Asianosaiset
Vantaan Energia Oy
Toimenpidepyynnön tekijä
Ilmailulaitos, Helsinki-Vantaan lentoasema
Asian vireilletulo
Toimenpidepyynnössään 28.2.1995 Ilmailulaitos on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Vantaan Sähkölaitos Oy, nykyisin Vantaan Energia Oy, syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön kaukolämmön hinnoittelussa.
Toimenpidepyynnön ja Ilmailulaitoksen 2.3.1995 antamien suullisten tietojen mukaan Vantaan Energia Oy muutti 1.7.1994 yksipuolisesti perusmaksuja sellaisten kaukolämpöverkkoon liittyneiden asiakkaiden osalta, joiden liittymisteho kaukolämpöverkkoon ylittää 250 kW. Muutos ei kuitenkaan koskenut Ilmailulaitosta, jonka maksut jäivät ennalleen ja jolle Vantaan Energia Oy:n kaukolämpötariffiin tuli oma asiakasluokka. Ilmailulaitos katsoo, että tämä perusmaksujen muutos syrjii Ilmailulaitokseen kuuluvaa Helsinki-Vantaan lentoasemaa siten, että sen maksama perusmaksu on merkittävästi korkeampi kuin muiden Vantaan Energia Oy:n asiakkaiden perusmaksu ja poikkeaa Ilmailulaitoksen vahingoksi myös muiden kaukolämpölaitosten, esimerkiksi Helsingin Energian, Espoon Sähkö Oy:n, Keravan Energia Oy:n ja Lahti Energia Oy:n perimistä vastaavista maksuista.
Yritykset
Ilmailulaitos on valtion liikelaitos. Sen keskeinen tehtävä on tuottaa asiakkailleen (lentoliikenteelle ja lentomatkustajille) lentoasema- ja lennonvarmistuspalveluita. Ilmailulaitos ylläpitää 25 lentoasemaa ja huolehtii koko maan lennonvarmistusjärjestelmästä. Ilmailulaitoksen tarjoamat tuotteet jakautuvat lentoliikenne-, viranomais- ja kaupallisiin palveluihin. Vuonna 1996 Ilmailulaitoksen liikevaihto oli 840 mmk. Helsinki-Vantaan lentoaseman palveluihin kuuluu myös kaukolämmön myynti. Laitos ostaa kaukolämmön suurimmaksi osaksi Vantaan Energia Oy:ltä, vaikka Helsinki-Vantaan lentoasemalla on omakin voimalaitos. Helsinki-Vantaan lentoasema on kaukolämmön myyjänä Suomen Kaukolämpöyhdistys ry:n jäsen. Vuonna 1994 Ilmailulaitoksen kaukolämmön myyntitulot olivat 9 mmk. Vuonna 1994 Ilmailulaitos osti Vantaan Energia Oy:ltä kaukolämpöä 77 GWh ja sen oma tuotanto oli 3 GWh.
Vantaan Energia Oy on Vantaan kaupungin omistama osakeyhtiö, jonka tehtävänä on huolehtia sähkölaitos- ja kaukolämpöliiketoiminnasta sekä maakaasun jälleenmyynnistä lähinnä Vantaan alueella. Vuoden 1996 päättyessä yhtiön lämpösopimusten määrä oli 2.950 kpl ja yhtiön kaukolämpöverkossa oli yli 134.000 Vantaan asukasta, mikä on noin 80 % koko kaupungin väkiluvusta. Vuonna 1996 yhtiön kaukolämpöenergian myynti omalle jakelualueelle oli 1.311 GWh. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 1996 oli 649 mmk, josta lämmön myynnin osuus oli noin 196 mmk.
Asian selvittäminen
Selvitystoimenpiteet
Vantaan Energia Oy on antanut kirjallisia selvityksiä 16.6.1995, 7.2.1996, 12.9. ja 10.10.1997 sekä suullisia selvityksiä 18.8.1997.
Ilmailulaitos on antanut kirjallisia selvityksiä 15.2.1996 sekä 1.9. ja 15.10.1997.
Kaukolämpötariffien yleinen rakenne
Suomessa toimivien kaukolämpöyhtiöiden ja -laitosten kaukolämmöstä perimät maksut jakaantuvat yleensä liittymismaksuun, kiinteään perusmaksuun ja muuttuvaan energiamaksuun. Liittymismaksu määräytyy tarvittavan tehon mukaan. Liittymismaksulla katetaan yleensä ne kulut, jotka aiheutuvat asiakkaan liittämisestä kaukolämpöverkkoon. Perusmaksun tarkoitus on kattaa kiinteitä kustannuksia kuten hallinto-, palkka-, investointi- ja verkon rakentamiskustannuksia. Energiamaksu määräytyy käytetyn lämpöenergian määrän mukaan. Muita kaukolämpömaksuja voivat olla mm. kiertovesimaksu, lauhdemaksu, lisämaksu jäähdytyksestä ja mittarin luvusta sekä lämpimän käyttöveden valmistuksesta perittävä maksu.
Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöpalveluista perimät maksut
Maksut ja niiden määräytymisperusteet
Vantaan Energia Oy perii myymästään kaukolämmöstä perus- ja kulutusmaksua. Perusmaksu jakautuu vakio-osaan ja muuttuvaan osaan, joka on riippuvainen tilaustehosta. Kulutusmaksun perusteena on asiakkaan käyttämä lämpöenergian määrä.
1.7.1994 Vantaan Energia Oy alensi yli 250 kW:n tehon tarvitsevien asiakkaiden perusmaksuja. Maksujen muutosten tavoitteena oli lisätä yli 250 kW:n tehon tarvitsevien asiakkaiden osuutta kaukolämpöverkossa.
1.1. – 30.6.1994 voimassa olleiden tariffien mukaan asiakas, jonka tehontarve oli 250 – 700 kW maksoi perusmaksua 11.650 mk + 104 mk · X, jossa X vastaa asiakkaan tarvitsemaa tehoa. 1.7.1994 lähtien asiakas maksoi vastaavasti 19.900 mk + 71 mk · X. Vastaavasti yli 700 kW:n tehon tarvitseva asiakas maksoi 39.650 mk + 64 mk · X ja 1.7.1994 lähtien 40.200 mk + 42 mk · X.
Asiakas (tarkoittaa käytännössä Ilmailulaitosta eli Helsinki-Vantaan lentoasemaa), jonka tehontarve on yli 700 kW ja jolla oli käytössään vara- tai huippuvoiman tuottamiseen soveltuva tuotantolaitos, maksoi 1.7.1994 lähtien samaa perusmaksua kuin oli maksanut 1.1.1994-30.6.1994. Asiakas maksoi saman hinnan kuin normaali yli 700 kW:n tehon tarvitseva asiakas ennen 1.7.1994 tapahtunutta muutosta. Ilmailulaitokseen sovelletussa tariffissa ei tapahtunut tariffien uudistamisessa muutoksia.
Vantaan Energia Oy:n Helsinki-Vantaan lentoasemalle soveltama kaukolämmön maksukäytäntö ja Vantaan Energia Oy:n perustelut soveltamalleen käytännölle
Vantaan Energia Oy on tehnyt Ilmailulaitoksen kanssa sopimuksen lämmön toimittamisesta. Lämmön toimittaminen aloitettiin 12.10.1983. Nykyinen sopimus on allekirjoitettu syyskuussa 1990 ja sen mukainen lämmön laskutus on aloitettu 1.12.1990. Sopimus on korvannut 1.12.1982 allekirjoitetun sopimuksen sekä 23.10.1987 tehdyn lisäsopimuksen. Vantaan Energia Oy:n selvityksen mukaan sopimus on ehdoiltaan samanlainen kuin Vantaan Energia Oy:n muidenkin asiakkaiden kanssa tekemät sopimukset. Sopimuksen liitteenä on kaukolämmityksen liittymis- ja toimitusehdot, jotka ovat myös samanlaisia kuin muillakin lämmönostajilla. Vantaan Energia Oy:n ja Ilmailulaitoksen välinen sopimus on standardisopimus muilta kuin lämmön hintaa koskevilta osin. Standardisopimus on Lämpölaitosyhdistys ry:n suositusmallin mukainen.
Ilmailulaitos on Vantaan Energia Oy:n suurin asiakas. Ilmailulaitoksen asemaa asiakkaana kuvaa se, että sen sopimuksen mukainen tilausteho on 26 MW, kun seuraavaksi suurimman asiakkaan tilausteho jää noin 8 MW:n tasolle. Vantaan Energia Oy:n mukaan Ilmailulaitos lienee lämpölaitosasiakkaana suurin koko maassa. Tämä seikka on otettu huomioon lämmöntoimitustariffissa siten, että Helsinki-Vantaan lentoaseman osalta on sovellettu erityisiä hinnoitteluperiaatteita. Vantaan Energia Oy:n mukaan Ilmailulaitoksen perusmaksu lämmöstä tehoyksikköä kohti on alhaisempi kuin lämpöä vähemmän ostavilla ns. suurasiakkailla. Lisäksi Ilmailulaitos saa vuosialennuksen, joka on sopimuksessa sovittu korvaukseksi varavoimasta. Vantaan Energia Oy katsoo korvauksen olevan enemmän vuosialennus kuin korvaus. Ilmailulaitos painottaa taas varavoiman merkitystä korvauksen muodostumisessa. Käytännössä vuosialennus ja korvaus tarkoittavat samaa asiaa. Vantaan Energia Oy:n ilmoituksen mukaan perusmaksun hinnoittelu ja vuosialennus johtuvat Ilmailulaitoksen suurasiakasasemasta. Ilmailulaitoksen käyttämän lämpöenergian hinta on sama kuin muillakin lämmönkuluttajilla. Koska kyseessä on yksi erittäin paljon energiaa käyttävä asiakas, jolla on mahdollisuus tuottaa varavoimaa omalla tuotantolaitoksella, on sekä 1.12.1982 että 11.9.1990 allekirjoitetuissa sopimuksissa sovittu, että Helsinki-Vantaan lentoasema saa kiinteän korvauksen varavoiman tuottamisesta.
