1 Asia
Tietojenvaihto Suomen päivittäistavarakaupan markkinoilla.
2 Osapuolet
Ruokakesko Oy, Helsinki
Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, Helsinki
Tradeka Oy, Helsinki
3 Ratkaisu
Asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
Asiassa on kyse Suomen päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla toimivien kaupan ryhmittymien, Ruokakesko Oy:n (jäljempänä Kesko), Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (jäljempänä SOK) ja Tradeka Oy:n (jäljempänä Tradeka) välisestä tietojenvaihdosta.
Kilpailuvirasto aloitti asian selvittämisen SOK:n ja Keskon tiedusteltua Kilpailuviraston näkemystä AC Nielsen Oy:n ylläpitämään ScanTrack-tietojenvaihtojärjestelmään mahdollisesti liittyvistä kilpailuoikeudellisista ongelmista. Kilpailuvirasto on kuullut selvitystyön kuluessa osapuolia ja AC Nielsen Oy:tä.
5 Asiaselostus
5.1 Yleistä
Kilpailuviraston selvitykset ovat kohdistuneet päivittäistavaroiden vähittäismarkkinoilla toimivien yritysten välillä tapahtuneeseen tietojenvaihtoon. AC Nielsen Oy:n ylläpitämässä ScanTrack-järjestelmässä välittyy tietoa myös muille kuin edellä mainituille osapuolille, erityisesti päivittäistavarakaupan tavarantoimittajille. Tässä päätöksessä ei oteta kantaa ScanTrack-järjestelmän avulla mahdollisesti harjoitettavan tietojenvaihdon vaikutuksiin tai hyväksyttävyyteen muilla markkinoilla kuin nyt tarkasteltavina olevilla päivittäistavaroiden vähittäismarkkinoilla.
Kilpailuviraston selvitykset ovat kohdistuneet ScanTrack-järjestelmän avulla harjoitettuun tietojenvaihtoon sellaisena kuin se oli vuonna 2006. ScanTrack-järjestelmässä raportoidun tiedon kattavuutta on jäljempänä kuvatulla tavalla vuoden 2006 alussa parannettu. Myös markkinarakenteen keskittyneisyys on kasvanut vuoden 2006 aikana. Tässä päätöksessä ei oteta kantaa ennen vuoden 2006 alkua ScanTrack-palvelun avulla harjoitetun tietojenvaihdon vaikutuksiin tai hyväksyttävyyteen. Päätös ei kohdistu myöskään vuoden 2006 jälkeiseen aikaan, koska osapuolet ovat jäljempänä todetulla tavalla Kilpailuviraston selvitystyön aikana lakanneet vastaanottamasta ScanTrack-järjestelmästä tietoja, joiden vaihtamisen on jäljempänä kuvatun perusteella katsottava olevan kilpailunrajoituslain ja EY:n perustamissopimuksen 81 perusteella kielletty.
5.2 Markkinaolosuhteet ja -rakenne
Päivittäistavaramarkkinat koostuvat päivittäistavaroiden vähittäis- ja hankintamarkkinoista. Päivittäistavaroiden käsite pitää sisällään ruoan, juomat, tupakka- ja teknokemian tuotteet, kodin paperit, lehdet sekä kosmetiikan. Vähittäismarkkinat muodostuvat päivittäistavaroita kuluttajille myyvistä liikkeistä eli päivittäistavarakaupoista. Päivittäistavarakaupat määritellään itsepalveluperiaatteella toimiviksi myymälöiksi, joiden valikoima kattaa edellä mainitut päivittäistavaroihin luettavat nimikkeet.
Päivittäistavaroiden vähittäismarkkinoilla toimivat myymälät jaotellaan usein myyntipinta-alan mukaan hypermarketteihin (pinta-ala yli 2500 m2), suuriin supermarketteihin (pinta-ala 1000–2500 m2), pieniin supermarketteihin (pinta-ala 400–1000 m2) sekä pien- ja valintamyymälöihin (pinta-ala alle 400 m2). Hankintamarkkinoilla tarkoitetaan tuottajilta/valmistajilta tukku- ja vähittäiskauppiaille sekä muille yrityksille tapahtuvaa päivittäistavaroiden myyntiä.
Suomen päivittäistavaroiden vähittäiskaupan kokonaismyynti vuonna 2006 oli AC Nielsenin myymälärekisterin mukaan 12 404 miljoonaa euroa.
Suomen päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinat ovat valtakunnallisesti oligopolistiset ja erittäin keskittyneet. Kahden johtavan kaupan ryhmän osuus markkinoiden vähittäismyynnistä on yli 73%. Markkinaosuudet Suomen päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla olivat vuonna 2006 seuraavat: S-ryhmä: 39,9 %, K-ryhmä: 33,5 %, Tradeka Oy: 11,9 %, Lidl: 4,1 %, muiden yksityisten ketjujen kattaessa loput, eli 10,6 %.
Kilpailuvirasto toteaa lisäksi, että hinnoittelun päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla on katsottava olevan pitkälti keskitettyä ja valtakunnallista ottaen huomioon kolmen suurimman ryhmittymän hinnoittelumekanismit.
5.3 ScanTrack -järjestelmän avulla harjoitettu tietojenvaihto
5.3.1 Scantrack-palvelu
Päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoita koskevan Scantrack-mittauksen perusjoukko koostui päivittäistavaramyymälöistä, joiden pinta-ala on yli 100 m2. Perusjoukon osuus koko päivittäistavarakaupan myynnistä oli noin 90%. Järjestelmän kattavuutta on parannettu viime vuosina. Vuonna 2004 Scantrack kattoi vain noin 40% päivittäistavaramyynnistä, mutta vuonna 2005 otos laajennettiin kattamaan kaikki K-supermarketit, S-marketit sekä Valintatalot. Vuoden 2006 alussa kokonaistutkimukseen lisättiin K-extra, Sale, Alepa ja Siwa ketjut. Otosta on myös kasvatettu 60 Spar – ja 70 K-extra -myymälällä. Uusi otos sisälsi 2110 myymälää ja kattoi noin 91% Scantrackin perusjoukon päivittäistavaramyynnin arvosta. Lidl ei kuulunut Scantrack-palvelun piiriin eikä näin ollen luovuttanut viivakooditietojaan AC Nielsenille.
