Asianosaiset
Leppäkosken Sähkö Oy
Toimenpidepyynnön tekijät
Pertti Tanskanen
As Oy:t Teivontikka, Teivonrastas, Teivonpääsky, Teivonteeri ja Teivontilhi sekä Kiinteistö Oy Liiketeivo
Ilmarin kylätoimikunta
Asian vireilletulo
Pertti Tanskanen on pyytänyt kirjeessään 16.3.1993 Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Leppäkosken Sähkö Oy käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin nostaessaan sähkön energia- ja perusmaksuja huomattavasti 1.1.1991 – 1.1.1993. Kirjeen mukaan ilman sulkuaikaa oleva yksiaikaisen täyssähkötariffin/aikasähkötariffin (3 x 35A) perusmaksu on noussut edellä mainitulla aikavälillä 43,2 % ja energiamaksu 26,1 %.
Pertti Tanskanen on katsonut, että Leppäkosken Sähkö Oy:n toteuttamalle hintojen korotukselle ei ole ollut kustannusperusteita, sillä vastaavana ajankohtana inflaatio on ollut alhainen ja öljyn hintataso on ollut vakaa. Eräänä syynä hintojen nousuun on Tanskasen mukaan ollut prosessi, jonka seurauksena Keijärven Sähkö Oy fuusioitiin Leppäkosken Sähkö Oy:öön. Tanskanen on viitannut kirjeessään myös Aamulehdessä 21.5.1992 olleeseen artikkeliin, jonka mukaan Leppäkosken Sähkö Oy kerää kuluttajilta sähkön hinnassa ”laajentumisveroa”.
Tanskasen lisäksi Leppäkosken Sähkö Oy:n hinnoittelua ovat pyytäneet kirjeessään 16.4.1993 selvittämään yksittäiset Ilmarin kylätoimikunnan jäsenet sekä 11.5.1993 päivätyllä kirjeellä seuraavat taloyhtiöt: As Oy Teivontikka, As Oy Teivonrastas, As Oy Teivonpääsky, Kiinteistö Oy Liiketeivo, As Oy Teivonteeri sekä As Oy Teivontilhi.
Asian selvittäminen
Selvityksen rajaus
Kilpailuvirasto on asiaa koskevassa selvityksessään keskittynyt sähkölämmitysmuotoja käyttävien toimenpidepyyntöjen tekijöiden hinnankorotuksen kohtuullisuuden arviointiin. Suurin osa toimenpidepyynnön tekijöistä on toimenpidepyynnössä tarkoitettuna aikana käyttänyt eri sähkölämmitysmuotoja, ja heillä on ollut käytössään sulkuajallinen tai ilman sulkuaikaa oleva yksi/kaksiaikainen täyssähkötariffi. Kaikki toimenpidepyyntöjen tekijät ovat alunperin olleet Keijärven Sähkö Oy:n Ylöjärven alueen asiakkaita.
Hankitut selvitykset
Kilpailuvirasto pyysi 23.3.1993 Leppäkosken Sähkö Oy:ltä selvitystä muun muassa sähkön energia- ja perusmaksujen korotusten kustannusperusteista sekä tyyppikuluttajien sähkötariffeista ja niiden muutoksista 1.1.1991 – 1.1.1993.
Kilpailuvirasto pyysi 20.9.1993 Leppäkosken Sähkö Oy:ltä lisäselvitystä sähkön hinnoitteluun vaikuttaneista kustannuksista, kustannusten suhteellisista osuuksista ja niiden muutoksista 1.1.1991 – 1.1.1993. Leppäkosken Sähkö Oy:tä pyydettiin myös toimittamaan tilikausilta 1990 – 1992 tiedot muun muassa liikevaihdosta, poistomenettelystä ja poistojen määrästä, liittymismaksusta, investoinneista ja liiketuloksesta. Lisäksi selvitystä pyydettiin Ikaalisten Lämpö Oy:n kaukolämmön myyntihinnasta 1.1.1991 – 1.1.1993.
