Asianosaiset
Movere Oy
Suomen Kuorma-autoliitto – Sopimusliikenne ry
Asian vireilletulo
Suomen Kuorma-autoliitto – Sopimusliikenne ry:n (jäljempänä Sopimusliikenne) toimitusjohtaja Risto Jaakkola toi 25.3.1998 päivätyssä kirjeessään Kilpailuvirastolle esille Movere Oy:n (jäljempänä Movere) kuljetuspalvelujen ostoon liittyvät ongelmat. Erityisenä ongelmana on nähty Moveren tapa yksipuolisesti hinnoitella ostamansa kuljetuspalvelut. Tämä on aiheuttanut erityisesti Turun seudulla autoilijoille maksettavien kuljetusmaksujen putoamista rehuraaka-ainekuljetuksissa jopa kymmeniä prosentteja tuotteesta ja kuljetuksen lähtöpaikasta riippuen verrattuna entiseen tasoon, jolloin rahtien maksajana oli Suomen Rehu Oy (jäljempänä Suomen Rehu).
Movere Oy
Movere on aloittanut toimintansa 29.9.1997. Yhtiön toimialana on yhtiöjärjestyksen mukaan logistiikkapalveluiden tarjoaminen sekä muu siihen liittyvä toiminta.Yhtiön osakkaita ovat Kemira Agro Oy (40 %), Suomen Rehu (40 %) ja Sonera Oy (20 %). Yhtiön tarkoituksena on kehittää logistisia toimintoja (kuljetus-, laivaus- ja muut logistiset palvelut) siten, että omistajayhtiöiden ja muiden asiakkaiden kilpailukyky markkinoilla säilyy ja mahdollisesti edelleen paranee. Yhtiön liikevaihto vuonna 1998 oli 89 mmk, josta maantieliikenteen osuus oli 60 mmk. Moverella ei ole omaa kuljetuskalustoa, vaan yhtiö ostaa kuljetukset alihankkijoina toimivilta kuorma-autoilijoilta, joiden kanssa se tekee liikennöintisopimuksia (69 sopimusautoilijaa). Käytännössä Movere on toimintansa alkuvaiheessa hoitanut omistajayhtiöidensä kuljetuksia; vain 5–6 % liikevaihdosta on kertynyt muiden kuin omistajayhtiöiden kuljetuksista. Moverella on toimipaikat Kotkassa, Lahdessa, Seinäjoella, Turussa, Uudessakaupungissa ja Vaasassa. Kotka, Seinäjoki, Turku ja Vaasa ovat Suomen Rehun tehdaspaikkakuntia. Lahdesta hoidetaan Moveren kuljetusten ohjaus ja suunnittelu sekä sopimusten teko. Uudestakaupungista hoidetaan merikuljetuksia, aluksi Kemira Agron Oy:n (jäljempänä Kemira Agro) merikuljetuksia ja keväästä 1998 alkaen myös Suomen Rehun tuontierien rahtausta.
Suomen Rehun kanssa Movere on tehnyt tehdaslogistiikkaa ja maantiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen, jonka mukaisesti Movere vastaa tehdaslogistiikan lisäksi kaikista niistä maantiekuljetuksista, joissa maksajana on Suomen Rehu. Tällä logistiikan operatiivisen hoidon ulkoistamiseen johtaneella sopimuksella Suomen Rehun näitä tehtäviä hoitanut henkilöstö siirtyi 1.1.1998 Moveren palvelukseen. Suomen Rehun tehtaista suurimmat tuotantomäärät ovat Seinäjoella ja Turussa, pienimmät Vaasassa ja Kotkassa.
Kemira Agron kanssa Moverella on sopimuksia raaka-ainekuljetuksista ja tehtaiden välisistä tuotekuljetuksista. Rautatiekuljetukset Kemira Agro organisoi itse suoraan kuljetusoperaattorin (VR) kanssa. Valmiit tuotteet Kemira Agro myy asiakkailleen pääasiassa ehdolla ”vapaasti tehtaalla”.
Hankitut selvitykset
Kilpailuvirasto pyysi 6.7.1998 päivätyllä kirjeellä Moverelta selvitystä yhtiön toiminnasta ja alihankintasopimuksista. Moveren selvitys saapui virastoon 13.8.1998. Lisäksi Moveren toimitusjohtaja Esko Kallioniemi oli virastossa kuultavana 3.3.1999. Sopimusliikenne toimitti pyynnöstä lisäselvityksen autoilijoille tekemästään kyselytutkimuksesta 30.4.1999 ja Movere raaka-ainekuljetusrahdeista 31.5.1999. Rehuraisio Oy antoi 15.6.1999 pyynnöstä selvityksen kilpailuolosuhteista rehumarkkinoilla ja rehujen kuljetusmarkkinoilla.
