösten perusteella on otettava huomioon myös se, että niin EU:n kuin myös kotimaisen oikeuskäytännön perusteella kohtuuttomuuden puuttumiskynnys on suhteellisen korkealla. Käytännössä kilpailulainsäädännöllä voidaan puuttua vain selkeisiin ylilyönteihin hinnoittelussa.[20]
53. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (nyk. unionin tuomioistuin) on United Brands -ratkaisussaan katsonut, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voitaisiin pitää sellaisen hinnan asettamista, joka ei olisi kohtuullisessa suhteessa tuotteen taloudelliseen arvoon. Tuomioistuin on tapauksen yhteydessä soveltanut kaksivaiheista arviointitapaa: ensimmäisessä vaiheessa arvioitavana on se, onko tosiasiallisten kustannusten ja tosiasiallisesti pyydetyn hinnan välillä kohtuuton epäsuhta, ja jos näin on, toisessa vaiheessa tutkitaan, onko hinta asetettu kohtuuttomaksi joko absoluuttisella tasolla tai suhteessa kilpaileviin tuotteisiin. Tuomioistuin ei sulkenut pois, etteikö myös muita menetelmiä voitaisi käyttää hinnoittelun kohtuuttomuuden toteamiseksi.[21]
54. Kustannuksia ja hinnoittelua arvioitaessa voidaan tarkastella esimerkiksi yrityksen kannattavuutta. Korkea kannattavuus voi olla viite hinnoittelun kohtuuttomuudesta. Kannattavuutta voidaan mitata esimerkiksi pääoman tuotolla. Muuta näyttöä, kuten hintavertailua, voidaan käyttää arvioinnin tukena erityisesti, jos kannattavuustarkastelulla päädytään johtopäätökseen hinnoittelun kohtuuttomuudesta.
7.4.2 Vapon hinnankorotuksen ja hinnoittelun tason arvioiminen pääoma- ja kustannustietojen avulla
55. Vapo on selvittänyt Kilpailuvirastolle toimituskauden 2009—2010 hinnankorotukseen johtaneita syitä. Sen lisäksi Vapo on selvittänyt koko ET-hinnoittelujärjestelmää ja turpeen hinnanmuodostusta. Vapo on muun ohella toimittanut Kilpailuvirastolle yksityiskohtaisia kustannus- ja pääomatietoja turveliiketoiminnastaan. Tietoja on toimitettu vuosilta 2005—2009 sekä turveliiketoiminnasta kokonaisuutena että kustannuskomponenteittain eriteltynä yksittäisistä soista. Kilpailuvirasto on Vapon toimittamien tietojen perusteella arvioinut sekä esitettyä hinnankorotusta että Vapon hinnoittelun tasoa.
56. Selvityksensä mukaan Vapo hinnoittelee tarjoamansa energiaturpeen vuosittain. ET-hinnoittelujärjestelmässä komponentit tuotanto- ja yhteiskustannus, toimitus, tuotannon ja hallinnon kiinteät kulut sekä rahti määräytyvät edellisten kausien toteutuneiden kustannusten perusteella ja ne asetetaan ennakoituja kustannuksia vastaaviksi. Siten niihin ei Vapon mukaan sisälly katetta. Suoinvestointi- ja koneet -komponenteille määritellään erikseen keskimääräiselle sitoutuneelle pääomalle laskettu korko ja laskennallinen pääoman tuottovaatimus. Pääomakustannukset ja sitoutuneen pääoman Vapo määrittelee vuosittain jälleenhankinta-arvoihin perustuen, jolloin soveltamassaan hinnoittelujärjestelmässä kustannustason muutokset vaikuttavat pääomakustannuksiin suoraan myös jo tehtyjen investointien osalta.
57. Vapon hinnoittelujärjestelmä ei suoraan tuota hinnoittelun kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa tarvittavia kannattavuuslukuja, joten Kilpailuvirasto on arvioinut Vapon turveliiketoiminnan kannattavuutta erillisellä laskelmalla. Pääomakustannusten osalta arvioinnissa on sovellettu Vapon hinnoittelujärjestelmän periaatteita. Kannattavuutta tarkastelujaksolla 2005—2009 on mitattu pääoman tuotolla, jonka laskemiseksi on selvitetty jälleenhankinta-arvoisten poistojen jälkeen määritetty liikevoittoa vastaava erä.