Päivittäistavaroiden vähittäiskauppaa koskeva Scantrack-palvelu keskittyi teollisesti pakattujen elintarvikkeiden, teknokemian tuotteiden, pakattujen elintarvikkeiden (lihanjalostus- ja valmisruokateollisuuden sekä leipomotuotteiden määrä- ja vaihtuvapainoisten viivakoodattujen tuotteiden itsepalvelumyynti) ja kodintarvikkeiden markkinoihin.
Scantrack-palvelun tarjoama tieto perustui kassapäätteiden kautta kulkevien viivakoodattujen tuotteiden myynteihin. Viivakoodattujen tuotteiden myyntitiedot siirtyivät kassapäätteistä elektronisesti AC Nielsenille, joka muokkasi ja tarkisti tiedot. Tämän jälkeen tieto toimitettiin edelleen Scantrack-palvelun tilaajille. Scantrack-tietoja saivat tosiasiallisesti vain ne kaupan ryhmittymät, jotka toimittivat omat tietonsa AC Nielsenille.
Scantrack-palvelua käyttävät kaupan ryhmittymät toimittivat AC Nielsenille viikoittain tuote-, myymälä- ja viikkotasolla seuraavat tiedot: myymälänumero, vuosi, viikko, EAN-koodi (eli viivakoodi), tuotteen nimi, tuoteryhmä, myynnin arvo euroissa, myynnin määrä kappaleina, viimeinen myyntihinta ja kaupan oma koodi. AC Nielsen tarkasti tiedon laadun sekä käsitteli ja luokitteli sen kaupan toiveiden mukaisesti (esim. noudattaen kaupan omaa tuoteryhmittelyä).
5.3.2 Scantrack-palvelun välityksellä vaihdetut tiedot
AC Nielsen raportoi muokatun, viikkokohtaisen tiedon takaisin kaupan ryhmittymille siten, että tuoreimmillaan tieto perustui viikon ja vanhimmillaan viiden viikon ikäiseen dataan.
Kaupan ryhmittymät saivat AC Nielseniltä koko päivittäistavarakaupan ja kilpailevien ryhmittymien tuoteryhmä-, segmentti-, valmistaja-, tuotemerkki- ja tuotenimikekohtaiset tiedot koko Suomen tasolla. Kaupan ryhmittymien saamat tiedot sisälsivät myynnin arvon euroissa, myynnin määrän kappaleina, kuluttajahinnan (viikkokohtainen myynnin arvo/viikkokohtainen myynnin määrä), peittoluvun (numeerinen sekä myyntipinta-alalla painotettu), promootiotoimintaa koskevia tunnuslukuja sekä edellä mainituista perustiedoista laskettuja tunnuslukuja (esimerkiksi markkinaosuudet).
Päivittäistavarakaupan ja ryhmittymätason lisäksi kaupan ryhmittymät saivat edellä mainitut tiedot kokoluokkakohtaisesti luokiteltuna. Tällöin koko maa oli jaettu neljään myymälätyyppiin: 1) yli 2 500 m2, 2) 1 000–2 499 m2, 3) 400–999 m2 ja 4) 100–399 m2.
AC Nielsen tarjosi myös alueellista tietoa, jolloin ryhmittymät saattoivat omien tarpeidensa mukaan muodostaa AC Nielsenin 17 perusalueesta 7–9 raportoitavaa aluetta. Tätäkin yksityiskohtaisemman alueellisen tiedon saanti oli mahdollista edellyttäen, että siitä ei voitu erottaa yksittäisen ketjun, myymälän tai ryhmän tietoja ja että yhden kaupan osuus raportoitavasta alueesta ei ylittänyt 40 prosenttia. SOK ei vastaanottanut alueittain jaoteltua tietoa AC Nielseniltä.
Kaupan ryhmittymät näkivät ScanTrack -järjestelmästä omien ketjujensa tiedot, mutta eivät kilpailevien ryhmittymien ketju-, kokoluokka- tai myymäläkohtaisia tietoja. Teollisuus saa kaupan ryhmittymiä yksityiskohtaisempaa tietoa. Teollisuudelle raportoidaan myös ketjukohtainen informaatio.
6 Kilpailuoikeudellinen arviointi
6.1 Tietojenvaihdon arviointi kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan nojalla
Kilpailuvirasto soveltaa tapaukseen kilpailunrajoituslain 4 §:ää ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa. Kilpailunrajoituslain 1 a §:n (318/2004) mukaan kilpailunrajoitukseen sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä, mikäli kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.[1] Kilpailunrajoituslain 4 § on yhdenmukainen perustamissopimuksen 81 artiklan kanssa.
EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun riittävällä todennäköisyydellä voidaan ennakoida, että kilpailunrajoituksella saattaa olla yhteismarkkinoiden kannalta merkityksellinen välitön tai välillinen, tosiasiallinen tai potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen.[2] EY:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kauppavaikutusta on arvioitu siten, että yritysten välinen päätös tai sopimus, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle, on katsottu jo luonteeltaan sellaiseksi, että se lujittaa kansallisten markkinoiden eristämistä ja haittaa näin perustamissopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta.[3]
EY:n tuomioistuimen mukaan sopimuksen tai menettelytavan on lisäksi oltava omiaan vaikuttamaan ”tuntuvasti” jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.[4] EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan säännöksiä ei sovelleta sellaisiin sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka vaikuttavat markkinoihin ainoastaan merkityksettömällä tavalla, kun otetaan huomioon kyseessä olevien yritysten heikko asema kyseisten tuotteiden markkinoilla.
Jos sopimus tai menettelytapa on jo luonteensa puolesta omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, esimerkiksi ulottumalla yhden jäsenvaltion koko alueelle, niiden vaikutuksen tuntuvuutta koskeva raja-arvo on tavanomaista alempi. Voidaan siis todeta, että mitä merkittävämpi on asianomaisten yritysten markkina-asema, sitä todennäköisemmin sopimus tai menettelytapa on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Nyt kyseessä olevassa tapauksessa osapuolet ovat osallistuneet valtakunnalliseen tietojenvaihtoon ScanTrack -järjestelmän välityksellä. Toiminta on kattanut koko Suomen alueen. Ottaen lisäksi huomioon, että asianosaisten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla on edellä todetun perusteella noin 85 %, osapuolten kilpailunrajoituksena pidettävän menettelyn on Kilpailuviraston käsityksen mukaan katsottava olleen omiaan vaikuttamaan myös jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Koska asianosaisten yritysten menettely on edellä todetuin tavoin ollut omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, tapauksen arviointiin tulee näin ollen kilpailunrajoituslain 4 §:n lisäksi soveltaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa.
Kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.
Yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu periaatteita, joita voidaan käyttää apuna arvioitaessa sitä, milloin tietojenvaihdon on katsottava rajoittavan kilpailua.[5] Oikeuskäytännön perusteella tietojenvaihdon kilpailuoikeudelliseen arviointiin vaikuttavat muun muassa vaihdettavan tiedon luonne, vaihdettavan tiedon ikä ja tietojenvaihdon tiheys, tietojenvaihdon julkisuus sekä markkinoiden rakenne.
6.2 Sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteet
Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä ja perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka rajoittavat kilpailua.
Sopimuksen, päätöksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteitä tulee tulkita laajasti. EY:n oikeuskäytännössä vähimmäisvaatimuksena sopimuksen tunnusmerkistön täyttymiselle on pidetty sitä, että se sisältää ilmauksen osapuolten yhteisestä tahdosta koskien käyttäytymistä markkinoilla.[6] Myös hiljaiseen sopimiseen perustuvat ns. herrasmiessopimukset kuuluvat sopimuksen käsitteen piiriin. Keskeistä sopimuksen määritelmässä ovatkin ne vaikutukset, joita osapuolten välinen yhteistyö saa aikaan. Sopimuksen olemassaolon ei tarvitse perustua osapuolten nimenomaiseen tahdonilmaukseen vaan se voi näkyä myös suoraan tai välillisesti osapuolten toiminnassa, sillä myös pelkkä toimintatapa voi olla näyttöä sopimuksesta.[7]
Yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan sellaista yritysten välistä yhteistoimintaa, joka ei ole edennyt sopimuksen asteelle tai muodosta toimintasuunnitelmaa, mutta jolla tietoisesti korvataan kilpailun riskit. Käsitettä tulkitaan niin ikään laajasti. Yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitteen tarkoituksena on saattaa kieltojen soveltamisalaan myös sellainen yritysten välinen yhteistoiminnan muoto, jossa kilpailun riskit korvataan tietoisesti yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä ilman, että jouduttaisiin tekemään varsinaista sopimusta.[8] Myös tietojenvaihtoa koskevat järjestelyt kuuluvat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen piiriin. Tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan yritykset eivät saa olla keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena olisi kilpailuolosuhteiden muuttuminen markkinoilla.[9]
6.3 Tietojenvaihtoon sovellettavat kilpailuoikeudelliset periaatteet
Kilpailuoikeudellisessa ratkaisukäytännössä yritysten välinen tietojenvaihto tulee yleensä kielletyksi silloin, kun se mahdollistaa keskenään kilpailevien yritysten kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistamisen. Arvioitaessa tietojenvaihdon sallittavuutta on huomioon otettava paitsi sen välittömät näkyvät vaikutukset myös tietojenvaihdon potentiaaliset vaikutukset sekä se, että tietojenvaihdon tuloksena voi syntyä sellainen rakenne, jota todennäköisesti käytettäisiin kilpailun vastaisiin tarkoituksiin.[10] Olennaista tietojenvaihdon kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa on siten se, että sanotunlainen tietojenvaihto voi muodostaa sopimisen alustan, mahdollistaa monitoroinnin sekä edesauttaa mahdollisesta sopimisesta poikkeamiseen liittyvien ns. sanktiotoimenpiteiden täytäntöönpanoa.
Tietojenvaihdon kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota ensinnäkin markkinoiden rakenteeseen. Kilpailevien yritysten taipumus yhdenmukaistaa käyttäytymistään tietojenvaihdon seurauksena on todennäköistä erityisesti oligopolimarkkinoilla, joilla tietojenvaihto luo edellytykset kilpailijoiden hintatason ja niiden muutosten monitoroinnille. Tällaisilla markkinoilla kilpailevien yritysten kielletty tietojenvaihto vahvistaa yleensä yritysten välistä yhteyttä siten, että ne kykenevät reagoimaan toistensa toimiin erittäin tehokkaasti vähentämällä kilpailun intensiteettiä.[11] Voimakkaasti keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla markkinatietojen vaihto antaa yrityksille mahdollisuuden saada tietoonsa kilpailijoidensa markkina-asemat ja markkinastrategiat sekä siten on omiaan tuntuvasti vääristämään vielä jäljellä olevaa kilpailua yritysten kesken.[12]
Lisäksi tulee kiinnittää huomiota vaihdettavan tiedon luonteeseen. Sellaista yritysten välistä tietojenvaihtoa, jonka perusteella ei ole mahdollista tunnistaa yksittäisten yritysten osuutta näistä tiedoista, ei lähtökohtaisesti pidetä kiellettynä. Sen sijaan kiellettyä on tyypillisesti luottamuksellisten tietojen paljastaminen kilpailijalle.[13] Tuoreita ja yrityskohtaisia hinnoittelua koskevia tietoja on lähtökohtaisesti pidettävä luottamuksellisina tietoina. Myös yrityskohtaista tietojenvaihtoa esimerkiksi tuotanto- ja myyntimääristä pidetään yleensä kilpailua rajoittavana.[14]
Myös vaihdettavan tiedon ikä ja tietojenvaihdon tiheys vaikuttavat tietojenvaihdon kilpailuoikeudelliseen arviointiin. Mitä tuoreempaa ja tarkempaa vaihdettava tieto on, sitä todennäköisemmin se vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen tulevaisuudessa. Pääsääntöisesti yksittäisiä yrityksiä koskevia tietoja ei saa vaihtaa ennen kuin 12 kk on kulunut tapahtumasta, jota vaihdettavat tiedot koskevat. [15]
Niin ikään tietojenvaihdon kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa merkitystä on sillä, onko tietojenvaihtojärjestelmä omiaan parantamaan markkinoiden avoimuutta asiakkaiden kannalta.[16] Mikäli vaihdetut tiedot eivät ole asiakkaiden ja muiden markkinoilla toimivien yritysten, vaan ainoastaan tietoja vaihtaneiden yritysten saatavilla, tietojenvaihto lisää läpinäkyvyyttä vain siihen osallisten kesken, jolloin tietojenvaihdolla on todennäköisemmin yritysten kilpailukäyttäytymistä yhdenmukaistava vaikutus.
