&
Asianosaiset
Oy Veikkaus Ab
Toimenpidepyynnön tekijä
Lehtisepät Oy
Asian vireilletulo
Lehtisepät Oy lähetti Kilpailuvirastolle 17.3.1996 päivätyn toimenpidepyynnön, jossa yhtiö pyysi virastoa selvittämään, vääristääkö Oy Veikkaus Ab:n (jäljempänä Veikkaus) omistaman Veikkaaja-lehden toiminta kilpailua. Lehtisepät Oy:n mukaan Veikkaus on kehittänyt Veikkaajan toimintaa siten, että lehti on muuttunut sisällöltään samankaltaiseksi kuin Suomen Urheilulehti. Samalla Veikkaajan toimintaa on tuettu Veikkauksen pelivaroilla, jotka puolestaan on hankittu yhtiön monopoliaseman turvin. Lehtisepät Oy arvelee myös, että Veikkaaja-lehden nykyinen toiminta saattaa olla Veikkauksen toimintaa koskevien säännösten vastaista.
Yritykset
Veikkaus on Suomen valtion omistama osakeyhtiö. Valtioneuvosto on myöntänyt yhtiölle arpajaislain (491/65) ja sen nojalla annetun veikkausasetuksen (241/93) perusteella yksinoikeuden toimeenpanna 1) raha-arpajaisia, 2) ennakolta veikkauksia, jotka liittyvät urheilu- tai hevoskilpailujen tulosten sekä numeroiden ja merkkien arvaamiseen sekä 3) vedonlyöntiä, joka liittyy em. tulosten arvaamiseen. Veikkauksen pelit voidaan jaotella veikkauspeleihin, raha-arpajaisiin ja vedonlyöntipeleihin. Vedonlyöntipelejä ovat Pitkäveto, Tulosveto ja Voittajaveto, veikkauspeleihin puolestaan kuuluuvat mm. Vakioveikkaus ja 65-raviveikkaus. Veikkauksen pelitoiminnan valvonta kuuluu sisäasiainministeriölle. Muilta osin yhtiön toimintaa valvoo opetusministeriö, joka muun muassa edustaa valtiota yhtiökokouksissa.
Veikkaus on vuodesta 1946 lähtien kustantanut Veikkaaja-lehteä, jonka tarkoituksena on välittää Veikkauksen asiantuntijapelien pelaajille taustatietoa pelattavista kohteista ja kohteina olevista urheilulajeista. Lehti ilmestyy kerran viikossa.
Lehtisepät Oy puolestaan kustantaa Suomen Urheilulehteä, joka on ilmestynyt vuodesta 1898 lähtien. Yhtiö osti lehden kustannusoikeudet vuonna 1991, jolloin SVUL:n toiminta oli loppumassa. SVUL omisti aiemmin Suomen Urheilulehden. Se on sanomalehden muodossa julkaistava urheilulehti, joka ilmestyy Veikkaaja-lehden tavoin kerran viikossa.
Kilpailunrajoituksen selvittäminen
Veikkauksen Kilpailuvirastolle antamat selvitykset
Veikkaus toteaa Kilpailuvirastolle antamassaan 25.4.1996 päivätyssä selvityksessä, että Veikkauksen pelivalikoimassa tapahtui merkittävä muutos vuonna 1993. Tällöin yhtiö käynnisti Vedonlyönnin, joka pohjautuu laajasti suomalaiseen ja kansainväliseen urheiluun. Urheiluveikkausten kokonaisliikevaihdon merkitys onkin kasvanut merkittävästi viime vuosina. Vuonna 1993 niiden kokonaisliikevaihto oli 630,1 miljoonaa markkaa, mutta vuonna 1995 jo 1 220,3 miljoonaa markkaa.
