Asianosaiset
Forssan vesihuoltolaitos
Forssan kaupunki
Asian vireilletulo
Forssan vesihuoltolaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Jorma Pelto-Huikko on 1.2.2002 päivätyllä toimenpidepyynnöllä pyytänyt Kilpailuvirastoa tutkimaan Forssan vesihuoltolaitoksen omistajilleen suorittaman peruspääoman tuoton kohtuullisen määrän, sekä toimenpiteitä määrän saattamiseksi lain edellyttämälle tasolle.
Toimenpidepyynnön mukaan Forssan vesihuoltolaitos on tulouttanut resurssikorvauksina vuosittain huomattavia summia Forssan kaupungille. Vuodelle 2002 kaavailtiin jopa noin 1,7 miljoonan euron tuloutusta, mikä on noin 40 % vesihuoltolaitoksen liikevaihdosta.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto pyysi asiassa Forssan kaupungin kirjallisen selvityksen, joka saapui virastoon 4.6.2002. Selvityksen liitteenä Forssan kaupunki toimitti Suomen Kuntaliiton lausunnon. Lisäksi Forssan kaupunki lähetti 10.12.2002 Kilpailuvirastolle Forssan vesihuoltolaitoksen nykyarvoa koskevan konsulttiselvityksen.
Kaupungin lausunto
Forssan kaupunginhallituksen selvityksessä todetaan, että vesihuoltolaitosta perustettaessa liikelaitoksen peruspääoma jäi kohtuuttoman pieneksi. Vesihuoltolaitos on pystynyt huolehtimaan keskimääräistä pienemmin maksuin investoinneistaan ilman vierasta pääomaa. Kaupunginhallituksen mukaan laitoksen oman pääoman nykyarvo olisikin paras peruste tuottojen kohtuullisuutta arvioitaessa. Lisäksi laitos ei maksa vuokraa tai muuta korvausta kaupungille käyttämistään maa-alueista. Vesihuoltolaitos on saanut toiminta- ja investointiavustuksia. Kaupunginhallituksen mukaan vesihuoltolaitoksen taksat ovat erittäin kohtuulliset, lähes 30% alle maamme laitosten taksojen keskiarvon. Vesihuoltolaitos ei myöskään peri liittymismaksuja. Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan vesihuoltolaitoksen tuotto on laitoksen peruspääoman nykyarvoon nähden ja sen taksat huomioiden kohtuullinen.
Forssan kaupungin Kilpailuvirastolle toimittaman ja Suunnittelukeskus Oy:n toteuttaman vesihuoltolaitoksen omaisuuden nykyarvoa koskevan selvityksen (julkaistu 29.11.2002) mukaan Forssan vesihuoltolaitoksen omaisuuden nykyarvo on 30,4 miljoonaa euroa.
Suomen kuntaliiton lausunto
Suomen Kuntaliiton mukaan kohtuullisen hinnoittelun arvioinnissa lähtökohtana on kunnan sijoittaman pääoman kokonaistuotto. Kohtuuttomalle tuotolle ei voida asettaa eksaktia rajaa. Siinä tapauksessa, että määräävässä asemassa olevan yrityksen tai laitoksen noudattama hinnoittelu on selvästi tavallista kalliimpaa ja samalla sijoitetun pääoman tuotto nousee 15–20 %:n tasolle, on omistajan pystyttävä esittämään korkealle hinnoittelulle painavat perusteet. Painavina perusteluina korkealle sijoitetun pääoman tuotolle voivat olla lähinnä varautuminen tuleviin investointeihin taikka maksuvalmiuden ylläpitäminen tilanteissa, joissa joudutaan hoitamaan poikkeuksellisen suuria lainalyhennyseriä.
Suomen Kuntaliiton lausunnossa on arvioitu kunnan sijoittaman pääoman tuottoa, vertailtu viemäri- ja vesilaitosten hintoja sekä arvioitu peruspääomalle maksetun korvauksen kohtuullisuutta. Kuntaliitto esittää kannanottonaan Forssan vesihuoltolaitoksen hinnoittelun kohtuullisuudesta, että laitoksen hintataso on huomattavasti alle keskitason ja sijoitetun pääoman tuotto investointitarpeet huomioiden kohtuullinen. Kuntaliitto otti kantaa myös peruspääomaan lausuntopyynnössä esitettyjen lukujen perusteella. Sen mukaan korvaus peruspääomasta ylittää sekä vesihuoltolain perusteluissa esitetyn kohtuullisen tuoton rajan että kunnan lainakannan keskikoron, jota voidaan pitää yhtenä kriteerinä tuoton kohtuullisuutta arvioitaessa. Korvauksen kohtuullisuutta arvioitaessa on huomioitava, miten peruspääoma liikelaitosta perustettaessa on muodostunut. Mikäli peruspääoma on jäänyt kohtuuttoman pieneksi oikeampi lähtökohta arvioinnille voi oman pääoman sijasta olla laitoksen oman pääoman nykyarvo, jota Energiamarkkinavirasto käyttää omissa laskelmissaan sähkön siirron hinnoittelun ja tuoton kohtuullisuutta arvioidessaan.
