Asianosaiset
Ketjuetu Oy
Ruokakesko Oy
Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta
Suomen Spar Oyj
Asian vireilletulo
Asian selvittäminen sai alkunsa Liikealan Ammattiliitto ry:n 15.3.1999 Kilpailuvirastolle tekemästä toimenpidepyynnöstä, jossa se pyysi Kilpailuvirastoa selvittämään, syyllistyykö A.C. Nielsen Finland Oy (jäljempänä A.C. Nielsen) kilpailunrajoituslain rikkomiseen kerätessään tietoja yksittäisiltä yrityksiltä ja luovuttaessaan tiedot kaupparyhmille, päivittäistavarateollisuudelle ja päivittäistavaroiden maahantuojille. Koska viraston selvityksissä ilmeni, että myymälärekisterissä on kyse neljän keskenään kilpailevan kaupparyhmän yhdessä hallinnoimasta tietojenvaihtojärjestelmästä, Kilpailuvirasto on arvioinut myymälärekisterin ja siinä mukana olevan neljän kaupparyhmän toimintaa kilpailunrajoituslain 6 §:n nojalla.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto on saanut asiassa selvityksiä A.C. Nielsen Finland Oy:ltä 26.10.1999, 24.10.2002, 1.11.2002, 22.4.2003, 12.8.2003, 22.8.2003, 10.9.2003, 27.10.2003 ja 21.11.2003; Ruokakesko Oy:ltä (jäljempänä Ruokakesko) 18.12.2002, 22.8.2003, 5.1.2004 ja 2.2.2004; Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnalta (jäljempänä myös SOK) 26.11.2002, 21.8.2003 ja 20.1.2004; Suomen Spar Oyj:ltä (jäljempänä Suomen Spar) 25.11.2002, 22.8.2003 ja 20.1.2004; Ketjuetu Oy:ltä (jäljempänä Ketjuetu) 19.12.2002, 22.8.2003 ja 21.1.2004. Lisäksi asianosaisille järjestettiin Kilpailuvirastossa selvitystilaisuus 7.8.2003. Viraston käytettävissä ovat myös olleet A.C. Nielsen Finland Oy:n Kilpailuvirastolle päivittäistavarakaupan myymälärekisterin luovuttamista koskevan tapauksen (dnro 22/61/97) käsittelyn yhteydessä toimittamat selvitykset.
A.C. Nielsenin päivittäistavarakaupan myymälärekisteri ja rekisterin neuvottelukunta
Marketindex Oy perusti päivittäistavarakaupan myymälärekisterin vuonna 1979. A.C. Nielsen ryhtyi julkaisemaan rekisteriä vuonna 1993. Myymälärekisteri sisältää tietoja yksittäisistä päivittäistavarakaupan myymälöistä. Tiedot kerätään kerran vuodessa puhelimitse tai postitse. Rekisteritiedot päivitetään kerran vuodessa maaliskuussa ja rekisteri julkaistaan vuosittain huhtikuussa. Myymälöiden uusperustantaa kuitenkin seurataan täydennys- ja tilastokatsauksissa neljännesvuosittain.
Rekisterin tarkoituksena on tuottaa päivittäistavarakaupan alan perustietoa sekä teollisuudelle että kaupalle. Myymälärekisterin neuvottelukunnassa mukana olevat kaupparyhmät saavat myymälärekisterin tiedot käyttöönsä kokonaisuudessaan, ja muille kaupan ja teollisuuden tahoille rekisteriä myydään tätä suppeammassa muodossa.
Kokonaisuudessaan rekisteri sisältää seuraavat toimipaikkakohtaiset tiedot: toimipaikan numero, nimi, liikkeenharjoittaja, lähiosoite, postinumero, postiosoite, puhelinnumero, kunta, toimipaikan sijainti, monimyymälätunnus ja
-lukumäärä, kaupan ryhmä, tukkuliike, erikoismyymäläkoodi, myymälätyyppi päivittäistavaroiden vuosiliikevaihtoluokka, kokonais- ja päivittäistavaramyynnin pinta-ala, toimintajakso kuukausina, kokonais- ja päivittäistavaramyynti, myymäläautojen lukumäärä ja myynti, kahviloiden lukumäärä ja myynti, tieto siitä, onko toimipaikan liikkeenharjoittaja tarkasteluaikana vaihtunut, aloittanut tai lopettanut, liikkeenharjoittajan edellinen kaupparyhmä ja toimipaikan ketjukoodi. Lisäksi annetaan tieto siitä, ovatko ko. toimipaikan tiedot A.C. Nielsenin itse arvioimia vai liikkeenharjoittajan antamia. Kaikki myyntiluvut esitetään 10 000 euron tarkkuudella, muut tiedot annetaan täsmällisinä.