Veikkauksen mukaan Veikkaaja-lehden tehtävä on ollut aina yhtiön peliasiakkaiden palveleminen. Pelaajien kannalta olennainen tieto liittyy asiantuntijapeleihin, joita ovat erilaiset urheiluveikkaukset. Veikkaus katsoo, että toisin kuin onnenpelit Vedonlyönti perustuu vedonlyöjän haluun testata tietojaan ja taitojaan. Veikkaaja-lehdellä on Veikkauksen toiminnan kannalta seuraavat tehtävät:
- edistää yhtiön pelituotteiden myyntiä,
- lisätä yhtiön pelituotteiden tuntemusta sekä tuoda esille kuluttajan kannalta oleellista tietoa tuotteista,
- palvella yleisöä ja muita tiedotusvälineitä ottelu- ja arvontatulosten ja niihin liittyvien taustatietojen osalta,
- antaa tietoa pelaajille pelikohteina olevista urheilutapahtumista ja niiden taustoista sekä
- viestittää yhtiön harjoittaman rahapelitoiminnan yhteiskunnallista merkitystä ja yhtiön yrityskuvaa.
Veikkaus toteaa, että Veikkaaja-lehden merkitys näyttää olevan erityisen suuri yhtiön kanta-asiakkaille. Lukijatutkimuksen mukaan Veikkaajan lukijat käyttävät yhtiön peleihin noin kuusi kertaa enemmän rahaa kuin asiakkaat keskimäärin. Veikkaus katsoo, että Veikkaaja on yhtiön toiminnalle keskeinen myynninedistämistekijä, jonka paikkaa muut Suomessa ilmestyvät lehdet eivät täytä.
Veikkaaja-lehden painosmäärä on 102 000 kappaletta ja levikki noin 84 000. Lehden vuositilaushinta on nykyään 340 markkaa ja irtonumeron myyntihinta 10 markkaa. Veikkaajan tulot muodostuvat tilaustuloista, ilmoitustuloista sekä irtonumeroiden myyntituloista. Vuonna 1995 tilaustulot olivat [..] miljoonaa markkaa, ilmoitustulot [..]20miljoonaa markkaa ja irtonumerotulot [..]20miljoonaa markkaa. Lehden tulot ovat kasvaneet vuosina 1993-1995 kaikissa em. ryhmissä ja taloudellinen tulos on vastaavasti parantunut. Veikkaajan toiminnallinen alijäämä oli vuonna 1995 [..]20miljoonaa markkaa, kun vastaava luku oli vuonna 1993 [..]20miljoonaa markkaa ja vuonna 1994 [..]20miljoonaa markkaa.
Veikkaus korostaa, että Veikkaajan taloutta ei ole erityisesti perustettu ilmoitustulojen varaan. Lehti ei ole kuitenkaan missään vaiheessa sitoutunut pidättäytymään ilmoitustulojen hankinnasta. Viime aikoina Veikkaajan kiinnostavuus ilmoitusvälineenä on lisääntynyt.
Veikkaus katsoo, että Veikkaaja-lehteä voidaan verrata kaupan ja useiden palvelualojen asiakasjulkaisuihin, joiden merkityksen ja kannattavuuden katsotaan syntyvän yhtäältä tuotemarkkinoinnin, myynninedistämisen ja yrityskuvan kehittämisen kannalta sekä toisaalta kuluttajavalistuksen ja tuoteinformaation kannalta. Veikkaajan merkitystä ei siten voida tarkastella pelkästään sen julkaisemisesta suoraan aiheutuvien kulujen ja tuottojen perusteella. Veikkaus käyttää tuotteittensa markkinointiin noin 60 miljoonaa markkaa vuodessa. Tähän suhteutettuna Veikkaaja-lehden nykyistä alijäämää ei voi Veikkauksen mielestä pitää kohtuuttomana lehden avulla saatavaan markkinointihyötyyn nähden.
Veikkaus on lähettänyt 7.5.1996 selvitykseensä täydennyksen, jossa se viittaa sisäasiainministeriön asettaman Rahapelitoimikunnan mietintöön (1995:5). Kyseisen toimikunnan mielestä Veikkaaja-lehden julkaiseminen on pelitoiminnan edellyttämää tukitoimintaa, joka antaa veikkaus- ja vedonlyöntipelien harrastajille informaatiota pelien kohteina olevista kilpailuista ja kilpailijoista.
