Asianosaiset
Helsingin Puhelin Oyj
Toimenpidepyynnön tekijä
Easytel Oy
Asian vireilletulo
Easytel Oy (jäljempänä myös Easytel) toimitti Kilpailuvirastoon 17.2.1999 päivätyn toimenpidepyynnön, jossa Helsingin Puhelin Oyj:n (jäljempänä myös Helsingin Puhelin), nykyisen Elisa Communications Oyj:n, kiinteiden puhelinliittymien hinnoittelun katsotaan olevan kilpailunrajoituslain vastaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Toimenpidepyynnön mukaan Helsingin Puhelin ei hinnoittele liittymiään tasapuolisesti ja läpinäkyvästi eikä asiakkaalle ole selvää, mistä liittymien kuukausimaksut koostuvat. Easytel kiinnittää huomiota myös siihen, että Helsingin Puhelimen U-rajapintaisen ISDN-liittymän (Perus-ISDN) hinta on huomattavan korkea verrattuna muiden puhelinyhtiöiden vastaaviin hintoihin. Toimenpidepyynnössä viitataan lisäksi Helsingin Puhelimen kotisivuilla 17.2.1999 esitettyyn hinnastoon, jonka mukaan yhtiön liittymämaksut vaihtelevat seuraavasti:
- käyttöliittymä 80,30 mk/kk
- yleisliittymä 65,00 mk/kk
- etuliittymä 55 mk/kk
- sijoitusliittymä 60 mk/kk
- vuokraliittymä 74,30 mk/kk.
Easytel on tehnyt Kilpailuvirastolle 19.10.1998 päivätyn toimenpidepyynnön, jonka mukaan Helsingin Puhelin Oyj, Tampereen Puhelin Oyj ja Turun Puhelin Oy olivat kieltäytyneet toimittamasta ISDN-liittymää ilman ISDN-verkkopäätettä. Turun Puhelin Oy:n osalta asia on päätetty 26.3.1999 ja Tampereen Puhelin Oyj:n osalta 12.11.1999. Helsingin Puhelimen osalta Kilpailuvirasto teki 1.12.1999 päätöksen, jossa käsiteltiin ainoastaan Helsingin Puhelimen kieltäytymistä toimittaa ISDN-liittymä ilman verkkopäätettä.
Helsingin Puhelin ryhtyi tarjoamaan U-rajapintaista eli ilman verkkopäätettä toimitettavaa ISDN-liittymää helmikuun 1999 alusta lukien. Easytel katsoo 12.4.1999 tekemässään lisäselvityspyynnössään muun ohella, että Helsingin Puhelin on vapauttanut verkkopäätteet vain näennäisesti, koska ISDN-liittymien hinnoittelu syrjii U-rajapintaisen ISDN-liittymän hankkivia asiakkaita.
Easytel mainitsee esimerkkinä syrjimätöntä hinnoittelua toteuttavasta yhtiöstä Kuopion Puhelin Oyj:n (KPY), jonka ISDN-liittymän kuukausimaksu on 69 markkaa kuukaudessa riippumatta siitä, hankkiiko asiakas oman verkkopäätteen vai KPY:n vuokralaitteen. KPY:n vuokralaitteen hinta on 49 markkaa kuukaudessa, joka on Easytelin mukaan liiketaloudellisesti perusteltua. Easytel arvioi, että vuokrapäätteen oikea kuukausivuokra on 45–75 markkaa kuukaudessa riippuen hankintahinnasta. (Hinnat ovat verollisia.)
ISDN-perusliittymä[1] on yleensä tuotteistettu lisäpalveluna yksittäisen puhelinliittymän päälle, mutta myös itsenäiset ISDN-liittymät ovat yleistyneet. Koska ISDN-liittymä (ISDN-palvelu) on eräs kiinteässä verkossa tarjottava puhelinliittymätyyppi, ISDN-liittymien hinnoittelua tarkastellaan tässä päätöksessä osana kiinteiden puhelinliittymien hinnoittelua.
Yritykset
Easytel Oy tuo maahan muun muassa ISDN-verkkopäätteitä ja myy sekä markkinoi niitä Suomeen oman jälleenmyyntiverkostonsa välityksellä. Easytelin verkkopäätteet ovat saaneet Telehallintokeskukselta kansallisen tyyppihyväksynnän ja niitä on käytössä muun muassa Salon Seudun Puhelin Oy:n ja Kuopion Puhelin Oyj:n toimialueilla.
Helsingin Puhelin Oyj (1.7.2000 lähtien Elisa Communications Oyj) harjoittaa paikallista teletoimintaa huomattavassa osassa Etelä-Suomen lääniä. Helsingin Puhelin on Helsingin Puhelin Oyj -konsernin emoyhtiö ja paikallispuheluiden määrällä mitattuna Finnet-yhtiöiden suurin paikallispuheluoperaattori, jolla on noin 740 000 kiinteän verkon puhelinliittymää. Yhtiön toimialaan kuuluu erityisesti televerkkojen omistus ja hallinta sekä puhelu- ja tietoliikennepalveluiden tarjonta kotitalouksille sekä pk- ja suuryrityksille. Helsingin Puhelin harjoittaa itse tai tytäryritystensä kautta myös matkapuhelinliiketoimintaa, datasiirtopalveluiden tarjontaa, Internet-palveluiden tarjontaa, telelaitteiden maahantuontia ja myyntiä sekä puhelinoperaattoreiden tarvitsemien ohjelmistojen ja järjestelmien suunnittelua. Helsingin Puhelin omistaa myös osia kaapelitelevisioverkosta, jotka on vuokrattu Sanoma-WSOY Oyj -konserniin kuuluvalle HTV:lle. Helsingin Puhelimen liikevaihto vuonna 1999 oli 2 995 miljoonaa markkaa ja koko konsernin 6 364 miljoonaa markkaa. Pääosa Helsingin Puhelimen liikevaihdosta tulee paikallisesta teletoiminnasta.
Asian selvittäminen
Selvitystoimenpiteet
Kilpailuvirasto pyysi 23.2.1999 Helsingin Puhelinta antamaan vastineensa Easytelin toimenpidepyyntöön. Kilpailuvirasto pyysi muun ohella tietoja yhtiön valikoimissa olevien erilaisten puhelinliittymien hinnoittelun kustannusperusteista sekä siitä, aikooko yhtiö yhtenäistää puhelinliittymiensä hinnoittelun sekä mikä on mahdollisten muutosten aikataulu. Helsingin Puhelin vastasi 4.5.1999.
Helsingin Puhelimen edustajat kävivät 26.1.2000 virastossa esittelemässä liittymäuudistustaan, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on poistaa entisen Puhelinyhdistyksen/osuuskunnan jäsenyyteen perustuvat edut eli omistajaedut. Uusi perusliittymähinnasto oli tarkoitus ottaa käyttöön 1.5.2000.
Kilpailuvirasto pyysi Helsingin Puhelimelta lisäselvityksiä 3.2.2000 ja 13.4.2000. Helsingin Puhelin toimitti pyydetyt selvitykset 2.3.2000 ja 11.5.2000.
Edellä mainittujen selvitysten lisäksi Kilpailuvirasto on pyytänyt 17.11.1999 liikenneministeriöltä lausuntoa liittymähinnoittelun yleisistä perusteista.
