Asianosainen
Kemira Agro Oy, Helsinki
Asian vireilletulo
Kilpailuviraston vuonna 1996 perustamassa kauppa -hankkeessa yhdeksi tavoitteeksi asetettiin Kemira Agro Oy:n harjoittaman lannoitekaupan kauppaehtojen selvittäminen sekä sellaisten alennusten ja muiden ehtojen poistaminen, joiden tarkoituksena oli estää kilpailevien yrityksien alalle pääsy ja uusien jakelukanavien muodostuminen.
Selvitystehtävään liitettiin Hankintaosuuskunta Hansun 23.2.1996 virastolle toimittama toimenpidepyyntö, jonka mukaan Kemira Agro Oy käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa suosimalla kaupan keskusliikkeitä lannoitteiden hinnoittelussa.
Varsinainen selvitys aloitettiin vuonna 1997. Selvityksessä hankitut tiedot sijoittuvat vuosien 1996–2000 väliselle ajalle.
Yritykset
Kemira Agro Oy
Kemira Agro Oy on osa Kemira-konsernia. Konsernin kokonaisliikevaihto vuonna 1999 oli noin 15 020 Mmk. Konsernin päätoimialoja edustavat kasviravinteita tuottava Kemira Agro Oy, teollisuudessa käytettäviä kemikaaleja valmistaja Kemira Chemicals Oy, titaanidioksidipigmentejä valmistava Kemira Pigments Oy sekä maaleja valmistava Tikkurila Oy. Kemira-konserniin kuuluvat lisäksi muun muassa Kemira Metalkat Oy ja Kemira Safety Oy. Tuotantolaitoksia konsernilla on yli 30 maassa.
Kemira-konsernin osakkeista valtio omisti vuoden 1999 lopussa 53.38 %. Seuraavina olivat Sampo-ryhmä 3.64 %:n, Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 2.8 %:n ja Pohjola-yhtymä 2.27 %:n osuuksilla. Muut osakkeet jakautuivat ulko- ja kotimaisten instituutioiden ja yksityisten osakkeenomistajien kesken.
Kemira yhtiöitti kotimaan toimintansa 1.1.1994, jolloin muodostettiin kasviravinteita tuottava Kemira Agro Oy. Se on laajentunut kotimaisesta yhtiöstä kansainväliseksi konserniksi, joka on Euroopassa alansa toiseksi suurin. Sen vuosituotanto on noin kuusi miljoonaa tonnia. Liikevaihto vuonna 1999 oli 6040 Mmk. Osa Suomessa sijaitsevien tehtaiden tuotannosta menee vientiin. Toisaalta Kemira Agron Suomessa markkinoimien lannoitteiden raaka-aineista suurin osa on ulkomaista alkuperää. Kemira Agron osuus Kemira-konsernin liikevaihdosta oli vuonna 1999 noin 40 %.
Kemira Agrolla on tuotantolaitoksia Suomen lisäksi muun muassa Tanskassa, Iso-Britanniassa, Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Dubaissa, Intiassa ja Thaimaassa. Yhtiö palvelee asiakkaitaan yli sadassa maassa. Kemira Agro arvioi omaksi markkinaosuudekseen Länsi-Euroopassa noin 10 %.
Kemira Agron toiminta on jaettu neljään liiketoimintayksikköön: Agriculture (peltolannoitteet), Horticulture (puutarhalannoitteet, metsälannoitteet ja maanparannusaineet), Process Chemicals (rikkihappoa, typpihappo, ammoniakki ja urea) ja Agro Ventures (projektit ja tutkimus). Kemira Agron tytäryhtiöitä ovat kuormauksessa käytettäviä lavoja valmistava A. Jalander Oy, maatiloille muun muassa maa-, metsä- ja rehuanalyysejä tekevä Viljavuuspalvelu Oy sekä herkkusieniä kotimaan kulutukseen tuottava Mykora Oy.
Hankintaosuuskunta Hansu
Hankintaosuuskunta Hansu on viljelijöiden perustama osto-osuuskuntien yhteistyöelin. Hansun jäseniksi voivat liittyä oikeustoimikelpoiset maaseudun elinkeinotoimintaa edistävät yhteisöt. Jäsenosuuskuntia Hansussa on 14, joiden lisäksi sen kanssa ostoyhteistyötä harjoittaa 10 osuuskuntaa. Osuuskunnissa on jäsenenä noin 1000 maanviljelijää.
Osuuskunnat harjoittavat ostotoimintaa joko suoraan tai keskusosuusliikkeensä välityksellä. Ostoyhteistyötä harjoitetaan muun muassa lannoitteiden, rehujen ja erilaisten maatiloilla tarvittavien liuosten hankinnassa. Ostoyhteistyössä mukana olevien viljelijöiden lannoitetarpeen arvioidaan olevan noin 20 miljoonaa kiloa. Osuuskunta harjoittaa myös maatalouden konerengastoimintaa yhdessä jäsenyhteisöjensä kanssa ja pitää yllä siihen liittyvää konepörssiä.
Hankintaosuuskunta Hansun sääntöjen mukaan sen tarkoituksena on muita maaseutuyritysten yhteistoimintaa harjoittavia yhteisöjä palvelevana elimenä edistää monipuolisen yhteistyön kehittämistä sekä tukea ja edistää jäsenyhteisöjensä jäsenten taloudellista ja henkistä hyvinvointia. Tarkoituksen toteuttamiseksi osuuskunta voi muun muassa ostaa, myydä ja jaella maataloudessa tai muussa maaseutuyrityksessä tarvittavia tuotantotarvikkeita jäsenilleen ja hallituksen päätöksellä eri yhteistyötahoille, ei kuitenkaan yksityisille maaseutuyrittäjille. Lisäksi Osuuskunta voi harjoittaa muutakin maatalouden yritys- ja palvelutoimintaa kuten järjestää koulutusta, jalostaa ja markkinoida tuotteita tai käydä ulkomaankauppaa joko itse tai tytär- taikka osakkuusyrityksensä välityksellä. Osuuskunta voi omistaa toimintaansa varten irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä omistaa arvopapereita ja osakkeita sekä harjoittaa osakekauppaa.
Kilpailuviraston selvitystoimenpiteet
Kilpailuvirasto teki Kemira Agroon yrityskäynnin 23.1.1997. Kemira Agro antoi 30.1.1997 kirjallisesti lisäselvityksiä yrityskäynnillä esitettyihin kysymyksiin. Virasto teki 3.–4. ja 7.–8.4.1977 Kemira Agroon kilpailunrajoituslain 20 §:n tarkoittaman yritystarkastuksen. Virasto pyysi 2.6.1997 ja 27.1.1999 kirjallisia lisäselvityksiä Kemira Agrolta lannoitteiden myynti- ja toimitusehdoista. Kemira Agro antoi selvityksensä 1.7.1997 ja 6.4.1999. Virasto pyysi Hankintaosuuskunta Hansulta lisäselvityksiä 26.4.1999, jotka osuuskunta toimitti 26.5.1999 päiväämällään kirjeellä. Virasto pyysi 14.6.1999 lausuntoa lannoitemarkkinoiden toimivuudesta maataloustuottajain, metsänomistajien ja muiden maaseutuyrittäjien valtakunnalliselta etujärjestöltä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry:ltä. MTK vastasi lausuntopyyntöön 17.8.1999 päiväämällään kirjeellä. Lisäksi virasto on haastatellut lannoitteiden ostajina toimivia kaupan keskusliikkeitä ja Kemira Agron kilpailijoita.
