1 Asia
Digita Oy:n lyhytaikaisen televisiotoiminnan palveluiden hinnoittelu ja ehdot.
2 Osapuolet
Digita Oy, Helsinki
Toimenpidepyynnön tekijä:
Fiamax Oy, Helsinki.
3 Ratkaisu
Toimenpidepyyntö ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin, ja asia poistetaan käsittelystä.
4 Asian vireilletulo
1. Fiamax Oy[1] teki Kilpailuvirastoon 14.3.2008 toimenpidepyynnön Digitan[2] hinnoittelusta. Fiamax esittää toimenpidepyynnössä, että Digitan yhtiölle lyhytaikaiseen digitaaliseen maanpäällisen antenniverkon televisiolähetystoimintaan myymän palvelun ehdot rikkovat kilpailunrajoituslakia. Fiamaxin mukaan yhtiö oli maksanut palvelusta kohtuuttoman korkeaa hintaa, kun Digita peri Fiamaxilta Minilisenssipalvelua koskevaan sopimukseen perustuvaa palvelumaksua […][3]. Lisäksi Digita oli Fiamaxin mukaan kieltäytynyt myymästä DVB-T-kapasiteettipalvelua ilman enkoodaus- ja playout-palveluita.
5 Asiaselostus ja ratkaisun perustelut
5.1 Digitaalinen televisiolähetyspalvelu
2. Digitaalinen televisiojakelu perustuu Euroopassa eurooppalaiseen The Digital Video Broadcasting Project -järjestön tuottamaan ja The European Telecommunications Instituten hyväksymään standardikokoelmaan: Nämä DVB-standardit kuvaavat ne tekniikat, joita eri lähetysympäristöissä käytetään. Televisiojakelu koostuu koostamisesta, siirrosta ja lähettämisestä.[4]
3. Koostamisella tarkoitetaan televisiokanavan kuvan ja/tai äänen pakkaamista reaaliaikaiseksi digitaaliseksi 010101-muotoisesta bittivirrasta koostuvaksi signaaliksi, joka edelleen koostetaan kanavanipuksi. Koostamiseen sisältyy enkoodaus-, multipleksaus ja SI-palvelut. DVB-MPEG standardi määrittelee enkoodauksessa käytettävät tekniikat ja DVB-SI standardi multipleksauksessa sekä SI-palvelussa käytettävät tekniikat.[5]
4. Siirrolla tarkoitetaan siirtoa edelleen lähettimien (antenniverkko) tai esimerkiksi vahvistimien (kaapeliverkko) sijaintipaikkaan. DVB-standardit eivät rajoita siirrossa käytettäviä tekniikoita, vaan käytettäväksi soveltuvat normaaleihin digitaalisen datasiirron standardeihin perustuvat tekniikat.[6]
5. Lähettämisellä tarkoitetaan signaalin lähettämistä kotitalouksien vastaanotettavaksi valittua jakeluverkkoa pitkin. Maanpäällisessä antenniverkossa kotitaloudet vastaanottavat vapaasti eteneville radioaalloille lähetetyn kulkevan signaalin omalla vastaanottoantennillaan. DVB-T standardi määrittelee maanpäällisen antenniverkon lähettämisessä käytettävät tekniikat.[7]
5.2 Digitan menettely
6. Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 7 §:ää muutettiin vuonna 2003 siten, että Viestintävirasto voi myöntää toimiluvan televisiotoimintaan digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa lyhytaikaiseen televisiotoimintaan, jonka kesto oli enintään kolme kuukautta tai viikoittainen kesto enintään neljä tuntia.[8]
7. Digita tuotteisti lyhytaikaiseen televisiotoimintaan sopivan Minilisenssi-nimisen palvelukokonaisuuden[9], joka koostui enkoodaus, playout- ja DVB-T-kapasiteettipalvelusta. DVB-T-kapasiteettipalvelu on Digitan tuotenimi palvelukokonaisuudelle, joka sisältää koostamis- (sisältäen kanavanipun muodostamisen ja SI-palvelun, mutta ei enkoodausta), siirto- ja lähetyspalvelun. Digitan mukaan perusajatuksena oli luoda ns. avaimet käteen -palvelukokonaisuus, jonka myötä lyhytaikaisen ohjelmistoluvan haltijalle tarjottiin kokonaispalveluna helppo pääsy maanpäälliseen digitaaliseen televisioverkkoon.[10] Playout-palvelu on varsinaisen digitaalisen televisiolähetyspalvelun (luku REF _Ref320861829 \r \h \* MERGEFORMAT 5.1 08D0C9EA79F9BACE118C8200AA004BA90B02000000080000000E0000005F005200650066003300320030003800360031003800320039000000 ) päälle Minilisenssipalvelun osana tarjottu lisäpalvelu, jolla toteutetaan nauhoitetun ohjelman lähettäminen televisioverkkoon.