Helsingin Puhelimen selvitykset
Puhelinliittymien hinnoittelu
Helsingin Puhelin katsoo, että puhelinliittymä ja siihen kuuluvat paikallispuhelupalvelut (lähipuhelu[2] ja paikallisverkkomaksu) muodostavat teknisesti erottamattoman kokonaisuuden, jota asiakas ei voi ostaa erikseen. Siksi niiden asiakashinnoittelun kustannusvastaavuutta ei voida tarkastella erillisinä, vaan niitä pitää katsoa yhtenä kokonaisuutena. Liittymän aiheuttamista kiinteistä kustannuksista osa katetaan liittymän kuukausimaksuilla ja osa lähipuheluista ja paikallisverkkomaksusta (pvm) saatavilla puhelutuloilla. Helsingin Puhelimen mukaan liittymien kuukausimaksuja pitäisi nostaa merkittävästi, jos niillä pitäisi kattaa kaikki kiinteät kulut. Tästä kärsisivät vähän puhelinta käyttävät asiakkaat ja se olisi ristiriidassa myös yleispalveluvelvoitteen kanssa. Lisäksi Helsingin Puhelin toteaa, että yhtiön valikoimissa olevat viisi liittymätyyppiä eivät ole yksittäisinä liittyminä kustannusvastaavia.
Analogisten liittymien aiheuttamat verkko-operaattorikustannukset muodostuvat tilaajajohdon aiheuttamista kustannuksista, keskuksessa olevasta liittymäpaikasta ja numerointimaksusta. Palveluoperaattorille kustannuksia muodostuu myynnistä, asiakaspalvelusta, liittymäkannan hoidosta, tuotehallinnasta ja markkinoinnista. Vuonna 1999 liittymäkustannukset olivat kaiken kaikkiaan […][3] markkaa, kun sijoitetun pääoman […] prosentin tuottotavoite huomioitiin. Vastaavana aikana kuukausimaksuja kertyi […] markkaa. Vuonna 1999 noin […] prosenttia analogisen liittymän kustannuksista katettiin lähi- ja pvm-puhelutuloilla, kun sijoitetun pääoman tuottotavoite otetaan huomioon. Helsingin Puhelimen analogisia liittymiä oli käytössä […] kpl (tilanne 31.12.1999). Kaikkiaan rakennettuja analogisia liittymiä oli […] kpl.
Puheluiden aiheuttamista kustannuksista suuri osa on verkko-operaattorin kustannuksia, jotka muodostuvat yhdysverkon ja puheluiden käyttökustannuksista. Palveluoperaattorin kustannukset muodostuvat laskutuksesta, asiakaspalvelusta, tuotehallinnasta ja markkinoinnista. Vuonna 1999 verkko- ja palveluoperaattorin yhteenlasketut kustannukset analogisista liittymistä lähtevien lähipuheluiden ja paikallisverkkomaksun osalta olivat […] markkaa. Näistä puheluista Helsingin Puhelimen tulot olivat vuonna 1999 noin […] markkaa. Analogisista liittymistä lähtevien puheluiden määrä vuonna 1999 oli noin […] kappaletta ja […] minuuttia. Pvm-puheluiden määrä oli noin […] kappaletta ja […] minuuttia.
Helsingin Puhelin toteaa 27.4.1999 päivätyssä vastineessaan, että sen puhelinliittymien kuukausimaksut ja lähipuhelun paikallisverkkomaksun hinnat on asetettu siten, että niistä saatavat tuotot yhdessä kattavat niiden tuottamiseen vaadittavat kustannukset ja investoinnit kohtuullisella sijoitetun pääoman korolla. Helsingin Puhelin -emoyhtiön sijoitetun pääoman tuoton todetaan olleen […] prosenttia vuonna 1998. Yhtiön laskelmien mukaan puhelintoiminnan tuotto tulee vuonna 1999 olemaan […] prosentin tasolla, minkä todetaan olevan alle yhtiön yleisen pääoman tuottovaatimustason.
Helsingin Puhelin toteaa 2.5.2000 päivätyssä vastineessaan, ettei liittymä- ja puhelutuloilla saavuteta […] prosentin sijoitetun pääoman tuottotavoitetta. Helsingin Puhelin katsoo, että tämä osaltaan johtuu siitä, että yhtiötä koskee yleispalveluvelvoite, joten Helsingin Puhelimella on velvollisuus toimittaa liittymä sellaisillekin asiakkaille, jotka eivät ole kannattavia asiakkaita. Toteutunut sijoitetun pääoman tuotto analogisten liittymien liittymä- ja puhelutoiminnasta oli vuonna 1999 noin […] prosenttia.
ISDN-liittymien hinnoittelu
Helsingin Puhelin myy kolmenlaisia ISDN-liittymiä: Perus-ISDN -liittymää, Data-ISDN -liittymää ja Koti-ISDN -liittymää. Helsingin Puhelimen ISDN-liittymän kertamaksu on joko 750 markkaa (Perus-ISDN) tai 1000 markkaa (Data-ISDN ja Koti-ISDN) riippuen siitä, asennetaanko samalla verkkopääte. Data-ISDN -liittymän ja Koti-ISDN -liittymän kertamaksut sisältävät verkkopäätteen asennuksen 250 markkaa.
Vaikka puhelinliittymä ja siihen kuuluvat paikallispuhelupalvelut muodostavat teknisesti erottamattoman kokonaisuuden, Helsingin Puhelin myöntää, että teknisesti erilaisten liittymätyyppien, esimerkiksi analogisten perusliittymien ja ISDN-liittymien tasoltaan erilaiset tuotantokustannukset voidaan hinnoittelussa ottaa huomioon. Helsingin Puhelimen ISDN-liittymien hinnoittelun perusteet on suhteutettu Helsingin Puhelimen Käyttöliittymän hinnoitteluun.
Perus-ISDN -liittymän (U-rajapintainen liittymä) kuukausimaksu on 100 markkaa. Perus-ISDN -liittymän ja tavallisen Käyttöliittymän hinnanero on 16,10 markkaa kuukaudessa (verottomana). Kyseinen ero muodostuu liittymäkortin lisäkustannuksesta […][4], huollon ja viankorjauksen lisäkustannuksista […] ja ISDN-kehityskustannuksista […]. Huollon viankorjauksen kustannuksista valtaosa muodostuu ISDN-töihin liittyvistä henkilökustannuksista.
Data-ISDN -liittymä sisältää Perus-ISDN -liittymän ja S-rajapintaisen vuokraverkkopäätteen. Data-ISDN -liittymän kuukausimaksu on 115 markkaa. Data-ISDN -liittymän ja Perus-ISDN -liittymän kuukausimaksujen erotus (15 markkaa) muodostuu verkkopäätteen vuokrasta. Verkkopäätteen asennuskustannukset veloitetaan erikseen asennuksen yhteydessä. S-rajapintaisen verkkopäätteen verollinen myyntihinta on 495 markkaa. Helsingin Puhelimen laskelmassa […] prosentin korkokannalla ja […] poistoajalla verkkopäätteen kuukausimaksu on noin […] markkaa.