Vuonna 1994 Vantaan Energia Oy ehdotti Ilmailulaitokselle sopimuksen muuttamista siten, että Ilmailulaitoksen perusmaksua alennetaan niin, että alennus vastaisi edellä mainittua vuosialennusta ja vuosialennus sellaisenaan poistuisi. Ehdotus olisi merkinnyt sitä, että vuosialennus olisi muuttunut alemmiksi perusmaksuiksi. Tämä vaihtoehto olisi ollut Vantaan Energia Oy:n tarjouksen mukaan Ilmailulaitokselle edullisempi nykyiseen käytäntöön verrattuna. Tätä ehdotusta Ilmailulaitos ei kuitenkaan hyväksynyt. Koska Ilmailulaitos ei hyväksynyt Vantaan Energia Oy:n ehdotusta, yhtiö noudattaa edelleen käytäntöä, jonka mukaan Ilmailulaitos maksaa entisen suuruisen perusmaksun ja saa sovitun vuosialennuksen. Lisäksi Ilmailulaitoksen muutkin sopimusehdot säilyvät entisinä.
Ilmailulaitoksen tilausteho vuonna 1990 solmitun sopimuksen mukaan on 26.040 kW. Ilmailulaitoksen perusmaksu ennen 1.7.1994 oli […] mk. Tästä summasta vähennettiin sopimuksen (11.9.1990) mukainen korvaus varavoimasta […] mk, jolloin Ilmailulaitoksen perusmaksu oli […]mk. Kun tariffeja uusittiin vuonna 1994, Vantaan Energia Oy tarjosi Ilmailulaitokselle sopimusta, jossa korvaus varavoimasta siirrettäisiin tariffiin ja samalla erillisestä korvauksesta luovuttaisiin. Tariffi laskettaisiin niin, että Ilmailulaitoksen kokonaislasku perusmaksujen osalta olisi hieman alempi kuin se oli ollut aikaisemmin. Ilmailulaitos taas halusi, että siihen sovelletaan samaa tariffia kuin muihinkin yli 700 kW tilaustehon tarvitseviin asiakkaisiin 1.7.1994 lähtien. Perusmaksuksi muodostuisi tällöin […] mk. Ilmailulaitos katsoo, että se olisi tämän lisäksi oikeutettu saamaan korvauksen varavoimasta. Jos varavoimakorvaus olisi […] mk, olisi perusmaksu tällöin […] mk. Koska tariffeista ei päästy yhteisymmärrykseen, soveltaa Vantaan Energia Oy aikaisempaa tariffia eli perusmaksua […] mk ja Ilmailulaitos uutta tariffia eli […] mk:n perusmaksua.
Aikaisemman tariffin (ennen 1.7.1994) ja nyt Vantaan Energia Oy:n soveltaman tariffin mukaan Ilmailulaitos maksaa noin […] mk/kW. Seuraavaksi suurin asiakas maksoi noin […] mk/kW aikaisemman tariffin mukaisesti. Ilmailulaitoksen soveltaman uuden tariffin mukaan (tariffi yli 700 kW tehon tarvitsijoille 1.7.1994 lähtien) maksu olisi noin […] mk/kW ja korvaus huomioonottaen noin […] mk/kW. Seuraavaksi suurin asiakas maksaa uuden tariffin mukaan […] mk/kW. Ilmailulaitoksen maksama perusmaksu on alhaisempi kuin muilla teollisuusasiakkailla sekä Vantaan Energia Oy:n soveltaman tariffin että sopimusneuvotteluissa tarjotun tariffin perusteella, jos perusmaksu suhteutetaan kW:hin.
Tariffimuutoksen 1.7.1994 jälkeen Vantaan Energia Oy on tehnyt useita lämpösopimuksia tilausteholtaan yli 250 kW:n lämmönostajien kanssa. Lisäksi Vantaan Energia Oy on tehnyt liittymistarjouksia yli 250 kW:n kohteille, joista lähes kaikki ovat olleet vanhoja kiinteistöjä. Tarjouksista osa on johtanut myös lämpösopimuksen tekemiseen. Vantaan Energia Oy:n mukaan tariffimuutoksellaan se ei ole pyrkinyt viemään Ilmailulaitoksen omia asiakkaita eikä sillä ole tähän mahdollisuuttakaan Ilmailulaitoksen alueella.