Lehtisepät Oy:n antamat lisäselvitykset
Lehtisepät Oy katsoo 4.7.1996 päivätyssä lisäselvityksessään, että Suomen Urheilulehden tärkeimmät kilpailijat ovat Veikkaaja-lehden lisäksi eri urheilulajien lajilehdet, television ja radion urheilulähetykset sekä sanomalehtien urheilusivut. Lajilehdet ovat kilpailijoita vain ko. lajin harrastajien kohderyhmässä.
Suomen Urheilulehti on vuosien 1993 ja 1996 (vuoden 1996 loppu ennustetta) välisenä aikana menettänyt Lehtisepät Oy:n mukaan merkittävästi tilaajia Veikkaaja-lehden toiminnan vuoksi. Suomen Urheilulehden myyntineuvottelijat ottavat joka vuosi noin 100 000 yhteyttä tarjoten ko. lehteä tilattavaksi. Näissä yhteydenotoissa lehden tilaamisesta kieltäytymistä on perusteltu noin 10 prosentissa tapauksista Veikkaaja-lehden Suomen Urheilulehteä selvästi halvemmalla hinnalla. Tekemiensä selvitysten perusteella Lehtisepät arvioi, että Veikkaaja aiheuttaa Suomen Urheilulehdelle yli kahden miljoonan markan vuosittaisen tappion. Ilmoitustulojen menetyksiä on yhtiön mukaan tässä vaiheessa vaikea arvioida, sillä Veikkaaja ryhtyi markkinoimaan ilmoittelua ulkopuolisille vasta vuoden 1996 keväällä.
Lehtisepät Oy toteaa edelleen, että Veikkaajan kestotilaus on 28,6 prosenttia ja vuoden määräaikaistilaus 30,8 prosenttia halvempi kuin Suomen Urheilulehden vastaavat tilaushinnat. Lisäksi Veikkaaja-lehti on tehnyt useille kohderyhmille, esimerkiksi eri lajiliittojen lisenssipelaajille, tilaustarjouksia huomattavasti alle listahintojensa. Tällaisia tarjouksia Lehtisepät pitää polkumyyntinä etenkin, kun otetaan huomioon, että Veikkaajan normaalitkin tilaushinnat ovat selvästi halvemmat kuin Suomen Urheilulehden tilaushinnat. Lisäksi Veikkaaja-lehdellä on Lehtisepät Oy:n mukaan käytettävissään koko Veikkauksen organisaatio ja rahoitus. Veikkaaja-lehteä mainostetaan mm. urheilukentillä, jääkiekkokaukaloissa, radiossa, televisiossa ja pelaajien peliasuissa. Myös Veikkauksen pelikupongeissa mainostetaan Veikkaaja-lehteä. Näihin kuponkeihin muilla kuin Veikkauksen omilla tuotteilla ei Lehtisepät Oy:n mukaan ole ilmoitustilan ostomahdollisuutta.
Lehtisepät Oy katsoo myös, että Veikkaaja ei ole Veikkauksen asiakaslehti, vaan erikseen tilattavissa oleva maksullinen urheilun yleislehti, jonka tilaajat eivät ole mitenkään sidottuja Veikkauksen varsinaiseen pelitoimintaan. Veikkaaja-lehti sisältää paljon muutakin urheilua koskevaa asiaa kuin pelkästään pelaamiseen liittyviä urheilumuotoja.
Lisäksi Lehtisepät Oy on toimittanut Kilpailuvirastoon 10.9.1996 päivätyn selvityksen, jossa käsitellään Veikkaaja-lehden julkaisemaa Atlantan olympialaisia koskevaa liitettä. Veikkaaja oli julkaissut heinäkuun puolivälissä 48-sivuisen olympialiitteen, vaikka Atlantan olympialaisten aikana pääosa Veikkauksen vedonlyöntikohteista ei liittynyt lainkaan olympialaisiin. Lehtisepät katsoo, että Veikkaajan olympialiitteen oli tarkoitus palvella vedonlyöjien sijasta nimenomaan suurta yleisöä. Kyseinen liite kilpaili samoista asiakkaista kuin Suomen Urheilulehden julkaisema yhtä aikaa irtonumeromyynnissä ollut olympialiite.