Myymälärekisterin sisältöä, toteutusta ja julkaisua valvoo myymälärekisterin neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina Ruokakesko Oy, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, Suomen Spar Oyj, Ketjuetu Oy ja A.C. Nielsen Finland Oy. Päätösvaltaa neuvottelukunnassa käyttävät keskusliikkeiden edustajat ja päätökset tehdään yksimielisesti. Perustamisasiakirjojen mukaan neuvottelukunta toimii päättävänä elimenä kaikissa rekisteriä koskevissa asioissa. Neuvottelukunta päättää siten mm. rekisterin sisällöstä ja siitä tulostettavista raporteista, tilaajien hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä myymälärekisterin budjetista ja tilaushinnoista.
Rekisterin perustamisasiakirjojen mukaan rekisterin on tarkoitus toimia itsekannattavana ja voittoa tuottamattomana. Rekisterin tuotto saadaan sen käyttäjiltä ja tilaajilta, joina voivat olla mitkä tahansa neuvottelukunnan hyväksymät yksilöt tai yhteisöt. Neuvottelukunnan jäsenten mukaan rekisterin suurin neuvottelukunnan ulkopuolinen käyttäjäryhmä ovat tavarantoimittajat.
Myymälärekisterin neuvottelukunnassa olevat kaupparyhmät eivät maksa A.C. Nielsenille mitään rekisterin tekemisestä. Kaupparyhmät osallistuvat tietojen keruuseen ja tarkistukseen ja mahdollistavat oman organisaationsa tietojen saamisen rekisteriin. Vastapalveluna kaupparyhmät saavat rekisterin tietosisällön kokonaisuudessaan käyttöönsä veloituksetta. Ainoastaan kaupparyhmien teettämät erikoistutkimukset A.C. Nielsen veloittaa normaalihinnoittelun mukaan.
Rekisterin tietoja hyödyntävät siis ensisijaisesti neuvottelukunnassa mukana olevat kaupparyhmät sekä teollisuus ja tavarantoimittajat. Kauppa käyttää tietoja mm. oman toimintansa ja myymäläverkoston suunnittelussa sekä viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa. Myös teollisuus käyttää rekisteritietoja oman toimintansa suunnittelussa sekä esimerkiksi jakeluteiden valinnassa.
Rekisterin kautta tapahtuva tietojenvaihto
Kauppojen antamat selvitykset
Selvittääkseen sitä, miten kaupparyhmät itse suhtautuvat myymälärekisterissä oleviin tietoihin, Kilpailuvirasto pyysi 11.11.2002 neuvottelukunnassa mukana olevia kaupparyhmiä antamaan selvityksen rekisteriin luovutettavien tietojen laadusta, liikesalaisuusluonteesta ja tietojen merkityksestä yritysten toiminnassa.
Rekisteri sisältää tiedot mm. myymälöiden osoitteista, koosta, pinta-alasta, sekä myymälän kokonais- ja päivittäistavaramyynnistä. Myyntitiedot annetaan 10 000 euron tarkkuudella. Kaikki neljä keskusliikettä katsoivat vuonna 2002 virastolle antamissaan vastauksissa, että neuvottelukunnassa vaihdetut yksittäisten myymälöiden pinta-ala- ja myyntitiedot ovat liikesalaisuuksia. Vastauksissa tuotiin esille myös sitä, että tietojen pysyminen tutkimuslaitoksen ja neuvottelukunnan jäsenten sisäisessä käytössä on nähty ehtona tietojen antamiselle rekisteriin.