Ilmailulaitos, joka tuli tietoiseksi Vantaan Energia Oy:n edellä mainitulle asiakasryhmälle esitetystä tarjouksesta, ryhtyi vaatimaan samaa kohtelua itselleen. Tämä tarkoittaisi sitä, että Vantaan Energia Oy:n tulisi tehdä Ilmailulaitokselle sama muutos kuin edellä mainituille kuluttajaryhmillekin. Vantaan Energia Oy:n mukaan Ilmailulaitos on kuitenkin suurasiakkaana jo otettu huomioon ja sen perusmaksut ovat pienemmät tehoyksikköä kohti kuin ko. asiakasryhmien. Tämän lisäksi Ilmailulaitos saa erikoisalennuksen vuosialennuksena, jota muut asiakkaat eivät saa. Vantaan Energia Oy:n näkemyksen mukaan Ilmailulaitos ei missään tapauksessa haluaisi perusmaksutaksaa, jota sovelletaan keskisuuriin asiakkaisiin, koska se nostaisi Ilmailulaitoksen ostaman lämmön hintaa. Vantaan Energia Oy:n mukaan markkinointitoimenpide, jonka yhtiö kohdisti keskisuurelle tai suureksi lämmönkäyttäjäksi luonnehdittavalle ryhmälle, ei oikeuta muita lämmönkäyttäjäryhmiä saamaan samaa kohtelua. Vantaan Energia Oy ei myöskään pidä kohtuullisena sitä, että muut lämmönkäyttäjäryhmät saisivat samat tehoyksikköä kohti lasketut perusmaksuhinnat ja vuosialennukset kuin Ilmailulaitos.
Vantaan Energia Oy:n mukaan Ilmailulaitos ostaa siltä hieman vähemmän energiaa kuin se tarvitsee ja loput se tuottaa itse. Ilmailulaitos käyttää osan sopimuksen perusteella toimitetusta lämmöstä oman lämmöntarpeensa tyydyttämiseen ja osan Ilmailulaitos myy edelleen omille asiakkailleen. Ilmailulaitos harjoittaa viimeksi mainitun osalta samanlaista lämpölaitostoimintaa kuin Vantaan Energia Oy:kin. Myydessään lämpöä edelleen omille asiakkailleen Ilmailulaitos noudattaa Vantaan Energia Oy:n mukaan tariffeja, jotka ovat periaatteiltaan samanlaisia kuin Vantaan Energia Oy:n käyttämät tariffit, joskin jonkin verran hinnoittelultaan yhtiön tariffeja korkeampia. Se, että Ilmailulaitoksella on oma lämpölaitos lähinnä huippu- ja varalaitoksena, ei vaikuta millään tavoin Vantaan Energia Oy:n mahdollisuuksiin hoitaa sopimuksen mukaista tai muuta lämmöntoimitustaan. Mikäli Ilmailulaitos käyttää omaa laitostaan huipputehon tasaajana, sillä on merkitystä vain sille itselleen ja vasta siinä tilanteessa, että Ilmailulaitoksen tehontarve ylittää sen ja Vantaan Energia Oy:n välisessä sopimuksessa mainitun tilaustehon. Ilmailulaitoksen lämpökeskuksessa tuotettua lämpöä ei ole mahdollista siirtää Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkkoon. Vantaan Energia Oy ei myöskään hyödy tai häviä siitä, että Ilmailulaitoksella on oma varalämpölaitos. Tätäkään seikkaa ei ole ollut tarpeellista ottaa huomioon Vantaan Energia Oy:n ja Ilmailulaitoksen sopimusta tehtäessä. Ilmeistä on, että Ilmailulaitos saa tilaustehonsa mukaisen lämpönsä Vantaan Energia Oy:ltä edullisemmin kuin se tuottaisi sen omassa lämpölaitoksessa. Myös usealla muulla Vantaan Energia Oy:n suurasiakkaalla on Ilmailulaitoksen tapaan oma lämpökeskus vara- ja /tai huippulämmön tuotantolaitoksena, mutta sitä ei ole erikseen mainittu lämpösopimuksissa eikä siitä ole maksettu erillistä korvausta.
Mahdollisuus tuottaa osa huippuvoimasta tai varatehosta omalla voimalalla merkitsee Vantaan Energia Oy:n kannalta sitä, että tällainen mahdollisuus otetaan huomioon silloin, kun asiakas liittyy kaukolämpöverkkoon. Liittymisteho kaukolämpöverkkoon mitoitetaan rakennuksen tilavuuden ja mitoituslämpötilan mukaan. Kun asiakkaalla on mahdollisuus tuottaa osa voimasta itse, voidaan asiakas liittää kaukolämpöverkkoon pienemmällä teholla. Tällöin asiakas huolehtii itse erityisesti huippuvoiman tuottamisesta. Mahdollisuus tälläiseen huippuvoiman tuottamiseen merkitsee asiakkaalle sitä, että asiakkaan tilausteho ja perusmaksu ovat pienemmät. Vantaan Energia Oy ei kuitenkaan myönnä tällaisestä mahdollisuudesta mitään erityistä alennusta. Tietyillä asiakkailla, kuten Ilmailulaitoksella, on öljyllä toimiva lämmöntuotantolaitos. Kun asiakas haluaa liittyä kaukolämpöverkkoon, on luonnollista, että asiakas säilyttää oman tuotantolaitoksen varavoimalana, koska se on jo rakennettu.
