Asianosaiset
Kone Oyj
Otis Oy
Schindler Oy
Toimenpidepyynnön tekijä
Timo Wallius
Asian vireilletulo ja selvitystoimenpiteet
Vuonna 1998 Kone Oy:hyn fusioidun Teknoset Oy:n (jäljempänä Teknoset) entinen toimitusjohtaja Timo Wallius on 17.12.1998 päivätyssä tutkimuspyynnössään pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään hissialan yritysten välistä sopimushinnoittelua Tampereen seudulla. Kirje on saapunut Kilpailuvirastoon 21.12.1998.
Kilpailuvirasto on pyytänyt kirjeellään 12.1.1999 Länsi-Suomen lääninhallitusta selvittämään, ovatko tutkimuspyynnössä mainitut yritykset syyllistyneet kilpailunrajoituslain (480/92) 5§: ssä kiellettyyn tarjouskartelliin tai muuhun kilpailunrajoituksista annetun lain vastaiseen menettelyyn.
Lääninhallituksen edustajat tapasivat Timo Walliuksen tammikuussa 1999. Lääninhallituksen tarkastajat tekivät käyntejä hissien haltijoiden ja hissihuoltoyritysten toimipaikkoihin syksyllä 2000 ja keväällä 2001 sekä hankkivat kirjalliset selvitykset Schinleriltä ja Otikselta 20.12.2000 ja Koneelta 21.12.2000. Toukokuussa 2001 lääninhallitus lähetti hissiyrityksille vielä lisäselvityspyynnöt, joihin se sai Koneelta vastauksen 18.5.2001 ja Otikselta ja Schindleriltä 21.5.2001.
Lääninhallitus toimitti selvityksensä asiasta Kilpailuvirastolle 11.7.2001.
Markkinat
Tuotemarkkinat
Hissimarkkinat voidaan jakaa: 1) uusien hissien valmistamiseen ja asentamiseen sekä 2) hissien huolto- ja korjausmarkkinoihin. Alan kokonaisliikevaihdosta noin puolet muodostuu hissien huoltotoiminnasta ja vanhojen hissien modernisoinnista (Kilpailuviraston päätös Dno 330/61/93).
Maantieteelliset markkinat
Hissien huolto ja korjaus on luonteeltaan paikallista toimintaa, jossa maantieteellinen toiminta-alue ei voi olla kovin suuri. Taloudellinen toimintasäde on alalla toimijoiden mukaan 100 km keskuspaikasta mitattuna, sillä huoltosopimuksiin kuuluu yleensä vikapäivystys 24 tuntia vuorokaudessa, mikä asettaa tietyt rajat huoltomatkan suhteen. Epäillyn kilpailunrajoituksen arvioinnin kannalta relevanttina maantieteellisenä markkina-alueena voidaan pitää Pirkanmaan maakuntaa, johon voi lisäksi kuulua ainakin osa Kanta-Hämeestä. Tällainen alue näyttää olleen myös Tampereella toimivien suurimpien hissihuoltoyritysten toiminta-alue.
Markkinarakenne
Pirkanmaalla toimii kolme suurta hissiyritystä, joiden markkinaosuus niiden omien arvioiden mukaan on yhteensä noin 90%. Otiksen markkinaosuus on noin 40%, Koneen noin 38% ja Schindlerin noin 12%.
Alaa sääntelevät lait
Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut 30.8.1996 sähköturvallisuuslain (410/96) nojalla päätöksen sähköllä toimivien hissien käyttöönotosta ja käytöstä (päätös 663/1996). Turvatekniikan keskus on antanut ohjeet hissien huollosta (S8–98).
Edellä mainitussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä on annettu määräykset hissien huolloista ja määräaikaistarkastuksista sekä rekisteri-ilmoituksista.
Turvatekniikan keskuksen antamat ohjeet velvoittavat hissin haltijan huolehtimaan hissin pysymisestä jatkuvasti turvallisena ja laatimaan hissille huolto-ohjelman sekä noudattamaan sitä.