Rekisterin tietoja käytetään esim. kilpailijoiden markkinaosuuksien kehittymisen seurannassa, myymäläverkoston suunnittelussa, markkina-analyysien tekemisessä, taustatietona viranomaisten kanssa käytävissä kauppapaikkaneuvotteluissa, kaupan rakennemuutoksen seurannassa ja kuluttajien alueellisen ostokäyttäytymisen selvittämisessä. Lisäksi todettiin, että kaupan palvelujen turvaaminen kaikille väestöryhmille koko maassa edellyttää, että käytössä on kattava tieto olemassa olevasta myymäläverkostosta. Esimerkiksi kunnat tarvitsevat myymälärekisterin tietoja tehdessään kaavoituspäätöksiä. Rekisteri on tärkeä myös kaupalle, sillä sen avulla tehdään laskelmia siitä, kannattaako alueelle olemassa oleva myymäläverkosto ja kuluttajien ostovoima huomioiden perustaa uusi myymälä. Näissä laskelmissa erityisesti myymäläkohtaista myyntiä ja pinta-alaa koskevat tiedot ovat tärkeitä.
Samassa yhteydessä kaupparyhmiltä kysyttiin myös, miten rekisteritietojen merkitys muuttuisi siinä tapauksessa, että jokainen kaupparyhmä saisi ainoastaan omat ja kokonaismarkkinoiden tiedot. Tähän kaupparyhmät vastasivat, että tällöin rekisteri olisi ainoastaan kokonaismarkkinaosuuden ja -markkinoiden seurantaväline. Tietojen antaminen yhteiseen rekisteriin pelkkien kokonaistietojen saamiseksi vähentäisi rekisterin merkitystä huomattavasti ja todennäköisesti halukkuus tietojen luovuttamiseen vähenisi.
Kilpailuvirasto pyysi neuvottelukunnan jäsenet selvitystilaisuuteen 7.8.2003, jossa käytiin läpi myymälärekisteriin liittyviä kilpailuongelmia. Koska kaupparyhmät esittivät tilaisuudessa aiemmasta poikkeavia näkemyksiä tietojen liikesalaisuusluonteen suhteen, kaupparyhmiä pyydettiin antamaan uudelleen selvityksensä mm. rekisteritietojen liikesalaisuudesta. Vastauksissa todettiin mm. seuraavaa.
Ketjuetu totesi 22.8.2003 antamassaan selvityksessä, että myymälärekisterin tiedot ovat keräämishetkellä liikesalaisuuksia, mutta muutaman kuukauden kuluttua ne ovat julkisia mm. Market-lehden kautta. Myöhemmin ne ovat saatavissa Patentti- ja rekisterihallituksesta ja Tilastokeskuksen yritysrekisteristä. Yhdyskuntasuunnittelussa kaavoittajat tarvitsevat pinta-alatietoja kaupallisten palvelujen mitoitukseen. Tämä tieto on saatavissa ainoastaan myymälärekisteristä. Ketjuetu on kuitenkin valmis keskustelemaan neuvottelukuntaan perustuvan hallintomallin muuttamisesta.
Ruokakesko totesi 22.8.2003 antamassaan vastauksessa, että neuvottelukunnassa vaihdetut myymäläkohtaiset myynti- ja pinta-alatiedot ovat kauppiaiden liikesalaisuuksia. Kauppiaat luovuttavat tiedot rekisteriin sillä edellytyksellä, että niitä luovutetaan edelleen vain kauppiaiden tiedossa olevien luovutusperiaatteiden mukaan. Edelleen Ruokakesko totesi, että liikevaihtotiedot on saatavissa Patentti- ja rekisterihallituksesta tietyllä viiveellä. Pinta-alatiedot on mahdollista saada kunnan rakennusviranomaiselta. Ruokakesko totesi olevansa omalta osaltaan valmis siihen, että neuvottelukunta lakkautetaan ja myymälärekisteriä hallinnoi jatkossa riippumaton taho.
SOK:n 21.8.2003 antaman selvityksen mukaan muista lähteistä saatavissa oleva samanlainen tieto on merkittävästi vanhentunutta. Rekisterin hyödyt ovat SOK:n mukaan suurempia kuin haitat, joita ei edes ole voitu tunnistaa. S-ryhmän kannalta rekisterissä ei ole liikesalaisuuksia. S-ryhmä edellyttää kuitenkin nykyisenkaltaista käytäntöä, jossa yksityiskohtaisten tietojen julkistus perustuu yksimieliseen hyväksyntään. Näin turvataan rekisterin mahdollisimman suuri kattavuus. A.C. Nielsen toimii SOK:n mielestä puolueettomana rekisterin ylläpitäjänä. Kaupparyhmät ovat tiedon antajia ja hyväksikäyttäjiä. Neuvottelukunta takaa SOK:n mielestä rekisterin luotettavuuden.
