Asianosaisena
Tampereen Puhelin Oyj
Toimenpidepyyntöjen tekijät
Joukko tamperelaisia ja lähikuntien yhteisöjä ja yksityishenkilöitä. (Kirjallisesti lähestyneitä Alisenjärven Omakotiyhdistys ry, Terttu Virola, Janne Petäjä ja Mika Paloluoma, Kerttu Töyrälä-Peltoniemi, Pentti Kallonen, Timo Mäkiranta; Leena Rautiainen, Simo Mäki ja eräs yksityishenkilö, joka ei halua nimensä tulevan esille.)
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto sai ajalla 14.3.-27.4.1999 lukuisia toimenpidepyyntöjä, joissa epäiltiin Tampereen Puhelin Oyj:n (jäljempänä TPO) käyttävän määräävää markkina-asemaansa väärin korottaessaan paikallispuheluiden hintoja 1.5.1999 alkaen. Toimenpidepyyntöjen tekijät pitivät hinnankorotusta kohtuuttomana, varsinkin ottaen huomioon TPO:n taloudellisen tilan. Lisäksi toimenpidepyyntöjen tekijät epäilivät, että hinnankorotus ei perustuisi todelliseen kustannusten kasvuun eikä hinnoittelu siten olisi kustannusvastaavaa. Hinnankorotusta pidettiin kohtuuttomana myös siksi, että kuluttajilla ei Tampereen seudulla ole vaihtoehtoja valita paikallispuheluita tarjoavaa operaattoria, vaan TPO:lla on monopoliasema paikallispuheluiden välittäjänä.
Puhelimitse virastoon yhteyttä ottaneita on edellä mainittujen henkilöiden ohella kymmenkunta.
TPO korotti paikallispuhelun minuuttihintaa kahdella pennillä (ALV 0%). Paikallispuhelun hinta oli ennen korotusta 40p/puhelu + 4 p/minuutti ja korotuksen jälkeen eli 1.5.1999 alkaen 40 p/puhelu + 6 p/minuutti (ALV 0%).
Yritys
Tampereen Puhelin Oyj on Suomen toiseksi suurin yksityinen alueellinen puhelinyhtiö. Se on Finnet-ryhmän toiseksi suurin yhtiö Helsingin Puhelin Oyj:n jälkeen. TPO muuttui osuuskunnasta osakeyhtiöksi 18.11.1997 ja listautui Helsingin Pörssin päälistalle 17.3.1998. TPO:lla on myöskin merkittävä rooli kaukopuheluita tuottavan Kaukoverkko Ysi Oy:n ja ulkomaanpuheluita tuottavan Oy Finnet International Ab:n verkkojen sekä erityisesti Radiolinja Oy Ab:n matkapuhelinverkon rakentamisessa, operoinnissa ja toimivuuden varmistamisessa. TPO:n liikevaihto vuonna 1998 oli 528,8 Mmk. Liikevoitto oli 111,6 Mmk. TPO:n suurin yksittäinen osakkeenomistaja on Helsingin Puhelin Oyj 33,22 % osuudella. Osakkaita oli vuoden 1999 alussa yli 60000.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto pyysi 24.3.1999 päivätyssä selvityspyynnössä TPO:lta selvityksiä hinnankorotusten perusteista ja kustannuslaskelmista, joihin korotus perustuu. Lisäksi virasto pyysi tietoja muista mahdollisista hinnankorotukseen johtaneista muutoksista.
TPO selvitti vastineessaan 20.4.1999 hinnankorotuksen kustannusperusteita. Yhtiö toimitti myös tilastoja puheluhintojensa kehityksestä sekä toiminnan kustannuskehityksestä. TPO:n selvityksessä on myös katsaus sen toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin sekä viranomaismääräyksiin, jotka ovat vaikuttaneet kustannusten kasvuun.