Moveren välittämät kuljetuspalvelut
Moveren välittämät kuljetukset ovat pääasiassa Suomen Rehun rehuraaka-aineiden ja valmiiden rehujen kuljetuksia. Tammi-kesäkuun 1998 laskutuksen perusteella näiden kuljetusten osuus oli 86,9 % (28,6 milj. mk) Moveren koko laskutuksesta. Kemira Agron raaka-aine- ja lannoitekuljetusten osuus koko laskutuksesta samalla aikajaksolla oli 8,3 % (2,7 milj. mk). Loput vajaa viisi prosenttia välitettävistä kuljetuksista oli omistajayhtiöiden ulkopuolisten asiakkaiden sahatavara-, levytavara- ja kappaletavarakuljetuksia. Suurin osa Moveren välittämistä kuljetuksista on massatavarakuljetuksia. Moveren kotimaan kuljetukset hoidetaan maantiekuljetuksina.
Movere välittää kuljetuksia koko maan alueella. Koska Movere hoitaa pääasiassa omistajayhtiöidensä kuljetuksia, keskittyvät kuljetukset Suomen Rehun ja Kemira Agron tehtaita ympäröiville alueille. Keskimääräiset kuljetusmatkat ovat pituudeltaan noin 120 km.
Moveren rehukuljetukset voidaan jaotella kahteen osaan: rehuraaka-ainekuljetukset ja valmiiden rehujen kuljetukset. Määrällisesti rehuraaka-aineiden kuljetusten osuus on hiukan suurempi kuin valmiiden rehujen kuljetusten osuus. Tämän lisäksi kuljetetaan sekä raaka-aineita että valmiita rehuja Suomen Rehun eri tehtaiden välillä, mutta näiden kuljetusten osuus on marginaalinen.
Rehuraaka-ainekuljetukset tapahtuvat raaka-aineiden myyjien varastoilta Suomen Rehun tehtaille. Tärkeimmät kuljetettavat rehuraaka-aineet ovat melassileike (n. 46 % käytetyn rehuraaka-aineen määrästä), vilja (n. 40 %), rypsirouhe (n. 7 %) ja soijarouhe (n. 7 %). Viljasta pääosan (90 %) Suomen Rehu ostaa ehdolla ”vapaasti tehtaalla” eli viljan myyjät vastaavat tällöin kuljetuksesta. Movere kuljettaa Suomen Rehun raaka-aineeksi tarvitsemasta viljasta siten vain n. 10 %. Sen sijaan Movere kuljettaa kaiken Suomen Rehun tarvitseman melassileikkeen (kuljetukset sokeritehtailta) samoin kuin kaiken rypsi- ja soijarouheen (kuljetukset tuontisatamista). Moveren hoitamat rehuraaka-ainekuljetukset Suomen Rehulle voidaan täten jaotella kuljetettavan tavaran mukaan karkeasti seuraavasti: melassileike 60 %, rypsirouhe 15 %, soijarouhe 15 % ja vilja 10 %. Moveren Suomen Rehulle kuljettamien rehuraaka-aineiden kokonaismäärä vuodessa on arviolta 60–64 % Suomen Rehun rehujen tuotantomäärästä (700 000 tn) eli n. 420 000–450 000 tn. Ottaen huomioon Suomen Rehun markkinaosuuden (53–55 %) rehutuotannossa Suomessa, voidaan Moveren markkinaosuuden rehuraaka-aineiden kuljetuksessa Suomessa arvioida olevan n. 32–35 %.
Valmiiden rehujen kuljetukset tapahtuvat rehutehtailta rehujen ostajille. Suomen Rehun valmiista rehutuotteista noin 50 % myydään ehdolla ”vapaasti asiakkaalla” ja 50 % ”vapaasti tehtaalla”. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa Suomen Rehu ei toimi kuljetuksen päättäjänä eikä rahdin maksajana. Ottaen huomioon Suomen Rehun markkinaosuuden rehutuotannossa Suomessa, voidaan Moveren markkinaosuudeksi valmiiden rehujen kuljetuksessa Suomessa arvioida 26–28 %.
Kuljetuskalustoltaan raaka-aine- ja rehukuljetukset poikkeavat toisistaan ja niitä hoitavat pääasiassa eri alihankkijat.