Kilpailuvirasto on esittänyt Kemira Agrolle 30.8.1999 selvityksensä perusteella laatimansa vastalausekirjelmän ja saanut 29.2.2000 Kemira Agrolta sitä koskevan vastineen. Kilpailuvirasto on lisäksi kuullut Kemira Agroa 22.2. ja 25.5.2000. Virasto pyysi vielä 24.3.2000 Kemira Agron seitsemältä kilpailijalta ja jälleenmyyjältä lausuntoa muun muassa eri lannoitteiden relevanteista tuotemarkkinoista. Lausuntopyyntöön vastasivat Bang & Bonsomer Oy 16.4.2000, Biolan Oy 13.4.2000, Hankkija Oyj 18.4.2000 ja Kekkilä Oyj 18.4.2000.
Lannoitemarkkinat
Lannoitteiden ryhmittely
Suomessa käytettävät lannoitteet poikkeavat osittain muualla Länsi-Euroopassa käytettävistä lannoitteista. Suomen maaperä on ravinneköyhää ja vaihtelevaa maalajien, happamuuden ja humuksen määrän suhteen. Koska maan ns. viljavuus on heikko, joudutaan parhaan mahdollisen sadon saamiseksi lisäämään useita eri ravinteita.
Suomessa käytettävistä peltolannoitteista seoslannoitteiden osuus on noin 90 % ja yksiravinteisten lannoitteiden noin 10 %. Euroopassa seoslannoitteiden osuus on noin 30 % ja yksiravinteisten noin 70 %. Suomessa lannoitteisiin lisätään seleeniä, jota muualla Euroopassa ei yleensä käytetä. Vastaavasti hivenravinteita Suomessa käytetään lähes aina, kun taas Euroopassa se on poikkeuksellista. Myös kadmiumin käytössä on huomattavia eroja. Suomessa lannoitteet myydään säkkeihin pakattuina. Muualla Euroopassa lannoitteet yleensä toimitetaan irtotavarana kaupan varastosta maanviljelijöille.
Kemira Agron valmistamat pelto- ja metsälannoitteet eroavat koostumukseltaan Suomeen tuoduista ulkomaisista valmisteista. Tuontilannoitteet ovat ns. blendattuja tuotteita (mekaanisia lannoiteseoksia), joissa eri raaka-aineita on rakeina sekoitettu keskenään. Kemira Agron markkinoimissa lannoitteissa yksi rae sisältää useita eri ravinteita.
Lannoitteiden erilaisuus ei sinänsä ole maahantuontia rajoittava tekijä, koska useimmat lannoitetehtaat kykenevät tilauksesta valmistamaan asiakkaan haluaman koostumuksen sisältäviä lannoitteita. Mikäli käytettävissä olisi riittävän laaja jakeluorganisaatio, olisi maahantuonti taloudellisesti kannattavaa tuontikustannuksista huolimatta.
Suomessa pelto- ja metsälannoitteita valmistaa ainoastaan Kemira Agro Oy. Valmiiksi sekoitettuja peltolannoitteita tuo maahan vähäisessä määrin Tigoteam Oy. Maanparannusaineiden ja erikoislannoitteiden valmistajia ja maahantuojia ovat Kemira Agron lisäksi muun muassa Nordkalk Oy, Bang & Bonsomer Oy, Biolan Oy, Biorae Oy, Biokasvu Oy, Kekkilä Oy, Nutriforte Oy ja Oy Schetelig Ab.
Kemira Agro Oy:n Kilpailuvirastolle 27.6.1997 antaman vastauksen mukaan lannoitteet jaetaan käyttötarkoituksensa ja asiakaskuntansa mukaan kolmeen pääryhmään: 1) peltolannoitteisiin, 2) metsälannoitteisiin ja 3) puutarhalannoitteisiin. Puutarhalannoitteet voidaan edelleen jakaa avomaa-, asuinympäristö- ja kasvihuonelannoitteisiin. Maatilataloudessa käytettävät maanparannusaineet muodostavat oman ryhmänsä eikä niitä pidetä edellisten kaltaisina lannoitteina. Tuotesisällöltään eräitä lannoitteita voidaan myös myydä eri käyttötarkoituksiin. Tällöin pakkauskoko, asiakaskunta ja käyttömäärä ratkaisevat, mihin ryhmään lannoite luetaan. Lannoitemarkkinoiden jakautumista eri osa-alueisiin osoittaa myös se, että eräät Suomen markkinoilla olevat yritykset ovat erikoistuneet vain tietylle osa-alueelle kuten esimerkiksi puutarhalannoitteiden tai peltolannoitteiden myyntiin.
Kemira Agro käyttää tilastoissaan kalenterivuoden ohella myös lannoitusvuosi -käsitettä, joka alkaa 15.6 ja päättyy seuraavana vuonna 14.6.
Seuraavana esitettävät lannoitteiden myyntimäärät ja markkinaosuudet ovat arvioita. Esitettävät luvut perustuvat suurelta osin Kemira Agrolta saatuihin tietoihin.
Lannoitekaupan markkinaosuudet
Metsälannoitteet jaetaan kunnostuslannoitteisiin ja muihin metsälannoitteisiin. Kunnostuslannoitteiden käyttökohteena ovat elvytystä kaipaavat ilmansaasteille altistuneet metsät. Muut metsälannoitteet ovat puuntuotantoa lisääviä lannoitteita. Kemira Agro myi metsälannoitteita vuonna 1998 yli 9000 tonnia. Yhtiö hallitsee myös metsälannoitteiden markkinoita. Kemira Agron oman arvion mukaan sen markkinaosuus vuonna 1995 oli 95 % ja 88 % vuonna 1998.
Peltolannoitteet on kehitetty pelloilla käytettäväksi. Peltolannoitteiden pääasiallinen käyttökohde on maatiloilla viljojen, öljykasvien ja sokerijuurikkaan lannoitus. Kemira Agron peltolannoitteiden myynti vuonna 1998 oli noin 770 000 tonnia. Yhtiön markkinaosuudessa ei 1990 -luvulla ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kemira Agron oman arvion mukaan sen markkinaosuus vuonna 1995 oli 99 % ja 98 % vuonna 1998.
Avomaalannoitteita käytetään vihannesten ja perunan viljelyssä. Avomaalannoitteissa Kemira Agro on markkinajohtaja. Avomaalannoitteita yhtiö myi vuonna 1998 noin 44 000 tonnia. Kemira Agron oman arvion mukaan sen markkinaosuus vuonna 1995 oli 98 % ja 97 % vuonna 1998.
Asuinympäristölannoitteet eli kotipihalannoitteet on erityisesti tarkoitettu pienpalstaviljelyyn, puistoihin, hautausmaille sekä urheilukentille. Asuinympäristölannoitteiden merkittävimpinä myyjinä toimivat Kemira Agro, Biolan Oy, Kekkilä Oy ja Bang & Bonsomer Oy. Yhtiön kanssa kilpailevat etenkin Biolan Oy ja Kekkilä Oy. Asuinympäristölannoitteita Kemira Agro myi vuonna 1998 noin 15 000 tonnia. Kemira Agron oman arvion mukaan sen markkinaosuus asuinympäristölannoitteissa vuonna 1995 oli 42 % ja 50 % vuonna 1998.
