Osapuolet
Kilpailuvirasto
Ajasto Osakeyhtiö
Ratkaisu
Asia ei anna aihetta toimenpiteisiin ja se poistetaan käsittelystä.
Asian vireilletulo
Kilpailuviraston aiemmassa selvitystyössä (dnro 146/61/99), joka koski Ajasto Osakeyhtiön (jäljempänä Ajasto) epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä kalentereiden jälleenmyynnissä, tuli esiin seikkoja, joiden perusteella virasto piti tarpeellisena aloittaa 26.2.2004 oma-aloitteisen selvityksen Ajaston kalentereiden jakelujärjestelmästä. Virasto halusi selvittää, täyttääkö Ajaston jakelujärjestelmä tukku- ja jällenmyyjien valintakriteerien osalta (mm. myyntitilavaatimus) määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle kilpailunrajoituslaissa asetetut vaatimukset.
Asiaselostus ja päätöksen perustelut
Ajasto perustettiin vuonna 1992 jatkamaan WSOY:n ja Ameryhtymä Oy:n kalenteriliiketoimintaa. Nykyisin Sanoma-WSOY-konserniin kuuluva Ajasto keskittyy pääasiallisesti kalenteriliiketoimintaan, joka tarkoittaa erityyppisten kalentereiden valmistamista sekä myyntiä ja markkinointia kotimaahan ja vientiin. Ajaston liikevaihto vuonna 2003 oli noin 19 miljoonaa euroa. Ajasto-konserniin kuuluvat tytäryhtiöinä Ruotsin ja Norjan johtavat kalenterinkustantajat Almanacksförlaget AB ja Emil Moestue AS.
Kilpailuneuvoston Ajasto-päätöksessä 13.9.1999 (dnro 34/359/99) Ajaston esittämän jaottelun mukaan kalenterimarkkinoilla on kolme pääasiallista liiketoimintalohkoa 1) kustannettujen kalentereiden valmistamisen ja toimittamisen kuluttajien ostettavaksi vähittäismyyntipisteistä, 2) kustannettujen kalentereiden valmistamisen työpistekäyttöön yksityiselle ja julkiselle sektoreille ostettavaksi suurissa erissä paperitukkuliikkeistä ja kirjakauppojen tarjousmyyntiosastoilta sekä 3) tilaus- ja mainoskalentereiden valmistaminen mainos-, järjestö- ja jälleenmyyntitarkoituksiin. Kilpailuneuvosto toteaa päätöksessään, että kustannettujen kalentereiden markkinoita on pidettävä omina hyödykemarkkinoina, joille tilaus- ja mainoskalenterit eivät kuulu. Jäljempänä kustannettujen kalentereiden markkinat sisältävät kohdat 1) ja 2).
Ajaston vastauksen 30.4.2004 mukaan merkitykselliset markkinat ovat huomattavasti laajentuneet sekä hyödykkeiden korvaavuuden että maantieteellisen rajauksen osalta vuodesta 1997 ja suhteellisen pian tuon ajankohdan jälkeen. Omana markkinanaan voidaan mahdollisesti edelleen pitää tilaus- ja mainoskalentereiden valmistamista mainos-, järjestö- ja jälleenmyyntitarkoituksiin. Perinteisesti määritellyt hyödykemarkkinat ovat kuitenkin Ajaston mukaan laajentuneet siten, että relevantteihin hyödykemarkkinoihin kuuluvat yleisesti ajanhallinnan apuvälineiden markkinat, sisältäen kustannettujen kalentereiden lisäksi myös ohjelmisto-, intranet- ja internet-pohjaiset kalenterit. Ajaston näkemyksen mukaan sekä kustannettujen kalentereiden sekä ns. ajanhallinnan apuvälineiden maantieteellinen markkina on kansallisia markkinoita laajempi.
Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat päätöksissään 13.9.1999 ja 22.8.2001 todenneet, että Ajasto oli määräävässä markkina-asemassa Suomessa kustannettujen kalentereiden ja almanakkojen markkinoilla vuosina 1995–1997. Kilpailuneuvoston päätöksen mukaan Ajastolla on ollut vuoden 1995 alkuun asti monopoliasema kalentereiden ja almanakkojen valmistajana. Päätöksen mukaan monopolin poistamisen jälkeen yhtiö hallitsi noin 80 prosentin osuutta markkinoista.
