Asianosaiset
Merenkulkulaitos, Pohjanlahden merenkulkupiiri, Maarakennus Jaara Oy, Sah-ko Oy
Asian vireilletulo
Maarakentajien Oulun piiriyhdistys (myöhemmin Maarakentajat) on pyytänyt 8.11.1999 Oulun lääninhallitusta selvittämään Pohjanlahden merenkulkupiirin (myöhemmin Merenkulkupiiri) harjoittaman urakointitoiminnan asiallisuuden. Selvityspyynnön mukaan Merenkulkupiiri oli voittanut Oulun kaupungin pyytämän urakkatarjouksen Oulujoen veneilyreitin haraustyöstä hinnaltaan ylivoimaisesti edullisimmalla tarjouksella. Toimenpidepyynnössä pyydetään lisäksi selvittämään onko Merenkulkupiiri alihinnoitellut kyseisen urakan ja kuuluuko kyseessä olevan kaltainen urakointi merenkulkupiirin virastomuotoiseen toimintaan.
Maarakentajien mukaan Oulun kaupungin tekninen keskus oli pyytänyt puhelimitse urakkatarjousta Oulujoen veneilyreitin haraustyöstä. Tarjoukset tuli jättää 9.9.1999. Tarjouspyynnössä edellytettiin haraustyön valvojan olevan Merenkulkuhallituksen hyväksymä valvoja. Tarjouksen tuli käsittää haraustyö välillä Oulun Nokkalanranta- Muhoksen Montta. Veneilyreitin pituus oli 36,8 km ja leveys 20 m. Maarakentajien Oulun piiriyhdistyksen mielestä valvojan tulisi käytännössä olla Merenkulkupiiristä.
Oulun lääninhallitus lähetti 15.11.1999 Merenkulkupiirin Oulun toimistoon vastinepyynnön piirin toiminnasta ulkoisilla markkinoilla sekä Oulun veneilyreitin haraustyöurakan laskennan perusteista. Pohjanlahden merenkulkupiiri lähetti lääninhallitukseen 8.12.1999 saapuneen vastineen asiassa. Oulun lääninhallitus lähetti 30.12.1999 selvityksensä toimenpidepyynnöstä Kilpailuvirastoon.
Asian selvittäminen
Merenkulkupiiri antoi ensin 10.9.1999 Oulun kaupungille tarjouksen suorittaa urakka tuntityönä. Lisäksi työmaan aloituksesta ja lopettamisesta olisi peritty tarjouksen mukainen kiinteä hinta. Merenkulkupiiri antoi 20.9.1999 uuden tarjouksen tilaajan tarkennettua tarjouspyyntöään. Uudessa tarjouksessa osa työstä oli hinnoiteltu kiinteään hintaan (99500 markkaa alv 0 %) ja osa työstä tuntihintaan. Tarjouksen kaksijakoisuus aiheutui siitä, että hinnoittelussa oli vaikea arvioida montako harauskosketusta tulee Oulun ja Muhoksen välillä. Kustakin kosketuksesta aiheutuisi huomattavat lisäkustannukset. Hyväksyessään Merenkulkupiirin tarjouksen tilaaja rajasi kosketuksien lukumäärän kolmeen. Useammista lisätutkimuksista tuli neuvotella erikseen. Lopulta urakan kokonaishinnaksi muodostui 156191,99 markkaa eli kiinteähintaisen urakan osuus oli 63,7 % kokonaisurakasta.
Merenkulkupiiri vastineessa on yksityiskohtaisesti selvitetty tarjouksen hinnoitteluperusteet sekä jälkilaskelma kiinteähintaisesta urakan osasta. Kilpailuvirasto toteaa käytettyjen hinnoitteluperusteiden olevan Merenkulkulaitoksen viimeisimmän väylänpitopalvelujen ulkopuolisille tapahtuvaa myyntiä koskevan ohjeistuksen (1998) mukaisia. Kyseinen ohjeistus on laadittu siten, että ulkopuolisille tehtävien väylätöiden hinnoittelussa tulevat sekä palvelulle kohdistettavat erilliskustannukset että yleiskustannukset huomioon otetuiksi. Urakasta suoritettu jälkilaskelma osoittaa urakan voitolliseksi.
