Ratkaisu
Asia poistetaan käsittelystä.
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto ryhtyi maaliskuussa 2005 selvittämään, ovatko eräät lääkeyhtiöiden ja apteekkien väliset lääkevalmisteiden hankinta- ja yhteistyösopimukset kilpailunrajoituslain (480/1992) vastaisia. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella mainitut sopimukset sitoivat apteekkeja tietyn lääkevalmisteen varastossa pitoon ja ensisijaiseen tarjoamiseen asiakkaalle. Sopimuksiin esitettiin liittyvän ylimääräisiä hinnanalennuksia, joita apteekit eivät kuitenkaan voineet siirtää vähittäismyyntihintoihin.
Asiaselostus
Kilpailuvirasto lähetti 14.3.2005 selvityspyynnön 17 apteekille. Selvityspyynnössä apteekkeja pyydettiin toimittamaan virastolle kopiot kaikista apteekin ja eri lääkkeitä valmistavien yhtiöiden tai tällaisia yhtiötä edustavien yritysten välisistä lääkkeitä koskevista 1.1.2003 jälkeen solmituista sopimuksista, joissa käsiteltäisiin apteekissa myytävien lääkkeiden hinta-, hinnoittelu-, alennus- tai muita lääkkeiden toimituksiin liittyviä ehtoja taikka muutoin tuotteiden valintaa koskevia ehtoja tai määräyksiä.
Toissijaisesti mikäli edellä mainitut ehto- tai määräyskohdat eivät sisältyneet varsinaisiin apteekin ja lääkkeitä valmistavien yhtiöiden tai niitä edustavien yritysten välisiin voimassa oleviin perussopimuksiin, apteekkeja pyydettiin toimittamaan myös apteekin ja viiden suurimman apteekkiin lääkkeitä toimittavien yhtiöiden tai niitä edustavien yritysten kanssa solmitut sopimukset. Lisäksi pyydettiin toimittamaan myös lääkkeitä jakelevien tukkuliikkeiden ja apteekin väliset lääkkeitä koskevat voimassa olevat toimitussopimukset, joihin liittyisi edellä tarkoitettuja ehtoja tai määräyksiä.
Kilpailuviraston saamien vastausten mukaan lääkeyhtiöiden apteekeille antamat alennukset lääkkeiden tukkuhinnoista olivat yleisiä. Eräät lääkeyhtiöt olivat tehneet apteekkien kanssa sopimuksia, joissa apteekki oli ylimääräistä alennusta vastaan sidottu tarjoamaan potilaalle aina ensisijaisesti kyseisen lääkeyhtiön lääkevalmisteita taikka pitämään kyseisen lääkeyhtiön lääkevalmisteita muutoin ”erityisasemassa”, vaikka markkinoilla olisi ollut tarjolla myös muita vaihtoehtoisia ja korvaavia tuotteita. Sopimukset sisälsivät myös ehtoja, joiden nojalla apteekeille oli myönnetty apteekin edellisvuoden ostomääriin tai määriteltyjen apteekin kokonaishankintavolyymista laskettujen ostotavoitteiden saavuttamiseen sidottuja alennuksia. Sopimuksissa apteekki oli näin ollen sille myönnettävin taloudellisin hyvityksin sidottu kasvattamaan nimenomaan sopimusosapuolena toimivan lääkeyhtiön lääkevalmisteiden myyntimääriä. Pääsääntöisesti lääkeyhtiö myönsi apteekille sitä suuremman hyvityksen, mitä korkeammaksi kyseisen lääkeyhtiön lääkevalmisteiden myynti apteekissa kasvoi edelliseen sopimuskauteen verrattuna.
Vaikka sopimusten sisältö vaihteli, yhteistä niille oli se, että apteekki sai sopimusten nojalla tietyn lääkeyhtiön lääkevalmisteita suosiessaan lääkeyhtiöltä hyvityksen ylimääräisten alennusten muodossa, joita ei kuitenkaan voitu siirtää vähittäishintoihin.
Apteekkien vastausten perusteella Kilpailuvirasto lähetti 2.12.2005 selvityspyynnön 29 lääkeyhtiöille, joiden kanssa apteekit olivat sopineet em. sopimuksia. Lääkeyhtiöitä pyydettiin ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin ne ryhtyvät kilpailua rajoittavien sopimusten osalta.