58. Vapo hankkii esittämänsä mukaan soita ja saattaa niitä tuotantokuntoon jatkuvasti. Selvitysten yhteydessä on lisäksi tullut ilmi, että toimituskauden 2009—2010 hinnankorotuksessa ei ole ollut kyse Vapon laskentaperiaatteiden muutoksesta. Kun näiden näkökulmien lisäksi otetaan vielä huomioon jäljempänä hintavertailun kohdalla tehdyt johtopäätökset, ei hinnoittelun mahdollisen kohtuuttomuuden arvioiminen ole käsillä olevassa tapauksessa vaatinut pääomakustannusten enempää selvittämistä.
59. Esitetty hinnankorotus perustuu Vapon mukaan pääasiassa vuonna 2009 realisoituneisiin kustannuspaineisiin. Tehdyn laskelman mukaan vuoden 2009 pääoman tuotto ei poikkea koko tarkastelujakson keskiarvosta. Pääoman tuoton perusteella Vapon esittämä hinnankorotus toimituskaudelle 2009—2010 näyttäisi siten vastanneen kustannustason kehitystä Vapon käyttämässä hinnoittelujärjestelmässä.
60. Vuosien 2005—2009 Vapon turveliiketoiminnan pääoman tuottotasot eivät tarkastelussa ole niin korkeita, että ne viittaisivat kilpailulain tarkoittamaan kohtuuttomuuteen. Vapon turveliiketoiminnan kannattavuus tarkasteluvuosina ei siten Kilpailuviraston arvion mukaan ole ollut tasoltaan sellainen, että sen perusteella olisi syytä epäillä hinnoittelun tason olleen kohtuuttoman.
61. Ottaen huomioon kilpailusäännösten edellyttämän puuttumiskynnyksen, eivät kannattavuustarkastelulla saadut tulokset viittaa siihen, että yhtäältä Vapon hinnankorotuksessa tai toisaalta hinnoittelun tasossa tarkastellulla aikavälillä olisi ollut kyse kilpailunrajoituslain tarkoittamasta kohtuuttomuudesta.
7.4.3 Vapon energiaturpeesta perimät hinnat verrattuna Turveruukin hintoihin
62. Arvioitaessa hinnoittelua kilpailusäännösten perusteella voidaan pääoma- ja kustannustarkastelun tukena käyttää hintavertailua. Hintavertailua voidaan käyttää erityisesti tilanteessa, jossa kannattavuustarkastelulla saadut tulokset viittaavat hinnoittelun kohtuuttomuuteen. Väärinkäytöstä epäillyn yrityksen hintoja voidaan verrata suhteessa saman relevantin markkinan kilpaileviin tuotteisiin tai käyttämällä mittatikkuna vertailukelpoisen toisen relevantin markkinan hinnoittelua.
63. Huolimatta siitä, etteivät kannattavuustarkastelun tulokset viittaa kohtuuttomuuteen, Kilpailuvirasto on vielä erikseen arvioinut suurimpien toimijoiden hintoja. Kilpailuvirasto on verrannut Vapon ja Turveruukin Kuopion Energialta energiaturpeesta perimiä hintoja.
64. Kuopion Energian virastolle toimittamien tietojen mukaan Turveruukin Kuopion Energialta turpeesta vuosittain perimät hinnat ovat olleet Vapon hintoja edullisempia, vaikka toimitusmäärät ovat olleet pienemmät. Hinnat ovat kuitenkin pitkälti seuranneet Vapon hintoja. Toimitettujen tietojen mukaan Turveruukin perimän hinnan ja Vapon Kuopion Energialle esittämän hinnan välinen ero on ollut keskimäärin alle 10 prosenttia.
65. Oikeuskäytännön perusteella on epäselvää, miten suurta hinnaneroa voidaan pitää osoituksena kohtuuttomasta hinnoittelusta. Hintojen vertailuun liittyy lisäksi epävarmuustekijöitä esimerkiksi sen suhteen, ovatko tuotanto-olosuhteet (ml. kustannusrakenne) riittävän samankaltaiset ja ovatko tuotteet todella vertailukelpoisia keskenään. [22]
66. Vapon ja Turveruukin hintojen vertailtavuutta vaikeuttaa esimerkiksi se, että kyseiset yritykset ovat liikevaihdoltaan huomattavan erilaiset. Myös yhtiöiden toiminta-alueiden laajuudessa ja soiden maantieteellisessä sijainnissa on eroja.