Kasvihuonelannoitteet on tarkoitettu kasvihuoneille ja peltoviljelykasvien eräisiin puutostiloihin. Varsinkin kasvihuonelannoitteita myyvät yritykset tarjoavat yksilöllisiä asiakkaan haluamia seoksia. Kasvihuonelannoitteita yhtiö myi vuonna 1998 yli 2000 tonnia. Yhtiön oman arvion mukaan sen markkinaosuus vuonna 1995 oli 40 % ja 38 % vuonna 1998. Muita markkinoilla toimivia yrityksiä ovat muun muassa Kekkilä Oy, Oy Schetelig Ab, Nitroforte Oy ja Bang & Bonsomer Oy. Kemira Agron kanssa kilpailevat etenkin Kekkilä Oy ja Oy Schetelig Ab.
Maanparannusaineiksi kutsutaan tuotteita, jotka parantavat pitkäaikaisesti maan ravinteidenpidätyskykyä tai vesi-, ilma- ja lämpösuhteita. Kemiran markkinoimissa maanparannusaineissa on kyse ravinteidenpidätyskyvyn parantamisesta. Maanparannusaineissa markkinajohtajana on NordKalk Oy, joka markkinoi Suomesta louhimaansa kalkkia. Sen markkinaosuus on noin 80 %. Kemira Agron markkinaosuus maanparannusaineissa on alle 10 %. Maanparannusaineita ja luomulannoitteita yhtiö myi yhteensä vuonna 1998 yli 90 000 tonnia.
Kemira Agro Oy:n hinnoittelu ja alennuskäytäntö
Lannoitteiden jakelutiet
Kemira Agro on keskittänyt lannoitteiden jälleenmyynnin pääasiallisesti Kesko Oyj:lle ja Hankkija-Maatalous Oy:lle, joka on Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan tytäryhtiö. Keskon osuus Kemira Agron valmistamien peltolannoitteiden kokonaismyynnistä on noin 40 % ja Hankkijan noin 50 %. Edellisten lisäksi Kemira Agron valmistamia peltolannoitteita jakelevat muun muassa Osuuskunta Munavakka, Suomen Maataloustukku Oy, Suomen Yrittäjien Maatalous Oy, TukoSpar Oy ja Ylistaron Maatalous Oy.
Kemira Agron valmistamien metsälannoitteiden jakelussa Keskon markkinaosuus on noin 70 % ja Hankkija-Maatalouden noin 30 %. Myös puutarhalannoitteissa Keskon ja Hankkija-Maatalouden osuus on merkittävä. Yhdessä ne markkinoivat Kemira Agron Suomeen tarkoitetuista tuotteista lähes 90 %.
Yleiset toimitusehdot
Asiakkaan perusostohinta määräytyy Kemira Agron julkaiseman hinnaston mukaisesti. Yksityiskohtaiset tilaus- ja toimitusehdot sekä laskutus- ja maksuehdot sovitaan asiakkaan kanssa erikseen.
Peltolannoitteiden tehdashinnat yhtiö porrastaa kymmenen päivän jaksoihin elokuusta huhtikuun alkuun saakka. Metsään tarkoitettujen lannoitteiden sekä syysviljan kestolannoitteen ja urean hinnat ovat porrastamattomat. Hintaporrastus on korkeimman ja edullisimman ostoajankohdan välillä noin 10 %. Eräistä lannoitteista asiakas saa erillisen ennakkotilausalennuksen. Yhtiö myöntää asiakkailleen myös muita jäljempänä yksityiskohtaisemmin selostettuja alennuksia. Kertaluonteisissa kaupoissa mahdollinen alennus myönnetään välittömästi.
Kemira Agro käyttää lannoitteissa toimitusehtoa ”vapaasti tehtaalla ajoneuvoon lastattuna”, jolloin yhtiön vastuu päättyy tehtaan portilla. Lannoitteet tilataan toimittavalta tehtaalta. Harjavallan tehtaan valikoimaan kuuluvia lannoitteita asiakas voi tilata myös Kemira Agron järjestäminä kuljetuksina.
Vuosisopimukset
Kemira Agro solmi tarkastelukauden aikana merkittävimpien asiakkaidensa kanssa kirjalliset lannoitekauppaa koskevat vuosisopimukset.
Sopimuksissa sovittiin kokonaislannoitemäärä, jonka Kemira Agro sitoutui toimittamaan ja asiakas ostamaan seuraavan lannoitusvuoden aikana. Sopimuksissa ei kuitenkaan yksilöity lannoitteita, joita toimitukset käytännössä koskivat. Sopimuksien mukaan asiakkaalla oli oikeus pienentää tilaustaan tai siirtää toimituksia seuraavalle lannoitusvuodelle sopimuksessa tarkemmin mainittujen syiden perusteella.
Lannoitteista myönnetyt alennukset
Kemira Agron asiakaskohtaisista osto- ja myyntiehdoista ilmenee, että tarkastelukauden aikana yhtiö myönsi eräille asiakkailleen vuosialennusta, jonka suuruus oli sidottu pelto-, metsä- ja puutarhalannoitteiden yhteiseen ostomäärään. Osto- ja myyntiehdoista ilmenee myös, että yhtiö myönsi X Oy:lle vuosialennusta sen mukaan, miten suuriksi pelto-, metsä- ja puutarhalannoitteiden yhteenlasketut ostot muodostuivat yhdessä toisen Kemira Agron asiakkaana olleen yhtiön ostojen kanssa.
Kilpailuvirastolle 31.3.1999 annetussa selvityksessä Kemira Agro totesi muun muassa, että pelto- ja metsälannoitteista on laadittu volyymiin pohjautuva vuosialennusasteikko, jota ei vuoden 1994 jälkeen ole muutettu, vaikka vuosialennuksissa on tapahtunut pieniä muutoksia. Muutokset ovat johtuneet lähinnä pelto- ja metsälannoitteiden kassa-alennuksien poisjättämisestä. Uusia suoriksi asiakkaiksi haluavia on siinä määrin vähän, että yhtiö harkitsee ehdot ja alennustason tapauskohtaisesti volyymiin ja/tai maksuaikaan sekä asiakkaan maksukykyyn perustuen.
Kemira Agron mukaan vuosialennukset perustuvat kustannussäästöihin, jotka muodostuvat markkinointiviestinnässä, myyntityössä, tilausten ja noutovarausten vastaanotossa, kuljetusten järjestelyssä, laskutuksessa, perinnässä ja luottotappioissa. Elinkeinonharjoittajien yhteisalennuksesta Kemira Agro totesi, että kyseessä on ollut väliaikainen järjestely, joka on perustunut yritysten aiempaan yhteisomistukseen.
Kemira Agro myönsi eräille lannoitteita ostaville asiakkailleen myös kampanja-alennuksia, jotka asiakkaat saivat käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla ilman, että tavoitteista olisi asiakkaan ja yhtiön välillä sovittu. Kilpailuvirastolle antamassaan selvityksessä Kemira Agro totesikin, että kampanja-alennukset olivat osaksi vuosialennus -luonteista hyvitystä.
Kemira Agro maksoi eräille asiakkailleen vuosina 1996 ja 1997 suoritealennusta sekä näin saadulle alennukselle korkoa. Antamassaan selvityksessä yhtiö totesi, että suoritealennusta maksettiin kassa-alennuskäytäntöä lopetettaessa ja siirrettäessä osa kassa-alennuksista vuosialennukseksi.