8. Digita ja Fiamax solmivat […] Minilisenssipalvelua koskevan palvelusopimuksen[11].[12] Digita peri Fiamaxilta Minilisenssipalvelusopimukseen perustuvaa palvelumaksua aikavälillä […].[13]
9. […][14]
10. Manuaalinen playout-palvelu edusti erittäin merkittävää osuutta koko Minilisenssipalvelun hinnasta ja kustannuksista. Digitan esittämien laskemien mukaan Fiamaxille toimitettu Minilisenssipalvelu muodostui erityisesti playout-palveluun liittyneiden kustannusten vuoksi Digitalle huonosti kannattavaksi.[15]
11. Myöhemmin televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 7 §:ää muutettiin siten, että lyhytaikaisen ohjelmistoluvan perusteella viikoittaista lähetysaikaa laajennettiin aikaisemmasta neljästä tunnista kahdeksaan tuntiin. […][16]. […].[17] […].[18]
12. […][19]
13. Playout-palvelu muuttui uuden sopimuksen myötä automaattiseksi, jolloin sen merkitys […] -palvelusopimuksen tuntihinnassa oli enää melko pieni, kun se oli aikaisemmassa Minilisenssipalvelusopimuksessa muodostanut selvästi merkityksellisimmän osuuden.[20]
5.3 Fiamaxin esittämät ongelmat Digitan menettelyssä
14. Minilisenssipalvelun ehdot rikkovat Fiamaxin mukaan kilpailunrajoituslakia. Fiamax esittää, että se oli maksanut palvelusta kohtuuttoman korkeaa hintaa, koska sen uudemman […] sopimuksen mukainen tuntihinta oli moninkertaisesti alempi, ja lähetysverkon peiton kasvu vielä korosti tätä eroa. Lisäksi Fiamax on vedonnut siihen, että Digita oli vuonna 2004 myynyt valtakunnallisille TV-toimijoille televisiolähetyspalvelua halvemman tuntihinnan mukaan kuin Fiamaxille. Tässä yhteydessä Fiamax viittaa yleiseen hinnastoon, jonka tuntipakettijako on vielä nykyäänkin voimassa. Hinnaston perusteella oli mahdollista ostaa vastaava 00:00—06:00 tuntipaketti, […].[21]
15. Lisäksi Digita oli Fiamaxin mukaan kieltäytynyt myymästä DVB-T-kapasiteettipalvelua ilman enkoodaus- ja playout-palveluita. Fiamax oli tosin tiedustellut asiaa Digitalta vasta Minilisenssipalvelun solmimisen jälkeen. Tiedustelu oli koskenut mahdollisuutta ostaa enkoodaus- ja playout-palvelut vaihtoehtoisilta toimittajilta. Tähän Digita oli Fiamaxin mukaan todennut, että molemmat palvelut on hankittava Digitalta. Muussa tapauksessa oli olemassa vaara, että koko DVB-T-järjestelmän toimivuus vaarannetaan.[22]
16. Kilpailuvirasto on Fiamaxin esittämien näkökohtien perusteella selvittänyt Digitan epäiltyä väärinkäyttöä aikavälillä […], eli siltä aikaväliltä, jolta Digita peri Fiamaxilta Minilisenssipalvelusopimukseen perustuvaa palvelumaksua.
5.4 Oikeudellinen arviointi
5.4.1 Relevantit markkinat
17. Määräävän markkina-aseman olemassaolon ja sen mahdollisen väärinkäytön arvioinnin perusteena ovat tapauskohtaisesti määriteltävät relevantit hyödyke- ja maantieteelliset markkinat. Sellaiset hyödykkeet, joita asiakkaat pitävät toisiaan kohtuullisesti korvaavina, luetaan mukaan relevantteihin hyödykemarkkinoihin johtuen siitä, että yritys ei voi merkittävästi vaikuttaa hintoihin ja toimitusehtoihin, jos kauppakumppanit voivat siirtyä helposti käyttämään korvaavia hyödykkeitä tai hankkimaan hyödykkeitä muualla sijaitsevilta tavarantoimittajilta.