Suomen Spar selvitti 22.8.2003 antamassaan vastauksessa, että tarkat myyntitiedot ovat liikesalaisuuksia siihen saakka, kunnes ne ovat saatavissa muista lähteistä. Ajallisesti tämä ei ole pitkä aika, tiedot julkaistaan jo muutaman kuukauden viiveellä esim. Market-lehdessä. Neliötiedot ovat julkista tietoa, joka on saatavissa liikepaikan rakennuslupatiedoista. Neuvottelukunnan roolia voidaan tarvittaessa Sparin mielestä muuttaa. A.C. Nielsen voi olla se puolueeton taho, joka tietoja kerää. A.C. Nielsenillä ei kuitenkaan voi olla velvollisuutta myydä tietoja jokaiselle niitä pyytävälle, koska sillä ei Suomen Sparin mukaan ole määräävää markkina-asemaa.
A.C. Nielsenin 21.8.2003 lähettämän selvityksen mukaan kaikki rekisterin tiedot on saatavissa myös julkisista lähteistä. Myymälöiden pinta-alatiedot voi saada rakennusvalvontaviraston rakennuspiirustuksista tai arvioiden paikan päällä. Myyntitiedot puolestaan voi saada osakeyhtiömuotoisten ja suurempien kommandiitti/avoin/yksityisten elinkeinonharjoittajien/yritysten kohdalla kaupparekisteristä. Lisäksi tietoja saa Market-lehdestä, Sinisestä Kirjasta ja Tilastokeskuksen palvelusta.
A.C. Nielsenin oman näkemyksen mukaan rekisterin tieto ei ole sellaista, jota edes potentiaalisesti voitaisiin käyttää kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistamiseksi. Kilpailijoiden pinta-alatietojen saaminen käyttöön kerran vuodessa ei mahdollista pinta-alatietojen seurantaa. Se edellyttäisi tiheämpää tietojenvaihtoa. Myyntitiedoista A.C. Nielsen toteaa, että historiallinen tieto myymälän liikevaihdosta ei anna tietoa voitoista, hinnoista, markkinaosuuksista tms. Kaupparekisteristä voi saada kaikkien osakeyhtiöiden tilinpäätöstiedot.
Rekisterin neuvottelukunnasta A.C. Nielsen toteaa, ettei se muodosta sellaista kilpailijoiden yhteistä elintä, jossa tietojenvaihtoon liittyvistä asioista voitaisiin yksityiskohtaisesti ja ajankohtaisesti sopia. Kaupparyhmien mukanaolo neuvottelukunnassa on tärkeää sen vuoksi, että pystytään varmistamaan tietojen käytön asianmukaisuus. Kaupparyhmien mukanaolo neuvottelukunnassa on edellytys tietojen luovuttamiselle.
A.C. Nielsen toteaa olevansa valmis muuttamaan järjestelyä siten, että se on lain mukainen, mutta mahdollisimman muuttumaton. Viraston kanssa pidetyn kokouksen perusteella A.C. Nielsen ilmoitti käsittäneensä, että toiminta olisi kilpailunrajoituslain kanssa sopusoinnussa, mikäli kaupparyhmien tietojen luovuttaminen Nielsenille perustuisi kahdenvälisiin sopimuksiin ja mikäli Nielsen hallinnoisi myymälärekisteriä ja vastaisi sitä koskevasta päätöksenteosta. A.C. Nielsen ilmoitti olevansa valmis näihin muutoksiin.
Päivittäistavarakaupan tilastointi Suomessa
Asianosaiset ovat virastolle toimittamissa selvityksissään viitanneet siihen, että kaikki rekisterin sisältämät tiedot on mahdollista saada myös julkisista lähteistä kuten Patentti- ja rekisterihallituksesta, Tilastokeskuksesta tai Market
-lehdestä. Kilpailuvirasto selvitti, millaista tietoa ja missä muodossa em. lähteet tarjoavat.