Asiakaskohtaisista osto- ja myyntiehdoista ilmenee myös, että yhtiö maksoi yhdelle asiakkaalle kassa-/käteisalennusta korkohyvityksen muodossa, mikäli asiakas maksoi pelto- ja metsälannoitteita koskevat laskunsa ennen eräpäivää. Kemira Agro maksoi myös lisävuosihyvitys -nimikkeellä olevaa alennusta ja markkinointialennusta, joka yhtiön ilmoituksen mukaan oli vaihto vuosialennukselle.
Kemira Agro Oy:n tarjous Hankintaosuuskunta Hansulle
Hankintaosuuskunta Hansu oli pyytänyt Kemira Agro Oy:ltä tarjousta kymmenen (10) miljoonan kilon peltolannoite-erästä käteislaskutuksena. Osuuskunnan mukaan Kemira Agron tarjouksessa hinnat olivat lähes samat kuin viljelijän ostaessa lannoitteet suoraan vähittäiskaupasta. Kemira Agron tarjous perustui vuoden 1996 helmikuun tukkuhinnastohintoihin, joista osuuskunta olisi saanut alennusta kaksi (2) prosenttia.
Hankintaosuuskunta Hansun mielestä Kemira Agro haluaa ilmeisesti toimia yhteistyössä ainoastaan suurien keskusliikkeiden kanssa. Kemira Agro käytti väärin määräävää markkina-asemaansa, koska yhtiö ei tehnyt kilpailukykyistä tarjousta. Osuuskunta ei hyväksynyt tehtyä tarjousta.
Kemira Agro Oy:n vastine Kilpailuviraston vastalausekirjelmästä
Kilpailuviraston vastalausekirjelmästä antamassaan vastineessa Kemira Agro muun muassa ilmoitti, että yhtiö tulee tekemään eri ryhmiin kuuluville lannoitteille yksilölliset vuosialennustaulukot ja selkeyttämään laskutuskäytäntöänsä sekä muuttamaan kampanja-alennustensa myöntämisen perusteita siten, että ne ovat kustannusvastaavia. Kirjallisten vuosisopimuksien sisältö uusitaan ja alennusnimikkeistö yhtenäistetään.
Vastineessaan Kemira Agro lisäksi totesi, että Hankintaosuuskunta Hansulle annetussa tarjouksessa yhtiölle oli tapahtunut virhe vastoin annettuja sisäisiä ohjeita ja sovellettavia alennustaulukoita. Osuuskunnalle olisi pitänyt tarjota peltolannoitteista 0.5 %:n lisäalennus luvatun 2 %:n käteisalennuksen lisäksi.
Kemira Agro myös täsmensi 27.5.1997 antamaansa selvitystä lannoitteiden ryhmittelystä toteamalla, että ryhmittely eri segmentteihin perustuu Kemira Agron sisäiseen työnjakoon. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa tapa luokitella lannoitteita. Esimerkiksi metsälannoitteita ei kyetä erottamaan peltolannoitteista kuin osittain, koska peltolannoitteita käytetään myös metsien lannoituksessa.
Kemira Agron mukaan myöskään pelto- ja avomaalannoitteita ei käytännössä kyetä erottamaan omiksi ryhmikseen, koska maatila, joka viljelee ns. avomaakasveja, viljelee myös muita peltokasveja saadakseen aikaan viljelykierron. Viljelijä tekee viljelysuunnitelman tilalleen, jossa määritellään peltolohkoittain mitä kasveja viljellään milläkin lohkolla. Samalla tehdään lannoitussuunnitelma kunkin peltolohkon ravinnepitoisuuksien ja viljeltävän kasvin ravinnetarpeiden mukaan. Suunnitelman tuloksena on lista tarvittavista lannoitteista. Listan mukaisista tuotteista viljelijä pyytää tarjouksen kauppiaalta erottelematta niiden käyttötarkoitusta.
Tarjotessaan lannoitteita avomaakasveja viljelevälle tilalle kauppias tarjoaa koko tilan tarvitsemaa valikoimaa erottelematta sitä, käytetäänkö lannoitteita avomaakasveille tai peltokasveille. Käsite avomaalannoite onkin syntynyt Kemiran sisäisten ryhmittelyjen tuloksena. Kansainvälisesti ei ole olemassa selkeästi määriteltävää avomaalannoitteiden ryhmää.
Pyydetyt lausunnot
Kilpailuvirasto pyysi maataloustuottajain, metsänomistajien ja muiden maaseutuyrittäjien valtakunnalliselta etujärjestöltä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y:ltä lausuntoa maataloudessa käytettävien lannoitteiden markkinoista Suomessa. Virasto pyysi myös Kemira Agron eräiltä kilpailijoilta ja jälleenmyyjiltä lausuntoa muun muassa lannoitteiden relevanteista markkinoista.
Bang & Bonsomer Oy totesi 16.4.2000 päiväämässään lausunnossa, että relevantteja erillisiä hyödykemarkkinoita Suomessa ovat pelto-, metsä-, puutarhan avomaa-, asuinympäristö- ja kasvihuonelannoitteet. Kyseisten erillisten hyödykemarkkinoiden yläkäsitteitä voivat olla pelto-, metsä- ja puutarhalannoitteet, jolloin puutarhalannoitteisiin luetaan avomaa-, asuinympäristö- sekä kasvihuonelannoitteet. Toinen vaihtoehtoinen yläkäsitteistö voisi muodostua ammatti- ja harrastajalannoitteista. Tällöin ammattilannoitteita olisivat pelto-, metsä-, puutarhan avomaa- sekä kasvihuonelannoitteet ja harrastajalannoitteita olisivat puolestaan asuinympäristölannoitteet. On kuitenkin huomioitava, että yläkäsitteistä riippumatta relevantit erilliset hyödykemarkkinat ja alaryhmät Suomessa ovat pelto-, metsä-, puutarhan avomaa-, asuinympäristö- ja kasvihuonelannoitteet. Jako voi perustua ainoastaan käyttötarkoitukseen, asiakaskuntaan ja asiakaskunnan ostokäyttäytymiseen. Lannoitteiden jakaminen esimerkiksi hivenlannoitteisiin, erikoislannoitteisiin ja luomulannoitteisiin ei ole mahdollista, koska muun muassa volyymillisesti eniten myytyjen peltolannoitelajikkeiden jakaminen mainittuihin ryhmiin olisi käytännössä mahdotonta.
Peltolannoitteiden käyttö metsissä on ympäristöä rasittavaa eikä siten suositeltavaa. Peltolannoitteissa fosforihaposta peräisin olevan fosforin liukoisuusaste on 80 prosenttia. Sama havainto voidaan tehdä myös typen osalta. Metsälannoitteiksi suositeltujen erityisesti hidasliukoista metyleeniureaa sisältävien lannoitteiden käyttö peltoviljelyssä ei myöskään ole käytännössä mahdollista. Kyseisten tuotteiden typen liukoisuusajat ovat vuosia ja niiden käyttö peltolannoitteena johtaisi niin ikään hallitsemattomaan käyttöön ja lopputulokseen.