Kilpailuvirastolle toimitetuissa vastauksissa ja myöhempien yhteydenottojen tuloksena lääkeyhtiöt ilmoittivat, että niiden ja apteekkien väliset sopimukset, jotka olivat viraston selvityspyynnön kohteina, tulisivat päättymään vuoden 2005 lopussa tai että yhtiöt muuten luopuisivat alennuskäytännöstä. Osa lääkeyhtiöistä ilmoitti asian toteamalla, että nämä tulevat noudattamaan jo silloin tiedossa olevan uuden lääkelain määräyksiä.
Ratkaisun perustelut
Kilpailunrajoituslain (480/1992) 1a §:n mukaan kilpailunrajoitukseen sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä, mikäli kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava perustamissopimuksen 81 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.
EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla. Kilpailunrajoituslain 4 § vastaa sisällöllisesti perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ja sitä on tulkittava 81 artiklan 1 kohdan soveltamiskäytännön mukaisesti.
Poikkeuksena 81 artiklan 1 kohdassa säädettyyn kieltoon 81 artiklan 3 kohdassa määrätään, että tämä kielto ei kuitenkaan koske sopimusta, joka osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä, asettamatta rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi, ja antamatta näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.[1] Kilpailunrajoituslain 5 §:n poikkeussäännös perustuu 81 artiklan 3 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.[2]
Kilpailuvirasto on ratkaisussaan kiinnittänyt huomion lääkemarkkinoilla vallitseviin institutionaalisiin olosuhteisiin, joissa lääkkeiden myynti ja hinnoittelu on tarkkaan säänneltyä. Nämä, monista muista markkinoista poikkeavat markkinaolosuhteet, ovat vaikuttaneet asiaa koskevaan kilpailuoikeudelliseen arviointiin.
Selvityksen kohteena olevilla säännellyillä markkinoilla lääkeyhtiöiden apteekeille myöntämät alennukset ovat vaikeuttaneet kilpailevien lääkeyhtiöiden mahdollisuuksia päästä lääkevalmisteiden jakeluverkkoon, koska alennuksilla on kannustettu apteekkeja keskittämään lääkeostonsa tietyille lääkeyhtiölle ja eräissä tapauksissa suosittelemaan vain näiden lääkeyhtiöiden tuotteita.
Osa lääkeyhtiöistä edellytti esimerkiksi sopimuksissaan, että apteekin kuukausiostot olivat tietyn suuruiset tai että apteekki kasvatti kyseisen lääkeyhtiön tuotteiden myynnin tietyn suuruiseksi, ennen kuin perusalennus myönnettiin. Tämänkaltaisilla jälkikäteen kaikista ostoksista määräytyvillä alennuksilla voi olla poissulkevia vaikutuksia, jos ostomäärä alennuksen saamiseksi on asetettu sen määrän yläpuolelle, jonka apteekki ostaisi lääkeyhtiöltä vaikka alennusta ei annettaisi lainkaan. Poissulkeva vaikutus riippuu mm. alennuksen suuruudesta ja ostomäärän kynnysarvon tasosta alennuksen saamiseksi.
Kilpailijoita poissulkevia vaikutuksia ovat lisänneet vielä lääkeyhtiöiden ja apteekkien välisiin sopimuksiin liittyvät sellaiset alennuksia koskevat ehdot, joiden nojalla apteekki on nimenomaisesti sitoutunut tietyn lääkeyhtiön tuotteiden suosittelemiseen ja ensisijaiseen tarjoamiseen asiakkaille lääkevaihtotilanteessa. Tällaiset ehdot rajoittavat lääkeyhtiöiden keskinäistä kilpailua estämällä muiden lääkevalmisteiden pääsyn markkinoille tai rajoittamalla muutoin niiden jakelua. On myös mahdollista, että hintaputkessa olevien muiden yhtiöiden lääkevalmisteiden myynti on rajoittunut, vaikka ne olisivat olleet apteekin suosittelemaa lääkevalmistetta edullisempia. Alennusjärjestelmillä on siis saatettu rajoittaa myös asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia.