Koti-ISDN-liittymä sisältää Perus-ISDN -liittymän ja S+a/b -rajapintaisen vuokraverkkopäätteen. Koti-ISDN -liittymän kuukausimaksu on 130 markkaa. Koti-ISDN -liittymän ja Perus-ISDN -liittymän kuukausimaksujen erotus (30 markkaa) muodostuu verkkopäätteen vuokrasta. Kuten Data-ISDN -liittymässä verkkopäätteen asennuskustannukset veloitetaan erikseen asennuksen yhteydessä. S+a/b-rajapintaisen verkkopäätteen verollinen myyntihinta on 1300 markkaa. Verkkopäätteen kuukausimaksu on […] prosentin korolla ja […] poistoajalla noin […] markkaa.
Helsingin Puhelin on ilmoittanut, että sillä ei ole tiedossaan muiden puhelinyhtiöiden liittymähintoja eikä tietoa siitä, onko muilla yhtiöillä täysin identtinen tuotteistus. Helsingin Puhelin ei siten ota kantaa Easytelin väitteeseen korkeasta Perus-ISDN -liittymän kuukausimaksusta.
Helsingin Puhelimen hinnastouudistus 1.7.2000
Helsingin Puhelin ilmoitti 27.4.1999 virastolle antamassaan vastineessa, että analogisista perusliittymistä oli enää myynnissä Käyttöliittymä. Asiakkailla sen sijaan oli käytössään merkittävä määrä uusmyynnistä poistuneita liittymätyyppejä. Kun liittymäsopimus ja jäsenyys Puhelinyhdistyksessä/osuuskunnassa erotettiin 1.9.1998, entinen Osuusliittymä muutettiin siirtymäkauden ajaksi Yleisliittymäksi. Siirtymäkauden päättymisen jälkeen Helsingin Puhelin aikomuksena oli ottaa käyttöön uusi perusliittymähinnasto, jonka jälkeen asiakkailla ei enää ole sellaisia liittymätyyppejä, joita ei myydä. Alustava aikataulu liittymäuudistukselle oli Helsingin Puhelimen mukaan vuoden 1999 syksy. Uudistuksen todettiin tapahtuvan viimeistään vuoden 2000 alkupuoliskolla.
Helsingin Puhelimen edustajat kävivät 26.1.2000 Kilpailuvirastossa esittelemässä liittymäuudistustaan, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena oli poistaa entisen Puhelinyhdistyksen/osuuskunnan jäsenyyteen perustuvat edut ns. omistajaedut. Lisäksi tarkoituksena oli luopua sellaisista liittymätyypeistä, joita ei ole enää myyty uusille asiakkaille. Kyseistä hinnastoa ei kuitenkaan otettu käyttöön, vaan Helsingin Puhelin päätti uudesta hinnoittelumallista, joka tuli voimaan 1.7.2000. Uudessa hinnastossa kaikki yhtiön tähänastisissa valikoimissa olleet viisi liittymätyyppiä muutettiin Perusliittymäksi, jonka kuukausihinta on 74 markkaa. Muutos Perusliittymäksi tarkoitti aikaisempien Vuokra- ja Käyttöliittymien omistajille kuukausimaksun alenemista, kun taas Yleis-, Sijoitus- ja Etuliittymäasiakkaiden kuukausimaksut nousivat.
Liikenneministeriön lausunto
Kilpailuvirasto pyysi liikenneministeriöltä 17.11.1999 lausuntoa liittymähinnoittelun yleisistä perusteista. Liittymähinnoittelua sekä telemaksuja yleensäkin säädellään eräistä Euroopan yhteisöjen lainsäädännössä tarkoitetuista telemaksuista annetussa liikenneministeriön päätöksessä (1300/97). Kyseistä päätöstä sovelletaan myös ISDN-liittymien hinnoitteluun. Päätöksen 3 §:ssä edellytetään, että telemaksut ovat tasapuoliset ja yhtä suuret riippumatta siitä, kuka on maksuvelvollinen. Kyseisen päätöksen 4 §:n mukaan maksujen tulee olla kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin ja selkeät. Lisäksi määräalennukset ovat sallittuja. Telemaksut tulee tavallisesti eritellä liittymis- ja perusmaksuihin sekä muihin maksuihin. Edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan vain telemaksuihin, joita markkinavoimaltaan huomattavat teleyritykset perivät paikallisteletoiminnan palveluista käyttäjiltä, joiden kaikki tilaajayhteydet on toteutettu alle 2 Mbit/s kahdensuuntaisilla yhteyksillä kiinteissä televerkoissa.
Liikenneministeriön tulkinnan mukaisesti edellä mainitut säännökset eivät estä tarjoamasta kiinteän paikallisverkon palveluja siten, että liittymis- ja perusmaksuja sekä muita maksuja ei ole hinnoiteltu erikseen. Edellä mainittu päätös edellyttää kuitenkin, että käyttäjällä on myös valittavissaan päätöksen 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla eriteltyjä palveluita. Siten käyttäjällä tulee aina olla saatavissa ja erikseen hinnoiteltuna kiinteän televerkon puhelinliittymä ja puhepalvelut, mikäli näitä palveluita tarjoaa markkinavoimaltaan huomattava teleyritys ja käyttäjän kaikki tilaajayhteydet on toteutettu alle 2 Mbit/s kahdensuuntaisilla yhteyksillä.
Liikenneministeriö katsoo, että edellä mainitun päätöksen mukaisesti käyttäjältä perityn yksittäisen telemaksun ei tarvitse olla kustannussuuntautunut, jollei maksua peritä toiselta teleyritykseltä. Se, että jokainen telemaksu on kustannussuuntautunut, ei välttämättä edes ole pienkäyttäjän etujen mukaista. Tämän osoittaa muun muassa teleyritysten tilaajayhteyksien ja liittymän perusmaksujen keskinäinen hintasuhde. Se sijaan liikenneministeriön päätös edellyttää, että markkinavoimaltaan huomattavan teleyrityksen paikallisteletoiminnan palveluista käyttäjältä perimien maksujen, kun kaikki tilaajayhteydet on toteutettu alle 2 Mbit/s kahdensuuntaisilla yhteyksillä kiinteissä televerkoissa, tulee kokonaisuudessaan olla kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Yksittäisen maksun, kuten esimerkiksi puhelinliittymistä perittävän perusmaksun tai liittymismaksun osalta tätä ei edellytetä.
Lisäksi, mitä ISDN-liittymien hinnoitteluun tulee, liikenneministeriö katsoo, että käyttäjällä tulee aina olla saatavissa sellainen ISDN-liittymä, joka on hinnoiteltu niin, että käyttäjä voi hankkia ISDN-liittymän erikseen ilman siihen kuuluvaa verkkopäätettä.
ISDN-siirtojärjestelmä
ISDN tarkoittaa järjestelmää, joka pystyy kahta siirtokanavaa käyttäen siirtämään samanaikaisesti kahta informaatiovirtaa yhdellä puhelinlinjalla. ISDN-liittymällä voidaan siten käyttää samanaikaisesti esimerkiksi Internet-verkkoa ja tavallista puhelinta. Lisäksi molempia siirtokanavia voidaan käyttää samanaikaisesti datasiirtoon, jolloin datasiirtokapasiteetti nousee korkeammaksi kuin käytettäessä analogista puhelinliittymää ja modeemia. ISDN-liittymän kautta yhteys myös syntyy selvästi nopeammin kuin modeemilla. Näiden ominaisuuksien vuoksi ISDN-liittymästä on tullut suosittu erityisesti sellaisissa kotitalouksissa, joissa nopea tietoliikenneyhteys on tarpeen Internet-yhteyden aktiivisen käytön vuoksi. ISDN-liittymän käyttäminen edellyttää verkkopäätettä, johon yleensä liitetään ISDN-kortti tai vastaava ja mahdollisesti puhelin, faksi sekä muita laitteita.