Kilpailunrajoitusepäilyn selvittäminen
Tutkimuspyynnön tekijän esittämät epäilyt
Timo Wallius on toimittanut Kilpailuvirastolle 17.12.1998 päivätyn tutkimuspyynnön hissialan yritysten välisestä sopimushinnoittelusta Tampereen seudulla. Esimerkkinä kilpailusäännösten rikkomisesta hän on esittänyt mm. seuraavaa. Kun Teknoset sai asiakkaaltaan työtarjouspyynnön Otiksen tai Schindlerin huoltokohteeseen, Walliuksen esimies määräsi hänet ilmoittamaan työkohteen ja työtehtävän. Esimies ilmoitti nämä tiedot edellä mainittujen yritysten johtohenkilöille, jolloin selvisi kilpailevien yritysten huoltohinnat kyseisistä kohteista. Teknoset määrättiin hinnoittelemaan kohde yli toisten yritysten hinnan. Tapaamisen yhteydessä 22.1.1999 Wallius nimesi kaksi konkreettista tapausta, joissa huoltotarjousta tuli muuttaa käskystä korkeammaksi kuin alkuperäinen tarjous. Wallius ei kuitenkaan voinut näyttää mitään kirjallista aineistoa väitteensä tueksi, koska hän ei ollut enää Teknosetin palveluksessa ja kaikki tiedot ja asiakirjat olivat hänen ulottumattomissaan.
Hissiyhtiöiltä ja asiakkailta saadut selvitykset
Länsi-Suomen lääninhallituksen selvityksissä kaikki hissiyhtiöt kiistivät esitetyt kartelliepäilyt. Schindler ilmoitti, että se ei ole ollut osallisena minkäänlaisessa tarjouskartellissa eikä missään muussakaan kilpailua rajoittavassa toiminnassa. Otis piti tarjouskartelliepäilyä perusteettomana. Kone ilmoitti väitteiden olevan aiheettomia ja vailla pohjaa. Kone pyysi myös ottamaan huomioon, että Kilpailuvirastolle osoitettu toimenpidepyyntö on yrityksen entisen työntekijän tekemä.
Selvityspyyntöihin saaduista vastauksista ilmeni myös, että kirjallisessa muodossa pyydettyjä tarjouksia on käytetty melko vähän. Käytännössä kilpailuttaminen on tapahtunut siten, että asiakkaat ovat ottaneet suoraan yhteyttä puhelimitse tai telefaksilla huoltoyhtiöiden myyntihenkilöstöön pyytäen tarjousta hissien huollosta tai ilmoittaen saaneensa kilpailijalta alemman tarjouksen. Lisäsyynä tarjouskilpailujen vähäisyyteen on se, että suurimmat asiakkaat (esim. hotelliketjut, keskusliikkeet ja valtion kiinteistölaitos) ovat kilpailuttaneet hissihuollon maanlaajuisina tarjouskilpailuina.
Lääninhallituksen tekemillä yrityskäynneillä kuullut asiakkaat puolestaan kertoivat, että yksittäisten taloyhtiöiden taloudenpidon kannalta hissihuollon kilpailuttamista ei ole pidetty niin merkittävänä asiana, että siihen olisi kiinnitetty erityistä huomiota. Hissihuoltojen taloudellinen merkitys kiinteistöille on vähentynyt vuonna 1994 tapahtuneen muutoksen jälkeen, jolloin luovuttiin kerran kuukaudessa tehtävistä huolloista ja huoltokertojen määrän väheneminen alensi hissihuoltojen kokonaiskustannuksia.