Peltolannoitteiden saatavuus kilpailukykyisillä hinnoilla esimerkiksi Keski-Euroopasta on hyvä. Alan suuren ylikapasiteetin ja vaimentuneen kysynnän vuoksi valmistajien halukkuus valmistaa asiakaskohtaisia ratkaisuja on korkea. Tarjonta on vilkasta niin rahtivalmistuksessa (asiakas hankkii tarvittavat raaka-aineet) kuin valmiissa lopputuotteissakin. Lisäksi suurten volyymien rahtikustannusten trendi on viime vuosina ollut laskeva. Asuinympäristö- ja kasvihuonelannoitteiden kilpailukykyinen lisätuonti on ongelmallisempaa voimakkaan kotimaisen hintakilpailun vuoksi.
Biolan Oy totesi 13.4.2000 päiväämässään lausunnossa, että yhtiö jakaa markkinat sen mukaan, onko kyseessä ammattikäyttäjät vaiko harrasteviljelijät. Ammattikäyttäjille menevät lannoitteet jaetaan edelleen pelto-, metsä- ja puutarhalannoitteisiin. Puutarhalannoitteet jaetaan vielä avomaa- ja kasvihuonelannoitteisiin. Puutarhalannoitteita ei voida katsoa yhdeksi kokonaisuudeksi ilman alajaottelua. Harrasteviljelijöille menevät lannoitteet jakautuvat puolestaan väki- ja luonnonlannoitteisiin. Syynä edellä mainittuun jakoon ammatti- ja harrastelijaviljelijöihin on se, että markkinat niiden kesken poikkeavat toisistaan oleellisesti mitä tulee markkinointiviestintään, volyymiin, kauppatapaan, alennuskäytäntöön, myyntipisteisiin, jakelukanaviin ja markkinointipanostukseen. Mikäli verrataan omakotipuutarhaa tai ammattipuutarhurin kasvihuonetta tai avomaaviljelmää, kyse on kahdesta erityyppisestä asiasta ja erityyppisistä tuotteista. Harrasteviljelijöissä on selkeä raja ns. kemiallisia väkilannoitteita ja toisaalta orgaanisia luonnonlannoitteita käyttävien kuluttajien välillä.
Lannoitteiden jako hiven-, erikois- ja luonnonlannoitteisiin perustuu ko. yrityksen sisäisiin lähtökohtiin, kuten lannoitteiden ainesisältöön ja valmistusmenetelmiin, eikä ole markkinalähtöinen luomulannoitetta lukuun ottamatta. Hivenravinteita ja eri pääravinteita käytetään kaikissa lannoitteissa riippumatta siitä, mille käyttäjäryhmälle ne on suunnattu.
Pelto- ja metsälannoitteiden toisiaan korvaava käyttö ei ole mahdollista ympäristövaikutusten asettamien erilaisten vaatimusten vuoksi. Metsien lannoituksessa ei esimerkiksi voi käyttää helppoliukoista fosforia, jota taas käytetään peltolannoitteissa.
Yleinen käsitys alalla on, että Kemira tukee puutarhan harrastelijatuotteiden kauppaa muiden tuoteryhmien suuren volyymin turvin antamalla kohtuuttoman suuria mainostukialennuksia.
Kekkilä Oyj totesi 18.4.2000 päiväämässään lausunnossa muun muassa, että lannoitemarkkinat voidaan ryhmitellä pelto-, metsä- ja puutarhalannoitteisiin. Puutarhalannoitteet voidaan jakaa harrastaja- ja ammattilannoitteisiin, joista jälkimmäiset voidaan jakaa edelleen avomaa- ja kasvihuonelannoitteisiin. Asuinympäristölannoitteet kuuluvat harrastajalannoitteisiin. Peltolannoitteita ei pitäisi käyttää metsiin lainkaan niiden aiheuttaman ympäristökuormituksen vuoksi. Metsien lannoittamiseen tulisi käyttää hidasliukoisia, erityisesti metsälannoitukseen tarkoitettuja tuotteita.
Pelto- ja metsälannoitteiden tukku- ja vähittäishinnat ovat puutarhalannoitteiden vastaaviin hintoihin verrattuna selvästi halvempia. Syynä ovat pelto- ja metsälannoitteiden suuremmat volyymit ja pakkauskoot sekä erilaiset koostumukset.
Kemira Agrolla on määräävä markkina-asema pelto-, metsä- ja puutarhan avomaalannoitteiden kaupassa. Kemira Agron näistä lannoitteista volyymin perusteella myöntämät alennukset ja markkinointituki kohdistetaan harrastaja- ja kasvihuonelannoitteiden kauppaan, jossa on selvästi enemmän kilpailua kuin pelto-, metsä- ja puutarhan avomaalannoitteiden kaupassa.
Hankkija-Maatalous Oy totesi 19.4.2000 päiväämässään lausunnossa muun muassa, että lannoitevalikoiman ja eri pakkauskokojen vuosi lannoitteet voidaan jakaa esimerkiksi käyttökohteittain tai käyttötarkoituksittain monin eri perustein. Jako pelto-, metsä- ja puutarhalannoitteisiin on yksi perusteltu jakotapa.
Tuotteiden hintavertailu on vaikeaa, koska lannoitteissa käytetään paljon erilaisia ja erihintaisia komponetteja. Todennäköisesti valmistuksessa saavutetaan esimerkiksi peltolannoitteissa merkittäviä mittakaavaetuja, jotka vaikuttavat tuotteiden hintoihin. Useiden eri pakkauskokojen hinnat vaihtelevat myös jonkin verran, mikä johtuu volyymieroista ja eri pakkauskokojen toisistaan poikkeavasta logistisesta ketjusta.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y totesi 17.8.1999 päiväämässään lausunnossa muun muassa, että Suomessa lannoitteiden hinnat ovat loppukäyttäjille eurooppalaista keskitasoa. Hintaeroja on puoleen ja toiseen riippuen seurantajaksosta, valuuttakurssista ja ravinnesisällöstä. Poimimalla yksittäisiä lannoitteita eri maista ja eri aikoina kilpailijamaiden viljelijät saavat lannoitteita edullisemmin kuin suomalasiviljelijä Kemiran lannoitteita. Suomen markkinoilla on Kemiran lannoitteita edullisempia mekaanisia seoslannoitteita, joiden ravinteiden levitystarkkuus ei ole sama kuin kemiallisten seoslannoitteiden.
Eri maiden lannoitteiden valmistajat ovat ottaneet yhteyttä myös MTK:hon selvitellessään mahdollisuuksia tulla Suomen markkinoille. Toistaiseksi Suomen markkinoille ei ole kuitenkaan tullut uusia lannoitteiden myyjiä. Hintakilpailukyky on ilmeisesti niin heikko, ettei tuontiin ole mahdollisuuksia. MTK on toivottanut uudet lannoitemyyjät tervetulleeksi, mikäli lannoitteiden laatu on hyvä ja hinta edullinen. MTK on kannustanut jatkuvasti myös kaupan keskusliikkeitä selvittämään lannoitteiden tuontimahdollisuuksia. MTK on kannustanut myös viljelijöiden taloudellisia yhteenliittymiä, muun muassa osuuskuntia aloittamaan lannoitteiden tuontia, mitä toistaiseksi ei ole tapahtunut.
Lannoitteiden markkinoillepääsyn vaikeutena ovat Suomen erityismääräykset kadmiumpitoisuudesta. Alhainen kadmiumpitoisuus edistää puhtaiden elintarvikkeiden tuotantoa. Vastaavia alhaisia kadmiumpitoisuuksia esiintyy vain Virosta ja Venäjältä tarjolla olevissa lannoitteissa.