Leppäkosken Sähkö Oy
Leppäkosken Sähkö Oy on alueellinen sähköyhtiö, jonka toiminta-alueena on Ikaalinen, Parkano, Kihniö, Jämijärvi, suuri osa Ylöjärveä ja Hämeenkyröä sekä pieniä osia kuudesta muusta kunnasta. Leppäkosken Sähkö Oy on selvittänyt kirjeessään 21.4.1993, että yhtiön omistaa 4081 yksityishenkilöä, 85 yritystä ja yhteisöä sekä 4 kuntaa. Osakkeista yksityiset omistavat 78 272 kpl, yritykset ja yhteisöt 14 558 kpl ja kunnat 13 170 kpl. Leppäkosken Sähkö Oy:n ja Keijärven Sähkö Oy:n fuusio rekisteröitiin 23.12.1992.
Kaukolämpötoimintaa harjoittaa Leppäkosken Sähkö Oy:n tytäryhtiö Ikaalisten Lämpö Oy Ikaalisten kaupungissa keskusta-alueella ja Kylpylän kaupunginosassa.
Leppäkosken Sähkö Oy:n toteuttamat hinnankorotukset vuosina 1991 – 1993
Leppäkosken Sähkö Oy on selvittänyt Kilpailuvirastolle suorittamiaan sähkön keskimääräisiä hinnankorotuksia toimenpidepyynnön kattamana ajankohtana.
Leppäkosken Sähkö Oy:ssä korotus oli 1.4.1991 keskimäärin 1,2 p/kWh korotuksen kohdistuessa sekä kiinteisiin että energiamaksuihin. Prosentuaalisesti Leppäkosken Sähkö Oy on ilmoittanut korotuksen olleen 3,5 %. Sähkön hintaa korotettiin myös 1.10.1991 noin 4,5 %.
Leppäkosken Sähkö Oy on selvittänyt, että Keijärven Sähkö Oy:n ja Leppäkosken Sähkö Oy:n sähkönmyyntihinnastot on pääosin yhdenmukaistettu 1.5.1992 hinnastossa. Tuolloin suoritettu hinnankorotusten erilaisuus eri alueilla johtuu juuri edellä mainitusta hinnastojen yhdenmukaistamisesta. Sähkön hinta nousi keskimäärin 1,9 p/kWh Leppäkosken Sähkö Oy:n alueella ja 2,0 p/kWh Keijärven Sähkö Oy:n alueella.
Ensimmäinen yhteinen sähkönmyyntihinnasto koko Leppäkosken Sähkö Oy:n alueella julkaistiin 1.1.1993. Leppäkosken Sähkö Oy on ilmoittanut, että samassa yhteydessä sähkön hintoja korotettiin keskimäärin noin 3,0 p/kWh.
Leppäkosken Sähkö Oy:n sähkölämmitystä käyttävien tyyppikäyttäjien alueellisten keskihintojen muutos vuosina 1990 – 1993
Leppäkosken Sähkö Oy on laatinut selvityksen tyyppikäyttäjien keskihintojen muutoksista vuosina 1990 – 1993, josta käy ilmi se, miten sähkön hinta on kehittynyt alueellisesti. Vertailussa sähkönkäyttäjät on jaettu 12 ryhmään, joista toimenpidepyynnön tekijöiden kannalta relevanteimmat ovat: L1 1-aika, L1 kausi ja L2. Leppäkosken Sähkö Oy on ilmoittanut, että edellä mainitut ryhmät noudattelevat Sähköenergialiitto ry SENERin tyyppikäyttäjien määrittelyä. SENERin vastaavat tyyppikäyttäjien määrittelyt ovat pääpiirteissään:
L1 sähkölämmitys, sulakekoko 3 x 25A, kulutus 18000 kWh/vuosi, huonekohtainen sähkölämmitys
L2 sähkölämmitys, sulakekoko 3 x 25 A, kulutus 20000 kWh/vuosi, osittain varaava sähkölämmitys
Leppäkosken Sähkö Oy on edelleen ilmoittanut, että L1 1-aika ja L1 kausisähköä koskevat ryhmät ovat SENERin tyyppikäyttäjäluokittelun L1 -mukaiset. Leppäkosken Sähkö Oy on vain erotellut tyyppikäyttäjäluokittelussaan yksiaikasähköä (suoraa sähkölämmitystä) käyttävät asiakkaat ja kausisähköä käyttävät asiakkaat. Leppäkosken Sähkö Oy on lisäksi ilmoittanut, että sähkönkäyttäjäryhmä L2 on SENERin tyyppikäyttäjäluokittelun mukainen, ja siihen kuuluvat lähinnä kaksiaikasähkön käyttäjät.