Opetusministeriön kannanotto
Koska opetusministeriö valvoo Veikkauksen toimintaa, Kilpailuvirasto pyysi ministeriön näkemystä yhtiön toiminnasta Veikkaaja-lehden julkaisemisessa. Opetusministeriö toteaa 14.8.1996 päivätyssä selvityksessään, että Veikkaukselle 1.2.1996 vahvistetun toimiluvan 20. kohdan mukaan yhtiön on rajoitettava toimintansa vain veikkaukseen, vedolyönnin ja raha-arpajaisten toimeenpanemiseen sekä tästä suoranaisesti johtuvaan toimintaan. Ministeriö pitää Veikkauksen monipuolisen pelitoiminnan huomioon ottaen erityisen markkinointi- ja asiakaslehden julkaisemista sinänsä toimiluvan mukaisena yhtiön tuotteiden (pelien) markkinointiin liittyvänä tukitoimintana.
Opetusministeriö korostaa Veikkauksen pelivalikoimassa vuonna 1993 tapahtunutta laajenemista Vedonlyöntiin, minkä seurauksena myös Veikkaaja-lehteä uudistettiin merkittävästi. Tällöin muun muassa lehden sivumäärä nousi 36-40 sivusta 60-80 sivuun. Myös vuositilaushintaa ryhdyttiin nostamaan vastamaan lehden kuluja ja yleisiä markkinahintoja: Veikkaaja-lehden vuositilaushinta oli 150 markka syksyllä 1993, 210 markkaa vuonna 1994, 270 markkaa vuonna 1995 ja 340 markkaa vuonna 1996. Lehden irtonumerohintaa korotettiin syksyllä 1993 viidestä markasta kymmeneen markkaan. Myös ilmoitushintoja on nostettu. Syksyllä 1993 palstamillimetrihinta oli 6,10 markkaa, kun se on tällä hetkellä 10 markkaa. Ministeriön mukaan hinta vastaa alan markkinahintoja. Ministeriö katsoo, että vedonlyönnin menestyksellinen ylläpitäminen edellyttää pelin kannalta oleellisen, eri urheilumuotoihin liittyvän informaation tuottamista pelaajien käytettäväksi.
Opetusministeriö pitää mahdollisena, että Veikkaaja-lehden sisältö on pienessä määrin ulottunut alueille, jotka eivät välittömästi liity Veikkauksen nykyään harjoittamaan pelitoimintaan. Ministeriön mukaan on kuitenkin otettava huomioon, että periaatteessa mikä tahansa urheilumuoto voisi olla vedonlyönnin kohteena. Opetusministeriö katsoo, että Veikkaaja-lehti on sisältönsä puolesta ensisijaisesti ja oleellisesti vain asiakaslehti. Vedonlyöntitoiminta edellyttää, että lehden asiakkaat, joista suurin osa muodostuu ns. asiantuntijapelaajista, saavat kaiken käytettävissä olevan informaation.
Opetusministeriö toteaa myös, että Veikkaaja-lehden toiminnallinen alijäämä, jonka Veikkaus kattaa mainontaan tarkoitetuista rahoista, oli vuonna 1995 [..] miljoonaa markkaa sen oltua vuonna 1993 [..]2miljoonaa markkaa. Lehden yhtiöltä saama tuki on siten vuosien 1993 ja 1995 välisenä aikana olennaisesti pienentynyt. Veikkaus on ilmoittanut ministeriölle lähivuosien tavoitteena olevan, että lehden kokonaistulojen tulee kattaa sen kulut. Opetusminsteriö tulee seuraamaan yhtiön ilmoituksen toteutumista.Opetusministeriö ei kuitenkaan katso olevan tällä hetkellä syytä puuttua siihen tukeen, jota Veikkaus antaa Veikkaaja-lehdelle, koska tuki on merkittävästi pienentynyt ja koska sen osuus yhtiön mainosbudjetista ja suhde harjoitettavaan liiketoimintaan on katsottava kohtuulliseksi.
Lisäksi opetusministeriö toteaa, että ei ole esitetty ulkopuolista, objektiivista näyttöä siitä, että Veikkaaja-lehden saama tuki olisi vääristänyt kilpailua lehtimarkkinoilla. Näin ollen ministeriö katsoo, että Veikkauksen toiminta asiakaslehtensä julkaisemisessa on yhtiötä koskevien lakien ja sille vahvistetun toimiluvan mukaista.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Veikkauksen määräävä markkina-asema
Kilpailuvirasto on aiemmissa Veikkauksen toimintaa koskevissa päätöksissään todennut, että Veikkauksella on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema arpajaistoiminnan osamarkkinoilla, jotka koskevat
- raha-arpajaisia,
- urheilu- ja hevoskilpailujen tulosten arvaamiseen liittyvää veikkauksen järjestämistä sekä
- urheilu- ym. kilpailujen tulosten arvaamiseen liittyvää vedonlyöntiä.
Veikkauksen määräävä markkina-asema perustuu valtioneuvoston Veikkaukselle myöntämään toimilupaan, jonka perusteella yhtiöllä on Suomessa yksinoikeus em. arpajaisten järjestämiseen.
Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö
Kilpailunrajoituslain 7 §:ssä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Säännöksessä on lueteltu viisi esimerkkiä menettelytavoista, joita pidetään määräävän aseman väärinkäytönä. 7 §:n 5) kohdan mukaan väärinkäyttönä pidetään määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa ja markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi. Kilpailunrajoituslaki ei siis sinänsä estä määräävässä markkina-asemassa olevaa elinkeinonharjoittajaa laajentamasta toimintaansa toiselle toimialalle. Määräävässä asemassa olevan yritys ei saa kuitenkaan siirtää määräävän aseman turvin hankkimiaan voimavaroja toiselle toimialalle siten, että tämän toimialan muiden yritysten toiminta estyy tai vaikeutuu ja kilpailu kyseisellä alalla tämän seurauksena vääristyy (ns. ristisubventointi).
Kilpailuvirasto on arvioinut Veikkaaja-lehden toiminnassa nimenomaan sitä, onko tuki, jota määräävässä markkina-asemassa oleva Veikkaus on antanut Veikkaajalle, vaikuttanut markkinoiden toimintaan siten, että menettelyä voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Kilpailuviraston toimivaltaan ei sen sijaan kuulu sen arvioiminen, onko Veikkaaja-lehden toiminta, esimerkiksi Veikkaajan sisältö, Veikkausta koskevien säännösten mukaista. Tämän asian ratkaiseminen kuuluu opetusministeriölle, joka valvoo Veikkauksen toimintaa.
Kilpailuvirasto on tarkastellut määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toiselle toimialalle antamaa tukea tapauksessa, joka koski Valtionrautateiden kuorma-autoilla harjoitettavalle kappaletavaraliikenteelle antamaa tukea. Asiaa koskevassa ns. Transpoint-päätöksessä virasto on arvioinut kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa kielletyn menettelyn tunnusmerkkejä. Päätöksen mukaan elinkeinonharjoittajan menettelyn pitäminen lain 7 §:n 5) kohdan tarkoittamana määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä edellyttää, että kyseisen menettelyn vaatimat voimavarat on hankittu määräävän markkina-aseman turvin ja niiden siirtäminen tuetulle toimialalle on niin jatkuvaa ja mittavaa, että se merkitsee ylivertaista kilpailuetua muihin tuetulla toimialalla toimiviin kilpailijoihin verrattuna. Väärinkäytön edellytyksenä on myös, että määräävä markkina-asema saavutetaan tuetulla toimialalla tai että tuen väistämättömänä seurauksena on kilpailun niin olennainen poissulkeutuminen tai rajoittuminen, että uuden toimialan valtaaminen ja sitä kautta tapahtuva määräävän markkina-aseman laajentaminen käy periaatteessa mahdolliseksi taikka että menettely muutoin merkittävässä määrin vääristää alan elinkeinorakennetta ja johtaa sitä kautta pitkäaikaiseen toimialan tehokkuuden vähenemiseen.
Kilpailuvirasto totesi Transpoint-päätöksessä myös, että kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitettua ristisubventointia voidaan tarkastella periaatteessa samalla tavalla kuin 7 §:n 4) kohdassa kiellettyä kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön eli ns. saalitushinnoittelun soveltamista. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelua voidaan pitää saalistavana siinä tapauksessa, että yrityksen perimät hinnat alittavat rajakustannukset tai keskimääräiset muuttuvat kustannukset, mutta joissakin tapauksissa myös silloin, kun hinnat alittavat yrityksen keskimääräiset kokonaiskustannukset, ts. muuttuvat ja kiinteät kustannukset yhteenlaskettuina, mikäli muut olosuhteet viittaavat kilpailijoiden määrätietoiseen poissulkemiseen. Lisäksi on tarkasteltava sitä, ovatko alan markkinaolosuhteet muuttuneet tai muuttumassa saalitushinnoittelun seurauksena siten, että kilpailijoiden poissulkemisen jälkeen on mahdollista nostaa hintatasoa siinä määrin, että sen avulla voidaan korvata alihinnoittelusta aiheutuneet tulonmenetykset.
Veikkaaja-lehden Veikkaukselta saama tuki
Kilpailuviraston saamassa toimenpidepyynnössä mainitut ongelmat alkoivat vuonna 1993, jolloin Veikkaajan toimintaa alettiin kehittää Veikkauksen pelivalikoimassa tapahtuneen laajentumisen seurauksena. Tällöin muun muassa lehden sivumäärä kaksinkertaistui, koska lehdessä ryhdyttiin käsittelemään uusien pelimuotojen kohteena olevia suomalaisia ja kansainvälisiä urheilutapahtumia. Toiminnan laajentuminen luonnollisesti nosti lehden kustannuksia. Koska Veikkaajan toiminnan on katsottu vääristäneen kilpailua lehtimarkkinoilla nimenomaan em. ajankohdasta lähtien, Kilpailuvirasto on tarkastellut Veikkaaja-lehden Veikkaukselta samaa tukea vuosina 1993-95.
Kilpailuviraston saamien selvitysten perusteella Veikkaaja-lehti on vuosina 1993-1995 saanut vuosittain tukea Veikkaukselta. Veikkaaja-lehden kokonaistulot (tilaus-, ilmoitus- ja irtonumeromyyntitulot) olivat Veikkauksen mukaan vuonna 1993 yhteensä [..]5 miljoonaa markkaa, vuonna 1994 [..]5 miljoonaa markkaa ja vuonna 1995 [..]5 miljoonaa markkaa. Veikkaaja-lehden Veikkaukselta saama tuki (eli lehden tappio) oli vuonna 1993 [..] miljoonaa markkaa, vuonna 1994 [..]5 miljoonaa markkaa ja vuonna 1995 [..]5 miljoonaa markkaa. Veikkauksen antaman tuen osuus Veikkaajan kuluista oli siten yli [..]5 prosenttia vuonna 1993, noin [..]5 prosenttia vuonna 1994 ja reilut [..]5 prosenttia vuonna 1995.
Veikkauksen antamat tukiosuudet osoittavat, että Veikkaaja-lehden toimintaa ryhdyttiin vuonna 1993 laajentamaan ottamatta huomioon kulujen lisääntymistä. Tämä oli mahdollista vain Veikkauksen tuen turvin. Veikkaajan omia hintoja alettiin korottaa vasta jälkikäteen, minkä ansiosta lehden aiheuttama tappio on vuosien 1994 ja 1995 aikana pienentynyt. Tappiota voidaan kuitenkin edelleen pitää merkittävänä. On epätodennäköistä, että mikään yksittäinen lehti pystyisi toimimaan siten, että kulut ovat merkittävästi suuremmat kuin tulot. Normaalisti yritys pystyy laajentamaan toimintaansa ainoastaan aiemmin keräämiensä voittojen avulla tai hankkimalla ulkopuolista rahoitusta. Veikkaaja-lehteä on kuitenkin pystytty kehittämään ja laajentamaan Veikkauksen tuen turvin ilman, että kulujen ja tuottojen suhteeseen on tarvinnut kiinnittää normaalia huomiota. Tämä on luonnollisesti antanut Veikkaajalle hyvän aseman sen kilpaillessa muiden lehtien kanssa tilaajista ja lukijoista. Kilpailuvirasto katsoo siten, että Veikkauksen Veikkaaja-lehdelle antamaa tukea voidaan pitää mittavana ja jatkuvana.
Tuen vaikutus urheilulehtien markkinoilla
Sekä Veikkaus että opetusministeriö ovat todenneet, että Veikkaaja on Veikkauksen asiakaslehti, jonka julkaisemista voidaan pitää osana Veikkauksen pelituotteiden markkinointia. Opetusministeriö on arvioinut Veikkaaja-lehden Veikkaukselta saaman tuen vähäiseksi verratessaan sitä Veikkauksen koko mainosbudjettiin. Kilpailuvirasto katsoo kuitenkin, että vaikka Veikkaaja-lehteä on kehitetty ennen kaikkea Veikkauksen toimeenpanemia urheiluveikkauksia harrastavien ns. asiantuntijapelaajien tarpeisiin, lehden tarjoama tieto kiinnostaa myös muita huippu-urheilua seuraavia asiakkaita. Lisäksi Veikkaajassa käsitellään ainakin jossain määrin muitakin kuin vedonlyönnin ja veikkauksen kohteena olevia urheilulajeja ja urheilutapahtumia. Toisaalta Veikkaaja-lehden ohella muutkin urheilusta kirjoittavat lehdet pyrkivät todennäköisesti saamaan lukijoikseen Veikkauksen vedonlyöntipelejä harrastavia henkilöitä. Veikkaaja-lehteä ei siten voida pitää pelkästään Veikkauksen asiakaslehtenä, vaan itsenäisenä tuotteena, joka kilpailee samoilla markkinoilla muiden urheilutietoa välittävien lehtien kanssa.
Veikkaaja-lehden Veikkaukselta saama tuki vaikuttaa siten kilpailutilanteeseen ajankohtaista, huippu-urheilua koskevaa tietoa välittävien lehtien markkinoilla. Vaikka urheilu-uutisia välittävät myös radio ja televisio, niiden toiminta poikkeaa luonteeltaan siinä määrin lehdistä, että sähköisten viestimien urheilulähetykset eivät kilpaile samoilla markkinoilla lehtien kanssa. Sähköisten viestimien ohjelmat eivät esimerkiksi sisällä yhtä paljon urheilukilpailuja ja eri urheilulajeja koskevaa taustatietoa kuin lehtien urheiluaiheiset artikkelit. Tämän vuoksi sähköiset viestimet lähinnä täydentävät lehtien urheilutarjontaa. Harvoin ilmestyvät aikauskauslehtityppiset lajilehdet eivät myöskään aina anna riittävän ajankohtaista tietoa urheilukilpailuja aktiivisesti seuraaville henkilöille. Ajankohtaista tietoa huippu-urheilun eri lajeista tarjoavat siten lähinnä suurimpien sanomalehtien urheilusivut ja sanomalehtien urheilua koskevat liitteet sekä kaksi alan erikoislehteä Veikkaaja ja Suomen Urheilulehti. Merkittävin vaikutus Veikkauksen antamalla tuella on todennäköisesti nimenomaan Suomen Urheilulehden toimintaan, koska lehtien toimintaperiaatteet muistuttavat alan lehdistä eniten toisiaan.
Veikkaaja-lehden Veikkaukselta saamaa tukea voidaan pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa tarkoitettuna ristisubventointina, mikäli tuen tarkoituksena on määräävän markkina-aseman saavuttaminen urheilutietoa välittävien lehtien markkinoilla tai tuen antamisen seurauksena on kilpailun niin olennainen poissulkeutuminen tai rajoittuminen kyseisillä markkinoilla, että uuden toimialan valtaaminen ja sitä kautta tapahtuva määräävän markkina-aseman laajentaminen käy periaatteessa mahdolliseksi. Määräävän aseman väärinkäyttönä voidaan pitää myös tilannetta, jossa Veikkaajan saama tuki vääristää merkittävästi alan elinkeinorakennetta ja johtaa sitä kautta pitkäaikaiseen toimialan tehokkuuden vähenemiseen.