Telehallintokeskus on todennut 18.11.1998 Kilpailuvirastolle antamassaan lausunnossa ISDN-liittymän ja ISDN-verkkopäätteen tarjoamista koskevasta sääntelystä, että Euroopan unionissa ja Euroopan Telestandardointi-instituutissa (ETSI) on määritelty ISDN-verkon tilaajan liityntäpisteeksi S/T-rajapinta[5]. Euroopan komissio on vahvistanut yhteiseurooppalaiset tekniset vaatimukset tähän rajapintaan liitettäville päätelaitteille. Verkkopääte katsotaan kyseisissä standardeissa ISDN-verkon siirtojärjestelmän laitteeksi eli ISDN-liittymä tarjotaan yhdessä verkkopäätteen kanssa.
Telehallintokeskus kuitenkin asetti syksyllä 1996 työryhmän selvittämään ns. U-rajapinnan käyttömahdollisuuksia tilaajan liityntäpisteenä. U-rajapinnan[6] toimittamista koskeva Telehallintokeskuksen määräys (THK 45/1998) on annettu työryhmän raportin suosituksia noudattaen. Määräys antaa teleyrityksille lisävaihtoehdon toimittaa ISDN-liittymä U-rajapinnan kautta eli ilman verkkopäätettä. Määräys tuli voimaan syyskuussa 1998. U-rajapintaa ei tarjota Telehallintokeskuksen mukaan muissa EU-maissa, mutta U-rajapintainen liittymä on tarjolla ainakin Yhdysvalloissa. Telehallintokeskuksen määräyksessä teleyrityksille annetaan lisävaihtoehto toimittaa ISDN-liittymä U-rajapinnan kautta. Määräys jättää teleyritykselle oikeuden itse päättää, ryhtyykö se tarjoamaan ISDN-liittymiä U-rajapinnan kautta. Teleyrityksellä säilyy edelleen velvollisuus tarjota liittymää S/T-rajapinnan kautta.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Alan sääntely
Liittymähinnoittelua sekä telemaksuja yleensäkin säädellään liikenneministeriön päätöksessä[7] eräistä Euroopan yhteisöjen lainsäädännössä tarkoitetuista telemaksuista. Päätöksen 3 §:ssä edellytetään, että telemaksut ovat tasapuoliset ja yhtä suuret riippumatta siitä, kuka on maksuvelvollinen. Päätöksen 4 §:n perusteella teleyhtiön paikallisteletoiminnan palveluista perimien maksujen tulee olla selkeät ja kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Lisäksi maksut on eriteltävä liittymis- ja perusmaksuihin sekä muihin maksuihin. Säännös koskee vain niitä maksuja, joita peritään paikallisteletoiminnan palveluista käyttäjiltä, joiden kaikki tilaajayhteydet on toteutettu alle 2 Mbit/s kahdensuuntaisilla yhteyksillä kiinteissä televerkoissa.
Telehallintokeskuksen U-rajapinnan käytön mahdollistava määräys[8] tuli voimaan 1.9.1998. U-rajapinnalla tarkoitetaan määräyksen mukaan ISDN-verkkopäätteen televerkonpuoleista rajapintaa. Verkkopäätteellä puolestaan tarkoitetaan ISDN-verkon perusliittymän verkkopäätettä tai laitetta, joka muiden ominaisuuksien lisäksi sisältää verkkopäätteen ominaisuudet. Määräyksen tultua voimaan teleyritykset ovat voineet tarjota standardin mukaisten S- ja T-rajapintojen ohella U-rajapintaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että ISDN-liittymä on voitu toimittaa asiakkaalle ilman verkkopäätettä.
Telehallintokeskuksen määräyksen mukaan U-rajapintaan liitettäväksi tarkoitetulla verkkopäätteellä on oltava Telehallintokeskuksen antama tyyppihyväksyntä ennen sen markkinoille saattamista Suomessa. Lisäksi teleyrityksillä tulee määräyksen mukaan olla käyttäjille tarkoitetut yleiset ohjeet liittymään liitettävän verkkopäätteen asennuksesta ja käytöstä silloin, kun teleyritys tarjoaa U-rajapintaa liityntäpisteenä. Ohjeissa tulee ottaa huomioon myös puhelinsisäjohtoverkossa mahdollisesti tarvittavat muutokset.
Relevantit markkinat
Kilpailuvirasto katsoo, että käsiteltävän tapauksen relevantit markkinat muodostuvat paikallisten telepalvelujen tarjonnasta kiinteissä televerkoissa. Tällä hetkellä paikallisten telepalvelujen tarjonta on sidottu kiinteän televerkon liittymiin siten, että paikallistelepalveluita voi tarjota ainoastaan liittymän tarjonnut teleyritys. Paikallisten telepalveluiden markkinat on Kilpailuviraston mukaan rajattava kulloinkin kyseessä olevan paikallisen televerkkoyrityksen toimialueen mukaisesti.
Myös kilpailuneuvosto on Päijät-Hämeen Puhelinyhdistyksen omistaja-alennuksia koskevassa tapauksessa[9] antamassaan välipäätöksessä 28.2.2000 katsonut, että telealalla kiinteä verkko ja matkaviestinverkko sekä niiden palvelut muodostavat erilliset hyödykemarkkinansa, ja että kyseisessä tapauksessa relevantit hyödykemarkkinat muodostavat kiinteän verkon paikallistelepalvelut kokonaisuutena.
Helsingin Puhelimen määräävä markkina-asema
Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimella on määräävä markkina-asema paikallistelepalvelujen tarjonnassa lukuun ottamatta 2 Mbit/s ja sitä suuremmilla nopeuksilla toimivia kahdensuuntaisia yhteyksiä. Liikenneministeriö on päätöksissään (esim. 28.6.1999 No 1177/32/99) puolestaan todennut, että Helsingin Puhelimella on telemarkkinalain mukainen huomattava markkinavoima alueella, jolla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Liikenneministeriö toteaa, että Helsingin Puhelimen markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa (yli 90 prosenttia) on selvästi yli huomattavalle markkinavoimalle pääsääntönä pidettävän 25 prosentin. Päätöksen mukaan Helsingin Puhelin voi vaikuttaa huomattavasti telemarkkinoiden toimintaehtoihin edellä mainitulla toimialueella.