Rehuraaka-ainekuljetuksissa käytettävä kuljetuskalusto on ns. normaalia avo- ja umpikalustoa (umpi/kapelli). Avokalustoa käytetään 60 %:ssa raaka-ainekuljetuksista ja umpikalustoa 40 %:ssa. Avokalustoa voidaan käyttää n. 80 %:iin rehuraaka-ainekuljetuksista (kaikkeen melassikuljetukseen se ei sovi kosteushaittojen vuoksi). Umpikalustosta n. 90 % on käyttökelpoista rehuraaka-ainekuljetukseen (autojen suuren koon vuoksi ne eivät mahdu kaikkien viljelijöiden lastaustiloihin). Sekä avo- että umpikalusto on teknisesti sellaista yleiskuljetuskalustoa, että sitä voidaan käyttää monenlaisen tavaran kuljetukseen. Avokalusto on sen tyyppistä, että se sopii hyvin sellaisen massa- tai kappaletavaran kuljettamiseen, joka ei ole kosteusherkkää. Umpikalusto on sopivaa esimerkiksi kaupan kuljetuksiin.
Valmiin rehun kuljetuksessa käytetään kalustona umpisäiliöautoja lähikuljetuksissa ja konttisäiliöautoja etäkuljetuksissa. Umpisäiliöautot soveltuvat parhaiten kuivabulkkitavaran (esim. vilja ja rehu) kuljettamiseen. Oleellisinta on vaadittujen hygieniavaatimusten noudattaminen. Mikäli tarkoituksena on käyttää samaa kalustoa monenlaiseen kuljetukseen, kalusto pitää välillä desinfioida. Konttisäiliöautot ovat monikäyttöisiä soveltuen mm. säkkitavaran kuljettamiseen. Valmiin rehun kuljettamisessa umpisäiliöautojen osuus Moverella on 20–30 %. Kuljetettava rehu on pääasiassa irtotavaraa. Valmiista rehusta säkkitavaran osuus on 10–20 %.
Moveren lannoitekuljetukset ovat pääasiassa lannoiteraaka-ainekuljetuksia raaka-aineiden myyjien varastoilta Kemira Agron tehtaille. Lisäksi kuljetetaan tavaraa Kemira Agron eri lannoitetehtaiden välillä. Tehtaiden välisissä kuljetuksissa kulkee pääasiassa raaka-aineita, mutta myös valmiita lannoitteita. Valmiit lannoitteet ovat aina säkkitavaraa. Kuljetuksia Kemira Agron tehtailta lannoitteiden ostajille ei ainakaan toistaiseksi Moverella ole paljon johtuen Kemiran lannoitekaupassa yleisesti (90 %) käytettävästä myyntiehdosta ”vapaasti tehtaalla”. Jatkossa Moverella on tarkoitus saada hoidettavakseen näitä omistajayhtiöiden ulkopuolisten toimeksiantajien kuljetuksia. Lannoitekuljetuksista melko suuri osa on ns. spot-kuljetuksia, joissa kuljetuspäätös ja itse kuljetus tapahtuvat hyvin nopealla aikataululla. Koska normaali kuljetuskalusto soveltuu lannoitekuljetuksiin, autoilijakunta ei ole niin vakiintunutta kuin rehukuljetuksissa.
Movere arvioi osuutensa koko maassa maantiellä ajettavista kuljetuksista 0,5–1,0 %:ksi. Tärkeimpinä kilpailijoinaan Movere pitää toisia rehutehtaita (tärkeimpänä Rehuraisio Oy), Kesko Oy:tä ja muita kaupan keskusliikkeitä, joilla on omat kuljetusjärjestelmät. Edelleen kilpailijoita ovat autoilijat, autoilijoiden yhteenliittymät, KTK, Combitrans Oy (hoitaa mm. Hankkija Oy:n maatalouskuljetukset), VR-Cargo Oy, Kaukokiito Oy, Kiitolinja Oy, Transpoint Oy ja muut kuljetusliikkeet. Kilpailutilanne vaihtelee alueittain. Toimitusjohtaja Kallioniemen mukaan Moveren markkinaosuus rehukuljetuksista Turun seudulla on ilmeisesti suhteellisesti kaikkein pienin johtuen Rehuraision Raisiossa sijaitsevan tehtaan vahvasta asemasta seudulla. Kallioniemi arveli, että Rehuraisio järjestelee rehukuljetuksensa itse käyttäen myös alihankkijoita. Hänen mukaansa autoilijoita ei ole siirtynyt Moveren ja Rehuraision välillä kumpaankaan suuntaan, mikä viittaisi siihen, että molempien autoilijoille maksamat kuljetushinnat olisivat suunnilleen samalla tasolla.