Kilpailuvirasto lähetti TPO:n selvityksen saatuaan toimenpidepyyntöjen tekijöille 6.5.1999 vastinepyynnön, jossa selostettiin TPO:n tariffimuutoksen kustannusperusteita ja pyydettiin kommentoimaan TPO:n selvitystä. Virasto sai 17.5.1999 ja 24.5.1999 kaksi kirjallista vastinetta, joissa pyydettiin virastoa tutkimaan vielä mm. asukastiheyden vaikutusta tariffeihin sekä viranomaismääräyksestä tehtyjen investointien kannattavuutta ja kustannusvaikutuksia sekä alan yleistä kustannuskehitystä. Toisessa yhteydenotossa epäiltiin puhelinverkon rakentamisen kuuluvan yleisiin kunnallistekniikan rakentamistöihin, joista ”TPO:n ei tulisi enää rahastaa”.
Kilpailuvirasto on hankkinut selvityksiä verkon rakentamisen kustannuksista sekä tutkinut asiaa mm. teletarvikkeiden myyjiltä, maarakennusurakoitsijoilta ja näiden etujärjestöiltä saamiensa tietojen pohjalta sekä Tilastokeskuksesta ja liikenneministeriöstä saamiensa tilastojen perusteella. Vertailutietona virastossa käytettiin myös sähköverkkojen rakentamiskustannuksista eri energiayhtiöistä saatuja tietoja. Asian arviointia auttavia kustannuskehitystietoja virasto on saanut myös muiden tapausten käsittelyn yhteydessä.
TPO:n selvitys
TPO:n antaman selvityksen mukaan yhtiön paikallispuheluhinnat ovat olleet muuttumattomat 3.4.1993 alkaen lukuunottamatta aikaa, jolloin käytössä oli ns. ylimääräinen 9 %:n televero. TPO:ssa ei tämän veron vaikutusta siirretty kokonaisuudessaan asiakashintoihin. TPO pitää 1.5.1999 toimeenpantua korotusta maltillisena ottaen huomioon, että edellisestä puheluhinnan korotuksesta (valtion perimää ylimääräistä televeroa huomioimatta) on kulunut jo kuusi vuotta. Tänä aikana tapahtuneesta kustannusten noususta johtuva hinnankorotus on yhtiön näkemyksen mukaan aiheellinen. TPO korostaa myös, että sen paikallispuheluhinnat ovat maan keskitasoa alhaisemmat.
TPO:n mukaan laitetekniikan kehitys on osaltaan vaikuttanut paikallispuheluiden kustannusrakenteeseen. Perinteisten analogisten liittymien määrä on ollut laskussa jo muutaman vuoden, ja laskun odotetaan jatkuvan voimakkaana1. Matkapuhelinten sekä niistä ja niihin soitettujen puhelujen määrän voimakas kasvu ovat osaltaan vaikuttaneet TPO:n tulonmuodostukseen. Lankaverkosta soitettujen puhelujen määrä on laskenut.
Liikennetulojen osuus TPO:n liikevaihdosta on ollut laskeva ja oli vuonna 1998 enää 29 %. Lisäksi liikenneministeriön päättämä hinnoittelurakenteen väliaikainen muutos vaikuttaa hinnoitteluun. Selvityksessään yhtiö mainitsee, että 1.5.1999 alkaen paikallispuhelumaksun (ppm) tilalle tuli paikallisverkkomaksu (pvm), joka saa olla enintään 60 % saman teleliikennealueen sisällä vastaavana ajankohtana soitetun samankestoisen puhelun hinnasta. Huolimatta kahden pennin minuuttihinnan korotuksesta TPO:n verkostaan nousevan liikenteen (eli ulospäin suuntautuvista) puheluista saama korvaus tuli yhtiön selvityksen mukaan laskemaan. TPO:n verkossa pysyvien puhelujen määrä on selvästi laskenut viime vuosina sekä absoluuttisesti että suhteellisena osuutena kaikista puheluista.