On todennäköistä, että Suomen Urheilulehti on menettänyt osan tilaajistaan Veikkaaja-lehden toiminnan laajentumisen seurauksena. Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan lehden lukijakunta ei ole kuitenkaan merkittävästi supistunut. Suomen Urheilulehden oman ilmoituksen mukaan lehdellä on noin 148 000 aktiivista lukijaa. Virallisesti tarkastettua levikkilukua Suomen Urheilulehdessä ei ole ilmoitettu. Veikkaaja-lehden levikiksi on puolestaan ilmoitettu noin 84 000 ja painosmääräksi 102 000 kappaletta. Näiden tietojen perusteella Veikkaaja-lehti ei ole vielä kasvanut merkittävästi Suomen Urheilulehteä suuremmaksi. Kyseisten lehtien lisäksi ajankohtaista urheilutietoa välittävät edelleen sanomalehdet ja jossain määrin myös lajilehdet. Huippu-urheilusta kiinnostuneiden kuluttajien valintamahdollisuudet eivät siten ole toistaiseksi vähentyneet Veikkaaja-lehden toiminnan seurauksena eikä lehti myöskään näytä saavuttaneen urheilulehtien markkinoilla määräävää markkina-asemaa.
Lisäksi Veikkaus on pyrkinyt Veikkaaja-lehden hintoja nostamalla vähentämään lehden aiheuttamia tappiota. Veikkaus on ilmoittanut opetusministeriölle tavoitteenaan olevan, että Veikkaajan kokonaistulot kattavat lähivuosina sen kulut. Veikkaaja-lehden aiheuttama tappio onkin vuosien 1993-1995 kuluessa pienentynyt merkittävästi. Jatkuva tappiollinen toiminta osoittaa kuitenkin osaltaan sen, että hinnat eivät edelleenkään vastaa kustannuksia.
Kilpailuvirasto katsoo, että pitkällä aikavälillä nykyisenkaltainen tilanne, jossa Veikkaaja-lehti saa jatkuvasti tukea Veikkaukselta, johtaa todennäköisesti kilpailun vääristymiseen urheilutietoa tarjoavien lehtien markkinoilla. Veikkaaja-lehden toiminnan aikaansaamat kilpailuvääristymät voidaan kuitenkin estää siten, että Veikkaajan mahdollisia tappioita ei enää kateta Veikkauksen tuen avulla. Veikkaaja-lehden toiminnan tulisi siten jatkossa perustua normaaleihin liiketoimintaperiaatteisiin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että Veikkaaja maksaa markkinahinnat Veikkaukselta hankkimistaan palveluista, esimerkiksi mainostilasta, jota lehti mahdollisesti saa Veikkauksen pelikupongeissa.
Ratkaisu
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdassa kielletyn määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteaminen edellyttää sitä, että alan markkinaolosuhteet ovat menettelyn seurauksena muuttuneet tai muuttumassa niin, että kilpailijoiden poissulkemisen jälkeen on mahdollista nostaa hintatasoa niin paljon, että alihinnoittelusta aiheutuneet tulonmenetykset voidaan korvata.
Veikkaaja-lehti ei ole Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan vielä saavuttanut määräävää markkina-asemaa ajankohtaista urheilutietoa välittävien lehtien markkinoilla eikä se näytä olevan lähitulevaisuudessa saavuttamassakaan tällaista asemaa. Kilpailuvirasto ei ole myöskään saanut näyttöä siitä, että Veikkaaja-lehden tukemisen tarkoitus olisi ollut määräävän markkina-aseman saavuttaminen ja kilpailijoiden poissulkeminen. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdan tarkoittaman määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkkien ei siten voida katsoa tällä hetkellä täyttyvän.
Mikäli Veikkaaja-lehti kuitenkin edelleen jatkaa tappiollista toimintaansa Veikkauksen tuen avulla, kilpailunrajoituslain 7 §:n 5) kohdan tunnusmerkkien voidaan katsoa täyttyvän, jolloin Kilpailuvirasto voi ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Jotta määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voidaan välttää, Veikkauksen on syytä ryhtyä nopeasti toimiin Veikkaaja-lehden tappiollisuuden korjaamiseksi.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti ja 7 §:n 4) ja 5) kohdat.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.