Tilastokeskuksen laatimat tilastot ovat pääsääntöisesti yleisellä tasolla eikä niistä voida tunnistaa yksittäisten yritysten tietoja. Tilastokeskus noudattaa toiminnassaan tilastolakia ja tietosuojavaatimuksia, mistä johtuen aineistoa ei luovuteta sellaisessa muodossa, että siinä olevia yksiköitä, henkilöitä tai yrityksiä, voitaisiin identifioida. Poikkeuksen tästä tekee Tilastokeskuksen laatima yritys- ja toimipaikkarekisteri, joka sisältää osoite- ja muut perustiedot kaikista yrityksistä ja toimipaikoista. Yritysrekisteriä päivitetään jatkuvasti, tosin liikevaihdon suuruusluokka päivittyy tilinpäätöskauden loputtua ainoastaan kerran vuodessa. Rekisteri sisältää tiedon yritys- ja toimipaikkakohtaisesta liikevaihdon suuruusluokasta. Luokitukset on laadittu pienimmillään noin 200 000 euron välein, mutta suurempien yritysten kohdalla luokkien välit ovat selvästi suuremmat.
Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämässä kaupparekisterissä on julkisesti saatavissa tilinpäätöstiedot kaikista niistä yrityksistä, jotka ovat velvollisia toimittamaan tietonsa kaupparekisteriin. Tilinpäätöstietojen julkistamisvelvollisuus vaihtelee yritysmuotokohtaisesti. Lain mukaan tilinpäätöstietonsa ovat velvollisia toimittamaan mm. kaikki osakeyhtiöt. Lisäksi velvollisuus koskee esimerkiksi yksityisiä elinkeinonharjoittajia, kommandiittiyhtiöitä ja avoimia yhtiöitä siinä tapauksessa, että kaksi seuraavista rajoista ylittyy: yrityksen liikevaihto on 6 250 000 €, taseen loppusumma on 3 125 000 € tai yrityksen palveluksessa on keskimäärin 50 henkilöä. Tilinpäätöstiedoista käy ilmi yrityksen liikevaihto eikä esimerkiksi päivittäistavaramyynti. Mikäli yrityksellä on esim. ollut muitakin kuin päivittäistavarakaupasta saatuja myyntituloja, ne on liikevaihdossa laskettu yhteen. Tiedot ovat lisäksi yrityskohtaisia, eivät toimipaikkakohtaisia.
Muina julkisina lähteinä myymälärekisterin tiedoille on mainittu mm. Market
-lehti, joka julkaisee 500 suurimman päivittäistavarakaupan myynnit kerran vuodessa 100 000 euron tarkkuudella. Tiedot julkaistaan kauppiaiden suostumuksella.
Yhteenvetona voidaan todeta, että viraston selvitysten mukaan myymälärekisterin kanssa vastaavia, täsmällisiä ja kattavia päivittäistavarakaupan toimipaikkakohtaisia myyntitietoja ei ole saatavissa em. julkisista lähteistä.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituksen määrittely
Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä:
1 määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai
2 rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Myös kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi sellaisenaan olla kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista kiellettyä horisontaalista yhteistyötä esimerkiksi silloin, kun tietoa vaihdetaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien kesken ja vaihdettava tieto on sellaista normaalisti luottamuksellisena pidettävää tietoa, jota ei voida pitää yritysten kilpailukäyttäytymisen kannalta neutraalina. Tietojenvaihdon tapa eli se, tapahtuuko tietojenvaihto tutkimuslaitoksen, toimialayhdistyksen tms. kautta, ei vaikuta kilpailuviranomaisen arviointiin.
Kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon sallittavuutta on yleensä arvioitava tapauskohtaisesti. Arviointiin vaikuttavat mm. vaihdettavan tiedon yksityiskohtaisuus, luonne ja ikä sekä tietojenvaihdon tarkoitus. Lisäksi huomioon on otettava ko. markkinoiden rakenne, toimijoiden määrä ja kilpailutilanne. Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin todeta, että mitä yksityiskohtaisempaa ja tuoreempaa tieto on, sitä todennäköisemmin tietojenvaihto vaikuttaa kilpailuun. Euroopan komissio on omassa päätöskäytännössään katsonut, että kilpailijoiden välinen, alle vuoden vanhojen ja normaalisti luottamukselliseksi katsottavien yhtiökohtaisten tietojen vaihtaminen voi olla EY:n perustamissopimuksen artiklan 81 (1) vastaista.[1]
A.C. Nielsenin päivittäistavarakaupan myymälärekisteriin kerätään tietoja yksittäisistä päivittäistavarakaupan myymälöistä. Rekisteriin tietojaan luovuttavat K-ryhmän, S-ryhmän, Sparin ja Tradekan myymälät. Vaikka rekisteriä ylläpitää itsenäinen tutkimuslaitos A.C. Nielsen, rekisterin päätöksenteosta vastaa myymälärekisterin neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina Ruokakesko, SOK, Suomen Spar ja Ketjuetu. Keskusliikkeet ovat kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuja samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivia elinkeinonharjoittajia tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymiä päivittäistavarakaupan markkinoilla. Näin ollen myymälärekisterin neuvottelukunnan toiminta ja myymälärekisterin kautta tapahtuva tietojenvaihto tulevat arvioitaviksi kilpailunrajoituslain 6 §:n perusteella. Relevanttien hyödyke- ja maantieteellisten markkinoiden tarkka määrittely ei tässä yhteydessä ole välttämätöntä.