Moveren ja alihankkijana toimivan autoilijan välinen liikennöintisopimus ei aseta esteitä sille, että alihankkija hoitaa myös muita kuin Moveren välittämiä kuljetuksia.
Moveren menettelytavat
Moveren selvitykset
Moverelta saatujen selvitysten perusteella rehujen ja rehuraaka-aineiden kuljettamisesta autoilijoille maksettavat sekä asiakkailta (lähinnä Suomen Rehu) perittävät rahdit muuttuivat siinä vaiheessa, kun Suomen Rehun kuljetukset siirtyivät Moveren hoidettavaksi. Osa rahdeista laski. Suurin muutos tapahtui rehuraaka-aineiden kuljetushinnoissa ja eniten rahdit laskivat erityisesti Turun seudulla. Yleisesti hintojen lasku johtui Moveren antaman selvityksen mukaan mm. siitä, että Movere on saanut järjestettyä enemmän menopaluukuljetuksia ja muutenkin järjesteltyä kuljetuksia. Turun seudulla tapahtuneen muuta maata suuremman hintojen laskun Moveren toimitusjohtaja Esko Kallioniemi kertoi johtuneen siitä, että Turussa olivat olleet siihen mennessä kaikkein ”löysimmät” hinnat. Itä-Suomen hinnat olivat tiukimmat. Taksojen löysyys oli johtunut hänen mukaansa siitä, että aiemmin Turun seudulla hintoja korjattiin yleisen inflaatiokehityksen mukaisesti huomioimatta todellisia kustannuksia.
Valmiiden rehujen kuljetuksesta maksettavat hinnat autoilijoille eivät muuttuneet tässä vaiheessa. Kallioniemen mukaan Turussa maksetaan edelleen näistä kuljetuksista korkeampia rahteja kuin muualla Suomessa. Osittain tästä johtuen Turussa myydään Suomen Rehun valmiista rehusta ehdolla ”vapaasti asiakkaalla” suhteellisesti selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Seinäjoella ja Kotkassa. Suomen Rehulle kuljettaneista sopimusalihankkijoista siirtyi Moverelle Kallioniemen mukaan lähes kaikki; vain yksi turkulainen autoilija jäi pois. Rehuraaka-ainekuljetusten hintojen laskeminen ei vähentänyt autoilijoita. Kallioniemen mukaan kuljetusten rationalisoinnin ansiosta kuljetusyrittäjien liikevaihdot ovat kasvaneet Turussa n. 20 %. Lannoitekuljetusten hinnoissa ei tapahtunut muutoksia Moveren siirtyessä kuljetusten hoitajaksi.
Alihankkijoiden näkemykset Moveren toiminnasta
Sopimusliikenteeltä 30.4.1999 saadun selvityksen mukaan yhdistyksen toimitusjohtaja Risto Jaakkola on haastatellut eri puolilla Suomea Moveren alihankkijoina toimivia autoilijoita ja kysynyt heidän mielipiteitään Moveren markkinoilletulon vaikutuksista eri asioihin. Haastatellut hoitavat maatalouskuljetuksia yhteensä yli 30 yksiköllä.
Haastatteluotoksen perusteella autoilijat kommentoivat Moveren tuomia muutoksia kuljetusjärjestelyihin siten, että osa katsoi, että muutosta ei ollut tullut mihinkään suuntaan, osan mielestä tyhjänä ajot olivat lisääntyneet entiseen toimintaan verrattuna ja osa piti toimintaa hapuilevana tai lyhytjänteisenä. Osa oli huomannut, että toimintaa saa parannettua järjestämällä itse lisäksi omia kuormia. Osa taas katsoi, että Movere ei hyväksy kuljetusyritysten omia tehostamistoimia liikevaihdon parantamiseksi eli omia menokuormia.