Kun Helsinki-Vantaan lentoasema liitettiin kaukolämpöverkkoon, oli tilanne toisenlainen. Tällöin huippuvoimasta jouduttiin osittain hoitamaan mm. siirrettävillä lämpökeskuksilla. Tällöin oli luonnollista sopia korvauksesta varavoimasta ja huipputehosta. Kuitenkin Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkon parantuessa Helsinki-Vantaan lentoaseman varavoiman merkitys on pienentynyt. Vantaan Energia Oy otti huomioon Helsinki-Vantaan lentoaseman merkityksen asiakkaana, kun liittymissopimus solmittiin. Tällöin oli luonnollista sopia nimenomaan korvauksesta varavoimasta. Mutta osa tästä korvauksesta on tällä hetkellä Vantaan Energia Oy:n mukaan katsottava myös vuosialennukseksi suurasiakkaalle. Kun Helsinki-Vantaan lentoaseman oman voimalan merkitys Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkon kannalta on edellä mainitulla tavalla pienentynyt, korostuu korvauksen vuosialennus enemmän. Sopimuksissa se on muodollisesti kirjoitettu korvaukseksi varavoimasta.
Vantaan Energia Oy:n mukaan yhtiön tariffit eivät eroa mitenkään merkittävästi muiden laitosten perimistä vastaavista tariffeista. Mikäli tariffeja verrataan, tulee niitä tarkastella kokonaisuutena. Lämmön hinta on kokonaisuus, joka muodostuu perus- ja energiamaksusta. Kun näiden yhteisvaikutus otetaan huomioon, on Vantaan Energia Oy:n Ilmailulaitokselle toimittama lämpö samaa tasoa tai edullisempaa kuin esimerkiksi Helsingin ja Espoon noudattamien standarditariffien hintojen mukaan laskettu lämmön hinta jo ilman Vantaan Energia Oy:n myöntämää alennusta. Lisäksi esimerkiksi Kerava ja Lahti jäänevät epäedullisimmiksi vaihtoehdoiksi, kun vuosialennuksen vaikutus otetaan huomioon. Myös Vantaan Energia Oy:n lämmön kokonaishinta normaalikuluttajalle on valtakunnallista keskitasoa ja hieman sen alapuolella. Erityisasiakkaille, jollainen Ilmailulaitos on, hinta on normaaliasiakasta huomattavasti edullisempi. Tällaisen asiakkaan osalta vertailua muihin laitoksiin ei voida edes tehdä, koska erityisasiakkaat eivät ole keskenään edes vertailukelpoisia. Muilla lämpölaitoksilla ei ole vastaavanlaista suurasiakasta eikä tariffien vertailu näin ollen ole relevanttia.
Vantaan Energia Oy on selvityksissään esittänyt myös yksityiskohtaisia laskelmia tariffimuutoksen kustannus- ja muista perusteista. Kyseisissä laskelmissa on arvioitu mm. kaukolämmön ja vaihtoehtoisten lämmitysratkaisujen kilpailukykyisyyttä eri kokoisilla Vantaan Energia Oy:n asiakkailla, yhtiön kaukolämmön myyntituloja ja -katetta sekä Vantaan Energia Oy:n eri asiakasryhmien keskimääräisiä kustannuksia ja tuottoja.
Ilmailulaitoksen antamat selvitykset
Ilmailulaitos ei halua luopua varavoimasta. Ilmailulaitos lähtee siitä, että Helsinki-Vantaan lentoaseman toiminnan kannalta on ensisijaisen tärkeää se, että kaukolämmöntoimitus on taattu kaikissa tilanteissa. Tämän vuoksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla on ehdottomasti oltava varavoimala. Ilmailulaitos huomauttaa toisaalta, että Vantaan Energia Oy:n toimitukset eivät ole olleet aina luotettavia, ja toisaalta, että oma voimala on huomioitu myös mitoitettaessa Ilmailulaitoksen liittymistehoa. Ilmailulaitos näkee korvauksen varavoimasta erittäin tärkeäksi. Tästä syystä Ilmailulaitos ei haluaisi luopua erillisestä korvauksesta.
Ilmailulaitos on antanut selvityksen, josta voidaan todeta, että omaan varavoimalaan on investoitu 90-luvulla kohtalaisen paljon. Erityisesti voimalaitoksen kattiloita on uusittu. Vaikka voimalaitosta on uusittu, ei Ilmailulaitos ole selvitysten mukaan kuitenkaan oleellisesti lisännyt voimalan tuotantoa.
Ilmailulaitoksen selvitysten mukaan vanha sopimus on edelleen voimassa. Vuosien 1995 ja 1996 osalta varavoiman tuottamisesta ei ole maksettu korvausta. Korvausten maksamisen keskeyttäminen johtuu lähinnä siitä, että osapuolet odottavat Kilpailuviraston päätöstä ja ovat puolin ja toisin sopineet vaatimuksista pidättäytymisestä siihen saakka, kunnes Kilpailuviraston päätös annetaan.