6.4 ScanTrack -järjestelmän avulla harjoitetun tietojenvaihdon arviointi
6.4.1 Tietojenvaihtoa koskeva sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa
Kuten edellä on todettu, sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteitä tulkitaan laajasti. Osapuolten nimenomaista tahdonilmaisua ei edellytetä. Myös pelkkä yhteinen toimintatapa voi osoittaa kilpailunrajoituslaissa tai perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolon. Elinkeinonharjoittajat eivät saa olla keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena olisi kilpailuolosuhteiden muuttuminen markkinoilla.
Scantrack-palvelu on perustunut vastavuoroisuudelle. Tietoa toisista kaupan ryhmittymistä ovat tosiasiallisesti saaneet vain ne kaupan ryhmittymät, jotka toimittivat omat tietonsa AC Nielsenille. Scantrack-palvelu on muodostanut alustan, jonka puitteissa osapuolet ovat harjoittaneet vastavuoroista tietojenvaihtoa säännöllisesti ja jatkuvasti. Kaupan ryhmittymät ovat olleet yhteydessä keskenään vähintään epäsuorasti tavalla, jonka vaikutuksena kilpailuolosuhteet markkinoilla ovat muuttuneet. Nyt kyseessä oleva säännöllinen ja jatkuva vastavuoroinen tietojenvaihto on muodostanut kilpailunrajoituslaissa ja perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tai vähintäänkin yhdenmukaistetun menettelytavan.
6.4.2 Vaihdetun tiedon luonne
Selvitysten kohteena olevassa järjestelmässä on raportoitu mm. hintaa, myytyjä määriä ja markkinaosuuksia koskevia tietoja. Tiedot raportoidaan tuotenimikkeittäin ns. EAN-koodien mukaisesti jaoteltuna, jolloin tiedoista on eroteltavissa mm. kunkin yksittäisen tuotenimikkeen eri pakkauskokojen keskihinta, myynnin määrä sekä markkinaosuus. Järjestelmässä on vaihdettu yhtäältä yrityskohtaista tietoa (ns. ryhmittymätason tieto), jonka avulla Kesko, SOK ja Tradeka ovat voineet suoraan nähdä toistensa tuotekohtaisen myynnin määrän, myynnin arvon sekä painotetun keskihinnan. Tietojenvaihtoa on tältä osin pidettävä yksityiskohtaisena yrityskohtaisena tiedonvaihtona.
Järjestelmässä on vaihdettu myös tietoa, joka on mahdollistanut yksittäisten yritysten tunnistamisen vaihdetuista tiedoista. Nimenomaisesti yrityskohtaisen ns. ryhmittymätason tiedon lisäksi Kesko ja SOK ovat jäljempänä esitetyn perusteella voineet havainnoida muutokset toistensa kilpailukäyttäytymisessä myös ns. päivittäistavarakauppatason, kokoluokkatason ja aluetason tiedoista.
Näin ollen ScanTrack -järjestelmässä on vaihdettu sekä nimenomaisesti yrityskohtaisia tietoja että tietoja, joista osapuolet voivat johtaa pitäviä arvioita kilpailijoidensa kilpailukäyttäytymisen muutoksista. Tällaisia ScanTrack -järjestelmässä vaihdettuja tietoja on pidettävä luottamuksellisena liikesalaisuustietona. Vaikka kussakin myymälässä esillä olevien tuotteiden hinnat ovat sinänsä julkisia, Scantrack-palvelun tarjoama keskitetty, säännöllinen ja valtakunnallinen keskihintaa koskeva tietojenvaihto on mahdollistanut huomattavasti tehokkaamman ja kattavamman hintaseurannan. Tällainen tietojenvaihto on ollut omiaan vähentämään toimivalle kilpailuprosessille ominaista kilpailijan käyttäytymisen havainnointiin liittyvää epävarmuutta. On lisäksi huomattava, että liikesalaisuuksina ei tule pitää ainoastaan järjestelmässä vaihdettuja hintatietoja. EY:n oikeuskäytännössä myös yritysten ajallisesti tuoreita myynti- ja markkinaosuustietoja on pidetty liikesalaisuuksina.[17]
Vaihdettu tieto on ollut lisäksi hyvin tuoretta ja yksityiskohtaista. Vaihdettu tieto on tuoreimmillaan ollut hieman yli viikon vanhaa. ScanTrack-järjestelmässä tiedot on lisäksi raportoitu viikoittain jaoteltuna, joten osapuolet ovat voineet seurata kilpailijoidensa käyttäytymistä viikkokohtaisesti.
Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että vaihdettu tieto on ollut luonteeltaan sellaista luottamuksellista tietoa, jota kilpailijat eivät keskittyneillä markkinoilla saa vaihtaa keskenään.
6.4.3 Keskittynyt markkinarakenne
Kuten edellä on todettu, päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinat ovat erittäin keskittyneet. Kahden suurimman ryhmittymän, Keskon ja SOK:n, yhteenlaskettu markkinaosuus päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla on yli 70 prosenttia. Markkinoiden keskittymistä mittaava Herfindahl-indeksi sai Suomen päivittäistavaroiden vähittäismarkkinoilla vuonna 2006 arvon 2950. Markkinoita, joiden indeksiarvo on yli 1800, pidetään yleisesti erittäin keskittyneinä.
Markkinoiden keskittyneisyys lisäksi korostuu, kun markkinoita tarkastellaan ScanTrack -järjestelmässä raportoitujen myymälän pinta-alaan perustuvien kokoluokkien perusteella. Osapuolten kauppaketjujen jaottelu vastaa suurelta osin ScanTrack -järjestelmässä raportoituja myymäläkokoluokkia. Kahden suurimman toimijan yhteenlaskettu markkinaosuus on kolmessa suurimmassa ScanTrack-kokoluokassa alimmillaankin noin 80 %. Toiseksi suurimmassa kokoluokassa (1000–2499m2) Keskon ja SOK:n yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 90 %.
Keskittynyt markkinarakenne korostaa tietojenvaihdon mahdollisesti haitallisia vaikutuksia. Kuten edellä on todettu, kilpailevien yritysten taipumus yhdenmukaistaa käyttäytymistään tietojenvaihdon seurauksena on todennäköistä erityisesti oligopolimarkkinoilla, joilla tietojenvaihto luo edellytykset kilpailijoiden käyttäytymisen monitoroinnille. Tietojenvaihto voi tällöin vahvistaa yritysten välistä yhteyttä siten, että ne kykenevät reagoimaan toistensa toimiin erittäin tehokkaasti vähentämällä kilpailun intensiteettiä.[18] Voimakkaasti keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla markkinatietojen vaihto antaa yrityksille mahdollisuuden saada tietoonsa kilpailijoidensa markkina-asemat ja markkinastrategiat sekä siten on omiaan tuntuvasti vääristämään vielä jäljellä olevaa kilpailua yritysten kesken.[19]
Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Suomen päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoiden keskittynyt rakenne on korostanut nyt tarkasteltavana olevan tietojenvaihdon potentiaalisesti vahingollisia vaikutuksia.