Suomessa lannoitteiden jakelukanavat ovat kolmen kaupparyhmittymän hallinnassa. Viljelijät voivat kilpailuttaa eri kaupparyhmiä. MTK:n tavoitteena on kuitenkin saada jakelua nykyistä tehokkaammaksi ja viljelijän maksamaa hintaa alhaisemmaksi. Uudet jakelukanavat ovat tervetulleita, mikäli ne ovat kustannustehokkaampia kuin nykyiset keskusliikkeiden hallinnassa olevat kanavat ja mikäli lannoitteiden jakelukustannukset eivät entisestään nouse. Yksi tulevaisuuden mahdollisuus voi olla lannoitteiden suorakauppa internetin kautta. Sen edullisuus riippuu kuitenkin siitä, miten siihen voidaan tehokkaasti kytkeä logistiikkapalvelut.
Kilpailuoikeudellinen arviointi.
Relevantit hyödykemarkkinat
Kilpailuoikeudellisesti relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat asiakkaiden samoja tarpeita tyydyttävien toisiaan korvaavien hyödykkeiden markkinoista.
Käyttötarkoituksensa ja asiakaskuntansa mukaisesti pelto-, metsä-, ja puutarhalannoitteet muodostavat kukin omat, erilliset relevantit hyödykemarkkinansa. Puutarhalannoitteet voidaan vielä jakaa pienempiin markkinoihin, mutta se ei ole Kemira Agron menettelytapojen arvioinnin kannalta tarpeen, koska Kemira Agrolla ei ole kyseisessä ryhmässä määräävää markkina-asemaa ja kilpailu on muutoinkin toimivaa.
Tuotesisällöltään samoja lannoitteita voidaan myös myydä eri käyttötarkoituksiin. Tällöin pakkauskoko, asiakaskunta ja käyttömäärä ratkaisevat, mihin ryhmään lannoite luetaan. Maatilataloudessa käytettävät maanparannusaineet muodostavat oman ryhmänsä eikä niitä pidetä edellisten kaltaisina lannoitteina.
Markkinamäärittelyssään Kilpailuvirasto hyväksyy Kemira Agron perustelut, joiden mukaan pelto- ja avomaalannoitteita ei voida kestävin perustein pitää eri relevanteille markkinoille kuuluvina hyödykkeinä. Markkinamääritys voi kuitenkin myöhemmin muuttua, jos esimerkiksi asiakaskunnassa tai kilpailutilanteessa tapahtuu merkittävää eriytymistä.
Maantieteelliset markkinat
Relevantit maantieteelliset markkinat käsittävät koko Suomen, sillä Kemira Agron ja sen kilpailijoiden myynti ei rajoitu tietylle maantieteelliselle alueelle Suomessa vaan käsittää koko maan.
Kemira Agro markkinoi ja mainostaa suomalaiseen maaperään valmistettuja lannoitteita koko maassa ja sen pääasiakkaiden Kesko Oyj:n ja Hankkija-Maatalous Oy:n myymäläketjut ovat levittäytyneet ympäri maata. Vaikka Kemira Agro harjoittaa myös lannoitteiden valmistusta ulkomailla ja vientiä Suomesta, ei Suomen ulkopuolisten alueiden sisällyttäminen maantieteellisiin markkinoihin ole Kilpailuviraston mielestä oikein, koska Kemira Agron Suomessa markkinoimien lannoitteiden kemiallinen koostumus poikkeaa esimerkiksi Euroopassa pääasiallisesti käytettävistä lannoitteista.
Lisäksi Kilpailuviraston suorittamissa Kemira Agron asiakashaastatteluissa kävi selvästi ilmi, ettei yksittäisillä yrityksillä ollut halukkuutta lannoitteiden tuontiin. Syyksi tuontihaluttomuuteen yritykset mainitsivat korkeat kuljetuskustannukset, joiden takia esimerkiksi tilauksesta tehtävät Suomen oloihin soveltuvat lannoitteet eivät kykenisi kilpailemaan kotimaan markkinoilla Kemira Agron tarjoamien lannoitteiden kanssa.
Maantieteellisten markkinoiden rajaamista vain Suomeen puoltavat myös huomattavat erot Kemira Agron markkinaosuuksissa Suomen ja yhtiön muiden markkina-alueiden välillä. Myös uusien yrittäjien esteet tulla Suomen markkinoille puoltavat maantieteellisten markkinoiden rajaamista Suomeen.
Kemira Agro Oy:n määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Markkina-aseman päätteleminen markkinoiden rakenteesta on perinteinen määräävän markkina-aseman toteamistapa. Keskittynyttä markkinarakennetta ja yhden muita ratkaisevasti suuremman yrityksen olemassaoloa markkinoilla voidaan jo sinänsä pitää merkittävänä todisteena kilpailijoiden aseman heikommuudesta ja asiakkaiden tosiasiallisesta riippuvuudesta suuryrityksestä.
Kilpailuvirasto on muun muassa 10.11.1993 antamassaan päätöksessä (Dno 273/61/93) todennut, että Kemira Oy:n markkinaosuus maatalous- ja metsälannoitteiden tuotannossa ja markkinoinnissa on ollut pitkäaikaisesti lähes 100 %. Tämän johdosta virasto katsoi, että Kemira Oy:llä oli tuolloin kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema lannoitteiden valmistajana.
Kemira Agro Oy:n markkinaosuuksissa ei ole vuosina 1993 – 1999 tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kemira Agron markkinaosuus peltolannoitteissa on myös yhtiön oman arvion mukaan ollut tarkastelukaudella 1995–1999 lähes 100 %. Yhtiön markkinaosuus metsälannoitteissa on laskenut, mutta se on joka tapauksessa edelleenkin lähes 90 %.
Kemira Agron vahvaa asemaa lannoitteiden valmistajana ja markkinoijana tukee se, että yhtiöllä on tarjottavana kaikkiin lannoiteryhmiin kuuluvia tuotteita ja lisäksi käytössään merkittävimmät jakelukanavat. Lisäksi yhtiö pystyy tarjoamaan lannoitteiden lisäksi monipuolisen valikoiman myös muita maatilatuotannon tehostamiseen tarvittavia tuotteita.
Edellä esitetyillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että Kemira Agrolla on kilpailunrajoituslain tarkoittama määräävä markkina-asema pelto- ja metsälannoitteiden valmistajana ja myyjänä tukkuportaalle. Puutarhalannoitteissa yhtiöllä ei sen sijaan ole määräävää markkina-asemaa, sillä mainituissa lannoiteryhmissä on Kemira Agron lisäksi useita muita valmistajia, jotka jakelevat tuotteitaan maatalouskaupan ryhmittymien lisäksi myös omien liikkeidensä välityksellä tai suoraan kasvitarhoille ja muille asiakkaille.
Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun perusteet
Määräävässä markkina-asemassa oleville elinkeinonharjoittajille on kilpailuoikeudessa asetettu erityinen tasapuolisuus- ja kohtuullisuusvelvoite, joka koskee myös elinkeinonharjoittajien hinnoittelua. Lisäksi määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan on noudatettava hinnoittelussaan johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Hinnoitteluperiaatteiden on oltava sellaisia, että ne mahdollistavat kaikille elinkeinonharjoittajan kauppakumppaneille yhtäläiset mahdollisuudet harjoittaa omaa elinkeinoaan omien toimintaedellytysten mukaisesti ilman, että hinnoitteluperiaatteet aiheuttavat syrjiviä tai sitovia vaikutuksia.