Vertailu
Suomen Kaukolämpö ry. teki vuonna 1996 kaukolämmön hintoja koskevan selvityksen, jossa hintoja koskevia tietoja kerättiin 1.7.1996 tilanteen mukaisina. Selvitykseen osallistui yhteensä 139 kaukolämpölaitosta. Selvityksen mukaan tyyppikäyttäjien kaukolämmön keskimääräiset hinnat olivat 1.1.1996 seuraavat (suluissa Vantaan Energia Oy:n hinnat): kokonaishinta (sisältää liittymis-, perus- ja energiamaksun) I 247,0 mk/MWh (222,3 mk/MWh), II 225,5 mk/MWh (183,7 mk/MWh), III 222,3 mk/MWh (198,1 mk/MWh), IV 211,3 mk/MWh (178,4 mk/MWh) ja V 197,5 mk/MWh (168 mk/MWh) ja erikseen energiamaksu 161,9 mk/MWh (109,4 mk/MWh). Kun saman selvityksen perusteella verrataan Vantaan Energia Oy:n kokonaishintoja muiden yhtiöiden kokonaishintoihin, voidaan todeta, että varsinkin ryhmissä III, IV ja V Espoon Sähkö Oy:n ja Keravan Sähkölaitos Oy:n hinnat eivät oleellisesti poikkea Vantaan Energia Oy:n hinnoista. Energiamaksun osalta Vantaan Energia Oy:n hinta on myös halvempi kuin Keravan Energialaitos Oy:n tai Espoon Sähkö Oy:n hinta. Lahti Energia Oy:n kokonaishinnat ja energiamaksu sen sijaan ovat selvästi pienemmät kuin edellä mainituilla laitoksilla.
Selvityksessä käytettyjen tyyppikäyttäjien määrittelyssä I koski pientaloa, II koski rivitaloa, III koski pienkerrostaloa, IV koski kerrostaloa ja V koski suurta kerrostaloa.
Suomen Kaukolämpölaitosyhdistys ry:n vuoden 1995 kaukolämmön hintoja koskevan selvityksen perusteella voidaan myös todeta, että Vantaan Energia Oy:n hinnat eivät poikkea merkittävästi keskiarvosta eivätkä myöskään painotetusta keskiarvosta, kun tarkastellaan kaukolämmön kokonaishintaa ja kokonaishintaa, johon on lisätty liittymismaksun perusteella 10 %:n vuotuinen korko. Vuonna 1995 Keravan Energia Oy:n kokonaishinnat ja energiahinta ovat olleet kalliimpia ja Lahti Energia Oy:n kokonaishinnat ja energiahinta halvempia kuin Vantaan Energia Oy:n kokonaishinnat ja energiahinta.
Edellä esitetyn vertailun perusteella voidaan todeta, että Vantaan Energia Oy:n tyyppikäyttäjien keskimääräiset hinnat ovat olleet vertailuajankohtina keskimääräistä hintatasoa sekä vuonna 1995 että vuonna 1996.
Ilmailulaitos ei itse ole tyyppikäyttäjäksi luokiteltava asiakas, koska sen kulutus on vuodessa 77 GWh ja liittymisteho on 26 MW. Vertailulla kuitenkin voidaan todeta se, että Vantaan Energia Oy:n tariffit ja tariffirakenne eivät yleisesti poikkea muiden laitosten tariffeista ja tariffirakenteista.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Relevantit markkinat ja määräävä markkina-asema
Relevantit markkinat
Käsiteltävässä tapauksessa relevantit hyödykemarkkinat ovat kaukolämpöpalvelut, sillä kaukolämpöön liittyneet kiinteistöt eivät voi lämmön vastaanottamista ja käyttöä varten tekemiensä investointien takia kohtuullisin kustannuksin muuttaa lämmitysratkaisuaan. Toisaalta vaihtoehtoisten lämmönhankintalähteiden käyttöä rajoittaa kaukolämmön myyntiä ja jakelua varten vaadittava jakeluverkko, jonka kanssa kilpailevien siirtoyhteyksien perustaminen on yleensä taloudellisesti siinä määrin kannattamatonta, että jakeluverkoston hallitsevan elinkeinonharjoittajan toimintaolosuhteet täyttävät kilpailunrajoituksista annetun lain perusteluissa mainitut luonnollisen monopolin tunnusmerkit.
Relevantit maantieteelliset markkinat on kaukolämpöpalvelujen osalta se alue, jolla Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkosto ja siihen liitetyt kuluttajien kiinteistöt sijaitsevat.
Vantaan Energia Oy:n määräävä markkina-asema kaukolämpöpalveluissa
Vantaan Energia Oy:llä on luonnollisena monopolina pidettävän lämmönjakeluverkoston haltijana kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu alueellinen määräävä markkina-asema Vantaan kaukolämpömarkkinoilla.
Helsinki-Vantaan lentoaseman osalta tilannetta voitaisiin arvioida osittain eri tavalla, koska se harjoittaa itse lämmönmyyntiä. Helsinki-Vantaan lentoasemalla on itsellään myös voimalaitos, joka pystyisi tuottamaan osan alueen lämmöntarpeesta. Helsinki-Vantaan lentoasema on kuitenkin liittynyt Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkkoon ja saa tästä verkosta suurimman osan tarvitsemastaan energiasta. Mikäli lentoasema käyttäisi oman tuotantolaitoksen tuottamaa energiaa, pystyttäisiin tällä energialla kattamaan korkeintaan Ilmailulaitoksen oma energiantarve. Ilmailulaitoksella tukkumyyjänä ei siten ole muita mahdollisuuksia kuin ostaa kaukolämpöä Vantaan Energia Oy:ltä.