67. Vapon ja Turveruukin hintojen keskinäistä vertailtavuutta hankaloittaa myös se, että Turveruukin liikevoitto on ollut Vapon turveliiketoiminnan liikevoittoa vähäisempää ja se on ollut myös tappiollinen. Turveruukin toimintakertomusten mukaan esimerkiksi vuonna 2008 yhtiön liikevoitto oli tappiollinen (-1,4 % liikevaihdosta) ja vuonna 2009 vain hivenen voitollinen (2,2 % liikevaihdosta). Vuonna 2010 liikevoiton osuus yhtiön liikevaihdosta oli 10 prosenttia.
68. Turveruukin selvästi pienemmistä kokonaistuotanto- ja toimitusmääristä huolimatta yhtiön Kuopion Energialta turpeesta perimät hinnat ovat olleet keskimäärin alle 10 prosenttia Vapon hintoja edullisemmat. Erot eivät viittaa kohtuuttomuuteen etenkään, kun otetaan huomioon edempänä kuvatun kustannus- ja pääomatarkastelun johtopäätökset, se, että Vapon hintoja on verrattu kannattavuudeltaan selvästi heikomman, jopa tappiollista liikevoittoa tehneen yrityksen hintoihin sekä se, että kilpailusäännösten tarkoittama kohtuuttomuus edellyttää selkeää ylilyöntiä hinnoittelussa.
69. Kuopion Energialla on jonkin verran myös omaa turvetuotantoa. Kuopion Energian toimittamien tietojen mukaan sen oman turvetuotannon kustannukset ovat vuosittain olleet alemmat kuin mitä Vapon sille tarjoaman turpeen hinnat. Kuopion Energian toimittamien tietojen mukaan Vapon hintojen ja Kuopion Energian omien tuotantokustannusten välinen ero on ollut kolmanneksen luokkaa ja kasvoi entisestään toimituskaudella 2009—2010. Kuopion Energia tuottaa turvetta kuitenkin ainoastaan omaan käyttöön, mikä rajoittaa merkittävästi lukujen vertailtavuutta.
7.4.4 Vapon esittämien hinnankorotukseen johtaneiden syiden arvioiminen
70. Kilpailuvirasto on arvioinut erikseen vielä Vapon perusteluja esittämilleen hinnankorotuksille. Vapon mukaan toimituskauden 2009—2010 hinnankorotus johtui merkittävästi kohonneista tuotanto- ja toimituskustannuksista sekä suoinvestointien vaatiman pääoman määrän merkittävästä kasvusta.
71. Nousua tuotanto- ja toimituskustannuksissa Vapo on perustellut peräkkäisillä sateisilla kesillä. Julkisesti esillä olleiden tietojen mukaan kesät 2007 ja 2008 olivat poikkeuksellisen huonoja turvetuotantokausia koko Suomessa. [23] Turveteollisuusliitto ry:n tiedotteen mukaan myös vuoden 2009 kesällä Suomen kokonaistuotantotavoitteista jäätiin, ja tuotanto-olosuhteet eri puolilla maata vaihtelivat suuresti. Tiedotteen mukaan turvetuotanto kärsi sateista eniten Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan läntisessä Suomessa kausi sujui tiedotteen mukaan keskimääräistä paremmin. [24]
72. Nousua suoinvestointikustannuksissa Vapo on perustellut niin raakasuon hankintahinnan kuin myös suon tuotantokuntoon valmisteluun liittyvien kustannusten (ml. vesienkäsittelymenetelmät, ympäristölupaehdot) merkittävällä nousulla.
73. Maanmittauslaitoksen keräämien kiinteistöjen kauppahintatietojen mukaan turvemaasta peritty hinta Suomessa on noussut. Esimerkiksi vuonna 2002 turvemaan hinta oli keskimäärin 0,10 €/m² ja vuonna 2011 hinta oli keskimäärin 0,20 €/m². Hinta on vaihdellut vuosittain, ja tarkastellulla ajanjaksolla 2002—2010 korkeinta hintaa turvemaasta perittiin vuonna 2007, jolloin keskiarvohinta oli 0,23 €/m².[25]
74. Vuonna 2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaan kaikki yli 10 hehtaarin turvetuotantoalueet vaativat ympäristöluvan. Itä-Suomen aluehallintovirastosta saadun tiedon mukaan vuoden 2005 jälkeen lupamääräyksiä kiristettiin vesienkäsittelyvaatimusten osalta. Myös ympäristölupahakemusten sisältövaatimukset ovat lisääntyneet erityisesti tilanteissa, joissa vesiensuojelun lisäksi selvitetään luontoarvojen merkitys.