18. Maantieteellisiä markkinoita määriteltäessä otetaan huomioon tarkastelun kohteena olevan yrityksen toiminta-alue ja sellaiset alueet, joilla asiakkaiden on mahdollista solmia taloudellisesti ja teknisesti realistisia vaihtoehtoisia liikesuhteita. Samoilla relevanteilla maantieteellisillä markkinoilla kilpailuolosuhteet ovat riittävän yhtenäiset, ja toisaalta ne voidaan erottaa lähimarkkinoista kilpailuolosuhteiden erilaisuuden perusteella.
19. Käsillä olevassa asiassa on kyse Fiamaxille tarjotun Minilisenssipalvelusopimuksen ehdoista. Osalle Minilisenssinpalveluun kuuluvista palvelukomponenteista olisi voinut olla olemassa muita tarjoajia kuin Digita, joten tarkasteltavana voisi ainakin periaatteessa olla myös Minilisenssipalvelua suppeampi tuotekokonaisuus.[23] Käsillä olevan tapauksen kohdalla oli kyse kuitenkin Fiamaxille räätälöidystä palvelukokonaisuudesta, ja Fiamax on esittänyt hinnoitteluun liittyvän ongelman liittyvän nimenomaan tähän Minilisenssipalvelukokonaisuuteen.
20. Fiamax on viitannut enkoodaus- ja playout-palveluihin mahdollisina palvelun osina, joiden kohdalla yhtiö olisi saattanut voida käyttää muita toimittajia.[24] Fiamaxin mukaan Digita oli kuitenkin todennut[25], että koko palvelukokonaisuus, mukaan lukien enkoodaus- ja playout-palvelut, on hankittava Digitalta. Muussa tapauksessa oli olemassa vaara, että koko DVB-T-järjestelmän toimivuus vaarannettiin.[26]
21. Edellä kuvatuista syistä johtuen Kilpailuvirasto on arvioinut tapausta hinnoittelun arvioinnin osalta Minilisenssipalvelukokonaisuuden näkökulmasta. Fiamaxin esittämää ongelmaa, jonka mukaan enkoodaus- ja playout-palveluita ei olisi voinut ostaa erikseen muilta toimittajilta, Kilpailuvirasto on arvioinut tämän lisäksi myös sitomisen näkökulmasta. Sitomisen edellytyksenä olisi se, että DVB-T-kapasiteettipalvelu (sis. lähetys-, koostamis- ja siirtopalvelut) katsottaisiin enkoodaus- ja playout-palveluista erillisiksi tuotteiksi. Asian lopputuloksesta johtuen ei ole tarvetta ottaa täsmällistä kantaa siihen, minkä laajuista tuotekokonaisuutta tarkasteltavan tapauksen tyyppisen räätälöidyn lyhytaikaisen televisiolähetyspalvelun tapauksessa tulisi tarkastella.
22. Digita tarjosi Minilisenssipalvelusopimuksen perusteella Fiamaxille digitaalisia lähetyspalveluita ja niihin liittyviä palveluita lyhytaikaisessa (neljä tuntia viikossa) televisiotoiminnassa maanpäällisessä antenniverkossa. Minilisenssipalvelulla ei pyritty 100 prosentin valtakunnalliseen väestökattavuuteen, vaan väestöpeitto rajoittui sopimuksen perusteella 72 prosenttiin.[27] Antenniverkon merkitys Fiamaxille jakelutienä saattoi siis poiketa siitä, millainen merkitys antenniverkolla on valtakunnalliseen kattavuuteen (lähes 100 prosenttia) pyrkivälle televisiokanavalle. Rajoitetumman kattavuuden antennilähetykset eivät välttämättä kuulu samoille relevanteille markkinoille valtakunnallisten lähetysten kanssa, sillä vaihtoehtoisten jakeluteiden merkitys saattaa poiketa näiden välillä.