Edellä mainittujen näkökohtien perusteella Vantaan Energia Oy:n voidaan katsoa olevan määräävässä markkina-asemassa Helsinki-Vantaan lentoasemankin osalta, sillä Helsinki-Vantaan lentoaseman oma voimalaitos pystyisi vastaamaan vain osasta tarvitsemastaan energiasta ja liittyminen kaukolämpöverkkoon on jo tehty. Kaukolämmön hankkiminen esimerkiksi Helsingin Energialta ei myöskään ole käytännössä mahdollista, koska verkoston rakentaminen ei olisi taloudellisesti kannattavaa.
Vantaan Energia Oy:n menettelytavan arviointi
Arvioinnin lähtökohdat
Koska Vantaan Energia Oy:llä on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittama alueellinen määräävä markkina-asema Vantaan Energia Oy:n toimialueella Vantaan kaukolämpömarkkinoilla, Vantaan Energia Oy:n menettelyä arvioidaan kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.
Kilpailunrajoituslain 7 §:ää koskevissa hallituksen esitysten perusteluissa (HE 148/1987 vp. ja HE 162/1991 vp.) todetaan, että määräävä markkina-asema antaa yritykselle mahdollisuuden asettaa hintatasonsa riippumattomana kilpailevista yrityksistä. Aikaisemman hallituksen esityksen perustelujen mukaan tämä vaikutusvalta edellyttää terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun näkökulmasta sitä, että määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle asetetaan sellainen tasapuolisuusvaatimus asiakassuhteissaan, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta.
Lainkohdassa asetettu kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvoite edellyttää, että Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöpalveluista perimät maksut niihin sisältyvine tuottotavoitteineen ovat mahdollisimman kustannusvastaavat eli seuraavat asiakkaiden palvelemisesta Vantaan Energia Oy:lle aiheutuvia kustannuksia ja että tuotot eivät kokonaisuudessaan tai jonkin asiakasryhmän kohdalla olennaisesti ylitä välttämättömiä suoritteen kustannuksia. Kohtuullisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota myös muiden samalla alalla toimivien elinkeinonharjoittajien perimiin vastaaviin maksuihin ja niiden kustannusperusteisiin.
Eräissä tapauksissa voi määräävässä markkina-asemassa oleva elinkeinonharjoittaja käyttää myös keskimääräisiin kustannuksiin perustuvaa hinnoittelua, jossa jotkin asiakaskohtaiset kustannuserot jäävät huomiotta. Sellainen hinnoittelu on hyväksyttävää, jos tarkkojen asiakaskohtaisten kustannuserojen laskenta vaatisi kyseiseltä elinkeinonharjoittajalta enemmän lisäresursseja kuin yhteiskunta voisi säästää asiakaskohtaisten hintojen tarkemman määräytymisen kautta tämän johtaessa yhteiskunnan taloudellisten voimavarojen kohdentumisen tehostumiseen.
Vantaan Energia Oy:n Ilmailulaitokselta perimien kaukolämpömaksujen arviointi
Vantaan Energia Oy:n 1.7.1994 tekemän tariffimuutoksen tavoite tai seuraus ei ollut vaikuttaminen Ilmailulaitoksen ja Vantaan Energia Oy väliseen suhteeseen. Vantaan Energia Oy on kyllä tarjonnut myös Ilmailulaitokselle uutta tariffia, mutta Ilmailulaitos ei ole tätä tariffia hyväksynyt. Näin ollen Ilmailulaitoksen kaukolämmön hankintaan Vantaan Energialta sovelletaan edelleen aikaisempaa, ennen 1.7.1997 voimassa ollutta tariffia ja osapuolten muita sopimuksia.
Ilmailulaitoksen Helsinki-Vantaan lentoasema saa Vantaan Energia Oy:ltä korvauksen varavoiman ylläpidosta. Kun tariffeja uudistettiin 1.7.1994, tarjosi Vantaan Energia Oy Ilmailulaitokselle uutta sopimusta, jossa erillisestä varavoimakorvauksesta olisi luovuttu ja vastaava summa olisi siirretty perusmaksun alennukseksi. Kilpailuviraston mielestä varavoimakorvauksen maksaminen Ilmailulaitokselle on osa sen kaukolämpötariffia ja se otetaan huomioon tariffien tasapuolisuutta arvioitaessa. Ilmailulaitokselta perityt kaukolämpömaksut ovat tariffiuudistuksen jälkeenkin ostettuihin kW:hin suhteutettuna edullisemmat kuin muilla Vantaan Energia Oy:n suurasiakkailla.