75. Itä-Suomen aluehallintovirastosta saadun tiedon mukaan valtaosasta turvetuotannon ympäristölupapäätöksistä valitetaan. Siten on yleistä, että päätösten lainvoimaiseksi tuleminen vie yli 3 vuotta.
76. Asian selvittämisen aikana ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä, etteivätkö Vapon esittämät syyt hintojen korotukselle vaikuttaisi olevan todellisia ja perustuvan vallinneisiin olosuhteisiin.
8 Ratkaisun perustelut
77. Vapo on esittänyt toimituskaudelle 2009—2010 hinnankorotusta, jota Kuopion Energia pitää kohtuuttomana ja perusteettomana. Vapo on kiistänyt Kuopion Energian väitteen perustellen hinnankorotusta erityisesti huonojen tuotanto-olosuhteiden aiheuttamilla ja lisäinvestointien edellyttämillä kustannuksilla.
78. Kilpailuvirasto on arvioinut esitettyä hinnankorotusta ja hinnoittelun tasoa vuosina 2005—2009 tarkastelemalla Vapon turveliiketoiminnan kannattavuutta. Vapon turveliiketoiminnan vuotuiset pääoman tuottotasot ET-järjestelmän mukaisten pääoman arvostusten mukaisina eivät tarkastelussa olleet niin korkeita, että ne viittaisivat kilpailunrajoituslain tarkoittamaan hinnoittelun kohtuuttomuuteen tarkastelujaksolla 2005—2009. Myöskään vuoden 2009 pääoman tuotto ei poikennut tarkasteluperiodin keskiarvosta. Kustannus- ja pääomatietojen perusteella Vapon hinnoittelu tarkastelujaksolla ja toimituskauden 2009—2010 hinnankorotus vaikuttaisivat siten vastanneen kustannustason kehitystä Vapon käyttämässä hinnoittelujärjestelmässä.
79. Kannattavuustarkastelun lisäksi virasto on verrannut Vapon ja Turveruukin Kuopion Energialta turpeesta perimiä hintoja. Turveruukin turpeesta perimät hinnat ovat olleet keskimäärin alle 10 prosenttia Vapon hintoja edullisempia.
80. Oikeuskäytännön perusteella kohtuuttomuuden puuttumiskynnys on suhteellisen korkealla. Käytännössä kilpailulainsäädännöllä voidaan puuttua vain selkeisiin ylilyönteihin hinnoittelussa. Ottaen huomioon tehdyt tuotto- ja kannattavuuslaskelmat sekä hintavertailu ja muut asiassa saadut selvitykset ei asian käsittelyn aikana ole tullut esiin sellaista väärinkäyttöepäilyä tukevaa näyttöä, jonka perusteella voitaisiin osoittaa Vapon syyllistyneen kilpailunrajoituslain 6 §:n tarkoittamaan kohtuuttomuuteen energiaturpeen hinnoittelussa.
81. Yleisesti on tiedossa, että viime vuosien kesät ovat olleet sateisia, eikä turpeen kokonaistuotantotavoitteisiin ole päästy. Myös ympäristölupamenettelyn nykyiset edellytykset ja kesto saattavat johtaa lisäinvestointitarpeisiin ja -kustannuksiin ja siten hinnankorotuspaineisiin. Vapon virastolle toimittamien selvitysten tai muiden asian käsittelyn aikana esille tulleiden seikkojen perusteella ei näin ollen ole syytä epäillä, etteikö hintojen korotus vaikuttaisi perustuvan todellisiin kustannusnousuihin.
82. Kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 (nyk. SEUT 101 tai 102) artiklassa tarkoitetulla tavalla, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi.
83. Kilpailunrajoituslain 12 §:ssä on huomioitu mahdollisuus Kilpailuviraston voimavarojen tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen. Asiaa on sittemmin täsmennetty kilpailulain 31 §:ssä, jonka hallituksen esityksen (HE 88/2010) yksityiskohtaisissa perusteluissa aiempaa selvemmin liitetään viraston tehtävät ja toimintavelvollisuus lain 1 §:ssä tarkoitettuun lain tavoitteeseen.[26] Lain säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulma. Lain tarkoitus ei esimerkiksi ole suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.