Nyt Ajasto toteaa vastauksessaan 30.4.2004, että Ajaston markkina-asema on edelleen merkittävä, mikäli yhtiön markkina-asemaa tarkasteltaisiin edellä kuvatun perinteisen kansallisesti rajatun markkinamäärittelyn pohjalta. Ajaston mukaan sen markkinaosuus on kuitenkin tälläkin tavoin tarkasteltuna laskenut kilpailuneuvoston 13.9.1999 päätöksen aikaisista luvuista. Ajaston näkemyksen mukaan sen edelleenkin varsin korkea markkinaosuus ei voi kuitenkaan yksinään olla oletus määräävästä markkina-asemasta. Ajasto korostaa, ettei se ole vertikaalisesti integroitunut, alalle tulon esteet ovat alhaiset ja sen markkinaosuus on laskenut merkittävästi yhdeksän viime vuoden aikana.
Kilpailuvirasto toteaa, että asian lopputulos huomioon ottaen voidaan relevanttien hyödykemarkkinoiden ja maantieteellisten markkinoiden täsmällinen määritteleminen jättää avoimeksi. Asian ratkaisemisen kannalta ei myöskään ole välttämätöntä ottaa täsmällisesti kantaa Ajaston markkina-asemaan tai sen mahdolliseen heikkenemiseen. Ottaen huomioon Ajaston edelleen korkea markkinaosuus sen toimintaa on kuitenkin perusteltua tarkastella lähtökohtaisesti mahdollisen määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta.
Ajaston vastauksen 30.4.2004 mukaan kustannettujen kalentereiden markkinoille kuuluvien Ajasto-tuotteiden (jäljempänä Ajasto-kalenterit) jakelu tapahtuu tukku- ja jälleenmyyjäportaan välityksellä. Ajasto ei toimita tai myy Ajasto-kalentereita suoraan loppukäyttäjälle. Ajasto toteaa, ettei se jakele tuotteitaan valikoivan jakelujärjestelmän kautta eikä se muutoinkaan sovella jakelutiessään selektiivisiä tai määrällisiä kriteereitä. Yhtiö on historiallisista syistä käyttänyt Ajasto-kalentereita myyvistä liikkeistä nimitystä Valtuutetut Jälleenmyyjät. Termiä käytetään nykyisin lähinnä markkinointikeinona eikä sen käyttämiseen liity kilpailuoikeudellista laadulliseen tai määrälliseen jakelujärjestelmään perinteisesti liittyvää valtuutettua verkostoa tietyn tyyppisine kilpailunrajoituksineen.
Ajaston mukaan ainoana selektiivisen järjestelmän tunnusmerkkinä sen jakelujärjestelmässä on ollut historiallista myyntiehdoista jäänyt myyntitilavaatimus, jolla on perinteisesti katsottu olleen tietty markkinointitekninen merkitys erityisesti kuluttaja-asiakkaiden osalla. Ajasto tuo esiin, ettei tätäkään käytännössä ole sovellettu tavalla, joka olisi johtanut olennaisiin eroihin jälleenmyyjien tuotevalikoimissa, ja joka olisi mahdollistanut jakeluteiden selkeän eriyttämisen. Ajasto toteaakin, ettei Ajasto-kalentereiden markkinoiminen – esimerkiksi teknologisen kehityksen ansiosta – edellytä enää markkinoiden nykytilanteessa avointa myyntitilaa. Ajasto painottaa, ettei se tule jatkossakaan edellyttämään, että sen jälleenmyyjällä olisi avoin myyntitila.
Kilpailuviraston oma-aloitteisessa selvityksessä ei ole sille toimitettujen tietojen valossa tullut esiin seikkoja, joiden perusteella asian yksityiskohtaisempi selvittäminen olisi tarpeellista. Virasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 6 § (muutossäädös 480/2004).
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.
Valitusosoitus on liitteenä.
Lisätiedot
Lisätietoja antaa johtaja Juhani Jokinen.