6.4.4 Tietojenvaihdon läpinäkyvyyttä lisäävä vaikutus
Kuten edellä on todettu, tietojenvaihdon kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa merkitystä on sillä, onko tietojenvaihtojärjestelmä omiaan parantamaan markkinoiden avoimuutta asiakkaiden kannalta.[20]
ScanTrack -järjestelmän avulla harjoitettu tietojenvaihto päivittäistavarakaupan ryhmittymien välillä on lisännyt läpinäkyvyyttä ainoastaan ScanTrack -järjestelmän osapuolten kesken. Tietojenvaihto ei siten ole lisännyt päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoiden yleistä läpinäkyvyyttä eikä parantanut markkinoiden avoimuutta kuluttajien tai muiden markkinoilla toimivien kilpailijoiden kannalta.
6.4.5 Tietojenvaihdon yksittäisten osien kilpailuoikeudellinen arviointi
6.4.5.1 Ryhmittymätason tieto
Kuten edellä on todettu, otettaessa huomioon kolmen suurimman ryhmittymän hinnoittelumekanismit hinnoittelun päivittäistavaramarkkinoilla on katsottava olevan pääasiallisesti valtakunnallista.
Päivittäistavarakauppaa koskevassa ScanTrack-järjestelmässä on raportoitu ryhmittymätasolla viikkokohtaiset tuotetason myynnin arvo- ja määrätiedot sekä keskihintatiedot. Ryhmittymätason tiedoista kilpailijat ovat voineet nähdä suoraan toistensa tuotekohtaisen myynnin määrän, myynnin arvon sekä painotetun keskihinnan. Tietojenvaihtoa on tältä osin pidettävä yksityiskohtaisena yrityskohtaisena tiedonvaihtona.
Tuoreita yrityskohtaisia hinta-, myynti- ja markkinaosuustietoja on lähtökohtaisesti pidettävä tietoina, joita keskittyneillä markkinoilla toimivat kilpailijat eivät voi vaihtaa keskenään.
Osapuolet ovat esittäneet, että ryhmittymätason tietoa ei voitaisi käyttää kilpailijan monitorointiin, koska hinnat ryhmittymän eri ketjuissa eivät ole yhdenmukaisia ja koska hinnat eri alueilla ovat jossain määrin toisistaan poikkeavia.
Kilpailuviraston asiaa koskevien tutkimusten perusteella eri ketjujen suhteelliset hintamuutokset ovat hyvin samansuuntaisia. Ryhmittymien yksittäisten ketjujen hinnoittelun ei siten voida katsoa olevan toisistaan riippumatonta. Lisäksi tarkasteltaessa ryhmittymien sisäisten hintasuhteiden muutoksia eri alueilla voidaan havaita, että eri alueiden hintamuutokset ovat hyvin samansuuntaisia. Ryhmittymän noudattaman hinnoittelun eri alueilla ei siten voida katsoa olevan toisistaan riippumatonta. Näin ollen on katsottava, että ScanTrack-järjestelmän välityksellä vaihdettuja ryhmittymätason tietoja on voitu käyttää kilpailijoiden hinnoittelun monitorointiin. Kilpailijan käyttäytymisen monitoroinnin mahdollisuus on ollut omiaan johtamaan jäljempänä kuvattuihin potentiaalisesti vahingollisiin kilpailuvaikutuksiin.
Kilpailuvirasto toteaa, että tuoreiden ryhmittymätason hinta-, myynti- ja markkinaosuustietojen vaihto on ollut kielletty kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella.
6.4.5.2 Päivittäistavarakauppatason tieto
Kilpailuviraston asiaa koskevien tutkimusten perusteella keskittynyt markkinarakenne yhdessä vaihdettujen tietojen tuoreuden ja yksityiskohtaisuuden kanssa on mahdollistanut sen, että kaksi suurinta toimijaa ovat voineet monitoroida toistensa hinnoittelua ScanTrack-järjestelmässä vaihdetun päivittäistavarakauppatason (jäljempänä pt-taso) tiedon perusteella.
Ajankohtaisten ja yksityiskohtaisten tietojen vaihto keskittyneillä markkinoilla on mahdollistanut sen, että suurimmat toimijat ovat voineet havaita toistensa hinnoittelussa tapahtuneet muutokset. Osapuolten korkea yhteenlaskettu markkinaosuus on mahdollistanut sen, että Kesko ja SOK ovat voineet vertaamalla oman hintatasonsa kehitystä suhteessa pt-tason keskihintaan tehdä pitäviä päätelmiä kilpailijansa hinnoittelusta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Koska osapuolilla on ollut tiedossaan omat hintamuutoksensa ja niiden ajankohdat, osapuolet ovat voineet vertaamalla omaa hintaansa pt-tason keskihintatietoon havaita tämän hintasuhteen muutoksen suuruuden ja ajankohdan. Kun suhdeluvun muutoksen taustalla ei ole ollut oman hinnoittelukäyttäytymisen muutos, kaksi suurinta toimijaa ovat voineet vaihdetun hintatiedon volyymipainotteisuudesta johtuen kohdistaa hintasuhteen muutoksen suurella varmuudella toiseen suuren markkinaosuuden omaavaan kilpailijaan. Kahden suurimman toimijan oman hinnan suhde pt-tason keskihintaan korreloi vahvasti kahden suurimman toimijan todellisten hintojen keskinäisen suhteen kanssa. Näin ollen oman hintatiedon vertaaminen ScanTrack-järjestelmässä vaihdettuun keskihintatietoon on suurella varmuudella osoittanut toisen vahvan toimijan hinnoittelussa tapahtuneet muutokset. Lisäksi, koska hintatieto on ollut tuoretta ja koska se on jaoteltu yksittäisten viikkojen tarkkuudella, hintasuhteen muutoksen tarkastelu nyt kyseessä olevilla keskittyneillä markkinoilla on mahdollistanut kahdelle suurimmalle toimijalle kilpailijan pientenkin hintamuutosten monitoroinnin suurella varmuudella.