Helsingin Puhelimen markkinaosuus kiinteässä verkossa harjoitettavassa paikallisessa teletoiminnassa on niin korkea, että sillä voidaan Kilpailuviraston mielestä todeta olevan määräävä markkina-asema paikallisessa teletoiminnassa jo pelkästään markkinaosuuden perusteella. Lisäksi yhtiö hallitsee perinteisen toimialueensa kiinteää verkkoa, mikä antaa sille merkittävän kilpailuedun muihin teleoperaattoreihin verrattuna. Paikallisten telepalvelujen tarjonta on sidottu kiinteän televerkon liittymiin siten, että paikallistelepalveluita Helsingin Puhelimen toimialueella voi tarjota ainoastaan liittymän tarjonnut teleyritys eli Helsingin Puhelin. Helsingin Puhelimen toimialueella toimintansa laajentamista suunnittelevat teleyritykset ovat siten riippuvaisia yhtiön paikallisverkosta. Myöskään esimerkiksi ISDN-verkkopäätteitä myyvät yritykset eivät voi toimittaa asiakkaille ISDN-liittymiä, minkä vuoksi verkkopäätteiden myyntimahdollisuuksiin vaikuttaa olennaisesti se, millaisilla ehdoilla Helsingin Puhelin tarjoaa ISDN-liittymiä. Samoin Helsingin Puhelimen perinteisellä toimialueella olevat kotitaloudet ja pienyritykset voivat käytännössä hankkia ISDN-liittymän ainoastaan Helsingin Puhelimelta.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Kilpailunrajoituslain 7 § mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään muun ohella hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä (2. kohta) sekä kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista (4. kohta).
Kilpailunrajoituslaki asettaa määräävässä markkina-asemassa oleville elinkeinonharjoittajille erityisen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoitteen. Kohtuullisuusvelvoitteen mukaan määräävässä asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelun on oltava kustannusvastaavaa, läpinäkyvää ja tasapuolista. Kustannusvastaavassa hinnoittelussa yritys perii asiakkaalta tämän palvelemisesta aiheutuneita kustannuksia vastaavan hinnan. Kustannusvastaavassa hinnoittelussa yritys voi hinnoitteluperusteena vedota vain tehokkaasta toiminnasta aiheutuneisiin kustannuksiin, eikä yritys voi siirtää omasta tehottomuudestaan johtuvia ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille. Lisäksi määräävässä asemassa olevan elinkeinonharjoittajan on noudatettava hinnoittelussaan muutoinkin johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä voidaan pitää myös diskriminointia eli syrjintää. Syrjinnän kielto koskee ehdottoman syrjinnän eli toimituskiellon lisäksi myös suhteellista syrjintää. Diskriminointi voi ilmetä esimerkiksi siten, että jollekin asiakkaalle tarjotaan heikompia ehtoja kuin muille samanlaisille asiakkaille. Tyypillisesti tällainen syrjintä ilmenee erilaisina hintoina, mutta se saattaa koskea myös esimerkiksi toimitus- tai maksuaikoja taikka toimituslausekkeita. Hintasyrjintä voi olla 7 §:n 4 kohdassa kiellettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Myös samanlaisten hintojen soveltaminen erilaisiin asiakkaisiin voi olla syrjintää. Vaikka syrjivät hinnat tai muut toimitusehdot aiheuttavat ensisijaisesti vahinkoa asiakkaille, niiden tarkoituksena on tavallisesti myös kilpailijoiden poissulkeminen.
Koska Helsingin Puhelimella on määräävä markkina-asema paikallisten telepalveluiden tarjonnassa, sen hinnoittelukäytäntöjä arvioidaan kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.
Puhelinliittymien hinnoittelu
Helsingin Puhelimen 1.9.1998 käyttöönottaman hinnaston puhelinliittymälajit olivat Käyttöliittymä, Yleisliittymä, Etuliittymä, Sijoitusliittymä ja Vuokraliittymä. Ennen 1.7.2000 tehtyä hinnoittelu-uudistusta näistä liittymistä myynnissä oli ainoastaan Käyttöliittymä. Em. liittymien lisäksi Helsingin Puhelin myy Citypuhelin-, ISDN- sekä ADSL-liittymiä.
Käyttöliittymä on puhelinliittymä, josta asiakas maksaa hankinnan yhteydessä kertamaksun (750 markkaa) ja jatkossa sekä kuukausimaksut (80,30 markkaa) että puhelumaksut. Käyttöliittymän yhteydessä asiakas saa puhelinnumeron ja uusimmat puhelinluettelot. Maksuton PerusPLUS -palvelupaketti[10] sisältyy Käyttöliittymän ominaisuuksiin. Sijoitusliittymän kuukausimaksu on 60 markkaa ja Etuliittymän 55 markkaa. Etuliittymä on kakkosliittymä, joka on myyty Osuusliittymän omistajalle.
Siirtymäajan ratkaisuksi tarkoitettu Yleisliittymä on Helsingin Puhelimen entinen Osuusliittymä, jonka myynti lopetettiin 12.1.1998. Samalla päättyi puhelinliittymän ja osuustodistuksen sidonnaisuus toisiinsa. Yleisliittymän kuukausimaksu on 65 markkaa eikä liittymää voi siirtää toiselle henkilölle. Helsingin Puhelimen mukaan hinta on asetettu sellaiseksi, että Osuuskunta HPY (entinen yhdistys) kykenee omista osinko- ym. varoistaan kompensoimaan tapahtuvan hinnannousun. Käytännössä osuuskunta maksaa osuuspääoman korkoa jäsenilleen. Siirtymäajan arvioitiin päättyvän 31.12.1999.
Kilpailuvirasto on arvioinut heinäkuussa 1998 vireille tulleen tapauksen yhteydessä Päijät-Hämeen Puhelinyhdistyksen (PHP) omistaja-alennuksia. Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että PHP:n asiakkailta peritään kiinteästä liittymästä erilainen perusmaksu sen perusteella, millaisen liittymävaihtoehdon he ovat valinneet. PHP:n asiakkaat maksavat siten samasta tuotteesta eli kiinteästä puhelinliittymästä erilaisia hintoja, minkä seurauksena eri liittymävaihtoehtoja käyttävät PHP:n asiakkaat asetetaan telepalvelujen käyttäjinä eriarvoiseen asemaan. Kilpailuvirasto katsoi Kilpailuneuvostolle 22.6.1999 tekemässään esityksessä[11], että PHP:n omistaja-alennukset ovat määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.
Kilpailuviraston saamien selvitysten mukaan Helsingin Puhelimen liittymätyyppien suuri määrä ja siitä johtuva liittymähinnoittelun kirjavuus johtuvat osin Helsingin Puhelimen toteuttamasta ja vuonna 1998 aloitetusta hinnoittelu-uudistuksesta, jossa omistaja-alennuksista luovuttiin. Kun liittymän ja osuustodistuksen sidonnaisuus poistettiin (ts. liittymän hinta muutettiin markkinaehtoiseksi), niin samalla varmistettiin, että liittymän käyttäjää kompensoidaan siirtymäaikana tästä osuuskunnan varoin. Helsingin Puhelimen tarkoituksena on korvata osuustodistukset Helsingin Puhelimen osakkeilla vuoden 2000 aikana, minkä jälkeen edellä mainitut koronmaksut eivät enää ole ajankohtaisia. Siirtymäajan jälkeen Helsingin Puhelin tulee ilmoituksensa mukaan ottamaan kantaa maksurakenteisiin kokonaisuudessaan senhetkisten markkinaolosuhteiden valossa. Samalla liittymävalikoimaa tullaan entisestään yhtenäistämään.