84. Kannattavuustarkastelulla ja hintavertailulla saadut tulokset eivät viittaa siihen, että Vapon hinnankorotuksessa tai hinnoittelun tasossa tarkastellulla aikavälillä olisi ollut kyse kilpailusäännösten tarkoittamasta kohtuuttomuudesta. Ottaen huomioon tämän ja muun edellä esitetyn sekä kilpailunrajoituslain 12 §:ssä Kilpailuvirastolle säädetyt tehtävät ja toimintavelvollisuus viraston ei ole perusteltua selvittää asiaa enempää, ja se poistetaan käsittelystä.
9 Sovelletut säännökset
85. Laki kilpailunrajoituksista (480/1992, ml. muutossäädös 318/2004) 3 §:n 2 momentti, 6 § ja 12 §.
Kilpailulaki (948/2011) 50 §.
10 Muutoksenhaku
86. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
11 Lisätiedot
87. Lisätietoja antaa erikoistutkija Tiina Saarinen, puh. 029 505 3341, sähköposti: etunimi.sukunimi@kkv.fi.
[1] Kilpailuviraston päätös koskien Vapo Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä energiaturvemarkkinoilla (Dnro 267/61/94, 5.9.2000).
[2] Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 179—2009: Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008.
[3] VTT tiedotteita 2550; Turpeen tuotanto ja käyttö. Yhteenveto selvityksistä. Arvo Leinonen (toim.), VTT, 2010.
[4] Turveteollisuusliitto ry:n verkkosivut: http://www.turveliitto.fi/.
[5] Suomen Turvetuottajat ry:n verkkosivut: http://www.suomenturvetuottajat.fi/.
[6] VTT tiedotteita 2550; Turpeen tuotanto ja käyttö. Yhteenveto selvityksistä. Arvo Leinonen (toim.), VTT, 2010.
[7] Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi (”suostrategiaehdotus”). Työryhmämuistio MMM 2011:1.
[8] VTT tiedotteita 2550; Turpeen tuotanto ja käyttö. Yhteenveto selvityksistä. Arvo Leinonen (toim.), VTT, 2010.
[9] Www.stat.fi/til/ehi/2011/04/ehi_2011_04_2012—03-20_kuv_003_fi.html. Tilastokeskuksen verkkojulkaisu: Energian hinnat, 4. vuosineljännes 2011.
[10] Www.stat.fi/til/ehi/2011/04/ehi_2011_04_2012—03-20_kuv_003_fi.html. Tilastokeskuksen verkkojulkaisu: Energian hinnat, 4. vuosineljännes 2011.
[11] Suomen Energiavarat Oy:n (SEV) omistus on jakautunut 16 suomalaisen energia-alan toimijan kesken.
[12] Ks. Kilpailuviraston päätös Dnro 267/61/94.
[13] Voimaantulo ja siirtymäsäännös, kilpailulaki (948/2011) 50 §.
[14] Ks. Kilpailuviraston päätös Dnro 267/61/94.
[15] http://www.vapo.fi/fin/kunta_ja_yritysasiakkaat/biopolttoaineet/energiaturve/?id=155.
[16] http://www.turveruukki.fi -> Toimintakertomukset.
[17] Ks. esim. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 13.2.1979 asiassa 85/76; Hoffman-La Roche & Co. AG v Commission of the European Communities.
[18] Euroopan komission tiedonanto (2009/C 45/02). Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa (nyk. SEUT 102 artikla) yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön perustuvaan markkinoiden sulkemiseen (kohta 15).
[19] Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan voimassa olevan kilpailulain 7 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 6 §:ää.
[20] Ks. esim. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu asiassa 27/76; United Brands Company v Commission of the European Communities (14.2.1978) ja Euroopan komission päätös Helsingborgin satama COMP/A.36568/D3 (23.7.2004) sekä kilpailuneuvoston päätökset Kuopion Energia (173/690/2000) ja Helsingin Energia (151/690/1999).
[21] Ks. em. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu asiassa 27/76; United Brands Company (kohdat 250 ja 253).
[22] Ks. esim. em. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa 27/76; United Brands Company (kohta 266).
[23] Esim. Turveteollisuusliitto ry:n tiedote 10.10.2008 sekä turpeen huoltovarmuuteen liittyvät säädösasiat — työryhmän loppuraportti (TEM, 18.12.2009).
[24] Turveteollisuusliitto ry:n tiedote 4.9.2009.
[25] MML Kiinteistöjen kauppahintatilasto, vuodet 2002—2011: http://www.maanmittauslaitos.fi/kauppahintatilastot.
[26] Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan kilpailulain 31 § vastaa pääosin aiemman kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momenttia.