Edellä todetun perusteella Kesko ja SOK ovat voineet käyttää päivittäistavarakauppatason tietoa toistensa hinnoittelukäyttäytymisen monitorointiin. Kilpailijan käyttäytymisen monitoroinnin mahdollisuus on ollut omiaan johtamaan jäljempänä kuvattuihin potentiaalisesti vahingollisiin kilpailuvaikutuksiin.
Kilpailuvirasto toteaa, että ScanTrack-järjestelmässä vaihdettu tuore ja yksittäisen viikon tarkkuudella raportoitu tuotekohtainen pt-tason keskihintaa koskeva tietojenvaihto on ollut Keskon ja SOK:n osalta kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella kielletty, koska kaksi suurinta toimijaa ovat markkinarakenteen keskittyneisyydestä johtuen voineet käyttää vaihdettuja tietoja toistensa hinnoittelun monitorointiin.
Kilpailuvirasto toteaa myös, että viikko- ja tuotekohtainen pt-tason myynnin määrää ja myynnin arvoa koskeva tietojenvaihto on ollut Keskon ja SOK:n osalta kielletty kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella, koska myynnin arvo yhdistettynä myynnin määrätietojen kanssa johtaa käytännössä vastaavaan lopputukokseen kuin raportoidut pt-tason keskihintatiedot. Mikäli myynnin arvo ja määrätiedot ovat saatavilla yhtä aikaa, kyetään laskemaan pt-tason keskiarvohinta, joka on yhtä kuin Scantrack-palvelussa raportoitava keskihinta, jonka avulla kaksi suurinta toimijaa ovat voineet monitoroida toistensa hinnoittelua.
Päivittäistavarakauppatason tietojenvaihdon potentiaaliset kilpailua rajoittavat vaikutukset päivittäistavarakaupan markkinoilla ovat liittyneet osapuolten mahdollisuuteen monitoroida vaihdettujen tietojen avulla muutoksia toistensa hinnoittelussa. Pelkästään myynnin määrää koskevien tietojen vaihto ei näyttäisi mahdollistavan kilpailijan hinnoittelumuutosten monitorointia. Vastaavasti pelkkää myynnin arvoa koskevien tietojen vaihto ei näyttäisi mahdollistavan monitorointia edellä todetulla tavoin.
6.4.5.3 Kokoluokkatason tieto
Kokoluokkatason tiedoista osapuolet ovat voineet nähdä koko päivittäistavarakaupan viikko- ja tuotekohtaisen myynnin määrän, myynnin arvon sekä painotetun keskihinnan jaoteltuna kokoluokan perusteella neljään myymälätyyppiin.
Kuten edellä on todettu, keskittynyt markkinarakenne yhdessä vaihdettujen tietojen tuoreuden ja yksityiskohtaisuuden kanssa on mahdollistanut sen, että kaksi suurinta toimijaa ovat voineet monitoroida toistensa hinnoittelua pt-tason tiedon perusteella, koska kahden suurimman toimijan oman hinnan suhde pt-tason keskihintaan korreloi vahvasti kahden suurimman toimijan todellisten hintojen keskinäisen suhteen kanssa.
Edellä päivittäistavarakauppatason tietojenvaihdon osalta esitetty soveltuu myös kokoluokkatason tietojenvaihtoon. Kokoluokkakohtaisen hintatiedon osalta on kuitenkin nähtävissä jopa paremmat hyödynnettävyyden piirteet kuin pt-tason hintatiedon osalta. Tämä johtuu siitä, että kahden suurimman toimijan yhteenlaskettu markkinaosuus kolmessa suurimmassa raportoidussa kokoluokassa on suurempi kuin päivittäistavarakauppatasolla tarkasteltuna. Lisäksi kaupan ketjut voidaan sijoittaa tiettyyn kokoluokkaan. Tällöin kokoluokkatason tietojenvaihdon vahingolliset vaikutukset korostuvat, sillä kokoluokan monitorointi on verrattavissa ketjutason monitorointiin.
Edellä todetun perusteella kokoluokan hintatietoa, yhdistettynä omiin hintatietoihin, on pidettävä huomattavan tehokkaana monitoroinnin välineenä. Markkinarakenteen keskittyneisyys yhdessä vaihdetun tiedon tuoreuden ja yksityiskohtaisuuden kanssa on mahdollistanut sen, että Kesko ja SOK ovat voineet käyttää kokoluokkatason tietoja toistensa kilpailukäyttäytymisen monitorointiin. Kuten edellä on todettu, kilpailijan käyttäytymisen monitoroinnin mahdollisuus on ollut omiaan johtamaan jäljempänä kuvattuihin potentiaalisesti vahingollisiin kilpailuvaikutuksiin.
Edellä mainitut potentiaalisesti vahingolliset vaikutukset ovat korostuneet erityisesti kahdessa suurimmassa ScanTrack -järjestelmässä raportoidussa kokoluokassa (1000–2499m2 ja yli 2500m2), joissa Keskon ja SOK:n yhteenlaskettu markkinaosuus on hyvin korkea.
Edellä todettu ei kuitenkaan koske pienintä ScanTrack -järjestelmässä raportoitua kokoluokkaa (100–399m2). Tässä kokoluokassa markkinarakenne ei ole vastaavalla tavoin duopolistinen kuin kolmessa suurimmassa kokoluokassa. Tällöin osapuolet eivät ole voineet tehdä pitäviä päätelmiä yksittäisten kilpailijoidensa hinnoittelusta ja siinä tapahtuneista muutoksista vertaamalla omaa hintaansa kokoluokkatasolla raportoituun keskihintaan.
Kilpailuvirasto toteaa, että ScanTrack-järjestelmässä vaihdettu kolmea suurinta kokoluokkaa koskeva tuore ja yksittäisen viikon tarkkuudella raportoitu tuotekohtainen kokoluokkatason keskihintaa koskeva tietojenvaihto on ollut Keskon ja SOK:n osalta kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella kielletty, koska kaksi suurinta toimijaa ovat markkinarakenteen keskittyneisyydestä johtuen voineet käyttää vaihdettuja tietoja toistensa hinnoittelun monitorointiin.
Kilpailuvirasto toteaa myös, että kolmen suurimman kokoluokan osalta viikko- ja tuotekohtaisten kokoluokkatason myynnin määrää ja myynnin arvoa koskevien tietojen vaihto on ollut Keskon ja SOK:n osalta kielletty kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella, koska yritykset ovat vaihtaneet sekä myynnin arvoa että myynnin määrää koskevia tietoja.