Merenkulkupiiri toteaa Oulu-Muhos venereitin tutkimisen olevan tyypillistä Merenkulkupiirin työtä. Merenkulkupiiri tekee tällaisia töitä omana työnä noin 2 miljoonalla markalla vuodessa ja teettää vastaavia töitä myös noin 2 miljoonalla markalla ulkopuolisilla konsulteilla joko erillisurakoina tai vuositarjoushinnoilla. Merenkulkulaitoksen antama tarjoushinta ei ole näitä sen tiedossa olevia haraustyön markkinahintoja alhaisempi. Lisäksi Merenkulkupiirin vastineesta selvisi, että urakoitsijoiden käytettävissä on Merenkulkupiirin palveluksessa olevien haraustyön valvojien lisäksi 3 konsulttiyrityksen palveluksessa yhteensä 10 Merenkulkupiirin hyväksymää valvojaa. Lisäksi Merenkulkulaitoksen keskushallinnon antaman ohjeen mukaisesti myös muiden piirien hyväksymiä haraajia voidaan käyttää eri piirin alueella tehtävien töiden toteutuksessa ja valvonnassa. Ulkopuoliset urakoitsijat eivät siten olleet riippuvaisia Merenkulkupiirin palveluksista. Merenkulkupiiri oli kuitenkin antanut tarjouksen kilpailevalle urakoitsijalle urakkaan liittyvän valvontatyön suorittamisesta.
Merenkulkulaitoksesta tuli vuonna 1993 nettobudjetoitu virasto. Nettobudjetointi tarkoittaa sitä, että talousarvioon voidaan ottaa viraston tuloista ja menoista vain niiden erotusta vastaavat tuloarviot tai määrärahat. Nettobudjetointi ei kuitenkaan rajoita oikeutta päättää talousarviossa menojen enimmäismääristä, menojen kohdentamisesta tai muista sellaisista asioista, joista bruttobudjetoitaessa voidaan päättää. Valtion virastojen ja laitosten hinnoittelua säännellään myös valtion maksuperustelailla (150/92). Kyseisen lain mukaan virastojen tuottamat muut kuin maksuttomat tai julkisoikeudelliset suoritteet on hinnoiteltava liiketaloudellisin perustein. Lainsäädännön perustelujen mukaan liiiketaloudellisesti hinnoiteltavien suoritteiden hinnat voivat vaihdella kilpailutilanteen ja markkinahintojen mukaan. Hinnoittelulta vaaditaan kuitenkin kokonaiskannattavuutta. Valtion talousarvioesityksessä on Merenkulkulaitoksen kannattavuustavoitteeksi asetettu liiketaloudellisesti hinnoiteltavien suoritteiden kustannusten kattaminen tuloilla. Vuonna 1998 laitoksen markkinasuoritetuotannon tulot olivat 81,9 milj. mk ja sitä vastaavat kustannukset 79,6 milj. mk. Merenkulkulaitoksen toiminta on siten ollut tältä osin sille asetetun tulostavoitteen mukaista. Ko. markkinasuoritetuotanto koostuu pääasiassa jäänmurtajien kesätöistä (esim. kaapelin laskua). Siihen sisältyi myös vientitöitä. Lisäksi Merenkulkulaitos tekee ulkopuolisille muita töitä noin 4 milj. markan edestä vuodessa. Nämä koostuvat erilaisista väylänpitopalveluista sekä mm. viittojen ja turvalaitteiden myynnistä. Merenkulkupiiri laskutti ulkopuolisista töistä vuonna 1999 noin 1,5 miljoonaa markkaa.
Päätös
Edellä olevan perusteella kyseessä olevan kaltainen merenkulkupiirin suorittama urakointi on voimassa olevan lainsäädännön mukaista. Sitä ja noudatettua hinnoittelua voidaan kuitenkin arvioida kilpailunrajoituslain (480/92) perusteella, sillä Merenkulkulaitos on kilpailunrajoituslain (480/92, muutos 303/98) 3 §:n 1 momentin tarkoittama elinkeinonharjoittaja sen ulkopuolisille myymien liiketaloudellisesti hinnoiteltavien suoritteiden osalta.
Kilpailuoikeudessa selvityspyynnössä tarkoitettua alihinnoittelua arvioidaan kilpailun rajoittamista tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamisena (saalistushinnoittelu) kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan perusteella tai määräävän markkina-aseman epäiltynä väärinkäyttönä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi lain 7 §:n 5 kohdan perusteella (ristiinsubventioepäily).
Edellä olevan perusteella on kuitenkin selvitetty että kyseinen urakkatarjous kattoi kaikki kustannukset ja oli suoritetun jälkilaskelman perusteella Merenkulkulaitokselle voitollinen. Lisäksi on selvitetty, että Merenkulkupiirillä oli tiedossaan sille tehtyjen urakkatarjousten perusteella markkinahintoja haraustyöstä. Merenkulkupiirin tarjous ei ollut näitä hintoja alhaisempi. Saalistushinnoittelun tai ristiinsubvention tunnusmerkit eivät siten täyty. Tämän johdosta Kilpailuvirasto ei myöskään pidä tarpeellisena selvittää Merenkulkupiirin mahdollista määräävää markkina-asemaa venereittien harausmarkkinoilla.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säänökset
Kilpailunrajoituslaki 7 § 4 kohta
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.