Yhtiö katsoo myös, että paikallispuheluiden kustannuksiin ovat vaikuttaneet myös väestön ja asuntojen määrän kasvu TPO:n palveluvelvoitteen piiriin kuuluvalla alueella. Pirkanmaan Liiton arvioiden ja VTT:n Maankäytön laboratorion laatimien tilastojen mukaan kasvu tulee jatkumaan voimakkaana. TPO toteaa, että liikenneministeriön määräyksen mukaan yhtiön on tarjottava kiinteään televerkkoon liittyviä palveluita televerkkoalueellaan2. Nykyään matkapuhelin korvaa yhä useammin kiinteän verkon liittymän, joten TPO toteaa joutuvansa palvelupakon vuoksi tekemään ”ylimääräisiä” investointeja, jotka eivät tuo tuottoja. Jo tehdyt ja tulevaisuudessa tehtävät investoinnit uuden liityntäverkon rakentamiseen aiheuttavat lisärasitteen nykyisiltä asiakkailta perittävään hinnoitteluun.
Kustannuksia ovat nostaneet TPO:n mukaan myöskin viranomaismääräysten johdosta tehdyt investoinnit. Näitä investointeja ovat olleet mm. suuri numerouudistus, hätäpuhelujen reititys, estopalvelut, numeron siirrettävyys ja puhelulaskuerittely. Näillä investoinneilla on ollut suora kohottava vaikutus kaikkien puhelujen tuotantokustannuksiin, koska uudistusten kustannuksia ei aina voida kohdistaa johonkin tiettyyn niitä aiheuttavaan ryhmään; esimerkiksi hätäpuhelut ovat edelleen maksuttomia.
Lisäksi TPO ilmoittaa palvelukehityksen vaikuttaneen tuotantohintaan. Palveluista mm. ilman eri korvausta tuotettavat Plus-palvelut, puheluerittelyt ja vikapalvelut nostavat puhelujen tuotantokustannuksia. Yhtiön materiaali- ja palvelukustannusten voimakas kasvu ovat myös vaikuttaneet kustannusrakenteeseen.
TPO:n mukaan 1.5.1999 toimeenpantu hinnankorotus on maltillinen ottaen huomioon kuuden vuoden aikana tapahtuneen kustannuskehityksen, asiakkaille tarjottavien palvelujen kehityksen sekä viranomaisvaatimusten johdosta tehdyt investoinnit. Lisäksi paikallisliikenteen puhelumäärien jatkuvasti laskeva kehitys nostaa tuotantohintaa/minuutti. Esimerkiksi lokakuusta 1997 marraskuuhun 1998 paikallispuheluista saatavat tulot laskivat 12 miljoonasta markasta noin kymmeneen miljoonaan markkaan kuukaudessa.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
TPO:n määräävä markkina-asema
Kilpailuvirasto katsoo tässä tapauksessa relevantiksi markkinaksi kiinteän valintaisen puhelinverkon kautta tarjottavat paikallistelepalvelut.
Liikenneministeriön päätöksen3 perusteella teleyhtiön paikallisteletoiminnan palveluista perimien maksujen tulee olla selkeät ja kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Säännös koskee vain maksuja, joita peritään paikallisteletoiminnan palveluista käyttäjiltä, joiden kaikki tilaajayhteydet on toteutettu alle 2 Mbit/s kahdensuuntaisilla yhteyksillä kiinteissä verkoissa. Näin ollen säännös soveltuu tavanomaisen kotikäyttäjän lähipuheluhintoihin. Telelainsäädännössä ei ole muita puhelujen hinnoitteluja koskevia säännöksiä.
Kilpailuvirasto on päätöksessään 4.8.19984 todennut, että TPO:lla on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu määräävä markkina-asema paikallisteletoiminnassa perinteisellä toimialueellaan. Liikenneministeriö on päätöksissään (viim. 28.6.1999 dno 1212/32/99) puolestaan todennut TPO:n huomattavan markkinavoiman teleyritykseksi kiinteissä verkoissa tapahtuvassa paikallisessa teletoiminnassa niillä toimialueilla, joilla TPO:lla oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Liikenneministeriö toteaa, että TPO:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa (yli 90 %) on selvästi yli huomattavalle markkinavoimalle pääsääntönä pidettävän 25 prosentin. Päätöksen mukaan TPO voi vaikuttaa huomattavasti telemarkkinoiden toimintaehtoihin edellä mainituilla toimialueilla.