Tapauksen arviointi
Määräävä markkina-asema
Epäilyt määräävän markkina-aseman käytöstä liittyvät vuoteen 2002. Tästä syystä asiaan on sovellettu kilpailunrajoituslakia sellaisena kuin se oli voimassa mainittuna ajankohtana. Kilpailunrajoituslain (480/92) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Yksinoikeuteen rinnastettavassa määräävässä markkina-asemassa ovat ns. luonnolliset monopolit, joita syntyy, mikäli hyödykkeen ja markkinoiden ominaisuudet johtavat siihen, että ainoastaan yksi elinkeinonharjoittaja voi toimia kannattavasti tietyllä maantieteellisesti rele-vantilla markkina-alueella. Aikaisempaa lakia koskevan hallituksen esityksen (148/1987 vp.) mukaan luonnolliseen monopoliin perustuvasta määräävästä markkina-asemasta ovat esimerkkeinä muun muassa kunnalliset vesilaitokset. Näistä syistä virasto on arvioinut asiaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon näkökulmasta.
Kilpailurajoituslain mukainen kohtuullisuusarviointi
Kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja, ei saa 7 §:n 4 kohdan mukaan soveltaa kohtuutonta tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä. Tällainen väärinkäyttö voi ilmetä muun muassa tietyn hyödykkeen tai palvelun yleisen hinta-tason kohtuuttomuutena tai kohtuuttomana hinnankorotuksena.
Kilpailunrajoituslain tarkoituksena ei ole, että kilpailuviranomaiset voisivat määrätä hyödykkeistä pyydettäviä hintoja tai asettaa ylimmän sallitun hinnan. Oikeuskäytännön perusteella Kilpailuvirasto voi puuttua monopoliasemassa tai määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoitteluun vain, jos se on ilmeisen kohtuutonta.[1]
Maa- ja metsätalousministeriö on teettänyt syksyllä 2001 julkaistun selvityksen (MMM:n julkaisuja sarjan osa 6/2001 ”Selvitys vesihuoltolaitosten taloudellisesta tilasta”), jossa vertailtiin 45 suomalaisen vesihuoltolaitoksen taloudellisia tunnuslukuja. Selvityksen mukaan Forssan kaupungin vesihuoltolaitoksen tuottoja voidaan pitää varsin korkeina. Vesihuoltolaitoksen käyttökate oli vuonna 1998 otoksen toiseksi korkein (65,5 %), ja peruspääomalle maksettu tuotto oli selvästi korkein (21,1 %). Forssan vesihuoltolaitoksen liikeylijäämä ennen rahoituseriä oli vuonna 2001: 1,6 MEur, 2002: 1,3 MEur ja vuonna 2003 1,1 MEur sekä tuloutukset kaupungille vuonna 2001: 1,3 MEur, 2002: 1,7 MEur ja 2003 1,3 MEur.
Forssan vesihuoltolaitoksen hintataso on selvitysten[2] mukaan alle maamme laitosten keskitason. Vaikka vesihuoltolaitoksen toiminta on kannattavaa, ei Kilpailuviraston näkemyksen mukaan laitoksen kannattavuutta, mitattuna sen saavuttamana liikevoittona laitoksen tekniseen nykykäyttöarvoon suhteutettuna ja ottaen huomioon edellä mainittu hintavertailu, voida pitää riittävänä näyttönä kilpailunrajoituslain 7 § 4 kohdassa tarkoitetusta kohtuuttomasta hinnoittelusta.
Vesihuoltolaki
Vesihuoltolaissa (199/2001) ja sen perusteluissa (HE 85/2000) on annettu määräyksiä vesihuoltolaitosten perimistä maksuista. Vesihuoltolain 18 §:n mukaan vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole toimivaltainen arvioimaan Forssan vesihuoltolaitoksen hinnoittelua vesihuoltolain nojalla.
Ratkaisu
Viraston hankkimat selvitykset eivät viittaa sellaiseen ilmeiseen hintojen kohtuuttomuuteen, että asian yksityiskohtainen tarkempi selvittäminen olisi tarpeen. Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista 3 § 2 momentti ja 7 § sellaisena kuin ne olivat voimassa laissa (480/92).
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain 21 § 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Kilpailuneuvoston Helsingin Energiaa koskeva päätös 18.6.2001 (Dnro 151/690/1999)
[2] Forssan vesihuoltolaitoksen vertailuhinta omakotitalolle oli vuonna 2003 2,18 €/m3 ja kerrostalolle 2,09 €/m3. Koko maan keskiarvot oivat vastaavasti 3,11 €/m3 ja 2,73 €/m3. Lähde: VV-maksut 1.2.2003 Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen julkaisu.