Myös kokoluokkatason tietojenvaihdon potentiaaliset kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat liittyneet osapuolten mahdollisuuteen monitoroida vaihdettujen tietojen avulla muutoksia toistensa hinnoittelussa. Pelkästään myynnin määrää tai arvoa erikseen koskevien tietojen vaihto ei näyttäisi kokoluokkatason tiedonkaan osalta mahdollistavan kilpailijan hinnoittelumuutosten monitorointia.
6.4.5.4 Aluetason tieto
AC Nielsen on tarjonnut osapuolille myös alueellista tietoa, jolloin osapuolet ovat voineet muodostaa AC Nielsenin 17 perusalueesta 7–9 raportoitavaa aluetta omien tarpeidensa mukaan. Osapuolille on siten voitu raportoida esimerkiksi edellä kuvatut kokoluokkatason tiedot tietyltä yksittäiseltä alueelta.
Edellä pt-tason ja kokoluokkatason tietojenvaihdon osalta esitetty soveltuu myös alueittain jaoteltuun kokoluokkatason tietojenvaihtoon. Ryhmien alueelliset markkinaosuudet korreloivat kokonaismarkkinoiden markkinaosuuksien kanssa. Lisäksi myös merkittävät keskihintamuutokset eri alueilla korreloivat keskenään. Kilpailuvirasto toteaa lisäksi, että viikko- ja tuotekohtaista alueittain eriteltyä kokoluokkatason tietoa on pidettävä hyvin yksityiskohtaisena tietona, etenkin ottaen huomioon markkinoiden keskittyneisyyden.
Kuten edellä on todettu, SOK ei kuitenkaan ole vastaanottanut alueittain jaoteltua tietoa AC Nielsen Oy:ltä. Näin ollen, vaikka ScanTrack-järjestelmässä raportoitu alueittain jaoteltu kokoluokkatason keskihintaa koskeva tieto onkin mahdollistanut Keskolle SOK:n hinnoittelun monitoroinnin, osapuolten ei voida katsoa harjoittaneen vastavuoroista tietojenvaihtoa alueittain jaotellun tiedon osalta. Näin ollen järjestelmässä raportoidun alueittain jaotellun tiedon osalta osapuolten ei voida katsoa rikkoneen kilpailunrajoituslain 4 §:ää tai EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa.
6.4.6 Tietojenvaihdon vaikutukset kilpailuun päivittäistavarakaupan markkinoilla
Kilpailuviraston asiaa koskevissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että ScanTrack-järjestelmässä vaihdettua tietoa on käytetty mm. hinnoittelupäätösten ja kilpailija-analyysien tekemiseen päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla. Todetakseen tietojenvaihdon olevan kilpailunrajoituslain 4 §:n ja perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella kielletty Kilpailuviraston ei kuitenkaan tarvitse osoittaa, että vaihdettuja tietoja olisi käytetty kilpailunvastaisiin tarkoituksiin tai että tietojenvaihdolla olisi ollut kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tietojenvaihto on kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella kielletty jo silloin, jos tietojenvaihdolla on potentiaalisesti vahingollisia vaikutuksia.[21]
Suomen päivittäistavarakaupan keskittyneestä markkinarakenteesta johtuen osapuolet ovat voineet ScanTrack -järjestelmässä vaihdettujen tietojen avulla tehdä pitäviä päätelmiä kilpailijoidensa hinnoittelusta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Vaihdettujen tietojen avulla on voitu monitoroida myös pieniä hintamuutoksia.
Koska vaihdetut tiedot ovat mahdollistaneet yksittäisen kilpailijan kilpailukäyttäytymisen monitoroinnin, tietojenvaihto on saattanut johtaa osapuolten keskinäisen kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistumiseen. Tietojenvaihto on voinut myös muodostaa alustan kilpailulainsäädännön vastaiselle sopimiselle sekä edesauttaa mahdollisesta sopimisesta poikkeamiseen liittyvien ns. sanktiotoimenpiteiden täytäntöönpanoa. Tietojenvaihdolla on siten katsottava olleen potentiaalisesti vahingollisia kilpailuvaikutuksia Suomen päivittäistavarakaupan vähittäismarkkinoilla.
Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että osapuolten ScanTrack -järjestelmän välityksellä harjoittama tietojenvaihto on ollut kilpailunrajoituslain 4 §:n ja EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella kielletty.
6.4.7 Osapuolten esittämät tehokkuusperustelut
Osapuolet ovat esittäneet Kilpailuvirastolle, että tietojenvaihtoon on liittynyt tehokkuushyötyjä, jotka tulee ottaa huomioon asiaa arvioitaessa.
Osapuolet ovat todenneet, että ScanTrack-järjestelmän avulla harjoitettu tietojenvaihto on ollut hyödyllistä mm. hankintaneuvottelujen, hinnoittelun, valikoimapäätösten ja logistiikan kannalta.
Kilpailuvirasto toteaa, että ScanTrack-järjestelmässä vaihdettuja tietoja on ollut mahdollista käyttää osapuolten esittämiin tarkoituksiin. Hankintaneuvotteluihin, hinnoitteluun, valikoimapäätösten tekemiseen ja logistiikkaan mahdollisesti liittyvät tehokkuushyödyt ovat kuitenkin saavutettavissa myös vähemmän kilpailua rajoittavan tietojenvaihdon avulla. Osapuolten esiin tuomien tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi ei voida katsoa olevan välttämätöntä vaihtaa yrityskohtaisia tuoreita ja yksityiskohtaisia liikesalaisuustietoja siten kuin ScanTrack-järjestelmässä on tehty. Mahdolliset tehokkuushyödyt ovat saavutettavissa myös vähemmän yksityiskohtaista ja tarkkaa tietoa vaihtamalla. Koska osapuolten esittämät tehokkuushyödyt ovat saavutettavissa myös vähemmän kilpailua rajoittavin keinoin, osapuolten esittämiä tehokkuusperusteluja ei voida ottaa huomioon kilpailunrajoituslain 5 §:ssä ja perustamissopimuksen 81(3) artiklassa tarkoitettuina tehokkuushyötyinä.
Kilpailuvirasto toteaa näin ollen, että osapuolet eivät ole esittäneet sellaisia kilpailunrajoituslain 5 §:ssä tai perustamissopimuksen 81(3) artiklassa tarkoitettuja tehokkuushyötyjä, joiden perusteella edellä kielletyksi todetun tietojenvaihdon voitaisiin katsoa olevan sallittu.