Koska TPO:lla on määräävä markkina-asema paikallistelepalveluiden tarjonnassa lukuunottamatta 2 Mbit/s ja sitä suuremmilla nopeuksilla toimivia kahdensuuntaisia yhteyksiä, sen hinnoittelukäytäntöjä tarkastellaan kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella. Kyseinen säännös kieltää määräävän aseman väärinkäytön, jona voidaan muun ohella pitää kohtuuttoman tai kilpailua rajoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun tulee olla tasapuolista ja kustannusvastaavaa. Kustannusvastaavuus edellyttää tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua niiden tuotannosta aiheutuvien kustannusten mukaisesti.
TPO:n hinnankorotukset
Kilpailuvirasto selvitti laskennallisesti TPO:n toteuttaman paikallispuheluiden hinnankorotuksen vaikutuksia erilaisiin käyttäjäryhmiin. Lyhyiden puhelujen soittajille korotuksella ei ole käytännön merkitystä, ja TPO:n keskimääräisellä noin neljän minuutin puhelunpituudellakin laskien korotus on noin 14 prosenttia. TPO:n edellisestä puheluhinnan korotuksesta on kulunut kuusi vuotta, joten keskimääräisen puhelimenkäyttäjän vuotuisen puheluhinnan korotuksen voidaan laskea olevan hieman yli kaksi prosenttia.
Sen sijaan pitkiä puheluja soittaville korotukset ovat tuntuvia. Esimerkiksi tunnin puhelun hinta nousi 43 %. Pitkien puheluiden soittajien on aikaisemmin katsottu olevan eräänlainen marginaaliryhmä, mutta nyttemmin nimenomaisesti pitkien Internet-operaattorien numeroihin suuntautuvien puhelujen osuus kaikista lankaverkon puheluista on huomattavasti noussut5. TPO:n verkossa keskimääräisen Internet-puhelun pituus on kuitenkin vain noin 20 minuuttia. Tällaisen puhelun hintaan tuo tariffinkorotus lisää kolmanneksen aikaisempaan hintaan verrattuna.
| TPO:n paikallispuhelutariffin muutos 1.5.1999 | ||||||||
| Puhelun pituus (min) | 1 | 5 | 15 | 30 | 60 | 120 | 240 | 300 |
| Vanha tariffi (mk) | 0,5368 | 0,732 | 1,22 | 1,952 | 3,416 | 6,344 | 12,2 | 15,128 |
| Uusi tariffi (mk) | 0,5612 | 0,854 | 1,586 | 2,684 | 4,88 | 9,272 | 18,056 | 22,448 |
| Korotus-% | 4,55 % | 16,67 % | 30,00 % | 37,50 % | 42,86 % | 46,15 % | 48,00 % | 48,39 % |
Investointien kehitys
Viranomaismääräyksistä johtuvat investoinnit keskuslaitteistoihin, ohjelmistoihin ja mahdollisesti älyverkkotekniikkaan ovat olleet kaikille puhelinoperaattoreille suuria pakollisia investointeja. Näistä investoinneista ei kuitenkaan ole odotettavissa ainakaan lähiaikoina merkittäviä tuloja. Esimerkiksi numeron siirrettävyyden on Kilpailuvirasto käytettävissään olevien tietojen pohjalta arvioinut aiheuttaneen TPO:n kokoiselle puhelinoperaattorille noin kolmen miljoonan investoinnit. Palvelusta maksavia asiakkaita on toistaiseksi erittäin vähän. Kilpailuviraston saaman käsityksen mukaan voidaan numeron siirrettävyyden arvioida vaatineen pelkkänä suunnittelupanoksena suurten puhelinlaitosten osalla 3 – 4 henkilötyövuotta. Aiemmin maksullisia olleet salaiset numerot ovat nyt viranomaismääräyksestä maksuttomia.