Kilpailuoikeudessa sitomista käsitellään kahdesta näkökulmasta. Sitominen tarkoittaa ensinnäkin kahden erillisen hyödykkeen yksipuolista sitomista toisiinsa. Toisaalta myös joillakin menettelytavoilla kuten alennuskäytännöllä, hintasyrjinnällä tai eksklusiivisilla sopimusehdoilla voi olla sitovia vaikutuksia, jos ne keinotekoisesti luovat ostouskollisuutta myyjään päin. Kyseisiä sitovia vaikutuksia ilmenee siten usein sellaisissa menettelytavoissa, jotka antavat asiakkaille voimakkaita kannusteita ryhtyä liikesuhteeseen nimenomaisesti niitä käyttävän tavarantoimittajan kanssa.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohtien mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään:
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä; ja
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista.
Kyseisten lainkohtien yksityiskohtaiset perustelut on esitetty aikaisemman kilpailunrajoituksista annetun lain (780/88) 7 §:n 2 momentin perusteluissa (HE 148/1987). Niissä todetaan, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi pitkälti yksipuolisesti sanella liikesuhteessa käyttämänsä toimitus- ja muut ehdot. Näitä ehtoja voidaan käyttää kilpailun rajoittamiseen, esimerkiksi asiakkaan velvoittamiseen rajoittamaan liikesuhteitaan toisiin yrityksiin. Tämänkaltaista asiakkaan toimintavapauden rajoittamista on pidettävä määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, mikäli toimintavapautta rajoittavat ehdot eivät ole hyvän kauppatavan mukaisia, koska asiakkaalla ei markkinarakenteen vuoksi ehkä ole käytännössä edellytyksiä olla alistumatta ehtoihin. Säännöksessä tarkoitettu hyvä kauppatapa merkitsee perustelujen mukaan siviilioikeuden kauppatapakäsityksen mukaan alalla noudatettua yleiseksi, tasapuoliseksi ja kohtuulliseksi tunnustettua käytäntöä.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan myös, että määräävä markkina-asema antaa yritykselle mahdollisuuden ratkaisevasti vaikuttaa asiakaspolitiikallaan toisten yritysten kohtaloihin. Perustelujen mukaan tämä vaikutusvalta edellyttää terveen ja toimivan kilpailun näkökulmasta sitä, että määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle asetetaan asiakassuhteissaan sellainen tasapuolisuusvelvollisuus, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta.
Kilpailunrajoituslain 7 §:ssä asetettu kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoite edellyttää, että eri asiakkaisiin sovellettavat hinnat ovat mahdollisimmat kustannusvastaavat eli seuraavat asiakkaiden palvelemisesta myyjälle aiheutuvia kustannuksia. Tasapuolisuusvelvoitteen rikkomisesta epäilty elinkeinonharjoittaja voi puolustautua epäilyjä vastaan osoittamalla hinnoittelunsa kustannusvastaavuuden. Kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävistä syistä määräävässä asemassa oleva yritys voi myöntää muitakin kuin puhtaan kustannusperusteisia alennuksia.
Markkinoiden läpinäkyvyys on keskeinen keino hinnoittelun tasapuolisuuden ja kohtuullisuuden varmistamiseksi. Hintojen ja hinnoitteluperiaatteiden julkisuuden ansiosta asiakkaat voivat tehdä päätelmiä kauppakumppaninsa hinnoittelun oikeellisuudesta ja tasapuolisuudesta.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan perusteluissa on lisäksi todettu, että määräävä markkina-asema antaa yritykselle mahdollisuuden asettaa hintatasonsa riippumattomana kilpailevista yrityksistä. Tämä voi johtaa sellaiseen hinnoitteluun, jonka tarkoituksena on estää voimavaroiltaan heikompien yritysten markkinoille pääsy tai heikentää jäljellä olevien kilpailijoiden toimintaedellytyksiä.
Kilpailuneuvosto voi Kilpailuviraston esityksestä määrätä elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo kilpailunrajoituslain 7 §:n säännöksiä, kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaisen seuraamusmaksun. Maksua ei määrätä, jos menettely katsotaan vähäiseksi tai seuraamusmaksun määräämistä pidetään kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.
Kemira Agro Oy:n menettelytapojen arviointi
Alennusjärjestelmä
Kemira Agro solmi asiakkaidensa kanssa vuosisopimuksia, jossa kukin asiakas sitoutui ostamaan tietyn määrän lannoitteita seuraavan kahdentoista kuukauden aikana. Mikäli asiakas ei kyennyt markkinoimaan kaikkia lannoitteita, lopputoimitukset voitiin siirtää seuraavalle lannoitusvuodelle tai eräissä tapauksissa pienentää tilausmäärää. Ostoista Kemira Agro myönsi vuosialennusta, jonka suuruus määräytyi sen mukaan, miten paljon asiakas osti yhtiöltä lannoitusvuoden aikana eri relevanteille markkinoille kuuluvia lannoitteita.
Keskittämällä kaikki eri relevanteille markkinoille kuuluvian lannoitteiden ostot Kemira Agrolle asiakas sai suurimman mahdollisen alennuksen kaikkien ostamiensa lannoitteiden tukkuhinnoista. Asiakas sai näin parhaan mahdollisen alennuksen myös niistä lannoitteista, joita tämä osti vain vähäisessä määrin.
Alennustaulukon kilpailua rajoittavaa vaikusta vahvisti Kemira Agron tuotetarjonta. Yhtiöllä on tarjota lähes kaikkia lannoittamiseen ja kasvintorjuntaan liittyviä tuotteita. Sen sijaan Kemira Agron kilpailijat toimivat vain osalla relevanteista hyödykemarkkinoista. Vahvan asemansa avulla Kemira Agro pystyi yhteistä alennustaulukkoa käyttäen sitomaan eri hyödykemarkkinoille kuuluvien tuotteiden kaupan toisiinsa.
Kemira Agro myönsi kampanja-alennusta eli markkinointirahaa eräille pitkäaikaisessa liikesuhteessa oleville asiakkailleen. Kampanja-alennusta ei oltu sidottu asiakkaan mainostamis- tai muihin markkinointikuluihin. Asiakasta ei myöskään oltu vaadittu käyttämään myönnettyä summaa näihin tarkoituksiin, joten myönnetty alennus ei ollut varsinaisesti kustannus- ja toimintoperusteinen alennus. Kampanja-alennus ei myöskään määräytynyt muilla tiedossa olevilla tai ennakoitavilla perusteilla. Näin ollen asiakkaiden saama kampanja-alennus on ollut läpinäkymätön ja ylimääräinen rahallinen etu, joka pienensi kaupan portaassa toimivan asiakkaan ostamistaan tuotteista maksamaa hintaa.