6.5 Seuraamusmaksu
Kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4 tai 6 §:n tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.
Osapuolet ovat Kilpailuviraston selvitystyön käynnistyttyä pyrkineet muuttamaan käyttäytymistään siten, että viraston esiin nostamat ongelmat voitaisiin poistaa. Osapuolet ovat lakanneet vastaanottamasta ScanTrack-järjestelmästä tietoja, joiden vaihtamisen on katsottava olevan kilpailunrajoituslain ja EY:n perustamissopimuksen 81 perusteella kielletty.
Edellä todetun perusteella kilpailunrajoituslain 4 §:n ja 81 artiklan vastainen menettely on päättynyt Kilpailuviraston selvitystyön aikana. Koska kiellon vastaisesta toiminnasta on luovuttu, edellä kuvatulla osapuolten välisellä tietojenvaihdolla ei voida katsoa enää olevan vahingollisia kilpailuvaikutuksia.
Kilpailuvirasto ei pidä seuraamusmaksuesityksen tekemistä tarkoituksenmukaisena. Seuraamusmaksuesityksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi todeta, että asia on tullut Kilpailuviraston tietoon SOK:n ja Keskon yhteydenottojen perusteella ja että osapuolet ovat pyrkineet omilla toimenpiteillään vähentämään kielletyn tietojenvaihdon vahingollisia vaikutuksia Kilpailuviraston aloitettua asian selvittämisen.
7 Ratkaisu
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
8 Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 4, 5 ja 7 §
EY:n perustamissopimus 81 artikla
9 Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituslain 21 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
10 Lisätiedot
Lisätietoja antavat tutkimuspäällikkö Arttu Juuti ja johtaja Kirsi Leivo.
[1] Kauppavaikutusta koskeva periaate sisältyy myös neuvoston täytäntöönpanoasetuksen N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohtaan.
[2] Ks. esimerkiksi EY:n tuomioistuimen päätökset asioissa 56/65 La Société Technique Minière v. Maschinenbau Ulm (Kok. 1966, s. 251, 357 ja 375 kohdat), 172/80 Züchner (Kok. 1981, s. 2021, 18 kohta), 319/82 Kerpen & Kerpen (Kok. 1983, s. 4173, 9 kohta), 240/82 ym. Stichting Sigaretteindustrie (Kok. 1985, s. 3831, 46–51 kohdat) sekä EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös asiassa T-25/95 ym. Cimenteries CBR (Kok. 2000, s. II-491, 3868,3869 ja 3930 kohdat).
[3] Ks. esimerkiksi EY:n tuomioistuimen päätökset asioissa 8/72 Vereeniging van Cementhandelaren, (Kok.1972, s.977, 29 kohta) ja C-309/99, Wouters (Kok.2002, s. I-1577, 95 kohta).
[4] Ks. esimerkiksi EY:n tuomioistuimen päätös asiassa 22/71 Béguelin (Kok.1971, s. 949, 16 kohta).
[5] Ks. esim. komission päätös UK Agricultural Tractor Registration Exchange, (EYVL 1992 L 68/19, 35 kohta), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998, s. I-3111).
[6] Ks. esimerkiksi EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös asiassa T-7/89 SA Hercules Chemicals NV (Kok. 1991, s II-79, 256 kohta).
[7] Ks. esimerkiksi komission päätös asiassa Teollisuusputket, 16.12.2003, kohta 182 ja EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös 24.10.1999 asiassa T-1/89 Rhône-Poulenc vs. Komissio (Kok. 1991, s. II-867).
[8] Ks. komission päätös asiassa Teollisuusputket (EYVL 2004, L 125/50, 184 kohta) ja EY:n tuomioistuimen päätös asiassa 48/69, Imperial Chemical Industries vs. komissio (”ICI”), (Kok. 1972, s. 25, 64 kohta).
[9] Komission päätös 92/157, UK Agricultural Tractor Registration Exchange, kohta 34, vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95, John Deere v Commission (Kok. 1998, s. I-3111).
[10] Komission päätös UK Agricultural Tractor Registration Exchange, (EYVL 1992, L 68/19, kohta 51), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998,s. I-3111, kohta 91).
[11] Komission kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus (1977), § 2, kohta 7(2).
[12] EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös asiassa T-35/92, John Deere v. Commission (Kok. 1994 s. II-00131, kohta 51), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998, s. I-3111, kohdat 88–89).
[13] Komission päätös UK Agricultural Tractor Registration Exchange, (EYVL 1992, L 68/19, 35 kohta), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998,s. I-3111) ja Faull & Nikpay, The EC Law of Competition (1999), kohdat 6.364–6.366.
[14] Ks. Komission päätökset Italian cast glass, (EYVL 1980,L 383/19, 4 kohta), UK Agricultural Tractor Registration Exchange, (EYVL 1992, L 68/19, 49 kohta), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998,s. I-3111) ja Cobelpa/VNP, (EYVL 1977, L 242/10, 25–27 kohdat) sekä Komission kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus (1977), § 2, kohta 7(1).
[15] Komission päätös UK Agricultural Tractor Registration Exchange, (EYVL 1992, L 68/19, 35 kohta), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998,s. I-3111) ja Faull & Nikpay, The EC Law of Competition (1999), kohdat 6.364–6.366.
[16] Komission kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus (1977), §2, kohta 7(3).
[17] Ks. esimerkiksi Associated Lead Manufacturers,( EYVL 1979 L 21/16, 26 kohta), Atka A/S v BP Kemi A/S, EYVL (1979 L 286/32, 54 kohta) Benelux Flat Glass, (EYVL 1984 L 212/13, 35 kohta) ja UK Agricultural Tractor Registration Exchange, (EYVL 1992 L 68/19, 35 kohta), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998, s. I-3111).
[18] Komission kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus (1977), § 2, kohta 7(2).
[19] EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös asiassa T-35/92, John Deere v. Commission (Kok. 1994 s. II-00131, kohta 51), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998, s. I-3111, kohdat 88–89).
[20] Komission kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus (1977), §2, kohta 7(3).
[21] Komission päätös UK Agricultural Tractor Registration Exchange, (EYVL 1992, L 68/19, kohta 51), vahvistettu Yhteisöjen tuomioistuimen päätöksellä C-7/95 P, John Deere v Commission (Kok. 1998,s. I-3111, kohta 91).