Hinnoittelussa tapahtuneita muutoksia kommentoitiin siten, että osa katsoi nyt siirrytyn yrittäjäkohtaisiin hintoihin, suuri osa oli sitä mieltä, että nyt kuljetuksista maksetaan selvästi vähemmän kuin ennen ja vähemmän kuin muista vastaavista kuljetuksista. Lisäksi katsottiin, että rahtitaulukot on tehty täysin yksipuolisesti periaatteella ota tai lähde. Muutoinkin Moveren katsottiin käyttävän neuvotteluasemaansa ”härskisti” hyväksi siten, että sen sopimuspolitiikka on tyypillistä sanelupolitiikkaa. Kuljetusyritysten liikevaihdon muutosta kommentoitiin siten, että liikevaihto ei ole kasvanut, vaan osalla se on pudonnut selvästi. Kuljetusyritysten määrän muutosta kommentoitiin siten, että useita kuljetusyrittäjiä jäi pois muutoksen myötä ja samalla osa yrittäjistä myi ko. autoja uusille yrittäjille Moveren liikenteeseen.
Kuljetuskaluston käyttöä kommentoitiin siten, että rehuraaka-aineiden kuljetuksessa käytettäviä kipillisiä nostokapelliautoja katsottiin voitavan käyttää monenlaisissa kuljetuksissa. Teoriassa kuljetustehtävien hankinta muualta katsottiin mahdolliseksi, mutta käytännössä hankalaksi tilanteen vaatimien investointien vuoksi. Lisäksi katsottiin, että raaka-ainekuljetuksissa käytössä olevat kipilliset umpiautot, joissa aukeaa koko sivu, ovat muihin kuljetustehtäviin huonosti sopivia korkean omapainonsa johdosta.
Lisäksi nähtiin Moveren ja rahdinkuljettajan välillä tehtävässä sopimuksessa olevan kyseenalaisia ja voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden ristiriitaisia kohtia. Ristiriitaisuudet koskivat kuitenkin muita lakeja kuin kilpailunrajoituslaki.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Arvioinnin perusteena oleva kilpailulainsäädäntö
Suomessa on luovuttu hintavalvonnasta vuonna 1988, jonka jälkeen Kilpailuvirasto on puuttunut elinkeinonharjoittajien kohtuuttomaan hinnoittelukäytäntöön pääsääntöisesti ainoastaan niissä tapauksissa, joissa elinkeinonharjoittajan on todettu olevan määräävässä markkina-asemassa asiakkaisiinsa ja kilpailijoihinsa nähden.
Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.
Kilpailunrajoituslain 7 §:llä kielletään elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Säännöksen mukaan väärinkäyttönä pidetään muun ohella:
- liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
- hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
- yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
- kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai
- määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.
Relevantit markkinat ja Moveren markkina-asema
Kilpailunrajoituksen vahingollisuutta ja sen soveltajan markkinavoimaa arvioitaessa selvitetään ensin ne relevantit markkinat, joilla markkinavoima ilmenee ja joiden toimintaan rajoitus vaikuttaa. Markkinat määritellään toisaalta hyödykkeiden ja toisaalta markkina-alueen maantieteellisen laajuuden mukaan. Relevanttien hyödykemarkkinoiden määrittelyssä selvitetään ensisijaisesti, mitkä hyödykkeet ovat kysynnän kannalta siinä määrin samanarvoisia, että niitä voidaan pitää toisiaan korvaavina hyödykkeinä. Markkinoiden alueellisen eriytymisen suhteen ratkaisevan kriteerin muodostavat todelliset taloudelliset kilpailuolosuhteet. Maa voidaan jakaa tiettyjen hyödykkeiden osalta alueellisiin osamarkkinoihin, joiden rajat voidaan yksittäistapauksessa määritellä esimerkiksi tutkimalla kysynnän ja tarjonnan tosiasiallista suuntautumista.
Kuljetusmarkkinat voidaan karkeasti jakaa rautatie-, maantie-, vesi- ja ilmakuljetuksiin. Näillä osamarkkinoilla toimivat yritykset eivät ole samoja ja niiden tuottamien kuljetuspalvelujen ominaisuuksissa on sellaisia eroja, ettei tavarankuljetusmarkkinoita voida pitää yhtenä kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuna hyödykemarkkinana.
Kuljetettavan tavaran perusteella tieliikenteen tavarankuljetukset voidaan jakaa massa-, kappaletavara- ja konttikuljetuksiin. Massa- ja kappaletavaran välinen jako on kuitenkin jossain määrin harkinnanvarainen. Ne poikkeavat toisistaan lähinnä kuljetettavan yksikön koon, painon ja käsiteltävyyden suhteen. Kappaletavaran yksikkökoko on pienempi ja paino alhaisempi kuin massatavaran. Massatavara on tavaraa, jota kuljetetaan suuria eriä yleensä ilman, että tavara olisi erikseen pakattu.