23. Vuosina 2004—2006 maanpäälliselle antenniverkolle vaihtoehtoisia jakeluteitä olivat lähinnä kaapelitelevisioverkko ja satelliittilähetykset. Esimerkiksi vuonna 2006 noin 55 % televisiokotitalouksista vastaanotti lähetykset kaapeliverkko- tai satelliittijakelun kautta.[28] Koska sekä vaihtoehtoisten jakeluteiden että käsillä olevassa tapauksessa myös antenniverkon väestöpeitto jäivät molemmat selvästi alle 100 prosentin, ei ole pois suljettua, että antennilähetykset voisivat Minilisenssipalvelun perusteella tarjotun lähetyspalvelun kohdalla muodostaa kaapeliverkon ja satelliittijakelun kanssa yhtenäiset relevantit markkinat.
24. Asian lopputulos huomioon ottaen Kilpailuvirasto ei pidä välttämättömänä ottaa täsmällisesti kantaa tapauksen relevantteihin markkinoihin.
5.4.2 Määräävä markkina-asema
25. Käsillä olevassa tapauksessa asian tarkastelu kohdistuu kilpailulain (948/2011) voimaantuloa edeltävään aikaan. Kilpailulain 50 §:n nojalla asiaa tarkastellaan täten kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) säännösten perusteella.
26. Määräävä markkina-asema katsotaan kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentin[29] perusteella olevan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se tai ne voivat merkittävästi ohjata hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
27. Digita on kiistänyt yhtiön määräävän markkina-aseman olemassa olon tarkastelun kohteena olleena ajankohtana kaikkien Minilisenssipalveluun sisältyvien palveluiden osalta.[30]
28. Antenniverkon ja vaihtoehtoisten jakeluteiden kattavuus oli käsillä olevassa tapauksessa todennäköisesti suurelta osin päällekkäinen[31], mutta Digitan tarjoama palvelu tarjosi joka tapauksessa vaihtoehtoisia jakeluteitä laajemman väestöpeiton. Lisäksi Digitan palvelu oli Fiamaxille todennäköisesti yksinkertaisempi ja helpompi tapa ratkaista lähetyspalvelun hankinta, sillä vaihtoehtoisen jakelutien kohdalla Fiamaxin olisi tullut solmia jakelusopimukset useiden osapuolten kanssa.
29. Koska Digitalla on joka tapauksessa muihin jakelijoihin verrattuna vahva markkina-asema, eikä mahdollisuutta määräävän markkina-aseman olemassaoloon voida näin ollen sulkea pois, on Kilpailuvirasto selvittänyt Digitan menettelyä kilpailunrajoituslain 6 §:n[32] näkökulmasta. Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole välttämätöntä ottaa täsmällisesti kantaa Digitan markkina-asemaan.
5.4.3 Mahdollisen väärinkäytön arviointi
30. Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä voi 6 §:n mukaan olla esimerkiksi kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen (kohtuuton hinnoittelu), erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla (hintasyrjintä), tai sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen (sitominen).
31. Kohtuuton hinnoittelu voi ilmetä muun muassa tietyn hyödykkeen tai palvelun yleisen hintatason kohtuuttomuutena tai kohtuuttomana hinnankorotuksena. Kilpailunrajoituslain kieltämän kohtuuttoman hinnoittelun puuttumiskynnys on korkealla ja käytännössä kohtuuttomuus edellyttää yleensä selkeää ylilyöntiä hinnoittelussa.
32. Määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen hinnoittelun mahdollista kohtuuttomuutta arvioidaan ensivaiheessa siten, onko hyödykkeeseen liittyvien tosiasiallisten kustannusten ja tosiasiallisesti pyydetyn hinnan välillä kohtuuton epäsuhta. Ensimmäinen vaihe voi tarkoittaa esimerkiksi voittomarginaalin arviointia. Jos saadut tulokset eivät anna syytä jatkoselvityksiin, eli kustannusten ja hinnan välillä ei vaikuttaisi olevan kohtuutonta epäsuhtaa, ei viitteitä kohtuuttomasta hinnoittelusta tällöin ole. Vaikka kuvattu arvioinnin ensimmäinen vaihe antaisi viitteitä mahdollisesta väärinkäytöstä, olisi oleellinen osa lopullista hinnoittelun kohtuuttomuuden arviointia vielä muun muassa tuotteen taloudellisen arvon ja hinnoittelun suhteen arvioiminen.[33]
33. Fiamaxille […] toimitettu Minilisenssipalvelukokonaisuus on ollut Digitalle yhtiön esittämien laskelmien mukaan huonosti kannattavaa. Selvästi eniten tähän ovat olleet vaikuttamassa playout-palveluun liittyneet kustannukset. Minilisenssipalvelukokonaisuuden kohdalla ei täten ole nähtävissä viitteitä kohtuuttomasta hinnoittelusta.