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hintojen eriyttämiselle on osoitettava kustannuksista johtuva tai muuten kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä objektiivinen syy. Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että Helsingin Puhelimen asiakkailta on peritty teknisesti samanlaisista kiinteistä liittymistä erilaisia perusmaksuja sen perusteella minkälaisen liittymävaihtoehdon he ovat valinneet. Helsingin Puhelin on perustellut hintaeroa muun muassa vuonna 1998 alkaneilla muutoksilla osuuskunnasta osakeyhtiöksi. Helsingin Puhelin ei kuitenkaan ole esittänyt hintaerolle perusteita, joiden mukaan eron liittymien hinnoissa voitaisiin katsoa johtuvan eri liittymätyyppejä käyttävien asiakkaiden Helsingin Puhelimelle aiheuttamista erisuuruisista kustannuksista tai muista kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävistä syistä. Itse asiassa Helsingin Puhelin on todennut, että sen valikoimissa olleet viisi liittymätyyppiä eivät ole yksittäisinä liittyminä olleet kustannusvastaavia. Vaikka Kilpailuvirasto ei ole Helsingin Puhelimen kanssa käytyjen keskustelujen yhteydessä vaatinut liittymätyyppien välitöntä harmonisointia omistaja-alennuksista luovuttaessa, virasto katsoo, että hintaero asettaa eri liittymävaihtoehtoja käyttävät Helsingin Puhelimen asiakkaat eriarvoiseen asemaan. Kilpailuvirasto katsoo, että eri hintojen perimistä teknisesti samanlaisista ja samoin kustannuksin toimivista liittymätyypeistä voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisena syrjintänä.
Helsingin Puhelin on Kilpailuvirastolle antamissaan selvityksissä puhelinliittymien hinnoitteluperiaatteista korostanut sitä, että puhelinliittymä ja siihen kuuluvat paikallispuhelupalvelut (lähipuhelu ja paikallisverkkomaksu) muodostavat teknisesti erottamattoman kokonaisuuden, jota asiakas ei voi ostaa erikseen. Helsingin Puhelimen liittymien aiheuttamat verkko-operaattorikustannukset muodostuvat tilaajajohdon aiheuttamista kustannuksista, keskuksessa olevasta liittymäpaikasta ja numerointimaksusta. Palveluoperaattorille kustannuksia muodostuu myynnistä, asiakaspalvelusta, liittymäkannan hoidosta, tuotehallinnasta ja markkinoinnista. Yhtiön selvityksen mukaan puhelinliittymien kuukausimaksut eivät kata liittymien aiheuttamia kiinteitä kustannuksia, joten osa liittymän aiheuttamista kiinteistä kustannuksista katetaan liittymän kuukausimaksuilla ja osa lähipuhelusta ja paikallisverkkomaksusta saatavilla puhelutuotoilla. Vuonna 1999 analogisen liittymän kustannuksista katettiin puhelutuloilla noin […][12] prosenttia.
Eri asiakasryhmien kohtaama kilpailutilanne paikallisilla telemarkkinoilla ei ole samanlainen. Suuret yritysasiakkaat hankkivat määrällisesti selvästi enemmän telepalveluita kuin useimmat kotitaloudet tai PK-yritykset. Kilpailuvirasto on päätöksissään 30.4.1999[13] ja 2.5.2000[14] todennut, että telepalveluita hankkivat suuret yritykset, jotka tarvitsevat vähintään 2 Mbit/s -kapasiteettisia teleliittymiä, voidaan erottaa omaksi markkinakseen. Näiden yritysten teleliikenteen volyymi on niin suuri, että kilpailevien teleoperaattoreiden kannattaa useissa tapauksissa yhdistää tällainen yritys omaan televerkkoonsa rakentamalla kyseiselle asiakkaalle rinnakkainen, alueen perinteisen operaattorin verkosta riippumaton tilaajayhteys.
Kilpailuvirasto toteaa, että lukuun ottamatta 2 Mbit/s ja sitä suuremmilla nopeuksilla toimivia kahdensuuntaisia yhteyksiä, asiakkaalla ei juurikaan ole vaihtoehtoja valitessaan paikallisten telepalvelujen toimittajaa. Tällä hetkellä tilanne on se, että asiakas joutuu ostamaan kiinteän televerkon paikallistelepalvelut sekä liittymän samalta teleyritykseltä. Tästä kytköksestä johtuen Kilpailuvirasto katsoo, että hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa on ensisijaisesti otettava huomioon liittymien ja paikallistelepalveluiden (mm. puheluiden) kokonaisuus. Kilpailuvirasto katsoo alustavana arvionaan, että puhelinliittymien loppuasiakashinnoittelun kohtuullisuuden arviointi ei välttämättä edellytä liittymähinnoittelun tarkastelua muusta paikallisteletoiminnasta erillisenä kysymyksenä, vaan liittymien hinnoittelun kohtuullisuutta voidaan arvioida vertaamalla teleyrityksen (Helsingin Puhelimen) puhelinliittymien ja paikallispuhelupalveluiden (paikallisteletoiminnan) kokonaistuottoa niiden aiheuttamiin kustannuksiin.
Helsingin Puhelin on muuttanut 1.7.2000 lähtien kaikki aikaisemmin käytössä olleet viisi eri analogista liittymää 74 markkaa kuukaudessa maksaviksi Perusliittymiksi. Uuden hinnoittelun myötä Helsingin Puhelin tarjoaa kaikille asiakkaille tasapuolisesti samanlaisia hintoja ja liittymiä. Kilpailuvirasto katsoo, että uusi hinnoittelu näyttäisi paremmin täyttävän kilpailunrajoituslain 7 § edellyttämät tasapuolisuus- ja läpinäkyvyysvelvoitteet.
Kilpailuvirasto tulee ottamaan kantaa Helsingin Puhelimen puhelinliittymien hinnoittelun kohtuullisuuteen ja yhtiön virastolle esittämiin kustannusselvityksiin arvioidessaan Helsingin Puhelimen 1.7.2000 voimaantullutta hinnastomuutosta (dnro 506/61/2000).
ISDN-liittymien hinnoittelu
Helsingin Puhelimen perinteisen toimialueen ISDN-liittymien markkinoille on syntynyt uudenlainen kilpailutilanne yhtiön ryhdyttyä tarjoamaan U-rajapintaista ISDN-liittymää.[15] Helsingin Puhelimen asiakkailla on aiemmasta poiketen mahdollisuus hankkia ISDN-verkkopääte muulta yritykseltä kuin Helsingin Puhelimelta. Helsingin Puhelimen vuoden 1999 vuosikertomuksen mukaan liittymien määrä Helsingin Puhelimen kiinteässä verkossa oli vuoden lopussa 730 834 kappaletta. ISDN-liittymien voimakas kasvu on kompensoinut perinteisten liittymien määrän vähentymistä. Merkittävä osa liittymämarkkinoiden valtauksista tehdäänkin juuri ISDN-liittymillä. Helsingin Puhelimen ISDN-liittymien määrä nousi vuoden lopussa lähes 65 000 liittymään. ISDN-liittymä mahdollistaa samanaikaisen Internetin ja puhelimen käytön. Helsingin Puhelin tarjoa kolmea erilaista ISDN-liittymää: Koti-ISDN -liittymää, Data-ISDN -liittymää ja Perus-ISDN -liittymää. ISDN-liittymän yhteydessä asiakas saa kolme puhelinnumeroa ja uusimmat puhelinluettelot. Liittymäsopimusta ei voi siirtää toiselle henkilölle.