Vertailusta käy ilmi, että tarkasteltuna ajanjaksona 1990 – 1993 Ylöjärven ja Hämeenkyrön alueen L1 1-aika -tyyppikuluttajien sähkön keskihinta on noussut Leppäkoskea enemmän. L1 kausisähköä käyttävien tyyppikuluttajien keskihinnan muutos on sen sijaan ollut lähes yhtä suuri kaikilla alueilla. Vastaavasti L2 tyyppikuluttajien sähkön keskihinnan muutos on ollut suurin Ylöjärven alueella. Hämeenkyrössä ja Leppäkoskella keskihinnan muutos on ollut yhtä suuri.
Ylöjärven alueen eri sähkölämmitysmuotoja tarkastellen keskihinnan muutos on ollut suurin L 1-kausisähköä käyttävien tyyppikuluttajien osalta.
Leppäkosken Sähkö Oy:n perustelut sähkönhintojen korotuksille
Leppäkosken Sähkö Oy on esittänyt Kilpailuvirastolle perustelunsa sähkönhintojen korotuksille 1.1.1991 – 1.1.1993. Yleisesti Leppäkosken Sähkö Oy on todennut korotusten syynä olleen kustannuserien muutoksen.
Leppäkosken Sähkö Oy on korottanut kiinteitä maksuja ja energiamaksuja 1.4.1991 ja syynä on tuolloin ollut liikevaihtoveron nousu 0,5 prosenttiyksiköllä sekä yleinen kustannustason nousu (esimerkiksi palkat 9,5 % ja tarvikkeet 9 %).
Leppäkosken Sähkö Oy on todennut, että 1.10.1991 hintoja korotettiin liikevaihtoveroprosentin nousun verran. Liikevaihtoveroprosentti nousi tuolloin 17,5 %:sta 22 %:iin.
Edelleen Leppäkosken Sähkö Oy on todennut, että 1.5.1992 sen ostettua Keijärven Sähkö Oy:n sähkönhintoja korotettiin sekä Leppäkosken Sähkö Oy:ssä että Keijärven Sähkö Oy:ssä. Korotuksiin vaikuttivat seuraavat kustannusten nousut: palkkakustannukset noin 8 %, tarvikekustannukset 3 % sekä devalvaatio ja korkotason nousu. Lisäksi korotukseen vaikuttivat yhtiön laajat investoinnit mm. Teiharjun sähköasema ja Kukkurakosken voimalaitos sekä Keijärven Sähkö Oy:n osto. Korotuksen yhteydessä Leppäkosken Sähkö Oy ilmoitti tarkistaneensa myös eri tariffien välisiä rakenteita paremmin vastaamaan jakelualueen kustannusrakenteita.
Leppäkosken Sähkö Oy on lisäksi selvittänyt sähkötariffien korotusta 1.1.1993. Tuolloin Leppäkosken Sähkö Oy on korottanut sekä perus- että energiamaksuja sähköveron nousun verran.
Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n (nyk. Sähköenergialiitto ry SENER) tilastot sähkön keskihinnoista
Kilpailuvirasto on käyttänyt selvityksessään Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n ja SENERin julkaisemia tilastoja sähkön keskihinnoista tyyppikäyttäjittäin vuosina 1991 – 1997. Kyseisellä tavalla on verrattu Leppäkosken Sähkö Oy:n tyyppikäyttäjien (L1 ja L2) sähkönhintoja maan vastaavanlaisten tyyppikäyttäjien keskiarvoon.
Sähkön keskihintatilastosta käy ilmi, että Leppäkosken Sähkö Oy:n hinnoittelu edellä mainittujen sähkölämmitystä käyttävien asiakkaiden osalta on tarkastelujaksona ollut hiukan yli maan keskiarvon. Vuonna 1991 L1 -asiakkaiden osalta ero maan keskihintaan on ollut 1,2 p/kWh ja L2 -asiakkaiden osalta 0,7 p/kWh. Hinnoittelu on kehittynyt siten, että ero maan keskiarvoon on kasvanut vuonna 1997 L1-asiakkaiden osalta 3,5 p/kWh:iin ja L2 -asiakkaiden osalta 2,0 p/kWh:iin. Mikäli Leppäkosken Sähkö Oy:n keskihintoja verrataan vain maaseutusähkölaitoksiin, ero keskihintaan on vielä edellistä pienempi.
Lisäksi Kilpailuvirasto on verrannut Leppäkosken Sähkö Oy:n käyttökateprosentin kehitystä Suomen Sähkölaitosyhdistys ry:n tilastojen avulla. Leppäkosken Sähkö Oy:n on ollut kannattavuudeltaan vuosina 1990 – 1991 sähkölaitosten keskitasoa. Vuonna 1992 Leppäkosken Sähkö Oy:n sähkönmyynnin käyttökateprosentti on noussut korkeammaksi kuin maaseutusähkölaitoksissa keskimäärin. Se on kuitenkin ollut edelleen lähes samansuuruinen taajamasähkölaitosten keskimääräisen käyttökateprosentin kanssa.
Leppäkosken Sähkö Oy:n perustelut tariffirakenteen tarkistamiselle
Leppäkosken Sähkö Oy on selvityksessään todennut, että 1.5.1992 toteutetussa hinnankorotuksessa yhtiö tarkisti eri tariffien välisiä rakenteita paremmin vastaamaan sen jakelualueen kustannusrakenteita. Toimenpide toteutettiin muun muassa siten, että suoran sähkölämmityksen yksiaikainen hinnoittelurakenne muuttui kyseisenä ajankohtana suhteellisesti eniten. Keijärven Sähkö Oy:n jakelualueen täyssähkötariffiin sisältyvän energiamaksun korotus oli suhteellisesti suurin eli energiamaksu nousi 25,0 p/kWh:sta 27,1 p/kWh:iin. Perusmaksu 3 x 35 A:n sulakkeilla nousi tuolloin Keijärven Sähkö Oy:n entisille asiakkaille yksiaikaisessa täyssähkötariffissa noin 43 % eli 2 555 markasta 3 279 markkaan, mikäli asiakas ei ole hyväksynyt sähköntoimitussopimuksen mukaisen sulkuajan käyttöönottoa. Sulkuajan käyttöönotolla perusmaksu pieneni 2.555 markasta 2.262 markkaan.
Leppäkosken Sähkö Oy on perustellut yksiaikaisen tariffin hinnantarkistamista erityisesti sillä, että kyseinen tariffi on soveltumaton sähköteknisesti maaseutusähkönjakeluun (häviöt, vinokuormitus jne.) Lisäksi yhtiö on selvittänyt, että sen tariffit on suunniteltu siten kustannusvastaaviksi, että huipunkäyttöaika on otettu hinnoittelussa huomioon. Esimerkiksi teollisuustariffeista T2 pj:n hinnoittelu on alle maan keskiarvon, kun taas T1:n myyntihinta on ollut korkeampi johtuen lyhyestä huipun käyttöajasta. Edellä mainitun periaatteen noudattaminen perustuu erityisesti siihen, että sähkön tehokustannusten osuus Leppäkosken Sähkö Oy:n sähkönhankintakustannuksista on ollut vuosina 1991-1991 noin 58 %.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat
Relevantit markkinat määritellään toisaalta hyödykkeen ja toisaalta maantieteellisen alueen kannalta. Relevantteina hyödykemarkkinoina on nyt käsiteltävässä tapauksessa pidettävä sähkön vähittäismyynnin markkinoita. Sähkön vähittäismyynti on myyntiä alueellisen jakeluverkon kautta välittömästi kotitalouksille, maatalouksille ja muille pienille ja keskisuurille sähkön käyttäjille. Toimenpidepyynnön tekijöiden tarkoittamana ajanjaksona sähkön vähittäismyynti on tarkoittanut sekä sähkön myyntiä että sähkön siirtoa alueellisen sähkölaitoksen verkossa.
Vuoden 1995 kesäkuussa voimaan tullut sähkömarkkinalaki (386/95) ja sen nojalla 1.11.1995 voimaan tullut verkkoyhtiöitä koskeva siirtovelvoite lisäävät käytännössä niiden sähköä hankkivien asiakkaiden määrää, jotka kykenevät ostamaan sähköä suoraan tukkumyyjiltä tai muilta kuin oman alueensa vähittäismyyjältä. Alueellisten sähkölaitosten yksinoikeus jakeluverkon rakentamiseen kuitenkin säilyy eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, joten niiden jakeluverkkoihin liittyneet asiakkaat ovat edelleen riippuvaisia alueellisesta sähkölaitoksesta sähkön siirron osalta.
Relevantit maantieteelliset markkinat ovat 1.11.1995 asti olleet Leppäkosken Sähkö Oy:lle sähkölain (319/79) perusteella myönnetyn sähkölaitosluvan aluerajausten mukainen alue ja sen jälkeen sähkömarkkinalain (386/95) perusteella myönnetyn sähköverkkoluvan kattama alue.
Määräävä markkina-asema
Kilpailunrajoituksista annetun lain (480/92) 3 § 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Ennen sähkömarkkinalain voimaantuloa on kaikilla alueellisilla sähkölaitoksilla ns. luonnollisina monopoleina ollut määräävä markkina-asema sähkön vähittäismyynnissä toimialueellaan.
Toimenpidepyynnön tarkoittamana ajankohtana Leppäkosken Sähkö Oy on siis ollut 1.9.1992 voimaan tulleen, kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittamassa määräävässä markkina-asemassa sähkön vähittäismyynnissä sähkölain perusteella rajatulla toiminta-alueellaan.
Vuoden 1995 kesäkuussa voimaan tullut sähkömarkkinalaki (386/95) poisti sähkön myynnin luvanvaraisuuden. Sen sijaan verkonhaltijat tarvitsevat toiminnalleen luvan ja paikallisille jakeluverkonhaltijoille on luvassa määritelty maantieteelliset vastuualueet.
Sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan sähkömarkkinalaissa sähköverkon tarjoamista korvausta vastaan sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluita tarvitsevien käyttöön. Siten Leppäkosken Sähkö Oy:llä on nykyisenkin sähkölainsäädännön perusteella alueellinen määräävä markkina-asema verkkotoimintojen tarjoajana.
Vaikka sähkön myynti ei ole enää luvanvaraista, on paikallinen sähkönmyyjä käytännössä pysynyt tavallisten kotitalouskuluttajien kannalta ainoana mahdollisena sähköntoimittajana ja on monopoliasemassa. Kyseinen tilanne johtuu pääasiassa suurista mittarointikustannuksista. Toisaalta sähkömarkkinoiden on tarkoitus vapautua myös kotitalouskuluttajille vuoden 1998 alusta. Tällöin mittaripakon odotetaan poistuvan ja sähköntuottajien siirtyvän laskemaan asiakkaiden sähkön kulutuksen tyyppikulutuskäyrän mukaan.
Yhtiön menettelytapojen arviointi
Toimenpidepyynnöt perustuvat Keijärven Sähkö Oy:n ja Leppäkosken Sähkö Oy:n fuusiojärjestelyjen yhteydessä toteutettuihin sähkön hinnankorotuksiin.
Kilpailuvirasto toteaa, että Suomen sähköyhtiöt ovat sähkölaitosfuusioiden jälkeen yleensä pyrkineet hinnoittelussaan yhtenäiskäytäntöön koko uudella toimialueellaan. Tasahinnoitteluun velvoittaa myös sähkömarkkinalain 16 §:n 3 momentti, jonka mukaan saman jakeluverkon alueella siirtohinta voisi vaihdella eri tyyppisten asiakasryhmien välillä, mutta ei samantyyppisten eli samalla tavalla sähköä käyttävien asiakkaiden välillä, sijaitsipa asiakas missä tahansa. Sen johdosta, että eri tariffien välisiä kustannusrakenteita tarkistettiin fuusion yhteydessä, joidenkin alueiden tyyppikäyttäjien sähkönhinnat nousivat toisten alueiden vastaavien tyyppikäyttäjien hintoja enemmän. Koska Keijärven Sähkö Oy:n alueen sähkölämmittäjien sähkön hinnat olivat ennen fuusiota Leppäkosken Sähkö Oy:n alhaisemmat, oli korotus Keijärven jakelualueella suurempi.
Leppäkosken Sähkö Oy on esittänyt hinnoittelun yhtenäistämisen ja kustannusrakenteiden tarkistamisen lisäksi muitakin perusteluja hinnoittelunsa muutoksille vuosina 1991 – 1993. Kilpailuvirasto pitää Leppäkosken Sähkö Oy:n esittämiä perusteluja kokonaisuudessaan varteenotettavina.
Kilpailuvirasto on verrannut Leppäkosken Sähkö Oy:n sähkölämmitystä käyttävien tyyppiasiakkaiden (L1 ja L2) keskihintoja Suomen sähkölaitosten vastaavaan keskiarvohintaan. Vertailun perusteella on havaittavissa, että Leppäkosken Sähkö Oy:n keskihinta on edellä mainittujen tyyppikäyttäjien osalta ollut koko tarkastelujakson 1991 – 1997 lievästi yli keskiarvon. Verrattuna muissa sähkölaitoksissa tapahtuneeseen hintakehitykseen, ei Leppäkosken Sähkö Oy:n voida kuitenkaan katsoa nostaneen hintojaan kohtuuttomasti vuosina 1991 – 1997. Myöskään yhtiön kannattavuutta kuvaavan tunnusluvun eli käyttökateprosentin kehitys vuosina 1991 – 1993 ei viittaa kohtuuttomaan menettelyyn.
Jakelutariffien suunnittelussa sähkölaitoksen kustannusten kohdistaminen perustuu tariffin asiakasryhmän ominaisuuksiin. Tällaisia ovat asiakasryhmän osuus sähkölaitoksen huipputehosta (huippuun osallistuminen), asiakasryhmän yksittäisten asiakkaiden huipputehojen eriaikaisuus (tehojen tasoittuminen) ja sähkön käyttäjien energiankäytön jakaantuminen eri vuorokauden- ja vuodenaikoihin.
Suoralla sähkölämmitystariffilla sähkönsä ostavat asiakkaat aiheuttavat muita pienkuluttajia enemmän kustannuksia sähkölaitokselle osana sähkölaitoksen tukkumyyjältä ostamaa tilaustehoa. Tilausteho määritellään kunkin sähkölaitoksen kolmen suurimman tehontarpeen tunnin tehokeskiarvon perusteella. Suoraa sähkölämmitystä käyttävät kuluttajat ovat muita pienkuluttajia suuremmalla teholla mukana kyseisten kolmen tunnin keskitehon mittauksessa. Täten suoraa sähkölämmitystariffia korotettiin 1.5.1992 aiheuttamisperiaatteen mukaisen hinnoittelun toteuttamiseksi.
Leppäkosken Sähkö Oy:n selvityksen mukaan tehohuipun perusteella määräytyvien tehokustannusten osuus oli vuosina 1991 – 1993 58 % sähkön hankintakustannuksista. Hankintakustannusten aikavaihtelun eli osallistumisen huipun tasaamiseen on tästä syystä heijastuttava myös jakeluportaan tariffeihin. Hintojen tulee ohjata sähkön käyttöä energiataloudellisesti oikein eli pienempien hankintakustannusten suuntaan. Tästä on Leppäkosken Sähkö Oy:n hinnoittelussa osoituksena teollisuustariffien hinnoittelun riippuminen tehohuipun tasaamiseen osallistumisesta. Samalla tavoin kotitalouskuluttajien ohjaaminen sulkuajallisen sähkötariffin käyttöön on ollut kustannusten aiheuttamisperiaatteen mukaista.
Ratkaisu
Pertti Tanskanen, Asunto Oy:t Teivontikka, Teivonrastas, Teivonpääsky, Teivonteeri, Teivontilhi ja Kiinteistö Oy Liiketeivo sekä yksittäiset Ilmarin kylätoimikunnan jäsenet ovat pyytäneet Kilpailuvirastoa selvittämään Leppäkosken Sähkö Oy:n perusmaksun ja energiamaksun korotusta vuosina 1991 – 1993.
Kilpailuvirasto katsoo, että toimenpidepyynnön kattamana ajankohtana Leppäkosken Sähkö Oy on ollut sähkön vähittäismyyjänä kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentissa tarkoitetussa alueellisessa määräävässä markkina-asemassa sähkölain perusteella rajatulla toiminta-alueellaan. Sähkömarkkinalain voimaantulon jälkeenkin Leppäkosken Sähkö Oy on ollut määräävässä markkina-asemassa sähkön vähittäismarkkinoilla siinä jakeluverkossa, jossa se toimii julkisilla vähittäismyyntitariffeilla.
Kilpailuvirasto toteaa, että se ei ole hankkimansa selvityksen perusteella saanut Leppäkosken Sähkö Oy:n osalta näyttöä kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan mukaisesta kohtuuttomasta tai kilpailunrajoittamista ilmeisesti tarkoittavasta hinnoittelusta.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti ja 7 §:n 4 kohta
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.
&