34. Fiamaxin ostama palvelukokonaisuus erosi playout-palvelun suuresta osuudesta johtuen merkittävällä tavalla muiden toimijoiden […] kanssa tehdyistä sopimuksista. Tästä johtuen Fiamaxin hinnastojen ja sopimusten välisen vertailun perusteella tekemät oletukset eivät näytä suoraan pitävän paikkaansa. Minilisenssipalvelun kohdalla ei ole vertailun perusteella nähtävissä viitteitä syrjivästä hinnoittelusta, varsinkin kun otetaan huomioon, että yksikköhinnat erilaisia tuntikokonaisuuksia koskevien hinnastojen ja sopimusten välillä eivät ole syrjivän hinnoittelun arvioinnin näkökulmasta suoraan keskenään vertailukelpoisia. Vertailun kohteena olleita lähetystunteja ei voinut suoraan pitää samankaltaisina suoritteina, koska lähetystunnit liittyivät erilaisina kokonaisuuksina ostettaviin tuntinippuihin.
35. Kilpailuvirasto on arvioinut Minilisenssipalvelusopimusta myös sitomisen näkökulmasta. Sitominen voi esiintyä eri muodoissa:
- Asiakkaat joutuvat ostamaan sitovan tuotteen lisäksi toisen, sidotun tuotteen (sitominen),
- kahta tai useampaa hyödykettä myydään pelkästään yhtenä kokonaisuutena vakio-osuuksin (niputtaminen),
- kahta tai useampaa hyödykettä myydään kimpussa halvemmalla kuin erikseen (pakettialennukset).[34]
36. Komissio on linjannut puuttuvansa sitomiseen SEUT[35] 102 artiklan perusteella normaalisti silloin, kun yritys on määräävässä markkina-asemassa sitovan tuotteen markkinoilla, ja kun lisäksi seuraavat ehdot täyttyvät: 1. sitova ja sidotut tuotteet ovat erillisiä tuotteita ja 2. sitomisella on todennäköisesti kilpailua pois sulkevia vaikutuksia.[36] Nämä ehdot olivat osa väärinkäytön kumulatiivisia edellytyksiä myös Microsoftin sitovaa menettelyä koskevan tapauksen[37] kohdalla.
37. Käsillä olevassa asiassa tarkastellaan sitä, onko Digita sitonut enkoodaus- ja playout-palvelut samaan palvelupakettiin DVB-T-kapasiteettipalvelun kanssa siten, että menettely olisi kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista.
38. Digitan ja Fiamaxin välinen Minilisenssipalvelusopimus oli eri sisältöinen kuin muut Digitan solmimat lyhytaikaisen televisiotoiminnan lähetyspalvelusopimukset, […]. […]. Täten käsillä olevan tapauksen mukainen enkoodaus- ja playout-palveluiden mahdollinen sitominen DVB-T-kapasiteettipalveluun koski pelkästään yhtä asiakasta, jonka televisiolähetystoiminta oli lisäksi viikoittaiselta kestoltaan lyhytaikaista, eikä mahdollisella palveluiden sitomisella voida näin havaita olleen laajempia markkinavaikutuksia. Tästä johtuen Minilisenssipalvelun ei voitaisi katsoa rajoittaneen kilpailua enkoodaus-, playout- tai DVB-T-palveluiden markkinoilla, vaikka väärinkäyttönä pidettävän sitomisen muodolliset tunnusmerkit muuten olisivatkin tapauksen kohdalla täyttyneet. Johtopäätöstä tukee lisäksi se, että Digita oli tuolloin ja on yhä marginaalisessa asemassa playout-palveluiden toimittajana. Fiamaxille toimitetun Minilisenssipalvelun hinnoittelun ja kokonaiskustannusten kannalta playout-palvelun osuus oli ratkaiseva.
39. Kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) 12 §:n ensimmäisen momentin[38] mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua 4 tai 6 §:ssä taikka EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa (nyk. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa) tarkoitetulla tavalla, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksesta huolimatta kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kokonaisuudessaan pitää toimivana.
40. Kilpailuviraston selvitysten perusteella Digitan […] Fiamaxille toimittaman Minilisenssipalvelun hinnoittelusta ei löytynyt kohtuuttoman eikä syrjivän hinnoittelun piirteitä. Digitan menettely ei myöskään viitannut näytön perusteella väärinkäytön tunnusmerkit täyttävään sitomiseen. Täten selvitysten yhteydessä ei ole kertynyt näyttöä siitä, että Digitan menettely asiassa olisi rajoittanut kilpailua kilpailunrajoituslain 4 tai 6 §:ssä taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
41. Asia poistetaan käsittelystä.
6 Sovelletut säännökset
42. Kilpailunrajoituslaki (480/1992, muut. 318/2004) 12 §, kilpailulaki (948/2011) 50 §.
7 Muutoksenhaku
43. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailulain 44 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
8 Lisätiedot
44. Lisätietoja antaa erikoistutkija Juha Karjanlahti, puhelin 029 505 3355 ja sähköposti etunimi.sukunimi@kkv.fi.
[1] Jäljempänä Fiamax.
[2] Jäljempänä Digita.
[3] Hakasulkeisiin merkityissä kohdissa tieto on poistettu liikesalaisuutena.
[4] Digitan vastine 22.8.2011.
[5] Digitan vastine 22.8.2011.
[6] Digitan vastine 22.8.2011.
[7] Digitan vastine 22.8.2011.
[8] Digitan vastine 22.8.2011.
[9] Jäljempänä ”Minilisenssipalvelu”.
[10] Digitan vastine 22.8.2011.
[11] Jäljempänä ”Minilisenssipalvelusopimus”.
[12] Digitan vastine 22.8.2011.
[13] Digitan vastine 1.2.2012.
[14] Digitan vastine 1.2.2012.
[15] Digitan vastine 1.2.2012.
[16] […].
[17] Digitan vastine 22.8.2011.
[18] Digitan vastine 1.2.2012.
[19] Fiamaxin toimenpidepyyntö 14.3.2008.
[20] Digitan vastine 22.8.2011.
[21] Fiamaxin toimenpidepyyntö 14.3.2008.
[22] Fiamaxin toimenpidepyyntö 14.3.2008.
[23] Digitan mukaan Digitan mukaan koostamis- ja datasiirtopalvelut muodostavat käsillä olevassa asiassa lähetyspalveluista erilliset relevantit tuotemarkkinat. (Digitan vastine 22.8.2011).
[24] Fiamax oli kuitenkin tiedustellut Digitalta mahdollisuutta ostaa enkoodaus- ja playout-palvelut vaihtoehtoisilta toimittajilta vasta Minilisenssipalvelun solmimisen jälkeen.
[25] Minilisenssipalvelusopimuksen solmimisen jälkeen.
[26] Fiamaxin toimenpidepyyntö 14.3.2008.
[27] Fiamaxin toimenpidepyyntö 14.3.2008.
[28] http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv/vuosi/tvtaloudet/2006/kaikki.html.
[29] Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan voimassa olevan kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukainen määräävän markkina-aseman määritelmä vastaa aiemman kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin määritelmää.
[30] Digitan vastineet 22.8.2011 ja 1.2.2012.
[31] Kattavuuden rakentaminen painottaen väestökeskittymiä on kummassakin tapauksessa todennäköisesti tehokasta.
[32] Kyseessä on määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltävä säännös. Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan voimassa olevan kilpailulain 7 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 6 §:ää.
[33] Vrt. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (nyk. unionin tuomioistuin) ratkaisu United Brands Company 27/76.
[34] Guidance on the Commission’s enforcement priorities in applying article 82 EC treaty to abusive exclusionary conduct by dominant undertakings (kohta 47).
[35] Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta.
[36] Guidance on the Commission’s enforcement priorities in applying article 82 EC treaty to abusive exclusionary conduct by dominant undertakings (kohta 49).
[37] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio T-201/04 Microsoft v Commission, kohdat 842, 859—862, 867 ja 869.
[38] Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan voimassa olevan kilpailulain 31 § vastaa pääosin aiemman kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momenttia.