Perus-ISDN -liittymä sisältää pelkän ISDN-liittymän ilman verkkopäätettä. Asiakas vastaa itse verkkopäätteen hankkimisesta, asentamisesta, huolloista ja korjauksista sekä sisäverkon sopivuudesta ja kaikista muutostöistä aiheutuvista kustannuksista. Perus ISDN -liittymän kertamaksu on 750 markkaa ja kuukausimaksu 100 markkaa. Data-ISDN -liittymä sisältää ISDN-liittymän, verkkopäätteen asennuksen ja vuokran. Perinteiset analogiset puhelimet ja laitteet eivät toimi Data-ISDN -verkkopäätteen kanssa. Data-ISDN -liittymän kertamaksu on 1000 markkaa ja kuukausimaksu 115 markkaa, joka kattaa verkkopäätteen vuokran ja huollon. Koti-ISDN -liittymä sisältää ISDN-liittymän, verkkopäätteen asennuksen ja vuokran. Koti ISDN -verkkopäätteeseen voi liittää sekä ISDN- että tavallisia puhelimia ja laitteita. Koti-ISDN -liittymän kertamaksu on 1000 markkaa ja kuukausimaksu 130 markkaa, joka kattaa verkkopäätteen vuokran ja huollon.
ISDN on uudempaa tekniikkaa kuin perinteinen analoginen liittymä, joten ISDN-liittymien hinnoittelu eroaa muiden liittymien hinnoittelusta. Kun perinteinen analoginen puhelinliittymä muutetaan digitaaliseksi ISDN-liittymäksi, puhelinkeskukseen tuleva tilaajajohto liitetään uudenlaiseen liittymäkorttiin. Käyttäjälle asennetaan verkkopääte, joka huolehtii liikenteen sovittamisesta puhelinverkkoon. ISDN-tiedonsiirtonopeus on jopa 128 kbit/s (kaksi linjaa käytössä yhtä aikaa) tai 64 kbit/s (yksi linja käytössä).
Kilpailuvirasto katsoo, että koska Helsingin Puhelimella on määräävä markkina-asema paikallisessa teletoiminnassa ja näin ollen myös ISDN-liittymien toimittajana, sen on hinnoiteltava tarjoamansa ISDN-liittymät kustannusvastaavasti, läpinäkyvästi ja tasapuolisesti. Lisäksi ISDN-verkkokilpailun toimivuuden kannalta on tärkeää, että Helsingin Puhelin hinnoittelee vuokraamansa ja myymänsä ISDN-verkkopäätteet siten, että niistä aiheutuvia kustannuksia ei miltään osin vyörytetä ISDN-liittymien hintoihin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että U-rajapintaisen ISDN-liittymän hintaan ei sisällytetä ISDN-verkkopäätettä koskevia kustannuksia, koska kyseiseen liittymätyyppiin ei sisälly verkkopäätettä.
Taulukossa 1 on vertailtu Helsingin Puhelimen ja eräiden muiden puhelinyhtiöiden ISDN-liittymien kuukausimaksuja. Yleensä ISDN-perusliittymä on tuotteistettu lisäpalveluna yksittäisen puhelinliittymän päälle. Tällaisessa tapauksessa ISDN-liittymän lisäksi tarvitaan yksi puhelinliittymä, jonka kuukausittainen perusmaksu veloitetaan ISDN-kuukausimaksun lisäksi. Poikkeuksia tästä ovat taulukon 1 vertailussa Helsingin Puhelin ja Tampereen Puhelin, jotka myyvät itsenäisiä ISDN-liittymiä. ISDN-liittymässä ja ISDN-palvelussa puhelumaksut ovat normaalit. Yleensä ISDN-tuotteiden mukana saa lisämaksutta joukon toiminteita. Helsingin Puhelimella ja Tampereen Puhelimella puhelinliittymän voi vaihtaa ISDN-liittymään, jolloin ISDN-liittymän kertamaksu on halvempi. Jos asiakkaalla ei ole ennestään puhelinliittymää, hän maksaa uudesta ISDN-liittymästä kalliimman hinnan. S- ja S+a/b -rajapinnassa kuukausimaksut sisältävät verkkopäätteen vuokran.
Taulukko 1. Eräiden puhelinyhtiöiden ISDN-liittymien (tai ISDN-palvelun ja puhelinliittymän) kuukausimaksuja (verolliset hinnat)[16]
| Rajapinta | Helsingin Puhelin |
Joensuun Puhelin |
Kuopion Puhelin |
Oulun Puhelin |
Tampereen Puhelin |
| U-rajapinta | 100 | 90 | 69 | 105 | 73,20 |
| S-rajapinta verkkopäätteen osuus | 115 15 |
150 60 |
117 12 |
85,40 12,20 |
|
| S+a/b -rajapinta verkkopäätteen osuus |
130 30 |
100 10 |
118 49 |
139 34 |
140,30 67,10 |
Jo U-rajapintaisen eli ilman verkkopäätettä tarjottavan ISDN-liittymän vertailu osoittaa, että ISDN-liittymien hinnoittelu on kaiken kaikkiaan kirjavaa. Vertailussa on otettava huomioon se, että Joensuun Puhelimen, Kuopion Puhelimen ja Oulun Puhelimen tapauksissa asiakas tarvitsee ISDN-tuotteen lisäksi yhden puhelinliittymän, josta hän maksaa perusmaksun. Tällöin ilman verkkopäätettä toimitettavan ISDN-liittymän kuukausimaksu vaihtelee 69 markasta 105 markkaan.
Helsingin Puhelimen esittämien selvitysten mukaan Käyttöliittymän ja U-rajapintaisen Perus-ISDN -liittymän hintaero johtuu keskuksessa sijaitsevan liittymäkortin ja sen rakentamisen aiheuttamasta lisäkustannuksesta, ISDN-palvelun kehityskustannuksista, joita ovat muun muassa tietojärjestelmämuutokset, sekä huollon ja viankorjauksen lisäkustannuksesta, joista valtaosa muodostuu ISDN-töihin liittyvistä henkilökustannuksista. Helsingin Puhelin toteaa, että ISDN-liittymiin kohdistuu enemmän huolto- ja viankorjaustöitä liittymää kohden, sillä ISDN on uudempaa ja monimutkaisempaa tekniikkaa, ja analogisten liittymien määrä on huomattavasti suurempi.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei se ole saatujen selvitysten perusteella saanut osoituksia ISDN-verkkopäätteiden kuukausivuokrien kohtuuttomuudesta. Helsingin Puhelimen laskelmissa S- ja S+a/b -rajapintaisten ISDN-liittymien hintaero verrattuna U-rajapintaiseen ISDN-liittymään muodostuu kyseisen rajapinnan vuokraverkkopäätteen vuokrasta. S-rajapintaisen verkkopäätteen vuokrahinta asiakkaalle on 15 markkaa kuukaudessa. Helsingin Puhelimelle kyseisen vuokraverkkopäätteen kuukausimaksu on noin […][17] markkaa, mikä on laskettu verkkopäätteen 495 markan myyntihinnasta […] prosentin korolla ja […] poistoajalla. S+a/b -rajapintaisen verkkopäätteen vuokrahinta asiakkaalle on 30 markkaa kuukaudessa. Helsingin Puhelimelle kyseisen vuokraverkkopäätteen kuukausimaksu on noin […][18] markkaa, mikä on laskettu 1 300 markan myyntihinnasta […] prosentin korolla ja […] poistoajalla. Taulukon vertailussa sellaisen verkkopäätteen vuokra, joka ei sisällä mahdollisuutta analogisten päätelaitteiden kytkemiseen (S-rajapinta), vaihtelee em. yhtiöissä 12 markasta noin 60 markkaan. Myös analogisille laitteille sopivan verkkopäätteen (S+a/b -rajapinta) kuukausivuokra vaihtelee 10 markasta noin 67 markkaan.