Edellisten alennusten lisäksi Kemira Agro myönsi eräille asiakkailleen ylimääräisen vuosialennuksen -nimellä kulkevaa alennusta, suoritealennusta ja suoritealennukselle korkoa. Yhtiö maksoi myös yhdelle asiakkaistaan alennukseksi katsottavaa korkohyvitystä palkkioina lyhyemmästä maksuajasta. Maksettu korko oli kassa-alennus -tyyppinen alennus, jota ei kuitenkaan oltu tarjottu muille asiakkaille, jotka olisivat tällaisen edun ollessa niillekin mahdollinen voineet maksaa velkansa Kemira Agrolle tavanomaista lyhyemmässä ajassa.
Kemira Agron alennuskäytännön epäjohdonmukaisuutta kuvaa edelleen se, että yhtiö solmi ainakin yhden lannoitteita ostavan asiakkaan kanssa sopimuksen, jonka mukaan vuosialennuksen suuruus määräytyi sen perusteella, miten paljon asiakkaan lannoitteiden ostot olivat yhteensä ehdoissa mainitun toisen asiakkaan ostojen kanssa ko. lannoitusvuonna. Näin pienempiä määriä ostava asiakas sai korkeamman alennuksen verrattuna asiakkaaseen, joka osti vastaavan määrän lannoitteita ja jonka alennuksen laskentaperusteena käytettiin vain asiakkaan yksin ostamia lannoitemääriä.
Vuosi- kampanja- ja muilla alennuksilla Kemira Agro sai aikaan sellaisen alennusjärjestelmän, jonka kaikkia hyötyjä asiakas ei kyennyt ennakoimaan. Todelliset hinnat ja saatavien alennusten laskentaperusteet olivat epäjohdonmukaiset ja läpinäkymättömät. Näin ollen asiakkaat eivät ostosopimusta solmiessaan kyenneet vertailemaan Kemira Agron ja sen potentiaalisten kilpailijoiden hintoja keskenään. Alennusjärjestelmää hämärsi vielä edelleen se, että alennusten määräytyminen saattoi olla asiakaskohtaista perustumatta kuitenkaan todennettuihin asiakaskohtaisiin kustannussäästöihin tai muihin kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviin syihin. Sidonnaisuutta lisäsivät asiakkaiden kanssa solmittujen vuosisopimusten tiukat sanamuodot.
Hankintaosuuskunta Hansun ja Kemira Agro Oy:n välinen liikesuhde
Kemira Agron Hankintaosuuskunta Hansulle vuonna 1996 tekemässä tarjouksessa peltolannoitteiden hinnat perustuivat Kemira Agron helmikuun 1996 tukkuhinnastohintoihin. Tukkuhinnoista Kemira Agro olisi myöntänyt osuuskunnalle kaksi (2) prosenttia alennusta. Kemira Agro edellytti tarjouksessaan maksun suorittamista kokonaisuudessaan ennakkoon.
Kemira Agrolla oli vuonna 1996 käytössä kassa-/käteisalennus asiakkaan maksaessa laskun sovitun ajan kuluessa, yleensä puolessa välissä ennen laskun todellista eräpäivää. Nämä Kemira Agron maksuehdot huomioon ottaen Osuuskunta Hansulle tarjottu 2 prosentin alennus vastasi käytössä ollutta kassa-alennusta, mutta osuuskunnalta jäi saamatta vuosialennustaulukon mukainen 0.5 %:n alennus.
Kemira Agro on selittänyt, että vuosialennukset perustuvat kustannussäästöihin markkinointiviestinnässä, myyntityössä, tilausten ja noutovarausten vastaanotossa, kuljetusten järjestelyssä, laskutuksessa, perinnässä ja luottotappioissa. Koska Osuuskunta Hansun ja Kemira Agron välinen kauppa olisi ollut ennakkoon maksettu käteiskauppa, olisi se tuonut Kemira Agrolle kustannussäästöjä laskutuksessa, perinnässä ja luottotappioissa. Osuuskunta Hansulla oli valmiiksi katsottu asiakaskunta, joten myöskään myyntityötä, markkinointia tai kuljetusten järjestelyjä ei myyjän olisi tarvinnut kustantaa. Näin ollen osuuskunta täytti vuosialennuksen myöntämisen edellytykset.
Edellä mainituilla perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että Kemira Agro on kohdellut peltolannoitteiden tarjoushinnoittelussa Hankintaosuuskunta Hansua syrjivästi. Kyseessä on kuitenkin saattanut olla Kemira Agron selityksissään puolustelema tahaton ja yksittäinen virhe, sillä Kilpailuviraston selvityksissä ja tarkastuksissa ei tullut esiin muita vastaavankaltaisia tapauksia.
Kemira Agro Oy:n korjaavat toimenpiteet Kilpailuviraston vastalausekirjelmän jälkeen
Saatuaan tiedon Kilpailuviraston arviosta Kemira Agro ilmoitti virastolle, että se on välittömästi valmis muuttamaan kilpailua rajoittavat sopimuskohdat.
Ilmoituksensa jälkeen Kemira Agro on toimittanut virastolle uudet, välittömästi sovellettavaksi tarkoitetut myynti- ja toimitusehdot ja niitä sovelletaan kaikkiin asiakkaisiin samojen periaatteiden mukaisesti. Alennustaulukot on laadittu erikseen pelto-, metsä-, kasvihuone- ja kotipihalannoitteille (ympäristölannoitteet). Myös muut myynti- ja toimitusehdot ovat asiakkaille yhtäläiset.
Asiakkaiden kanssa solmittavien vuosisopimusten tekstiä on myös muutettu. Eräiltä osin sopimustekstiä voidaan pitää asiakasta liikaa sitovana, jos sitä tulkitaan tiukasti ja sopimuksen laatijan hyväksi. Kemira Agro on kuitenkin ilmoittanut Kilpailuvirastolle, että käytännössä sopimusta tulkitaan väljästi asiakkaan eduksi ja tämän kanssa neuvotellen. Mikäli Kilpailuviraston tietoon tulee, että näin ei käytännössä menetellä, virasto ottaa asian näiltä osin välittömästi uuteen käsittelyyn.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto katsoo, että Kemira Agro Oy:llä on määräävä markkina-asema pelto- ja metsälannoitteiden valmistuksessa ja kaupassa tukkuportaalle. Sitomalla alennuskäytännössään yhteen eri relevanteille tuotemarkkinoille kuuluvat lannoitteet sekä myöntämällä erisuuruisia ja perustelemattomia alennuksia ja muita hyvityksiä samanlaisista toimituksista samanlaisille asiakkaille, Kemira Agro on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohdissa tarkoitetulla tavalla.
Kemira Agro on kuitenkin viraston selvitystyön aikana muuttanut myynti- ja toimitusehtonsa asiakkaita tasapuolisesti kohteleviksi ja läpinäkyviksi sekä poistanut asiakkaita keinotekoisesti sitoneet yhteisalennusjärjestelyt. Kilpailuvirastolla on myös syytä olettaa, että Kemira Agro on otaksunut aiempien kauppaehtojensa olleen kilpailunrajoituslain mukaisia. Kilpailunrajoitusten vaikutukset eivät myöskään ole olleet erityisen merkittäviä, koska Kemira Agron kilpailijat eivät ole saattaneet viraston tietoon sellaisia seikkoja, jotka olisivat vahingoittaneet niiden asemaa lannoitemarkkinoilla. Näillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, ettei terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vaadi seuraamusmaksuesityksen tekemistä eikä muutoinkaan asian saattamista kilpailuneuvoston käsiteltäväksi.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/92) 3 § 2 momentti, 7 §, 8 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.