Konserni ilmoittaa investoineensa siirtoverkostoon tammi-elokuussa 43,2 Mmk ja käyttöomaisuuteen 172,7 Mmk. Kaikki investoinnit tehtiin omalla rahoituksella. Mainittuna ajanjaksona TPO-konsernin liikevaihto oli 380,2 miljoonaa markkaa, joka merkitsee 7,7 %:n kasvua edellisen vuoden vastaavaan aikaan.6
Paikallispuhelutariffit
Kilpailuviraston saamien tietojen7 perusteella paikallistelealueen asukastiheydellä ei näytä olevan Suomessa merkittävää vaikutusta puhelinyhtiöiden tariffeihin. Paikallispuheluiden hinnat eivät näytä riippuvan toimialueen asukas- tai liittymätiheydestä. Operaattorit soveltavat verkoissaan yhtenäisiä tariffeja, jolloin suurempien liikennetiheyksien alueen tuottamilla tuloilla tuetaan tappiollisia vähäisemmän liikenteen alueita. Kilpailuvirasto on pitänyt järjestelyä hyväksyttävänä mm. tariffien selkeyden turvaamisen vuoksi ja katsonut, ettei kustannusvastaavuutta voida tarkastella yksittäisen puhelun tasolla. Myöskin liikenneministeriö on päätöksissään (esimerkiksi telealueuudistus) korostanut selkeästi tariffeja yksinkertaistavaa toimintapolitiikkaa.
TPO:n tulos ja tulokertymä
TPO esittää kilpailuvirastolle toimittamassaan selvityksessä, että liikenneministeriön pvm-päätös laskee yhtiön saamia tuloja. Ennen korotusta TPO sai puhelusta neljä penniä minuutilta, ja korotuksen jälkeinen paikallispuhelun hinta on kuusi penniä minuutilta (hinnan ovat tässä siis arvonlisäverottomia). Liikenneministeriön paikallisverkkomaksupäätöksen 1.5.1999 tapahtuneen voimaantulon jälkeen TPO saa verkostaan ulos suuntautuvasta puheluminuutista 3,6 penniä minuutilta. Tätä tulojen menetystä kompensoi osittain se, että TPO vastaavasti saa verkkoonsa laskevasta liikenteestä korvauksen.
TPO-konsernin osavuosikatsauksen mukaan sen liikevaihto kasvoi tammi-elokuussa 1999 7,7% edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan nähden eli 380,2 miljoonaan markkaan. Vastaavasti liikevoitto tällä kaudella oli 90,4 Mmk, ja kasvu edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan nähden oli 20,2 prosenttia.
Konserni on kirjannut satunnaisiin tuottoihin Radiolinjan ja Datatien osakkeiden myyntivoittona 68,5 Mmk.
Vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana kasvoivat keskimääräistä liikevaihdon kasvua enemmän liittymien perusmaksut 18 prosenttia8, verkkomaksut9 24,5 prosenttia sekä laitemyyntitulot 17,5 prosenttia. Liikennetulot vähenivät vuoden ensimmäisellä kolmanneksella 8% ja kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana 3,5%, mikä yhtiön selvityksen mukaan johtuu puheviestinnän siirtymisestä matkaviestinten väliseksi liikenteeksi sekä palvelupuheluliikenteen siirtymisestä kilpailevalle teleoperaattorille.
Vaikka tietoliikenteen kasvaminen (Internet-käytön lisääntyminen) lisääkin osaltaan TPO:n tuloja, sen ei yhtiön mielestä voida katsoa täydellisesti riittävän kattamaan kasvaneita kus-tannuksia eikä kompensoimaan puheluliikenteen vähentymistä.