Myymälärekisteriin liittyvät kilpailunrajoitukset
Rekisteritietojen myyntiä koskeva yhteistyö
Myymälärekisterin sisältöä, toteutusta ja julkaisua valvoo myymälärekisterin neuvottelukunta, joka muodostuu neljän keskenään kilpailevan kaupan keskusliikkeen sekä A.C. Nielsenin edustajista. Päätösvaltaa neuvottelukunnassa käyttävät keskusliikkeiden edustajat ja päätökset tehdään yksimielisesti. Perustamisasiakirjojen mukaan neuvottelukunta toimii päättävänä elimenä kaikissa rekisteriä koskevissa asioissa. Neuvottelukunta päättää siten yksimielisesti mm. rekisterin budjetista ja sisällöstä, siitä laadittavien raporttien sisällöstä, tilaajien hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä myymälärekisterin tilaushinnoista neuvottelukunnan ulkopuolisille yrityksille.
Kilpailuvirasto katsoo, että Ruokakesko, SOK, Suomen Spar ja Ketjuetu harjoittavat neuvottelukunnassa kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyä hintayhteistyötä päättäessään yhdessä rekisteritietojen myyntihinnoista neuvottelukunnan ulkopuolisille yrityksille. Myös se, että neuvottelukunnan jäsenet päättävät yhdessä siitä kenelle ja millaisilla ehdoilla A.C. Nielsenin myymälärekisterin tietoja myydään, on 6 §:n tarkoittamaa kiellettyä yhteistyötä.
Luottamuksellisten tietojen vaihto
Kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista voi olla myös luottamuksellisten ja yritysten tulevan kilpailukäyttäytymisen kannalta merkityksellisten tietojen vaihtaminen kilpailevien yritysten välillä. Tietojenvaihto on omiaan johtamaan kilpailun rajoittumiseen erityisesti keskittyneillä markkinoilla.
Tietojenvaihdon toteaminen kielletyksi ei välttämättä edellytä näyttöä siitä, että yritykset olisivat tosiasiallisesti toimineet markkinoilla yhdenmukaisesti liikesalaisuuksien vaihdon seurauksena. Tällaista näyttöä ei myöskään ole edellytetty aiemmassa päätöskäytännössä. Riittävää on se, että vaihdettuja tietoja on luonteensa puolesta mahdollista käyttää hyväksi yrityksen tulevassa kilpailukäyttäytymisessä. Yksi ratkaisevista arviointikriteereistä on tällöin luovutettujen tietojen luottamuksellisuus.[2]
Myös EY:n tapauskäytännössä kilpailijoiden välistä luottamuksellisten tietojen vaihtoa etenkin keskittyneillä markkinoilla on pidetty EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisena riippumatta siitä, onko järjestelyn nimenomaisena tavoitteena ollut kilpailun rajoittaminen tai onko näyttöä tietojenvaihdon kilpailua rajoittavista vaikutuksista esitettävissä. Artiklan 81 kielto ei koske ainoastaan hintatietoja, vaan minkä tahansa sellaisen informaation vaihtamista, jota ei ole saatavissa julkisista lähteistä ja jolla on merkitystä yritysten kilpailukäyttäytymisen kannalta.