Rautatiekuljetus mahdollistaa suurten erien kuljettamisen kerralla ja se on kustannuksiltaan edullisempaa kuljetettua yksikköä kohti kokojunakuljetuksissa kuin maantiekuljetus. Rautatieliikenne kilpailee voimakkaimmin raskaan kuorma-autoliikenteen kanssa.
Kilpailuneuvosto on VR Osakeyhtiötä koskevassa päätöksessään 28.2.1997 (dno 17/359/95) katsonut, että relevanttien markkinoiden määrittely edellyttää empiiristä näyttöä vaihtoehtoisten kuljetusmuotojen keskinäisestä vaihdettavuudesta. Luotettavuuden lisäämiseksi kuljetustyyppiin perustuvaa tarkastelua on täydennettävä reitti- tai aluekohtaisella tarkastelulla. Kysymyksenasettelua tulee tarkentaa tapauksen mukaan reittiä tai aluetta sekä kuljetettavia tavaroita tai kuljetusmuotoa koskevilla rajauksilla. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon reitin ominaisuudet, kuljetettavan tuotteen määrä ja laatu, tavaran lähettäjän ja vastaanottajan vaihtoehtoiset kuljetusmahdollisuudet, eri kuljetusmuotojen väliset kustannuserot, mahdollinen selvitys hintajoustoista eri kuljetusvaihtoehtojen välillä sekä muut ratkaistavana olevassa tapauksessa relevantit seikat.
Moveren osuus koko maassa maantiellä ajettavista kuljetuksista on alle prosentin luokkaa. Esillä olevassa tapauksessa ongelmat ovat ilmenneet lähinnä Turun seudulla. Rehu- ja rehuraaka-ainekuljetuksista Moveren osuus on melko suuri (25–35 %), mutta näiden kuljetusten ei voida katsoa muodostavan selkeästi omia hyödykemarkkinoitaan, koska suuri osa näihin kuljetuksiin käytettävästä kalustosta on käytettävissä myös muuhun kuljetukseen, jolloin näitä kuljetuksia hoitavat autoilijat eivät ole sidottuja pelkästään rehukuljetuksiin. Erityisesti kuljetuskaluston monikäyttöisyys koskee rehuraaka-ainekuljetuksia, joissa toimenpidepyynnön mukaan suurimmat ongelmat ovat. Näillä kuljetusmarkkinoilla toimii Moveren kanssa runsaasti muita yrittäjiä, eikä Moverella voida katsoa olevan näillä hyödykemarkkinoilla kilpailunrajoituslain 3 §:ssä tarkoitettua määräävää markkina-asemaa riippumatta siitä tarkastellaanko markkinoita valtakunnallisesti tai alueellisesti.
Moveren menettelytapojen arviointi
Kilpailuvirastolle tehdyssä toimenpidepyynnössä kiinnitettiin erityisesti huomiota Moveren tapaan määrätä yksipuolisesti alihankkijoille kuljetuksista maksettava hinta. Näin oli tapahtunut Turun seudun rehuraaka-ainekuljetuksissa, joista alihankkijoille maksettavat hinnat olivat laskeneet enimmillään jopa kymmeniä prosentteja niistä hinnoista, joita Suomen Rehu oli vastaavista kuljetuksista autoilijoille maksanut. Moveren antaman selvityksen perusteella hintojen lasku Turun seudulla on ainakin osin johtunut siitä, että kuljetushinnat ovat aiemmin olleet Turun seudulla muuta maata korkeammalla tasolla. Hinnanmuutosten jälkeen Turun hinnat ovat lähempänä muualla maassa rehuraaka-ainekuljetuksissa noudatettavaa tasoa. Ostovoimaa ei näin ole selkeästi väärinkäytetty eikä Movere muutoinkaan ole syyllistynyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa kiellettyyn kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamiseen, sillä yhtiöllä ei ole lainkohdan soveltamisedellytyksenä olevaa määräävää markkina-asemaa rehujen ja rehuraaka-aineiden ja niiden kanssa vaihtoehtoisten tavarankuljetuspalveluiden markkinoilla.
Asian ratkaisu
Kilpailuvirasto toteaa että Moverella ei ole valtakunnallista eikä alueellista määräävää markkina-asemaa rehujen ja rehuraaka-aineiden ja niiden kanssa vaihtoehtoisten tavarankuljetuspalveluiden markkinoilla eikä se siten ole voinut syyllistyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.
Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 3 § ja 7 §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.