Kilpailua rajoittavat menettelyt voivat tulla sallituiksi, mikä säännönmukaisesti edellyttää, että järjestelyllä on asiakkaita tai kuluttajia hyödyntäviä vaikutuksia. Alennuksia ei kuitenkaan tarkastelukaudella voitu siirtää kuluttajahintoihin, koska lääkelaki ei sallinut tällaista mahdollisuutta. Alennukset eivät siis kanavoituneet lainkaan lääkeasiakkaille. Alennusjärjestelmien kilpailuvaikutusten kannalta on merkityksellistä myös se, että selvityksen kohteena olleiden lääkevalmisteiden jakelu on mahdollista vain apteekkien kautta eikä vaihtoehtoisia jakelukanavia käytännössä ole. Alennuksiin ei siten näissä olosuhteissa ole liittynyt markkinoiden toimintaa edistäviä eikä apteekkien asiakkaita hyödyttäviä piirteitä.
Tilanne lääkemarkkinoilla muuttui kuitenkin, kun laki lääkelain muuttamisesta astui voimaan 1. helmikuuta 2006. Lääkelain uuden 37 a §:n mukaan lääkkeen tukkuhinnan on oltava kaikille apteekeille ja sivuapteekeille sama niiden lääkevalmisteiden osalta, joita ei saa myydä muualla kuin apteekeissa. Mikäli apteekeille tai sivuapteekeille myönnetään alennuksia, ostohyvityksiä tai muita etuuksia, nämä on otettava huomioon tukkuhinnassa ja annettava saman suuruisena kaikille apteekeille. Apteekkikohtaiset räätälöidyt alennusjärjestelmät, joilla vaikutetaan kilpailevien valmisteiden markkinoille pääsyyn, ovat jatkossa kiellettyjä.
Lääkelain 37 a §:ää sovelletaan apteekeille lain voimaantulon jälkeen toimitettaviin lääkkeisiin. Jos sopimus lääketoimituksesta on tehty ennen lain voimaan tuloa, lääkelain 37 a §:ää sovelletaan kuitenkin vasta kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta. Koska säädetty kuuden kuukauden siirtymäaika päättyy 1.8.2006, Kilpailuviraston selvityksen kohteena olleiden kaltaisia haitallisia alennuksia ei enää tästä ajankohdasta lähtien voida myöntää apteekeille. Lainmuutoksen myötä nyt käsiteltävänä olevat kilpailunrajoitukset tulevat siten poistumaan.
Osa lääkeyhtiöistä on vedonnut siihen, että lääkeyhtiöiden ja apteekkien väliset sopimukset olisivat Euroopan komission ryhmäpoikkeusasetuksen N:o 2790/1999[3] mukaan sallittuja. Kilpailuvirasto toteaa kuitenkin, että sillä on tarvittaessa mahdollisuus peruuttaa Euroopan komission ryhmäpoikkeusasetuksen N:o 2790/1999 soveltamisesta johtuva etu Suomen alueella tai sellaisella osalla maata, joka täyttää kaikki erillisten maantieteellisten markkinoiden tunnuspiirteet, jos komission asetuksessa tarkoitetuilla sopimuksilla on yksittäisessä asiassa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan kanssa ristiriidassa olevia vaikutuksia Suomessa tai osassa maata.[4] Tällainen menettely saattaa tulla kyseeseen muun muassa silloin, kun sopimuksilla on ollut kilpailijoita poissulkevia vaikutuksia, eikä niihin ole liittynyt kuluttajia hyödyttäviä piirteitä.
Lääkeyhtiöiden omat toimenpiteet alennusjärjestelmistä luopumiseksi ja lääkelain muutokset huomioon ottaen, asian enempi selvittäminen ei kuitenkaan ole tarpeen. Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
EY:n perustamissopimuksen 81 artikla.
Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, 3 artiklan 1 kohta.
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 1a §, 4 § ja 5 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Lisätiedot
Lisätietoja antaa erikoistutkija Charlotte Leskinen ja apulaisjohtaja Rainer Lindberg.
[1] Komission tiedonanto, Suuntaviivat perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta, EUVL C 101/97, 27.4.2004, kohta 9.
[2] HE 11/2004, s. 33.
[3] Komission asetus, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta vertikaalisten sopimusten ryhmään, EC 2790/1999, EYVL L 336/21, 29.12.1999.
[4] Neuvoston asetus (EY) N:O 1/2003, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta, EYVL L 1/1, 4.1.2003, 29(2) artikla.