Yksityisillä markkinoilla toimivilla isännöitsijöillä oli se käsitys, että kilpailu alalla on toimivaa, eivätkä he olleet havainneet merkkejä hintasopimuksista. Hissivalmistajat pyrkivät siihen, että ne saavat huollettavakseen omat hissinsä. Tätä myös asiakkaat käyttävät hyväkseen siten, että pieniltä yrityksiltä saatujen edullisten tarjousten perusteella pystytään neuvottelemalla saamaan suurilta valmistajayrityksiltä aikaisempaa edullisemmat huoltohinnat. Huoltosopimusten ohjautuminen hissien ja liukuportaiden valmistajayrityksille johtuu paljolti pyrkimyksestä toimitusvarmuuteen, eikä hinta ole ainoa ratkaiseva tekijä. Kaikki suuret valmistajayritykset eivät ole joissain tapauksissa lähteneet omasta halustaan mukaan hissihuoltojen tarjouskilpailuihin, vaan kilpailuttaja on joutunut vaatimaan tarjousta uhkaamalla muussa tapauksessa lopettaa kaiken yhteistyön ko. valmistajayrityksen kanssa. Huoltotarjouksissa on ollut usein huomattavankin suuria hintaeroja, eikä tarjouskilpailujen järjestäjille ole yleisesti syntynyt käsitystä, että huoltoyhtiöillä olisi yhteistyötä hinnoittelun tai markkinoiden jakamisen suhteen.
Hissihuollon hinnoittelukäytäntö vaihtelee erittäin paljon yrityskohtaisesti ja hintojen vertailtavuus on vaikeaa. Käytännössä hinta määräytyy kilpailutilanteen mukaan tapauskohtaisesti. Hissien huoltosopimukset ovat yleensä vuoden mittaisia 3–4 kuukauden irtisanomisajalla. Sopimukset ovat joko täys- tai perushuoltosopimuksia.
Selvitystuloksia arvioitaessa sovelletut kilpailunrajoituslain säännökset
Kilpailunrajoituksista annetun lain 5§: n 1 momentti (tarjouskartellikielto) :
Elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen kanssa muuta järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista koskevassa tarjouskilpailussa:
- jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä;
- jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen; tai
- tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan sellaisessa tarjouskilpailussa.
Lain esitöiden (HE 148/87) mukaan yksissä tuumin toteutettu menettely tai toimintamalli voi olla kielletty tarjouskartelli, vaikka sen perustana ei olisi suullista tai kirjallista sopimusta. Esitöissä tuodaan myös esiin, että sopimus tai muu järjestely, jonka mukaan kilpailijan on luovuttava kilpailemasta toisen kanssa, saattaa olla sellainen, että kilpailija kyllä osallistuu tarjouskilpailuun, mutta antaa korkeamman tai matalamman tarjouksen kuin toinen tarjouksen tekijä. Käytännössä vaikutus on sama kuin silloin, kun kilpailija olisi luopunut osallistumisesta tarjouskilpailuun. Kilpailuneuvoston ratkaisukäytännön mukaan myös kilpailevien tarjousehtojen luottamuksellisuuden paljastava yhteistyö on tarjouskartellikiellon rikkomista.
Kilpailurajoituksista annetun lain 6§:
Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä
1. määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai
2. rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Lain esitöiden (HE 162/1991) mukaan säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia, tähän rinnastettavaa yhteistyötä, kuin myös yritysten yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla ohjataan tai rajoitetaan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä. Kielletty yhteistoiminta voi siis perustua ns. herrasmiessopimukseen.
Ratkaisu
Selvityksissä ei ole saatu näyttöä siitä, että Kone Oyj, Otis Oy ja Schindler Oy olisivat tarkasteltuna ajanjaksona syyllistyneet kiellettyyn tarjouskartelliin osallistuessaan hissien huolloista järjestettyihin tarjouskilpailuihin Tampereella ja Pirkanmaalla. Esitettyjen väitteiden lisäksi muuta näyttöä tarjouskartellista ei ole saatu. Lääninhallituksen asiassa tekemien selvitysten perusteella ei ole myöskään aihetta epäillä, että kyseiset hissihuoltoyritykset olisivat syyllistyneet markkinoiden jakoon Tampereen ja Pirkanmaan alueella esimerkiksi jakamalla huoltokohteita hissimerkin, asiakkaiden tai maantieteellisten alueiden suhteen. Näillä perusteilla Kilpailuvirasto ei pidä tarpeellisena selvittää asiaa enempää, vaan poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki 5 ja 6§
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21§: n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.