TPO:n kustannuskehitys
TPO esitti, että hinnankorotus perustuu myös verkonrakennus- ja puhelujen tuottamiskustannusten kasvuun. Virasto on tehnyt selvityksiä alan yleisten kustannusten kehityksestä, ja ne tukevat ainakin osittain TPO:n esittämiä perusteita. Esimerkiksi maansiirtoalalla konevuokrat ovat nousseet viime vuosien aikana yli 10 %. Urakkakustannusten voidaan päätellä nousseen merkittävästi myös siksi, että urakoitsijoilla teetettävien maarakennustöiden kysyntä on kohonnut viimeisten viiden vuoden aikana, jolta ajanjaksolta virasto on saanut urakoitsijoiden arvioita käyttöönsä. Lisäksi viraston käytössä on ollut SML:n keräämää indeksitietoa, josta ilmenee mm. että vuoden 1992 alun koneiden käyttöindeksi on arvosta 67 vuoden 1998 kesään mennessä noussut arvoon 91.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan myös palkkakustannukset teletoimintaa lähellä olevilla rakennustoiminnan aloilla10 ovat nousseet huomattavasti viimeisten viiden vuoden aikana. Näiden kohonneiden kustannusten voidaan arvioida vaikuttavan puhelujen tuotantokustannusten nousuun.
Muiden tutkimiensa tapausten yhteydessä Kilpailuvirasto on selvittänyt, että tilaajayhteyksien rakentamiskustannuksista suurin osa tulee maarakennuskustannuksista. Kaupunkialueella on kaapeliojan keskimääräinen kaivuukustannus noin 350-450 markkaa metriltä. Tämän lisäksi tulevat mahdolliset kadun päällystyskustannukset ja vastaavat. Yhteyttä kohden lasketun kustannustason nousuun vaikuttaa lisäksi voimakkaasti rakennettavan parimäärän (kaapelikoon) pieneneminen.
Kilpailuvirasto on kaapelitoimittajien kanssa käymissään keskusteluissa tullut siihen johtopäätökseen, että kaapelikustannuksissa ja -tekniikassa tapahtuneen kehityksen seurauksena yhdyskaapelissa kulkevan yhteyden hinta on ollut viimeisen vuosikymmenen voimakkaassa laskussa, mutta tilaajakaapelissa olevan yhteyden (parin) hinta on noussut selvästi11. Investointien painopisteen ollessa tilaajayhteyksissä, on kaapeloinnin kustannusvaikutus yhtiön kuluja kasvattava.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto tutki saamiensa lukuisten selvityspyyntöjen perusteella, käyttääkö Tampereen Puhelin Oyj väärin määräävää markkina-asemaansa korottamalla paikallispuhelujensa hintoja 1.5.1999 lukien.
Kilpailuvirasto katsoo, että TPO:lla on kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu määräävä markkina-asema paikallisteletoiminnassa perinteisellä toimialueellaan (lukuunottamatta kaksi megabittiä sekunnissa ja sitä suuremmilla nopeuksilla toimivia kahdensuuntaisia yhteyksiä). Tämän vuoksi TPO:n hinnankorotusten lainmukaisuutta on tarkasteltu kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaisesti.
Saamiensa selvitysten perusteella Kilpailuvirasto katsoo, ettei Tampereen Puhelin Oyj näytä syyllistyneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettuun kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamiseen korottaessaan paikallispuhelujen minuuttiveloituksia edellä esitetyllä tavalla. Mainitussa lainkohdassa kielletään elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamisella.
Kilpailuvirasto toteaa TPO:lta saamansa selvityksen perusteella, että pelkästään vertaamalla määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten hintoja toisiinsa ei voida kumota epäilyjä kohtuuttomasta hinnoittelusta. Se, että TPO:n paikallispuhelun hinta on ollut korotuksen jälkeenkin alle maan keskiarvon, ei ole yksistään riittävä osoitus siitä, että yhtiön paikallispuheluiden hinnoittelu on kustannusvastaavaa ja kohtuullista. Kun kuitenkin otetaan huomioon TPO:n Kilpailuvirastolle toimittamat selvitykset korotuksen kustannusperusteista, virasto katsoo, että TPO ei näytä syyllistyneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kiellettyyn kohtuuttomaan hinnoitteluun korottaessaan paikallispuhelumaksuaan kahdella pennillä (ALV 0%) minuutissa.