Vantaan Energia Oy on toimittanut selvityksiä, joista voidaan havaita, että yhtiö oli kesäkuussa 1994 päättänyt alentaa suurten asiakkaiden kaukolämmön perusmaksua todettuaan, etteivät maksut olleet kilpailukykyisiä. Yhtiö on esittänyt myös laskelman vuodelta 1993, jossa on verrattu yhtiön kilpailukykyä 11 suuren kaukolämpöasiakkaan lämmöntoimittajana. Selvityksestä voidaan havaita Vantaan Energia Oy:n olleen ennen 1.7.1994 tehtyä tariffiuudistusta lievästi edullisempi kaukolämpötoimittaja Ilmailulaitokselle kuin Espoon Sähkö Oy ja Helsingin Energia. Saman selvityksen mukaan yhtiö oli kuitenkin muiden suurasiakkaiden lämmöntoimittajana melko selvästi kalliimpi kuin Espoon Sähkö ja Helsingin Energia. Nämä selvitykset eivät tue käsitystä, että uusi 1.7.1994 käyttöön otettu tariffi olisi määräävässä markkina-asemassa olevalta yritykseltä vaadittavan tasapuolisuusvelvoitteen vastainen.
Vantaan Energia Oy:n soveltamat kaukolämpöpalveluiden hinnat eivät poikkea merkittävästi muiden kaukolämpöyhtiöiden tai -laitosten vastaavista hinnoista. Ilmailulaitos on toimenpidepyynnössä esittänyt perusmaksuista laskelman, josta käy ilmi, että perusmaksujen osalta Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöpalveluista perityt hinnat olisivat kalliimpia kuin Espoon Sähkö Oy:n, Keravan Energia Oy:n tai Lahti Energia Oy:n soveltamat hinnat. Tämä näkökohta ei kuitenkaan ole ratkaiseva kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa, koska kaukolämpötariffia arvioidaan kokonaisuutena. Kun hinnoittelussa otetaan huomioon myös Vantaan Energia Oy:n energiamaksu, on vertailussa käytetyistä laitoksista vain Lahti Energia Oy halvempi kuin Vantaan Energia Oy. Vantaan Energia Oy:n tariffit ja tariffirakenteet eivät siis poikkea oleellisesti muiden laitosten tariffeista tai tariffirakenteista. Toisaalta Ilmailulaitos on myös poikkeuksellisen suuri asiakas, jonka maksamia tariffeja ei voida suoraan verrata muiden laitosten tariffeihin.
Ilmailulaitoksen väitteen mukaan uudistetuilla tariffeilla Vantaan Energia Oy pyrkisi saamaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kaukolämpöverkossa olevia asiakkaita liittymään Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkkoon. Vantaan Energia Oy onkin tarjonnut liittymissopimusta Helsinki-Vantaan lentoaseman lähellä sijaitsevan teollisuusalueen yrityksille. Nämä yritykset sijaitsevat kuitenkin jo rakennetun kaukolämpöverkon välittömässä läheisyydessä ja parantaisivat liittyessään kaukolämpöverkon toimintaa. Sen sijaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kaukolämpöverkossa olevien asiakkaiden eroaminen kaukolämpöverkosta ja liittyminen uuteen verkkoon aiheuttaisi suuria kustannuksia eikä näiden asiakkaiden liittyminen Vantaan Energia Oy:n verkkoon ole todennäköistä. Ilmailulaitoksen epäily siitä, että Vantaan Energia Oy pyrkisi hinnoittelullaan saamaan Ilmailulaitoksen omia kaukolämpöasiakkaita liittymään Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkkoon ei näytä perustellulta.
Kilpailuvirasto katsoo, ettei Vantaan Energia Oy ole syyllistynyt kilpailunrajoittamista ilmeisesti tarkoittavan tai kohtuuttoman korkean hinnoittelukäytännön soveltamiseen kaukolämpöpalveluista perittävien maksujen osalta eikä sen menettelyä voida näin pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto on Ilmailulaitoksen toimenpidepyynnön johdosta selvittänyt, onko Vantaan Energia Oy soveltanut kohtuutonta tai kilpailunrajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä kaukolämpöpalveluiden osalta.
Kilpailuvirasto katsoo, että Vantaan Energia Oy:llä on kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentin tarkoittama alueellinen määräävä markkina-asema Vantaan Energia Oy:n toimialueella kaukolämpöverkkoon liittyneisiin asiakkaisiin nähden.
Kilpailuvirasto on arvioinut Vantaan Energia Oy:n hinnoittelukäytäntöä kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n 4 kohdan perusteella. Kilpailuvirasto katsoo, ettei Vantaan Energia Oy ole tässä asiassa syyllistynyt kilpailunrajoittamista ilmeisesti tarkoittavan tai kohtuuttoman korkean hinnoittelukäytännön soveltamiseen kaukolämpöpalveluista perittävien maksujen osalta eikä sen menettelyä voida näin pitää kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 §:n 2 momentti ja 7 §:n 4 kohta.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Mikäli Kilpailuvirasto ei tee esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi kilpailunrajoituksista annetun lain 13 §:n mukaan tehdä elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö.