Asianosaiset
Nokia Matkapuhelimet Oy
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto alkoi vuonna 1997 selvittää Nokia Matkapuhelimet Oy:n (jäljempänä myös Nokia) markkinoimien matkapuhelimien jakeluun mahdollisesti liittyviä kilpailunrajoituksia, koska virasto oli saanut useita valituksia Nokian kieltäytymisestä myöntää matkapuhelimien edustusta alan vähittäisliikkeille.
Asian selvittäminen
Viraston toimenpiteet
Kilpailuvirasto pyysi 15.4., 3.9., ja 24.10.1997 sekä 10.2. ja 15.5.2000 Nokia Matkapuhelimet Oy:ltä selvitystä matkapuhelimien jakelusta ja siihen liittyvistä sopimuksista. Nokia vastasi viraston selvityspyyntöihin 27.6., 19.9., 28.11.1997, 20.3., 2.6. ja 25.9.2000 sekä 23.5.2001 päiväämillään kirjeillä. Viraston ja Nokian edustajat ovat selvittäneet asiaa myös suullisesti 24.8.2000 Kilpailuvirastossa pidetyssä kokouksessa. Virasto pyysi 16.4.1997 lausuntoa markkinoiden toimivuudesta Nokian kanssa kilpailevilta matkapuhelimien valmistajilta tai maahantuojilta. Lausuntoon vastasi kaksi maahantuojaa.
Yritys
Nokia on laaja-alainen tietoliikenneyritys, joka valmistaa ja markkinoi matkapuhelimia, matkapuhelin- ja kiinteitä verkkoja, langattomia dataviestintäratkaisuja, multimediapäätteitä ja tietokonemonitoreita. Nokia-yhtymään kuuluu kolme toimialaryhmää: Nokia Matkapuhelimet Oy (Nokia Mobile Phones), Nokia Telecommunications ja Nokia Communications Products. Nokia Matkapuhelimet Oy valmistaa ja markkinoi langattomia matkapuhelimia. Nokia Telecommunications Oy valmistaa ja markkinoi infrastruktuurituotteita eli kiinteitä matkaviestinverkkojen järjestelmäkokonaisuuksia tai niiden osia. Nokia Telecommunications Products puolestaan suunnittelee ja valmistaa muun muassa laajakaistaisia digitaalisia kuva-, ääni- ja datapalveluija ja näitä palveluja välittäviä päätelaitteita. Yhtymään kuuluu myös tulevaisuuden telekommunikaatioratkaisuihin keskittyvä Nokia Ventures Organisation ja tutkimuskeskus Nokia Research Center.
Nokia Matkapuhelimet Oy on maailman suurin matkapuhelinvalmistaja. Sen tuotteita myydään yli 130 maassa. Nokia tarjoaa täyden valikoiman matkapuhelimia erilaisille kuluttajaryhmille kaikissa tärkeimmissä järjestelmissä. Yhtiön liikevaihto vuonna 2000 oli 21 887 miljoonaa euroa.
Markkinat
Suomessa myytiin 1.4 miljoonaa matkapuhelinta vuonna 2000. Vuoden lopussa kolmella neljästä suomalaisesta oli oma matkapuhelin. Uuden matkapuhelimen keskihinta oli 1525 markkaa. Matkapuhelimien vuosimyynnin arvo kohosi 2 125 milj. mk:aan (STT 9.1.2001). Suomessa on markkinoilla eri matkapuhelinmerkkejä noin 20. Myydyin merkki on Nokia, jonka osuus markkinoista vuonna 1999 arvioidaan olleen 70–80 prosenttia. Seuraavaksi myydyin on Ericsson noin 15 prosentin markkinaosuudella. Muiden merkkien osuus on enimmilläänkin vain muutaman prosentin luokkaa (markkinaosuustiedot Kauppalehti 27.1.2000). Nokian oman arvion mukaan sen markkinaosuus on noin 65 prosenttia.
Nokian mukaan kilpailu matkapuhelinmarkkinoilla on tiukkaa ja markkinat toimivat tehokkaasti. Suuresta markkinaosuudestaan huolimatta Nokialla ei ole käytettävissään sellaisia tekijöitä, jotka mahdollistaisivat kilpailijoista riippumattoman käyttäytymisen Suomen markkinoilla. Alalla toimii vahvoja kansainvälisesti merkittäviä valmistajia, jotka varmistavat kilpailun toimivuuden. Nokian käsityksen mukaan Suomessa löytyy kaikille matkapuhelinmerkeille tehokkaita jakelukanavia.
Nokian mukaan alalla ei ole käytössä yksinmyynti- tai yksinostosopimuksia ja jakelijaksi halukkaita vähittäismyyntiliikkeitä on runsaasti. Eräät valmistajat ja maahantuojat asettavat kauppiaalle vaatimuksia muun muassa ammattitaidosta ja myymälämiljööstä. Taloudellisten ja yrityksen maineeseen liittyvien seikkojen edellytetään myös olevan kunnossa. Markkinoille pääsyn helppoutta kuvaa se, että Suomessa on noin 1000 matkapuhelimia myyvää myyntipistettä, joista noin 200 edustaa myös Nokiaa. Lähes kaikki, myös Nokiaa myyvät liikkeet, markkinoivat useampaa merkkiä samanaikaisesti.
Kotimaisia hankintalähteitä täydentää matkapuhelimien rinnakkaistuonti Euroopan Unionin alueelta. Toimiva rinnakkaistuonti varmistaa, että vähittäisportaassa on mahdollista harjoittaa matkapuhelinkauppaa silloinkin, kun yritys ei pääse haluamansa tukkujakelijan asiakasliikkeeksi.