Päivittäistavarakaupan myymälärekisteri sisältää tietoja mm. myymälöiden osoitteista, koosta, pinta-alasta, sekä myymälän kokonais- ja päivittäistavaramyynnistä. Rekisterin tiedot päivitetään ja julkaistaan kerran vuodessa, ja tieto on koko edellisen vuoden yhteenlaskettua tietoa. Poikkeuksen tästä tekevät kuitenkin kesken vuotta aloittaneet myymälät, joiden tiedot voivat olla iältään ainoastaan muutaman kuukauden vanhoja.
Neuvottelukunnan jäsenet saavat myymälärekisterin tiedot täydellisinä käyttöönsä, muille tietoja myydään tietosisällöltään suppeammassa muodossa. Esim. myymäläkohtaiset päivittäistavaroiden myyntitiedot neuvottelukunnan jäsenet saavat tietoonsa lähestulkoon tarkkoina lukuina eli 10 000 euron tarkkuudella, mutta neuvottelukunnan ulkopuolisille yrityksille tiedot ilmoitetaan 100 000 euron tarkkuudella, edellyttäen, että neuvottelukunta ylipäätään on hyväksynyt ko. yrityksen rekisterin asiakkaaksi. Rekisteritiedoista on mahdollista laatia esim. paikkakunta- tai kaupunginosakohtaisia markkinaosuusvertailuja.
Kilpailuoikeudelliselta kannalta rekisterin puitteissa vaihdettavasta tiedosta kriittisimpiä ovat vuosittain huhtikuussa julkaistavat toimipaikkakohtaiset myyntitiedot ja niiden perusteella laskettavissa olevat markkinaosuustiedot. Nämä ovat luonteeltaan tyypillisesti sellaista normaalisti luottamuksellisena pidettävää tietoa, joka voi mahdollistaa esim. kilpailijoiden välisen toiminnan koordinoinnin ja kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistamisen.
Kilpailuvirasto katsoo, että myymälärekisterin neuvottelukunnan jäsenten kesken vaihdetaan liikesalaisuutena pidettävää tietoa. Tämä todetaan myös neuvottelukunnan jäsenten antamissa vastineissa. Se, että yksi neuvottelukunnan jäsenistä ei tulkitse luovutettavia tietoja liikesalaisuuksiksi, ei muuta Kilpailuviraston arviota tältä osin. Viraston selvitykset osoittavat, että myymälärekisterin tietoja ei ole saatavissa julkisista lähteistä sillä hetkellä, kun ne luovutetaan kilpailijoiden käyttöön. Julkisista lähteistä saatava tieto on paitsi vanhempaa, myös vähemmän yksityiskohtaista. Neuvottelukunnan jäsenet saavat myymälärekisteristä tietoon toistensa toimipaikkakohtaiset myyntitiedot 10 000 euron tarkkuudella, kun taas esimerkiksi Tilastokeskus esittää liikevaihdon suuruusluokan pienimmillään 200 000 euron tarkkuudella. Patentti- ja rekisterihallitukselle toimitettavista tilinpäätöstiedoista käy puolestaan ilmi ainoastaan yrityksen toimialakohtainen liikevaihto, ei esim. toimipaikkakohtainen päivittäistavaroiden myyntitieto. Pieniä yrityksiä tilinpäätöstietojen toimittamisvelvollisuus ei edes koske.
Edelleen Kilpailuvirasto katsoo, että kilpailijoiden välinen tietojenvaihto on omiaan rajoittamaan kilpailua erityisesti päivittäistavarakaupan kaltaisilla keskittyneillä markkinoilla. Neuvottelukunnassa edustettuna olevat neljä kaupparyhmää muodostivat vuonna 2002 noin 88 % Suomen päivittäistavaroiden vähittäiskaupan markkinoista K-ryhmän markkinaosuuden ollessa 36 %, S-ryhmän 31 %, Tradeka/Elannon (jota neuvottelukunnassa edustaa Ketjuetu) 13 % ja Suomen Sparin 8 %. Paikallisesti markkinaosuudet saattavat olla näitäkin suuremmat, jolloin tietojenvaihdon kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat vielä todennäköisempiä.
