Asianosaiset
Lakeuden Jätekeskus Oy
Oy Ekorosk Ab
Toimenpidepyynnön tekijä:
Ympäristöyritysten Liitto ry
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto vastaanotti 5.3.2001 Ympäristöyritysten Liitto ry:n (jäljempänä Liitto) selvityspyynnön, jonka mukaan alueelliset kuntien omistamat jätehuoltoyhtiöt, Lakeuden Jätekeskus Oy (jäljempänä Jätekeskus) ja Oy Ekorosk Ab (jäljempänä Ekorosk), olivat keskenään sopineet ottavansa vastaan vain omalla toimialueellaan syntyvää jätettä.
Selvityspyynnön mukaan Liiton jäsenyritys Härmän Jätepalvelu Oy kerää sekä Jätekeskuksen että Ekoroskin alueen yritysasiakkailta kaiken jätteen lajiteltavaksi laitokseensa ja toimitettavaksi hyötykäyttöön. Hyötykäyttöön kelpaamaton osa jätteestä toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn loppusijoitusta varten joko Ekoroskille Pietarsaareen tai Jätekeskukselle Seinäjoelle.
Härmän Jätepalvelu Oy:n toimipaikka sijaitsee Alahärmässä Ekoroskin toimialueella rajoittuen Jätekeskuksen toimialueeseen. Ekoroskin käsittelypaikka sijaitsee noin 20 kilometriä lähempänä kuin Jätekeskuksen käsittelypaikka, mutta Ekoroskin käsittelyhinta on huomattavasti korkeampi kuin Jätekeskuksen veloittama käsittelyhinta. Härmän Jätepalvelu Oy:lle edullisinta olisi toimittaa loppusijoitettava jäte Seinäjoelle Jätekeskuksen käsittelyyn.
Liiton mukaan Jätekeskus on Ekoroskin kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti kieltäytynyt ottamasta vastaan Härmän Jätepalvelu Oy:n jätettä, koska lajittelulaitos sijaitsee Ekoroskin alueella. Liitto piti todennäköisenä, että Ekorosk kieltäytyisi vastaavasti ottamasta vastaan Jätekeskuksen toimialueella syntynyttä jätettä.
Liitto piti tilannetta yksityisen lajittelulaitoksen toiminnan kannalta kestämättömänä ja vaati Jätekeskuksen sekä Ekoroskin välisen markkinoita jakavan sopimuksen purkua ja yhtiöiden asettamista avoimeen kilpailuun jätteiden käsittelymarkkinoista.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto pyysi 15.3.2001 Länsi-Suomen lääninhallitusta selvittämään kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden keskinäisen sopimuksen luonnetta ja taustaa. Erityistä huomiota pyydettiin kiinnittämään jätehuollon järjestämistapaan sekä jätelain ja asianomaisten kuntien mahdollisiin erityislainsäädännön nojalla antamiin määräyksiin alueidensa jätehuollosta.
Lääninhallitus pyysi 18.7.2001 Jätekeskukselta ja 21.11.2001 Ekoroskilta kirjeitse selvitystä kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden jätteen vastaanottoa koskevasta sopimuksesta. Jätekeskuksen vastauksen lääninhallitus vastaanotti 27.7.2001 ja Ekoroskin vastauksen 30.11.2001. Lääninhallitus pyysi ympäristöministeriöltä lausunnon, jonka vastaanotti 7.3.2002. Jätekeskukselta lääninhallitus pyysi 9.4.2002 lisäselvitystä, jonka vastaanotti 23.4.2002. Härmän Jätepalvelu Oy:ltä lääninhallitus vastaanotti pyytämänsä selvityksen 16.4.2002.