Kilpailunrajoitukset
Oy Anglo-Nordic Ab on Nokia Matkapuhelimet Oy:n valmistamien matkapuhelimien ainoa varsinainen tukkuliikeasiakas Suomessa. Ango-Nordicin asiakkaina ovat muun muassa Musta Pörssi, TeleRing ja Veikon Kone. Vaikka tukkuliike onkin keskittynyt pääasiassa suurvolyymisten asiakkaiden palvelemiseen, myy se myös yksittäisille vähittäisliikkeille. Myös Nokia itse välittää puhelimia suoraan vähittäisportaalle.
Nokia on ilmoittanut Kilpailuvirastolle antamassaan selvityksessä, että sillä on sekä tukku- että vähittäiskaupassa selektiivinen eli valikoiva jakelujärjestelmä. Yhtiö on todennut myös, että se toimittaa matkapuhelimia kaikille sellaisille tukkuliikkeille ja vähittäiskauppiaille, jotka täyttävät yhtiön asettamat vaatimukset. Kelpoisuusvaatimukset (valintakriteerit) on laadittu erikseen tukku- ja erikseen vähittäismyyjiksi pyrkiville kauppiaille.
Nokia solmii asiakkaanaan olevan tukkumyyjän kanssa toimitussopimuksen ja vähittäismyyjän kanssa jälleenmyyntisopimuksen. Sopimuksissa sovitaan muun muassa myyntitavoitteista, markkinoinnista, tilaus- ja toimitusehdoista sekä oikeudesta irtisanoa sopimus.
Kilpailuvirasto esitti Nokialle kirjeessään 15.5.2000 ja yhtiön kanssa 24.8.2000 käymissään keskusteluissa alustavan arvionsa yhtiön laatimista valintakriteereistä ja sopimusten sisällöstä. Arvion mukaan nämä eivät kaikilta osiltaan välttämättä vastanneet kilpailunrajoituslain (480/92) vaatimuksia. Virasto katsoi, että kelpoisuusvaatimuksissa vähittäiskauppiaille asetettua kriteeriä raskaan ajoneuvokaluston asennustiloista voitiin pitää liiallisena vaatimuksena. Tukkuliikkeiden valintakriteereissä Nokian tuotteilleen asettama vähimmäisliikevaihto saattaisi puolestaan muodostua kilpailua tarpeettomasti poissulkevaksi liikevaihdon korkean markkamäärän johdosta. Toimitussopimuksessa tukkukauppiaalle asetettua jakelukanavia koskevaa ehtoa voitiin tulkinta niin, että se rajoittaa puhelimien jälleenmyyntiä osalle sellaisista kauppiaista, jotka täyttävät asetetut kelpoisuusvaatimukset. Kilpailuvirasto pyysi Nokiaa selventämään myös kauppiaille asetettavien myyntitavoitteiden määrittelyä. Virasto esitti näkemyksenään, että myyntitavoitteet on asettava sellaisiksi, etteivät ne estä kauppiasta markkinoimasta myös muiden valmistajien matkapuhelimia.
Kilpailuvirastolle 2.6.2000 toimittamassaan vastauksessa ja yhtiön kanssa käydyissä keskusteluissa Nokia ilmoitti, että se on valmis selventämään myyjille asetettavien kelpoisuusvaatimusten sekä toimitus- ja jälleenmyyntisopimusten sanamuotoja niin, ettei niistä synny tulkintaongelmia ja ettei niitä muutoinkaan voitaisi pitää kilpailunrajoituslain vastaisina.
Nokia toimitti kirjeellään 25.9.2000 Kilpailuvirastolle ehdotuksensa muutoksista sen ja yhtiön asiakkaiden välisiin ehtoihin. Virasto ilmoitti Nokialle 7.12.2000 pitävänsä ehdotettuja muutoksia riittävinä.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt Nokia Matkapuhelimet Oy:n tukku- ja vähittäiskauppiailleen asettamien kelpoisuusvaatimusten sekä erillisten toimitus- ja jälleenmyyntisopimusten sisältöä.
Selvityksen perusteella Kilpailuvirasto toteaa, että Nokia Matkapuhelimet Oy:n sopimusten ja kauppiaille asetettavien kelpoisuusvaatimusten eräät sanamuodot antoivat mahdollisuuden tulkita toimitusehtoja siten, että niitä voitiin pitää kilpailunrajoituslain vastaisina. Tällaista kilpailunrajoituslain vastaista menettelyä ei kuitenkaan käytännössä ilmennyt. Nokia onkin ilmoittanut muuttavansa asiakirjojen tekstejä siten, ettei niiden sisältö tule vastaisuudessa aiheuttamaan väärinkäsityksiä. Muutokset on esitetty Kilpailuvirastolle.
Kilpailuvirasto toteaa, että Nokian merkittävästä markkinaosuudesta huolimatta virasto ei katso nyt tarpeelliseksi määritellä yhtiön kilpailuoikeudellista asemaa matkapuhelimien jakelijana, koska selvityksen yhteydessä ei ole ilmennyt sellaista, joka edellyttäisi markkinoiden yksityiskohtaista analysointia. Markkinoiden ja Nokian aseman enempi selvittäminen ei ole tarpeen senkään takia, että matkapuhelimien markkinointi Suomessa on toimivaa eikä puhelimien valmistajilla tai maahantuojilla ole kilpailijoista johtuvia esteitä päästä vähittäiskaupan jakeluun. Kilpailun toimimattomuudesta ei saatu myöskään viitteitä viraston maahantuojille osoittamien lausuntopyyntöjen yhteydessä.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 9 §
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.