Kilpailuvirasto haluaa kuitenkin kiinnittää Tampereen Puhelin Oyj:n huomiota siihen, että toteutettu paikallispuhelun minuuttihinnan korotus on prosentuaalisesti merkittävä ja vaikuttaa erityisesti pitkiä puheluja soittavien asiakkaiden puheluiden kokonaiskustannuksiin. Tällaisia käyttäjäryhmiä ovat mm. datayhteyksien käyttäjät. Määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten tariffien on oltava paitsi kustannusvastaavia myös selkeitä ja johdonmukaisia. Tähän vaatimukseen liittyy myös tariffikehityksen vakaus ja ennakoitavuus. Kuluttaja usein myös sitoutuu ratkaisuissaan esimerkiksi laitehankintojen ja erilaisten sopimusten muodossa joihinkin teknisiin vaihtoehtoihin. Asiakkaan edun mukaista onkin hinnanmuutosten asteittainen ja ennakoitava toteutus nopeiden muutosten sijaan; erityisesti tämä koskee hintojen korotuksia.
Virasto haluaa kiinnittää myös Tampereen Puhelin Oyj:n huomiota siihen, että se katsoo määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä olevan velvoitteen tiedottaa asiakkailleen tariffimuutosten perusteista paitsi riittävän ajoissa myös tarpeellisen yksityiskohtaisesti ja ymmärrettävästi.
Kilpailuvirasto ei ole saanut näyttöä ristiinsubventoinnista, jossa paikallispuhelutoiminnan ja laitekaupan tuottoja olisi käytetty kielletyllä tavalla toisen liiketoimintasektorin tukemiseen.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä. Virasto voi kuitenkin ottaa oma-aloitteisesti tutkittavikseen tariffien muutokset ja soveltamisen, mikäli se seurannassaan havaitsee siihen ilmenevän tarvetta.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 3 § 2 momentti, 7 § 4 kohta
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttö-laissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
Alaviitteet:
1 Kiinteän verkon liittymien lukumäärä laski TPO:n vuosikertomuksen mukaan vuoden 1997 luvusta 168707 viime vuonna 167368:aan.
2 Palveluvelvoite teleyritykselle muodostuu sen teletoimintailmoituksessa ilmoittamalle toimialueelle Telemarkkinalain 15 §:n perusteella.
3 Liikenneministeriön päätös eräistä Euroopan yhteisöjen lainsäädännössä tarkoitetuista telemaksuista 1300/1997 2 ja 4 §; 2 § sellaisena kuin se on liikenneministeriön päätöksessä 784/1999
4 Kilpailuviraston ratkaisu, dno 41/61/97
5 Osavuosikatsauksessaa 1.1.-30.8.1999 TPO:n ilmoittaa Internet-liikenteen kasvaneen 72%.
6 Emoyhtiö Tampereen Puhelin Oyj:n liikevaihto oli 365,3 Mmk ja tytäryhtiö Tampereen Tietoverkko Oy:n liikevaihto oli 20,5 Mmk.
7 Lähteinä Liikenneministeriön Televistintätilasto 1999, s. 28 ja Liikenneministeriön Suomen telemaksujen hintataso vuonna 1998, s.63
8 Perusmaksutulojen kasvu selittyy sillä, että TPO yhtenäisti eri liittymälajien perusmaksut 1.3.1998 alkaen, jonka jälkeen ei enää ole annettu omistaja-alennuksia.
9 Verkkomaksut ovat TPO:n käyttämä nimitys, jolla tarkoitetaan tuottoja yhtiön suorittamille Oy Radiolinja Ab:n ja Oy Datatie Ab:n verkkojen investoinneille.
10 Tilastokeskuksella ei ole erillistä televerkkojen rakennuskustannuksia kuvaavaa indeksiä.
11 Kilpailuvirasto ei ole saanut kaapelien toimittajilta yhtenäistä kuvaa hintakehityksestä. Arviot kymmenen vuoden hintakehityksestä vaihtelivat mm. kaapelikoosta riippuen 25 ja 80 %:n välillä. Tilaajakaapelin hintaan vaikuttaa erittäin voimakkaasti kuparin hinta, joka on tarkastelujaksolla ollut varsin epävakaa. Kaapelikauppaan liittyvät yleisesti pitkät toimitussopimukset, joiden avulla nopeat hintavaihtelut voivat tasautua.