Lääninhallituksen selvitysten tulokset
Yritykset
Lakeuden Jätekeskus Oy on 14 kunnan 2.4.1997 perustama jätehuoltoyhtiö. Yhtiön tehtävänä on toteuttaa kunnille lakisääteisesti asetettu jätehuoltovelvoite yhtiöjärjestyksessä ja kuntien kanssa tehdyssä sopimuksessa vahvistetussa laajuudessa. Yhtiön toimialueella syntynyt sekä ominaisuuksiltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettava muussa toiminnassa syntynyt yhdyskuntajäte kuljetetaan ns. kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa. Kuljetusten järjestämisen osakaskunnat ovat antaneet Jätekeskuksen tehtäväksi. Kuntien omien kiinteistöjen jätteet kuljetetaan myös yhtiön järjestämässä kuljetuksessa. Yritystoiminnan jätteet kuljetetaan sopimusperusteisesti. Jätekeskus tarjoaa kuljetuspalveluja yrityksille muiden jätehuoltoyrittäjien ohella. Yhtiö hankkii kuljetuspalvelut kunnittain alan yrityksiltä.
Koko yhtiön alueella noudatetaan yhtenäistaksaa, jolloin asiakkaan asuinpaikkakunta ei vaikuta jätemaksujen suuruuteen. Yhtiö on vastannut kuuden kaatopaikan ja seitsemän jäteaseman hoidosta. Vuosien 2001–2002 vaihteessa on suljettu viisi kaatopaikkaa ja keskitetty jätteiden käsittely Seinäjoki-Nurmon kaatopaikalle. Jäteasemia oli vuoden 2001 loppuun mennessä seitsemän ja ekopisteitä paperin, lasin ja pienmetallien keräykseen yhteensä 230 kappaletta.
Oy Ekorosk Ab on myös 14 kunnan omistama alueellinen jätehuoltoyhtiö. Se on perustettu vuonna 1990. Jäteyhtiön perustamisen ansiosta useimmat seudun kaatopaikoista on suljettu. Yhtiö ilmoittaa tavoitteekseen vähentää jätemääriä jätteiden tuottajien avulla sekä kierrättää ja hyödyntää mahdollisimman paljon seudun jätteestä. Ekorosk kerää, lajittelee, kuormaa uudelleen, varastoi, säilyttää ja kuljettaa edelleen jätettä kierrätystä varten. Yhtiön toiminta sijoittuu Pietarsaareen Pirilön lajittelu- ja varastointialueelle, joka on otettu käyttöön 1.6.1993. Tällä hetkellä hyötykäyttöasemia on 21 ja ekopisteitä 250.
Epäilty kilpailunrajoitus
Ympäristöyritysten Liitto oheisti selvityspyyntöönsä Jätekeskuksen Härmän Jätepalvelu Oy:lle lähettämän 31.1.2001 päivätyn kirjeen, jossa todetaan: ”Jätehuoltoyhtiöiden tekemän sopimuksen mukaan yhtiöt vastaanottavat vain omalla toimialueellaan syntynyttä jätettä, ellei yhteistyöstä erikseen sovita yhtiöiden kesken. Tässä valossa Alahärmässä sijaitseva jätteiden lajittelulaitos kuuluu Ekorosk Oy:n alueelle ja kuormia ei voida vastaanottaa Lakeuden Jätekeskus Oy:n vastaanottopaikassa.”
Asiakaskirjeessä tarkoitettu sopimus viittaa kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan vastaiseen markkinoiden jakamiseen, ellei erityisiä perusteita ole.
Erityislainsäädännön ja siihen perustuvien määräysten vaikutus
Jätelainsäädäntö
Jätelaissa määrätään mm. jätteenkuljetuksen järjestämisestä, jätteen hyödyntämisestä ja käsittelystä sekä kuntien yhteistyöstä. Ympäristönsuojelulaissa ja -asetuksessa on määräykset tarvittavasta jäteluvasta. Kuntalaissa säädetään kuntien välisestä yhteistyöstä, jota voidaan harjoittaa myös yksityisoikeudellisten yhteisöjen muodossa.
Jätteenkuljetus
Jätelain 8 §:n mukaan jätteen haltijan on huolehdittava jätteen kuljetuksen järjestämisestä. Jätteen haltija voi vain tietyin edellytyksin itse kuljettaa jätteen. Jätelakia koskevan hallituksen esityksen (HE 77/1993) pykälän perustelujen mukaan asumisesta syntynyt ja siihen rinnastettava jäte on luovutettava kuljetettavaksi järjestetyssä jätteenkuljetuksessa.
Jätelain 10 §:n mukaan kunnan on järjestettävä joko omana toimintanaan tai muuta yhteisöä tai yksityistä yrittäjää käyttäen asumisesta syntyvän tai siihen rinnastettavan muun kuin ongelmajätteen kuljetus (kunnan järjestämä jätteenkuljetus). Kunta voi jätteen haltijan kanssa tehtävällä sopimuksella ottaa järjestämäänsä jätteenkuljetukseen muunkin jätteenkuljetuksen.
Jätteen kuljetus voidaan järjestää kunnassa tai sen osassa kunnan päätöksellä ja tarkemmin määräämillä ehdoilla niin, että jätteen haltija sopii siitä kuljetuksen suorittajan kanssa (sopimusperäinen jätteenkuljetus).
Jätelain 11 §:n mukaan jätteen haltijan on liityttävä alueella järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Kunta voi kuitenkin määrätä, että järjestettyyn jätteenkuljetukseen ei tarvitse liittyä, jos jätteen määrä on poikkeuksellisen vähäinen ja jos jätteen haltija järjestää itse jätehuollon.
Jätteen hyödyntäminen ja käsittely
Jätelain 12 §:n mukaan jätteen haltija vastaa siitä, että jäte tulee hyödynnetyksi ja käsitellyksi. Lain 13 §:n mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää asumisessa syntyneen jätteen sekä ominaisuuksiltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavan teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyneen muun kuin ongelmajätteen hyödyntäminen ja käsittely. Jätteen haltijan kanssa tehtävällä sopimuksella kunta voi järjestää muunkin jätteen hyödyntämisen ja käsittelyn. Käsittelyllä tarkoitetaan jätteen vaarattomaksi tekemistä tai sen lopullista sijoittamista.
Kunta voi myös antaa jätehuollon osittain tai kokonaan muun yhteisön tai yksityisen yrittäjän hoidettavaksi. Kunta vastaa tällöinkin siitä, että sille säädetty velvollisuus tulee täytetyksi.
Jätelain 6 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan jätteet on käsiteltävä jossakin lähimmistä asianmukaisista jätteen käsittelypaikoista.
Kuntayhteistyö
Jätelain 16 §:n mukaisesti kuntien on tarpeen mukaan huolehdittava niille kuuluvasta jätehuollon järjestämisestä yhteistoiminnassa. Jos kuntien yhteistoiminta on tarpeen jätehuollon järjestämiseksi jätelaissa tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisesti, mutta kunnat eivät pääse yhteistoiminnasta keskenään sopimukseen, voi valtioneuvosto velvoittaa kunnat yhteistoimintaan ja määrätä sen ehdoista.
Kunnat voivat järjestää jätehuollon sopimalla yhteistyöstä keskenään tai perustamalla osakeyhtiön tai kuntayhtymän. Perustettava osakeyhtiö voi huolehtia kunnan lukuun joko koko jätehuollosta tai tietyistä toimeksiantoon perustuvista jätehuollon tehtävistä. Osakeyhtiö voi myös huolehtia kunnan järjestämästä jätteenkuljetuksesta sekä kunnan järjestämän jätteen hyödyntämisestä ja käsittelystä. Kuntien tehtävänä on valvoa toimintaa ja vastata jätehuollon asianmukaisesta järjestämisestä. Osakeyhtiölle ei kuitenkaan saa antaa viranomais- eikä hallintotehtäviä, vaikka osakkaina olisivatkin kunnat.
<H4YMP&AUML;RIST&OUML;NSUOJELULAKI ja -asetus
Jätelupaa koskeva asia käsitellään sen mukaisesti mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään. Jätteen laitos- tai ammattimaista hyödyntämistä koskeva lupa voidaan rajoittaa tietynlaisen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Luvassa voidaan asettaa etusijalle tietyltä alueelta peräisin olevan jätteen käsittely. Jätelupa voidaan myös rajoittaa koskemaan vain tietynlaista jätettä tai tietynlaisen ongelmajätteen keräämistä. Jätteen käsittelypaikan perustaminen ei saa olla ristiriidassa jätesuunnitelman kanssa. Tällä pyritään varmistamaan jätteenkäsittelylaitosten asianmukaisen verkoston perustaminen ja jätesuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteuttaminen.
Ympäristönsuojeluasetuksen mukaan kaatopaikkaa koskevassa lupapäätöksessä on oltava määräykset kaatopaikalle sijoitettavaksi hyväksytyn jätteen määrästä ja lajista yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön päätöksen (867/1996) mukaisesti.
Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta saadun tiedon mukaan ympäristökeskus ei ole asettanut luvissa ehtoja, jotka rajaisivat muun kuin asumisessa syntyvän jätteen tai siihen rinnastuvan jätteen toimittamista jätehuoltoyhtiön ja sen osakaskuntien muodostaman alueen ulkopuolelta.
Kuntalaki
Kuntalain mukaan kuntien välistä yhteistyötä voidaan harjoittaa myös yksityisoikeudellisten yhteisöjen muodossa. Yksityisoikeudelliset yhteisöt saattavat olla sellaisia, että niissä on osakkeenomistajina tai jäseninä muitakin kuin kuntia. Tällaisiin osakeyhtiöihin, osuuskuntiin tai yhdistyksiin ja säätiöihin sovelletaan niistä voimassa olevia säännöksiä, eivätkä kunnat tai kuntayhtymät ole niiden osakkaina tai jäseninä erikoisasemassa.
Osakeyhtiössä korostuvat toiminnan taloudelliset tavoitteet ja liiketaloudellinen luonne. Kun jätehuollon operatiiviset tehtävät on luovutettu osakeyhtiölle, huolehtivat viranomaistehtävistä joko kunnat erikseen tai yhtiön osakaskunnan perustama yhteinen lautakunta.
Jätehuoltoyhtiöiden epäillystä markkinoiden jaosta ja toiminnastaan antama selvitys
Jätekeskuksen mukaan yhtiön Härmän Jätepalvelu Oy:lle lähettämässä kirjeessä oleva maininta sopimuksesta kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden välillä perustuu erhekirjoitukseen, joka johtuu kirjeen laatijan saamista virheellisistä tiedoista ja yhtiön sisäisen tiedonkulun puutteista. Väitettyä sopimusta jätehuoltoyhtiöiden kesken ei yhtiön mukaan ole tehty.
Yhtiön toiminnan lähtökohtana on jätelain 13 §:n määräys, jonka mukaan kunnan on järjestettävä alueellaan syntyneen asumisjätteen ja muun siihen rinnastettavan jätteen hyödyntäminen ja käsittely. Kunta voi järjestää muunkin jätteen käsittelyn. Pääsääntöisesti kunnat huolehtivat omaan alueensa jätteistä tai hoitavat jätteiden käsittelyn yhteistyössä sopimalla siitä keskenään. Lainsäädännön asettamat vaatimukset jätehuollon järjestämiselle ovat kustannuksiltaan niin korkeat, ettei kuntien ole enää taloudellisesti järkevää hoitaa jätehuoltoa yksinään. Koska kuntien tehtävänä on palvella jäseniään, ei Jätekeskuskaan tarjoa yhdyskuntajätteen käsittelypalveluja toimialueemme ulkopuolelle ilman erillistä sopimusta. Jätekeskuksen perustamiskirjassa todetaan, että yhtiö pyrkii saamaan yhteistyötä sopimuskuntia laajemman alueen kuntien ja yritysten kesken. Jätekeskuksen mukaan sillä ei kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa vastaan toiminta-alueensa ulkopuolelta tulevia jätteitä.
Ekorosk kiistää osaltaan sopimuksen olemassaolon. Yhtiön mukaan Jätekeskuksen kirje yrittäjälle oli epäselvästi muotoiltu, ja kirje saattoi viitata osakaskuntien ja Jätekeskuksen väliseen yhtiösopimukseen, jossa täsmennetään yhtiön velvollisuudet osakaskuntia kohtaan.
Ekoroskin oman yhtiösopimuksen mukaan yhtiöllä on mahdollisuus ottaa vastaan jätettä myös muilta alueilta. Tästä tulee kuitenkin tehdä erillinen sopimus, jossa sovitaan mm. kustannusten jaosta. Ekorosk ei rajoita jätteiden vastaanottoa muiden kuntien alueelta. Sen tytäryhtiö on pitkään markkinoinut palvelujaan, ja sillä on pitkäaikaissopimuksia useiden Ekoroskin toiminta-alueen ulkopuolisten jätteentuottajien kanssa. Yhtiö on valmis tekemään sopimuksen kaikkien kiinnostuneiden kanssa edellyttäen, että voimassa olevia jätetaksoja ja jätteenkäsittelymaksuja noudatetaan ja kaikki käsittelystä aiheutuneet kustannukset tulevat peitetyiksi.
Ympäristöministeriön lausunto
Ympäristöministeriön mukaan Liiton kirjeessä todetaan, että kysymys on yritysasiakkaiden jätteestä, mutta ei mainita, onko kyseessä 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu asumisessa syntyvään jätteeseen rinnastettava jäte. Jos kyseessä on mainitunlainen jäte eikä määrä ole ”kohtuuton”, on kunnalla velvollisuus ottaa jäte vastaan, ja vastaavasti, jos kyseessä ei ole asumisessa syntyvään jätteeseen rinnastettava jäte, ei vastaanottovelvollisuutta ole. Tässä tapauksessa kunnat ovat antaneet tehtäväkseen kuuluvan jätehuollon omistamilleen jätelaitoksille. Jos jätelaitos ei ottaisi jätettä vastaan, kunnan olisi huolehdittava siitä, että velvollisuus tulee täytetyksi. On huomattava, että kunnan velvollisuus koskee vain oman kunnan alueella syntyvää jätettä. Laki ei kuitenkaan aseta estettä sille, että toisen kunnan alueella syntyvää jätettä otetaan vastaan, paitsi jos tämä kunta on 13 §:n 1 momentin mukaisesti määrännyt, että jäte on toimitettava sen kunnan järjestämään jätteen käsittelyyn.
Kyseiset jätelaitokset ovat muodoltaan yksityisoikeudellisia osakeyhtiöitä, joita koskevat osakeyhtiölain säännökset. Jätelaissa ei ole säännelty jätelaitosten toimintaa, ja jätelain nojalla voidaan puuttua yritysmuotoisten jätelaitosten toimintaan samoin edellytyksin kuin yritysten jätehuoltoon yleensäkin. Jätelaki asettaa vastaanottovelvoitteen vain kunnalle. Mikään yritys ei jätelain nojalla ole velvollinen ottamaan vastaan jätettä, ei myöskään yritysmuotoinen jätelaitos. Ympäristöluvassa voidaan tosin asettaa joitakin jätteen vastaanottoa koskevia velvoitteita, mutta ei kuitenkaan sellaisia, jotka poikkeavat jätelain nimenomaisesta säännöksestä.
Ympäristöministeriö katsoo, että vaikka yritysmuotoiset jätelaitokset ovatkin elinkeinonharjoittajia, niiden erityisluonteesta johtuen ei niihin voi soveltaa sellaisenaan kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan säännöstä. Erityisesti nk. loppukäsittely eli jätteen vaarattomaksi tekeminen on osa-alue, jossa toiminnan luonne ja pysyvyyden tarve edellyttävät muusta jätehuollosta ja elinkeinotoiminnasta poikkeavaa sääntelyä, koska esimerkiksi toiminnan keskeytyksistä saattaa seurata kohtuuttomia haittoja ympäristölle ja ihmisille.
Ympäristöministeriön mukaan kyseessä olevassa tapauksessa ei ilmene, että jätelaitokset olisivat toimineet vastoin jätelain säännöksiä. Jätelaitokset ovat kiistäneet Liiton esittämän sopimukset olemassaolon. Toimialueensa kuntien jätehuollon hoitaminen on alueellisten jätelaitosten jätelain mukainen toimintatapa, ja kilpaileminen muiden kuntien jätteistä toisi niiden toimintaan epävakautta, josta niiden asiakkaat, ympäristö ja myös jätelaitokset itse saattaisivat ajan mittaan kärsiä.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain välitön sovellettavuus
Kilpailunrajoituslakia sovelletaan välittömästi elinkeinonharjoittajiin sekä näiden yhteenliittymiin. Julkisen vallan aikaansaamia kilpailurajoituksia Kilpailuviraston on pyrittävä purkamaan ja ehkäisemään aloittein ja lausunnoin.
Ympäristöministeriön käsityksen mukaan kilpailunrajoituslakia ei tulisi soveltaa jätehuoltoyhtiöiden erityisluonteen vuoksi niiden toimintaan. Ympäristöministeriö katsoo myös, että jätehuoltoyhtiöiden jätelain mukainen toimintatapa on hoitaa toimialueensa kuntien jätehuolto. Kilpaileminen muiden kuntien jätteistä toisi jätehuoltoyhtiöiden toimintaan epävakautta, joka haittaisi asiakkaita, ympäristöä ja jätelaitoksiakin.
Kilpailuvirasto toteaa, että kilpailunrajoituslaki on yleislaki, jota sovelletaan kaikkeen taloudelliseen toimintaa, ellei tästä ole erikseen säädetty poikkeusta. Poikkeuksia on lisäksi tulkittava suppeasti. Jätelaissa korostetaan kuntien velvollisuutta huolehtia jätteistä. Kunnat voivat hoitaa velvollisuutensa yhteistyössä. Kuntalain mukaan yhteistyötä voidaan harjoittaa myös yksityisoikeudellisten yhteisöjen avulla, kuitenkin niin, että viranomaistehtävät ja julkisen vallan käyttö kuuluvat aina kunnan tehtäviin. Jätehuollosta annettu erityislainsäädäntö ja sen nojalla annetut määräykset eivät saatujen selvitysten mukaan estä kunnallisia jätehuoltoyhtiöitä käsittelemästä myös omien osakaskuntiensa ulkopuolelta tulevia jätteitä ja siten kilpailemasta keskenään. Käytännössä näin myös tapahtuu, mitä osoittaa asiassa saatu selvitys.
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita ja palveluksia.
Selvityspyynnössä tarkoitetut kunnalliset jätehuoltoyhtiöt ovat muodoltaan yksityisoikeudellisia osakeyhtiöitä, joita koskevat osakeyhtiölain säännökset. Niiden tehtävänä on toteuttaa kunnille lakisääteisesti asetettu jätehuoltovelvoite yhtiöjärjestyksessä ja kuntien kanssa tehdyissä sopimuksissa vahvistetussa laajuudessa. Yhtiöt toimivat omakustannusperiaatteella, jonka mukaisesti kuntien keräämällä jätemaksulla katetaan vähintään käsittelypaikkojen perustamisesta, käytöstä, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset.
Toiminta on luonteeltaan ammattimaista ja tapahtuu vastiketta vastaan. Kilpailunrajoituslain tarkoittama elinkeinonharjoittajan tunnusmerkistö täyttyy siten kiistatta kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden toimintaa tarkasteltaessa. Yhtiöiden toimintaa voidaan arvioida kilpailunrajoituslain nojalla ja epäiltyä markkinoiden jakosopimusjärjestelyä on tarkasteltava kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan perusteella.
Epäilty markkinoidenjakosopimus
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai niiden yhteenliittymät eivät saa jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Liiton toimenpidepyyntöönsä oheistamassa Jätekeskuksen kirjeessä Härmän Jätepalvelu Oy:lle viitataan jätehuoltoyhtiöiden tekemään sopimukseen, jonka mukaan nämä ottavat vastaan vain omalla toimialueellaan syntynyttä jätettä. Alahärmässä sijaitsevasta Härmän Jätepalvelu Oy:n lajittelulaitoksesta ei tämän vuoksi jätekuormia voida vastaanottaa Jätekeskukseen.
Sopimuksen olemassaolon ovat sekä Jätekeskus että Ekorosk kiistäneet. Jätekeskuksen mukaan kysymys on heillä syntyneestä erhekirjoituksesta. Jätekeskuksen perustamiskirjan mukaan yhtiö pyrkii saamaan yhteistyötä sopimuskuntia laajemman alueen kuntien ja yritysten kesken Jätekeskus ei silti pidä itseään velvollisena ottamaan vastaan toimialueensa ulkopuolista jätettä. Ekoroskin käsityksen mukaan sopimusviittauksessa voi olla kysymys yhtiösopimuksesta kuntien kanssa, jossa täsmennetään yhtiön velvoitteet omistajakuntia kohtaan. Ekorosk ei selvityksensä mukaan rajoita jätteiden vastaanottoa oman toimialueensa ulkopuolelta, ja sillä on useita sopimuksia toimialueensa ulkopuolella sijaitsevien tuottajien kanssa.
Kilpailuvirasto katsoo saadun selvityksen perusteella, että riittävää näyttöä epäillystä kartellista ja markkinoiden jakamista koskevasta sopimuksesta ei ole saatu.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on selvittänyt Länsi-Suomen lääninhallituksen kanssa yhteistyössä Ympäristöyritysten Liitto ry:n toimenpidepyynnössä epäiltyä Lakeuden Jätekeskus Oy:n ja Oy Ekorosk Ab:n välistä markkinoiden jakamista koskevaa sopimusjärjestelyä. Kunnalliset jätehuoltoyhtiöt toimivat kilpailunrajoituslaissa tarkoittamina elinkeinonharjoittajina, joten niiden toimintaa voidaan tarkastella kilpailunrajoituslain nojalla.
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien markkinoiden tai hankintalähteiden jakamista koskevat järjestelyt ovat kiellettyjä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Jätealaa koskeva erityislainsäädäntö tai sen nojalla annetut määräykset eivät estä kunnallisia jätehuoltoyhtiöitä ottamasta vastaan jätettä oman toimialueensa ulkopuolelta ja kilpailemasta keskenään asiakkaista. Kunnalliset jätehuoltoyhtiöt ovat kuitenkin kiistäneet markkinoiden jakamista tarkoittavan keskinäisen sopimuksen olemassaolon. Lakeuden Jätekeskus Oy on pitänyt toimenpidepyynnön liitteenä olleen kirjeen viittausta tällaiseen sopimusjärjestelyyn erhekirjoituksena. Asiassa on myös selvitetty, että Oy Ekorosk Ab ottaa vastaan yritysten tuottamaa jätettä oman toimialueensa ulkopuolelta.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei saatu selvitys osoita, että markkinoiden jaosta olisi sovittu Lakeuden Jätekeskus Oy:n ja Oy Ekorosk Ab:n kesken.
Asia poistetaan enemmästä käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/92) 3 §:n 1 momentti ja 6 §:n 2 kohta
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.