Kilpailuvirasto toteaa, ettei se ole saanut osoituksia siitä, että Helsingin Puhelimen ISDN-liittymien hinnoittelu syrjisi U-rajapintaisen ISDN-liittymän hankkivia asiakkaita tai että hinnoittelu asettaisi Helsingin Puhelimen omien laitteiden vuokraajia muiden laitetoimittajien asiakkaita parempaan asemaan. Kilpailuvirasto ei ole saanut osoituksia myöskään siitä, että U-rajapintaisen ISDN-liittymän hintaan olisi sisällytetty ISDN-verkkopäätettä koskevia kustannuksia.
Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelimen ISDN-liittymien hinnoittelussa pitäisi selkeästi erottaa ISDN-liittymän hinnoittelu verkkopäätteen hinnoittelusta eli verkkopäätteen kuukausivuokra esitettäisiin erillisenä maksuna. Edellä esitetyistä Helsingin Puhelimen ISDN-liittymien hinnoista asiakas voi vain olettaa, että U-rajapintaisen liittymän hinta ei sisällä mitään verkkopäätettä koskevaa maksua. Helsingin Puhelimen 1.7.2000 voimaan tulleessa hinnastossa tämä erottelu on tehty ja ISDN-liittymän ja verkkopäätteen kuukausimaksut esitetään erillisinä maksuina.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt Easytel Oy:n toimenpidepyynnön perusteella sitä, onko Helsingin Puhelin syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön puhelinliittymien ja ISDN-liittymien hinnoittelussa.
Kilpailuvirasto katsoo, että Helsingin Puhelin Oyj:llä on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu määräävä markkina-asema paikallisessa teletoiminnassa toimialueellaan lukuun ottamatta 2 Mbit/s ja sitä suuremmilla nopeuksilla toimivia kahdensuuntaisia yhteyksiä. Virasto on siten tarkastellut Helsingin Puhelimen Oyj:n puhelinliittymien ja ISDN-liittymien hinnoittelukäytäntöjä kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.
Kilpailuvirasto katsoo, että eri hintojen perimistä teknisesti samanlaisista liittymätyypeistä ilman perusteltuja kustannuseroja voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n vastaisena syrjintänä. Kilpailuneuvosto voi Kilpailuviraston esityksestä määrätä elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo kilpailunrajoituslain 7 §:n säännöksiä, kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaisen seuraamusmaksun. Maksua ei määrätä, jos menettely katsotaan vähäiseksi tai seuraamusmaksun määräämistä pidetään kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.
Helsingin Puhelin on muuttanut kaikki aikaisemmin käytössä olleet analogiset liittymät yhdeksi, samanhintaiseksi liittymäksi ns. Perusliittymäksi 1.7.2000 lähtien. Helsingin Puhelin on näin ollen oma-aloitteisesti luopunut aikaansaamastaan kilpailunrajoituksesta. Kilpailuvirasto katsoo, että uusi hinnoittelu näyttää täyttävän kilpailunrajoituslain 7 § edellyttämän tasapuolisuusvelvoitteen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävän syrjinnän voidaan katsoa loppuneen. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, ettei asiaa ole tarpeellista viedä kilpailuneuvoston käsiteltäväksi. Tämä ei kuitenkaan estä toimenpidepyynnön tekijää hakemasta kilpailunrajoituslain 18a §:ssä tarkoitettua vahingonkorvausta, mikäli se katsoo kärsineensä Helsingin Puhelin Oyj:n kilpailua rajoittaneesta puhelinliittymien hinnoittelusta.
Kilpailuvirasto ei ota tässä päätöksessä kantaa Helsingin Puhelimen kiinteiden puhelinliittymien hinnoittelun kohtuullisuuteen. Virasto ottaa kantaa hinnoittelun kohtuullisuuteen ja Helsingin Puhelimen virastolle esittämiin kustannusselvityksiin arvioidessaan Helsingin Puhelimen 1.7.2000 voimaantullutta hinnastomuutosta.
Kilpailuvirasto ei ole saatujen selvitysten perusteella saanut osoituksia ISDN-verkkopäätteiden kuukausivuokrien kohtuuttomuudesta eikä siitä, että Helsingin Puhelimen ISDN-liittymien hinnoittelu syrjisi U-rajapintaisen ISDN-liittymän hankkivia asiakkaita tai että hinnoittelu asettaisi Helsingin Puhelimen omien laitteiden vuokraajia muiden laitetoimittajien asiakkaita parempaan asemaan. Kilpailuvirasto ei myöskään ole saanut osoituksia siitä, että U-rajapintaisen ISDN-liittymän hintaan olisi sisällytetty ISDN-verkkopäätettä koskevia kustannuksia.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § 2 momentti ja 7 § 2 ja 4 kohta.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
[1] Integrated Services Digital Network
[2] Yhtiö käyttää nimeä lähipuhelu paikallispuhelun synonyyminä eikä tarjoa erillistä lähipuhelu-tuotetta.
[3] […]-symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
[4] […]-symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
[5] S/T-rajapinta on ISDN-päätelaitteiden liitäntärajapinta.
[6] U-rajapinta on ISDN-verkkopäätteen televerkonpuoleinen liitäntärajapinta.
[7] Päätös 1300/1997 siihen tehtyine muutoksineen.
[8] Määräys ISDN-verkon perusliittymän U-rajapinnasta käyttäjän liityntäpisteenä (THK 45/1998 M).
[9] Dno 615/61/98.
[10] PerusPLUS -palvelupakettiin kuuluvat mm. numeronäyttö-, soitonsiirto-, välipuhelu- ja koputuspalvelut.
[11] Dno 615/61/98. Asia on edelleen vireillä kilpailuneuvostossa.
[12] […]-symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
[13] Kilpailuviraston päätös 30.4.1999 (dno 746/61/97) koskien Sonera Oy:n määräaikaisiin telepalvelusopimuksiin liittyviä kilpailunrajoituksia.
[14] Kilpailuviraston päätös 2.5.2000 (dno 350/61/99) koskien Helsingin Puhelin Oyj:n Internet-yhteyksiin tarjoamaa IP-lähipuhelua.
[15] U-rajapintainen Perus-ISDN -liittymä tuli myyntiin Koti- ja Data-ISDN -liittymien rinnalle Helsingin Puhelimen ilmoituksen mukaan 2.2.1999.
[16] Hinnat saatu ko. puhelinyhtiöiden kotisivuilta 10.4.2000.
[17] […]-symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.
[18] […]-symbolilla merkityt tiedot on poistettu liikesalaisuutena.