Tietojenvaihdon potentiaaliset haitalliset vaikutukset kilpailuun korostuvat myymälärekisterin tapauksessa sen vuoksi, että markkinoiden neljä suurinta kaupparyhmää myös hallinnoi rekisteriä tehden kaikki rekisterin sisältöä ja tietojen luovutusta koskevat päätökset. Tämä mahdollistaa sen, että osa rekisterin tiedoista pysyy joko kokonaan pelkästään pienen sisäpiirin käytössä tai sitten niitä luovutetaan ulkopuolisille vähemmän tarkassa muodossa. Tietojenvaihto parantaa tällöin markkinoiden läpinäkyvyyttä ainoastaan neuvottelukunnan jäsenten kesken, mutta ei muiden toimijoiden kannalta. Tätä kaupparyhmät voivat käyttää toimintansa keskinäiseen koordinointiin esim. kauppapaikkasuunnittelussa.
Se, että tietoja jaetaan täysimääräisesti vain sisäpiirille eikä esimerkiksi kaikille muille potentiaalisille rekisterinkäyttäjille, on seikka, joka vahvistaa myymälärekisterin kilpailunvastaista luonnetta. Myös EY:n päätöskäytännössä se, että markkinatietoa on jaettu vain sisäpiirin kesken, on katsottu kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa raskauttavaksi.
Asianosaisten antamat vastineet
Kilpailuvirasto pyysi 16.12.2003 myymälärekisterin neuvottelukunnan jäseniä antamaan asiassa vastineensa ja ilmoittamaan, millaisiin toimenpiteisiin ne aikovat ryhtyä kilpailunrajoitusten suhteen.
Kaupparyhmät ovat kirjeillään (Ketjuetu 21.1.2004, Ruokakesko 5.1.2004 ja 2.2.2004, SOK 20.1.2004 ja Suomen Spar 20.1.2004) ilmoittaneet Kilpailuvirastolle, että ne ovat eronneet neuvottelukunnan jäsenyydestä eivätkä enää osallistu neuvottelukunnan toimintaan.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto katsoo, että kaupparyhmien yhteistyö A.C. Nielsenin päivittäistavarakaupan myymälärekisterin puitteissa on ollut kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista. Yritykset eivät ole hakeneet menettelylleen kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa.
Kilpailuvirasto toteaa, että päivittäistavarakaupan myymälärekisteri on tuottanut myös hyödyllistä yleistietoa päivittäistavarakaupan markkinoista niin kaupoille, tavarantoimittajille kuin viranomaisillekin. Kilpailuvirasto ei tästä syystä ole edellyttänyt koko päivittäistavarakaupan myymälärekisterin toiminnan lopettamista, vaan se on kiinnittänyt huomiota tiettyihin myymälärekisterin toimintaan liittyneisiin kilpailunrajoituksiin: keskenään kilpailevien kaupparyhmien väliseen yhteistyöhön rekisterin neuvottelukunnassa sekä toisaalta rekisterin puitteissa tapahtuneeseen luottamuksellisten ja kilpailun kannalta kriittisten tietojen vaihtamiseen neuvottelukunnan jäsenten kesken.
Kaikki neuvottelukunnassa mukana olleet kaupparyhmät ovat kuitenkin ilmoittaneet Kilpailuvirastolle, että ne ovat eronneet neuvottelukunnan jäsenyydestä eivätkä enää osallistu neuvottelukunnan toimintaan. Kilpailuvirasto katsoo, että neuvottelukunnan lakkauttamisen myötä kaupparyhmät ovat luopuneet myymälärekisterin nykyisestä toimintamallista. Näin ollen ne eivät jatkossa enää osallistu rekisteriä koskevaan päätöksentekoon eivätkä saa käyttöönsä toistensa liikesalaisuuksina pidettäviä rekisteritietoja kuten tähän asti on tapahtunut.
Koska neuvottelukunnan jäsenten välinen rekisteritietojen myyntiä ja tietojenvaihtoa koskeva yhteistyö on päättynyt, Kilpailuvirasto katsoo, että tässä päätöksessä kuvattujen myymälärekisterin toimintaan liittyneiden kilpailuongelmien voidaan tältä osin katsoa poistuneen.
Kilpailunrajoituslain 8 §:n mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4–7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Kilpailuvirasto ei pidä tarpeellisena seuraamusmaksuesityksen tekemistä markkinaoikeudelle täs-sä asiassa.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 6 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
[1] Esim. EYVL L 68/19, komission päätös 12.2.1992, UK Agricultural Tractor Registration Exchange.
[2] Ks. Kilpailuneuvoston raakapuukauppaa koskeva päätös 23.11.2000, dnro 46/690/2000, s. 51,57.